Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Vae victis!

  • Koska yksi propagandistinen kuva kreationistien maailmassa ilmeisesti ajaa tärkeimmän osan argumentaatiosta
    Koska yksi propagandistinen kuva kreationistien maailmassa ilmeisesti ajaa tärkeimmän osan argumentaatiosta

Uuden Suomen blogit täyttyivät pettymyksestä ja turhautumisesta. Ennen tasa-arvoisen avioliittolain/sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä esitettiin näkemyksiä siitä mistä tässä tapahtumassa on todella kysymys. Anne Lignellin teksti levisi sosiaalisessa mediassakin varsin laajasti. Hänen valistunut näkemyksensä oli että "Tämän lainmuutoksen hyväksyminen aloittaa vainojen ajan. Mikään ei ole sen jälkeen enää Suomessa entisensä." Hänen kanssaan samaa mieltä oli myös Arto Lehkamo jonka näkemys löytyy kommenttiosiosta "Jos homolaki tulee voimaan alkaa silloin kristittyjen vainot tässä maassa. Kristittyjä tullaan laittamaan vankilaan Raamatun mukaisten mielipiteittensä johdosta. Saarnaajia tullaan kontrolloimaan, mahdollisesti jopa Raamatun kirjoitukset vaaditaan muutettavaksi. Massachusettissa astui voimaan sama laki ja tulokset olivat murhaavat." Muutosta selvästi pelättiin ja epämiellyttävä tulos laskettiin ei vain ikäväksi asiaksi vaan kristittyjen vainojen alkamiseksi.

Päätöksen jälkeen myös Mikael Torppa esitti että sekulaari humanismi ei hyväksy kristinuskoa. Hän on lainannut blogaukseensa innostavaa materiaalia Kimmo Pälikön ja Markku Särelän evoluutiokriittisestö "Taustaa" -kirjasta vuodelta 2001. Siinä sanotaan "Luonnonvalinnan keinoin poistetaan joukosta toisinajattelijat - ne jotka vaativat todisteita elämän itsestään syntymisestä ja sen kehittymisestä alkusolusta nykyiseksi monipuoliseksi ja vuorovaikutteiseksi ekojärjestelmäksi."

Minulla on paljon sanomista tämänlaisesta. Itse asiassa niin paljon että joku jakaisi tämän kaiken useampaan blogaukseen. Minä sen sijaan jäsennän tästä jonkinlaisen muutamasta eri väliluvusta koostuvan sillisalaatin jonka lukeminen voi rasittaa lyhytjänteisimpiä. Kyvykkäämmille ja kärsivällisemmille toivotan onnea kahluuprojektiin.

Hyvä demonstraatio.

Ensimmäinen reaktio vastata tämänlaiseen toimintaan olisi melko helppoa. Sen kun käyttäisi noita lainauksia esimerkkeinä jotka demonstroivat niitä periaatteita joita olen aikaisemmin blogissani käsitellyt. Nämä vainoa pelkäävät kristityt luovat itsestään uhreja ja marttyyreita samalla kun vihollisesta luodaan uhkakuvia joiden lopputuloksena on todennäköisemmin se, että näitä vihollisia aletaan ennakoivasti vastustamaan. Samalla on selvää että vaikka kreationistit puhuvat maailmankuvista keskustelusta, ja esimerkiksi Tapio Puolimatka korostamalla korostaa pluralismia, on oikea keskusteluasenne hieman muuta. Jossa menettelytavat ovat kyseenalaisia ja tälläkään kikkailulla ei saada esiin mitään läheskään yhtä messevää ja vakavaa kuin mitä Eric Piankalle tehtiin korkea-arvoisten (ID)kreationistien toimesta. Samalla korostuu tietenkin se, että kreationismi on yllättävän laajasti ensisijaisesti eettinen ideologia.

Ja tämä olisi varmasti hyvin perusteltuakin. Sillä Torpan evoluution etiikkaa käsittelevä artikkeli on siitä erikoinen että se on juuri kuten muutkin evoluutioteoria johtaa murhaajiin -asenteiset tekstit. Niissä ei lainata evoluutioteorian kannattajien omia lausuntoja vaan niissä lainataan "darwinismia" tulkitsevia kreationisteja joiden mukaan evoluutioteorian kannattaminen tarkoittaa ties mitä. Tätä on hieman erikoista lukea sillä evoluutioteorian kannattajat itse eivät selvästi jaa tätä näkemystä.
* Esimerkin saa "maallikkodarwinistien vakiopaikasta" Talk.Origins -sivustosta. Siellä esimerkiksi käsitellään luonnonvalinnan tematiikkaa jossa viitataan ns. humen giljotiiniin. Näin luonnonvalinta ei tarkoita että ihmisiä pitäisi tuhota. Samalla sivustolla evoluution filosofiaa ammatikseen tutkiva evolutioteorian kannattaja John Wilkins kuvaa sitä miten evoluution ja etiikan suhdetta on syytä pohtia. Hänkin rakentaa argumentin jossa evoluutio ei johda mihinkään kansanmurhiin. Myös pahana ateistidarwinistina tunnettu Richard Dawkins on lausunut monenlaisia asioita. Esimerkiksi "Darwinian in the academic sense that I believe Darwinism is the explanation for all of life, I am also a passionate anti-Darwinian when it comes to deriving values for our own life. A pretty good definition of the kind of society in which I don’t want to live is a society founded in the principles of Darwinism. That is, in a way, the central message of my lecture." Selvästi heidän metaetiikkansa eroaa jyrkästi siitä mitä Mikael Torppa esittää. Koska tämä evoluutioteorian kannattajien puhe sidotaan evoluution konsepteihin ja etiikassa vakiintuneisiin käsitteisiin voidaan nähdä että Torpan näkemys on lähinnä ns. olkiukko.
* Toisaalta asiaa hämmentää se, että tällä viikolla kristityt ovat ehdottaneet ihmisten tappamista aivan vakavissaan. Ugandassa on ehdotettu homoseksuaalien kivittämistä. Syynä on kansanterveys. Asiaa voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää järjellä, mutta tunteella osataan käsittää että synnin palkka on ebolavitsaus : "Christian Leaders Blame ‘Homosexualism’ for Ebola". Asiaa perustellaan kristinopilla ja kristillissävytteisillä argumenteilla. Uskon että Mikael Torppa pitää näitä puheita kauhistuttavina. Hän on mielestäni sydämellinen ja mainio mies. (Eikä kukaan joka pitää profiilikuvassaan koiraa voi olla läpeensä paha.) Hän varmasti ajattelee että homoja kivittävät olkiukottavat "Raamattua" ja että minulle on häpeäksi tuoda tämä asia esiin. Että ei saa lainailla olkiukottajia menettämättä arvostettavuuttaan ja uskottavuuttaan. Hän ei samalla kuitenkaan häpeä sitä että hän itse lainailee kreationistejen ilmiselvästi propagandistisia olkiukkokyhäelmiä siitä mitä moraalisia implikaatioita evoluutioteoriaan väistämättä liittyy. Tosin muistutan että tässä on kuitenkin sellainen jännittävä ero että evoluutioteorian kannattajia ei saada sanomaan näitä murhaavia asioita vaan viisaus tulee aina kreationisteilta. Mutta "Raamattua" vääristelevät kristinuskoa olkiukottavat ovat identiteetiltään kristittyjä. Sen laisia kuin USA:ssa toimiva republikaanien ehdokas Scott Esk jonka mielestä homoseksuaalien kivittäminen sopisi myös valkoihoiseen eipakanalliseen länsimaahan. Yhdysvaltalainen pastori Steven Anderson taas käytti viime viikolla vastaavaa logiikkaa ; Hänen mukaansa saisimme AIDSittoman joulun jos vain älyäisimme tappaa maailmasta kaikki homot.

Omasta mielestäni yhteiskunnallisella tasolla ei ole väliä johtuuko väkivaltainen toiminta siitä että on sisäistänyt jonkin ideologian elämäntavakseen vai ei.
* Tässä voitaisiin ottaa perustaksi vaikka Jonathan Haidtin huomiot eettisestä käytöksestä ja eettisten toimintojen oikeuttamisesta ; Hänen mukaansa ihmiset ensin kokevat etiikan ja sitten antavat selittelyt sille miksi tämä esitunne on oikein. Tämää prosessi on esitietoinen. Tästä seuraa se, että ihmiset hyvin usein näyttävät vääristelevän ideologiaa omiin päämääriinsä. Ihan siksi että kysymys ei ole ollut ideologioista alun perinkään.
* Toisaalta asia on myös arkisempi, epäfilosofisempi ja banaalimpi ; Pahoinpideltyä ei kiinnosta. Tässä mielessä väkivaltatilastot ja uhittelupuheiden määrän ja väkivallantekojen määrän laskeminen ovat tärkeämpiä kuin ideologia-analyysi siitä ovatko nämä toimijat kuinka syvällisiä filosofisia ymmärtäjiä siitä omasta ideologiastaan. (Yleisesti ottaen emme varmasti ole kovin syvällisiä. En minä ole sisäistänyt mitään syvällistä keskustalaista perusfilosofiaa vaikka Keskustaa olen yleensä äänestänytkin ja olen varmasti keskustalainen..) Ideologiat ovat kuitenkin käteviä vihollislinjojen vetopaikkoja joten ymmärrän miksi ne ovat houkutteleva red herring riskeistä puhuttaessa.

Torpan teoria onkin nähtävissä hyvin tarkasti sitä kautta että kristillisyys on objektiivista moraalia eikä siksi ideologia. Kaikki tästä poikkeava taas on maailmankuvallista harhautumista joka johtuu siitä että asioita tulkitaan. Näin ollen niin tiede kuin etiikkakin korostuu ideologian kautta. Näin hän päätyy sellaiseen ansiokkaaseen joukkoon kuin Richard Weikart jonka teos "From Darwin to Hitler" syyttää holokaustia suoraksi darwinismin seuraukseksi.
* Weikartin ajatus on toki siitä erikoinen että Hitler enemmänkin väärintulkitsi Martti Lutheria. (Luther oli kiinnostunut juutalaisuudesta uskontona, Hitler rotuna.) "Mein Kampf" itse asiassa listaa Hitlerin sankareiksi kuuluisia henkilöitä. "Beside Frederick the Great stands Martin Luther as well as Richard Wagner." Name dropping kun toi suosiota jopa noina aikoina. Darwinia ei sen sijaan mainita.
* Tosin samassa "Mein Kampf" kirjassa on kohta joka voi herättää vahvoja baraminologisia mielleyhtymiä "The fox is always a fox, the goose a goose, the tiger a tiger, etc., and the difference can lie at most in the varying measure of force, strength, intelligence, dexterity, endurance,etc., of the individual specimens." Ja pahamaineinen - ja kiistatta arvomaailmaltaan rasistinen - Haeckel on syytä nostaa esiin. Sillä natsien tapa polttaa kirjoja oli hänen kohdaltaan kuvaava. Nuotioon kun heitettiin "Schriften weltanschaulichen und lebenskundlichen Charakters, deren Inhalt die falsche naturwissenschaftliche Aufklärung eines primitiven Darwinismus und Monismus ist (Häckel)." Eli teokset joissa oli filosofista ja poliittista materiaalia jotka käsittelevät darwinismia ja monismia olivat poltettavien listalla. Haeckel mainitaan nimeltä.

Esimerkiksi en tiedä mitä kaltaiseni voi sanoa Torpan perusideasta jossa keskiössä on sekulaari humanismi. Itse olen humanisti joka kannatta evoluutioteoriaa. Enkä silti ole ateisti enkä sekularisti.
* Mielestäni uskonnon kautta puhuminen kuuluu demokratiaan. Sillä kansanvallassa ideologia ja tyhmäkin argumentti on luvallinen. Se on tavallaan se koko asian ydin. Toki uskonto on minulle vetoamista eikä perustelua sanan vahvimmassa mielessä. Mutta jos joku haaskaa aikaansa siihen että käyttää argumentteja jotka eivät merkitse suurelle osalle ihmisiistä mitään niin ei siinä minun aikaani haaskata. (Näissä tilanteissa viisaampi vaikenee ja poistuu.)
* Asiaa mutkistaa sekin että käsittääkseni sekularismi on jotain joka on filosofisesti täysin yhteensopiva myös kristillisen vakaumuksen kanssa. Sillä sekularismi koskee yhteisen tilan käyttöä ja kommunikaatiota. Se ei kiellä henkilökohtaisia vakaumuksia ja uskonnollista toimintaa kirkkorakennuksissa uskovaisten kesken.

Mutta tämä taso on "liian helppoa". On itse asiassa kohteliaampaa ja rakentavaa miettiä että miksi tämänlaisia asioita tapahtuu. Että miksi tämänlainen vainonpelko ja vihamielinen syyttely tuntuu olevan kasvusuunnassa. Tähän minulla on harkinnassa moniakin vaihtoehtoja. Voi olla että ne kaikki toimivat osittain, joten asiaa ei kenties edes pidä selittää yhdellä ja vain yhdellä elementillä.

Nurkkaan ajetut rotat -hypoteesi

Mielestäni kiinnostavaa on huomata että uhitteluasenne eroaa klassisesta ajatuksesta siitä miten fundamentalistinen toiminta aikaansaisi. Esimerkiksi Pascal Boyer on korostanut sitä miten uskonnoissa aggressio, pelko ja viha kohdistetaan uskonnosta luopuneisiin. Toki moni "sekulaarihumanisti" on kääntynyt "darwinnatsismiinsa" kristillisestä kasvatuksesta. Näin ollen asia voisi jotenkin olla perusteltuna.

Mutta luultavasti asia on tätä latteampi. Yksi vaikuttava tekijä on nimenomaan suosion kova romahdus. Asun itse Etelä-Suomessa. Ja täällä maallistuminen on ollut selkeää. Olen jopa hämmästellyt sitä miten niin moni internetissä selittää että Suomi on kristillinen maa jossa on kristillinen kulttuuri ja kristillinen elämäntapa. Ja jossa enemmistö on ilmiselvästi kristittyjä. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin taannoin siitä miten maassamme on "Raamattuvyöhyke". Uskontoon kuuluminen on siis hyvin alueellista. Tämän vuoksi monen kokemus elämästä varmasti eroaa rajustikin omastani.

Pieneneminen ja eriytyminen liittyvät tietynlaiseen nurkkakuntaisuuteen. Siksi monesti kun puhutaan kulteista ja lahkoista puhutaan samanaikaisesti sekä uskonnon koosta että sen sosiaalisesta rakenteesta. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, jopa kahta kautta (a) Robin Dunbar on esittänyt että ihmiset kykenevät pitämään yllä varsin pienen määrän merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Tätä suuremmat joukot käsitellään jonkinlaisella ryhmäpaineella. Tai sillä että ihmiset typistyvät jonkinlaisiksi yksinkertaisiksi rooleiksi. (b) Toisaalta pienet järjestöt vaativat ylläpitoonsa erilaisen sosiaalisen rakenteen ja jos järjestelmä ei noudata näitä tapoja se yksinkertaisesti katoaa emmekä tavallaan osaa laskea sitä joukkoon.

Kreationismi taas on ollut jo pitkään laskusuunnassa. Sen kannattajat toki puhuvat toistuvasti siitä miten he ovat kiinnostava nouseva paradigma. Kuitenkin elämä sanoo juuri päinvastaista. Oma "tragediani" on itse asiassa jossain määrin sidottu tähän tilanteeseen. Itse kiinnostuin Intelligent Designistä sen vuoksi että "Discovery Instituten" ahkerat ihmiset tuottivat useita teoksia joissa kaikissa oli keskenään hieman erilaisia näkemyksiä. Phillip Johnson dekonstruoi darwinismia kuin kuka tahansa postmoderniin Derridan -filosofiaan hurahtanut ja iski evoluutikoita päähän darwinismikortilla ja intressi-ideologia-maailmankuva -sanan ylikäytöllä. Michael Behe toi esiin jalon ajatuksen palautumattomasta kompleksisuudesta ja siitä miten ripulibakteerin persemoottori oli tämä profeetta. William Dembski, tuo informaatitoeteen Paris Hilton, leikki matematiikalla ja loi kompleksin spesifin informaation joka ei ole sittemmin kiinnostanut informaatiomatemaatikkoja. Ja nämä vain muutamia mainitakseni. Sittemmin liike on päätynyt tuottamaan laastarilla paikattuja versioita ja laimennettuja toisintoja näistä varhaisemmista argumenteista. (Jotka toki olivat käytännössä aikaisempien kreationistien argumenttien kiillotettuja versioita.) Yleisenä sääntönä näyttää olevan se, että uudet konseptit sisältävät vähemmän sisäisiä ristiriitoja mutta niiden viittaamia ilmiöitä on yhä vaikeampi todistaa olevaksi jossain kohteessa. (Jolloin kysymys on yhä enemmän siitä että onko eliökunnassa mitään piirrettä jota tarvitsisi selittää.) Tämä tunnetila vastaa google trendsien näkemystä. Kreationismi ja Intelligent Design ovat koko ajan menettäneet suosiotaan. (Kreationistit saivat vähän lisänäkyvyyttä koska Bill Nye debatoi kreationismista. Mutta tämäkään ei katkaissut latistuvaa kiinnostusta.)

Kun lähtötilana on se, että peruskokemuksena USA ja Suomi ja muu vastaava isänmaa on perustaltaan uskonnollinen ja sitten tämä näkemys uhkaa marginalisoitua, niin totta kai se ahdistaa. Samalla on riskinä ajautua jonkinlaiseen kulttimaiseen rakenteeseen. Tämä ei varmasti koske kaikkia kreationisteja. Mutta on ymmärrettävää jos osa heistä ahdistuu ja radikalisoituu.

On helppoa olla rohkea kun ei pelota -teoria.

Aggressiivisuus liittyy tietynlaiseen miehekkyyteen. Selvästi marttyyriys innostaa mutta usein nämä vainotut haluavat korostaa omaa rohkeuttaan ja sankarillisuuttaan. Kreationistinen nahkatakki päällä kulkeva karismaattinen cool mutta älykäs tyyppi tuntuu olevan suosiossa. Ymmärrettävästi. Sellainen on tavallaan siistiä, jos pitää sellaisesta. Tässä kohden uskottavuuskysymys on jännittävä. Itselle saadaan katu-uskottavuutta korostamalla sitä miten kauheita evolutionistit ovat. Kuitenkin keskiverto ateisti on lähinnä ärsyttävä jäkättäjä joka tarkoittaa sitä että seuraukset pysyvät varsin mietoina ja harmittomina.

Yhdistelmä on mainio jos haluaa mainetta rohkeana miehenä. Ihan sen vuoksi että mitään todellista uhkaa ei ole ja tekijä jollain tasolla tietääkin tämän. Itse uskallan esittää että Mikael Torppaa ei pahoinpidellä kreationisminsa vuoksi kovinkaan ankarasti. Hänen blogiinsa tulevat kommentit ovat varmasti jossain määrin häntä stressaavia, mutta mitään todellista uhkaa niistä ei ole.

Tätä teoriaa tukee melko vahavasti juuri se, että minun on ollut varsin helppoa koostaa tämän minun blogini uhkailutarinat ja muu uskonnollinen väkivalta. Sen dokumentointi on ollut kohtuu vaivatonta eikä se ole vaatinut muuta kuin minimaalista asian seuraamista pidemmän aikaa. (Ja sen että muisti ei ole aivan tolkuton seula.) Kreationisteilla on paljon filosofisia analyysejä joissa kreationistit tulkitsevat omista kristillisistä lähtökohdistaan mitä darwinistien etiikka tarkoittaa. Mutta dokumentaatiota oikeista tapahtumista ei oikein synny. Into "Expelled" -elokuvan tyylisiin elokuviin yhdistettynä kyseisen elokuvan epäonnistumiseen sekä tapausten löytämisessä, löydettyjen vakavuudessa että niiden faktuaalisuudessa taas kertoo sitten siitä että vaikka vainoamisesta mielellään puhutaan, on porussa varsin vähän villoja.

Koemme rasismin ja ideologisen syrjinnän aivan eri asenteilla -korollaari.

Mutta kenties ongelma ei ole enää mitään marginaalin machomahtailua. Kreationistit ovat ideologisia koska siihen on lupa. Itse asiassa korostamme uskonnonvapautta ja aatteellista jopa niin pitkälle että niillä on erityisoikeuksia yli muiden oikeuksien. Se mikä kaiken muun kanssa olisi kiusaamista ja sortamista voidaan nähdä uskonnollisena itseilmauksena. (Jos minä en suostu tarjoilemaan kaupassani "neekerille" saan syystä potkut. Jos en suostu tarjoilemaan "vajaa-ajattelijalle" tai "homppelille" niin saan yhä potkut mutta tuhat uskovaista puolustaa minua hengessä koska potkuni johtuivat ideologisesta mielipiteestä ja oikeudesta valita asiakkaansa. Kuten esimerkiksi alkuun laittamani linkkien takainen materiaali suoraan osoittaa.)

Uskonnoilla ja muilla ideologioilla oikeutetaan asioita. Aatteellisilla syillä usein perustellaan lähinnä asioita jotka muille ovat mitättömyydessään hoopoja (useat koshersäännöt ja vastaavat ruokailurajoitteet) tai sitten kulttuurisesti kiinnostavia absurditeetteja (rituaalit). Mutta niillä oikeutetaan myös suurempia asioita. ; Mutta todellinen ongelma tulee siitä että uskonnoilla ei vain oikeuteta tekoja. Vaan uskontoja saa myös kritisoida ja moittia vahvemmin kuin muita ilmiöitä. Näin ollen syntyy helposti itseään ruokkiva kehä kun ankaraa kritiikkiä vastaan puolustaudutaan vahvemmilla keinoilla. Joka taas antaa lisäpontta ankarammalle kritiikille. Syntyy itseään ruokkiva kehä.

Ja tämä ideologian valta ja moitittuna oleminen on jotain joka koskettaa meistä aivan jokaista. Jos otamme esiin vaikka "Takkiraudan" sinänsä kiinnostavan tekstin Martti Lutherista, voimme huomata että "Juutalaisista ja heidän valheistaan" on otettu esiin tietty piirre "tuota antijudaistista - siis uskontokriittistä teosta - on käytetty sitten antisemitistisiin, rotuvihamielisiin, tarkoituksiin" Rotua ja uskontoa pidetään selvästi merkittävinä. Ihmisten kohtelu on kuitenkin täsmälleen sama. Ymmärrän että yksilö on eri tavalla vastuussa valitsemistaan asioista. Mutta en silti kykene ymmärtämään sitä miten rodusta uskontoon siirtyminen muuttaa mitään asiallisemmaksi tai eettisemmäksi. Valinnan kohdalla kyseessä on enemmänkin välttämätön mutta ei yksinään riittävä ehto.

"Takkiraudalle" on toki myös kreationistisempi versio. (Olisin voinut laittaa sen ensin mutta henki on kenties helpompi ymmärtää siten että aloitetaan maltillisemmalla linjalla.) Ja sen tarjoama sisältö on hitusen väkevämpää, kuten tyypillistä onkin. Jonathan Sarfati on sanonut että "Yes, we all know about Luther’s disgraceful attacks on Jews late in his life. They should not be condoned, but Luther’s antisemitism was totally different to Hitler’s. Luther trashed anyone he saw as an opponent of the Gospel, and his choicest barbs were for the papacy. Hitler cared nothing for the Gospel, and killed Jews just because they were Jews, including quarter of a million Jewish Christians." Sarfatin tekstistä käy ilmi se että tekoa vakavoittaa se että uhreina on kristittyjä. Muunlaiset uhrit ovat vähempiarvoisia. Sarfatin filosofiassa on yleisesti ottaen vahva yhteys siihen miten "Raamatun" tuntevat kristityt joutuvat oikeuttamaan kanaanilaisten kansanmurhan johon itse Jumala kehottaa. William Craig ja Pat Robetson ovat saaneet mainetta tämän kansanmurhan puolustajina. Perusteena on ollut se, että pakanoiden lapsista olisi todennäköisesti tullut pakanoita jotka joka tapauksessa olisivat joutuneet helvettiin. Kaikki uhrit eivät ole samanarvoisia

Yhteiskunnassamme on, sinällään terve, ajatus siitä että jos ihminen ei mahda jollekin jotain, hän ei voi olla vastuussa siitä. Immanuel Kant olisi varmasti tyytyväinen siitä että noudatamme periaatetta jonka mukaan teon moraalisuus implikoi sitä että sen kyseisen teon myös voi tehdä. Tässä mielessä rotu tai ihonväri on hyvä jättää tuomitsematta. Koska ihminen ei ole valinnut rotuaan tai ihonväriään eikä hän kykene sitä muuttamaan, ei ole oikein pilkata häntä tästä. Ideologioiden kohdalla tilanne on hieman mutkikkaampi. Emme jotenkin pidä sitä yhtä pahana.

Näin se mikä ideologiaan kohdistettuna on hyväksyttävää olisi rodun kohdalla rasismia ja tuomittavaa.
* Tämä varmasti jossain määrin vääristää myös tämän hetken maahanmuuttokeskustelua. Molempiin suuntiin. (Ei tällä varmasti kaikkea kannata selittää, ottaa liian vakavasti tai kaikenkattavasti.) (1) Ensimmäinen asia on se, että tumma iho on helposti mielikuvissa samaa kuin islaminusko. Näin ei tarvitse viitata rotuun kun voidaan viitata uskontoon. Ja referenssipiirteen vääristymisen jälkeen toiminta kohdistuu samalla tavalla samoihin henkilöihin. Ja sitä ei pidetä pahana koska vaikka teko on identtinen, niin se ei ole rasismia vaan uskontokritiikkiä. (2) Toinen asia on sitten se kun ihmisiä tuomitaan. Kun minä kohdistan kritiikkiä kristinuskoon, se nähdään helposti vain uskontokritiikkinä. Ei ajatella että motiivini olisivat rasistisia tai että ne edes voisivat olla rasistisia. Kuitenkin jos moitin islamia, on tässä helpommin riskinä se että tekoa epäillään kaappirasistiseksi. Silloin sitä pidettäisiin pahempana. Tämä on ällistyttävää koska asenteeni ja toimintani ovat muuten identtisiä.
* Tämä ero on se syy miksi monille on niin tärkeää että homoseksuaalisuus on valinta. Tai että se on synnynnäistä. Biologiasta on tavallaan tullut uusi norminmäärittäjä. Kun ei voida sanoa että homoseksuaalisuus on syntiä (koska uskonnolliset argumentit eivät vetoa) voidaan sitten esittää että kysymys homojen avioliitosta on siitä että vain nainen ja mies voivat saada keskenään lapsia. Ja koska tämä on yleinen sääntö, se muuttuu luonnolliseksi ja todeksi. Sanoo siihen humen giljotiini mitä tahansa.

Tässä mielessä ongelmana voikin olla peräti se, että koko yhteiskuntamme on polarisoitumassa. Yhtenä syynä on varmasti taantuma, talouden heikkeneminen on usein ollut "haaste" yhteiskuntarauhalle. ("Haaste" taas on kiertoilmaus jollekin sellaiselle vuodatukselle jota en tähän kehtaa kirjoittaa.) Ylen uutisissa on kirjoitettu siitä miten nuoret ovat radikalisoitumassa. Syyksi koetaan ensi sijassa se, että nuoret eivät koe hallitsevan omaa elämäänsä. Toisaalta maahanmuuttajat ja rasistit provosoivat toisiaan, ja näiden välillä on kilpavarustelua. Myös Kirkon Ulkomaanapu on pitänyt radikalisoitumista maassamme olevana relevanttina uhkana.

Ja tämä tarkoittaa sitä että kenties ongelma ei olekaan marginaalissa, missään fundamentalistisessa kreationismissa jossa vihataan darwinismia ja tätä moititaan uskontokriittisesti ja pelkoa omien joukkoon lietsoen. Riski on myös meissä muissa, eikä vain "sekulaarihumanismirelativistinatsidarwinisteissa" vaan kaikissa. Meissä jotka pidämme uskontokritiikkiä automaattisesti asiallisempana kuin rasistissävytteistä kritiikkiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset