Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Yhden viikon ärsytykset

Tämän viikon teksti on siitä erikoinen että se koostuu pelkästään viime viikon aikana minulle ilmenneistä asioista. Ne ovat elinpiirissäni vaikuttaneita ja täten "miltei henkilökohtaisia". Ja hyvin tuoreita. Ne ovat erillisiä tapauksia jotka peilaavat sitä mitä on olla uskonnottomana Suomessa (ilmeisesti Herran) vuonna 2015. Teeman "päätti" "maailma", en "minä". Tämä juttu lähes kirjoittikin itsensä.

Toisistaan riippumattomat ihmiset nimittäin tuppasivat puhumaan minulle yksinäisyydestä ja eristämisestä. "Jostain syystä" nämä kaikki mainitut tapahtuvat "kehäkolmosen pohjoispuolella" alueilla joissa on runsaasti lestadiolaisia. Kokonaisuus on sen tyylinen että minun mieleeni ei tule muuta kuin ihmetys. Syvä ihmetys siitä miten lestadiolaiset itse ihmettelevät että minkä vuoksi heitä dissataan.

Tapaus 1 Eräs henkilö oli ryhtynyt lapsen kummiksi. Ja sittemmin ateistiksi. Kummilapsen vanhemmat olivat olleet hyvin jyrkkiä tästä tiedosta. Kysymys ei ollut kristinuskon opin tuntemisesta, vaan siitä että kukaan "paatunut" ei voi opettaa lapselle edes kristinuskon oppeja ilman ateismistapuhumista. Siksi yhteys kummilapseen oli katkaistu. Lisäksi kummilapsen vanhemmat pitivät aivan kohteliasta ateismista kertomista loukkauksena. He selvästi kokivat itsensä petetyiksi vaikka kukaan ei ollut valehdellut missään vaiheessa kenellekään.

Tapaus 2 Ateistin lapsi on kuollut ja hän on saanut syvää kyseenalaistamista tukiryhmissä. Sillä useilla vanhemmilla on tärkeää luoda erilaisia kuvaelmia enkelilapsista taivaassa. Osalla mukana ovat jopa sulkia tiputtelevat enkelilapset. Mutta taivaselementin mukanaolo on mukana kaikilla. Tämä ei tietenkään ole se ongelma. Ongelma on siinä että jos näitä tarinoita ei ole on kyseenalaistettu koko surun kokemus. Ilmeisesti logiikka menee sillä tavalla että lapsen kuolema, silloin kun tuo aitoa surua, on niin musertavaa että siitä ei selviä ilman yliluonnollista voimaa. Ja jos sitten tulet toimeen ilman, ei surusi ole ikään kuin aitoa. Tämä ei tietenkään ole sitä mitä tarvitaan jos mennään tukiryhmään kun oma lapsi on kuollut.

Tapaus 3 Kolmannen henkilön lapsi on jätetty kastamatta vanhempien vakaumuksen pohjalta. Paikalliset ihmiset, mukaanlukien pappi, ovat sitten kertoneet että lapsen kastamattomuus on heitteellejättöä. Se, että kastamattomuutta verrataan kielenkäytössä pahoinpitelyn tapaisiin termehin on tietenkin varsin loukkaavaa.

Tapaus 4 Kirkkoon kuulumattoman henkilön oma lapsi on tulossa kouluikään. Yleisesti asiasta oltiin keskusteltu jo koululaitoksen ulkopuolella hengessä jossa ET -tunnit ovat ehdoton ei. Eikä niitä voitaisi edes järjestää. Tammikuussa oli hoidettu loppuun asiat siitä, että lapsi on menossa kouluun. Kirkkoon kuulumaton sitten vain ihmetteli kun ei missään kysytty meneekö lapsi ET- vai uskontotunneille. Tästä piti erikseen aktivoitua. Rehtorille piti viestittää. Kaksi päivää tätä ilmoitusta myöhemmin tuli esikouluun lomake joka oli leimattu "KIIREINEN". Se piti palauttaa heti seuraavana päivänä tai se olisi myöhäistä. Eikä tässä vielä kaikki. Viikkoa myöhemmin oli koululta vielä soitettu erikseen läpi niitä, jotka olivat merkinneet väestörekisterin, että tuleehan oppilas uskontoon. Eli perusoletuksena oli ollut että lapselle opetetaan uskontoa eikä ET:tä. Asiaan liittyvät paperit on erikseen kysyttävä. Ja silti sen jälkeen yritetään suostutella uskonnontunneille. Onneksi lapsi kuitenkin päätyy ET -opetukseen Laki sanoo siitä miten prosessin pitäisi mennä jotain hieman muuta.

Toki erilaisia tapahtumia on kuultu vuosien varrella mutta tämä on omalla kohdallani jonkinlainen ennätysviikko. Se kuvastaa maailmaa jossa kaikille yhteinen vakaumuksellinen uskonnonopetus koska uskonto kuuluu yhteiskuntaan eikä sitä saa naulata ulos. Mutta jossa uskontoneutraali yleisluennointi armeijassa on uskonnonvapautta vastaan tehty hyökkäys. Yhdistäviksi elementeiksi kaikissa noissa tapauksissa näytti tulevan se, että tilanteisiin joutuvat ihmiset tiedostivat että miten paljon helpompaa olisi vain teeskennellä kristittyä kuin olla avoimesti omalla kannallaan. Toisaalta esiin on tullut sekin miten mitä kohteliain kanssakäyminen koetaan pilkkana ja loukkauksena. Ei tarvitse sanoa että suoria loukkauksia tai jumalanpilkkaa. Vaan riittää että ei usko Jumalaan ja ihmiset liittävät implisiittisesti pilkan sinnekin mihin sitä ei sanota.

Minä taas olen tämänlaisissa tilanteissa sekä turha että turhautunut. En ole sosiaalisesti mielevä tai sympaattinen tai lohdullinen. Ja jos minulta uskaltaa pyytää apua ja rohkenee kuunnella, saattaa kuulla pimeän puhetta, joka ei kuiski enää lohdun sanoja. Saa vain sellaisia kuin että kysyn sarkastisesti miksiköhän he luulevat kristillinen valtajärjestelmä on tuollaiset käytänteet rakentanut. Että mitäköhän funktiota tuomitsemis-eristämis-savustus ajaa. Vihjaan että hyvyys ja lähimmäisenrakkaus eivät ole näitä funktioita. Ja johon ohjeistan niin että kun uskonnottomuus koetaan usein loukkauksena ja pilkkana teki mitä teki joten saman tien voi edes saada huvin siitä pahanteosta. Kun joka tapauksessa syytetään niin ihan sama sitten mitä tekee niin sitten voi edes olla syyllinen siihen mistä joka tapauksessa syytetään.

Mitäpä minä muuta voin kuin kirjoittaa tästä kaikesta jotain turhaumablogia. Etsiä syyllisiä ja huutaa heille joko puhelimessa tai internetissä. Ja dokumentoida kaiken ja kertoa että nyt saa yhden mahdollisuuden vapaaehtoisesti korjata virheensä tai tulee nimet kaikkien tietoon kanssa. Jollakulla on varmasti rakentavampia ehdotuksia tämänlaisiin tilanteisiin? Kenties myös siihen miten olla kyynistymättä kun tämänlaista joutuu kohtaamaan loppujen lopuksi melko toistuvasti ilman että on mikään sosiaalityöntekijä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Uskonnot on perustettu ihmisten sortamiseksi. Ei mitään uutta auringon alla.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Joku muu kuin minäkin on menettämässä uskonsa ihmiskuntaan? Sepä oli öö kuulla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset