Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Arvotäysiö ; Eli nihilisti vai sensuristi

  • Objektiivinen yritelmä kuvata blogisti. Perustuu lähinnä suostutteluun ja propagandaan ja näkökulman rajaamisen valintaan.
    Objektiivinen yritelmä kuvata blogisti. Perustuu lähinnä suostutteluun ja propagandaan ja näkökulman rajaamisen valintaan.

Jos minulta kysytään mitä kukaan ei kestä, niin ilmoitan karusti että absoluuttista sananvapautta. Tälle absoluuttiselle sananvapaudelle on henkilö johon se voidaan tiivistää. Friedrich Nietzsche. Tosiasiassa jos kannatat absoluuttista sananvapautta sinun tulisi olla nietzscheläinen. Ja jos kestät katsoa siihen kuiluun mitä on koko yhteiskunnan kattava suomi24 niin olet yli-ihminen. Tuo on kantani lyhyesti. Loppu on pelkästään tämän perustelua.

Viiksien filosofiaa

Friedrich Nietzsche on tunnettu, osittain ymmärretty ja väärin ymmärretty filosofi. Häneen viitataan usein ja mielellään. Mutta melko usein mukaan livahtaa virheitä. (Mikä on sinänsä hämmentävää, sillä Nietzsche on sellainen että hänestä on "tuhat ja yksi asiallistakin tulkintaa". Näiden asiallisten päälle on sitten sitä joka ei oikein mene oikein)

Moni ymmärtää aivan oikein että;
1: Nietzsche on tallaaja. Hän ei keskustele vaan murskaa huonompinaan pidetyt lokaan. Hän halveeraa silloin kuin moni muu keskustelisi.
2: Käsitetään Nietzschen suhteen kaikkien arvojen kyseenalaistamiseen ja nihilismiin.
3: Ja moni käsittää että Nietzsche ajoi yli-ihmisyyttä jossa ihmisiä arvotetaan eri hierarkioihin.

Ongelma tässä on siinä että he eivät ymmärrä miten nämä kolme asiaa yhdistyvät. Ja tätä kautta syntyy virheitä:
1: Lopputuloksena syntyy esimerkiksi ajatus siitä että hänen ajattelunsa liittyisi jotenkin natseihin. (On toki helpompaa syyttää ateistia natsirinnastuksin kuin viitata kristittyyn Martin Heideggerin natsimielisyyteen.) Ne hahmottivat ja jäsentivät maailmaa joksikin jonka vallassa yksilöt sitten ovat. Ja tämä liittyi ideaaleihin ja siihen miten asioita ja ihmisiä tuli kohdella. Nietzschen "Ecce homo" onkin hyvin antikansallismielinen, siinä pilkataan kirjoittajan omaa synnyinmaata niin paljon että vain harva teos yltää vastaavaan. Hän sanoo siinä esimerkiksi että "Minne Saksa sitten ulottuukaan, siellä se pilaa kulttuurin."
2: Samoin yleisenä harhaluulona on, että Nietzschen yli-ihmisyys osuisi eugeniikkaan ja "darwinismiin". Charles Pencen "Nietzsche's Aesthetic Critique of Darwin" kertoo kuitenkin että herra enemmänkin pilkkasi evoluutioteoriaa. "it is clear that most of Nietzsche’s writing on Darwinis negative, at times even ad hominem." ... "An important part of Nietzsche’s response can best be understood as an aesthetic critique of Darwin, reacting to what he saw as Darwin having drained life of an essential component of objective aesthetic value. For Nietzsche, Darwin’s theory is false because it is too intellectual, because it searches for rules, regulations, and uniformity in a realm where none of theseare to be found – and, moreover, where they should not be found."

Nämä kaikki teemat voidaan kuitenkin nivoa yhteen. Nietzsche tiedostaa että ihmisten on hyvin vaikeaa ymmärtää hänen konseptejaan. Ne eivät ole intuitioidenmukaisia tai helppoja. Ja hän ei "jaksa selittää". "Iloisessa tieteessä" hän puhuukin siitä miten ihanteelliset ihmiset ovat keskinkertaisuuksille käsittämättömiä. Mikä on sama kuin sanoo suoraan, että "Olemmeko milloinkaan valittaneet sitä, että meitä on ymmärretty väärin, luultu muuksi kuin olemme,  paneteltu, kuultu väärin eikä ole oltu kuulevinaan. Se on juuri meidän osamme... Se on meille kunniaksi; me emme kunnioittaisi itseämme kyllin, jos toivoisimme sen olevan toisin."

Nietzsche asettaa yli-ihmisen ytimeen autenttisuuden. "Tragedian Synnyssä" Nietzsche vertaa asiaa asettamalla vastinpareiksi Dionysoksen ja Apollonin. Apolloninen maailmankuva on juuri kansallismielisyyden tai evoluutioteorian tapainen mallintava ja objektiivinen "tosiasiamaailma". Sellainen ei ole vapaata eikä esteettistä.

Nietzsche kyseenalaisti kaikki arvot. Tavoitteena oli päätyä hyvän ja pahan tuolle puolen. (Joka on tosin hieman eri asia kuin "pahuus", joksi se usein muotoutuu.) Ja tässä hän näki myös maailmankuvan osaksi. Hän vastusti esimerkiksi esi-natsistisia aikansa kansallismieli-intoilijoita ja evoluutioteoriaa. Syynä oli nimenomaan näiden molempien dionyysisyys. Nietzsche keskittyi kaunattomaan arvottamiseen ja luomiseen. Maailmasta luodut käsitteistämiset ovat keinoja hallita massaa. Nietzschen "Hyvän ja pahan tuolla puolen" korostaa näkökulmaoppia jossa jokainen luo perspektiivinsä ja maailmansa. Hän selittää asiaa kuvaten objektiivista ihmistä "Objektiivinen ihminen on todellakin kuvastin: tottunut alistumaan kaiken edessä, mikä tahtoo tulla tiedetyksi, ainoana mielihyvänään se, minkä tietäminen, heijastaminen, suo."

Nietzschen vapaa ihanteellinen ihminen on iloinen, vapaa ja luova. Kaunainen ja yli-intellektuelli bashaaja ei miellyttäisi häntä. Sillä tälläinen ressentimentin (kaunan) läpitunkema hahmo ei olisi esteettinen, ylevä ja tyylikäs. Todellinen yli-ihminen voi toki tuhota ja tallata arvoja, mutta syynä on enemmänkin se, että uuden luominen vaatii usein vanhan purkamista. Itsetarkoituksellinen tuhoaminen vain tuhoamisen vuoksi ei ole hänen ihanteissaan.

Onkin syytä huomata että Nietzsche ei arvostanut "viimeisten aikojen ihmisiä" mutta arvosti yli-ihmistä. Molempiin voidaan kuitenkin heittää samaa "nihilismiä" ja "arvotyhjiötä". Onkin tarpeen tehdä kuten Kalle Haatanen joka teoksessaan "Ei voisi vähempää kiinnostaa - Kirjoituksia nihilismistä" jakaa nihilismin passiiviseen ja aktiiviseen nihilismiin.
1: Passiivinen nihilismi on sitä että tiedostaa arvojen kyseenalaistamisen ja välttää ongelmia. Tämänlainen viimeisten aikojen ihminen elää vaivattomasti halpojen ja helppojen huvitusten kautta, yrittämättä ja panostamatta.
2: Aktiivinen nihilisti taas näkee kaikkien arvojen alasrepimisen, pystyy katsomaan sitä ja hyväksyy sen. Sen sijaan tässä henkilö keskittyy itse luomaan tässä ympäristössä jotain. Tähän ei tarvitse liittyä kunnioitusta tai halailua. Nietzsche suhtautuukin tässä siihen että on oltava kova. On kestettävä itsekin kritiikkiä. "Hyvän ja pahan tuolla puolen" tiivistääkin "jokainen joka luo on kova." Moni käsittää tämän pelkästään lupana hakata. Mutta he eivät ymmärrä miten kovasti Nietzsche tuomitsee ressentimentin. Tosiasiassa aito kunnon yli-ihminen luo. Ja tässä prosessissa voi murskautua passiivisesti jotain ihan siksi että uuden luominen vaatii usein jonkin tuhoutumista. Arvostuserimielisyydessä joku jää jalkoihin ja jos näin käy niin sitten niin käy. Tosi luova kuulee kritiikkiä ja hänen olisi kestettävä sekin. Näin toteutuu "Iloisen tieteen" fraasi "Mielihyvä ja mielipaha ovat nuoralla yhteen sidottuja niin, että joka tahtoo saada mahdollisimman paljon toista, täytyy saada mahdollisimman paljon myös toista." Tämä on se kipinöinti josta seuraa sitten sitä Nietzschen kuvaamaa tahtoa valtaan.

Nietzschellä itse asiassa olikin muutamia tärkeitä esikuvia: Hän mainitsee itse esikuvinaan Abbé Ferdinando Galianin, Henri Beyle Stenhallin, Michel Montaignen ja Goethen. Heissä Nietzsche näki paljon arvostettavaa: Heitä yhdisti kunnianhimo, arvokkuus, äly, luovuus, uteliaisuus, aktiivisuus, kekseliäisyys, rohkeus, huumorintaju, elämänmyönteisyys, ja luonteenlujuus. Heitä yhdisti se, että he ottivat elämän ilon ja huumorin kautta. Heillä kaikilla on selvä "pimeä puoli", joka ei ole murtanut heitä vaan silti he kaikki olivat tunnettuja iloisista luonteistaan. Suurin osa heistä tanssi ja oli sukupuolisesti vireitä. Heillä oli mustaa huumoria, pessimististä mutta ilkikurista naurua. He kaikki olivat maailmanmiehiä, matkustelivat paljon ja ottivat osaa monenlaisiin asioihin. He eivät sulkeutuneet kammioihinsa. Heiltä puuttui hurskastelu, mukautuminen, kaunaisuus, eivätkä he sievistelleet ja näytelleet hienompia kuin olivat. Ja jokainen esikuvista harjoitti myös taiteita. Luominen ja taiteellisuus olivatkin Nietzschelle tärkeitä. Taiteellisuudella oli elämälle suuri arvo: "Taide on suuri elämän kiihoke", kuten hän kirjoitti "Epäjumalten hämärässä".

Hermann Hesse oivalsikin jotain oleellista kirjassaan "Zarahustran paluu" - joka on toki nimeään myöten viittaus herraan - sanoessaan "On olemassa henki, joka ei ilmaissut itseään lauman jylinässä tai massakiihkossa; sen hengen viimeinen välittäjä oli Nietzsche." Hän oli individualisti hulluuteen ja sekapäisyyteen asti.

Tiedätkö mikä muu paikka pärisyttää viiksikarvoja?

Ja voi miten maailma onkaan internetissä nietzscheläisimmillään.
1: Siellä kyseenalaistetaan kaikki arvot. Etsiipä sitten jumalanpilkkaa tai mitä tahansa, niin sitä löytyy sieltä. Tämä johtaa echo chamber -paradoksiin jossa esimerkiksi uusateistit koetaan sekä antifeministisenä että feministisenä samanaikaisesti. Syynä on se, että internetissä moni on kovaan ääneen eri mieltä. Koska mitään sidottua dogmaa ei ole, löytyy aina se erimielinen. Joka on tätä vieläpä kovaan ääneen. Ja tämä alkaa todella todella todella usein tuntumaan ajojahdilta. Kuten myös näyttämään ja maistumaan ajojahdilta. Tämä on yleensä "fleimisodan" ytimessä riippumatta siitä mitä mieltä olet. Sananvapauden sortamisen sijaan tässä on nimenomaan kysymys siitä että absoluuttinen sananvapaus pitää sisällään myös luvan tulla haukutuksi. Ja tämä on oikeasti aika paljon vaadittu ihmisiltä.
2: Ja myös perspektiivioppi on internetissä vallassa. Onko tiedemaailma jotain mieltä ilmastonmuutoksesta? No, internetissä on siihen saatavilla denialismia. Evoluutioteorian kohdalla kreationistit valittavat siitä että tiedemaailma sortaa heitä kun ei tue heidän luomisteoriaansa. Ja tässä hoetaan maailmankuva -sanaa niin kovaa kuin vain mahdollista. Vähemmän marginaaliset konservativiitkin selittävät että liberaalit harrastavat maailmankuvallista diskauspeliä, myös asioissa joita pidetään noin karkeasti ottaen tieteellisinä faktoina. Tiedekeskustelussa "norsunluutornien" kannat tulee kyseenalaistaa ja tähän kannustetaan tavallisiakin ihmisiä. Monia toki ärsyttää esimerkiksi vaihtoehtohoitojen mainostus ja rokotedenialismi. Mutta ne ovat osa ajatussuuntausta jossa tieteen faktoja lähestytään myös perspektiiveinä.

Tämä on äärimmäisen nietzscheläistä. Kaikkien arvojen kyseenalaistamista. Ja tämä on se kuilu johon katsominen on Nietzschen tematiikassa niin keskeistä. Ja juuri tämä on se jännittävä asia jota moni ei tiedosta. Absoluuttinen sananvapaus ja sen tukeminen on yli-ihmisopin ihmiskuvaan kannustamista. ; Merkittävää onkin huomata että moni kokee arvotyhjiön ... tyhjänä. Kuitenkin kun katsotaan kaikkien arvojen kyseenalaistamista, niin kaikessa on hirveästi porinaa. Tämä on hirviömäistä. Abyss ei ole miellyttävä. Sillä vaikka siinä ei ole pysyviä arvoja vaan tuota porinaa, se on tavallaan kuitenkin kuin räjähtämäisillään kaikesta. Ja tämä on jotain jota kenties tulisi kuvata "arvotyhjiön" sijasta "arvotäytiönä". (Ei siksi että termi olisi oiken, vaan sen takia että se luo osuvampia mielikuvia kuin "arvotyhjiö".)

Ja tätä ei oikeasti oikein kukaan kestä.

Kun katsotaan sananvapautta, jokainen kannattaa sitä. Sille annetaan eri yhteyksissä eri nimiä. Suvaitsevaisuus ja sananvapaus ovat hyvin lähellä toisiaan. Kuitenkin suvaitsevaisuudessa voidaan nähdä olevan annos pahamaineista poliittista korrektiutta jossa noudatetaan kohteliaita tapoja. Eli keskustelulle laitetaan jotain rajoitteita. Esimerkiksi hyvät tavat.
1: Hyvissä tavoissa on eroja. Osa voi vaatia etiketinmukaista käyttäytymistä aina ja kaikkialla. Toinen voi korostaa ilkeyden välttämistä. Osa jaottelee häijyydet siten että luokittelee herjaamisen ja solvaamisen erikseen. Tällöin kyse on siitä että on luvallista sanoa epämiellyttäviä asioita, mutta ei syyttää toista sellaisesta teosta joka olisi lain silmissä rikos, (paitsi jos toinen on asiasta jo tuomion saanut jolloin se on epämiellyttävä totuus).

Pinnallisesti katsoen on tietenkin helppoa olla vaikka sitä mieltä että asia-argumentein keskustelu on ihanne. Moni esittääkin ihanteekseen sen, että "asiat riitelevät eivätkä ihmiset". Eli mikä tahansa mielipide saisi tulla ilmi, kunhan se perustellaan. Tällöin ideaalina on, että ei ole tärkeää, mitä sanot. Se on tärkeää, miten sen sanot. Pitäkää tämä mielessä. Näin vältetään sekä moderaattorin delete-nappula että leivätön pöytä. Tässä voidaan todellakin sanoa että Ihmisen, joka ei ymmärrä, mitä eroa on moderoinnilla ja sensuurilla, ei aikuisen oikeasti pitäisi ottaa osaa nettikeskusteluun. Syystä että hän on myös kyvytön tällöin ymmärtämään, mitä eroa on asiakeskustelulla ja huutomellakalla. Tässä kysymys onkin siinä että joitain sananvapauden rajoitteita ei pidetä ollenkaan sananvapauden rajoitteina. Esimerkiksi typerä huutelu ei enää ole kommunikatiivista tai argumentatiivista joten sitä halutaan rajoittaa. Mielestäni tämä on aivan järkevää ja ymmärrettävää. Mutta ei se tee siitä ei-jonkinlaista-sananvapauden-rajoittajaa. Tosiasia onkin että valtaosa meistä haluaa rajoittaa sananvapautta joillain tavoilla. Ja tämä on nimenomaan aivan järkevää ja ymmärrettävää.

Asiaa vaikeuttaa toki sekin, että tosiasiassa on helppoa sanoa että vastustaa sensuuria ja kannattaa asiallista perusteltua keskustelua. Mutta on omituista jos tällä argumentilla kuitenkin sitten puolustaa tiettyä aihetta kategorisesti. Nähdäkseni suurin osa kaikista kommenteista on varsin epäargumentatiivisia. (Rehellisesti sanoen en usko että suuri osa ihmisistä edes osaa purkaa argumenttia peruslähtökohtiinsa ja tarkistaa niiden loogisia suhteita. Saati että voisi aidosti ymmärtää vaikka sen miten ilmastonmuutos tai televisio toimii.)

Tosiasiassa kommentointia on rajoitettu sen vuoksi että mukana on ollut paljon asiatonta. Ja nämä asiattomuudet ovat tiivistyneet tiettyihin aiheisiin. Ja tästä syntyy kieltämättä kokonaisuus jossa lehden puolella ei olekaan mahdollisuutta keskustella tietyistä aiheista. (Niistä sitten keskustellaan täysin avoimesti jossain muualla, toisilla foorumeilla. Joka vihjaa että kenties tässä nyt ei vaienneta niitä tyyppejä joiden argumentit ovatkin itse asiassa varsin laajalle levinneitä ja hyvin tunnettuja ja muutenkin olleet näkyvillä. Yhteiskunta ei selvästi sensuroi ja sananvapaudessa ei ole ongelmaa.)

Rajoite-esimerkkejä

Kun viime päivinä on puhuttu paljon NYT -lehden asettamasta kommentointiestosta, voidaan huomata että kyse onkin juuri tästä. Se on ainakin alustavasti väliaikainen. (Mutta saa nähdä onko mikään niin pysyvä kuin väliaikainen vero.) Kommentointistrategia on perusteltu tapakulttuurilla. "Sitten ne tekivät jotakin muuta: ne synnyttivät internetin keskustelukulttuurin. Siinä kaikki mahdollinen julkaistaan, ja sanomiselle ei ole mitään rajoja. Trollaus, fleimaus ja muut netin huonot tavat syntyivät näillä palstoilla." Eli kommentointi on ollut häijyä. Lehti on siis valinnut poliittisen korrektiuden ja kommenttisensuurin. On mielenkiintoista nähdä yhteiskunnan suojeluteema "Kun tämä kulttuuri valuu yhteiskunnalliseen keskusteluun, ei tien päässä näy mitään hyvää. Siellä näkyy kaaos." Nämä ovat puheita jotka ovat nihilismi-arvotyhjiötematiikassa tavallisia. Tosin usein ns. "vanhoillisemmalla puolella".

Ei ole vaikeaa huomata että liberaali puoli on vakiintunut kannattamaan jotain Rawlsin tyylistä vapautta jossa ei ole lainkaan ristiriitaista olla suvaitsematon suvaitsemattomuudelle. Kun suvaitseva vapaus on sitä että saa olla mitä mieltä tahansa kunhan ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin ollaan tilanteessa jossa suvaitsemattomuus puuttuu toisten vapauksiin, ei niiden sensuurissa tallata mitään "samanlaista oikeutta" koska ne nyt ovat puuttumassa toisten rajoitteisiin. Tässä maailmassa korostetaan sitä että suvaitsevainen ja avoin keskustelu pitää sisällään konseptin nimeltä "freedom from bigotry".

Uuskonservatiivi kutsuisi tätä hyysäämiseksi. Mutta toisaalta on hyvä huomata että sekin tuntee vastaavat rajoittamiset. Enkä puhu tässä pelkästään siitä että "Sarastus" -lehdessä ei ole ollut kommentointimahdollisuutta auki. Ihan siksi että sananvapaus on tässä rajoittunut melko triviaalisti.
1: Itse asiassa voidaan nähdä lehdistönvapaus on yksi sananvapauden ilmenemismuoto. (Vallanpitäjät eivät siksi saa komentaa että lehdistö ei saa pilkata heitä.) Ja lehdistönvapaus tarkoittaa sitä että sen päätoimittajalla ja toimittajilla on valta päättää mitä tässä kyseisessä lehdeessä julkaistaan ja ei-julkaista. "Helsingin Sanomat" ajaa omaa linjaansa aivan samaan tapaan kuin "Sarastus". (Toinen kirjoittaa uutisia ja toinen ei. Mutta tämäkin näkökulmavalinta on lehtiin kirjoittavien valinta.) Ja siksi arvon uuskonservatiivien ei pitäisi olla pahoillaan mistään. Koska tosiasiassa Helsingin Sanomilla on valtaa vain koska moni ostaa ja lukee sitä. Se, että "Sarastus" ei myy yhtä paljon kertoo siitä että miten moni haluaa maksaa sen sisällöstä. Eli miten lehden sisältö tukee ihmisten arvoja, on näistä samoista ihmisistä tärkeää ja kiinnostavaa. Ja miten lehti on tai ei ole hintansa arvoinen. Kuitenkin valtaero taatusti tuntuu ajojahdilta. Ei lehdillä ole mitään velvollisuutta pitää edes vieraskynäpalstaa. Saati että maksaa ja antaa näkyvyyttä ja kommentointitilaa kenelle tahansa ilmaiseksi.

On hyvä huomata että kun Olli Immonen nähtiin ajojahdin kohteena, tässä suoritettiin moderointia. Immosen kohdalla. Tapaus haluttiin ns. laittaa pakettiin. Putkonen piti kuitenkin parhaansa mukaan huolen siitä että lehdistö ei päässyt häiritsemään immosta tiedotustilaisuuden päätteeksi kysymyksillä ja kommenteilla. Tämä on täsmälleen samanlainen nollatoleranssi kuin uutisen kommentointiesto. Tiedotustilaisuus oli "se uutisteksti" ja journalistien ja muun yleisön kysymispuoli on sitten sitä "keskustelua joka laitetaan kommenttiosioon". "Putkosen listalle" sitten päätyi henkilöitä, jotka olivat syyllistyneet kansanedustaja Olli Immosen (ps) toiminnan arvosteluun senkin jälkeen, kun poliisi totesi, ettei Immosta ole syytä epäillä rikoksesta. Koska ilmeisesti vain rikollista toimintaa saa kritisoida, eikä keskustelua saa jatkaa asiasta, jota poliisi ei vie syyttäjälle. (tjsp.)

Hyviä tapoja on vaadittu myös pääministeri Sipilää kohtaan. Hänelle kun huudeltiin kesken juhlapuheen. Kun Sipilä oli tehnyt vaalilupauksia siitä että ei leikata, joten hän on lupauksensyöjä olipa leikkaaminen sitten miten pakollista tahansa. Tämä on hyvin perusteltu huutelu joka ei riko rikoslakia joten sille pitäisi olla tilaa. Huutelijan poistamista ei pidetä asiattomana tekona. Ei, vaikka konservatiivipuolella onkin asennetta jossa muistellaan ikävällä sosiaalidemokraattien ja kommunistien valta-ajaksi nähtyä aikaa, Kekkoslovakian aikaa, jolloin kouluissa lapsille annettiin jälki-istuntoa sopimattomista mielipiteistä ja niiden liian kovaan esittämisestä. Tätä itsesensuuriin tottumista jota silloin argumentoitiin kasvattamisena suvaitsevaiseen yhteiseloon on sitten pidetty esimerkkinä poliittisesta korrektiudesta.

Tosiasiassa tässä ongelmana onkin se, että ei olla kunnolla kovia ja rohkeita. Jos Forssa ei suostu antamaan hätämajoitusta, ihmisten yleinen mielipide voi iskeä sitä vastaan. Tämä kritiikki tuntuu ajojahdilta koska se kenties on sitä. Mutta tämä ajojahti johtuu siitä että hirveän monella ihmisellä on absoluuttinen sananvapaus. He penkovat natsiyhteyksiä ja vaivaavat. On ymmärrettävää että tämä tuntuu ikävältä. Mutta on omituista että tätä absoluuttista sananvapautta halutaan sensuroida sananvapauden puolustamisen nimessä. Tosiasiassa tässä on kyse poliittisesta korrektiudesta. Siitä että tietyt ilmaisut nähdään asiattomina. Rajoittamisen vaatiminen on sensuuria. Joka ei tee siitä huonosti perusteltua asiaa. Mutta viittaa siihen että oikein kukaan ei kestä absoluuttista sananvapautta.

Ja tätä rajoittamista harrastavat myös konservatiivit. Ne, jotka ovat pitäneet poliittista korrektiutta moitittavana asiana hyvin vahvasti monet vuodet. Heistä kaikista asoista tulee saada keskustella, epäkohteliaastikin. Myös tyyli on ollut retorisesti hyvin vapaa. Nyt, kun eivät enää ole helposti oppositiossa räkyttämässä, nämä samat konservatiivit pahastuvat ja vaativat sensuuria melko vahvasti. He eivät kannata oikeasti absoluuttista sananvapautta tai mielipiteenvapautta. ; Tämän ilmiön seuraaminen ei vaadi kuin kaiken "saatio" -päätteisen huomaamisen. Sananvapautta kannattavat voivat pitää homojen liikaa absoluuttista näkyvyyttä ja epäkunnioittavien kommenttien lausumista homosaationa. Samoin jos ihmiset isosti ovat aivan oman päänsä sisällä oppimansa perusteella islamilaisia puhutaan islamisaatiosta jota pidetään uhkana ja ongelmana jota vastaan pitää taistella.

Osa on tässä ihan rehdisti rehellisiä. Sanovat että kannattavat sananvapautta muualla, paitsi. He ovat minun silmissäni vähän samantapaisia kuin ne tyypit jotka ovat avomielisiä kaikelle paitsi maahanmuuttokritiikkikysymykselle. Se, että jokin on poikkeus ja "siksi eri asia" kertoo enemmän näistä ihmisistä kuin mitä he haluavat kertoa. Tämä "avoin keskustelu" onkin siitä omituista että siinä on paljon rajoitteita joiden peräti kiistetään olevan mitään rajoitteita.

Konservatiivit seuraavat asioita "siten kuin kulttuuriperinne ajaa". Voidaan sanoa karkeasti että jos liberaalit haluavat ohjata yhteiskunnan toimintaa de jure -tasolta, niin konservatiivit elävät de facto -tasolla. "Näin on aina tehty" -muutosvastarintasysteemi näkyy sitten siinä että "fleimisodan veteraani" osaa kertoa miten asiat ovat aina ennenkin olleet. Jossain määrin konservatiivit elävät sitä kautta miten on eletty - ja itse asiassa tämä on aina hitusen jäljessä siitä mitä lainsäädäntö sanoo. Tämä on "terve järki" ja perusoletuksena on että faktat ovat tämän asian puolella ja tätä vastaan toimiminen on riskibisnestä ellei peräti automaattisesti typerää himphamppuhumpuukia. (Minun lapsuudessani lasten selkään antaminen oli de jure laitonta mutta de facto sitä katsottiin sormien läpi ja sitä hyväksyttiin. Pian homoseksuaalien avioliitto on de jure laillista mutta de facto sitä vastustetaan luultavasti vielä aika pitkään.)

Käytännössä kaikki me olemme sensuristeja.

En minä itsekään mitenkään yli-ihmisyyteen yllä. Olen sellaiseen aivan liian kaunainen. Olen saanut hikipedian ylläpitostrategiastani/asenteestani kuvauksen "Kannattaa varoa, estää nopeasti ja sanoo ilkeesti, joskin jälkimmäiseltä voi suojata se, että siitä puurolla kirjoitetusta jahkailutyylistä et ehkä tajua kuitenkaan." ja luokituksen "Todella kiukkuiset tyypit". (Freedom from bigotry in my ass. And soon in your's too. Thank you!)

Minulle asiat eivät edes voi riidellä. Asioita debatoidaan. Ihmisten kanssa riitely on sosiaalista ja retoriikkaa. Ja siitä minä en juurikaan piittaa. Perustelussa kun ei ole väliä kuka asian esittää vaan se miten hyvin hän sen tekee. Ja huonota perustelusta voi vääntää häijyyksiäkin ; Minulle tärkein jaottelu on se, että erotetaan ad hominem pilkkaamisesta. Ja tässä pilkkaaminen on sallittua, ad hominem ei. Systeemi menee suunnilleen niin että jos sanoo että "olet tyhmä joten sanomasi on väärin" se on ad hominem. Mutta jos demonstroi miksi toisen argumentti on laaduton ja virheellinen, niin tästä voi päätellä että toinen on tyhmä. Ja tämän ääneen mainitseminen on vain epämiellyttävä totuus. Epäkohteliasta mutta luvallista, jos näkee että haluaa toisen ihmisen tällä tavalla arvottaa.

Tapakulttuuri ja sosiaalisuus ovat usein siis retoriikkaa, sitä miten asia muotoillaan. Ydin, se miten asia perustellaan, on sitten minulle hyvinkin Pyhä. (Ja suhtaudun kuten kuvainraastajia tuleekin, fundamentalisteista.) Olenkin tiedeuskoinen tyyppinä kohtuu vastenmielinen. Ja minusta se, että sanon tälläisiä ääneen johtaa siihen että ihmiset arvottavat minua itseänikin. Mitäs läksin. Selvää kuitenkin on että en alkuuknaan pärjäisi yli-ihmisenä. Eikä tässä tilanteessa tavallaan lohduta se, että tosiasiassa ei tässä lajissa pärjää kukaan muukaan.

Voittaja on se, joka kykenee katsomaan kuiluun nimeltä suomi24 niin että kuilu ei katso takaisin. Joka kykenee lukemaan nykyajan mekkaloivia ja argumenttivirheitä viliseviä kommenttipalstoja joissa voi olla satoja kommentteja joista ehkä 10 on perusteltu. (Ja nekin edustavat väärää maailmankuvaa liian usein.) Ja kykenee tämän jälkeen olemaan trollautumatta ja suuttumis-provosoitumatta. Sellainen kyllä ansaitseekin yli-ihmisen manttelin. Sääli että sellaisia ei ole enempää. Sillä tämän pikkuseikan vuoksi joudutaan oikeasti leikkaamaan sananvapaudesta. Ja tämä on itse asiassa jopa se joka pitää tehdä. Se, missä. No siitä kaikilla on omat mielipiteensä ja tähän liittyen varmasti käännetään jokainen kivi niin että joka tapauksessa kaikki perusarvot tulevat kyllä kyseenalaistetuiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

En ole ikinä lukenut Suomi24:ää tarkemmin. Googlesta sinne välillä joutuu, mutta kertaakaan en ole löytänyt etsimääni vastausta.

Mutta otsikkojen ystävänä ja meediona en jaksa paikkaa, jossa kykyni eivät toimi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset