Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Nihilism Ex nihilo

  • Nihilisti on hieman kuten kuvan verottaja. Epämääräisesti vastenmielinen.
    Nihilisti on hieman kuten kuvan verottaja. Epämääräisesti vastenmielinen.

Tämä on tavallaan filosofinen teksti. Se kumpuaa jossain määrin sosiaalisesta tilanteesta, ärsyyntymisestä. Asiasta joka vaivaa henkilökohtaisesti itseäni. Se koskee "nihilismi" -sanan ylikäyttöä. Esimerkiksi minua ja asenteitani ja ajatuksiani leimataan melko usein "nihilistisiksi". Tai sitten vihjataan että valitsemani jumalaton elämäntapa jotenkin on jotain jonka pitäisi automaattisesti johtaa "nihilismiin". Sanaa käytetään paljon. Ja Friedrich Nietzschen nimeenkin viitataan usein.

Esimerkin kautta;

Demonstroin tätä ottamalla lainaamalla "kotimaan" blogistosta. Jari Haukka kertoo siellä että "“HelsinkiPride” on mielestäni varsin onnistunut nimivalinta. Se kuvastaa tyhjentävästi aikamme ideologiaa. Valtaideologian eli kapitalistisen nihilismin ydin on yksilön täydellinen, pidäkkeetön vapaus. Tämä saksalaisen filosofi Nietzschen kuvaama yli-ihmisideologia tunnustaa ainoaksi mitaksi ihmisen oman tahdon toteuttamisen. Ei ole oikeaa tai väärää, vain oman itsensä toteuttaminen on tärkeää. Tämä tietysti on ihanteellisen ideologia kulutuskeskeiseen kapitalismiin, jossa ihmisen päähänpistojen toteuttaminen on taloudellisen toiminnan päämäärä. On tietysti itsestään selvää, että kyseessä oleva yli-ihmisuskonto on täysin antikristillinen elämänkatsomus. Kristittyjen on kuitenkin hyvä välillä muistaa, millaisen ideologian alaisuudessa toimimme."

Esitys on hyvin erikoinen. (Eikä vain siksi että se poikkeaa kristittyjen yleensä näkemästä kannasta jonka mukaan Suomi on kristillinen maa. Eli jossa lainsäädäntö ja elämäntapa on kristillinen. Ja tällä valta-asemalla oikeutetaan se että esimerkiksi minun pitäisi kuluttaa aikaani sen kanssa ja tämän jälkeen hymyillä koska kyseessä on "kulttuuri" ja "sivistys" jota tulee aina "kunnioittaa" ja "arvostaa".) Sillä jos katsomme viiksimiehen filosofiaa, voimme lukea "Thus Spoke Zarathustra" -teoksesta että "All great things occur away from glory and the marketplace: the inventors of new values have always lived away from glory and the marketplace." Ja Nietzschen filosofiaan tutustuessa törmää sen tyyliseen kuin Michael Kivilrisin "Beyond Goods and Services: Toward a Nietzschean Critique of Capitalism". Niissä henkenä on että Nietzschen filosofiassa ei selvästi kannusteta tai ihannoida ihmistyyppiä joka elää markkinataloudessa. ämä ei ole mikään ihme. Sillä Nietzsche asettui kärsimystä välttävää hedonismia vastaan ; Nietzschen irtiotto Schopenhauerin filosofiaan on hyvin keskeinen ymmärrettävä asia koko hänen opissaan. Nietzsche korosti että saavutukset vaativat myös kärsimystä. Ja näin ollen se joka haluaa nauttia joutuu väistämättä ponnistelemaan ja kärsimään. (Hän ei toki ole sadomasokisti, kaikki kärsimys ei johda nautintoon. Mutta nautintoa ei ole ilman kärsimystä.) "Iloisessa tieteessä" hän esittääkin aivan suoraan että "Mielihyvä ja mielipaha ovat nuoralla yhteen sidottuja niin, että joka tahtoo saada mahdollisimman paljon toista, täytyy saada mahdollisimman paljon myös toista."

Asiasta voisi kirjoittaa lainauksin koristellusti sivutolkulla. Tärkeää on vain huomata että lausunnossa on asiavirhe. Nietzschen suuhun laitetaan jotain jota hän ei itse asiassa ole oikein mitenkään sanonut. Tämä demonstroi yhden esimerkin kautta jotain jota hyvin monet tekevät internetissä. kapitalismi, hedonismi, arvotyhjiö ja nihilismi olisivat sama asia. Ja sitovat nämä kaikki nimenomaan Nietzscheen ja selittävät että nihilisti on yli-ihmisoppia. Ja nämä kaikki ovat siis jotain oleellista yhtä ja samaa. Mikä ällistyttää. Koska monet noista "nihilismiin" liitetyistä asioista ovat toistensa antiteesejä, ristiriidassa toistensa kanssa.

Väärinkäsitysten tausta?

Tässä ei tietenkään ole mitään kovin yllättävää niille jotka ovat tutustuneet Nietzschen filosofiaan. Mutta hän on niitä ihmisiä joiden nimi hallitaan ja jonka näkemyksistä moni luulee ymmärtävänsä. Voidaan jopa sanoa että Nietzsche -väärinkäsitykset leviävät siksi että niitä väärinkäsityksiä ihannoidaan. Ayn Rand esimerkiksi ihannoi Nietzscheä juuri siksi että hän näki Nietzschen kaltaisenaan uusliberaalina. Nietzschen yhteys natsismin filosofiaan nostetaan usein esiin, vaikka tosiasiassa nämä johtuvat lähinnä siitä miten Nietzschen aineisto jäi hänen sukulaistensa käsiin ja kohtasi hyvin väenväkistä uudelleentulkintaan.

Myös Pekka-Eric Auvinen on varmasti osaltaan vaikutanut siihen miten hänen ajatuksiaan tulkitaan nykysuomessa. Nietzsche on kuitenkin suurelle osalle yllättävä. Jokainen kunnon kreationisti tietää että evoluutioteoria, Auvinen ja yli-ihminen kuuluvat yhteen. Heitä yllättää, että Charles Pence on koostanut Nietzschen evoluutiokriittisen näkemyksen esiin. Nietzsche kun kritisoi aivan suoraan evoluutioteoriaa koska se oli hänestä äärimmäisen apolloninen ja siksi vastustettava, epäesteettinen. Eli jotain joka ei sovi aidolle yli-ihmiselle.

Mihin tämä on johtanut?

Arkikielessä sana "nihilismi" on menettänyt merkityksensä, laimentunut joksikin käytännössä sisällyksettömäksi. Sanaksi jolla on lähinnä negatiivisia konnotaatioita ja joiden sanomisesta tulee sivistynyt vaikutelma vaikka sisältö "olet nihilisti" onkin sisällöltään suunnilleen samantyylinen asenteen ilmaisu kuin "olet kakkapää". Sanaa "nihilismi" käytetään jotta voidaan loukata ja olla röyhkeä. Mutta vaikuttaa samalla sivistyneeltä ja lukeneelta. Name drop toisaalta voi olla yritys myös korostaa että nämä syytökset olisivat jotenkin erityisen tosia sen takia että joku kuuluisa filosofi on sen sanonut. Joten tämä filosofi olisi joko oikeassa tai auktoriteetti ihmisille. Väärinkäytetty filosofinen käsite onkin lähinnä snobbailean egotripin ja toisille vinoilun kombinaatio.
* Joka ei harmittaisi minua, mutta kun siinä on niitä asiavirheitä. Ja niitä minä en siedä. Filosofia on taito. Käsitteitä on käytettävä oikein. Kristitytkin toisaalta loukkaantuisivat jos heidän oppiaan vääristeltäisiin tolkuttomasti. Minä tosin en laske itseäni Nietzscheläiseksi hahmoksi. Mutta asiavirheet ärsyttävät silti.

Määrittelemätön "nihilismi" edustaa tyhjää kielenkäyttöä. Se on sen tyylinen rinnastus että jos sellaisia käyttää ja pitää itseään älyllisenä ihmisenä, voi saman tien ryhtyä äärimmäisen postmodernin filosofian kannattajaksi ja ryhtyä käsiterunoilemaan. Tämä on tärkeää sillä "nihilismi" -sana on leimallisesti herja jota konservatiivisuus, fundamentalistisuus ja kristillisyys näyttävät harrastavan. (Etenkin esiintyessään kombinaatioina.) Ja nämä piirit ovat klassisesti suhtautuneet hyvin negatiivisesti poststrukturalistisiin suuntauksiin.

Asian korjaaminen olisi helppoa.

Satuin lukaisemaan Kalle Haatasen kevyen, hauskahkon ja lyhyen pienen kirjan nimeltä "Ei voisi vähempää kiinnostaa". Teos käsittelee nihilismin filosofiaa. Siinä ei toki ole mitään mullistavaa tai uutta tai vaikeaa. Oleellista onkin että se on helppotajuinen. Ja minä luin sen yhdeltä istumalta "lyhyen iltapäivän" aikana. Tämän enempää vaivaa ei tarvitsisi nähdä jotta pääsee irti pahimmista ja yleisimmistä virheistä. Otan kirjasta jonkin verran lainauksia jatkossa. (Vinoutettu teksti on siis lainaus em. kirjasta.)

Haatanenkin käsittelee jonkin verran sitä miten termi on jotain jota voi sovittaa ties mihin yhteyteen "Yhtäältä biologinen reduktionismi kiistää ihmisen erityisyyden, puhumattakaan kaikista hienoista moraalisista rakennelmistamme. Toisaalta uskonnollinen reduktionismi luovuttaa kaiken inhimillisen älykkyyden mysteerin alttarille. Nihilistejä molemmat." Joka tarkoittaa että yleensä kun käyttää sanaa pitäisi oikeasti täsmentää mitä nihilismiä tarkalleen ottaen tarkoittaa. Ja on sen ylikäyttö saanut jopa absurdeja piirteitä "Joskus merkitys on kyllä hupaisan epäselvä. Tätä kirjoittaessani olen huomannut, että sanalla nihilismi on viitattu lehdistössä esimerkiksi yhteen syksyn muodin megatrendeistä."

Haatanen esittelee Nietzschen maailman korostamalla että on klassiseen tapaan ajatelleita, viimeisten aikojen ihmisiä ja yli-ihmisiä. Haatanen käyttää aikaa nihilismiin mahdollisimman laajassa mielessä, joten hän erittelee nihilistit (a) viimeisten aikojen ihmisiä kuvaavaksi passiivisiksi nihilisteiksi ja (b) yli-ihmisiä aktiivisiksi nihilisteiksi. Tämä onkin tarpeen sillä Nietzschen yli-ihmistä sanotaan joskus nihilistiseksi ja tätä kautta esitetään että Nietzsche kannattaisi nihilismiä. Kuitenkin samalla Nietzsche itse kutsuu viimeisten aikojen ihmisiä nihilisteiksi ja pitää näitä vastustettavina joten olisi itse asiassa oikeampaa sanoa että Nietzsche pyrkii nimenomaan nihilismin ylittämiseen ellei peräti ankaraan vastustamiseen. Sillä "viimeisten aikojen ihmisten" elämäntapaa hän ei pitänyt ihannoitavana.

Maailmat voidaan luokitella suhteessa onnellisuuteen.
1: Perinteisen maailman ajatus on ollut sitä, että asiat ansaitaan. "Ei onnellisuus antiikin kreikkalaisillekaan mikään vastenmielinen ilmiö ollut, mutta se tuli ansaita elämässä Teoilla ja Sanoilla". Nämä teot ja sanat olivat ideologioita, joissa usein korostuu vaikka platonistinen henki siitä että todellinen ideamaailma on jotain hienoa ja fyysinen maailma on sen kalpea ja epäonnistunut heijastuma, vähemmän oleellinen, vähemmän tosi. Nietzsche näkee tämänlaista maailmaa orjamoraalisena ja tämänlaisia voimia elämälle vieraina voimina.
2: Passiivinen nihilisti sitten irtautuu tästä. "Se on "viimeisten ihmisten" elämää. "Viimeinen ihminen" ei enää tunne valtaa eikä vallantahtoa, vaan vain tahtoo mahdollisimman pitkän ja turvatun elämän." ... "Jos hän jotain sisältöä elämälleen kaipaa, se on kaikkien aristokraattisten ja antiikin Kreikasta oppinsa ammentavien filosofien perivihollinen: hyötyajattelun, utilitarismin ja ansaitsemattomuuden tuoma onnellisuus." Tämä johtaa halpojen huvitusten täyttämään pinnalliseen kulutuselämäntapaan. "Passiivinen nihilismi on altistumista pienuudelle, silkan onnen tavoittelulle, Totuuden, Kauneuden ja Suuruuden unohtamiselle, pahaiselle kauppiasmoraalille, kaiken tasapäistymiselle ja uskonnolliselle synnintunnon sisäisyydelle." (Mikä korostaa sitä miten Nietzsche ei ihannoinut kulutusyhteiskuntaa vaikka esimerkiksi Haukka ja Ayn Rand niin väärinkäsittikin.)
3: Herramoraalista yli-ihmistä taas kuvataan aristokraattisen estetiikan keinoin. Moni ajattelee että herruus korostaisi köyhien kyykkyyn laittamista. Mutta tämä on itse asiassa hyvin kaukana Nietzschen mallista. Haatanen kuvaa asian seuraavalla tavalla "Nietzschen antiikin kreikkalainen, pakanallinen ja dionyysinen maailmankuva halveksuu elämää joka pyrkii vain varjelemaan elämää sen itsensä vuoksi. Sellainen elämä on vain käpertymistä omahyväiseen ja kaunaiseen kuoreen." ... "Yli-ihminen on nietzscheläisen käsitteistön ihmisfiguuri (kenties toive) joka ei enää tunne kaunaa." ... "ei tunne sääliä - koska hän rakastaa elämää."

Itse asiassa Haatanen käyttää jo edellä mainitsemaani Pekka-Eric Auvista erikoisena esimerkkinä hahmosta joka kyllä ihailee näennäisesti Nietzscheä mutta joka ei ole ollenkaan Nietzschen ihanteen mukainen. "Mutta että hyvän ja pahan tuolle puolelle nouseminen tarkoittaisi pahaista vallitsevan säälimoraalin vastustamista ja sen nimissä alempiarvoisten tappamista! Ei." Syynä on juuri kaunaisuus. "Tuollainen vastustaminen ja nurinpäin kääntäminen itse asiassa vain säilyttää kyseisen moraalin sen käänteisessä muodossa. Se on kaunainen reaktio kaunamoralistisessa maailmassa." Myöhemmin korostuu että "yli-ihminen ei koskaan toimisi reaktiivisesti, vastaisi väkivallalla johonkin olosuhteeseen tai olotilaan ja hyökkäisi kaunaisesti sitä vastaan. Yli-ihmisen destruktiivisuus on uuden luomisessa" ... "Destruktion kohde on vanha arvomaailma, mutta vain siinä mielessä että uuden luominen tuhoaa aina vanhaa."

Oleellinen sovellus.

Koska tämä teksti kumpusi henkilökohtaisesta ärsyyntymisestä. (Sikäli kuin mitään olen itsestäni vuosien elämänkokemuksellani oppinut, on se että ärsyyntyminen on niitä harvoja tapoja joilla suunnilleen mikään asia jää tietoisuuteeni riittävän pitkäksi aikaa, jotta siitä saisi koostettua blogitekstin.) Minua kutsutaan nihilistiksi melkoisen usein.

Ja jollain tasolla tämä on ymmärrettävää. Onkin jännittävää miten tietyssä mielessä olen hyvin "stereotyypinmukainen nihilisti" sanan arkimerkityksessä.  Olen jossain määrin "ihmisvihaaja", hieman synkeä, äärimmäisen ironinen, negatiivinen ja ihmisistä sekä ideologisista instituutioista irtautuva. En ole kiinnostunut ihmisistä, enkä välitä heidän mielipiteistään vain siksi että heillä on sellaiset. En ole innostunut siitä että sananvapaus on väärinkäsitetty argumentinkorvikkeeksi niin että jokin näkemys voi olla tosi tai hyvin perusteltu vain sillä pohjalla että jollakulla on oikeus sanoa se ääneen. (En ole poststrukturalistikaan.) Eli kuten alussa totesin, sovin arkikieliseen "nihilistin" kuvaan siinä mielessä että minulle voi sanoa "olet kakkapää" ilman että tässä tulee tehtyä mitään oleellista virhettä.

Näiden opit ovat siitä hauskoja että niiden sisältö demonstroi melko vahvasti sen miten minusta ei saa Nietzscheläistä nihilistiä. Ja mikä tärkeintä ; Minusta ei saa nihilistiä sen kummallakaan määritteellä. Ei aktiivista nihilistiä eikä passiivista nihilismiä. Syynä on se että olen äärimmäisen kaunainen ihminen. (Olen luultavasti kaunaisin ihminen jonka tiedät. Ja olen häntäkin kaunaisempi. Jotkut käyvät kofeiinilla, minä hyrrään lähinnä ärsytyksellä. Kun se puuttuu, latistun ja masennun.)
1: Tämä kauna kertoo että asioilla on minulle merkitys. Syvä merkitys. Se ei voi olla passiivista nihilismiä. Vihainen ja aggressiivinen passiivinen nihilisti on määritelmällisesti mahdottomuus. Ja aivan yhtä määritelmällisesti se estää minua olemasta yli-ihminen, aktiivinen nihilisti.

Toisin sanoen kun sanon vaikka että "ihmiset eivät kiinnosta minua" se on triviaalilla tavalla täysin totta. Se on kuitenkin hyvin rajattua ja tietynlaista "ei kiinnosta" -asennetta. Minua ei kiinnosta mitä mieltä ihmiset ovat, tai ovatko he samaa mieltä kanssani tai muuttuvatko heidän mielipiteensä keskustelun kautta. (Minua kiinnostaa yleensä ottaen vain se, tarjoavatko he minulle älyllistä viihdettä vai eivät.) Minua ei kiinnosta mitä mieltä he ovat minusta. Ennen kaikkea en tule surulliseksi tai pahoinvoivaksi tuskasta jota kokee ihminen joista en pidä. Minua ärsyttäneiden ihmisten itkupotkuraivarit huvittavat minua. (Siksi esimerkiksi Uuden Suomen tietyt blogit ilahduttavat mieltäni toistuvasti. Ja ennen kaikkea aidosti.)

Kaunaisuuteni ilmaiseekin sitä että joku kohtelee minua väärin tai on ärsyttävä. Ja sitten tämä ihminen ei ikään kuin ole ihminen vaan saa merkityksensä vain tuon tekemänsä teon kautta. Hän siis pelkistyy kenties pelkästään noiksi yksittäisiksi teoiksi, ajallisiksi ja lyhytaikaisiksi. Ja tämän teon kautta nämä ihmiset merkitsevät, kiinnostavat ja vaikuttavat valtavasti. Voi jopa sanoa että orjuutan itseni sillä että välitän niin sikana siitä mitä epäreilua tai julmaa joku ihminen on minulle tehnyt.

Nihilisti ei tee tämänlaista. Siinä on liikaa kiukkua jotta se olisi merkityksetöntä. Siinä on liikaa kaunaista merkitystä jotta se olisi esteettistä, dionyysistä, luovaa, aristokraattista ja vapaata. Minun punahehkuinen vihani on kaikille osapuolille destruktiivista. (Tosin olen tiettävästi kyvytön antamaan anteeksi mitään, edes yrittämällä, joten se siitä.) Olen äärimmäisen reaktiivinen ja välineellistän valtaosan ihmiskohtaamisistani "juttujen opettelun" näkökulmiin, joiden ydin on siinä "mitä minä henkilökohtaisesti saan, jota en voi muualta saada". Nietzschen maailmassa tämänlainen toimija edustaa orjamoraalia par excellance. Ja teen tämän kaiken ihan ilman kristinoppia. Eli vaikka minua halutaan kutsua nihilistiksi, niin Nietzsche haluaisi todennäköisesti läimiä minua ympäri korvien. (Ja hän olisi tässä tuskin yksin.)

PS. Ylpeydestä ja lankeamisesta

Tästä kulmasta voidaan toki valaista sitä mikä yhdistää minua ja monia kristittyjä. Joka myös palauttaa minut Haukan mainitsemaan Pride -tapahtuman nimeen.

Adorno esitti että monia kristittyjä ei ärsytä syntinen, vaan nimenomaan korostetusti syntinen joka on syntisyydestään huolimatta onnellinen. Onnellinen väärintekijä on monille kauhistus. Siksi esimerkiksi homoseksuaalisuuden vastustamisessa on tärkeää että homot saadaan kaappiin tai häpeämään. Aivan samoin minä toivoisin että ihmiset häpeäisivät pahoja tekojaan, mielellään ikuisesti. (Eivät häpeä, joten joudun turvautumaan toisiksi parhaaseen vaihtoehtoon, absurdeihin itkupotkuraivareihin.) Siksi onkin ymmärrettävää miksi homokulkue demonstroi että se on ylpeä. Se kun on häpeän vastakohta. Tämä selittää osaltaan miksi Pride -kulkueen nimi tuntuu vaivaavan monia kristittyjä ja miksi juuri tämä kulkueen nimi nostetaan niinkin usein esiin.

Nietzsche kuvasi tämänlaista asennetta kaunaisuudeksi (ressentiment). Esimerkiksi kristittyjen helvettikuvastoa hän kuvasi jonain johon kristitty ohjaa niitä tuntemuksiaan joita hän saa katsellessaan miten syntinen menestyy maailmassa. Kun ei-kristitty, pakana tai synnintekijä ei saa rangaistusta vaikka ei noudatakaan kristittyjen oppia, kun kristitty itse joutuu ponnistelemaan pysyäkseen kaidalla tiellä - osittain sen vuoksi että hän tai osa hänestä nimenomaan haluaa tätä syntiä tehdä - niin tämä menestys ja onnellisuus tietenkin ärsyttävät. Helvettikuvasto on tätä kautta tapa ilmaista tätä kaunantunnetta.

Nietzschen yli-ihmistä kuvasikin häpeän poissaolo. Siinä mielessä ylpeyteen voi olla tilaa. Mutta tosiasiassa häpeän poissaolo ei ole kuitenkaan aivan sama kuin ylpeys. Ylpeys on enemmänkin sitä että häpeän arvot säilytetään ja ne käännetään ympäri. Siksi Nietzscheltä löytyy seuraaviakin sitaatteja ;  "Memory says, 'I did that.' Pride replies, 'I could not have done that.' Eventually, memory yields." ja "Nothing has been purchased more dearly than the little bit of reason and sense of freedom which now constitutes our pride." Autenttisuus, luovuus, esteettisyys, aristokraattisuus, dionyysisyys ja vastaavat ovat Nietzschen kantavia teemoja. Hän itse asiassa korostaa iloisuutta, ja ponnistelujen kautta saavutettuja onnistumisia.

Eli kulkueen nimen saaminen jonkinlaiseksi yli-ihmisopin ilmentymäksi ja demonstraatioksi vaatisi Nietzschen ajatusten sen tasoista uudelleenvärittämistä että sen jälkeen minustakin, kieltämättä ylpeyteen taipuvasta persoonasta, saataisiin jonkinlainen yli-ihminen. Mikä kaiken tässä blogissa opitun valossa tarkoittaa suunnilleen samaa kuin sitä että päätelmässä on tehty virhe. Eli nihilismisyytökseen on livautettu asiavirhe.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Mikään ei ole niin hieno kohteliaisuus kuin olla nihilistin projisoinnin uhri.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Nihilisti ei ehkä suhtaudu kriittisesti moraalijärjestelmiin vaan hylkää ne. Vähän kuten ateisti suhteessa agnostikkoon. Nihilisti voisi olla sellainen henkilö, joka sanoo esimerkiksi noudattavansa jotain moraalista järjestelmää mutta ei oikeasti välitä siitä lainkaan eikä toisaalta korvaa sitä millään muullakaan. Ts. ihminen, joka ei oikeasti välitä tai ota vastuuta mistään vaan ajelehtii eteenpäin väliinpitämättömänä. Myös äärimmäisessä relativismissa on nihilismiä silloin kun ei enää ajatella, että on useita "oikeita" tai "hyviä" moraalisia järjestelmiä vaan että ne kaikki ovat turhia ja hyödyttömiä tai vaikka irrationaalisia.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Määritteli kuka, missä, milloin? Lähteet? Nihilismi tuollaisessa käyttötavassasi ovat sitä epä-älyllisyyttä ja asenteellisuutta jonka moittiminen oli jutun keskiössä. Mutta hyvä että tulit opettamaan. Kun kommenttisi näyttää enemmän ongelman laajuuden - ja sen korjaamisen vaikeuden - demonstrointi kuin jokin jossa tulee tiukka ja näppärä määritelmä käytetylle filosofiselle termille.

Erityiset ansiot kommentin asiayhteydestä. Enhän tässä blogauksessa yhtään käsitellyt "Nihilismi" -termin sisältöä siten kun se on asiallisesssa kontekstissa määritelty. Ja korostanut että muitakin lähestymistapoja - halpamaisia, epä-älyllisiä ja latteita - on tarjolla jättimäinen kasa, käytännössä jokaiseen mahdolliseen tarpeeseen. (Josta seuraa se epämääräisyys.)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nihilismi on tullut kielenkäyttöön myös siksi että se oli poliittinen suuntaus Venäjällä ennen vallankumousta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset