Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Jumala tarvitsee paljon rahaa minun pankkitililleni

Tuore uutinen kertoi siitä miten Pirkko Jalovaaran rahankeräys on ollut lain edessä kyseenalaista. Jos hänelle tulisi kertoa hyviä ja huonoja uutisia, hyvä uutinen on se, että häntä ei syytetä törkeästä petoksesta. Huono uutinen on se, että "Rahankeräysrikoksen osalta epäilyt pysyvät voimissaan, koska Männikön mukaan Jalovaaran yhdistyksen tekemä rahankeräys on tapahtunut rahankeräysluvan ehtojen vastaisesti." Maallikkosaarnaaja onkin ollut vaikeuksissa melko kauan. Jalovaaran tapauksessa kyseessä on ollut se, että keräysluvassa keräyksen kohteena oleville hädänalaisille menee vain hyvin pieni määrä rahaa. Toki tätä sitten tehostavat Jalovaaran ihmeparanteluun liittyvät eettiset ongelmat. Mutta rahankeruurikoksessa on tietenkin kyse vain rahasta. Moni kristitty on kuitenkin osoittanut tukensa Jalovaaralle, sillä hän on hurskas ihmeparantajanainen.

Toki uskontoympäristössä tämä ei ole mitenkään erikoista. Johtava nuoren maan kreationisti, "Answer in Genesksen" johtaja Ken Ham on ollut hankaluuksissa Kentukyssa. Aiheena on Nooan arkkiin perustuva puisto, joka lähti liikkeelle varsin omintakeisesti. Kannattavuusarvioiden läpimenoon käytettiin hyvävelijärjestelmiä. Siksi ei olekaan yllättävää että puistoprojekti oli hyvin suurissa talousvaikeuksissa. Projekti kuitenkin meni läpi, sillä debatti Bill Nyen kanssa toi Ken Hamille näkyvyyttä ja tämä toi projektille riittävästi rahoitusta. Tämän hetken ongelma on kuitenkin siinä että Ken Ham ei haluaisi palkata töihin muita kuin kristittyjä. Valitettavasti tämä ei ole mahdollista sillä Ken Ham joutui ottamaan arkkiprojektille sellaista rahoitusta joka estää tämän. Ken Ham pitää tätä vihamielisyytenä kristittyjä kohtaan. Kysymys ei hänestä olekaan rahasta tai sopimusehdoista ja palkkaamiseen liittyvästä lainsäädännöstä vaan uskonnonvapaudesta. Hän olisi voinut palkata kenet haluaa olemalla ottamatta tätä rahoitusta. Kysymys on siis siitä että hän ei osaa lukea lakia ja sopimusehtoja. Joka on tietenkin erikoista kun ottaa huomioon sen 10 000 sivun talouslaskelman joka liittyi siihen miten arkkiprojekti saatiin varsin omintakeisesti liikenteeseen.

Kent Hovindin dinosauruspuistollakin oli vuosien ajan mielenkiintoinen talouskikkailu. Hovind ei pitänyt veroista. Hänen wikipediasivunsakin tietää kertoa siitä miten monisäikeinen prosessi tästä seurasi. Miten "smurffaamalla" oli kätketty rahansiirtoja. Kun pankit ilmoittavat tietyn suuruiset rahansiirrot, he pilkkoivat tätä suuremmat osasiin jotta ne saataisiin siirrettyä piilossa. Ja vaikka Hovind ilmoitti kristityille aateveljilleen että jos kysymys olisi vain rahasta, hän varmasti saisi kannattajiltaan rahat lahjoituksina. (Varsin erikoinen tapa.) Mutta oikeudessa hän sitten esitti asiaa hieman toisin. Hän yritti myös kiistää osallisuuttaan puistoon ja sitä että hän ei tietäisi että mitä hän teki oli rikollista. (Mikä on kiinnostavaa ottaen huomioon että hän teki juuri kaikkea senlaatuista mitäa suunnittelmalliset talousrikolliset tekevät jotta rikos onnistuisi.) Moni kuitenkin pitää Hovindia uskontonsa vuoksi vangittuna. Koska hän on harras uskonmies. (Hovind on toki myös selittänyt julkisuudessa miten hänestä on ikävää että hänen verorahoilla maksetaan evoluutio-opetusta.)

Mikä heitä yhdistää?

Toki vastaavia taloudella leikkimisiä voitaisiin kaivaa vaikka kuinka monta. Otin nuo kolme varsin tunnettua ja näkyvyyttä saanutta esimerkkiä sen vuoksi että niissä on sellaisia piirteitä jotka näyttävät tapahtuvan joka ikisessä vastaavassa.

Esimerkit ovat juuri sellaisia että ne on varsin helppo riisua teologiasta, mutta tätä ei tehdä. Voidaan sanoa että Jumalakysymys on eri asia. On sitten eriasia mitä hänen nimissään tekevät toimivat. Toisaalta voidaan nähdä että raha ei ole sama asia kuin uskonnonharjoitus. Kuitenkin tässä näyttää tapahtuvan niin että rahaan liittyvä kritiikki otetaan iskuna uskonnollista johtohahmoa kohtaan. Ja tämän kritiikki taas muuntuu uskonnon ja itsensä Jumalan vastustamiseksi. On selvää että jokaisessa kohdassa voisi viheltää pelin poikki. Mutta yllättävän moni kulkee koko ajatuspolun loppuun asti. Näin tapahtuu se että uskonnollisen johtajan talousasian kritisointi on Jumalan vihaamista. (Tämä koskee tosin kaikkea muutakin uskontokritiikkiä. Sitä huomaa että moni ajattelee että jos olet uskontokriitikko niin olisi väistämätöntä että olisit jonkinlainen militantti ateisti. Joka vihaa tietenkin koko uskontoa ja etenkin uskonnonvapautta.)

Toinen on se, että teot ovat itse asiassa enemmän "kikkailua" kuin mitään muuta. Kent Hovind ei kolkannut mummoja tai ryöstänyt rahaa pankikryöstöillä. Hän kiersi veroja suunnitelmallisesti, kikkaillen ja paljon. Ken Ham hankki rahaa ja sitten valitti siitä että rahaa antaneen sopimusehdot rajoittavat häntä. Ja Pirkko Jalovaara hankki keräysluvan ja sitten ohitti asioita koska voi. Tämänlainen talouspuoli on hyvinkin vahvasti mukana uskonnoissa kaikkialla. Ja niistä puhuttaessa huomio mielellään siirretään joko teologiaan tai siihen miten tämänainen ikävä nuuskinta on uskonnonvapautta vastaan. (Jos ja vain jos uskonnonharjoittaminen tarkoittaa rikollisuutta.) Suomessa raha-asiat ovat tietenkin monta kertaluokkaa vähemmän hurjia kuin megakirkkojen ja TV -pastorien USA:ssa. Mutta täälläkin menoon varsin villiä. MOT:n ohjelma "Rahankeräystä Herran nimeen" kertoo että nykyjärjestelmässä on puutteita. Ja tosiasiassa asia on niin että moni kristitty ei näe tässä mitään ongelmaa koska heistä asian pitäisi olla toisella tavalla.

Päivi Räsänen on halunnut muuttaa asiaa. Hänestä uskonnollisen syyn pitäisi olla syy rahankeräykseen. Hänestä se on osa uskonnonvapautta. Minulla ei - tietenkään, paitsi joistain lukijoistani joista olen ilmeisesti jääväämässä kaiken - ole mitään tämänlaista keskustelua vastaan. Itse asiassa on hyvä että asiaa läpikäydään lain kautta. Ongelmana vain on se, että jos lakia pidetään epäreiluna niin joku voisi Räsäsen henkeen miettiä mikä on lain ja omantunnon suhde. Osa voi tällä harkinnalla päästä sitten siihen tulokseen että keruuehtojen kiertäminen on oikeudenmukaista ja  reilua. (Tarkkaavainen voi nähdä että olen huomioinut Räsäsen pehennykset jotka moni hänelle kriittinen jätti pehmentämättä.)

Loppuhuipennus;

Olin jopa hieman huvittunut kun luin "kristillisen vaalikoneen" kysymyksiä ; "Yle-verosta tulisi antaa osa sellaisille toimijoille, jotka tuottavat pelkästään kristillistä sisältöä television ja sähköisen median keinoin. Tästä hyvänä esimerkkinä TaivasTV7." Kristittyjen ahneudesta kertoo se että muut tietämäni vaalikoneet eivät vaadi rahaa itselleen. Helsingin Sanomat ei esimerkiksi kysymysten lomassa kysy itselleen valtionrahoitteisuutta. Tämä kertoo siitä asenteesta jossa kolikko kirstuun vilahtaa siitä huolimatta että anekauppaa pidetäänkin herännäis-protestanteissa piireissä varsin vastemielisenä. Onhan kilisevä vaski lompakon pohjalta toki vastikkeetonta rahaa jos siihen ei liity sielun taivaaseen vilahtamista.

Kun tätä edeltää kysymys "Kristillinen toiminta tulee olla peruste rahankeräykselle." olen kiitollinen rehellisyydestä. Useinhan tässä puhutaan uskonnollisesta tai hengellisestä syystä, mutta tämä kertoo mitä sanankäyttäjät yleensä tarkoittavat. Vastahankaisuus vaikkapa siihen että ateismi (joka kuulemma on uskonto) keräisi rahaa itselleen koetaan vastenmielisenä noissa piireissä. Tässä kohden minun on kuitenkin sanottava että vastaisin tähän kysymykseen "jokseenkin samaa mieltä". Sillä tosiasiassa nykyajan tilanne pirkkojalovaaroineen (de facto) on sen suuntainen että lain muuttaminen (de jure) iskisi monesti lähinnä kristittyjen kerääjien tekosyihin. (Ja en kiistä että hyviä toimijoita ei olisi. Olen itse työskennellyt "Kirkon Ulkomaanavussa" eikä siinä toimijassa ollut minusta mitään relevanttia vikaa. Voin olla tälläisenä ei-uskonnollisenakin ylpeä osallisuudestani sen toimintaan! Mutta valvonnan resurssien ja muiden vastaavien vuoksi myös pirkkojalovaaroja livahtaa helposti mukaan.) Ja näitä tekosyitä on yleensä hyvin vaivaannuttavaa kuunnella. Minulla ei ole ongelmaa siinä että joku kerää rahaa uskonnollisilla syillä. Sen sijaan minua vaivaa se, miten laki ja sopimukset tallautuvat omaksitunnoksi uudelleenmääritellyn rahanhimon alle. Ja siinä miten paljon aivan ilmiselvää huijaamista ja valehtelua voidaan harjoittaa vakavalla naamalla Totuuden ja Hyvyyden puolustamisen nimissä.

Minusta olisi ihan oikeasti hyvää, avointa ja rehellistä jos kaiken maailman peittelyiden ja kikkailujen ja hymistelyjen takaa paistaisi kerrankin puhdas ja aito motiivi. Sen tyylinen kuin ; "Jumala tarvitsee paljon rahaa minun pankkitililleni". Ja sinä päivänä kun hengellisyys ja uskonnollisuus on laillinen syy kerätä rahaa, liitän oman pankkitilinumeroni oheen välittömästi. (Profit!)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Minua jaksaa kummastuttaa, kuinka kuviteltujen olentojen velvollisuusetiikkaa painottavat tahot luonteenomaisesti siirtyvät käyttämään seurausetiikkaa puolusteluissaan aina kun joku heistä on rikkonut yleisiä normeja.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Minua ei vuosien jälkeen kummastuta enää mikään. Ei neitseestäsynnyttävä nunnakaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset