Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ja assosiaatiotahraus

Uuden Suomen blogien kommenteissa virisi jännittävää. Timo Lehtonen esitti kommentissaan (5.9.2015 12:31) puolustusta siitä että homoseksuaalit eivät saisi mennä naimisiin. Ja kommenteissa hän esitti suoraan että "Laki avioliittolain muuttamisesta johtaa perustuslain vastaiseen lakiin!" Tahdon2013 -kampanjan läpimennyt lainmuutosehdotus jonka eduskunta on säätänyt on siis perustuslain vastainen.

Tämä on kiinnostava ja kova veto. Se viittaa samaan mitä Tapio Puolimatka teoksessaan "Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin". Tässä kiinnostavaa on se, että ei koskaan viitata Suomen lakiin. Ihan kuin Suomen laissa ei olisi mitään pykälää joka rajaisi tälläisen oikeuden. Puolimatka ei toki puhu laista vaan abstraktimmin ihmisoikeuksista. Mutta Timo Lehtonen puhuu perustuslaista. (Saa tosin nähdä siivoaako hän kommenttiaan, tälläistä "editointia" kun on tapahtunut ennenkin hänen kanssaan. Se on siellä kuitenkin vielä tämän blogin kirjoittamishetekklä.) Perustuslaillisuus ei ole mielipidekysymys. Siksi esitin suoraan haasteen "Pyydän, että jos vakavasti väitätte että uudistunut ja jo nyt läpimennyt laki on perustuslain vastainen, että etsit ammattijuristin ja vedät tahdon2013 -lainmuutoksen oikeuteen ja voitat sen." Sain vastaukseksi ns. red herringin jolla keskustelua yritetään siirtää muualle jotta pääasia unohtuisi. "Mikä olisi muutoslain 156/2015 voimaan tulon jälkeen hyväksyttävä peruste avioliittolaissa säädetylle avioliiton esteelle, joka estäisi tuolloin miespuolisten puolisisarusten (velipuolet) avioliittoon menemisen keskenään?" En tarttunut siihen vaan vaadin kantaa tuohon perustuslaillisuutta koskevaan kysymykseen. "Siihen minun ei tarvitse otta kantaa. Sinä sen sijaan puhut perustuslaillisuuden vastaisuudesta. Se on vakava syytös. Syytös rikollisuudesta. Toki voinen vastata kysymykseesi heti kun itse kykenet tekemään sen mitä sinulta vaaditaan. Eli vastaat mikä tässä Tahdon -kampanjan tekemässä laissa on perustuslain vastaista. Se ei voi olla mielipide koska juridiikka ei ole mielipide. Esimerkiksi tuomiot joita saa murhasta – ja mikä murha on – eivät ole lain edessä mielipidekysymyksiä." Sain vastaukseksi "Tiedoksi: Tahdon-kampanja ei ole tehnyt mitään lakia." Ja huomio menee jälleen siihen toiseen aiheeseen. Siitä huolimatta että Timo Lehtonen on itse syyttänyt että laki olisi perustuslain vastainen. Ja johon olen ottanut kantaa.

Väitän että lainmuutos ei ole perustuslain vastainen ja siksi lakipykäliin ei vedota. Itse asiassa jos laki olisi perustuslain vastainen, olisi lakipykälää hierottu ja se olisi jo saatu oikeusasteissa läpi. Toisaalta on hyvä huomata että lainmuutosprosessi on jo käynnistynyt lain silmissä ; Se on se syy miksi tämä "Aidon avioliiton" lainmuutosehdotus on ylipäärään järkevä ja mahdollinen. Joten tässä mielestäni viilataan pilkkua jotta voidaan välttää se yksinkertainen tosiasia että Tahdon2013 kampanjoima lainmuutos 156/2015 – johon jokainen järkevä ihminen ymmärtää minun viittaavan ilman että vaatii tuota numerosarjaa ja tätä kautta hiustenhalonta kertookin tältä osin melko naurettavasta persoonasta – ei riko perustuslakia. Eli ei by definition ole perustuslain vastainen. Perustuslainvastaisuus on siis valehtelua, vakava syytös ja asiavirhe. Sellainen jota juristin tarkkuudella nipottava tyyppi ei voi hyväksyä.

Moka on monta kertaluokkaa vakavampi kuin se että viittaa kampanjaan joka on ajanut lainmuutosta sen lainmuutoksen byrokraattisella nimellä. Ihan siksi että minusta kampanjan nimeen viittaaminen ei ole virhe kun taas tuo perustuslain vastaisuus on virhe niin asiavirheenä kuin viestintästrategiana.

Toki tämä virheily ei ole Lehtoselle uusi asia.

Lehtonen on aiemmin kirjoittanut siitäkin miten homoseksuaalit saavat mennä avioliittoon. Hän korostaa että homot saavat jo mennä naimisiin (naisen kanssa). Ja että laki kohtelee kaikkia samalla tavalla. Tätä argumenttia toki puolustivat tuolloin esimerkiksi Pasi Turunen. Lehtosella oli tuolloin tähän asiaan liittyvää tematiikkaa esillä. Ja hänen peruslähtökohtansa oli triviaalilla tavalla tosi.
1: On nimittäin teknisesti totta että homoseksuaalit miehet voivat mennä naimisiin haluamansa naisen kanssa. Tässä mielessä laki on sama kaikille. Avioliittolaki ei siis ole siinä mielessä syrjivä. Samassa mielessä kuin rotuun perustunut segregaatio ei olisi syrjivä koska siinäkin jokainen saa mennä naimisiin kenen tahansa oman rotuisensa kanssa. Jos avioliittoa käsiteltäisiin todella tuolla tavalla niin ei segregaatiossa olisi mitään ongelmaa koska kaikilla olisi samat oikeudet mennä naimisiin omanrotuisensa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Tämä yksinkertainen huomio lienee syy sille miksi tätä argumenttia ei enää nykyään tavata yhtä suurella innolla.
2: Toisaalta korostetaan homoseksuaalisuuden ja pedofilian välistä yhteyttä. Molemmat nähdään ilmeisesti perversioina ja jos kannattaa yhtä niin pitää kannattaa myös toista. Homoseksuaalisuus olisi siis jotenkin oleellisesti samanlainen pedofilian ja insestin kanssa. Ja siitä tässä Lehtosen haasteessakin oli kysymys. Temaattinen yhteys menneisiin teksteihin on tässä mielessä valaiseva.

No, kun siihen asiaan kuulumattomaan haasteeseen vastaamista kerran vaaditaan…

Koska Lehtonen niin innolla vetää asiaa red herringiin niin kenties onkin minulta temppu vastata. Demonstroin tässä että kykenen johonkin mihin Lehtonen itse ei kykene. Eli vastaamaan haasteeseen. Tämä liittyy sen tyylisiin kysymyksiin kuin "pyydän sinua perustelemaan yksiselitteisesti mihin perustuen et hyväksy moniavioisuutta etkä velipuolten välistä avioliittoa, vaikka hyväksyt 1) miehen ja naisen välisen; 2) kahden miehen välisen ja 3) kahden naisen välisen avioliiton." Heitto voidaan liittää jopa laajempaan haasteperheeseen. Siihen jonka Pentti Oinonen teki tunnetuksi "hauveliargumentissaan".  Että jos homot pääsevät naimisiin niin sitten seuraavaksi mennään naimisiin koirien kanssa. Tai muitten eläimien. Mitä tähän haassa haan tavalla -asenteeseen voi sanoa?

Se on itse asiassa argumentti joka on peruslogiikaltaan virheellinen. En lähesty asiaa juristina koska lakipykälien vääntäminen ei ole minun asiani. Vastaan tekemällä ns. argumenttianalyysiä. Ja muutaman muunkin kikan tulen tarjoamaan asian koristeeksi.

Lopputulos on mielestäni hupaisa. Samoin kuin homojen avioliiton vastustajat usein mielellään syyttävät vastapuolta siitä että heille sukupuoli olisi vain sosiaalinen konstruktio. Tosiasiassa biologista sukupuolta ei homojen kohdalla olla kiistämässä. (Homothan voisivat mennä naimisiin vain sillä että toinen konstruoisi sukupuolekseen naisen.) Sen sijaan sukupuolinen suuntautuminen on jotain joka on homojen avioliiton kannattajille objektiivinen ja biologinen asia kun taas nimenomaan homoseksuaalien avioliiton vastustajien mukaan homoseksuaalisuus on sosiaalinen konstruktio – jokin joka valitaan ja johon yhteiskunta kouluttaa/opettaa/kasvattaa. ~ Mies-Nainen kriteeriä ei haluta homojen avioliiton kannattajien kohdalla muuttaa "rasti ruutuun -asiaksi" vaan nimenomaan korostetaan että sitä pääsee naimisiin samaa biologista sukupuolta olevan kanssa. Mutta homojen avioliiton vastustajista koko sukupuolinen suuntautuminen on nimenomaan ideologinen valinta.

Mutta itse argumentirakenteeseen

Jos mietitään "jos homot menevät naimisiin niin miksi taho X ei pääse naimisiin" -rakennetta, voidaan tarttua moniin yksityiskohdiltaan poikkeaviin argumentteihin. Ei ole väliä onko X velipuoli vai koira. Niissä on yhteinen argumenttirakenne. Ja jos tämä rakenne puretaan, nämä kaikki erilaiset vaihtoehtokirjot menevät "viemäriin".

Argumentissa on jotenkin mieltä jos otetaan asiaan argumenttirakenne jonka esittäjä on Keijo Koivulahti. Hän tiivisti idean vasten somekasvojani niin että "Homoliittojen puolustaja on kaksinaismoralistisia idiootteja, kun homoliittoja puolustavat, mutta eivät kelpuuta samoja argumenttejä moniavioisuuden sallimiseksi." (kirjoitusvirheet hänen) Kysymys tässä on puhtaasti logiikasta eikä mistä tahansa doktriinista vaan automaattisesta ristiriitaisuudesta ; Asian varmistukseksi hän täsmensi vielä peräti että "…kritisoinkin vain tuollaisia kaksinaismoralisteja. Kaksinaismoralistit on yhtä vaaralliisia idiootteja kuin HC-uskovaiset. He ei perusta asiaa tunnettuihin tosiasioihin vaan vetää tunteella kuin karstulaiset amerikkaan…Ei taidolla vaan tuurilla. Loogisesti jos miettii asiaa, niin molemmathan pitäisi hyväksyä. Vain tunteella voi päätyä erillaiseen ratkaisuuun." Tämä on hyvin mielenkiintoinen lausuma. Sillä tämä kertoo hyvin yksinkertaistetusta ajattelusta.

Rehellisesti sanoen en tuolta pohjalta tiedä onko Koivulahti vanhan mallin konservatiivi joka haluaa vastustaa homojen avioliittoa. Vai onko hän sitä liberaalimpaa porukkaa joka haluaa laajentaa homojen avio-oikeuden jälkeen oikeuksia laajemmalle tavalla jota monet slippery slopea pelänneet ovat pelänneet. Mutta koska hänen lausuntonsa koskee logiikkaa, ei tällä ole merkitystä. Ei ole väliä missä intresseissä argumentti on esitetty. Se koskee logiikkaa joten kysymys on vain siitä mikä on automaattisesti ristiriidassa ja mikä ei. ; Minun lienee hyvä ottaa tämä huomioon. Sillä siinä missä jotkut kannattavat sekä homojen avioliittoa että moniavioisuutta, minä kannatan homojen avioliittoa mutta en moniavioisuutta. Näin ollen Koivulahden kritiikki syyttää erityisesti minun kaltaisiani ihmisiä. Joita on varmasti monta.

Asiaa voidaan lähestyä aivan puhtaasti logiikan pohjalta. Kaksinaismoralismi viittaa siihen että argumentoija tekisi väistämättä loogisen ristiriidan jos hän kannattaisi homojen liittoa mutta vastustaisi polygamiaa. (Tai toisessa tilanteessa koirien tai velipuolien kanssa naimisiinmenoa.) Näin ollen kyseessä on asiasta joka koskee loogista kalkyyliä. Ja tämä ei ole mielipidekysymys. Premisseistä voi olla erimielinen maailmankuvallisista syistä mutta peruslogiikan säännöt ovat kaikilla samat.

Asian voi tiivistää seuraavaan;
P1: Logiikassa yhtä todet premissit tarkoittavat että johtopäätökset ovat yhtä todet.
P2: Samoilla argumenteilla joilla puolustetaan homojen avioliittoa voidaan puolustaa myös moniavioisuutta.
Johtopäätös: Siksi jos kannattaa homojen avioliittoa on pakko kannattaa myös moniavioisuutta.

Josta sitten voidaan johtaa eteenoäin että jos moni vastustaa moniavioisuutta vaikka kannattaa homojen liittoja he ovat ristiriitaisia. Josta saadaan sitten epämiellyttävä totuus joka ei ole ad hominem "Ristiriitaista ajattelua harrastaa vain idiootti" josta sitten lyödään naulat kanteen lopputulemalla jossa "Homojen avioliittoa kannattavat ihmiset jotka eivät kannata moniavioisuuden laillistamista ovat idiootteja." Argumenttirakenteessa premisseissä on itse asiassa selkeästi jotain pätevyyttä. Etenkin jos johtopäätös on tosi, siitä voidaan seurata loppuosa.
1: Itse asiassa vaikka moni voisi pitää idiootti -sanaa tässä kohden ad hominemina, se ei teknisesti ottaen ole sitä. Se on jotain jota voidaan perustella. Ad hominem on sitä että joku kannanotto on väärässä koska sen esittäjä on idiootti. Jos taas tyyppi esittää huonoja ja typeriä argumentteja ja tämän ensin demonstroi niin argumentin esittäjän kutsuminen idiootiksi on epämiellyttävä totuus. Sääli että tämä johtaminen loukkaukseen on perustelurakenteen kannalta se laadukkain kohta koko argumentaatiossa! Tämä on siinä mielessä herkkua ja kykenen arvostamaan argumentoijan asenteeseen liittyvää nokkavuutta. Tosin minun maailmassani nokkavuus pitäisi ansaita. Esimerkiksi tekemällä itse perusteltuja argumenttirakenteita.

Suurin ongelma on siinä johtavatko premissit johtopäätökseen. Jos pistetään yhteen Premissi1 ja Premissi 2 ne eivät suinkaan johda siihen että johtopäätös olisi ilmselvä. Non sequitur johtuu siitä että ei ymmärretä mitä premissi 2 tiukimmillaan merkitsee. Se on nimittäin johtopäätöksen kannalta vähän niin kuin esittäjänsäkin ; vajaa ja epäpätevä.

Premissi1 ja Premissi2 eivät yhdessä yllä johtopäätökseen. Käytetty päättely on intuitiivisesti luontevaa mutta virheellistä. Se on jotain jota teemme arkijärjellä ei valitettavasti ole nimenomaan se ajattelutapa jolla rakennetaan valideja argumentteja. Jotta johtopäätökseen päästäisiin pitäisi Premissi 2 muotoilla hyvin tiukasti. Sen pitäisi olla "joka ikinen argumentti jolla homoavioliittoja puolustetaan soveltuu myös moniavioisuuden puolustamiseen". Se, että jotain asiaa voidaan puolustaa samoin yksittäisin argumentein ei tarkoita että molemmat olisivat hyväksyttyjä tämän ihmisen toimesta.

Se minkä Koivulahden argumentti tekee on itse asiassa väärän analogian käyttäminen. Hänen mielessään homoseksuaalisuus ja moniavioisuus ovat keskenään analogisia. Ja siksi jos niistä toisella on attribuutti "eettinen tasolla joka riittää siihen että siitä pitäisi tehdä laillinen" niin tästä pitäisi voida päätellä että myös tämä attribuutti on yhteinen. Kuitenkin tosiasiassa tämä analogia toimii jos ja vain jos tämä on kaikkien homoliittoja puolustavien mielessä oleva konseptointitapa. Usein tässä ongelmana onkin se että analogian käsitemaailma on haettu homoseksuaalejen avioliittoa vastustavien puolelta. Jolloin rakennelma on väistämättä ns. olkiukko. Eli vastustajien väitetään sanovan jotain jota he eivät itse sano. Ymmärrän toki että tämänlaisia on helpompaa päihittää kuin niitä oikeita argumentteja. Mutta se on huonoa päättelyä ja paskaa perustelua. Johon Koivulahti on itse asettanut aivan validit korollaarit joiden mukaan hänen kannattaa harkita kaikkea osallistumistaan arvokeskusteluihin tai mihinkään mihin tarvitaan minkäänlaisia loogista päättelyä.

Puhtaan logiikan kannalta voidaan sanoa että argumentti nojaa samuuden käsitteeseen. Koivulahti esittää että "homoseksuaalisuus" on syvästi ja läpipääsemättä niin samanlainen "moniavioisuuden" kanssa että niiden välillä ei ole eroja. Kuitenkin jo pinnallinen käsiteanalyysi paljastaa että "homoseksuaalisuus" ei ole määritesisällöltään identtinen "moniavioisuuden" kanssa. Ne eivät ole synonyymejä. Jonka väistämätön seuraus on se että niiden välillä on epäanalogioita.

Ja joka ikinen epäanalogia on mahdollisuus laittaa erimielisyyskohta niin että näin tehdessä ajauduttaisiin välttämättä tai väistämättä loogiseen ristiriitaisuuteen. Joka taas on se jonka varaan koko Koivulahden möyhöttäminen nojasi. Hän tupelsi asennevammansa vain ja ainoastaan tämän kortin varassa. Ja siksi hän väistämättä hävisikin.

Hän ei tiedostanut että jos argumentin aiheena on homoseksuaalien avioliitto se ei ole sama kuin vaikkapa pedofiilien tai moniavioisuutta haluavien avioliitosta puhuminen. (Käsitteet eivät ole synonyymit.) Ja koska pedofiilien tai polygaamiokoiden avioliitosta puhuminen ei ollut aiheena ei ollut tarpeen ottaa esille niitä epäanalogisuuksia joita homoseksuaalien ja lastenpanijoiden tai haareminrakentelijoiden välillä on. Sillä ne eivät olleet aiheena. Sen sijaan on aivan perusteltua lähestyä tällöin asiaa siten että mitä yhteistä homoseksuaalisuudella on heteroseksuaalisuuden kanssa. Ja tässä yhteydessä osa argumenteista voi todellakin olla sellaisia että ne soveltuisivat myös tämän aiheen ulkopuolelle.

Liian dikotomisesti ajatteleva ei siis ymmärrä että jos puhutaan pariutuvien sukupuolesta, ei ole välttämätöntä puhua iästä tai lukumäärästä. Sillä voidaan ajatella että on implisiittisesti selvää että kun tässä ei olla purkamassa avio-oikeuteen liittyen lukumäärää tai ikää niin nämä ovat niitä asioita jotka vallitsevat ja pätevät. Ja kun tämä huomataan voidaan havaita että tosiasiassa nämä implisiittiset oletukset ovat mukana arvokeskusteluissa. (Ne ovat, eihän tässä segregaatiota tarvitse aina ottaa huomioon kun puhutaan siitä että onko heteroliitoissa kaikilla samat oikeudet. Voidaan olettaa että kun rotukysymystä ei ole nostettu esiin niin rasismiteemassa ollaan yhtä mieltä, ainakin toistaiseksi poliittitsen strategioinnin vuoksi jos ei muutoin.)

Sovelletaan

Koska looginen rakenne ei johda premisseistä johtopäätökseen tiedetään että jonkinlainen vastaesimerkki on olemassa. Ja tiedetään että sellainen on vaikka sitä ei olisi suoraan keksittykään. Pelkkä loogisen rakenteen analyysi paljastaa tässä mielessä kaiken relevantin.

Mutta asian kuvaamiseksi ja ymmärrettäväksi tekemisen kannalta voi olla näppärää tiedostaa että Pentti Oinonen todellakin sai aikanaan mainetta kysymällä että jos homot pääsevät naimisiin, niin pian ihmiset menevät naimisiin koirien kanssa. Olen Oinosen kohdalla sitä mieltä että hänen kannattaisi kenties ottaa oppia Polignacin piispasta. Hän kun näki Pariisissa simpanssin eläintarhassa. Se, miten hän reagoi eläimeen on mielenkiintoinen. "Puhu, niin kastan sinut." Tämä on nähdäkseni jotain joka kannattaa ottaa vakavasti. Minä ehdotankin että kirkko todellakin alkaa naittamaan Oinosta koirien ja kissojen kanssa, kunhan koira ja kissa on oikeustoimikelpoinen henkilö joka häärituaalissa sanoo yleisön ja papin edessä sanoo "tahdon". Kyllä se siitä. "Puhukaa, niin vihin teidät". Avioliitto voidaan nimittäin nähdä kahden täysivaltaisen ihmisen välisenä sopimuksena. Tämä on siitä tehokas argumentti että se hoitaa yhdellä tempulla pedofilian että koirat. Koirilla ja lapsilla ei ole lain edessä samanlaisia oikeuksia tehdä sopimuksia kuin aikuisilla. Ja tämä juridinen epäanalogia voi olla perusteltu ero sen kanssa miksi homopareja kohdellaan eri tavalla kuin zoofiileja tai alaikäisten kanssa naimisiin menoa.

Insestin puolella taas on usein argumentoitu sitä kautta että insestiin liittyy kasvanut perinnöllisten sairauksien riskiä. Tämä hieman ns. eugeeniselta prosessilta maistuva argumentti on siitä näppärä että se on epäanaloginen sen kanssa mitä homoseksuaaleille tapahtuu. Homoseksuaalit kun eivät saa keskenään jälkeläisiä – aivan kuten homojen dissaajat usein itse osaavat korostaa. Tämä epäanalogia on kuitenkin logiikan kannalta aivan validi.

Tämä demonstraatio on vain sitä varten että näitä vastaesimerkkejä on keksittävissä. Käytännössä aina. Jokaiselle erilliselle vastausvaihtoehdolle ei tarvitse edes keksiä vastaesimerkkiä. Sillä kun tiedetään suoraan loogisesta rakenteesta että johtopäätöstä ei seuraa, voidaan nämä "miksi X kun kerran homotkin" -rakenteiset jutut laittaa samaan roskakoriin kaikki. Nekin yksittäiset perversiokauhistelut joita homoseksuaalien vastustajat eivät ole vielä edes keksineet. (Koska kysymys on loogisesta rakenteesta ja pääsäännöstä jota voi seurata periaatteessa ääretön määrä erilaisia esimerkkejä.)

Kaiken kaikkiaan ; En suoraan sanoen ymmärrä miksi juuri velipuolet nousevat esiin. Tietääkseni sisarukset eivät saa mennä naimisiin. Joten homoliitoissa velipuolina olevat ihmiset eivät pääsiis naimisiin sen enempää lainmuutoksen jälkeen kuin sitä ennenkään. Joten en ymmärrä miten tämä ero nyt sitten syntyy lain seurauksena. Ilmeisesti sillä samalla syyllä millä tämä homoseksuaalien avioliittoon pääseminen on perustuslain vastaista. (khöm.) Kun laki tuntee eron lähisukulaisen ja muunlaisen välille niin miksi homoseksuaalisuus koskisi tähän. Eihän homoseksuaalisuus ole lähisukulaisuutta vaan sukupuolta koskeva juttu. Analogisuusvaatimus katkeaa ja tämä muuttuu mahdolliseksi syyksi olla erimielinen siitä miten homojen ja velipuolien avioliittoa tulisi käsitellä.

Soveltavia esimerkkejä toiselle puolelle

Loogisessa rakenteessa oleva puute ei välttämättä valaise paljoa. Logiikka kun ei ole tässä aiemmin mainitsemieni homojen avioliiton vastustajien vahvuusaluetta noin yleensäkään. Mutta kun näkökulma vaihdetaan on varmasti helppoa huomata että perustelurakenteessa on iso aukko. Ja tämä tapa lähestyä voi siksi olla tehokas ja opettavainen.
1: Itse asiassa voidaan aloittaa suoraan tuosta aiemmasta vaiheesta blogaustani. Homoavioliittojen vastustajien puolella kerrottiin sellaisesta argumentista että nykyinen laki on tasa-arvoinen koska jokaisella on lupa naida vastakkaista sukupuolta oleva. Tämä on teknisesti tosi argumentti jonka ongelmana on vain se, että samantapaisella argumentilla sekä on puolustettu että voidaan puolustaa rotusegregaatiota jossa jokaisella on oikeus naida saman rodun edustaja. Kun kaikilla on sama oikeus, ei tässä rikota tasa-arvoisuutta. ; Tämän argumentin puute ei tarkoita sitä että jos vastustat homoavioliittoja sinun tulisi kannattaa segregaatiota. Se tarkoittaa vain sitä että tämä yksittäinen argumentti ei ole kovin vahva. Eli kannattaisi tarjota pöytään avuksi toisia argumentteja. Tämänlaisella argumentilla omaa kantaa voi vahvistaa jos käytössä on muitakin argumentteja. Mutta jos se on ainut argumentti. Niin voidaan sanoa että tässä tietyssä tapauksessa premissi 2 on hyväksyttävä. Kovin uskottava tämä tilanne ei ole.
2: Argumentti on yhtä järkevä kuin väittäisi että homoavioliittojen vastustajat jotka eivät aja selibaattia olisivat sisäisesti ristiriitaisia siksi että voidaan määritellä "seksisuhde" -tyylinen "kahden ihmisen suhde" jossa yhdistyy monenlaiset heteroista homojen kautta ties mihin. Ja jos vastustat yhtä niin sitten poikkaet muissakin. Eihän näin tietenkään ole. Tosiasiassa heterosuhteet ovat epäidenttisiä homosuhteiden kanssa (sukupuolijakauma) ja hetero ja homosuhteet epäidenttisiä pedofilian kanssa (ikä). Ja se, että sekä pedofiili että normiheteroseksuaali ovat samalla tavalla epäidenttisiä selibaatin kanssa ei merkitse sitä että jos vastustat pedofiliaa niin vastustat myös heterojen välistä seksiä.

Miksi noin huonoa argumenttitapaa käytetään?

Logiikka ja analyyttisyys ei selvästi ole tuon "jos homot niin miksi ei X:kin".. rakenteen puolella. Miksi sitä siis käytetään? Ilkeämielinen voisi sanoa että tosiasiassa kukin ideologia käyttää niitä argumentteja jotka sen asiaa vetävät. Joten jos parempia ei ole, käytetään sitä mitä on. Joka kaikilla puolilla ei ole paljoa. Ja tästä voitaisiin todella tehdä jotain päätelmiä siitä mitä mieltä ns. järkevät ihmiset ovat.

Mutta tosiasiassa syynä on retoriikka. Kun puhutaan homoseksuaalejen avioliitosta on omituista siirtää aihe jonnekin ihan toiseen. Jos aiheena on homoseksuaalisuus on tavattu että puhutaan tästä aiheesat. Filosofiassa tunnetaan red herring -niminen päättelyvirhe, jossa virhe on siinä että lakataan puhumasta aiheesta ja puhutaan jostain muusta. Strategisessa mielessä tempun ydinmehu on juuri siinä että kun puhutaan jostain epämiellyttävästä joka tuottaa tuloksia josta ei pidä niin osa kokee että on näppärää siirtää keskustelu johonkin toiseen aiheeseen. Jos aiheena on homoseksuaalisuus ja se saavatko he mennä naimisiin on todella omituista vaatia että puhutaan mummojen eläkerahoista tai zoofiliasta. Suurin osa lienee sitä mieltä että pedofilia on paha. Itse asiassa Oinosen koira-analogia toimii jos ja vain jos "pian mennään naimisiin koirien kanssa" on ärsyttävä. Jos pitää zoofiliasta niin rinnastus olisi vain statement of fact. Ollakseen argumentti, zoofilian pitäisi olla karsea vaihtoehto. Ja se onkin.

Zoofiliaan ja vastaaviin viitataan koska se on karsea. Ja se itse asiassa toimii siksi että se on epäanaloginen homoseksuaalisuuden kanssa. Ideana on se, että jos homoseksuaalisuus ei kaikista tunnu ällöttävältä niin se rinnastetaan mielikuvissa johonkin joka on useammista ja enemmän ällöttävää. Näin tämän ällöttävämmän seurauksen mielikuvat saadaan liitettyä siihen vähemmän ällöttävään. Näihin poikkeamiin viitataan.

Eli argumenttia ei käytetä siksi että parempia ei voisi olla. Vaan siksi että taint by association on tehokas strategia siitä huolimatta että se rikkoo niin logiikkaa kuin hyviä tapojakin vastaan. Vastaustajan habitus halutaan tahrata ja ns. myrkyttää kaivo. Homoista keskustelu voidaan ohittaa siirtämällä asia kauhisteluun ja väitettyjen seurausten kimppuun. Aiheesat toiseen virittävä red herring ja siihen yhdistetty asenneilmapiirin tahraaminen ovat käteviä. Sillä homoissa itsessään ei monille ole nykyään mitään kovin ahdistavaa ja kauhistuttavaa. Toisin kuin moniavioisuutta kannattavilla, pedofiileillä, insestin ystävillä ja eläimiin sekaantuvilla.
1: Olen odottanut nekrofiliakorttia mutta sitä ei jostain syystä ole kuulunut. Ilmeisesti homoseksuaalien avioliiton vastustajat tajuavat että kuollut on epäanaloginen elävän homoseksuaalin kanssa ja että kuollut ei juridisesti voi tehdä sopimuksia. Mutta eivät tajua tätä täsmälleen samaa asiaa muiden asioiden kohdalla. Koska jos he tajuaisivat, heillä ei olisi jäljellä mitään.

Demokratiakulma

Vielä muutama vuosi sitten homoseksuaalien avioliiton vastustuksessa oli enemmän esillä uskonnonvapausteema. Silloin oltiin siinä mielessä rehellisempiä että homojen avioliiton vastustaminen tunnustettiin joksikin jota tehtiin nimenomaan uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.

Kun nykyään on muodikasta korostaa että ateistikin voi kannattaa luonnollista avioliittojärjestelmää. Ja puhutaan mielellään siitä miten kampanjointi ei ole uskonnollista, oli silloin luontevaa lainata esimerkiksi Pasi Turusta joka esitti sen tyylisiä lausumia kuin "Esimerkiksi siten, että saarnatessani perinteisen avioliiton olevan ainoa oikea Jumalan hyväksymä perhemuoto, ja sukupuolineutraalin avioliiton olevan vahingollinen niin kirkolle kuin yhteiskunnalle, se tulkitaan yhteiskunnassa ennen pitkää kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan ja oikeuttani ilmaisunvapauteen aletaan rajoittaa uhkailemalla juridisilla toimenpiteillä tai nimittelemällä rasistiksi."

Silloin taas korostettiin, että demokratiassa kristitty saa käyttää julkisessa tilassa uskonnollisia argumentteja. Sillä demokratia ei vaadi edes ideologista koherenssia. Lakeja ei tarvitse kannattaa niin että yhtäällä käyttämiään argumentteja tulisi käyttää sellaisenaan toisaalla. Ei vaikka logiikka käskisi. Ja toisaalta se, että laki sallii jossain jotain ei ole vielä syy että muualla olisi pakko muuttaa jotain toista asiaa. Se jos logiikan mukaan homojen avioliitosta olisikin pakko seurata se, että saadaan mennä naimisiin koirien kanssa, niin lain ei tarvitsisi koherentisoida itseään. Sillä demokratiassa laeista ei päätä loogikkojen lauma vaan äänestäjät ja heidän enemmistölausuntansa.

Nyt on toki käynyt se, mitä silloin suosittelinkin. Minun vastaukseni kun oli se, että demokratiassa saa tosiaan käyttää uskonnollisia argumentteja. Mutta ongelmana onkin se, että argumenttien tulisi myös vedota ihmisiin. Korostin että jos haluaa minun mielipiteitäni käännyttää ja muuttaa niin kannattaa kenties vaikuttaa muilla keinoin kuin viittaamalla "Raamatun" lauseisiin. Tämä on nyt uskottu sitten niinkin hyvin että vanhat homoja vastustavat argumentit on pidetty mutta niiden raamattuviittauksia on editoitu niin että nykyään nämä argumentit eivät enää viittaa oikein mihinkään.

Voidaankin sanoa että tässä kulmassa uskovaisten kannattaisi muistaa mitä on tullut sanottua demokratiasta. Hauveliargumenttiperhe toki kannattaa haudata syvälle, sillä siinä on koira haudattuna.

Loppukaneetti.

Tästä kaikesta voidaankin päätellä se, että kaikki mitä meiltä tällä hetkellä puuttuu on lain silmissä päteväksi arvioitu Suomen Lain kohdan kaivelu jossa homoseksuaalien avioliitto rikkoo perustuslakia ja nimenomaan perustuslakia vastan. Tähän haasteeseen vastaaminen on aivan perusteltua. Sillä minä olen kyennyt vastaamaan haasteeseen kun sellainen esitetään. (Juridiikka kuten se seuraako premisseistä johtopäätös ovat siitä hauskoja esimerkkejä että niitä yhdistää se että ne eivät ole mielipidekysymyksiä. Non sequitur on jotain joka on yhtä selvä kuin se onko 2+2=5 validi laskelma.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu