Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Ne, joita kannustetaan elämään, vaikka väkisin

  • Jos tunnelin päässä on valoa, se on todennäköisesti juna...
    Jos tunnelin päässä on valoa, se on todennäköisesti juna...

Minulla on suisidaalisia taipumuksia. Ne ovat jotain jotka ovat osa minua. Tällä hetkellä ne ovat "kontrollissa", mutta tiedän että ne eivät koskaan mene täysin pois. Sen kanssa on enemmänkin elettävä. Toki tässä on hyvin omituisia piirteitä, kuten se että kristinuskoa myönteisesti ajavat ajatukset synnyttävät ikään kuin pakkomielteenomaisesti halun tehdä itsemurhan. (Mikä voi johtua siitä että kristinuskosta luopumisen aikana yritin itsemurhaa. Itse näen että viimeinen kristityn identiteetillä tekemäni teko on ollut itsemurhayritys.)

Tähän liittyen olen saanut kuulla hyvin paljon optimismihötöä. Niissä maalataan optimistista tulevaisuutta. Kerrotaan miten elämä on elämisen arvoista. Ja joku uskovainen saattaa selittää jopa niin, että Jumala ei koettele tai piinaa ketään yli heidän voimavarojensa. (Jos tämä pitäisi paikkaansa, miksi he sitten ovat siinä sanomassa niitä asioita joita ovat sanomassa?) Tämä on raivostuttavaa. Ja jos ennen tämänlaisen kuuntelua ei ole tehnyt mieli tappaa itseään, niin sen kuuntelun jälkeen asiantila on taatusti erilainen.

Strategia on yleinen ja sitä ei oikein osata kyseenalaistaa. Toki mielenterveyden hoiton etiikan ja käytänteen kannalta on ongelmallista luoda valheellista toivoa. "Some people with severe mental illness fail repeatedly to respond to treatment. False hope in such cases can lead to years of suffering, toxic treatments and a loss of trust in the therapeutic relationship." Kaiken lisäksi se ei edes toimi. Itse asiassa se, että sanoin että asian kuuntelun jälkeen voi haluta ampua itsensä (ja valheellisen optimismiroskan suoltajan kahdesti) on vain hitusesti ylidramatisoitua. Osalle tämänlainen optimismi nimenomaan pahentaa tilannetta. Eli vaikka viesti on kannustava, ihmiset lannistuvat ja masennus pahenee. "A 2010 study found that CBT-based self-help books were harmful for high ruminators (people who spend a lot of time thinking about their own thoughts and emotions); and a 2009 study found that uttering positive self-help mantras (e.g. "I'm a lovable person") backfired for people with low self-esteem." Ja tarkalleen ottaen minun kaltaiseni ihmiset ovat niitä joihin tämänlainen positiivisuusajattelu, tai muukaan placebo, ei muutenkaan tehoa kovin hyvin.

Taustalla on varmasti se, että normaalisti ihmiset ovat omiin kykyihinsä ja tulevaisuuteensa ylioptimistisia. Ja tämän lisäksi ihmiset yliarvioivat optimismin voiman noin muutoinkin. Ihmiset eivät ole ilkeitä vaan hyväätarkoittavia. Se on silti hyvin ärsyttävää. Jos joku kertoo positiivisesta tulevaisuudesta joka muuttaa nykytilan, niin mistä he sen muka voivat tietää? Minua on ärsyttänyt vahvasti se, miten sitä ikään kuin pitäisi elää väkisin. Pahinta on se, että itsemurhan vastustus tiivistyy aina jonkinlaiseen anti-individualismiin. Ja tämä ei minua innosta. En ole sosiaalinen.

Toisaalta se mitä mieltä minä olen ei ole kovin tärkeää. On sen sijaan kenties tarpeellista siirtää asia niin että subjektiivinen tunteiluni voidaan käsitteellistää. Muuttaa filosofiaksi. Silloin kysymys ei ole ehkä enää siitä olenko oikeassa ja pitääkö maailman miellyttää juuri minua. Silloin kysymys on enemmän siitä minkälaisia teemoja itsemurhan (ja myös eutanasian) puolustamisessa on. Kysymys on enemmän siitä että haetaan se mistä ollaan erimielisiä. Ja tämä voi vähentää ohipuhumista. Lopputulos on enemmän käsitenalyysiä kuin kuvaus siitä miten toivoisin eutanasian toteutuvan. Tai millä ehdoin saa tehdä itsemurhan. Tai miten nämä prosessit pitäisi käytännössä järjestää jotta se olisi hyväksyttävää. Tai onko itsetuho ylipäätään oikein tai väärin. Kyse on pelkästään siitä mistä asioista ollaan samaa tai eri mieltä.

Itsemurhan kritiikki on yksilöllisyyden kieltämistä.

Itämaisessa kulttuurissa itsemurha on nähty jopa kollektiivisena tekona. Vastuunkantamisena, häpeän ratkaisemisena ja muuna. Mutta länsimaissa tämä on hyvin vierasta. Täällä itsemurhaa vastustetaan lähinnä "itsekkyytenä". Joko suoraan tai epäsuoraan. Itsemurhasta on toki useita eri näkemyksiä. Otan esiin pari mielestäni käytettyä filosofista perinnettä;
1: Teologisessa näkemyksessä etiikka sidotaan uskonnollisiin teemoihin ja uskonoppien premisseihin. Ja suhde itsemurhaan on yleensä kielteinen tai äärimmäisen kielteinen. Tällöin näkemyksenä on että (a) elämä on lahja joka on saatu Jumalalta ja (b) olemme tosiasiassa Jumalan omaisuutta jolloin meillä ei ole valtaa päättää omasta elämästämme koska tämä sotisi Jumalan suvereeniutta vastaan. Tämä näkemys on luonnollisesti ollut varsin voimakas historiassa. Nykyisin tämä on lähinnä ideologista vetoamista joka ei vakuuta niitä jotka eivät ole teistejä. Ja ne saavat suosiota vain sivutuotteena siitä että tämän uskonnon kannattajia on määrällisesti paljon. Siksi kiinnostus on yleensä siirtynyt muihin teemoihin.
2: Seurausetiikassa itsemurhaa katsotaan arvioimalla seurauksia. Erikoista on, että seurausetiikassa usein tuomitaan hyvin laaja määrä erilaisia itsemurhia. Mutta sitten toisaalta joissain tilantessa se katsotaan aivan soveliaaksi ratkaisuksi. Tässä näkemyksessä on kuitenin hyvin samantapaisia ongelmia kuin utilitaristisissa argumenteissa ; Seurauksia voidaan katsoa hyvin monelta eri kannalta ja pohjimmiltaan prioriteetit ja niiden arvojärjestys painavat. Ja tämän vuoksi seurauseettinen itsemurhan analysointi näyttää monesti presuppositionistiselta. Ensin on päätetty onko kyseinen aktio hyvä vai ei. Ja sen jälkeen sitten etsitään perusteet tälle. (Ja prosessissa usein voidaan jopa sanoa että tietoinen fiksun ihmisen tahdonalainen intentionaalinen ja vapaaehtoinen teko jossa kranaatin päälle hypätään jotta sotilaskaverit selviävät elossa ei olekaan itsemurha vaan rohkeusmitalinarvoinen sankariteko.)
3: Velvollisuuseettisessä perinteessä katsotaan mitä velvollisuuksia meillä on itsellemme ja muille. Tässä syntyy helposti Kantin esitysten tapaisia argumentteja joissa ihmisillä on ehdoton arvo ja merkitys. Ja että oman elämän lopettaminen rikkoo velvollisuuksiamme muita ihmisiä kohtaan.

Mikä johtaakin siihen että käytännössä kaikki itsemurhaa vastustavat argumentit ovat jollain tavalla sosiaalisia argumentteja. Teistisissä näkemyksissä itsemurha on ihmisen suhdetta Jumalaan. Ja siksi tekoa pitää vastustaa, koska ihminen ei ole ainut tekijä yhtälössä. Toisaalta läheisten suru voi olla seurauseetikolle painava argumentti itsemurhaa vastaan. Ja voitaisiin asia vetää yhteiskunnallisellekin tasolle. Tunteet eivät ole merkittäviä jos mietitään sitä työmäärää jonka itsemurhan tehnyt tai sellaista haikaileva voisi tehdä yhteiskunnalle rakentaessaan asioita. (Tai edes taatessaan työllisyyttä mielenterveysongelmaisten hoitajille.) Käytännössä tämä tiivistyy siihen että itsemurhan tekemistä pidetään itsekkäänä aktiona.
* On toki myös itsekäs aktio että jonkun vaaditaan elävän muiden ihmisten puolesta. Että määrätään toisen ihmisen elämästä ja pakotetaan tämä elämään elämisen laadusta riippumatta, jotta itselle ei tule paha mieli. Eikä teistikään selitä että kenties Jumalan pitäisi hävetä kun antaa niin paskoja lahjoja. Että ei lahjoja ole pakko käyttää. Omaa elämää voi halveksia ja se voi olla syy lopettaa tämän "lahjan" nauttiminen. Jos elämä on lahja, niin aika helvetin paska lahja se kyllä on. Joululahjoja palautetaan kassoille joulun jälkeen. Ei ole ihme jos moni haluaa tehdä samoin.

Tämän kaiken seurauksena voikin sanoa että jos olet individualisti, ei oikein mikään tiedetty argumentisto tarjoa mitään kovin relevanttia vasta-argumenttia itsemurhalle. Josta huomiosta seuraa se, että itsemurhan kielto onkin aina sitä että ihminen jollain tavalla pakotetaan elämään jonkun toisen puolesta. Ja että on pakko vaikka ei tahdo.

Toisin sanoen itsemurha on jotain jonka puolustaja suhtautuu länsimaissa siihen helposti individualistisesti ja sen vastustaminen taas on taustaoletuksiltaan anti-individualistista. Joko tämä anti-individualismi kielletään suoraan tai sitten se on piilopremisseissä oleva nolo salaisuus jota ei haluta paljastaa. Taustaoletus kuitenkin käytännössä on siellä. Ja tällä on syvä merkitys. Se, että siitä ei puhuta tai sitä ei haluta ottaa esiin on tältä osin paljastavaa.

Tällä on merkitystä myös eutanasiakeskustelussa, joskin hieman eri tavalla.

Jos katsotaan vaikkapa Iltalehdessä ollutta lööppiä Belgiasta, saamme kuulla siitä miten masennuspotilas on saanut myönteisen eutanasiapäätöksen. (Tai siis päätöksen että hän saa eutanasian.) 24 -vuotiaalle masennuspotilaalle on myönnetty eutanasia. "Laura kertoo belgialaismedialle kärsineensä koko elämänsä ajan itsetuhoisista ajatuksista. Masennuksen lisäksi naisella ei ole muita sairauksia, jotka olisivat eteneviä tai hengenvaarallisia. Laura on ollut hoidettavana psykiatrisessa laitoksessa 21-vuotiaasta saakka ja hän kertoo yrittäneensä aiemmin useita kertoja itsemurhaa." Uutinen on otsikoitu masennuksen kautta. Belgiassa on tehty eutanasiaa eri syistä. Ja jotain erityisen merkittävää onkin siinä että eutanasiaa on myönnetty nuorelle naiselle jolla on mielenterveysongelma mutta ei mitään somaattista sairautta.

Tämä otsikointivalinta on kiinnostava. Sillä moni eutanasiaa kannattava kannattaa sitä vain somaattisiin sairauksiin. Eli fyysinen syy on se jolla saa eutanasian jopa eutanasian kannattajien puolesta. Masennus on siis jotain joka yhdistää normaalisti eutanasiaan kielteisesti suhtautuvat ja ne jotka tavallisesti kannattavat eutanasiaa. Tämä on sinänsä positiivista sillä ei ole kovin miellyttävää elää maailmassa jossa asioita sallitaan ja kielletään kategorisesti. Eutanasia ihan mistä tahansa syystä ei varmasti ole kovinkaan monen kannattama.

Tämä on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen jaottelu. Se nimittäin vihjaa siihen suuntaan että mielenterveyspotilaita ei nähdä täsyinä päätäntävaltaisina ihmisinä. Taustahenkenä on se, että missä vaikkapa syöpä riuduttaa ruumista, eikä siksi koske ihmisen vapaaseen tahtoon tai itsemääräämisoikeuteen, mielenterveysongelma iskee mieleen eikä päätöstä tekevä ihminen ikään kuin ole oma itsensä. Tai ei ole muutoin päätäntävaltainen vaan vertautuu lapseen jolla on huoltaja joka päättää hänen puolestaan.

Asia on laajempi.

Ossi Ojutkangas otti tämän mainitun eutanasiatapauksen käsittelyyn. Otan tämän esimerkiksi koska se on kohtuullisen kiinnostava. Hän tuo siinä esiin monia tuttuja argumentteja eutanasiaa vastaan (mutta ei toki yhtään puolesta, vaikka esittääkin että ei ole kategorisesti eutanasiaa vastaan). Hän tematisoi asiaa tavalla joka on näppärä ottaa esille. (Suhtaudun tekstiin kriittisesti ja erimielisyyden kautta, mutta tosiasiassa en halua haukkua tuota kirjoitusta. Päinvastoin. Se on riitävän kiinnostava reagoitavaksi!) Hän näkee eutanasian muutaman näkökulman kautta.
1: Medikalisaationa joka on paradoksaalisessa suhteessa medikalisaatioon koska sitä tarvitaan kun lääketiede on epäonnistunut; "On erikoista, että eutanasia ikään kun "ratkaisee" masennuksen, vaikka aivan yhtä hyvin voitaisiin tulkita asia niin, että siihen turvautuminen on osoitus lääketieteen totaalisesta epäonnistumisesta kyseisen potilaan tapauksessa." Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen kysymys. Se tosin vaatii epäonnistumisen määritelmän. Eutanasia on teknisesti ottaen jotain joka toimii. Kun ihminen juo aineen, hän kuolee ja kärsimykset päättyvät. Kysymys on siitä että onko kuoleminen epäonnistuminen? Tämä kysymys on oleellinen koska monien vaivojen hoidossa voidaan joutua vaihtamaan lääkitystä. Esimerkiksi jos vanhat antibiootit eivät ole toimineet, niin tehdään erityisiä uusia toimenpiteitä sairaalabakteerin vuoksi. Eikä tämä ole medikalisaation epäonnistuminen koska keinoja on jäljellä. Paradoksi onnistuu siis olettamalla eutanasiatilanne epäonnistumiseksi ja kuolema pahaksi epäonnistumiseksi. Valitettavasti tämä kuolemavastenmielisyys on enemmän sitä mitä pitäisi perustella jos eutanasiaa haluaa vastustaa. Tässä enemmänkin oletetaan niitä peruskysymyksiä joista pitäisi argumentoida.
2: Hän näkee sen yhteiskunnallisena luokitteluna jossa kansalaisia jaotellaan toivottaviin ja eitoivottaviin; "se johtaa ihmisten jakamiseen niihin joita rohkaistaan jatkamaan elämää ja niihin joita kannustetaan kuolemaan. Kumpaan ryhmään veikkaat vammaisten ja varsinkin kehitysvammaisten päätyvän?" Huoli on jossain määrin aiheellinen. Teoriassa esimerkiksi vanhukset ja vammaiset voivat joutua tämänlaiseen tilanteeseen. Nuori masennuspotilas kuitenkin demonstroi tätä tilaa mahdollisimman huonosti. (Ja muutenkin tämä tilanne vaatii enemmän tarkkailua, raportointia, valvontaa ja eutanasian suoritusprosessiin puuttumista kuin eutanasian täyskieltoa.) Nuori ja terve hyvä veronmaksaja suorastaan väkisinkannustetaan elämiseen.  Masennuspotilaita otetaan haltuun ja vahditaan että he eivät voisi tehdä itsemurhaa. Itse asiassa nuori, nainen ja masennuspotilas on herättänyt kohua juuri sen takia että yleisten arvojen kannalta hän on niitä ihmisiä joita hyvinkin vahvasti kannusteaan elämään. Paheksunta on tässä kulmassa erikoista. Hän on eutanasiaan ajetun vammaisen ja mummon antiteesi. Hän edustaa juuri niitä väenväkisin elämään kannustettuja. Ja jos hän ei sellainen olisi, ei koko asiasta kohistaisi ja arvokeskusteltaisi. Syöpäsairas vammainen mummeli herättää vähemmän keskustelua juuri sen vuoksi että heidät helposti nähdään juuri kuten Ojutkangas vihjaakin. Ihmiset luokitellaan. Ja molemmat luokitelmat pitävät takanaan riskejä väärinkohteluun ja ongelmiin.
3: Ojutkangas liittää asian "utilitarismiin" "Kiinnostavaa tässä on se, että eutanasia esitetään ikään kuin ratkaisuna henkilön masennukseen, viimeisenä "lääkkeenä" joka ratkaisee ongelman – kärsimyksen. Mielestäni tämä on osoitus siitä kuinka länsimaat muuttuvat yhä enemmän utilitaristiseen suuntaan. Utilitarismissa keskitytään kärsimyksen vähentämiseen ja nautinnon maksimointiin." (Oikeasti tuo on hedonismia eikä utilitarismia. Utilitarismissa haetaan maksimaalista hyötyä. Ja tämä hyöty voi olla lähes mitä tahansa. Kommenteissa Ojutkangas korostaa että hän tarkoittaa Peter Singerin utilitarismia. Joten asia saa mennä, sillä tässä partikulaarissa utilitarismin kulmassa hedonistiset arvot ovat ne joita tavoitellaan.) Utilitarismissa teemana on yleinen hyöty tai maksimaalisen nautinnon tavoittelu. Utilitarismissa vähemmistö voidaan uhrata yleisen hyvän edessä. Ja jos vammainen tahi mummo kannustetaan-manipuloimaan "ihan itse" haluamaan eutanasiaa että "pääsisi olemasta muitten riesoina" hän osuu utilitaristiseen henkeen entistäkin paremmin. Yksilö saa mennä suuremman hyödyn, kuten sairaanhoitobudjetin, vuoksi.

Kaikkia Ojutkankaan mainittuja kulmia voidaan kuvata esineellistäviksi. Eutanasiaa tekevä ihminen ei ikään kuin itse tee eutanasiaa. Hän on lähinnä kohde jollekin. Ihminen ei siis itse halua tehdä itsemurhaa avustetusti vaan hänet on ajettu siihen ("...vuosien sairaalahoito laitostuttaa kenet tahansa. Noissa olosuhteissa voi totisesti kuolema alkaa näyttämään houkuttelevalta vaihtoehdolta.") Tämä vaatii sitä että eutanasiaa haluavan tai sellaista tekevän autonomisuus kiistetään käytännössä täysin. He ovat vain kohteita. Eivät toimijoita. Jos he haluavat jotain tämä halu on illuusio. Tai sitten esimerkiksi masennus on vienyt itsemääräämisoikeuden ja halu on irrelevantti koska mielenterveyspotilas on ikään kuin jonkun muun holhouksen alla.

On kiinnostavaa miten Ojutkangas hieman pahastui kun mainitsin itsemääräämisoikeudesta. Hän sanoi että hän ei ottanut sitä esille. Tämä oli tietenkin kategorinen argumentin mitätöintiyritys. Mutta se nostaa esiin nimen omaan sen filosofisen teeman että miksi hän ei ole puhunut itsemääräämisoikeuden menettämisestä. Ja miksi tällä ei ole väliä. Kysymyksen siitä miksi eutanasiaa hakevan itsemääräämisoikeus ei ole relevantti kysymys.

Eutanasiakysymys on ytimeltään kysymys siitä onko eutanasian tekijä autonominen vai ei.

Kirjoitin alkuun itsemurhan filosofiasta huomion. Se oli oikeastaan aika yksinkertainen. Itsemurhaa vastustavat argumentit ovat anti-individualistisia. Individualistista itsemurhan vastustusta ei voida tehdä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että jokainen itsemurhaa vastustava argumentti tekee oletuksia siitä että individualismi on tässä kohden väärä lähestymistapa. Jos siitä ei puhu ääneen, se on piilo-oletus.

Eutanasian kohdalla kyseessä ei ole individualismi vaan itsemääräämisoikeuden kieltäminen. Ero on pieni mutta kiinnostava. Luultavasti syynä on se, että itsemurhan tekijä tekee tekonsa yksin. Eutanasia on taas autettu itsemurha jossa on toinen osapuoli. Tämä tekee eutanasiasta aina jollain tavalla institutionalisoidun tai vähintään sosiaalisen. Näin ollen individualismista on kenties syytäkin siirtää huomio autonomisuuteen. Mutta henki on silti siinä mielessä sama, että näistä syntyy käytännössä (piilo)oletus eutanasiaa vastustaville argumenteille.

Eutanasiaa vastustavat argumentit objektisoivat eutanasian kohteen passiiviseksi kohteeksi jota säälitään. Tämä on sen piilo-oletus. Itsemääräämisoikeudesta on siksi joko puhuttava tai sitten se on vaiettu hävettävä tosiasia jota ei haluta ottaa esille. Sillä heti jos eutanasian kohteen näkee omaa tahtoaan toteuttavana toimijana - eikä jonain tahdottomana ja avuttomana yhteiskunnan eugeniikkaprosessin kohteena - kaikki tietämäni eutanasiaa vastustavat argumentit katoavat kuin savuna ilmaan.

Eutanasiaa ei voi vastustaa ilman että vaatii että itsetuhoiselta otetaan itsemääräämisoikeus pois. Eutanasiaa vastustaessa käytännössä kategorisesti muutetaan eutanasiaa tekeviä ilman ainuttakaan poikkeusta manipuloiduiksi uhreiksi joilla ei ole edes yhtä prosenttia vapaata tahtoa. Eutanasian tekijästä tehdään näin vain objekti jolle tapahtuu jotain yhteiskunnallisia virtaumia ja johon voidaan kohdistaa sääliä. (Sitä mitä kunnon keskiluokkainen mamma tekee kun haluaa kokea ylemmyydentunnetta, sellaista joka on sallittua ja jopa ihannoitua.) Tällä näkökulmalla eutanasiasta saa toki vastenmielisen. Onko sen ihmiskuva sitten faktuaalinen ja todenmukainen? Jos vastustaa eutanasiaa kovinkaan vahvasti, niin sen täytyy olla todenmukainen. Itse pidän sitä hyvin epäuskottavana.

Siksi onkin hieman ironista että Ojutkangas yrittää mekanisoida eutanasian ihmiskohtelun korostamalla että medikalisaatio jotenkin esineellistää kohteensa. Sillä voidakseen määrätä että tuo masennuspotilas ei voi aidosti haluta tehdä itsemurhaa - mikä on aika hyvin tehty jos tapaukseen on tutustuttu vain jonkun lehtiartikkelin kautta - hän joutuu itse objektisoimaan ja olettamaan että eutanasiaa haluava ei tosiasiassa enää ole ihminen vaan on jotenkin menettänyt vapaan tahtonsa "laitostumiseen" tai muuhun vastaavaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

"On kiinnostavaa miten Ojutkangas hieman pahastui kun mainitsin itsemääräämisoikeudesta. Hän sanoi että hän ei ottanut sitä esille. Tämä oli tietenkin kategorinen argumentin mitätöintiyritys. "

En pahastunut. Tuskastuin vain haluusi viedä keskustelua sivuraiteille kuten siihen mikä on "oikeaa" utilitarismia ja mikä ei, tai mitä itsemääräämisoikeus sinun mielestäsi tarkoittaa. Ok, noistakin voidaan keskustella (ja mieluiten juuri tässä näin kuin omassa blogissani), mutta toisaalta et itse vastannut minun esittämiini kysymyksiin. Vaikkapa siihen kuinka voidaan taata, että eutanasia (yhteiskunnan toteuttamana toimenpiteenä) ei aiheuta oikeusmurhia? Vaikka olettaisimmekin, että juuri tämä 24-vuotias belgialaisnaisen tapaus oli ok ja hänen kohdallaan ei olisi ollut mitään muuta tehtävissä, onko aina niin? Onko sinulla jokin väline tietää tämä, parempi väline kuin vaikkapa minulla? Mitä on hyvä elämä? Kuka tuon tietää (muka) objektiivisesti?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Tuskastuin vain haluusi viedä keskustelua sivuraiteille kuten siihen mikä on "oikeaa" utilitarismia ja mikä ei, tai mitä itsemääräämisoikeus sinun mielestäsi tarkoittaa."

Itse otit "utilitarismin" esiin. Se on filosofinen koulukunta, ei mielipidekysymys. Sori, jos käytät teknistä filosofista terminologiaa niin paras käyttää sitä oikein. Lisäksi on huomattavaa että tuskastuit selkeästi siihen että "itsemääräämisoikeuteen" ei saisi tarttua. Tämänkin tekstin ytimessä on että se ei ole sivuraide vaan argumenttiesi taustalla oleva pakotettu premissi.

Se premissi sitten on siellä antamassani määritelmässä. Se, että olet erimielinen relevantista itsemääräämisoikeudesta ei poista tätä huomiota. Perusteltu päätelmä kun on premissit -> johtopäätös. Ja sinun ajatusmaailmasi vie esittämistäsi asioista johtopäätökseen jos ja vain jos siinä on tietyllä tavalla muotoiltu premissi. Premissi jonka voi arkikielistää vaikka muotoon "itsemääräämisoikeus". Katso argumenttirakennetta ja filosofista sisältöä, äläkä ensin kiellä hiustenhalontaa ja sitten halo itse hiuksia. Termikikkailu ei muuta sitä että premissi on. Erimielisyys on OK. Mutta premissin kiisto on sama kuin selittäisi että "1+1 ei ole 2" niillä vakiintuneilla normaalilla matematiikan aksioomilla.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Vaikkapa siihen kuinka voidaan taata, että eutanasia (yhteiskunnan toteuttamana toimenpiteenä) ei aiheuta oikeusmurhia? Vaikka olettaisimmekin, että juuri tämä 24-vuotias belgialaisnaisen tapaus oli ok ja hänen kohdallaan ei olisi ollut mitään muuta tehtävissä, onko aina niin? Onko sinulla jokin väline tietää tämä, parempi väline kuin vaikkapa minulla? Mitä on hyvä elämä? Kuka tuon tietää (muka) objektiivisesti?"

En vastannut kysymyksiisi koska en nähnyt niitä. Koska olin esimerkiksi kirjoittamassa tätä blogitekstiä. Siivosin myös vessan. Olen pahoillani mutta teen elämässäni muutakin kuin istun siima kireällä odottamassa että malttaako joku joka ei ymmärrä/hallitse utilitarismin perusfilosofiaa kysyä minulta jotain "haasteita". (Kysymyksesi muuten ovat sitä ärsyttävää mallia jolla usein kohdellaan "vääräoppisia". Eli kysymys on "etpäs pysty näillä ehdoilla lälläslää". Ja kuten kunnon "haastaja" niin sinäkin "vain kysyt kysymyksiä" tavalla jossa vaikeneminen on sinulle ikään kuin voitto. Että kysytään mahdottomilla ja naurettavilla ehdoilla ja sitten katsotaan hiljaisuus voitoksi. Onneksi olkoon, tervemenoa ns. pulushakkia pelaamaan.

Kysymyksesi ovat kategorisesti väärin. Vaadit "ilman ainuttakaan virhetapausta" -hengessä. Kysymys on sama kuin millä voidaan estää että poliisi ei koskaan yhdenkään kerran sakota väärin. Ja jonka vaihtoehtona sitten on sakottamisen täyskielto. (Minäkin olen muuten saanut täysin asiattoman junasakon, ilmeisesti pärstäkertoimen vuoksi. Sen takaisinsaamiseen meni puoli vuotta ja kaikkea ihan ihmeellistä.)

Ne voi toisaalta myös kääntää. Jotta voi sanoa että eutanasia on väärin, joutuu ottamaan kantaa siihen mitä on hyvä elämä. (Ja tämä on anti-individualistinen jossa tulkitaan että itsemurhaaja "ei aidosti" halua tätä. Että mummolle päivästä toiseen tankataan mantrana että tämä on vanha, yhteiskunnalle hyödytön, turha, riesa ja verorahanmeno joka ajaa yhteiskuntaa konkurssiin kuin kristitty Sipilän vihollinen. Mistä tiedät että ihmisiä ei pakkoelämäitetä julmasti ja kiduttaen koskaan? Millä rakenteilla sinä estät tämän joka ikisen mahdollisuuden toteutumisen? Mistä tämän muka tietää?)

Itse näen että eutanasian aiheellisuus voidaan katsoa kysymällä ihmiseltä itseltään. Hän on perimmiltään viimeinen sana. Jos hänet on suostuteltu, se voi olla vain keskustelua. (Kuin itsemurhaa hautovan neuvottelu pois sillalta.) Toki aivopesu on asia erikseen ja siihen on tiettyjä rakenteita. (Joita muuten löytyy "Fifty shade of Greystä".) Nämä voidaan tunnistaa. : Toisaalta lääkäreiden toimintaa voidaan valvoa. Esimerkiksi jos joku menee huoneeseen, toinen on myrkytetty ja lääkäri sanoo että toinen on halunnut tehdä eutanasian, tämä todennäköisesti on "murha".

Väitän että Belgiassa asiat ovat melkoisen kunnossa. Siellä käytänteistä on jouduttu jopa valehtelemaan jotta konservatiivikristityt saisivat asiansa läpi..

PS. Että jos vaikka opettelet kysymään niin sitten voit odottaa vastauksiakin. Toki myös esimerkiksi filosofian koulukuntien oppisisällön ja argumenttiperinteen tunteminen on tarpeen jos kokee että on tarpeen snobbailla niitä mainitsemalla. Ihan noin vihjeeksi jatkoa varten.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Siitä voin olla samaa mieltä, että meilla on varmastikin hyvin erilainen käsitys itsemääräämisoikeudesta jos koet sen loukkaukseksi vaikkapa sen, etten suosittele eutanasiaa vakavasti masennusta sairastavalle ystävälleni joka harkitsee itsemurhaa. Jos tuota suositelee yhteiskunta, siitä suosituksesta tulee vieläkin voimakkaampi kuin mitä jonkun ystävän tai sukulaisen suositus olisi. Ehkä itse haluaisit elää yhteiskunnassa jossa eutanasiaa suositellaan monenlaisissa tilanteissa, mutta tuskin olen ainoa joka ei sellaisessa halua elää. Jos tämä tekee minusta jonkinlaisen itsemääräämisoikeutta vastustavan "fasistin" niin olkoon sitten niin.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Huvittavaa tässä on se, että minä en loukkaannu mistään. "Jos koet sen loukkaukseksi" on hyvin kiinnostava. Ainut joka tässä pahastuu ja sitten kiistää pahastumisensa on meistä se joka nojaa emootiorakenteisiin argumenttirakenteiden sisällä. Minä päinvastoin olen korostanut että tuollainen puuttuminen on itsemurhaa hautovan mielestä helposti ärsyttävää. Ja jopa listasin persoonatyyppejä joihin se pätee (näiden kriteerien puuttuessa se ei luonnollisesti päde.)

Kenties omakohtainen näkökulmani hämmensi sinua? Itselläni suhde masennus-eutanasiaan on hyvin laimea, neutraali, ellei peräti haukotuttava. Tämä oli kiinnostava vain ja ainoastaan filosofisena sormiharjoituksena. You know, sellaisena jossa mietitään utilitarismin perinteen kriteeriattribuutteja vrs. joidenkin yksittäisten utilitarismin koulukuntafraktioiden sisällä olevia muuten-vaan-attribuutteja. Jossa mietitään millä premisseillä johtopäätöksen täydentyvät kohrenteiksi argumenteiksi. Ja sitä onko näissä jotain yhteistä, kenties jopa sellaista jota ei haluta ääneen sanoa ja jonka esiinnostamisesta sitten pahastutaan kuin se olisi loukkaus ja koko prosessi tiivistyisi pahastumisen ja tunnekuohunnan ympärille.

Olen hyvin pahoillani. En välitä mitä mieltä sinä tai kukaan muukaan ihminen on. Ja se, että loukkaantuisin henkilökohtaisesti vaatisi "välittämistä". Minua ärsyttää. Siksi että huomiotani viedään johonkin, vaikkapa optimismihuuhaaseen. Ei siksi että jollain on tyhmä ja epätosi maailmankuva. Vaan se, että tätä päälletään elämääni ikään kuin väkisin.

PS. Tosin teknisesti jos auttaa itsemurhaaa hautovaa, niin onko tämä sitä että oma tahto ylitetään jotta toinen lakkaisi lopettamasta itsemurhaa vai onko se sitä että ostetaan tälle köysi ja opetetaan tekemään hirttosilmukka? Näkisin että ei ole mitään pahaa esimerkiksi yrittää argumentoida ja suostutella toista pois sillalta. Koska tässä toiselle esitetään vaihtoehtoja. Siinä ei vielä sorruta vapaan tahdon poistoon. Keskustelu ja neuvottelu eivät ole indoktrinaatiota. Haltuunotto ja esimerkiksi teräaseiden takavarikoiminen on sitten jotain muuta. Siis jotain muutakin kuin naurettavaa räpeltelyä jonka taustaoletuksena on se, että takavarikoijalla olisi luovempi ote aivan kaikkeen ympärillä olevaan jotta hän osaisi takavarikoida kaiken sen millä voisin tappaa itseni tai josta voisin rakennella yhdessä muiden asioiden kanssa jotain jolla voisin tappaa itseni. (Minä olen sentään nähnyt kaikki MacGyverin jaksot, hih.)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Ehkä itse haluaisit elää yhteiskunnassa jossa eutanasiaa suositellaan monenlaisissa tilanteissa, mutta tuskin olen ainoa joka ei sellaisessa halua elää."

Mitä tämä minun haluamiseni nyt liittyy mihinkään? Tosin se että sanot että "et halua elää" on tässä yhteydessä niin hauska puujalkavitsi että lause ansaitsee paikkansa yksistään sen vuoksi.

Olet nähdäkseni väärintulkinnut koko tämän minun tekstini. Minun toiveeni eivät ole tärkeitä. Tämä ei ollut poliittinen pamfletti. Joskin ymmärrän että henkilökohtainen aloitus voi mielen tähän johtaa. Se oli kuitenkin enemmänkin temppu jolla lukija jotenkin kiinnostuu vähän kuivemmasta ja kenties hieman teknisemmästä asiasta.

En teknisesti edes sano että minun kohteluni on väärin tai epäeettistä. Sanoin vain että se on oman itseni kannalta ärsyttävää. Sillä olisi merkitystä jos olisin Jumala tai etiikan viimeinen vartija. Mitä en ole. Se on toki sellaisenaan tosiasia ja valottaa sitä miten joitakuita todella "kannustetaan elämään" tavoilla jotka voidaan nähdä enemmän kuin puoliväkisin pakottamisena. (Voitko olla aidosti ystävä jos harjoitat itsemurhaa haluavalle ystävällesi sellaista? Tämänlaatuinen ystävyys ei ole ilmiselvää ainakaan.)

Samoin en sanonut että anti-individualismi olisi väärin. (En pidä ihmisistä, ja sosiaalisuus on enimmäkseen rasittavaa ja elän kuin olisin individualisti, valitettavasti pidän itseäni myös tunnevammaisena kusipäänä.) Vaan että käytännössä länsimaissa vakiintuneet itsemurhaa vastustavat argumentit vaativat anti-individualistisen premissin toimiakseen ollenkaan. Toki jos olet individualisti tämä tarkoittaa että nämä argumentit ovat bullshitteryä. Ihan sen vuoksi että jos hylkää premissit niin tietenkin tulee erilainen kanta siihen johtopäätökseen.

Samoin eutanasian kohdalla. Kun itsemääräämisoikeus määritellään tietyllä tavallla niin kaikki eutanasiaa vastustavat argumentit perustuvat siihen että eutanasiaa tekevän itsemääräämisoikeus kiistetään. Tämä premissi on. Ja jos sen jättää mainitsematta niin sitten se on luultavasti nolo epämiellyttävä tosiasia johon ei haluaisi puuttua.

Se on korostetusti esillä tuossa mielenterveysongelmapuolella. Vai väitätkö että moni eutanasiaa kannattava sallii sen vain somaattisissa sairauksissa? Koska näin näyttää olevan, kommenttini ydin tavallaan kohdistui erityisen vahavsti niihin jotka käytännössä vastustavat eutanasiaa (Sinä taas vaikutat rehellisesti ottaen henkilöltä joka väittää että ei vastusta eutanasiaa kategorisesti mutta joka ei kuitenkaan käytännössä suostu kertomaan milloin olisi asiallista auttaa ystävää tekemään itsemurha. Joka vihjaa siihen että tätä vaihtoehtoa ei todellisuudessa ole ja asiasta vaietaan koska ei haluta leimautua dogmaatikoksi. Joka sinä, kuten monet muutkin aspergerit, ovat. Kaikenlaisine "bussiateismi" -kuolanlentokuvinesi. Heh. Tasapuolista. Reilua. Hiton hauskaa. Syvällistä. Catchya.)

PS. Jos minun mielipidettäni kysytään niin minusta ihmisiä kannustetaan itsemurhaan ihan liian vähän. Tiedän montakin sellaista ihmistä joiden itsemurha tekisi omasta elämästäni huomattavasti vähemmän sietämätöntä. Toisaalta voidaan nähdä että se että ei tee itsemurhaa on ultimaattinen statement elämän arvon puolesta. Sillä ne jotka tappavat itsensä sanovat että se ei heistä ole "objektiivisesti" heille itselleen elämisen arvoista. Ja ne jotka sinnittelevät tai iloitsevat elämästä eivät sitten tee itsemurhaa. Ja sanovat tällä että eläminen on arvokasta. Ei siksi että itsemurha olisi tabu ja jotain jota ei voisi tehdä. Vaan juuri siksi että kyseessä on oikasti valinta. Valinta jossa eri ratkaisut ovat kannanottoja juuri siksi että ne ovat valintoja. Aito valinta vaatii sen että asia on vähintään vaihtoehto. Camusin hengessä itsemurhan tekemättömyys on nauramista absurdille. Minä en tälläisistä perusta. Nauran lähinnä sinulle. No, okei, en ehkä teknisesti sinulle. Mutta monille sinua pöllömmille.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Ehkä sinulle nämä kirjoitukseni ovat snobbailua, mutta itse en ainakaan tietoisesti sellaiseen pyri. Kuka saa ylipäätään määritellä snobbailun ja millä tavoin vaikkapa utilitarismiin tulisi viitata, jotta se ei olisi sitä? Kommenteistasi välittyy sellainen kuva, että jos sinä saat määritellä säännöt, edessä on miinakenttä jossa voin vain hävitä. On toki mahdollista, että ymmärrän sinua väärin, mutta annat joka tapauksessa kirjoituksillasi sellaisen kuvan, että tulkitset itsekin sanomisiani tarkoitushakuisesti joka tahallasi tai tahattomasti. Ylipäätään olisi kiinnostavampaa keskustella itse eutanasiasta kuin siitä snobbaileeko joku vai ei.

Sinä väität, että eutanasian vastustaminen edellyttää itsemääräämisoikeuden kiistämistä. Ok, sinä olet tuota mieltä ja minä olen eri mieltä? Minä olen eri mieltä siksi, että ei vain ole niin että jokaikinen ihmisen egosta kumpuava impulssi on tuosta vain oikein, koska impulssit ovat muuttuvia ajassa ja paikassa vaikka sillä hetkellä ovatkin totista totta vähintään subjektiivisesti sen kokijalle. Olisiko mielestäsi Könkkölälle pitänyt tarjota eutanasiaa silloin kun hän olisi ollut valmis sen ottamaan? Nyt hän on kiitollinen siitä, ettei sitä hänelle tarjottu. Ajattelusi näyttää perustuvan valinnan vapauteen joka nousee ohi ihmisarvon kunhan se ei vain vahingoita ketään toista tai rajoita jonkin toisen vapautta. Itse pidän ihmisarvoa tärkeämpänä. Konservatiivisuutta se totisesti on, jos näkee ihmisarvon olevan jollain tapaa "edistyksen" tiellä. Juuri noinhan Singerin utilitarismissakin käy ja se sanotaan suoraan: ihmisarvosta tulee luopua. Singerin ajatteluhan on hyvin suosittua eläinoikeusaktivistien keskuudessa, jossa ihmisen erityisarvo suhteessa eläimiin kyseenalaistuu. En itsekään kannata tehotuotantoa ja kannatan sikäli juurikin kärsimyksen vähentämistä, mutta kun ihmisarvo suhteellistetaan tällä tavoin, ei seurauksena olekaan (pelkästään) eläinten oikeuksien paraneminen vaan ihmisoikeuksien heikkeneminen. Belgian tapaus on mielestäni osoitus juuri tästä. Sen kaltainen "lopettaminen" mitä on tehty eläimille iät ja ajat alkaa yleistyä ihmisten keskuudessa. Minun mielestä tuo ei ole toivottava kehityssuunta. Periaatteessa asia voisi olla ymmärrettävämpi jos ihmiset olisivat tosiaan vain atomistisia, toisistaan erillään olevia yksikköjä kuin erakot mökeissään, mutta todellisuudessa yksilöiden valinnat vaikuttavat toinen toisiinsa. Mitä useampi valitsee eutanasian, sitä normaalimpi asia siitä tulee. Silloin sen valitsee yhä useampi könkkölä jolla olisi olisi kuitenkin ollut edessään paljon onnellisuutta ja sitä nautintoakin jos vain olisi päässyt yli vaikean kohdan. Jos minun pitää valita kumpi on parempi, tuollainen eutanasiaan rohkaiseva yhteiskunta vai sitten nykyinen käytäntö jossa ihmistä pyritään yleensä estämään itsemurhaa, valitsen ilman muuta jälkimmäisen. En kuitenkaan väitä, että mallini olisi mitenkään ongelmaton ja etteikö siinäkin olisi omat häviäjänsä. Tämä nykyinen malli on vähän kuin demokratia: aika paska, mutta eipä ole parempaakaan.

Vaikka muuta väitätkin vaikutat kuitenkin olevan ärsyyntynyt minulle. En keksi mitään muuta syytä miksi tuon bussiateismin tähän kaivat. Olen toki ko. käsitettä aiemmin käyttänyt, mutta miten se tähän liittyy? No tietysti siten, että olen joskus sitä käyttänyt, mutta sen ottaminen esiin yllättäen kertoo myös jotain sinun halusta viedä keskustelua ad hominem-suuntaan. Samaan aikaan väität, että vain minä olen "emootioiden" vallassa. Uskoo ken tahtoo.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Ehkä sinulle nämä kirjoitukseni ovat snobbailua, mutta itse en ainakaan tietoisesti sellaiseen pyri. Kuka saa ylipäätään määritellä snobbailun ja millä tavoin vaikkapa utilitarismiin tulisi viitata, jotta se ei olisi sitä? Kommenteistasi välittyy sellainen kuva, että jos sinä saat määritellä säännöt, edessä on miinakenttä jossa voin vain hävitä."

Sinun kirjoituksesi ovat snobbailua koska sinulla on tarve käyttää sivistyssanaa vaikka et käytä sitä oikein. Tapasi viitata utilitarismiin oli niin harhaanjohtava että on selvää että sinua ei utilitarismi laajemmin kiinnosta. Se on väärin koska filosofisessa perinteessä utilitarismi viittaa tarkasti määriteltyyn filosofian perinteeseen. Oma kantasi muistuttaa sitä että minä sanoisin että "vapaan tahdon kannattaminen on protestantismia". Joka on siinä mielessä totta että luterilaisuus korostaa omaa valintaa ja uskoa. Tosin tässä unohtuu sitten toinen protestanttinen suuntaus, kalvinismi, jossa uskotaan predestinaatioon. Se ei lakkaa olemasta protestantismia vaikka vapaa tahto kielletään täysin. Ja tämä tekee "vapaan tahdon kannattaminen on protestantismia" -lauseesta hyvin syvällä tasolla virheellisen. Jos täytyy käyttää termiä on paras käyttää sitä oikein.

Ja käyttämäni keinosto ei aja sinua väkisin miinakenttään. Se on vain huolellisesti tehtyä käsiteanalyysiä. Jos epäonnistut se johtuu siitä että teet käsiteanalyysin huonosti. Se, että epäonnistut ei ole minun epäreiluutta vaan sitä että et vain osaa. Älä tee tästä minun ongelmaasi, korjaa sen sijaan oma ongelmasi.

Käsiteanalyysissä kun on tapana tehdä niin että käytetään vakiintuneita määritteitä jos mahdollista. Sen lisäksi kun teksti käsittelee jotain määritelmää, on tavallista että filosofiassa siihen on muutamia erilaisia määritteitä. Jos käyttää jotain spesiaalia, tämän käsitteen sisältö selviää itse tekstistä.

Esimerkiksi kun lukee tämän tekstin niin se enemmänkin nostaa esille sen minkä kanssa ollaan erimielisiä. Siinä katsotaan käytettyjä argumentteja ja huomataan niissä yhteisiä piirteitä. Nämä piirteet muodostavat attribuutiston. Sitten katsotaan että onko jokin sana joka sopii tähän attribuutistoon. Kun analyysin kohteena on se, mitä yhteisiä premissejä eutanasian ja itsemurhan vastustamisen takaa löytyy, tämä ero on näppärää kuvata yhdellä käsitteellä sen jälkeen kun nämä piirteet on jotenkin esitelty.

Autonomia on siinä mielessä hankala että se on "myös arjessa käytetty perussana" ja tätä kautta siinä on useita vakiintuneita määrittelyjä (Toisin kuin utilitarismissa, jossa on koulukuntia joita kaikkia yhdistää tietyt yhdistävät piirteet, joka btw. ei ole "hedonismi".) On toki selvää että kuvaamani attribuutisto osuu autonomiaan ja itsemääräämisoikeuteen, mutta osa autonomian ja itsemääräämisoikeuden korostukset ovat erilaisia.

Jos kritisoit tämänlaista kuvaista, sinun on katsottava sitä miten premisseistä seuraa johtopäätös. Kuvaus on väärä jos ja vain jos antamani kriteeriattribuutit eivät yhdistä eutanasiakuvauksia. (Eli eutanasiaa voidaan vastustaa kuvaamatta eutanasian tekijää muutoin kuin joko kiistämällä tämän autonomisuus tai mitätöimällä tämä autonomisuuden merkitys. Esimerkkiä tähän, kiitosta vaan.) Jos filosofi kuvaa jotain ilmiötä kuvaamalla käyttämänsä määritelmän, se että tätä määritelmää vaihtaa lennosta kuvataan nimellä "olkiukko" ja "ekvivokaatio". Nämä ovat käytettyyn logiikkaan viittaavia argumenttivirheitä eikä sitä että joku dominoi ja on epäreilu. (Jos et näe eroa, ei sekään ole rehellisesti sanoen minun ongelmani.)

Se, että käyttää uusia sanoja vakiintuneiden sijalla on sen sijaan huonoa viestintää ja epätarkkaa argumentointia. Jos minä puhun kissoista mutta oikeasti olenkin määritellyt että käytän sanaa "kissa" siinä mielessä missä normaali ihminen tarkoittaa "itseään saatanaa vanhaa vihtahousua", niin vähin velvollisuuteni on selvästi tuoda tämä esiin.

Itse olen tuonut yhdistävät kuvat esiin luettelemalla eri näkemyksiä ja korostamalla niiden kohdalla sitä mikä niissä kaikissa on oleellista. Nämä ovat ne attribuutit joiden kasaannuttua voin sanoa että "se vastaa yhtä autonomisuuden määritelmää". Ja käyttää sitten tätä sanaa. Pitäisi olla selvää mitä sanalla tarkoitetaan kun se on kuvattu. Jos ei kognitio riitä tähän, niin miksi vaivautua vastaamaan?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tuollainen normistuminen tapahtui avioeron kanssa, nykyään kun eroja haetaan niinkin pöhköistä asioista kuin puolison sukan väreistä ta anopin tuttavan koiran takia (mielestäni siis avioeron saaminen on nykyään liian helppoa kun sitä eivtarvitse kummemmin perustella. Olisi kummaa jos samaa ei tapahtuisi eutanasian kohdalla esim joku vaatisi eutanasiaa kun naapurin koira räksyttää tai ettei aamulla ollut kaupassa suosikki olutta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Eli avioliittoon meneminen pitäisi mitätöidä koska vaihdetaan mieltä? Ja sama koskee eutanasiaakin? Noin pitää päätellä tästä päättelyketjusta jossa eutanasian hakeminen pitää kieltää kun mieli muuttuu. Oletko todella illegitimoimassa avioonmenoa niin että sitä ei enää annettaisi ihmisille ratkaisuksi? Vai onko sinulla vain ideologinen kristillinen asennevamma avioeroja ja eutanasiaa vastaan jota statementoit huomioimatta tämän ketjun argumenttirakennetta.

Mieti tarkasti koska olet aikaisemmin luvannut minulle että lopetat sen tyylisten pikavastausten harrastamisen vaan sen sijaan keskityt sanottuun. Minä muistan jokaisen petoksen. Enkä ikinä anna mitään anteeksi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #13

Ongelma ei ole avioliitossa ja siinä että mieli muuttuu vaan siinä että on jo valmiiksi vaatia eroa pelkästään esim niiden vääräväristen sukkien takia. Nykyinen lainsäädäntö on liian lepsu kun antaa sellaiseen mahdollisuuden. Ymmärtääkseni sukkien väristä ei edes pitäisi olla haittaa tvs uhkaa avioliitolle tai siinä elävässä ihmisille.

Sitten eutanasiaan. Mietippä entä jos kaksivuotias pikkupoika haluaa "etutaninaa" kun sukka ei mene ensiyrittämällä jalkaan tai kun ekaluokkalainen ei keksi ratkaisua matikan pulmatehtävään (molemmissahan tapauksissa vanhemmat normaalisti tulisivat tuputtamaan optimismia lapsilleen ja kannustavat jatkamaan). Itse asiassa on tosi höhlää kun yrittämiselle tarjotaan kuolemaa nopeammaksi ja helpommaksi vaihtoehdoksi (pahinta olisi kun euta-jonot venyisivät 14-16 vuotiaiden nuorien, opiskelijoiden ja amislaisten takia)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #15

Mietippä ihan itse mikä on tämän blogauksen aihe. Mikä se ei ole. Mitä siitä on sanottu suoraan tekstissä ja jatkettu kommenteissa? Mieti sen jälkeen onko kiinnostuksenkohteena tai aiheena ollenkaan tuo arvokeskustelukanta? Ymmärrätkö edes käsiteanalyysin ja arvokeskustelun välisen eron? Ja tiedostatko että asiallinen arvokeskustelu itse asiassa vaatii käsiteanalyysitason ymmärtämisen? Tiedostatko että vastauksesi demonstroi että sinä et hallitse käsiteanalyysiä ja tätä kautta arvokeskustelupuoli on väistämättä epäkiinnostavaa mielipiteilyä, ja vieläpä samperin epä-älyllistä sellaista.

Ojutkankaalla on ollut vaikeuksia ymmärtää samaa kuin sinunkin. Mutta hän sentään tuo siihen jotain mielenkiintoista eli ns. argumentoitua.

Esimerkiksi tämä kohta johon kommentoit käsitteli ihmisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisen tahdon muuttumisen yhteyttä. Hänen arvokeskustelullisena argumenttina (red herring tämän blogitekstin kontekstissa) oli se, että mielen muuttuminen on argumentti sen puolesta että päätös ei ole validi. Tässä kontekstissa kommenttisi on siis tarkoitettava sitä että joko avioliitossa päätöksentekoprosessi liiallisine avioeroineen tarkoittaa että avioliittoon sitoutuminen ei ilmaise ihmisen autonomista tahtoa. Tai sitten tosiaan vain tulet ulkopuolelta huutelemaan tajuamatta mistään mitään.

Että mieti todellakin uudestaan. Kun et ymmärrä luettua, saati käsitä mistä ylipäätään on kyse, niin miten kuvittelet että sanomallasi on pierunkaan painoarvoa? (Et erota sisältöä, korkeintaan "aiheen".) Olet tehnyt samaa aiemmin ja silloin lupasit minulle että et toista tätä virhettä. Olet nyt toistanut tämän virheen. Miten teillä suhtaudutaan lupauksenrikkojiin?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #15

"Ongelma ei ole avioliitossa ja siinä että mieli muuttuu vaan siinä että on jo valmiiksi vaatia eroa pelkästään esim niiden vääräväristen sukkien takia."

Ongelma on siinä että tämän tekstin ideana on olla argumenttianalyysi eikä kannanotto siitä onko eutanasia oikein tai väärin. Ideana on siis ottaa tietyn aiheen argumentit, tässä tapauksessa eutanasiaa vastustavat argumentit, ja kasata mitä yhdistäviä perusoletuksia, ominaisuuksia ja attribuutteja näillä on. (Kyse ei siis ollut edes siitä että mikä on oikea autonomisuuden määritelmä vaan tarkastelu ns. attribuuttien tasolla.) Eli löytyykö jokin teema joka yhdistää itsemurhaa ja eutanasiaa koskevia argumentteja. Nämä teemat voivat olla oikein tai väärin. Se ei ole argumenttianalyysissä tärkeää. Koska siinä ei yritetä tehdä poliittista arvokeskustelua jossa valitaan "oikea mielipide" ja sitten juntataan sitä keksimällä syitä miksi tämä valittu mielipide on oikea.

Minua ei kiinnosta. Ja jos joku pakottaa kiinnostumaan hän on päsmäri ja juntta. Törkymöykky. Sen lisäksi kommenttisi piti sisällään melko törkeän loukkauksen. "Mietippä entä jos kaksivuotias pikkupoika haluaa "etutaninaa" kun sukka ei mene ensiyrittämällä jalkaan tai kun ekaluokkalainen ei keksi ratkaisua matikan pulmatehtävään". Joka on siis esitys siitä että ensinnäkin kannattaisin eutanasiaa kovin laajasti (joka ei itse asiassa pidä edes paikkaansa vaikka onkin tämän blogauksen kannalta herttisen irrelevanttia ja turhaa, jotain jota koristellaan koska ihmisiä ei kiinnosta filosofia, rationaalisuus, argumentointi, perustelu vaan joku helvetin sosiaaliporno. Koska eivät ilmeisesti parempaan pysty.)

Muutenkin filosofiassa argumentaatiota ei rakenneta että "ajattele+esimerkki". Ajatuskokeissa on usein demonstroitu tiettyjä kriteeriattribuutistoja jotka esimerkiksi toimivat haasteena joillekin vakiintuneille teorioille tai argumentistoille asian puolesta. (Helpommillaan; Ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä ja lyöminen on väärin, mutta onko oikein lyödä psykoosipotilasta joka riehuu ja vaarantaa itsensä ja läheiset ihmiset?) Toki voinen sanoa että minulla itse asiassa on taustallani eutanasiaa koskevaa syyanalyysiä myös tuolta kannalta tehtynä. En tosin ole kiinnostunut esittelemään näkemyksiäni tässä koska (a) se ei ole tämän blogauksen aihe ja näkökulma (b) no, sinä olet varsin tiiviisti demonstroinut sen että sinä itse kehotat toisia miettimään asioita, mutta sinä et edes tiedä mitä se tarkoittaa. (Muuten et tekisi niin perustason virheitä että sekoittaisit eutanasiaa vastustavien argumenttien yhteisen teeman kaivelua siihen onko eutanasia kaksivuotiaille oikein vai väärin.)

Koska olet jatkuva toistuva häirikkö, teet toistuvasti samantyylistä virhettä (et ymmärrä mistä tekstissä on kysymys mutta tämä ei estä sinua tulemaan riemuilemaan kommentteinesi) ja olet aiemmin luvannut että nyt loppuu että et toista virhettä vaan keskityt. Annoin erityisen muistutuksen tästä ja kehotin miettimään tarkasti vastaustasi. Päättelen että tuo antamasi oli paras mihin kykenet. Tulos on sellainen että sinulla ei voi olla tarjota minulle korjausta tapoihisi. Sinulla ei ole yksinkertaisesti riittäviä ajattelun työkaluja. Eikä ilmeisesti kiinnostusta oppiakaan niitä. Kenties jokin kognitiivinen rajoite kaupan päälle. Tuolla lähtökohdalla uskon että viiden vuoden ahkeralla filosofianopiskelulla sinulta saattaa tulla jotain jossa on vivahde jostain joka saattaa kiinnostaa minunlaatuisiani ihmisiä. Katsotaan sitten uudestaan. Nyt tuli banni. En jaksa enää tyhmäilyäsi. Etenkään nyt kun livautit sekaan näkemyksen asenteesta joka oli niin törkeä ja loukkaava että jo se että se tuli mieleesi ja liitit sen toiseen ihmiseen pitäisi kilkattaa kellosia jossain. Ilmeisesti teillä konservatiivikuplassa - muistan sen aikaisemman epäonnustumiseesi liittyneen vittuilusi, enkä minä anna mitään anteeksi ikinä kenellekään - vastapuolesta manataan sen tyylin hirviöitä että mikään heihin projisoitu ajatus ei ole niin törkeä ja yliampuva että se ei voisi olla osoitus siitä että projektio on konservatiivikuplalaisen päässä...

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #15

Lisäksi et ole muuten ymmärtänyt sitä optimismihötöasiaakaan. Monella tasolla.

Taso 1:

Viittaat että sukan jalkaan vetäminen on jotain johon liitetään optimismihötöä. Tämä on ensinnäkin bullshitteryä. Ja toisaalta vaikka ei olisikaan se on täysin epäanalogista.

Esimerkiksi jos kristityt ovat paskiaisia ja ihmistä savustetaan niin että hän on itsemurhan partaalla niin tietääkö kannustaja että nämä kusipäät lopettavat piinaamisensa? Ei tiedä. Jos jollakulla on masennus, mistä tietää että se paranee eliniän aikana lainkaan? Itse asiassa ; Jos joku ei löydä itselleen parisuhdetta millään yrittämällä niin mistä joku tietää että "nurkan takana" todella on joku? Ei tiedä.

Se että lapsi saa sukan jalkaan lienee sitten jotain jonka hankkii harjoituksella. Minäkin voin sanoa että jos opetan miekkailutekniikkaa jollekin 5 vuotta niin se osaa lyödä ihan hyvin. (Tasolla jota sinä et edes ymmärrä.) Ja tässä ei kannusteta asenteella jossa luvataan mitään yltiöoptimistista tai epärealistista.

Taso 2.

Argumentaationi viittasi psykologisiin tutkimuksiin joiden mukaan optimismihötö ei auta masentuneita joilla on tietynlainen persoonallisuustyyppi. En sanonut että optimismihötöä ei saisi tehdä. Vaan että tämän harrastaminen pahentaa tilannetta. Eli optimismihötöä kannattaa harrastaa jos seurauksena on se että haluaa että tapahtuu enemmän itsemurhia. Tässä sinulla on arkijärjellä toimivien inkompetenttien mutta hyväätarkoittavien ihmisten perussynti. Ajatellaan yltiöoptimistisesti ja tarkoitetaan hyvää ja tässä prosessissa sössitään muiden ihmisten asiat. Hyväntahtoisesti laitetaan muiden asiat päin prinkkalaa.

Onko sinusta oikein uhrata ihmiselämiä siihen että jauhetaan sontaa? Onko auttajan hyväntahtoisuus tärkeämpi kuin seuraukset? Jos auttaja yrittää auttaa mutta autettavat todennäköisesti kuolee niin eikö silloin juuri pitäisi jarruttaa tätä optimismihötöä? Eli jos olet eutanasiaa ja itsemurhaa vastaan niin sinun pitäisi vihata tätä optimismihötöä. Sen sijaan kannatat tätä. Mitä ilmeisemmin siksi että ymmärryksesi on niin matala että et edes ymmärrä kokonaisuutta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Sinä väität, että eutanasian vastustaminen edellyttää itsemääräämisoikeuden kiistämistä. Ok, sinä olet tuota mieltä ja minä olen eri mieltä?"

Kysymys ei ole mielipiteestä. Kaikkia kuvaamiani argumentteja yhdistää se että eutanasian ottaja nähdään kohteena joka ei "oikeasti perimmiltään aidosti" ole jotain mieltä. Se, onko tämä oikein vai ei on sitten eri asia. Mutta aivan oikeasti tätä tehdään. Niin kauan kun tuot esiin argumentin joka ei näin tee, ja osoitat että tätä käytetään ahkerasti länsimaisessa eutanasiakeskustelussa niin siitä vaan. Sitten opin uuden argumentin aiheesta.

"Minä olen eri mieltä siksi, että ei vain ole niin että jokaikinen ihmisen egosta kumpuava impulssi on tuosta vain oikein, koska impulssit ovat muuttuvia ajassa ja paikassa vaikka sillä hetkellä ovatkin totista totta vähintään subjektiivisesti sen kokijalle."

Käytät termiä "oikein". Asia voidaan noissa minun kriteeriattribuuteissani sanallistaa siten, että eutanasiaa haluavan tahto on "impulssi" joka on illuusio. Eli hän ei tavallaan oikeastioikeasti halua sitä. Tai jos ne ovat aitoja niin ne eivät ole luonteeltaan pysyviä joten ne voidaan ohittaa irrelevantteina (toisin kuin kaikki muut impulssit, kuten halu elää, joka sekin on muuttuja). Ne ovat siis subjektiivisesti epätosia tai subjektiivisesti tosia mutta irrelevantteja. Molemmissa tämä tahto ohitetaan. Jos ihmisen oma tahto ohitetaan, ei kyseessä ainakaan hänen senhetkinen oma tahtonsa ole. Kuka määrittelee ehdottomasti sen kuka on ja mitäkin mieltä missäkin?

"Olisiko mielestäsi Könkkölälle pitänyt tarjota eutanasiaa silloin kun hän olisi ollut valmis sen ottamaan?"

Argumenttini kannalta irrelevanttia. En argumentoinut että onko eutanasia masentuneelle oikein vai ei. Olen ilmoittanut tämän eksplisiittisesti aiemmissa kommenteissani tässäkin ketjussa, joten asian pitäisi olla selvä. Kyseessä ei ole se onko ihmisen tahdon irrelevantisointi hyvä vai paha asia. Se voi olla hirveän hyväkin asia. Se on oleellsita että se tehdään.

"Nyt hän on kiitollinen siitä, ettei sitä hänelle tarjottu."

Joten hän itsekin irrelevantisoi aiempaa tahtoaan ja tekee tästä eutanasiaa vastustavan argumentin,. Joten hän tukee väitettäni että eutanasiaa vastustetaan irrelevantisoimalla ihmisen tahto omasta elämästään. Jokin elämänkunnioittamisperiaate on siis se joka päältää tätä.

---
Ja tämä, kierolla tavalla, kyllä palauttaa keskustelun siihen moittimaani optimismihötöön. Joka kyllä heijastaa sitä mitä mieltä asiasta olen eettisesti. (Vaikka tämä ei ollut juttuni aihe, niin tokihan minulla on jonkinlainen, joskaan ei kovin vahva mielipide, eutanasiaan. Kai sen voi alaviitteeksi laittaakin vaikka se on itse asiassa perimmiltään "red herring". Kuten kommenttisikin.) Olen todella saanut kuulla sitä miten "asia menee ohi". Heillä on tarjota yksilöitä jotka ovat muuttaneet mieltään. Ovatko nämä ihmiset jotain objektiviisia konstrukteja jotka voidaan tunkea heidän omien tunteidensa päälle ehdottomiski ennusteiksi? Jos väitetään että tulevaisuudessa todella menee hyvin niin mistä tämä ihminen sen tietää? Pitäisikö tehdä niin että jos esittää tälläisen ennusteen ja vaikka vuoden kuluttua asiat eivät olekaan hyvin niin tämä optimistibullshittaaja saisi ihan itse sitten lain ja velvollisuuden kautta antaa sille pettämälleen-valehtelemalleen tyypille sen myrkkypikarin eutanasian suorittamiseksi? Minusta pitäisi. Tosin minusta kyllä pitäisi antaa eutanasia jos sitä erikseen pyytää. Se on vähän kuin menisi naimisiin. Voi siitä tulla hirveä pettymys mutta pitää se silti antaa tehdä. Eutanasia on tosin siitä hauskempi että jos joku kuolee, niin ei hän silloin edes voi tulla pettymään. (Jos joku ihminen on huono päättämään, niin tuollainen mielenmuutosjankkaus voi joillekin vihjata sitäkin että henkilön vapaa tahto ja autonomia on kenties syytä kyseenalaistaa laajemminkin. Itse en pidä tämänlaisesta, mutta ihmisten autonomisuutta kieltämään lähtiessä sama näkökanta joka tekee eutanasiapäätöksestä mitättömän mitätöi myös muut saman ihmisen tekemät halut. Nehän on joko epäautenttisia, manipuloituja, ohjailtuja tai irrelevantteja. Eli autonomisuus on tarpeen kieltää kyseiseltä toimijalta ja ohjata häneen jotain muita periaatteita, jotain jotka eivät tule tuosta ihmisestä vaan jostain sosiaalisen massan ryhmäpaineesta, instituutioista, ideologioista, uskonnoista...)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Jos katsotaan vaikka Iltalehden kommentteja, voi huomata miten eutanasiaa haluavan tahto joko kiistetään, mitätöidään tai muuten vähätellään. Eli heistä tehdään ei-autonomisia. Tahdonilmaisu on väärä, virheellinen tai huono. Tapoja on monia, teema kaikissa sama.

"Jotkut ne jaksaa antaa tuon luulosairauden voittaa.. Kaikki ovat masentuneita välillä. Heikot käyttävät sitä vain tekosyynä kaikkeen ja jotkut jaksavat puuskuttaa eteenpäin.
Masennuksen aiheuttaa sen hetkinen elämäntilanne ja elinpiiri..
"Lääke" tuohon olisi niin yksinkertainen asia kuin muuttaminen uudelle alueelle & uusien asioiden tekeminen... mutta kun ei....... "yhyy mikään ei kiinnosta"

Lausunto korostaa että masennuksessa olevan kokemus ei ole aitoa. Rinnastaa normaalin allaolon ja sairauden toisiinsa. Mikä on psykologisesti virheellistä tai omituista. Sillä masennus on kliinisesti jotain ihan muuta kuin "on down joskus". Tämän halveksinnan ytimessä on se että masennuskokemus ei ole aito. Eli eutanasiapäätös ja toive siihen on mitätön.

"elämä on "peliä" se pitää "pelata" tietyin säännöin. jokainen tietää nuo säännöt mutta kukaan ei tiedä mitä "pelin" loputtua tapahtuu. "pelin" aikana kerätyt "pisteet" lasketaan. voittaja on se joka on "pelannut pelin" sääntöjen mukaisesti ja palkintona ikuinen elämä häviäjät saavat ikuisen kärsimyksen.
tärkeintä on se ettei kukaan joutuisi häviämään."

Utilitaristis-teologinen kanta jossa korostetaan että yksilön autonomialla ei ole merkitystä koska tämä yksilö ei päätä näitä asioita, vaan Jumala.

"24 vuotias ja 3 vuotta laitoshoidossa. Herää vain kysymys laitoshoitajien ammattitaidosta jos mitään kehitystä ei ole saavutettu. Samoin kysymys laitoksen turvallisuustarkkailusta jos vakavasti masentunut on "päästetty" yrittämään itsemurhaa. Omalla tuttavallani on myös ollut harvinaisen rankka elämä ja masennuskierre. Nyt hän on vakityössä, kihloissa ja vihdoin onnellinen!"

Kaikkea ei ole yritetty vaikka henkilö itse muuta sanoisi. Vikana on hoidon huonous ja jos olisi hyvä hoito niin tilannetta ei olisi. Päätöstä ei siis ole tehty relevantilla tavalla. Halu saada eutanasia ei ole merkityksellinen. Autonomisuuskynnys ei ylity, koska esittäjä on jotenkin oleellisesti väärässä ja erehtynyt.

"Aivot ei ole vielä 25-vuotiaana kypsyneet valmiiksi, jolloin voi vielä paljon edistystä tapahtuaa yksilön tunne-elämän kehityksessä. Että olisi hirveän sääli sallia eutanasian, jos nukar takana voisi olla uusi elämä, uudet lääkkeet ja uudet ihmiset tai ystävät."

Mieleen tulee ne uskovaiset joista pitää lukea Raamattua ja jos ei usko niin ei ole lukenut tarpeeksi. Lisäksi korostaa että autonomialla ei ole arvoa koska ihminen ei oel riittävän kypsä tai tiedä tarpeeksi. Halu saada eutanasia on mitätön, autonomialla ei ole merkitystä.

"Kävi juuri niinkuin vastustajat sanoivat käyvän! Ja pian armokuolema toteutetaan uhrin toiveista huolimatta kun "inhimillisyyden ja armon nimissä" halutaan varjella kärsivää ihmistä jatkuvalta kärsimykseltä ja tämä ihmisparka ei sitä itse tajua!"

Uhri ei oikeasti halua, tai on muuten tallattu. Eutanasian kohteesta tulee objekti. Tahto asiaan, on paitsi epäautenttinen, perimmiltään kiistetään.

Kenties jokainen näistä argumenteista on oikein. Kenties ne ovat väärin. Niissä kaikissa on kuitenin joko eksplisiittinen tai implisiittinen tapa reagoida siihen tosiasiaan että eutanasiaa hakeva on itse sitä halunnut. Ja tämä tapa on mitätöinti. Tapoja on monia koko tahdon kiistämisestä siihen että sillä ei vain jostain moninaisesta syystä ole merkitystä. Tämä reagointi tehdään joka kerran. Joten voidaan sanoa että eutanasian vastustuksen yhdistävä teema on se, että eutanasiaa haluavan autonomisuus kiistetään jollain tavalla. Autonomian kannattajat taas korostavat että se on oma valinta ja oma elämä. Joten tämä on se kysymys josta ollaan erimielisiä.

Se, kumpi on oikeassa perimmiltään ei ole kiinnostuksenkohteeni tässä filosofisessa käsiteanalyysissä. Tärkeää on edes tiedostaa että mitkä näkemyserot johtavat siihen että toiset kannattavat eutanasiaa ja toiset vastustavat.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suomea pidetään hyvin masentuneenamaana, sellaisen kuvan ainakin olen saanut joten syrjäytyneiden ja masentuneiden euta-klinikalle olisi kysyntää kaikissa ikäluokissa eniten 14-30 vuotiailla nuorilla ja yksinäisillä vanhuksilla. Eutanasiasta tulisi myös tuttavaa jos sen voi tehdä hetkelliseesta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Itsemurhan voi tehdä hetkellisesti. Se ei ole kovin vaikeaa. En nyt suosittele kokeilemaan kuitenkaan.

Toimituksen poiminnat