Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Mielen hitaudesta

"You have failed me, brain" huutaa "Deadpool" -hahmo eräässä sarjakuvassa. Tämä on tietenkin siinä mielessä humoristista että on hyvin vaikeaa metauttaa itsensä täysin irti aivoistaan. Mutta ihmiset osaavat syyllistää muita tahoja. On helpompaa löytää vika muista kuin itsestä.

Ja tätä irrottamista tehdään muutoinkin tavoilla jotka leikkaavat itseä itsestä hyvinkin Deadpoolin hengessä. Martti Luther on esimerkiksi käyttänyt sirpaloituvan minän mallia lausumassa joka on käännetty legendaariseksi rukoukseksi "Kuinka heikko on liha, ja kuinka mahtava Saatana!" On helppoa ajatella että jos toimii omia ideaaleja vastaan niin ne ideaalit kuitenkin painaisivat, joten syyllinen olisi ikään kuin jonkinlainen itsestä ulkopuolinen häpeäminä jolle omat pahat teot sitten sysätään. Tälle on tietenkin vaihtoehto.

Mutta tosiasiassa itsepetos on mahdollista (ja huonoutemme voi pelastaa vapaan tahdon).

Ja aivomme ovat tässä hyviä. Ja tämä on kenties tärkein keino niille jotka haluavat pelastaa intuitioidenmukaisen vapaan tahdon. Me nimittäin yleensä ajattelemme että vapaa tahto toimii siten, että ensin tehdään päätös. Sitten aktivoidaan lihakset ja muu toiminta. Ja vasta sen jälkeen seuraa itse tapahtuma. Tälle ajatukselle on vakavia ongelmia.

Benjamin Libet teki 1983 tutkimuksen jota on toistettu sittemmin. Se synnytti valtavasti kinastelua. Syynä on se, että kokeet antoivat paljon tilaa sille ajatukselle, että vapaa tahto olisi illuusio. Koe oli yksinkertainen ; Siinä oli kolme komponenttia, valinta, aivojen aktiviteetin mittaaminen, ja kello. Koehenkilö sai valita nostaako hän oikeaa vai vasenta kättään. Tätä toistettiin. Mukana oli myös kello joka oli suunniteltu siten että koehenkilöt pystyivät tunnistamaan sillä 36 millisekunnin eroja. He saivat kertoa missä vaiheessa he kokivat tekevänsä päätöksen. Koetulokset antoivat erikoisia tuloksia. Muutos liikkumisesta sijaitsi aivojen liikealueiden aktivoitumisen ja itse liikkumisen välillä. Toisin sanoen aivojen aktivoitumista tarkkaileva mittari "tietää" jo ennen henkilöä itseään että tämä on liikkumassa. Ei ole ihme että koejärjestelmä on suosiossa niiden parissa jotka eivät usko vapaaseen tahtoon. Se sopii siihen erinomaisesti.

Libetin tulos ei jäänyt yksittäistapauksiksi. Sitä on tutkittu muutoinkin paljon ja hieman erilaisista näkökulmista. Michael Gazzaniga oli itse asiassa jo 1960 -luvulla aivoleikkauksien yhteydessä tehdyn testaamisen kautta todennut että on olemassa puolesta sekunnista sekuntiin oleva viive joka on toiminnan ja tästä tiedostumisen välille.

Mikä kaikki tarkoittaa sitä että toiminta tulee tietoisuuden tasolle vasta kun monta muuta, esitietoista, filtteriä on ohitettu. Tämän vuoksi aika suuri osa tekemistämme päätöksistä onkin konfabulointeja, jälkikäteen annettuja selityksiä. Mutta onko tässä aivan kaikki?

Tähän on monia selityksiä. Vapaan tahdon puuttuminen ei ole näistä ainut.

Toinen tulkinta on yksinkertaisesti se, että ihmisillä on vikoja raportoida kunnolla päätöksistämme. Toisin sanoen vika voi olla siinä miten arvioimme päätöksemme tapahtuvan, eikä itse päättämisessä. Tähän on kenties metodi. On esimerkiksi mainittava tutkimus - jossa yksi tekijöistä on sukunimeltään Stetson mutta hän ei ole tehnyt tiimiä kenenkään Harrisonon kanssa, lähinnä koska maailma ei toimi kuten haluan, koskaan - jossa havaittiin että ihmisten tietoisuus ja kokemuksellisuus ei tavallaan ole nykyhetkessä. Kun napin painalluksesta syttyy valo, mutta tässä välissä on hieman viivettä, voidaan aivot totuttaa viiveeseen niin että kokemuksena on että valo syttyy täsmälleen siinä vaiheessa kun painetaan nappia. Viive editoidaan pois, eli kokemus siitä milloin päätös ja painaminen tapahtuvat ei olekaan faktuaalinen. Sama voi tietenkin vaikuttaa myös Libetin tutkimukseen.

Toisaalta on huomattava että kenties vapaa tahto onkin olemassa mutta toimii erikoisilla tavoilla. Toinen tutkimus nimittäin kertoo, että keho on koko ajan valmiudessa. Toimintaa edeltää viritystila johon liittyy spontaania aktiivisuutta. Ei ole mitään ratkaisevaa päätöstä toimia koska järjestelmää pommitetaan muutenkin koko ajan. Tämä johtaa siihen että kenties vapaan tahdon luonne ei neurologisesti olekaan sitä että päätetään tehdä jotain ja sitten toimitaan. Kenties se on enemmänkin niin että keho antaa yllykkeen ja vapaa tahto sitten joko antaa sen siirtyä toimintaan tai sammuttaa sen. Vapaa tahto siis karsisi aktiivisuuksia ja valintamme ei olisi sitä että tekisimme asioita vaan nimenomaan siinä että päätämme olla tekemättä asioita. Tämä mallikin selittää sen miksi aktiviteettia mitataan ensin ja tiedostaminen vasta sen jälkeen. Emme valitse mitä teemme vaan mitä emme tee. Which is kinda cool.

Molemmissa tapauksessa koemme valinnan ja tietoisuuden ja vapaan tahdon väärin. Ihan sen vuoksi että aivomme pettävät meitä itseämme koko ajan. On hyvin omituista elellä tietoisuutena jossain josta ei tiedä että mitä kaikkea se oikein juonii. Ja tämä kaikki on kuitenkin jotenkin itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En ole varma, ovatko Libetin koe ja sen inspiroimat tutkimukset ratkaisseet ainoatakaan filosofista ongelmaa. On niistä kuitenkin se seuraus ollut, että pikajuoksujen vilppilähdölle on saatu täsmällinen määritelmä: liikahtaminen ennen kuin 100 millisekuntia laukauksesta on kulunut.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Ihmisten väliseen sopimukseen perustuvan absurdin leikin sääntöihin saadaan luonnontieteellinen ulottuvuus. (Mutta tottakai 100 metrin juoksussa pamauksen ennakointi on tärkeää!)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tarkoittaako Libetin kokeen tiimoilla oleva keskustelu että liike ja toiminta eivät ole tahdonalaisia jos eivät ole tietoisuudessa ennenkuin alkavat?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Niin, se on erittäin hyvä kysymys. Suomen kielessähän sekä cause että reason voivat olla "syy".

Itse en näe vapaan tahdon ongelmaa sen relevantimmaksi moraalifilosofiassa kuin juridiikassa. Kaikki johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä, mutta valintoja on pakko tehdä. Problem solved.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Tarkoittaako Libetin kokeen tiimoilla oleva keskustelu että liike ja toiminta eivät ole tahdonalaisia jos eivät ole tietoisuudessa ennenkuin alkavat?"

Kysymys on tavallaan siitä että eri viitekehyksissä tämä sama koe tarkoittaa ihan hitosti eri asioita. Tässä mielessä tämä koe on kiinnostava koska se ei tosiasiassa "ratkaise" onko meillä vapaata tahtoa vai ei. Mutta kaikki koulukunnat joutuvat ottamaan kantaa ja modifioimaan sisältöjään. Joten testi merkitsee niissä kaikissa jotain.

Filosofista kysymystä ei ratkaista mutta kaikki on kuitenkin hiton tärkeää.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Pinnallinen ihmiskäsitys tuo Libetin kokeeseen sisältyvä oletus tietoisesta valinnasta. Oletuksena näyttäisi olevan se, että alitajunta ja tietoisuus ovat erillisiä, alitajunta on fysikaalisia prosesseja, ja vain pintatietoisuus myös jotain muuta. Freudilaisuus oli tässä mielessä paljon fysikalismia järkevämmillä linjoilla, vaikka muuten ehkä humpuukia olikin.

Mielestäni alitajunnan "määräysvaltaa" on turha pelätä, koska alitajunta ja tietoisuus ovat yhtä kokonaisuutta. Päätökset ovat prosesseja, ja alitajuisen päätöksen perusteita on usein mietitty myös tietoisesti. Alitajunnassa voi olla pimeitä puolia, mutta siellä on myös ne kaikki ihmisen hyvät ja moraaliset puolet, joita ihminen voi päättää vaalia.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Sitten meillä on paljon yhteistä.

Antti Jokela

Monellehan on varmaan käynyt kiihkeässä keskustelussa niin, että vasta kuultuaan oman kommenttinsa on tajunnut, mitä mieltä on.

Viime aikoina varsin tunnettu neurotieteilijä Sam Harris on argumentoinut jyrkin sanoin vapaan tahdon illuusiosta, mutta enpä ole vakuuttunut - eivätkä kaikki muutkaan:

http://www.naturalism.org/Dennett_reflections_on_Harris's_Free_Will.pdf

---
Edit. Täytyikin oikein lukea oma kommenttini, jotta tietäisin mitä mieltä olen.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Tämä on hyvin totta. Ja mielipiteet myös muokkautuvat. Mikä on tietysti kaunista.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Oma tiivis kommenttini ylempänä merkitsee sitä, että olen samaa mieltä Antin linkkaaman Dennettin arvion kanssa. Tämän arvion luin vasta nyt, mutta kuinka itsenäisesti ja "vapaasti" olen kantaani päätynyt?

Olen muistavinani olleeni samaa mieltä jokseenkin koko aikuisikäni. Toisaalta: tällä välin olen kyllä lukenut kymmeniä vuosia Dan Dennettinkin kirjoja ja jutellut miehen itsensäkin kanssa Venetsian evoluutiokonferenssissa vuonna 2006.

Antti Jokela

Niin, tuskinpa tiedon hankkiminen sulkee pois vapaata tahtoa. Ennemminkin voisi olettaa, että monimutkaiset valintatilanteet, joita pitää harkita ja pohtia pidempään, ovat kaikkein "vapaimpia", koska niihin liittyvät prosessit ovat kaikkein tietoisimpia ja rationaalisimpia. Jokapäiväiset yksinkertaiset päätökset voi sitten tehdä "selkärangasta".

Tietenkin jo Shakespearen Miten haluatte -näytelmän tunnetuimmassa monologissa todetaan: "All the world's a stage, and all the men and women merely players". Vaan eivätkö näyttelijät osaakin improvisoida?

Toimituksen poiminnat