Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kasteen poispesuun reagoiminen

  • Jostain syystä, vaikka tässä vain vettä on pirskottu, niin fleimaus saavutti hirveät mittasuhteet...
    Jostain syystä, vaikka tässä vain vettä on pirskottu, niin fleimaus saavutti hirveät mittasuhteet...

En ollut "Taiteiden yössä". Kuitenkin sain tietooni että Jape Lovénin johtama vapaa-ajattelijoiden ryhmä oli suorittanut kasteenpoispesurituaaleja. Vapaaehtoiset saivat siis kastellun pään ja tämän kerrottiin olevan kasteen poispesu. "Kyseessä on interaktiivinen performanssi, jossa halukkailla on mahdollisuus osallistua symboliseen kasteenpesuun."

Ensimmäinen reaktioni oli maksimaalisen ei-kiinnostunut. Olen toki tietoinen vähintään kuulopuheist joiden mukaan pakanat harrastivat erilaisia "Katumajärven rituaaleja" on maassamme harrastettu. Ja ne ovat jossain määrin perinteistä kulttuuri-rituaalistoa jota pitäisi ilmeisesti kunnioittaa kuten "Suvivirttäkin". En tosin oikein ymmärtänyt että mitä ateisti tekee tämänlaisella. Kasteen poispesussa kun on vahvasti sellainen tematiikka, että "meidän taika on vahvempaa kuin teidän taika." Ja on vaikeaa nähdä mitä ateistin silmissä muuttuu. He tuskin uskovat että sillä alkuperäisellä kasteella on ollut mitään merkitystä. Joten miksi pestä sitä poiskaan. No, olen tietoinen siitä että sitä harrastetaan kaikenlaisia absurdeja asioita taiteena joten en välittänyt asiasta sen kummemmin.

Olisin itse asiassa pitänyt rituaalia turhana ja unohtanut sen.

Mutta moni kristitty tuntui pahastuvan asiasta hyvin verevästi. Tässä erikoisen tärkeään rooliin astui Teemu Laajasalo. Hän ei toki ole kovin yllättävä pahastuja. Sillä hän on huumorimiehiä juuri sillä erityisen vastenmielisellä tavalla jossa huumori samanaikaisesti oikeuttaa loukkaamaan muita niin että niihin vastaava on huumorintajuton. Että sitten toisaalta antaa luvan ikään kuin tehdä omista pahastumisistakin performansseja, joten niihinkin vastaaminen on turhaa.

Laajasalon pahastumisen ydintä on syytä katsoa rippusen tarkemmin. Ydinteesejä on kolme. (1) Kasteesta ja kastamisesta valittamista pidetään pikkumaisena. (2) Kastamisen kritiikki loukkaa kristittyjen vakaumusta. (3) Kastetta ei voi teologisessa mielessä pestä pois.

Laajasalolta saadaankin tähän liittyen muutamia oleellisia lausuntoja ; "Jos haluaa oikeasti tehdä performanssin ja ravistella pyhiä arvoja kannattaisi tutustua Turkan, Teemu Mäen tai jonkun muun mestarin taiteeseen. Tällainen vapaa-ajattelijoiden performanssi on pikkusievää ja kiusallista jostain paitsi jääneiden nynneröiden piipitystä." En tiedä miten vapaa-ajattelijoiden teos vertautuu vaikkapa mestarilliseen kissantappovideoon, mutta minun tehtävänäni ei ole miettiä tätä. En arvioi asiaa taideteoksena.
1: Minä arvioin taideteoksen arvon siten että näyttääkö se kivalta - joka tarkoittaa suunnilleen sitä että onko siinä ns. paljasta pintaa - ja onko se myynnissä arvostetussa galleriassa ja onko sillä niin iso hintalappu, että se toimii statusesineenä. En siis liene oikea henkilö arvioimaan taiteen syvyyttä. Olen pinnallinen kaveri. Sen lisäksi olen sen verran köyhä, että en kykene snobismiin jota asennevammaistoni hamuaa. Mikä tekee kaikesta hieman absurdia. Mistä puheenollen, palaan takaisin kirjoittamaan Teemu Laajasalosta.

Kun katsotaan taideanalyysiä joka koostuu sen tyylisistä ilmaisuista kuin "nynneröiden piipitys" ei voida kuin tiedostaa - sen lisäksi miten vähän kekseliäisyyttä tuossa pilkkatermissä on - se, että kasteen poispesu ei selvästi ollut tehoton. Laajasalon oma, hyvin voimakas ja pejoratiivisilla termeillä ladattu kertomus todistaa päinvastaisesta. Itse asiassa se todistaa että tässä ravistellaan keskeisiä tabuja hyvinkin ankarasti. Koska muuten Laajasalo ei välittäisi. Ja selittäisi että "Ja vaikea on ajatella, että kirkkoa kunnioittavat ja omat rakkaat lapsensa ja lapsenlapsensa kasteelle tuoneet perusdemarit iloitsisivat puoleen poliitikon Jape Lovénin halusta pilkata ihmisten uskoa ja kristittyjen sakramenttia." Joko siinä ravistellaan monille tärkeää tabuarvoa tai ei. Joko temppu oli provokatiivinen tai ei. Joko tabua rapsutellaan ja tabuun tarttunutta kutittaa tai sitten ei. Laajasalo keikailee sisällöllisesti ristiriitaisilla teemoilla samanaikaisesti. Vain väheksyvä asenne on pysyvä. Joka on reaktiona hyvin paljastava.

Ei sillä, Laajasalo on toki hyvä asiantuntija tunnistamaan kokemusasiantuntijuudellaan pikkusievyyttä ja kiusallista nynneröiden piipittelyä. (Vaikuttaa, että hän tekee sitä ns. työkseen.) Mutta onkin huvittavaa että Laajasalo ei tuo esiin omaa ilmiselvää pahastumistaan, vaan sen sijaan määrittelee asian siten että hän kristittynä pastorina astuu määrittelemään mikä on hyvää ja fiksua ateismia. Laajasalo ei siis enemmänkin nostaa esiin sen keiden pitäisi pahastua "Laajasalo sanoo uskovansa, että eniten kampanjasta ovat harmissaan monet fiksut epäilijät ja ateistit. Heitä hävettää tällainen." Tämä on hämmentävää. Olen elänyt maailmassa jossa ideologian sisältö määräytyy alakulttuurin sisältä eikä sen ulkopuolelta.
1: Toisaalta haluaisin että näin tehdään koska voisin määrittää takaisin että uskon että eniten kastepesusokorasta ovat harmissaan ne fiksut kristityt joiden uskon pahastuvan siitä että Laajasalon kaltaisen trollintumpelon annetaan mediassa nolata kristittyjen muutenkin myllytyksessä olevaa mainetta.

Tämä tematiikka korostaakin sitä että kasteella on kaksoisrooli. Ateisti ei saa puuttua kasteteemaan ja tästä pahastuminen on pikkumaisuutta. Uskovaisen puolella teolla on symbolista merkitystä ja se on kaunis osa kulttuuria. Tätä varten tarvitaan toki myös uskonto -käsitteen heiluttelua. ; "Tahatonta komiikkaa tietenkin syntyy siitä, että uskonnollisia toimituksia vastustava järjestää uskonnollisia toimituksia. Ja vielä yrittäen peruuttaa jotain joka ei ole peruutettavissa. Katekismus opettaa, että kasteen vaikutus ja merkitys säilyvät jatkuvasti." Mikä noin karkeasti ottaen tarkoittaa sitä, että Laajasalo ei ymmärrä mitä eroa on uskonnollisella rituaalilla ja taideperformanssilla. Hänestä mikä tahansa rituaalinen toimenpide olisi uskonloikkaus tai vastaava. Tämä on hyvin kiinnostava huomio. Laajasalo siis todella olettaa että ateisti joka ottaa tukanpesun uskoisi, että kaste olisi jotain yliluonnollista ja pysyvää. Että jokin oikeasti olemassaoleva maaginen tässä pestään pois.

Ei. Pikemminkin tämänlainen hiustenkastelu nykykulttuurissa
1: Demonstroi että ei uskota kasteessa olevan mitään. Se on samantyylinen temppu mitä joku voisi tehdä kummitusten kanssa. Jos joku selittää että jossain talossa on niin voimakas kummitus että se tappaa kaikki tietyssä kummitustalossa yöpyvät, on talossa yöpyminen demonstraatio siitä että ei usko tähän kummitukseen.
2: Se on sosiaalinen provokaatio. Uskovaiset ovat vauvakasteessa tehneet kastelusta julkisen rituaalin ja sitoneet ihmisen identiteetin prosessissa kysymättä häneltä mitään. Antikaste on siis reaktio näille ihmisille. Ja on syytä tiedostaa että rituaalia ei tehty missään hiljaisessa kopissa vaan julkisesti. Joka tarkoittaa sitä että rituaali oli sosiaalinen eikä persoonallinen kokemus.

Laajasalo näkee kasteen vain jonain oikeana rituaalina eikä siksi osaa edes tulkita tuota aktiota. Tämä ei ole poikkeuksellita kristityille. He ovat jumiutuneet teologiaansa ja dogmatiikkaansa syvästi eivätkä kykene irtautumaan niiden iskostamista skeemoista. Ja tätä kautta he eivät osaa tulkita suunnilleen mitään mitä ateistit tekevät. Laajasalo tulkitsee antikasteen kuin siinä olisi teko jonka tekevät kristityt. Tämä on hieman erikoista, koska tottakai ateistiset toimijat eivät ole kristittyjä. Kristillisestä näkökulmasta irtautuminen ja toisenlaisen maailmankuvan lähtökohtien ymmärtäminen ei tosin olekaan kuulunut evankelis-luterilaisen kirkon vahvuusalueisiin näissä ateismiasioissa.

Lisäksi on hyvin vaikeaa nähdä miten tämä tukanpesu riistää lasten kastamisen. Tässähän kastettiin vapaaehtoisia aikuisia. "Armas Maasalon rakkaassa lasten jouluvirressä puhutaan turvallisen Jumalan johdatuksesta ja jokapäiväisestä hoidosta ja pyydetään ’ettei meiltä maailma, riistäisi kasteen armoa.’ Sitä riistämistä vapaa-ajattelijat selvästi haluaa tässä demonstroida. Mutta ei taivastoivo, kasteen armo tai pelastus performansseilla häviä." Huvittavinta tässä on tietenkin se, että ainakaan minulle Armas Maasalon virret eivät ole rakkaita. Astetta vähemmän huvittavaa, mutta argumentatiivisesti huomattavasti relevantimpaa on tiedostaa, että näin sanoessaan Laajasalo itse asiassa reagoi sosiaaliseen epäuskonosoitukseen selittämällä että "meidän taika on vahvempi kuin teidän".

Onkin mielenkiintoista huomata että kirkko yleensä korostaa sitä että rituaalit antavat merkitystä. Ja korostavat että on tärkeää erottaa taikauskoinen fundamentalismi asiallisesta ja "vaikeammin kritisoitavasta" sofistikoituneesta teologiasta joka puhuu merkityksestä ja merkityksettömyydestä. Kuitenkin kastekysymys tässä kohden selvästi ei käsittele sitä sosiaalista merkitystä joka ateistilla voi olla "kasteen poispesussa". Sen sijaan korostetaan että kaste olisi todellinen taikarituaali jossa tapahtuu jotain yliluonnollista ja vahvaa jota ei voi pestä pois merkityksillä. Laajasalo tekee tässä jotain joka varmasti riemastuttaa ns. kirkon konservatiiveja. Hän menee pois "liberaaliteologian eksytyksestä" ja tarttuu perinteiseen kunnon yliluonnollisuuteen ja siihen liittyviin väitteisiin.

Vastustajien vastustajat

Teemu Laajasalo ei ymmärrä, että Streisand efekti on vahva nykyaikana. Että jos jotain haluaa kieltää tai ohjata muualle niin sitten ihmisille tulee tarve katsoa. (Joka on manipuloivampi sensuurin muoto, komentelu siitä mistä saa ja kannattaa puhua jos aihe on itselle epämieluisa.) Hänen venkoilunsa onkin tuonut vapaa-ajattelijoiden rituaalille arvoa ja merkitystä. Se, että hän haluaisi että tehdään jotain ihan muuta on demonstroinut monille - esimerkiksi minulle - että aluksi aivan tyhmältä vaikuttanut pinnallinen rituaali oli sittenkin jotain tärkeää.

Muutoin tyhjä rituaali täyttyi näiden reaktioiden ansiosta. Laajasalo teki tempauksesta jotain jota nimenomaan hyvä taide tekee. Raapii arvoja ja paljastaa tabuja. Vapaa-ajattelijoiden päänkastelu olisi ollut itsessään tyhmä, absurdi ja merkityksetön. Mutta Laajasalon oma reaktio loi performanssin ympärille auran, ja latasi sen täyteen merkitystä. Laajasalo paljasti samalla että hänelle kaste on taikauskoinen yliluonnollinen temppu eikä vain liberaali moderni ehdottomasti ei-taikauskoinen rituaali jossa kysymys on sosiaalisesta suhteesta vauvaan ja siihen miten vanhemmat ja suku saavat tähän merkitystä perinteiden kautta.

Mieleni tekisi esimerkiksi hakea mielestäni kiinnostavia ajatuksia Jukka Hankamäeltä. Laajasalo korostaa loukkaantumisen välttämistä ja merkitystä tavalla joka on sidottavissa seuraavaan ajatukseen "Tällaista filosofista maailmankatsomusta, joka antaa periksi kaikelle, voisi kutsua miellyttävän ja palvelualttiin liberalismin yksisuuntaiseksi filosofiaksi. Se on miellyttävää (pleasant), koska se ei laita millekään hanttiin. Se on palvelualtista (helpful), koska se pyrkii tyydyttämään valtaapitäviä ja toteuttamaan täydellisesti muiden ihmisten tahdon. Ja se on olemukseltaan yksisuuntaista (unidirectional) niin kuin mikä tahansa vaseliinilla voideltu messias, joka tulee herran nimeen."

Tämä ajatus on kohdistettava aiheeseen. Ja se onkin helppoa tehdä ; Yleisenä teemana onkin tässä yhteydessä se, että uskonto antaa merkityksiä ja ateistit voivat vain repiä näitä kappaleiksi. "Ateistit ottavat asioita pois eivätkä anna mitään tilalle". Lausunto on intuitiivisesti osuva. Mutta onko se sitä myös asiatasolla. Se ei ole. Laajasalon tyylisessä positiivisuuspuheessa on takana on kokemus siitä että tämä puolustettu asia on uhattuna. Viholliskuva on silloinkin läsnä. Ja usein tässä on kysymys vaikkapa "naturalismista" joka on kannanotto todellisuudesta ja sen luonteesta. - Voidaankin sanoa että suvaitsevaisuus käytännössä tarkoittaakin muuta kuin relativistista kaiken sietämistä. Sen sijaan kysymys on suvaitsemattomuuden vastustamisesta. Jos kannatat monikulttuurisuutta, vastustat monokulttuurisuutta. Tätä kautta voidaan perhearvoistakin löytää retorisen tason takaa muuta. Esimerkiksi homoseksuaalisen perheen vastustaminen tarkoittaa heteronormatiivista perhekuvaa, jota halutaan puolustaa. Abortin vastustaminen tarkoittaa sitä että kannatetaan että kaikki lapset syntyvät ja elävät, olivatpa sitten vanhemmilleen eitoivottuja tai vammaisia tai mahdollisesti äidin tappavia. Positiivinen ja negatiivinen eivät tämän jälkeen olekaan niin yksiselitteisiä. (Ne vain muokataan sellaisiksi arvokeskustelujargonissa.)

Laajasalon pahastuminen siis viittaa "vihollisen" olemassaoloon ja myös antaa tälle "viholliselle" muodon ja sisällön. Hän myös kuvaa miten viholliseen tulee suhtautua. Ja tekee tämän myös ateistien puolesta. Mikä on tietenkin täysin rationaalista koska kasteelle ei tapahdu päänpesussa mitään eikä rituaalissa muutenkaan ole muuta kuin absurdiutta ja onttoutta ja hoopoutta. Siksi siitä pitää pahastua. Koska merkitystä ei ole. Mitä enemmän tätä miettii, sitä enemmän Laajasalon merkitykseksi - olemassaolevaksi ja kenties suureksikin merkitykseksi - on se että hän demonstroi miten huonosti ymmärtää ateisteja. Ja miten paljon ateistien toimintaa tarvitaan niin kauan kuin kirkossa näkyviin tehtäviin päästetään hänen kaltaisiaan ihmisiä.

Tässä sitä kelpaa heiluttaa lainattua vertausta ; Kari Enqvist kuvaa uskonnottomien suhdetta uskontoon kirjassaan "Uskomaton matka uskovien maailmaan" joksikin joka on pakote. Uskonnoton velvoitetaan ottamaan kantaa uskontoon, halusi tai ei. Hän käyttää tässä homoseksuaalisuusvertausta (s. 12): "Kyse ei ole vammaisidentiteetistä, kädettömän käsien puutteesta, vaan erilaisuudesta. Hyvä vertailukohta on homous, joka ei ole heteroseksuaalisten mielihalujen puutetta. Se on identiteetti joka muodostuu vähemmistön suhteessa enemmistöön, ja tämä on sen määräävä tekijä." ... "heterot helposti mieltävät homot himon riivaamiksi saalistajiksi juuri siksi, että seksuaalinen suuntautuneisuus on homoidentiteetin keskiössä. Ainako ne ajattelevat seksiä, hetero paheksuu. Mutta ehkä kyse onkin vain vähemmistön tavasta suhteuttaa itsensä enemmistöön. Aivan vastaavalla tavalla voimme ymmärtää uskonnottoman "kihisevän kiinnostuksen" (Nyléniä lainatakseni) uskonnollisuuteen, joka uskovan silmissä on epämiellyttävää, vääristynyttä himoa." Ateistit ovat vähän kuin homoja, joskin (yleensä) ilman homoseksiä. (s. 17) "Uskonnottomalle Jumala ei käsitteenä ole pohtimisen arvoinen. Uskonto ei sytytä häntä. Mutta silti hän ei voi paeta yhteiskunnan uskonnollisuutta." Ja tämä reaktio uskovaisiin ihmisiin ja heidän instituutioihinsa ja osallistuttaviin rituaaleihinsa voi sitten ilmetä sosiaalisena vinoiluna. Tämä vinoilu ei vaadi sitä että uskotaan näiden rituaalejen takana olevan mitään sen suurempaa. Uskovainen voi toki kuvitella että tässä olisi jokin reaktio jossa ateisti osoittaa vihaavansa Jumalaa eli perimmiltään uskovansa Häneen. Mutta tämä on itsekehua. Todennäköisemmin uskonnoton ei pidä uskonnollisista instituutioista jotka ovat hyvinkin massimestareita ja täten vaikutusvaltaisia. Ja heillä voi olla jopa kaunoja uskovaisia ihmisiä ja heidän liittoumiaan vastaan. Jotka molemmat ovat heistä sitten kyllä valitettavankin todellisia.
1: Olenkin itse sanonut niille jotka ovat esittäneet että reagointini johtuu siitä että vihaan Jumalaa, että "heidän pitäisi olla nöyrempiä eikä korostaa itseään Jumalan asemaan". Ihan jotta ymmärtävät että korkeintaan kuka onkaan se jota minä olen vihaamassa, jos ylipäätään olen vihaamassa.

Kasteesta

Kasteella selvästi onkin hyvin voimakas merkitys nykykulttuurissa. Pääasiassa toki institutionaalista kautta, että lasten liittäminen kateen kautta kirkkoon on laskenut melko voimakkaasti. Kasteen suosion laskusta on uutisoitukin jo melko kauan.Tämä taas on kirkon kannalta tärkeää sillä "kirkkoon liitytään" usein passiivisen lapsikasteen kautta. Ja tämä lasten kastamattomuus vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti kirkon jäsenmääriin. Ja kirkko on tässä ongelmissa muutenkin kuin menetettyjen verorahojen kautta. Kirkko on nimittäin luopunut siitä että Jumala legitimoisi sen. Sen sijaan suosioon on otettu se, että Kirkon merkitys legitimoidaan kirkon jäsenmäärillä. Enqvist toteaa em. teoksessaan (s. 183) että "Jäsenmäärä on evankelisluterilaisen kirkon tärkein yhteiskunnallinen vipuvarsi. Sen suuruuteen vedotaan jatkuvasti. Se ponnahtaa esiin kuin vieterinukke, kun kiistellään koulun uskonnonopetuksesta. Se on salamana paikalla päiväkodin arjessa. Se astuu koputtamatta rakastavaiste huoneeseen. Se ulottaa voimansa lainsäädäntöön aina perustuslakia myöten. Kirkko puolustaa lasten liittämistä jäsenikseen sillä että Suomi on kristillinen maa. Mutta Suomi on kristillinen maa juuri siksi, että pikkulapset liitetään kirkon jäseniksi."

Toki sitä voisi heittää jotain ymmärryksestä ja uskostakin. Samainen Kari Enqvist on esittänyt että "Lapsi ei ole valintaa itse tehnyt, sillä kastetilaisuudessa hän on vielä niin pieni, ettei ymmärrä sanoja eikä selityksiä. Kuluu ainakin toistakymmentä vuotta, ennen kuin teini-iän kynnyksellä aivot ovat kehittyneet niin, että uskonnon kaltaisista abstrakteista asioista aletaan muodostamaan itsenäisiä mielipiteitä."

Mutta kyse ei olekaan ymmärryksestä vaan juuri siitä että kaste nähdään yliluonnollisena. Asenteesta saa kirkon melko virallisten hahmojen kantaa miettimällä esimerkiksi "Kotimaahan" annettua piispa Seppo Häkkisen lausuntoa. Häkkinen oli mm. lausunut että "Kauniilta kuulostava ajatus lapsen jättämisestä kastamatta on lapsen uskonnollista heitteillejättöä." Myös kotimaa on uutisoinut aiheesta. (Toki maksuseinän takana ja kritiikin ulkopuolella.) Otsikko kirkuu "Piispa Häkkinen: Kastamatta jättäminen on uskonnollinen heitteillejättö" : Jotta oleellinen ei jäisi huomaamatta. Tämä on tietenkin kova syytös kristityille vanhemmille jotka välittävät piispojen mielipiteistä ja jotka eivät ole kastaneet lapsiaan. (Esimerkiksi sen vuoksi että he voivat halutessaan liittyä kirkkoon aikuisina, eikä kenenkään identiteettiä sidota vaikka poliittiseen puolueeseenkaan vauvasta jonkun toisen päätöksellä.)

Ilkka Pyysiäisen "Jumalaa ei ole" -kirja onkin tässä siitä riemastuttavaa luettavaa, että siinä paljastetaan konkreettisin esimerkein siitä, miten teologit voivat vahvasti reagoida vaikkapa siihen että kastetun lapsen kasteessa on tehty sanavalinnoissa jokin pieni muotovirhe. Siis siitä miten papin väärin lausuma sana on voinut mitätöidä kasteen. Pyysiäinen huomauttaa melko osuvasti että tässä on jo vaikeaa nähdä että miten suhde kasteeseen eroaa klassisesta taikauskosta jossa muoto johtaa yliluonnolliseen reaktioon. Jos pappi on vain Jumalan tahdon välittäjä, rituaali tuskin kaatuisi pilkkuvirheisiin.

Toisaalta tämä ei ole usein se viesti mitä halutaan tunnustaa. Vastuu kastamisesta on ongelmatilanteissa vanhemmilla. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoot vastaus "Kyllähän se kirkko lapsia kastaa, mutta vanhempasi edelleen ovat sinut antaneet kastettavaksi. Vaikka kirkko sinut on kastanut, se ei mitenkään poista sitä tosiasiaa, että jos vanhempasi olisivat niin halunneet, sinua ei olisi kastettu. Ketään ei kasteta ilman huoltajan suostumusta. Periaatteessa kyse siis on pakkokasteesta, mutta vanhempasi ovat siitä "vastuussa", ei kirkko. Kirkkokin noudattaa lakia, eikä kasta ilman huoltajan suostumusta." Toki tässä on jonkinlainen pointti. Kirkko ei väkisinkasta ketään.

Toisaalta voidaan nähdä että kyseessä on aivan samanlainen reaktio kuin mitä voidaan nähdä lääketieteen puoskareilla. Jos suositellaan jotain omaa popparohtoa ja varoitellaan Big Pharmasta. Ja jossa sitten ongelmatilanteissa, kuten lasten sairastuessa, korostetaan että vanhempien vastuulla on se, kenen ohjeita tottelevat. Kirkossa olevat pastorit koetaan eettisiksi auktoriteeteiksi. Ja hahmoiksi joiden lausunnot  - esimerkiksi siitä voiko kasteen pestä pois ja mitä kaikkea kaste tekee ihmiselle yliluonnollis-maagisesti - ovat jonkinlaisia auktoriteetin esittämiä asiantuntijalausuntoja. Asian täysi kieltäminen on jonkinlaista vastuunpakoilua.

Tämä vallan ja vastuuttomuuden tematiikka onkin se, johon rituaalisessa kasteenpesussa tartuttiin. Itse en näe miksi edes kristitty pahastuisi siitä että joku pesee vapaaehtoisesti pois kasteen. Vaikka tämä kasteen poispesu toimisikin. (Ja vielä vähemmän jos ei usko että tällä on vaikutusta.) Itse näen että kaste on merkityksellinen kuten uskontokin. Ne vaikuttavat yhteiskunnassa. En lähde absurdisoimaan kastamiseen liittyviä kauniitakin kokemuksia - jotka ovat kokemuksia vanhemmille ja suvulle, erityisesti kristilliselle suvulle.
1: Olin oman isosisareni vauvan kastajaisissa ja se oli varmasti merkityksellinen. En kokenut että tässä olisi ollut jokin hirveä väärinteko. En tosin näe että kasteessa kastetaan vauvasta kristittyä, vaan että vauva liitetään kristilliseen perheeseen. Kummi on sosiaalinen kristinuskon opettaja. Tilassa laulettiin virsiä vaikka olin paikalla. Mutta se oli odotettavissa, tiesin tai minun olisi pitänyt tietää mitä siellä tapahtuu. Mitäs läksin. Ei kirkkoa pidä tämän vuoksi sensuroida että minä olin paikalla. En tosin näe miten vauvan kastamatta jättäminen tarkoittaisi hengellistä heitteellejättöä. Yhteiskunnan kristillisyyttä ei voi edes tietoisesti yrittäen väistää.

Kaste ja siitä valittaminen edustavatkin samaa merkityksellistä ja todellista ja ei-absurdia ilmiötä. Kristillistä ideologiavaltaa ja rituaalivaltaa. Kastetilaisuus ei siis ollutkaan niin ontto, typerä ja merkityksetön. Se voi toki olla vaikeasti tiedostettavaa niille jotka ovat sitä mieltä että kastamisessa vanhempien päätös legitimoi kirkon vallan. Ja niille, joista se, että kasteessa tarkoitetaan hyvää tarkoittaa sitä, että se on myös seurauksiltaan hyvää.

Kaste on instituutiota ja sen vallanpiiriin laittamista. Ja tähän valtapiiriin laittamista ajetaan vaikka syyllistämisen keinoin, mutta kuitenkin tavalla jossa ongelmatilanteissa vastuu ei ole lainkaan kirkolla vaan aina vanhemmilla. Se on sosiaalinen rituaali, jossa kohteena on ihminen joka ei ole päättänyt olevansa rituaalin juhlakalu. Ja siihen liittyy voimakkaita taikauskoisia puolia joista ei oikein kehdata puhua. Mutta jotka kyllä nousevat kevyellä raaputuksella pintaan. Nousevat pintaan ladaten mitä hoopoimmat ja absurdeimmatkin teot täyteen merkitystä. Niin että jos pesee tukkansa ilman shampoota julkisissa tiloissa niin kristitty voi kokea tämänkin loukkaavana ja uskontonsa halveksimisena.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kasteessa manataan Perkelettä pois lapsesta, puhdistetaan perisynnistä. Katolisessa kasteessa eksplisiittisesti, luterilaisessa nykyään implisiittisesti.

Käyttäjän SallaTyrvinen kuva
Salla Tyrväinen

Hyvää analyysia, kiitos! Ymmärrän, että kasteenpoispesurituaalia joku voi pitää huonoa makua ilmentävänä. Taiteilijan näkökulma kiinnostaisi: oliko kyseessä provokaatio (jos oli, se onnistui hienosti, viittaan Laajasalon reaktioon)vai läppään vertautuva juttu? Vai siis humoristinen läppä?Työskennellessäni pappina eräässä suljetussa laitoksessa rauhoittelin asukkia, joka suri sitä, että ei ollut mahdollista lähteä tietylle järvelle suorittamaan maagista kasteen poistorituaalia: se ei mielestäni ollut tarpeen. Kasteesta ja sen raskaaksi mielletystä painolastista pääsee vapaaksi yksinkertaisemminkin: oman mieltämisen kautta. Tämän kesän rippikoululainen ilmaantui hartaushetkeen satanistinen merkki otsaan piirrettynä (ja se hihitytti niin). Kysyin jälkeen päin, mikä juttu se oli. Kuulemma "läppä". Tyttö ymmärsi, että läpällä on paikkansa: mautonta tulla jp-tilaan provosoimaan ja loukkaamaan. Sama eli konteksti mielestäni ratkaisee milloin kasteenpoispesurituaali loukkaa milloin ei.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset