Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

byrokraatin uskonnonvapaus

  • Rei'itetystäkin "Raamatusta" voi nähdä taivaan.
    Rei'itetystäkin "Raamatusta" voi nähdä taivaan.

Suomen facebookissa on tänään puhuttu melko paljon Amerikan lainsäädännöstä. Syynä on se, että Kim Davis on joutunut vaikeuksiin. Hän ei ole uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi suostunut kirjaamaan homoseksuaalejen avioliittoon liittyviä papereita. Ja hän on tämän vuoksi vangittuna. Mielenkiintoista on myös se, että Davis ei ole tarttunut hänelle annettuihin joustomahdollisuuksiin. "Kim Davis was given a second chance: She didn't have to issue same-sex marriage licenses herself; she merely had to agree not to interfere with five deputy clerks who had told the federal judge they'd issue them in her stead. But Davis' lawyer told U.S. District Judge David Bunning that his client would not allow her deputies to issue the licenses." Eli hänen ei tarvitsisi allekirjoittaa lappuja itse, vaan hän voisi antaa muiden tehdä sen. Mutta tähänkään hän ei ole taipunut.

Hänestä on tullut luonnollisesti hyvin tärkeä symboli. (Ei tosin symboli sille mikä itselleni tuli heti mieleen. Eli sille, että jos ei pidä homoseksuaaleista niin on vaikeaa saada ketään laittamaan tukkansa siistiksi. Tämä tosin olisikin hieman omituinen asia olla symbolina. Enkä ole hirveän ylpeä tästä mieleenjuolahduksestakaan. Jaan sen kuitenkin, siinä on huumoriarvoa.) Symboli sille miten homoseksuaalejen avioliitto on pois kristityiltä ja miten homojen oikeusasiat tallaavat kristittyjen oikeuksia. Tämä vankilaan laittaminen on uskonnonvapautta vastaan. On kuitenkin hyvä miettiä mitä tämä sitten kaiken kaikkiaan tarkoittaa.

Ensimmäinen näkökulma

Kim Davisia on rinanstettu Rosa Parksiin, mutta itse asiassa Kim Davis on enemmän kyseisen bussin anonyymi bussikuski. Syynä on se, että Davis on tuomittu maassa vallalla olevan lainsäädännön mukaan. Ja oikeusvaltion periaatteiden mukaan hänen vetoamisensa uskontoon on turhaa. Itse asiassa se on enemmän kuin turhaa. Se on harhaanjohtamista. Se on sitä että kristityille pitäisi antaa privileegioita. Eli kysymys ei ole uskonnonvapauden puolustamisesta vaan uskonnon ylivallan puolustamisesta.

Syynä on se, että oikeusvaltioiden tunnusmerkkeinä on ollut se, että laki on sama kaikille. Oikeuden jumalatar Justitia pitää sisällään klassisen symbolin ; Jumalattaren silmät peittää side. Sanonnan mukaan oikeus on sokea, eli objektiivinen, puolueeton ja vapaa ennakkoluuloista. Etukäteen säädettyjä yleisiä lakeja tulee soveltaa loogisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti niiden alaisuuteen kuuluviin yksittäisiin tapauksiin. Ja lakia rikkoneen ihonväri, rotu tai uskonnollinen vakaumus ei vaikuta.

Periaate onkin helppo tajuta. Sillä jos esimerkiksi otetaan ainakin joihinkin islamin suuntauksiin kuuluvat kivitysrangaistukset, ne ovat maassamme laittomia. Ja se, että jollakulla on uskonto jonka mukaan kivittäminen on Jumalan määräämä rangaistus voi pitää kivitystä oikeudenmukaisena rangaistuksena. Tätä mieltä oleminen on hänen uskonnonvapauttaan. Mutta jos hän sitten lähtee toimimaan ja kivittää jonkun, hänet tuomitaan aivan kuten muutkin. ; Ja tätä kautta päästään siihen tilanteeseen että jos uskonto kuuluu todella tähän kivitysteemaan niin sen pahempi uskonnolle. Sillä jos uskonto luo lakiarikkovaa ilmapiiriä, se pikemminkin vihjaa että kyseinen uskonto ajaa rikollisille teille.

Toki kivittäminen on huomattavasti vakavampi teko kuin Kim Davisin touhuilu. Mutta periaate tulee tätä kautta kuvatuksi. Samoin uskonnonvapauden suhde tekoihin. Lievemmissä ja Davisin näkemyksiin lähemmäs sopien voidaan ajatella että
* Voidaan löytää muslimeja jotka ovat sitä mieltä että naisen ei kuulu ajaa autoa. Jos he sitten menevät rekisterikeskukseen ja suostuvat kirjaamaan ajokortteja vain miehille, on tilanne hyvin kiinnostava. Kiinnostava sillä tasolla että kenties noille rekisterivirkailijoille pitäisi antaa jokin aivan toinen työ. Tai ainakin potkia heidät pois siitä nykyisestä.
* Voidaan löytää ihminen joka haluaa palvella vain valkoihoisia ihmisiä. Tai kanssakristittyjä. Tai heteroseksuaaleja. Tai ei halua palvella juoppoja tai roolipelaajia. (Kaikkiin näihin voi olla ymmärrettäviä syitä.) Jos joku sitten on rodultaan tai vakaumukseltaan tai seksuaalisuudeltaan tjsp. mukaan "väärä tämän kauppiaan mielestä" ja tämä tarvitsisi kioskista suklaata, jotta hänelle ei tule diabeteksesta johtuvaa hypoglykemiaa, niin voisiko kauppa kieltäytyä palvelemasta tätä asiakasta? Jos asiakas ei saa suklaata vaikka sitä on muutoin myytävänä ja saisi sairaskohtauksen ja kuolisi, olisiko kauppiaalla mitään vastuuta asiasta? Minusta olisi.

Tämä ns. lakipositivistinen asenne on siitä kätevä että se muistuttaa että demokratia ei ole teokratia. Joka tarkoittaa sitä että lakeja säädetään kansalaisten kesken neuvotellen. Ja tässä prosessissa uskonollinen ilmaisu voi olla mukana uusia lakeja ehdottaessa, nykyisiä puolustettaessa, vanhoja kumottaessa että uusia lakiehdotuksia kritisoitaessa. Mutta jos jokin laki on voimassa niin se pätee ja sen mukaan tuomitaan riippumatta siitä mikä on oma mielipide tästä laista. 

Mutta toki tällä hetkellä USA:ssa kristityillä on toinen asenne. He ikään kuin jaottelevat uskonnon ja uskonnonvapauden uudella tavalla. Sellaisella tavalla että uskonto on sitä jos vaikka juutalainen ei hyväksy kinkun syömistä. Uskonnonvapautta taas on se, että tämä juutalainen menee grillikioskille niin että kukaan hänen asiakkaistaankaan ei saa syödä kinkkua. Tätä tukee Davisinkin asenne joka ei jäänyt siihen että hän itse ei suostu kirjoittamaan papereita. Hänhän ei anna muidenkaan kirjoittaa.

Syynä on se, että USA:ssa on keksitty strategia aborttien kohdalla. Siellä abortti on laillinen mutta sen saamista on monin paikoin vaikeutettu. Tässä tärkeimmäksi kikaksi on syntynyt lääkäreiden omantunnonkysymykset. Monissa paikoin abortin saamista onkin vaikeutettu niin että vaatii tuuria ja taitoa löytää paikka jossa sen voi saada. On erittäin mielenkiintoista kysyä onko ihmisillä oikeutta jos laki sallii sen mutta he eivät voi käytännössä toteuttaa tätä missään. (Olen aiemmin katsonut tätä kulmaa tarkemmin.) Ja tämä on se syy minkä vuoksi Kim Davis on tärkeä. Hän käyttää normaalia strategiaa. Kun asia on ensin hävitty demokraattisesti ja itselle ei-mieluisa laki on mennyt läpi, niin tämä kansan tahto on aivan asiallista ohittaa erilaisin kikkailuin.

"Paholaisen Asianajaja" -blogissa onkin pari esimerkkiä jotka ovat mielestäni valaisevia;
1: Tuoreehko ns. "kakkugate" kuvaa tilannetta jossa Aaron ja Melissa Klein eivät suostuneet tekemään kakkua homoille. Heidät tuomittiin lailla joka oli tehty segregaation vuoksi. Rotuerottelun aikana kaupat mielellään korostivat että heillä kävi "vain valkoisia asiakkaita". Ja tämä haluttiin kieltää. Bussikuskeilla ei ollut lupaa valikoida asiakaskuntaansa. Koska tämä laki on kirjattu, sen rikkoja saa rangaistuksen. (Tämä varmasti ärsytti koska maassa oli ollut pitkä perinne asiakkaiden hyvin vapaasta valikoimisesta. Esimerkiksi historiaa koskevia harhakäsityksiä debunkkaava Åke Perssonin ja Thomas Oldrupin kirja "Maailman pisin pajunköysi" kertoo että amerikoissa monssa baareissa oli kyltti jossa kieltäydyttiin myymästä alkoholia suomalaisille ja intiaaneille.)
2: Muutama vuosi sitten Jessica Ahlquist herätti kränää. Hän oli ilmoittanut eteenpäin koulun rukoustaulun. USA:n perustuslaki on asiassa sekä selvä ja tiukka joten koulussa 50 vuotta ollut taulu muuttui syyksi rangaistukselle. Ahlquist oli ilmoittanut jo ennalta miten asiassa tulee käymään. (Ja tähänkin liittyi boikottia. Paikallisista kukkakauppiaista oikein kukaan ei suostunut viemään kiitoskukkia Jessicalle.)

Asia ei toki ole näin yksinkertainen.

Asiassa on toki laajempikin puoli. Tämä on monilla varmasti jonkinlaisessa muistissa. Sillä muutama vuosi sitten Päivi Räsänen lietsoi aikaan keskustelua jossa käytiin läpi moraalifilosofiaa. Omantunnon ja lain välinen suhde onkin kiinnostava. Mutta vaikea. (Olen tehnyt kenties epäonnistuneimman ikinä -tyylisen esitelmän yläasteella aiheesta "laki ja oikeus". Se koostui Hannu Karpomaisesta "näin laki sanoo, ei tunnu reilulta" -listauksista. Olin lapsena tyhmä ja kristitty. Mutta nythän minä pahojen kielten mukaan toistin itseäni.)

Moni on ottanut osaa "Free Kim Davis" -kampanjointiin. Ja mielestäni tämä kampanjointi on keskustelua lain oikeutuksesta. Se on jotain jota tapaa vaikkapa ennen kuolemaan tuomittujen teloituksia. Jopa tänne maahamme jossa ei ole kuolemanrangaistusta on tullut kuvastoa mielenosoituksista joissa taistellaan sitä vastaan että jollekulle on annettu lain säätämä kuolemanrangaistus. Sillä nämä ihmiset pitävät kuolemanrangaistusta vääränä ja pahana asiana.

Ja tämä on ymmärrettävää ja oikein. Se on toki jotain joka ottaa kantaa lakipositivismikulmaan. Mutta ei tavalla joka olisi "oikeutta vastaan". Sillä oikeus on muutakin kuin miekka (rangaistus) ja sokeus (sama laki kaikille). Justitialla on myös vaaka. Eli kohtuus. (Olen itsekin ottanut osaa "Free Kevin Mitvick" -kampanjaan nuorempana. Siitä mitä tähän aihepiiriin liittyviä taitoja minulla on, en ota kantaa tässä yhteydessä. Lue: niitä on niin vähän että en voi rehennellä.)

Itsekin pidän vankeusrangaistusta ongelmallisena. Juuri sen takia että se tekee marttyyreita ja symboleita. Se, että rangaistus on demokraattisesti säädetty ei merkitse paljoa. Tästä hyvänä esimerkkinä on maamme "jumalanpilkkalainsäädäntö". (Tai oikeastaan tuolla termillä viitattu asia jolla on mutkikkaampi juridinen konteksti.) Se on vallitsevaa lainsäädäntöä joka on "kuollutta kirjainta" osittain sen vuoksi että sen tuomioita pidetään liian rankkoina. Hannu Salama ei esimerkiksi "Juhannustanssien" kohdalla saanut niinkään tuomiota kuin hänestä tuli sananvapauden heeros. ; Itse asiassa uskoisin että tällä hetkellä hyvin dormantti jumalanpilkkalaki kumoutuisi melko nopeasti jos joku joutuisi sen kautta oikeuteen ja vankilaan sanotaan puoleksi vuodeksi. Itse asiassa näkisin että lain kohtuuttomuus onkin eri asia kuin se pitäisikö tuomio kärsiä. Sillä nimenomaan kärsitty tuomio on kätevä keino muuttaa laki kohtuullisemmaksi. Lain kuolleeksi kirjaimeksi laittaminen kun taas vihjaa että laki on liian kova joten sen lain suojaama asia jää täysin suojaamatta, vaikka tähän voi olla tarvetta. (Jopa jumalanpilkkalain kohdalla. Vankeusrangaistus on siinäkin kohtuuton.)

Siksi on toki ymmärrettävää että ei voida pitää "vain naurettavana uusateistin militanttiutena" jos vaikka Jessica Ahlquist vaatii että hänen perustuslakiin säädettyjä oikeuksiaan rikotaan koulussa. (Amerikoissa perustuslakia pidetään symbolisesti arvossa kovemmin kuin täällä.) Mutta silti ei voi olla huomaamatta että jos paikalliset kukkakauppiaat pahastuvat tuomiosta, se johtuu muustakin kuin siitä että "jos pahaa on tehty 50 vuotta niin se on maan tapa ja siihen ei saa puuttua". Se johtuu siitä että asia nähdään pienenä ja rangaistus siihen nähden liian kovana.

Minun sympatiani ovat tämän vankilan kohdalla Kim Davisin puolella. Mielestäni hänen pitäisi enemmänkin maksaa sakkoja joka kerran kun hän kieltäytyy siitä että homojen paperi joka heidän lain mukaan pitää saada ei saa sitä siksi että hänen vakaumuksensa mukaan heillä ei pitäisi olla sellaista. Silti olen sitä mieltä että Davis olkoot enemmänkin symboli muutokselle kuin joku joka pääsee pälkähästä. Sillä hän on tehnyt teot tietyn lain vallitessa. Kysymys onkin enemmän siitä mitä näille laeille pitää tehdä.

Sakot ovat siitä hyvä, että ne eivät ole vainoamista. Niistä ei yksinkertaisesti saa samanlaista symbolia kuin vankilaan menosta. Sakot ovat sen sijaan arkinen ja tylsä asia. Jokainen tietää että sinivuokkojen haaviin tai smurffitutkaan jääminen ovat "pikkuasia" ja symboliarvoltaan mitätön tuottaakseen tenhoavan vainoamis-marttyyrikertomuksen. Toisaalta tämä samalla iskee siihen asiaan joka nähdäkseni koskettaa kristittyjä syviten. Iskee siihen mikä heille merkitsee eniten maailmassa. Eli lompakkoon. Kun rangaistus ei ole marttyyrisymboliarvoa tuova vaan kohtuullinen, väitän että kristitty ei kauaa viitsisi kaivaa kuvettaan kun kyllästyisi. Ja sitten asia ei enää olisikaan niin kova "omantunnonkysymys".

Ja tämän puolen kristityt ovat mokanneet. Kun katsotaan Kim Davisia koskevaa keskustelua, se on jumiutunut siihen että syyllinen olisi homojen avioliittolaki. Tämä johtuu tietenkin siitä että tämä on se laki jota kristityt vastustavat. Tämä ei kuitenkaan ole se laki joka Davisia rankaisee. Onkin aivan oikeasti mahdollista että keskustellaan siitä minkälaisia rajoituksia uskonnollisen vakaumuksen suhteen saa antaa vaikka asiakkailleen. Lisäksi tätä lainsäädäntöä koskevia pykäliä voidaan viilata niin että vankeuden sijasta saadaan sakkoja. ; Vrt. Kleinien perheen "kakkugatekaan" ei johtunut avioliitolaista sinällään vaan segregaation takia aikanaan säädetyistä aivan toisista laeista. Silti tätä toista lakia ei otettu esiin vaan pelkästään se "homolaki".
1: Segregaation kautta tulleiden lakejen purkaminen ei sisällä PR -identiteettisotamateriaalia joten on ideologiseti kätevämpää ottaa homolaki ns. red herringiksi. Ikään kuin jos homot eivät pääsisi avioliittoon niin homot eivät tulisi asiakkaaksi ja heitä ei olisi pakko palvella. Sama kakkuongelma olisi tosiasiassa silloinkin käsissä...

Miten itse haluaisin ajaa näitä asioita?

Tämä on tässä vaiheessa jo jotain jota voi soveltaa suomeenkin kohdistuviin mietintöihin. Tilanne on tästä huolimatta problemaattinen. Tämä voi tulla vastaan hyvin monissa yhteyksissä. Esimerkiksi kouluissa nykyään oppilailla on tietyin ehdoin suoja siitä että heitä ei pakoteta menemään vaikkapa kirkkoon. Toisaalta oppilailla on oltava vahdit. Ja opettajalla voi olla vakaumus jonka pohjalta hän ei halua mennä kirkkoon. Voidaan olla tilanteessa jossa joku ateistiopettaja joutuu menemään kirkkoon vahtimaan lapsia (koska lapsia ei saa jättää vahtimatta) ja toisaalta joku kristitty voi jossain toisessa koulussa jäädä pois kirkosta joka olisi hänelle tärkeä koska pakanalapsia on vahdittava. Ja näille pakanalapsille ei saa jeesustella vaikka mieli, etenkin tuossa tilanteessa, varmasti tekisi.

Yleensä olen sitä mieltä että hallintoon liittyvillä paperinpyörittäjävirkamiehellä on kovakin velvollisuus myydä omatuntonsa. Pasifisti armeijan palveluksessa. No - mitäs läksit. Opettajat ja lääkärit ovat lähes yhtä uhrautumispakossa. He ovat sekundaarisia oppilaisiinsa nähden. Näin ollen opettaja voi joutua rikkomaan omaatuntoaan jotta oppilas ei joudu - jos ketään muuta ei ole tekemään sitä vahtimisasiaa esimerkiksi.

Toisaalta itse näen että yksityisellä henkilöllä - kuten kakkumaakareilla ja kukkakauppiailla - on sitten jo kohtuu suuri vapaus tulla toimeen niillä asiakkailla joita suostuu ottamaan vastaan. Jos kuolee nälkään ja menee konkurssiin niin oma moga - kantakoot vastuunsa koko omaisuudellaan. Jos pärjää niin pärjätköön. (Minulla on toki asiakkaana myös lupa boikotoida yrityksiä eikä tämä ole vainoamista vaikka menisi konkurssiin ja mierolaan koko putiikinpitäjä puotipuksuineen ja vallan alkoholisoituisi konkurssin alle muserruttuaan.)

Muutoin olen itse asiassa hyvin haluton rajaamaan totaalikieltoja. Esimerkiksi minusta ei ole asiallista jos normaalissa koulussa sanotaan nyt vaikka ajatuskokeenomaisesti huudatetaan korvien läpi pakosti jeesustelua vaikka aamunavauksissa tai pakotetuissa kirkoissa tai vastaavissa. Mutta toisaalta en näe estettä sille miksi ei perustaisi viidesläisten megafundamentalistikoulua jossa ainut oppiala olisi kreationismi ja ämyyrit huutaisivat Jeesuskristusta aamusta iltaan. (Minun kuvitteelliset lapseni sitten eivät vain palkkaisi tuon kuvitteellisen koulun tyyppejä koska heillä ei olisi mitään relevantteja taitoja. Sillä minusta töihin kannattaa palkata osaamisen kautta, eikä vakaumus paina mitään. Jos vakaumus on syy osaamattomuuteen niin sen pahempi uskonnolle. Kiitos ja kuulemiin.)

Syy tähän tulee ihan käytännön kautta. MTT:llä oli sellainen puuha kuin pienten possujen kastrointi. Osa ei halunnut tehdä sitä lainkaan. Joten tässä yleensä heidät pistettiin tekemään jotain muuta. Tämä homma oli kuitenkin saatava tehdyksi. Joten jos kaikki olisivat vältelleet tätä tehtävää niin joku olisi joutunut kuitenkin tekemään sen omaatuntoaan vastaan. Se hoidetaanko tämä ratkaisu pitkäntikun vedolla, palkkabonuksilla vai miten, niin minua ei kiinnosta. (Toki ajatus kaksintaistelusta kuolemaan asti joka käydään omantunnonkysymyksistä ja sianpallejen puolesta olisi ajatuksena jännittävä ja romanttinen että epäuskottava koska kuka sen sian sitten kuohisi? Se kuollut?) Tärkein on homma joka hoidetaan.

Tässä sosiaalisen median innostaneessa homolappuallekirjoituskysymyksessäkin itse hoitaisin asian niin että kunhan kaikki laput tulevat allekirjoitetuksi ja kukaan ei saa palkkaa peukalonpyörittämisestä niin se on sen jälkeen yksi ja sama. Kai niitä lappuja nykyään riittää kumileimasimelle laitettavaksi niillekin joilla on omituisia quirkeja, kuten haluttomuus leimata juutalaisten tai mustaihoisten papereita. Ja jos ei riitä niin sitten saa miettiä että onko valinnut oikean työn. Ja jos on, niin saa sitten kyllä tunkea sen omantuntonsa jonnekin vapaa-ajalle. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. (Jos demokraattisesti valitut lait eivät innosta, muuta ne tai muuta maasta. Tai kärsi lain tuomat rangaistukset. Simple as that.)

Tämä on tietenkin torpattu sillä että ei suostuta että kukaan muukaan allekirjoittaisi lappuja. Joten tilanne ei kuvaa marttyyriä vaan pikkumaista uskonnonvapaudellaan koko toimipistettään häiriköivää mielenterveydeltään kyseenalaista mutta kyseenalaistamatta asennevammaista naista jolla on elämässään liian vähän tukan silittäjiä ja kampaajia. Hänestä saadaan sankari samalla tavalla kuin Rosa Parksin lainmuutospyrintöjä vastaan pistäneistä bussimatkustajista. Toki vankeusrangaistus oli kohtuuton, eikä vapauden menetys edes harmita kristittyjä yhtä paljon kuin sakko. Mutta tämä on minor detail.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat