Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Tarinoita sikiönlähdetyksestä

Tulin keskustelleeksi aborttikysymyksestä. Tavalla joka loukkasi syvästi keskustelukumppaniani. (Tätä tapahtuu.) Pahastuminen on ymmärrettävää, sillä keskustelin vammaisen lapsen vanhemman kanssa. Ja esitin yksinkertaisesti sen, että 21 -trisomian kohdalla abortinharjoittaminen ei ole eugeniikkaa sanan vakiintuneessa merkityksessä. Tämä käsitettiin siten että "Down -lasten" abortointi ei olisi väärin. Mikä on siitä kiinnostavaa että minusta se että asia ei ole eugeniikkaa ei ole samaa kuin automaattisesti moraalisesti hyväksyttävissä oleva asia minkään moraalisuuden vakiintuneessa merkityksessä.

Eugeniikka-asia alta pois

Eugeniikka koskee periytyviä ominaisuuksia. Sitä että valikoidaan minkälaiset geenit pääsevät ja eivät pääse lisääntymään populaatiossa. Eugeniikka muuttaa ja kontroilloi. Ja siksi onkin syytä huomata että jos jokin asia tapahtuu itsestään se ei vaadi puuttumistoimia. Eugeniikka voidaankin nähdä ihmisrodunjalostuksena jossa temppujen oikeutus on se että jokin asia muuttuu tämän tempun seurauksena.

21 -trisomia on kromosomien määrään liittyvä häiriö. Jokin joka ei leviä eteenpäin geenipoolissa. Toki aborttia voitaisiin käyttää osana eugeenista projektia. Mutta niiden täytyisi olla kromosomien sisällä olevissa geeneissä olevia ominaisuuksia. Kromosomihäiriöissä kromosomejen määrä muuttuu, ja tämä määrä ei ole sitä joka siirtyy jälkeläisille. Ja näin ollen jos halutaan kontrolloida 21 -trisomisten määrää populaatiossa ei auta muu kuin kannustaa esimerkiksi lisääntymään nuorempina.

Joka enemmänkin ottaa yhden argumentin pois siitä että heitä saa abortoida. Eugeniikalla on paha kaiku ja se koetaan epäeettiseksi ilmiönä. Ja tässä ilmiön tuomitsemisessa unohtuu että eugeniikka on vaarallista ja ikävää juuri siksi että se oikeutti tietynlaisia argumentteja ja tätä kautta tiettyjä tekoja jotka ovat tuomittavia. Kun sanon että 21 -trisomiassa ei ole kyse eugeniikasta katson enemmänkin että jos eugeniikan harjoittaminen on epäeettistä mutta edes vähän argumentoivaa, nyt tämä argumentointipuoli pienenee yhden oikeutuksen verran.
1: Tosin en malta olla huomauttamatta, että Björklundin matemaattisia evoluutiolaskelmiakin hieman sisälläänpitävä teos "Evoluutiobiologia" valaisee evoluution ja eugeniikan suhdetta luvun verran. Pääsääntö ja oppi on se, että jos ihmisiä halutaan jalostaa kuin karjaa, ei eugeniikan soveltamat kikat todellakaan ole niitä. Vammaisten karsimisessa ei ole väliä ; Jalostuslaskuja tehdessä ei voi oppia oikeastaan muuta kuin sen, että eugeniikassa tehdyt temput kastroinneista abortteihin kohdistuivat yleensä ottaen ihmisiin jotka eivät muutoinkaan olleet lisääntymismenestyksen huipulla. Vammaisiin kohdistuu valintapainetta muutoinkin, joten vaikutukset olivat hyvin heikot, tehottomat ja olemattomat. (Tämä tematisointi johtaa keskustelun nykyajan tabuun. Jostain syystä vammaiset halutaan nähdä lähtökohtaisesti ei-seksuaalisina olentoina, ikään kuin ikuisina lapsina. Tunnen kuitenkin ns. vammaisia aikuisia, joiden kohdalla teemana on enemmänkin se että haluja on enemmän kuin halukkaita partnereita. Eugeniikan strategian järkevyyden kannalta molemmat johtavat toki samaan tulokseen.)

Abortti ei läpeensä pahana asiana

Minun on helppoa nähdä abortti jonain joka on hyvin vakava asia. Se ei kuitenkaan ole läpikotaisin paha asia. Minun on toki helppoa nähdä tämä. Jokseenkin/toisinaan itsetuhoisena ihmisenä minun on helppoa tiedostaa että elämä ei aina ole mikään automaattisesti elämisen arvoinen lahja.
1: En käsittele tässä tekstissä sitä että onko kansalainen arvokas vain välinearvona yhteiskunnalle. On toki kiinnostavaa huomata että tietyissä piireissä ihmisiä ja ammatteja halutaan tuomita ja ajaa sotimaan viitaten asioihin jotka koskevat yhteiskuntahyötyjä. Samat ihmiset toisaalla selittävät ihmisarvon absoluuttiudesta ja kieltävät abortteja. Myös näiden mainittujen ihmisryhmien vanhemmilta. Osa näkee että vammaisten lasten vanhemmat eivät saa tehdä aborttia mutta toisaalta he olisivat velvollisia hoitamaan lapsensa itse ilman että rasittavat yhteiskuntaa. Monia häiritseviä asioita liittyy tähän. Mutta nostanen ne esiin jossain toisessa yhteydessä.

Voidaan jopa nähdä että saatan löytää tässä samanmielisen vaikkapa "Raamatusta". Sellaisista hahmooista kuin Saarnaaja tai Job. Tällöin henki on sama kuin silloin kun Jeremia kiroaa syntymänsä "Jeremia 20:14" "Kirottu olkoon päivä, jona synnyin, vailla siunausta päivä, jona äitini minut synnytti!" Ainakin itse koen vahvasti että on olemassa kuilu jossa itsemurha ei ole hyvä asia siihen liittyvien sosiaalisten seurausvaikutusten kautta. Mutta jossa voidaan kuitenkin toivoa että äiti olisi abortoinut sikiönä.

Se, onko tämä sitten riittävän hyvä että abortti olisi koskaan eettisesti perusteltu on eri asia. Tuo kuitenkin vihjaa, että abortti ei aina ole läpeensä huono. Voidaan jopa nähdä että itsemurha on statement siitä että elämä ei ole ollut elämisen arvoista. Ja että tuolla hetkellä ihminen on aidosti uskonut niin. Toki itsemurha on siitä kiinnostava, että se:
1: Itse asiassa vie tilaa abortilta. Vaikka kuilu onkin olemassa niin itsemurhaan liittyy kuitenkin valinnan henki. Jos 21 -trisominen haluaa kuolla itse, niin hän voi sitten tehdä itsemurhan. Äidin ei tarvitse tehdä päätöstä hänen puolestaan.
2: Toisaalta 21 -trisomiset tuntuvat vaikuttavan yleensä iloisilta. Heidän elämänsä koetaan huonoksi. Mutta tärkeää on se, miten he itse kokevat asian. Voidaankin kysyä että olisiko abortin "lapsen huono elämä" -argumentti sidottava sittenkin enemmän vaikkapa siihen onko heillä masennukseen altistavia geenejä.

Perheeksi.

Näen että - sinänsä ymmärrettävästä ja luontevasta väärinymmärryksestä johtuneen - pahastumisen sijaan olisikin kenties syytä keskustella siitä milloin abortti olisi ylipäätään oikeutettu ja milloin ei. Ja uskon että tässä keskustelussa eugeniikka ei ole kovin keskeinen teema. Teemoja on muutama. Ja kun aikaisemmin kirjoitin "pro-life vs. pro-choise" -teemalla, on minun kenties järkevää lähestyä asiaa toisesta näkökulmasta. Näkökulmasta jossa katsotaan synnyttäjän ja siittäjän ja syntyvän lapsen oikeuksien kautta.
1: Käsittelen tässä jatkossa asiaa kuin siittäjä olisi mies ja isä ja synnyttäjä nainen ja äiti. En ota tässä kantaa sukupuoltaan vaihtaneisiin joiden kohdalla asia ei ole näin yksinkertainen. Syynä on se, että haluan tekstin olevan vaivattomampaa. Jos sorrun tässä CIS -stereotypiointiin ja tämä loukkaa, niin suosittelen muuttamaan lukutapaa ja korjaamaan tekstin päässään sopivammaksi. Tekstistä tulisi valtavan mutkikas jos käsittelisin äiti-identiteetin, biologisen sukupuolen ja koetun sukupuolen kaikissa kombinaatioissaan.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani viittasin, aborttikeskustelua kuvaa voimakas vetoaminen mutta ei-perustelu. Jamie Whyte on rakentanut argumenttianalyysejä joista kumpuaa se, että molemmat puolet ovat rakentaneet sisäisesti eheän mutta keskenään yhteismitattoman ajatusrakennelman. Erimielisyystilanteet johtavatkin siihen että omat taustanäkökulmat nähdään kyseenalaistamattomina ja vastapuoli sitten tätä kautta "automaattisesti ääliönä". (Mikä ei toki ole huono estimaatti, käsitelläänhän tässä kuitenkin ihmisiä.) Petitio principii raikuu ja maailmankuvasodan humppa soi. Tässä kysymyksessä käy hieman samoin.

Asiaa voi demonstroida tarinallisesti.

Minä olen itse henkilökohtaisesti hyvä esimerkki aiheesta keskusteluun. Sillä olen itse niitä ihmisiä jotka ns. harjoittavat sukupuoliseksistelyä mutta jotka eivät halua lapsia. Toki joku voi selittää, että mieli muuttuu. I doubt that seriously. Syynä on se, että (a) En pidä lapsista. Lapset ovat vähän kuin epäonnistuneita koiria. (b) Minulla on todella kenkku luonne ja vihaprofiili. En välttämättä halua kasvattaa itselleni vihollisia omassa kotona. (c) en koe olevani riittävän vastuullinen hoitamaan lasta - jota tosin moni pitää automaattisena todisteena päinvastaisesta, mutta i seriously dobt that. (d) Olisi todennäköistä että siirtäisin tiettyjä hyvin ei-toivottuja sukumme kasvatusperinteitä jossain väsyneessä irtiotossa esille tavalla jota kukaan ihminen ei ansaitse.

Tämä johtaa tietenkin ehkäisyn miettimiseen. Ja se onkin hoidettu. Monellakin tavalla. Meillä onkin tähän liittyen mielenkiintoinen dilemma. Olen perheessäni kantanut oman osani ehkäisystä. Ja tätä kautta minua voidaan pitää "vastuullisena partnerina". (Perheen ulkopuolisia sukupuolisuhteita minulla ei ole. Olen monogaamisempi ja vähemmän netissä flirttaileva kuin tietyt KD -poliitikot.)
* Itse näen että jos tästä huolimatta tapahtuu vahinko niin se tekisi abortista jotenkin oikeutetumpaa. Abortti ei olisi silloin vain "omituinen jälkiehkäisy" johon turvauduttaisiin kun ensin ollaan oltu tyhmiä. Sattuma on sattuma. Ja jos "onnettomuutta" on ennaltaehkäisty niin sitten olisi ikään kuin "oikeus saada eräänlainen vakuutusmaksu" eli abortti.
* Puolisoni taas on astetta hengellisempi kuin minä. (Mikä ei ole toki paljon se, mutta en lähde kyseenalaistamaan puolisoni hengellisyysasteita tässä kuitenkaan.) Hän on aivan suoraan sanonut että jos ehkäisystä huolimatta syntyy lapsi niin se pidetään koska tuollaisessa sattumassa on jo kyse jonkinlaisesta ihmeestä. Että jos noita todennäköisyyksiä vastaan onnistuu tulemaan olemassaolevaksi niin ei ole hänen asiansa torjua.

Ero on toki kiinnostava ja maailmankuvallinen. (Ja osoittaa että maaimankuvat helposti tuovat jännitteitä elämään.) Ja se nostaa esiin tietyn teeman. Teeman siitä, että on yleensä ajateltu että naisella on suurempi oikeus päättää abortista. Kysymys on kiinnostava. Sillä tässä päätäntävallassa on kysymys niin miehen ja naisen tasa-arvosta kuin lasten oikeudesta.
1: Steven Hales on ”Abortion and Fathers' Rights”:issa kirjoittanut siitä miten aborttiasiassa on kysymys siitä että naisilla on yksipuolinen päätösvalta parin asioista. Mies ei voi vaatia naiselta aborttia kun taas nainen voi yleensä päättää tästä yksinään. Toisaalta lapsen syntymään liittyy vaatimuksia, mies voi esimerkiksi joutua maksamaan elatusmaksuja. Hales näkee että jos naisella on mahdollisuus aborttiin niin kenties mies voisi kuitenkin irtautua isyydestä, mukaanlukien rahalliset velvollisuudet ja lapsen elämässä läsnäolo. Tämä ei tarkoittaisi sitä että isä saisi vaatia aborttia vaan isä voisi hankkia vastuuvapautuksen velvoitteistaan lapseen.
2: Christine Overall taas on kuvannut ”Why have children”:issä että lapsen oikeuden on ylitettävä vanhempien oikeudet sillä lapsi ei päätä syntymästään. Vanhemmat ovat kuitenkin päättäneet harjoittaa seksiä. Overall ei toki puhu siitä että olisi jokin velvollisuus pysyä lapsen elämässä. Kysymys ei ole lapsen oikeudesta isään ja äitiin (mikä olisikin omituista) vaan siitä että jos isä ei maksa elatusmaksuja, se vaikuttaa lapsen elintasoon. Lasta rangaistaan eräässä mielessä tässä tapauksessa.
3: Toisaalta on luontevaa ajatella vaikka Rawlsin "Political liberalism" -teoksen hengessä, että naisen oikeuksien kautta, että koska raskaus tapahtuu naisen kehossa, hänellä on aivan erilainen riski ja osallistuminen raskauteen kuin isällä. Koska seksiaktio on periaatteessa isälle ja äidille pieni asia mutta seuraukset ovat suuria ja vakavia, on tilanne tietenkin helposti epäreilu. Hetken hurmio ja periaatteessa harmiton aktio voi johtaa siihen että ihmiseltä vaaditaan paljon velvollisuuksia. Ja tätä pidetään "vastuunottona" ja siitä luopumista isona ja vakavana asiana joka osoittaa "moraalista selkärangattomuutta". Epäreiluuden kokemuksesta huolimatta naisen riskit ovat isommat. Nainen joutuu olemaan raskaana. Raskaus tapahtuu hänen kehossaan. Lisäksi nainen joutuu joko synnyttämään tai olemaan aborttitoimenpiteessä. Joten jos naisella on etu jota miehellä ei ole, se voi johtua tasa-arvon puutteen sijasta siitä että biologia säätää tilanteet erilaisiksi.

Tässä tilanne on kiinnostava. Sillä niissä kaikissa on perustaa. Niissä on kuitenkin tiettyä yhteismitattomuutta. Kysymys on siitä keiden arvot priorisoidaan toisen yli. Jos tässä valossa katsotaan mielestäni tärkeää Elizabeth Braken ”Fatherhood & Child Support”issa esittämää argumenttia ehkäisystä ja abortista, voidaan nähdä miten haastava tilanne on. Braken mukaan vastuunotto tuo aborttiasiassa oikeuksia miehille. Eli jos ehkäisystä on huolehdittu, tämä pitäisi jotenkin huomioida. Jos isä on vastuussa syntyvästä lapsesta aivan yhtä paljon kuin jos olisi vain ilman ehkäisyä puuhastellut, niin se ei varmasti tunnukaan reilulta.

Kuitenkin jos ajatellaan asiaa Overallin teemoilla lapsen kannalta, niin se että hän jää ilman elatustukea ja häntä tavallaan rangaistaan. Lapsen kannalta ei ole väliä onko isä käyttänyt kondomia vai ei. Itse asiassa lapsi ei välitä onko isä raiskattu tai mitä tahansa.
1: Jopa kenties omituisin tietämäni lakicase aihepiirin tiimoilla olisi merkityksetön syntyvän lapsen kannalta ; Richard Phillips joutui erikoiseen tilanteeseen, kun häneltä vaadittiin elatusmaksuja. Hän oli isä erikoisella tavalla, tarkalleen ottaen suuseksillä. Sharon Irons oli ottanut sperman talteen ja hedelmöittänyt itsensä ns. "muumimukimenetelmällä". Oikeudessa kiistan alla oli esimerkiksi se, onko siemenneste lahja jota saa käyttää miten haluaa. Moni varmasti kokisi että noin omituine ja luova oikeus antaisi toki äidille oikeuden pitää lapsi ja huoltaa se, mutta toisaalta olisi omituista vaatia Phillipsiltä velvoitteita syntyneeseen lapseen.

Onkin hyvä tiedostaa että näkökulmaerot ratkaisevat hyvin paljon. Jos kuvitellaan tilanne jossa ei-isäksi haluava livauttaa puolisonsa juomaan jotain joka aikaansaa kemiallisesti keskenmenon. Ja tekee tämän koska puoliso ei halua aborttia mutta itse ei halua tulla isäksi, niin tutkitaanko tapausta pahoinpitelynä ("osa naisen ruumista!") vai tappona/murhana ("erillinen elämä") vai onko kyseessä omavaltainen ilman lääkärilisenssiä tehty lääketieteellinen toimenpide ("puoskarointi")?

Asiassa on lisäksi omituinen lisätwisti.

Olen yllä käsitellyt hirvittävän vähän varsinaista aborttia. Tämä on tietenkin siitä omituista että pääaiheenani on abortti. "Sosiaalinen vanhemmuus" on kuitenkin hieman eri konsepti kuin "biologinen vanhemmuus". Ja voidaan nähdä että sosiaalisessa vanhemmuudessa on sellaisia puolia jotka tekevät siitä moraalisesti oikeutetumpaa. Nimittäin se, että kukaan ei kuole jos velvollisuudet katkaistaan.

Haasteena on se, että lapsi on kuitenkin jotenkin hoidettava. Voidaan kysyä onko vanhemmuuteen jokin velvollisuus. Suuri osa aborttiin liittyvistä ongelmista voitaisiin tietenkin ratkaista adoptiolla. (Kenties jopa adoptiolla homoperheisiin.) Toki tällöinkin jäljelle jäävät tilanteet joissa äidin henki ja elämä lasketaan vauvan henkeä vastaan. Näissä nollasummatilanteissa joudutaan kysymään että kumpi on arvokkaampi, kumpi priorisoidaan toisen yli.

Mutta jos otetaan keskiöön jo aiemmin mainitsemani Rawls. Rawlsin mukaan naisten tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus omasta kehostaan on vahvempi periaate kuin se, että yhteiskunta voi jatkuvuutensa nimessä komentaa ihmisiä lisääntymään. Rawlsille vapaus oli niin tärkeä asia että se tässä asiassa ylitti jopa absoluuttisen ihmiselämän kunnioittamisen.
1: Ajatus tuntuu monista pahalta, mutta toisaalta moni tunnustaa että jos ihminen joutuu hengenvaaralliseen tilanteeseen hänellä on lupa puolustaa henkeään ja terveyttään. Harva aborttiasiassa Rawlsin kauheutta korostava pahastuu yhtä tiukasti siitä jos joku lyö väkivaltaisen päällekarkaajan hengiltä. Ei vaikka päällekarkaaja olisi huumattu ja siksi ei käsittäisi mitä on tekemässä.

Itse näen että Rawls argumentoi tässä tärkeästi. On aivan perusteltua esittää että yhteiskunnalla ei ole lupaa komentaa lisääntymään. Mutta onko aborttikysymyksen kohdalla todella se että vastakkain on juuri se että yhteiskunta pakottaa lisääntymään ja se että nainen on vapaa päättämään omista asioistaan? Nähdäkseni asia ei ole näin. Ja tämä tapahtuu siten että otetaan esille Overallin tapainen näkökulma asiaan. Eli mitä tapahtuu jos lapsen oikeudet otetaan tässä mukaan. Jos isän poisjättämä elatustuki vaikuttaa siihen mitä lapselle tapahtuu, niin voidaan miettiä minkälainen potentiaaliavaruus valintoja ja elämänkulkuja käsittelevä muutos abortissa tapahtuu.
1: Isän ja äidin vastakkainasettelu on muodikas feminismi-antifeminismi -teema. Mutta lapsen ja äidin välinen jännite on jotain josta ei haluta puhua. Äidin ja lapsen suhde ajatellaan seesteiseksi ja idylliseksi ja rakkaudelliseksi. Siksi äidin ja lapsen välinen skisma siirretäänkin usein maailmankuvalliseksi. Puhutaan "pro choise" vs "pro life" -teemoista. Koska oikein kukaan ei halua nähdä konfliktin osapuolina suoraan ja oikomatta äitiä ja lasta.

Rawlsin argumentti toimii jos ja vain jos pysytään hyvin tiukasti Rawlsin määrittämässä kontekstissa ("We consider the question in terms of these three important political values: the due respect for human life, the ordered reproduction of political society over time, including the family in some form, and finally the equality of women as equal citizen.") Ja juuri tämä näkökulma ja sen rajaaminen juuri noin on itse asiassa jotain joka ei sovi oikein hyvin edes Rawlsin itsensä muihin vapautta ja oikeuksia koskevaan filosofiaan.

Rawlsin vapausmalli on oleellinen ja abortin kannalta haastava sillä Rawlsin mallissa on nimenomaan mahdollista ja sisäisesti ristiriidatonta olla suvaitsevainen joka on suvaitsematon suvaitsemattomille. Sillä ihminen, noin karkeasti, "saa toteuttaa tahtoaan ja tavoitteitaan, kunhan ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin." Tässä ei ole niin oleellista että mikä mielipide on vaan se miten sitä toteuttaa ; Esimerkiksi jos ei pidä homoseksuaalisuudesta ja siksi ei itse harrasta homoseksiä, ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin. Mutta jos estää homoja menemästä avioliittoon kieltämällä sen juridisesti puuttuu toisten vastaaviin oikeuksiin. Ja jos joku haluaa kritisoida tällaistä torppaajaa, niin hän saa tallata ja vastustaa ajatusta miten tahansa koska kritiikin kohteena ei ole mikään "vastaava oikeus". Koska se lakkaa olemasta "vastaava oikeus" sinä sekuntina kun siinä "puututaan toisten vapauksiin".

Tämän tiedostaminen on hyvin tärkeää. Sillä jos mietimme mitä aborttitilanteessa tehdään, niin siinä sikiöltä poistetaan aika paljon päätöksiä joita tämä voisi tulevaisuudessa tehdä. Näin ollen aborttia hakeva nainen on kuin uskonnonvapauttaan toitottava uskovainen joka kieltää homoseksuaalien avioliiton juridisesti omaan syntinäkemykseensä viitaten. Tätä kautta abortin vastustaminen on hyvinkin sallittua ja yhteydessä Rawlsin omiin näkemyksiin.

Tämä näkökulma on siitä erikoinen että siinä ei ole premisseissä mitään absoluuttista ihmisarvoa. Sen tausta-aksioomissa ei myöskään ole mitään sen tyylistä että sikiö on jo kohdussa ihminen tai persoona sanan täydessä eettisessä mielessä. Siinä katsotaan vain että puututaanko toisten vapauksiin ja voidaanko tätä suvaitsemattomuutta kohtaan kohdistaa suvaitsemattomuutta ilman että lakataan olemasta suvaitsevaisia. ~ Toisin sanoen abortti voidaan kiistää liberaalissa näkökulmassa heti jos lapsen oikeudet määritetään valitsemispotentiaalin kautta ja lapsen oikeudet priorisoidaan äidin oikeuksien yli. Sikiöllä ei ole tietoisuutta eikä se ole tätä kautta persoona. Mutta jos ihmiset määritellään valintapotentiaalinsa kautta, ongelmat räjähtävät heti käsiin.

Loppukannanotto.

Matka eugeniikkapuolesta liberaaliin aborttikieltoon on ollut kuhmuinen. En kuitenkaan lähde tässä kategorisesti tuomitsemaan aborttia. Sen sijaan korostan että vaikka nykyään korostetaan että ongelmat olisivat ratkaistavissa, olen enemmän sitä mieltä että mitään ei-siltoja-polttavaa keinoa ei usein ole tarjolla. Abortin tekeminen ja tekemättä jättäminen ovat aina tekoja joita voidaan nähdä tallaamassa jonkun oikeuksia. Tasa-arvo miehen naisen ja lapsen välillä ovat haastavia. Etenkin jos kaikki osapuolet laskee ihmisiksi. (Eikä määritä jotain tahoa alemmaksi olennoksi, solukasaksi, alemmaksi hysteerikoksi tai sovinistisiaksi.)

Usein tässä joudutaan tekemään kompromisseja Braken tyyliin, eli tavalla jossa vaikka ehkäisyn huolehtiminen tai kondomien reijittäminen ovat argumentteja sen puolesta ollaanko vastuussa syntyvästä lapsesta vai ei. Mutta niissäkin todetaan että jokin priorisoitu asia ei olekaan ilmiselvyys ja maksimaalisen vahva. Joten tavallaan niissä "kustaan jonkun pyhille arvoille" sanomalla niitä suhteellisiksi.

Jossain määrin asiaa voisi kuitenkin siirtää siihen että kannustettaisiin ihmisiä itsemurhaan sen sijaan että tämä aktio torjuttaisiin automaattisesti pahana. Osa aborttiin liittyvästä paineesta voitaisiin siirtää pois "monista eugeniikanmakuisista" puolista. Toki tämä on siitä hankala, että siinä kuitenkin velvoitettaisiin vanhemmuuteen. Syntyneen sikiön myöhemmällä tietoisuudella tekemä päätös elämän arvosta siirtää velvoitteita isille ja äideille. Ja tämä on jossain määrin heidän päätäntävaltaansa puuttumista. Mutta kenties tässä pitääkin panostaa adoptiopuoleen. Siihen että sosiaalinen vanhemmuus on hieman eri asia kuin biologinen vanhemmuus. Jos biologisen abortin sijaan tarjotaankin sosiaalista aborttia, ongelma ainakin loivenee. Toki ajatukseni ärsyttää monia koska siinä kyseenalaistetaan "elämä on lahja" -tematiikka että kiistetään "lapsen oikeus isään ja äitiin". (Tosin tältä pohjalta rakennettu abortinvastainen henki on toki kiinnostavan skismaattinen nykyisessä maailmankuvasotatilanteessa...)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Harri Wahlroos

Hieno alustus keskustelulle, kiitos! Aihe on kuitenkin itselleni vieras joten en pilaa keskustelua typerillä kommenteilla ;)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Yksi näkökulma on se tosiasia, jotta raskauteen ja lapsen synnyttämiseen sisältyy aina kuoleman ja vammautumisen riski.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Mutta lestadiolaisille Jumala antaa uuden äidin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset