Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Skeptikonvapaudesta

Kun puhutaan uskonrauhasta, tarkoitetaan usein uskonnollista uskoa. Tässä mielessä tieteellinen asia jäisi aina vapaasti moitittavaksi. Ja näin voisi ajatella että skeptikoita ei tarvitsisi erityisesti suojella. Toisaalta jos "tiedeuskokin on vain uskoa" niin sitten samojen oikeuksien pitäisi tietysti koskea skeptikkojakin. Näin voisi ajatella sivistysmaassa. Mutta jos asiaa katsoo laajemmin, voi kenties tiedostaa että skeptikonvapauden oikeutus syntyykin kenties jostain muusta.

Tätä valaistakseen on kenties syytä mennä Intiaan. Intia on maineeltaan hengellinen paikka. Ja se tuo ainakin minun mieleeni ennemmin hipit kuin minkään uhkaavan. Tämän maan skeptikkotouhuihin voisi liittää ajatuksen siitä että skeptikot joutuvat kohtaamaan vaikka sellaisia tilanteita joissa debatoidaan siitä missä vaiheessa gurujoogi ei oikeasti ole syvässä meditaatiossa vaan kuollut.

Mutta ei. Intiassa on myös pelottavampi puoli. Esimerkiksi jos länsimaissa ei yleisesti tiedetä jostain, se on dalikien vainoista. Tähän liittyy nykyaikaista noitavainoa. Ja nimenomaan sanan siinä mielessä joka tuppaa unohtumaan maassamme. (Joka näkyy esimerkiksi siinä että poliittista epäkorrektiutta oppositiossa kannattanut välittömästi valtaan tullessaan alkaa korostamaan lehdistön vapautta uutisoida ties mistä koetaan savustuksena ja vainona kun ei vain levitä omaa agendaa sellaisenaan..) Maassa suhtaudutaan skeptikoihin melko tiukasti. Tästä esimerkkinä olkoot mustan magian käsityksiä vastaan kritisoineen Narendra Dabholkarin ampuminen. Muutoinkaan maassa jumalanpilkka ei ole aina uhriton rikos, siinä mielessä että jumalanpilkkaaja saattaa päästä hengestään.

Riski on sen verran todellinen että sen voi liittää myös meidän maahamme. (Ja sen maahanmuuttoon.) "Voima" -lehti kertoi syyskuussa 2014 maahamme paenneesta vapaa-ajattelija Sanal Edamarukusta. "Intian niemimaalta löytyy pilvin pimein henkisyyteen erikoistuneita helppoheikkejä. Menestyneimmät heistä ovat satumaisten rikkauksiensa ja poliittisten kytkentöjensä ansiosta nousseet maan valtaeliitin huipulle." Lehti mainitsee esimerkiksi "Valkokaapuisen okkultistin on näytettävä todeksi hurjat puheensa ja surmattava hymyileväinen vapaa-ajattelija maagisia mantroja lausumalla. Jättimäinen tv-yleisö seuraa ”tantrahaastetta” henkeään pidätellen. Sanskritinkielisten säkeiden resinointi ei tuota haluttua tulosta, ja tunnin kuluttua Edamaruku on yhä hengissä."

"Skeptikko" -lehti kirjoitti herran maanpaosta vuonna 2012. Pintatasolla kritiikki näyttää samalta kuin maassamme. "Hän on kritisoinut guruja, henkiparantajia sekä huijareita. Poliitikkojen huuhaapäätök-
set eivät ole myöskään jääneet häneltä rauhaan. Rationalistit ja tasa-arvon kannattajat kehuvat häntä. Edamarukun kritiikin kohteet kutsuvat miestä perinteiden tuhoajaksi; mieheksi, joka ei kunnioita eikä arvosta mitään."
Tämä voisi olla suoraan Suomi24:n -palstoilta. Tai vaihtoehtoisesti liberaalimaineisen leppoisana pidetyn teologin lausunto. (Jolloin se saattaa olla jopa vihaisempi kuin Suomi24 -palstoilla jossa jokainen sentään tietää että palstaa ei voi ottaa vakavasti ja se on muutenkin ihan trolli paikka.) Intiassa esimerkiksi myrkyttämisen suunnittelu kuitenkin on se askel johon länsimaissa ei ole totuttu. Ei edes kaikista ärsyttävimpien nettiskeptikoiden kohdalla.

Mutta tässä vaiheessa on se käänne. Olen nostanut esiin ei-kristillisiä piirteitä. Mutta tosiasiassa suurimmat ongelmat eivät ole tulleet joogien kritiikistä. Ei edes siitä että Sanal Edamaruku kritisoi väitteitä ihmeenomaisesta Muhammadin hiustuposta. Mutta tästäkään ei seurannut ongelmia. Vasta katolisen kirkon kohdalla alkoi tapahtumaan.

Intian kovat jumalanpilkkalainsäädännöt kieltävät ihmeiden selittämisen, koska se suojelee erityisesti uskonnollisia tunteita. Jotka voivat pahastua nenäkkäästä tiedebesserwisseröinnistä. Koska se on sitä hengellisyyttä ja syvyyttä, joka saavutetaan kun noustaan pinnallisuuksien yläpuolelle. (Tämä on selvä trendi, ja kuvaus osuu niin moneen meidänkin maamme uskovaiseen että sen täytyy jollain syvällisellä tavalla olla totta. Sellaisella joka näyttää minun silmääni typerältä koska en ymmärrä tässä kaiekssa jotain.) mutta ongelmat nousivat vasta katolisen kirkon kohdalla. Tämä kaikki on toki hyvin erikoista.

Asiassa erityistä huomiota saadaan siitä, että selitetty ihme ja sen selitystapa on minun silmiini hyvin kesy. Eräässä Katolisessa kirkossa oli ulkoseinässä krusifiksi, jonka jaloista vuosi vettä. (Ei verta kuten messevämmissä ihmepatsaissa. Itse odotan taktisista paikoista punaista vuotavaa ympärileikattu Vauva-Jeesus -patsasta ennenkuin itse olen vakuuttunut Kristinuskon erinomaisuudesta ja siihen liittyvistä ihmekyvyistä.) Tämä oli herättänyt pientä huomiota. Katolinen kirkko ei ollut julistanut patsasta ihmeeksi. Toki paikallistasolla seurakunnat olviat levittäneet mainoksia patsaasta.  Edamaraku liitti veden virtaamisen siihen että krusifiksin takana kulki viemäröintiputki, josta krusifiksin naulat johtivat vettä. Patsaasta innostuneet kristityt pahastuivat, koska heidän mielissään vesi oli pyhitettyä ja rikkoi fysiikan lakeja - sanoo fysiikka siihen sitten mitä tahansa.

Absurdeinta on että tämänlaisten takia uhkaa kenties päättymätön tutkintavankeus ja omaisuuden takavarikointi. Ja muuta vastaavaa. Tämänlaisten tapauksen vuoksi sitä sitten joudutaan muuttamaan maasta toiseen, tarkalleen ottaen Intiasta Suomeen. (Olli Immonen toivoisi että tilanne toisi mieleeni hänet. Mutta se kuitenkin tuo mieleeni lähinnä Webster Cookin. Ihan siksi että meillä on Immosen kanssa kovasti erilainen määritelmä sille mikä on aivan aivan liiallista..) Ja tätä kautta voinee huomata että "kritiikkiäkin" on monenlaista. Ja vaikka skientismissä kaikenlaisia asioita voidaan kyseenalaistaa, niin tämä kyseenalaistaminen ei tarkoita sitä että otetaan tyypin omaisuus haltuun ja dumpataan hänet kuoppaan myrkytettäväksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat