Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Mitä tekee avioliitolla ilman Jumalaa?

  • Mitä tekee avioliitolla ilman Jumalaa?

Nykyaikana avioliittoasiasta tupataan keskustelemaan lähinnä homoseksuaalisuuden yhteydessä. Tässä monet argumentit ovat sen tyylisiä että niissä on vahvasti uskonnollinen sävy. Perusteluina on esimerkiksi se, että Jumala on säätänyt avioliiton eikä ihminen voi vain päättää ja säätää siihen liittyviä asioita mielensä mukaan. Tässä kontekstissa hieman hämmentävää on se, että tässä vastustetaan enemmän kristittyjen homoseksuaalien kuin ateistien heteroseksuaalien avioliittoa. Siltä kannalta että miksi avioliitolla pitäisi olla edes merkitystä uskonnollisen kontekstin ulkopuolella.

Tähän on monenlaisia vastauksia. Ja laitan tähän lähinnä omani. En tarjoa kaikenkattavaa valittujen selitysten pakettia. Sen sijaan tarjoan suppeamman, mutta sitäkin pidemmän ja jahkalemaisemman järkäleen.

Avioliittoa pidetään usein jonain joka tarjoaa etuja. Nämä edut ovat todellisia. Osa niistä ovat abstraktimpia ja osalle merkityksellisempiä kuin toiset. Nämä oikeudet ovat sukunimiä, adoptointia, omaisuudenjakoa puolison kuoleman jälkeen. Ja osa voi ottaa mukaan myös sen statuksen joka avioliittoon voidaan monissa paikoin liittää. (Ja tämä statukseen liittyvä arvostus on varmasti yksi niistä syistä joiden vuoksi homoseksuaalit eivät ole halunneet suostua siihen ehdotukseen jossa heille annettaisiin muutoin täsmälleen samat oikeudet mutta vaikka "pariliiton" nimellä. Ja tämä sama status on se syy jonka vuoksi tätä "rinnakkaiset mutta sisällöltään identtiset järjestelmät" on ehdotettu.)

Ei. Minä tarjoan selitykseksi sitä että tosiasiassa avioliitto tekee toisista asioista mutkikkaampia. Ja nämä ovat ne tärkeät syyt.

Moni pitää avioliittoa kahleena. Itse asiassa "miesten piirissä" kulkeekin monenlaisia vankeuteen liittyviä käsitteitä. Puhutaan esimerkiksi "pallosta jalassa". Tämä voidaan liittää hieman sofistikoituna ja "harjattuna" versiona vaikkapa Tuomas Akvinolaisen ja Immanuel Kantin ajatusmaailmaan. He näkivät yksiavioisuuden joksikin jossa naisille varmistetaan mahdollisimman luotettavat ja kestävät puolisot, suojelu ja materiaalinen suojelu itselle ja lapsille. En näe avioliittoa pelkästään naisen etuna, mutta on hyvä huomata että mukana on molemmille osapuolille etuja ja haittoja. Ja niiden kanssa on liian helppoa valikoida erilaiset uhriutumisen ja vallankäytön teemat ja luoda avioliitosta yksioikoinen kuva.
1: Minäkään en nyt jaksa siis selittää siitä miten menneisyyden rippikouluun liitetty avioitumisoikeus rajoitti avioliiton kristilliseksi tapahtumaksi. Jota taas voidaan pitää uskonnon seksuaalisuushallintana ja lupana määrittää ehdot joilla ihmiset harjoittavat seksiä. Joka on varsin helposti nähtävissä ideologisena eugeniikkana tai uskonnonvapauden tallaamiseen ja yhteen kulttuuriin pakottamisena. Kun kulttuurin arvomaaima oli se, että seksi oli sallittua vain avioliitossa ja siitä vain poikkeuksellisen vahvat syyt erottivat, oli tilanne se että mentiin helposti nuorina huonoon avioon. Susipareja halveksittiin.

Nykyään esiaviollinen elämä on varsin mukavaa. Avoliitossa voidaan elää vuosia ja sitten päätetään mennä naimisiin. Se, että monet ihmiset tekevät näin kertoo siitä että he haluavat tehdä niin. Olisi omituista selittää että miten heteroiden vapaus lisääntyisi siitä että heiltä poistettaisiin mahdollisuus avioliittoon, koska avoliitto olisi vailla holhousta ja kontrollia. Monille avioliitto onkin byrokratiaa, ja peräti melko kuivaa byrokratiaa. Kotona odottava kaulin on joka tapauksessa "suunnilleen sama".

Vapauden kannalta avioliittoa voidaan pitää jonkinlaisena symbolisena sitoumuksena. Sen tyyliseen sitoumukseen jota David Eaglemanin kuvaa "Incognito" -teoksessaan "Odysseus -sopimukseksi". Hän käytti tähän Homerokselta napattua tarinaa. Seireenit olivat tuhoisia. Ne lauloivat merimiehiä karille. Miehet ihastuivat ilmeisesti mitä seksuaalisimmalla tavalla laulusta ja fanittivat merten kosteina kiemurtelevia muusikoita pahemmin kuin varhaisteini-ikäiset tytöt jonkun sen heten suositun musiikki-idolin konsertissa. Odysseus kuunteli seireenien laulua sidottuna mastoon. Miehistön korvat oli tukittu vahalla joten he eivät kuulleet seireenien laulua. Näin kaikki pelastuivat ja Odysseus sai kuunneltua laulua ilman hukkumista. Odysseus kahlitsi itsensä mastoon koska tiesi että hän halusi vaimonsa luo sen sijaan että hairahtuisi viekottelevien seireenien hekumalliseen lyhytaikaiseen kohtaamiseen.

Eagleman kuvaa tällä tarinalla jotain muuta kuin myyttisten olentojen parista selviämistä. Hänen erikoisalaansa kun on neurotiede. Hän lähinnä tekee ymmärrettäväksi sitä miten lyhytjänteinen ajattelu osein sotkee asioita. Ihmisten elämää varjostavat monet pitkäjänteisyyttä vaativat suunnitelmat, jota sitten uhkaavat hairahtumiset. Näin ollen se on hieman kuten vaikkapa tupruttelijoiden tupakkalakkoon liittyvät rajoitteet ja esteet. Teknisesti ottaen ne voidaan nähdä oman tahdon toteutumisena. Se, mikä näyttää holhoukselta ja kontrollilta ei olekaan ulkopuolista kontrollia vaan omaa itseä koskevaa kontrollia johon on asetuttu siksi että kontrollin pitäminen muutoin olisi vaikeaa. ; Itse asiassa moni vapautta korostava tarvitsee elämässään juuri näitä. Sillä kun joku ei ole kontrolloimassa ailahduksia, on se tehtävä itse. Epikurolaisen hedonistisen harkinnan hengessä jokainen odysseus -sopimus on nimenomaan oman vapauden ja onnellisuuden maksimointia. Muutoin sitä ollaan hetken halujen vietävänä.

Dan Ariely on nostanut kirjassaan "Predictably Irrational" sen, miten ihmiset suhtautuvat tulevaisuuden suunnitteluun. Hyvin usein he olettavat sisälleen ikään kuin pysyvän persoonan. Ja koska usein kysymisen hetkellä heillä on tietty asenne, he voivat pitää monia toimia kylmästi ja kliinisesti vastenmielisinä. Kuitenkin usein tapahtuu houkutuksia, ja tällöin mieli on hyvin erilainen. Ihminen ei tässä kohden ole sama. Ja tämä on usein se ongelma. Ihminen luottaa siveyteensä jota on helppoa ylläpitää kun kiihoketta ei ole. Sitten kun kiihoke on läsnä, ongelmana on se että asian ratkominen muin keinoin on jo myöhäistä.

Ariely demonstroi tätä avioliiton kannalta hankalimmalla asialla, eli seksuaalisella himolla. (Joka on toisaalta aika monen avioliiton edellytyskin.) Kirjasa on kuvattu seksuaalietiikkaan liittyvä testin, jossa vertailtiin ihmisten halukkuuksia ja toimintaa. Ero oli seksuaalisessa kiihottuneisuudessa. Havaittiin että jos kiihotustilaa ei ollut, ihmiset olettivat käyttäytyvänsä siveästi. Himon hetkellä tilanne oli sitten aivan totaalisen toinen. ; Tämä muistuttaa siitä, että vaikka siveys tietysti onkin kaunista, pelkkää seksuaaliseen pidättäytymiseen liittyvät ideat eivät ole koskaan toimineet. ; Nykyisenä modernina aikana jona seksuaalisuusmoraali on monista romahtanut ja kondomit ovat edullisia, teiniraskaudet ovat laskusuunnassa. Arielyn huomioiden valossa on ymmärrettävää miksi USA:n uskonnollisilla alueilla joilla luotetaan siveyden opettamiseen ja seksuaalietiikkaan kondomien yli on enemmän teiniraskauksia.

Nämä tasot ovat tärkeitä ymmärtää. Avioliiton kohdalla on syytä huomata että viekoitukset eivät lopu parisuhteen alettua. Ja ne voivat näkyä erityisesti vaikeina aikoina. Esimerkiksi minulla oli muutama vuosi sitten vaikeuksia oman puolisoni kanssa. Minulla tuli mahdollisuus/tilaisuus tässä yhteydessä auttaa erästä naispuolista tuttavaani jolta oli sattunut tuolloin murtumaan käsi onnettomuudessa. Auttelin häntä. Ja olisi periaatteessa tarvittu melko vähän asioita jotta systeemi olisi lähtenyt rullaamaan kohti uutta ja toista suhdetta. Olimme tuolloin avoliitossa, joten lähteminen olisi ollut melko vaivatonta. Ja tämä on se minkä avioliitto muuttaa. Siihen liittyy sikana paperityötä. (Ja minä olen byrokratianvihaaja sanan täydessä mielessä. Paperityö on kaavamaista ja tylsää. Ja usein silti kauheaa saivartelua tasolla joka vaatii joka tapauksessa jonkin uuden eksegetiikan kehittämistä.) Avioerot ovat työläitä ja jopa juristeja vaivaavia. Jos tämänlaisia jarruja on edessä, se ehkäisee haluja heittäytyä noihin "tilaisuuksiin" joita maailma tarjoaa. Itse pidin, vaikeuksista huolimatta, tilanteen tarkoituksella sellaisena että se ei pääse kulkemaan "suuntiin". Näin - tai ainakin tulkitsin itseni ja ihanuuteni ylitulkiten - että siihen "suuntaan menemiseen" olisi ollut mahdollisuuksia. On helpompaa pysyä asialinjalla alusta lähtien kuin taistella tahdonvoiman kannalta universumin vahvinta voimaa, erektiota, vastaan.

Minusta moni ei tarvitse aviliittoa siksi että se on Pyhä. Tai siksi että se on helppoa ja antaa kivoja asioita. Se on tärkeä siksi että se on taktisella tavalla vaikeaa. Siinä tulee vastaan seiniä joiden ylittämisestä tulee rrrankaisua. (Jotakuta miestä voi aivan ymmärrettävästi pelottaa "Justiinan kaulin". Mutta minä otan päähäni lyömisen harrastuksena, se vaihtoehto on poisrajattu. He eivät tarvitse avioliittoa tässä mielessä yhtä paljon.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Yhteiskuntamoraali ilman uskoa Jumalaan on huterolla pohjalla. Ateismille rakennuttu yhteiskuntamoraali ei toimi. Tämän osoitti jo Neuvostoliitto.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Out of topic. Ja lisäksi filosofisesti bullshitteryä - joskin aivan sikana toistettua kyllä. (Ateistisella etiikkajärjestelmällä ei ole sellaista ongelmaa jota teistit voisivat ratkaista.) Siksipä sinulta ei löytynytkään loogista notaatiota vaan ainoastaan asenteellisia heittoja.

Tulen kirjoittamaan tästä moraaliasiasta kyllä myöhemmin. Tämä koski vain avioliiton hyötyä minun kannaltani. Aiheen rajaaminen ja tunnistaminen ovat käteviä taitoja. Ja sitä voi harjoittaa lukutaidolla. Onnea prosessiin! Hyviä harjoituksia!

Käyttäjän TeppoAnnala kuva
Teppo Annala

Huhhuh. Naurettava väite joka ei kestä tarkempaa tarkastelua edes tänä päivänä. Uskonto ja moraali ei todellakaan kulje käsi kädessä. Useassa tapauksessa uskonto on malliesimerkki moraalittomasta maailmankatsomuksesta ilman empatiaa.

Juha Kuittinen

Ei mitään..

Täytyisikö avioliitto pystyä perumaan esim. napinpainalluksella netissä?

Ja aidossa avioliitossa huomioidaan myös lapset jos sellaisia Jumala on suonut..

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski

Eikös me kaikki muutkin olla teidän käsityksen mukaan Jumalan luomia, ei pelkästään lapset...

Mielestäni jos avioliitto pitää ajatella kirkollisena tai uskonnollisena asiana, ei silloin (heteroparien) siviilivihkimisen nimikkeenä pitäisi olla avioliitto, senhän on vahvistanut henkikirjoittaja eikä pappi pyhässä toimituksessa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Ei mitään"

Ilmeisesti vain vastasit otsikkoon mutta et sitetn ilmeisesti kyennyt lainkaan ymmärtämään tekstiä. Tämä tarkoittaa että sinulla on diagnosoitu ADHD -siiselin kärsivällisyys, ja kognitiiviset kykysi tiivistyvät tasolle jossa sinun kannattaa välttää kaikkea tekstiviestiä pidemmän informaatiokanavoinnin lukemista. (Mikä kyllä selittänee niitä esittämiäsi mielipiteitä.)

Koska argumenttini oli yksilökeskeis-psykologinen, sinun täytyy nyt todistaa että käyttämäni psykologia on epätieteellistä. Tai että ateisti ei voi olla yksilökeskeinen hedonisti eli olisi ristiriitaista olla ateisti ja yksilökeskeinen samanaikaisesti. Good luck with that. Siihen asti olet väärässä ja jotain muutakin.

"Täytyisikö avioliitto pystyä perumaan esim. napinpainalluksella netissä?"

Vaatimus on hyvin omituinen ottaen huomioon konteksti jossa se sanotaan. Tekstin sisältö kun ei ole nimenomaan se että avioerosta pitäisi tehdä mahdollisimman helppo. Päin vastoin. Olen korostanut näkökulmaa jossa sen pitää olla vaikea, kenties jopa nykyistä vaikeampi, jotta se hyödyttäisi avioliittoa haluavaa ateistia.

Kolmas lauseesi oli niin absurdissa suhteessa tähän tekstiin että en tiedä minkälaista tuulenviemäröintiä olet harrastanut sen synnyttämiseksi. Puhaltaako tuuli sitä tehdessä korvasta korvaan käyden välillä jossain vähän maatuneemmissa paikoissa? Olette kuitenkin siitä kiinnostava ihminen että kommenttinne herätti kysymyksiä. Ahdistavia kysymyksiä. Pelottavia kysymyksiä. Kuten sellaisia että "miten tuollaisia syntyy"?

Jatkaisin iloiten enemmänkin mutta se olisi ableismia.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eräs naispuolinen ystäväni perusteli avioliittoansa sillä,että miehen ei ole niin helppo lähteä siitä.

Sinänsä melko samalta vaikuttaa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Onnitteksi olkoon ensimmäisestä kommentista joka paljastaa sinun oikeasti kyenneen (1) lukemaan sekä (2) ymmärtämään oleellisen tekstin sisällöstä!

Toisaalta voi kuitenkin olla että nainen ajatteli että hänelle itselleen on kätevää. Tässä tämä kikka on kuitenkin juuri sitä että se on hankalaa ja vaivalloista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ihan ensimmäiseksi naista kuunnellessani tuli mieleen katkeruus,johtuen jostakin edellisistä suhteista.

Hölmöksi olon aloin tuntemaan vasta sen jälkeen,kun minä koitin puolustaa avioliittoa tunteiden liittona eikä niinkään aivoliittona. Nainen tyrmäsi koko ajatuksen haihatteluna.En olisi heti uskonut törmääväni tähän asetelmaan,mutta toisaaltaan..naiset kyllä hakevat miehestä ensisijaisesti turvallisuudentunnetta ja se sitten taas sopii hyvin tuon aivoliittoon pyrkimisen kanssa.

Antti Jokela

Christopher Ryan ja Cacilda Jethá kyseenalaistavat kirjassaan Sex at Dawn perinteisen käsityksen siitä, että ihminen olisi luonnostaan monogaaminen (1:1) tai polygyyninen (1:n). Heidän hypoteesinsa mukaan metsästäjä-keräilijä -vaiheessa ihminen oli polyamorinen (m:n), kuten lähimmät sukulaisemmekin, simpanssit ja bonobot. Monogaamisuus, avioliittoinstituutio ja ydinperheen käsite olisivat tulleet kuvaan mukaan vasta siinä vaiheessa, kun siirryttiin maatalouteen ja syntyi omistamisen konsepti. Perheestäkin tuli "omaisuutta". Suuret uskonnot syntyivät samoin maatalouteen siirtymisen jälkeen.

Ryanin ja Jethán hypoteesi tuntuisi tukevan blogistin näkemystä, sillä sen mukaan voisi ajatella, että sekä uskonto että avioliittoinstituutio palvelevat samaa tarkoitusta: kulttuuristen pelisääntöjen luomista aikana, jolloin elintavat muuttuvat fundamentaalisti ja luonnollinen seksuaaliviettimme toimii "väärin" aiheuttaen konflikteja. Jumalalla ja avioliitolla olisi siis paljonkin tekemistä keskenään, vaikka ei ehkä siinä mielessä kuin yleensä ajatellaan. Toisekseen avioliitto olisi ensisijaisesti kulttuurinen instituutio, jota vastaan kivikautinen luontomme vielää potkii.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Erittäin hieno täsmennys. On huomattava että näkemykseni ei ole antiteistinen vaan a-teistinen, eli siinä ei vaadita Jumalaa koskevaa premissiä (itse asiassa suuntaan tai toiseen). Se siis tulee toimeen ilman Jumalisuusteemoja.

Nähdäkseni haaremit ovat sen verran yleisiä eri kulttuureissa että puhdas lajityypillinen monogaamius vaikuttaa epätodennäköiseltä. Biologian puolelta on huomattava kuitenkin kivesten koko suhteessa ruumiiseen. Ne viittaavat että olemme "jossain gorillan ja simpanssin välillä". Eli emme ole täysin "sekanaijiakaan". Melko tavallinen trendi jopa yksiavioisuutta fanittavilla tuntuu olevan ns. sarja-avioituminen. Eli jokin jossa ollaan kerralla yhden kanssa ja tätä sitten vaihdetaan muutaman (jotain 7) vuoden välein.

Antti Jokela

"Nähdäkseni haaremit ovat sen verran yleisiä eri kulttuureissa että puhdas lajityypillinen monogaamius vaikuttaa epätodennäköiseltä."

Niin, miesten hanakkuus tunnustetaan yleisesti, mutta naisen libido on suurempi tabu. Mark Twain (Letters From The Earth, 1909) löysi oikeat sanat tämän(kin) kuvaamiseksi:

"Now there you have a sample of man's "reasoning powers," as he calls them. He observes certain facts. For instance, that in all his life he never sees the day that he can satisfy one woman; also, that no woman ever sees the day that she can't overwork, and defeat, and put out of commission any ten masculine plants that can be put to bed to her. He puts those strikingly suggestive and luminous facts together, and from them draws this astonishing conclusion: The Creator intended the woman to be restricted to one man."

Jokainen voi miettiä, miksi evoluutio/luoja kehitti miehen ja naisen näinkin epäyhteensopiviksi.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Takana (tai näin ainakin toivon) ovat ne ajat jolloin edessä oli pakkonainti mikäli sattui saattamaan neitokaisen siunattuun tilaan.
Avioliiton merkitys on ainakin noista ajoista muuttunut ja hyvä niin.

Kukin meistä nai tietenkin omista syistään, mutta käsittääkseni jumalan osuuden merkitys tässä tapahtumassa alkaa olemaan marginaalissa. Itse asiassa jos vihkimisen ehtona olisi ns todellinen uskovaisuus niin eipä meitä naineita täällä paljon olisi.

Toisaalta nykyisin taitaa balttiarallaa puolet liitoista päättyä eroon: ns uskovaisten kannalta on noloa että jumala on hoitanut duuninsa niin huonosti.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

On todellakin hitusen erikoista että avioliiton aitoudesta vouhkaavat voivat olla kolmatta kertaa naimisissa itse. "Minkä Jumala yhdistää, sen kolmas osapuoli erottaa"...

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Sen jälkeen kun pääsin seuraamaan erään entisen naapurin 30-vuotisen avoliiton päättymistä toisen osapuolen kuolemaan, ei ole ollut ollenkaan epäselvää miksi avioliitto on olemassa, ja miksi yhteiskunnan kannattaisi edesauttaa sitä, että avoparit tajuaisivat mennä naimisiin.

Naapurin mies kuoli yllättäen, eikä tietenkään ollut varautunut kuolemaansa testamentilla. Sairaala ei suostunut luovuttamaan miehen ruumiinavauspöytäkirjaa vaimolle, koska tätä ei ollut merkattu lähiomaiseksi sairaalan järjestelmiin. Vaimon piti pyytää miehen sisaruksia tilaamaan ruumiinavauspöytäkirja, mutta heitä ei pahemmin kiinnostanut, joten yksi heistä vaivautui tilaamaan sen vasta yli puoli vuotta miehen kuolemasta. Sen sijaan sisaruksia kyllä kiinnosti pariskunnan yhteisomistuksessa olleet asunto ja kesämökki, joista he vaativat kesämökkiä itselleen. Koska se oli miehen itse rakentama, ei vaimo halunnut luopua siitä, mutta hänellä ei myöskään ollut varaa lunastaa sekä asuntoa että mökkiä sisaruksilta, joten hän menetti kotinsa haaskalinnuille ja joutui muuttamaan vuokralle. Mökin hän sentään sai pitää. Auto oli onneksi hänen omissa nimissään, muuten siitäkin olisi varmasti tapeltu.

Mitään tuollaista ei olisi tapahtunut, jos he olisivat olleet naimisissa. Sen sijaan 30 vuoden avoliitto ei merkannut juridisesti yhtään mitään. Kuinkakohan monella avoliitossa elävällä on edes se testamentti kunnossa. Tai merkattu puoliso lähiomaiseksi sairaalan järjestelmään. Tai kaikki ne muut asiat, jotka avioliitto laittaa automaattisesti kuntoon. Jos puoliso päätyisi aivokuolleeksi, ei avokumppani edes olisi lähtökohtaisesti se joka päättää piuhoista irrottamisesta, vaan joku puolison sukulaisista.

Toimituksen poiminnat