Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

SETIäisiä

Edward Snowdenin ennakkokohuttiin uskovan avaruusolentoihin. Hänen varsinainen viestinsä oli vähemmän kohinaa herättävä. Hän esitti miksi emme kuule ja nappaa avaruusolentojen viestejä. Kysymys ei ollut avaruusolentojen todistamisesta tai kumoamisesta vaan astetta pienemmästä "Miksi avaruudesta ei kuulu mitään takaisin, vaikka me kailotamme sinne koko ajan tahtomattammekin kaiken maailman turhuuksia televisiossa ja radiossa?" Ja vastaus oli seuraava : "Salattua viestintää, jos se on kunnolla salattu, on käytännössä mahdotonta tunnistaa salatuksi viestinnäksi. Kunnolla salattua viestintää ei voi erottaa satunnaisesta käytöksestä." ja avaruusolennoilla on syy salata asiansa kunnolla "Alienien on ehkä mahdotonta viestiä ilman ääritehokasta salausta, koska muu olisi niin alkeellista. Kun yhteiskunta saavuttaa tietyn tason, salaamattoman viestinnän vaarat tajutaan."

Itse informaatioteoriaa koskevassa osiossa ei ole mitään kovin kontroversiaalia.

Tiedämme että maailma ei ole kuten Dan Brownin "Murtamaton linnake" -kirjassa. Kaikkea ei voi purkaa. Niin sanottu kertakäyttöinen Vernamin salaus, jossa salausavain on viestin mittainen, sitä käytetään vain kerran ja on täysin satunnainen ei voida purkaa muuten kuin hankkimalla salausavain jotenkin haltuun. (Usein ongelmana onkin näiden salausavainten kuljettaminen. Jos on täysin luotettava keino kuljettaa niitä niin miksi ei saman tien kuljettaa niitä salattavia viestejäkin siten?) Samoin tiedetään, että salaviestit puretaan tarttumalla toisteisuuteen. Ja sen poistaminen lisää algoritmista kompleksisuutta. Joka taas näyttää juuri sellaiselta jota sattuma todennäköisimmin tuottaa. (Säännönmukaisia, matalasti algoritmisesti kompleksisia, merkkijonoja on tilastollisesti vähän kun korkeasti algoritmisesti kompleksisia on tilastollisesti runsaasti.) Usein ajattelemme että kompleksisuus vaatii työtä ja olisi ei-satunnaista. Mutta asiat eivät valitettavasti noudata intuitiota.

On kuitenkin mahdollista että joku haluaa viestiä. Ihmisetkin ovat lähettäneet viestejä avaruuteen. Ja niissä voidaan tarkoituksella käyttää poikkeavia rakenteita. Sellaisia jotka on helppo kaapata. Lähettäjän tavoite vaikuttaa asioihin. Siksi Snowdenin vastaus on "erittäin hyvä muttei täydellinen". Ja avaruussignaaleita ollaan haettu erityisesti radioaalloilta. Tällä asialla on ollut muun muassa hullun neron arkkityyppi Nikola Tesla. Hän yritti kommunikoida avaruusolentojen kanssa. Ja itse asiassa hän kertoi vuonna 1899 saaneensa yhteyden marsilaisiin. Kaikki ei jäänyt nerokkaan mutta mielenterveydeltään järkkyneen Teslan varaan ; Elokuussa 1924 marsin ollessa harvinaisen lähellä maata oli Amerikoissa toteutettu erityinen marsiin tähtäävä radionkuunteluprojekti, joka vaati muun muassa radiohiljaisuutta. Nykyään jokainen tuntee SETIn, joka yrittää hakea nimenomaan kapeakaistaisia signaaleja. Muutoin parissa saatetaan törmätä sen tyylisiin dilemmoihin kuin "9HY9HY-H1C6N7O8P15-KT61L5-PKT6H9HY8F3".

On helppoa innostua tätä mainittua tunnetummasta Wow -signaaleista. Toisaalta kannattaa pitää myös maltti. Markus Hotakaisen "Onko siellä ketään" -kirjassa, jossa tätä viestintäasiaa lähestytään, luetellaankin erilaisia tapahtumia jossa tiedemiehet ovat kuvanneet viestin varovaisesti mutta media on kohkautunut. Signaaleille voi löytyä erikoisia syitä. Kuten esimerkiksi tutkimuslaitoksen ruokapaikan mikroaaltouuni. Tämä informaation ja viestin tunnistamisen puoli kuitenkin jääkööt vain huomautuksen tasolle, koska ajattelin keskittyä hitusen toiseen asiaan.

Näkemyksessä on muutamia suuria linjoja joita on minusta miellyttävää läpikäydä.

Kun tarkastelen ihmisten suhteita avaruusolentoihin, olen karkeasti ottaen jakanut tulkinnat kolmeen luokkaan. "Hörhöihin", "astronomeihin" ja "biologeihin". Niin hauskaa kuin voikin olla pilkata kylähulluja joiden argumentisto on heikkoa on kuitenkin kenties järkevintä keskittyä rakentavaan puoleen. Jolloin käsillä on kaksi suurta linjaa. Ja niiden kohdalla on kyse nimenomaan siitä miten "säännöt" nähdään ja määritellään; Tällöin lähestytään sitä mitä Nathan Taylor on kirjoittanut "Sagan syndroomasta". Toki on selvää että asenne ei tosiasiassa kerro koulutuksesta suoraan. Kyseessä on enemmänkin asennetta kuvaava nyrkkisääntö kuin lokero joka kuvaa kaikkia biologeja ja kaikkia astronomeja.
1: "Astronomit" näkevät universumin yhtenäisten lakien kautta tavalla jossa kaikki toimivat oleellisesti samalla tavalla kaikkialla. Tässä suurena teemana on se, että kaikki nähdään toistuvina kuvioina. Asiat pompsahtavat esiin kaikkialla. Tässä taustalla on kopernikaaninen periaate, jonka mukaan maa ja ihmiset eivät ole universumin keskikohta ja että luontoa pitää lähestyä tavalla jossa maa ei ole erityinen ellei toisin todisteta.
2: "Biologit taas näkevät että kaikki asiat ovat poikkeuksien tutkimista. Maassamme on miljoonia lajeja jotka ovat uniikkeja. Maailmassa säännöt voivat olla pysyviä, mutta tilanne on kuitenkin kuten Stephen Gould esitti ; Jos evoluutio kelattaisiin alkuun ja toistettaisiin, se tuskin toistaisi samaa kehityspolkua sellaisenaan. Luonnonlait ovat samat, mutta mukana on sattumaa niin että asiat olisivat erilaisia. (Hieman kuten lotossa ei tule joka viikko samat numerot vaikka arvontapallot ja kone ovat samanlaisia.) Jos tätä haluaa lähestyä snobistisesti voisi sanoa että eliöiden maailma on kontingentti. Ja siksi asioita pitää lähestyä poikkeuksina.

Nyrkkisäännön osuvuutta kuvannee juuri se että Sagan oli kiinnostunut ulokoavaruuden älystä. Ja toisaalta Syyskuun alussa 2010 itse Stephen Hawking ilmoitti tulleensa siihen tulokseen, että Jumalaa ei enää tarvita, koska vieraiden aurinkokuntien löytyminen tekee elämän syntymisestä todennäköistä ilman Luojaakin. Toista puolta edustakoot sitten Jacques Monod, jonka mukaan universumissa oli "sattumaa ja välttämättömyyttä" ja josta elämä maan päällä oli tilastopoikkeus, kenties jopa uniikki asia. Myös Richard Dawkins on nojannut perusteluihin joiden mukaan maassa on ylipäätään elämää lähinnä siksi että universumi on niin suuri.

Snowdenin lausunto on mielestäni siinä mielessä kiinnostava että se ottaa jossain määrin kantaa asiaan. Se nimittäin ottaa kantaa Fermin paradoksiin. Tämä taas on kiinnostava. Sillä se on yksinkertainen haaste monimutkaiseen kysymykseen. Kysymykseen joka tulee helposti vastaan kun käsitellään Draken kaavaa. Kun kaavaan laitetaan arvioita, saadaan usein tuloksia jotka miellyttävät "astronomeja". On useita paikkoja joissa on älyllistä elämää. Fermin paradoksi tuleekin siitä että miksi emme sitten kuule noista muista älyllisistä olennoista. Ja kaikista yksinkertaisin - ellei liiankin typistävä ja simplistinen - vastaus on tietysti sanoa että se johtuu siitä että avaruusolentoja ei ole ja olemme ainutlaatuinen sattuma jonka ainut olemassaolon syy on siinä että universumi on käsittämättömän suuri - kenties jopa ääretön. Kenties edes näkyvän universumin alueella ei olekaan toista elämää juuri pienten todennäköisyyksien vuoksi. Joka tietysti miellyttää "biologia". Jolle ihme ei ole "poikkeava tai ainutlaatuinen" vaan enemmänkin se, että "kun riittävän monta kertaa yritetään, saadaan ulos myös epätodennäköisiä yksittäistapauksia". (Joista ei saa yleistää.)

Fermin paradoksista

Snowden yrittää antaa jonkinlaisen sellaisen vastauksen Fermin paradoksiin joka mahdollistaisi avaruusolentojen olemassaolon. (Mistä on aikamoinen loikka niiden todistamiseen.) Fermin paradoksi. Hän kysyi yksinkertaisesti sitä että jos älykkäitä avaruusolentoja on, miksi he eivät ole täällä. Jos älyllisiä sivilisaatioita on, miksi emme näe niitä. Kysymys on siitä kiinnostava, että vaikka universumin etäisyydet ovat pitkiä, niin valon nopeudella etenevien alusten ja tukikohdista eri suuntiin jakautuvien uusien "lähtöpisteiden" avulla linnunrata voitaisiin teoriassa valloittaa yllättävän äkistikin. Vastauksia ongelmaan on lukuisia. Ja ne voidaan luokitella karkeasti seuraaviin:
1: Ne itse asiassa ovat jo täällä. Heitä voidaan sitten kutsua - Leo Szilardia mukaillen - unkarilaisiksi. Tai reptiliaaneiksi. Tai Prinssi Charlesiksi. (Kenties jopa Prinssi Charlesiksi joka on reptiliaani.) Tai he ovat Area51 piilotettuina ja hallitus peittää todisteet. Näin esimerkiksi Ozma -projektin kuulemat sotilaslentokoneiksi tulkitut havainnot olisivatkin olleet oikeasti avaruusolentojen viestejä ja raportointi aiheesta on epäluotettavaa. Kenties muinainen astronauttiteoria onkin tosi ja se mitä pidämme yliluonnollisina jumalakertomuksina kertovatkin muinaisajoista jolloin humanoidit kävivät maassa tutkimusretkellä. (I'm not saying it was aliens. But it was aliens.)
2: Olemme itse asiassa yksin, kosmisia sattumia. Kenties siksi että elämän synnyn todennäköisyys on häviävän pieni. Tai sitten toimivan teknisen yhteiskunnan toimeikas kausi on lyhyt. Että saastuminen ja muut teknologian tuomat ongelmat tuhoavat teknisen yhteiskunnan. Tai universumi on ollut pitkään täynnä säteilyä ja maa on itse asiassa synnyttänyt elämää suunnilleen heti kun se on ollut mahdollista ja siksi olemme eturintamassa. Robin Hanson on tuottanut teeman "suuresta suodattimesta" jossa erilaiset tuonkaltaiset (ja monet muut) elementit estävät teknologisen älykkään yhteiskunnan syntyä ja kehitystä tai joka estää sen pysyvyyden.
3: He ovat olemassa mutta eivät ota yhteyttä. Syyt voivat olla moninaisia. Kenties yhteiskuntia ei häiritä byrokraattisin syin kuten "Star Trekissä". Tai sitten emme vain osaa tulkita viestejä joita onkin kaikkialla. Joka tietenkin on se mihin lokeroon Snowdenin näkemys osuu.

Toki muitakin ratkaisutapoja on. (Palaan niihin myöhemmin tässä blogauksessakin.) Ne on kirjoitettu esiin hieman asenteellisesti. Ylläolevat luokitelmat ovat filosofisesti kiinnostavia mutta suurta osaa niistä on vaikeaa nähdä empiirisinä tai lujasti faktoihin sidottuina. Näkisin, että tuonlaiset todennäköisesti vahvistavat "suuren yleisön" ajatusta SETIstä ja muusta avaruuselämän etsimisestä jonkinlaisena pseudotieteenä. Jos on mahdotonta erottaa tarinankerrontaa skenaarioista tämänlainen ajatus on aivan luonteva ja jopa järkevä. Joskus luokittelun olemassaolo tuo mielikuvia rationaalisuudesta. Mutta juuri tuon tyylinen voi olla -rationaalisuus kyllä herättää epäilyjä itse kussakin. Mielestäni tämä on hyvä ilmituoda tälläisien retoristen ratkaisujen keinoin.

Draken kaavasta.

Draken kaava on varmasti monille tuttu. Sitä toistetaan monessa paikassa. Se voidaan ilmaista (huonolla) notaatiolla seuraavasti N = R* x fp x ne x fl x fi x fc x L jossa
N = Linnunradan viestintäkykyisten sivilisaatioiden määrä tällä hetkellä
R* = Linnunradalla syntyvien tähtien määrä vuodessa
fp = Se määrä jolla tähdillä on planeettoja
ne = planeettojen todennäköisyys joilla voisi kehittyä elämää
fl = todennäköisyys jolla elämä voi syntyä sopivissa olosuhteissa
fi = todennäköisyys jolla elämä kehittyy älylliseksi elämäksi
fc = todennäköisyys että älykäs elämä on halukas tähtienväliseen viestintään tai tuottaa sitä sivutuotteena
L = Teknologisesti kehittyneen sivilisaation odotettu elinikä

Jos me katsomme tätä kysymystä se antaa yhdellä tavalla suoraan vastausta siihen kysymykseen miksi "he" eivät "ole jo täällä". Se ei ole vain luokitelma, vaan se koostuu osasista jotka ovat määriteltyjä. Ja vastaamista voidaan lähestyä sillä että jokainen muuttuja otetaan yksitellen käsittelyyn. Lopputulos tulee ikään kuin sivutuotteena. Drake ei itse pitänyt omaa ajatustaan erityisen nerokkaana. Ja se periaatteessa onkin vain kasa kertolaskuja. Tässä kohden kiinnostavaa onkin että meillä ei ole tarkkaa tietoa näiden muuttujien sisällöstä. Itse asiassa Esko Valtaoja kuvaakin mainiosti "Kotona maailmankaikkeudessa" -kirjassaan sitä miten kaava on jossain määrin se että kun tuntemattomia lukuja kerrotaan keskenään, vastauskin on tuntematon.

Toisaalta kun katsoo kaavan lukuja voi ymmärtää miksi Hawking oli sitä mieltä että aurinkokuntien olemassaololla on suuri merkitys sille tarvitseeko elämän syntyä selittää tai "pitää ongelmana" ; Selvästi jos jokin muuttuja on suuri, se lisää elämän olemassaolon todennäköisyyttä niin että elämässä ei olisi mitään poikkeuksellista. Ja toisaalta kyllä Esko Valtaojakin korosti että kun lukuihin syötetään omia arvioita, moni saa optimistisia tuloksia. Elämä olisi yllättävänkin yleistä.

Toki tätä pitää hieman lieventää ; Monet niistä ovat varsin empiirisiä. (Empiirisyysaste karkeasti ottaen laimenee mitä pidemmälle listassa mennään. Ensimmäiset luvut eivät ole aivan niin mielipiteenvaraisia kuin viimeiset.) Tämä tarkoittaa sitä että jos viestintää ei näy, ja linnunratojen ja planeettojen määrät ovat suuria, on pakko kalibroida jo tältä pohjalta tietoja näistä muista luvuista. Näin ollen SETI ei voi kenties vastata kysymykseen "onko älyllistä elämää olemassa". Mutta sen ei tarvitse. Kysymys on tutkimusohjelmasta. Tämä on hyvä muistaa. Sillä usein ihmiset näyttävän ajattelevan että jokin mielipide asiasta on tieteellinen ja tiede on sitä että annetaan vastauksia joihinkin mielipiteiden totuusarvoihin. Ja tehdään tätä tavalla jossa vastaus tulee uskottavasti ja nopeasti. Mutta tutkimusohjelmalähtöinen suhde tieteeseen muistuttaa että tieteessä ei aina ole kysymys tietämisestä tai oikeista mielipiteistä vaan etsimisestä. Ja siksi SETI:ssä ei välttämättä tarvitse uskoa avaruusolentojen olemassaoloon jotta projekti olisi mielekäs. Se voi olla mielekäs vaikka avaruusolentoja ei olisi ja taivaalla olisi vain "suuri hiljaisuus". (Joudumme tällöin joka tapauksessa hakemaan selitystä Fermin paradoksiin että kenties siihen miksi me olemme olemassa.)

Lillin jossain mielessä tässä välissä

Olen haihattelija mutta biologiaan taipuvainen haihattelija. Tämä tarjoaa minulle ihanan tilaisuuden olla pinnallinen. Suhtaudun avaruusälyyn siten että se vaatii erityistä todistamista. (Luokittelen huonot tai puuttuvat todisteet hörhöilyksi. Jos sen rakenne on kummitus-enkelikohtauskertomuksen tasolla oleva anekdootti, niin pyyhkäisen sen syrjään epäuskottavana.) Toisaalta ajatuksessa on jotain kiinnostavaa.

Kenties jopa siksi että olen itse viehättynyt Fermin paradoksin ratkaisuun joka ei vaadi avaruusolentojen olemassaoloa. Pinnallisuuttani korostaa se, että olen lukenut näkemyksen kirjasta. Mutta asiaan voidaan ottaa erikoisempi kulma. Paul Davies kuvaa "Kolkko hiljaisuus" -kirjansa sisällä nimenomaan sitä miten Fermin paradoksiin joudutaan nykytilanteessa ottamaan kantaa. Kun SETI on tuottanut tuloksinaan todisteet fyysikoiden mikroaaltouunin olemassaolosta, on jollain tasolla pakko selittää miksi kommunikaatio on niin vaikeaa. (Mihin onkin sitten keinoja.)

Kun mietitään miksi avaruusolentojen kohtaamisia ei ole saatu, on siihen montakin erilaista vastausta. Davies läpikäy tähän omaan mielipiteeseeni liittyen luvussa "suuri suodatin" tilanteen joka nojaa em. Draken kaavaan. Kaavasta voidaan huomata, että mukana on itse asiassa monia elementtejä. Skenaariot miksi emme ole kuulleet/tavanneet avaruusolentoja muuntuvatkin joksikin jotka viittaavat johonkin kohtaan Draken kaavassa. 

Jos älykkään elämän synty on epätodennäköinen, se taatusti selittää miksi emme kuule avaruusolennoista, mutta tämä skenaario on lisäksi liitettävä osaksi monivaiheista historiaa. Ja tämä historia on paitsi kokoelma tarinoita, se on myös lineaarisesti etenevä historiallinen käsitteistö. (Este voi olla missä tahansa muuttujassa empiirisestä haihattelevampaan.) Ja tässä aika on muuttuja jonka kautta skenaarioita voidaan tarkastella ja tästä saadaan irti aivan uusia ajatuksia, huomioita ja tietoja! (Skenaarioista voidaan tätä kauta vetää induktiiviisia päätelmiä.)

Niiden läpikäyminen voidaan kuvata suodattimena, suurena suodattimena, jonka jokaiseen väliin jää jotain. Ja mitä tehokkaammin jokin vaihe toimii esteenä, sitä tehokkaampi suodatin tässä kohden on ja sitä enemmän ongelmia siinä kohdassa on edessään jos "tavoitteeksi" kuviteltaisiin loppupäässä oleminen. Merkittävää on, että ihmiskunta on läpikäynyt monia niistä. Itse asiassa koska emme pällistele satunnaisesti valikoituneella planeetalla, monet niistä eivät ole omalla kohdallamme rajoite ; Ihmiskunnan kanssa viestiminen olisi rajoittunut lähinnä L:än eli yhteiskunnan kestoajan mukaan.

Tämä ilmiselvyys johtaa erikoisiin huomioihin. Davies käsittelee sitä että koska avaruusolennoista ei ole saatu kontaktia on aivan järkevää ottaa Fermin paradoksissa mainittu ongelma relevanttina. Tämä ongelma voi ratketa hyvinkin monella tavalla. Esimerkiksi jos elämän synty on todella epätodennäköistä, ongelma ratkeaa jo tätä kautta. Toisaalta kiinnostavaa onkin että jos Marsista ja Venuksesta löydettäisiinkin bakteereita, tiedettäisiin että elämän synty ei olisikaan "niin harvinaista kuin olemme ajatelleet". Ja tämä pakottaisi siirtämään  kommunikaatiottomuutta muualle kaavassa.

Davies esittää jopa niin että "Tilanne muuttuu vielä koleammaksi, jos löydämme alkeellisen elämän lisäksi kompleksista elämää maan ulkopuolelta, koska niitä seuraavat älykkyyteen johtavat vaiheet paljastuisivat olevan todennäköisiä eikä harvinaisia. Se edelleenkin heikentäisi sitä, että suuri suodatin on älykkään elämän menneisyydessä, ja kasvattaisi älykkään elämän vaarallisen tulevaisuuden todennäköisyyttä."

Toisin sanoen jos Draken kaavan alkupään luvut paljastuvat todennäköisiksi, on toki kenties yhä jäljellä skenaarioita joissa ongelmat ovat ennen älykkään viestinnän syntymistä. Mutta niitä on olennaisesti vähemmän kuin ennen tätä paljastusta. Näin ollen tilanne on sellainen, että marsin bakteerit ovat pelottavia koska ne pakottavat toteamaan että älykkäät teknologiset eliölajit ajautuvat nopeaan tuhoon. Eli jos elämä on yleistä mutta emme saa viestejä, se viittaa siihen suuntaan että teknologiset yhteiskunnat voivat ajautua saastumisen, globalisaation tai ties minkä moni- tai monokultturismin kautta tuhoamaan itsensä ydinsodassa. Tai jossain muussa.

Ehkä älyllisten olentojen yhteiskunta ajautuu siihen tilanteeseen mistä Jared Diamond kertoo "Romahdus" -teoksessaan ; Hänestä luonnonvarat ovat kuin pankkitili joka kasvaa korkoa. Koroilla eläminen voi jatkaa vaikka ikuisesti. Mutta jos kulutat yhtään enempää kuin tili kasvaa korkoa, rahavarat hupenevat ennemmin tai myöhemmin. Ja näin ollen esimerkiksi teollisuus ja saasteet ovat hyvä ratkaisu mutta vain tiettyyn rajaan asti. jos tämä raja ylitetään, yhteiskunta tuhoutuu. Siihen voi mennä 10 vuotta, 100 vuotta, 1000 vuotta. Mutta jos kulutat enemmän kuin korkotulot ovat, tuho tulee. Vuosisatainen kokemus ei siis olekaan kovin vakuuttavaa. Ja monesti voidaan nähdä että nykypelillä tilimme tyhjenee yllättävänkin nopeasti. Nykyajan tieto ei vastaa menneisyyden käytännöstä saatua kokemusta ; Kokemusoppiminen on tarjonnut tehokkaita keinoja jotka toimivat lyhyellä aikavälillä mutta eivät pitkällä aikavälillä. (1000 vuotta on ihmiskunnan historian kannalta lyhyt aika. Ihmisen iän tasolla se on toki iäisyys.)

Toisin sanoen oma kantani SETI -projektiin on se, että tarvitsemme siihen liittyviä ajatuksia ja kokeita sen takia että voimme selvittää olemmeko lirissä. (Kyynisenä pessimistinä olen taipuvainen ajattelemaan induktiivisesti että olemme. Suurin osa lajeista on kuollut sukupuuttoon ja Murphyn laki on jotain johon kenties suhtaudun kopernikaanisen periaatteen mukaisesti...)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Yhtenä hiljaisuuden selityksenä on pidetty myös sitä, että avaruuden eri sivilisaatioiden kohtaaminen on se tuhoisa tekijä. Vaikka sivilisaatio olisi omalla planeetallaan pitkäikäinen ja kestävä, niin teknisesti kehittynyt kulttuuri ajautuu sotiin toisten sivilisaatioiden kanssa. Rauhantyöllä riittää tehtävää myös kosmisessa mittakaavassa.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Tuttuja asioita kaikki.

Vuosien varrella useimmat mainitsemasi asiat ovat olleet keskustelun alla.

Mielenkiintoista on mm Urantina-tekstin selostamat ”relay” lähettimet joita on sijoitettu eri kohtiini avaruuteen. Mikään energia ei riittäisi lähettämään tehoa kaikkein suuntiin. Jopa melko läheiset tavalliset tähdet eivät ole havaittavissa rediotelesekoppien avulla.

Mutta jos käytetään sopivin välimatkoihin sijoitettuja releasemia, jotka käyttävät suunnattuja lähetyksiä, tällainen tietyn tähtijärjestelmän kattava systeemi on mahdollista aikaansaada. Jopa joitakin yksityiskohtia eräitten keskusplaneettojen antennijärjestelmistä selostetaan Urantia-tekstissä.

Mainitaan myös henkilökohtainen laite, joka pystyy kytkeytymää kosmiseen internetiin!

Jossain vaiheessa Maapallon suuntaan lähettävä rele-lähetin kytkettiin pois, automaattisella kaukoviestin avulla ja planeettamme eristettiin tässä mielessä. kuten muutkin lähellä olevat planeetat. Syy planeettamme eristämiseen selostetaan.

Pitkiin aikoihin emme tule saamanaan yhteyttä mihinkään, mutta U-teksti ei täysin sulje pois sitä mahdollisuutta että se joskus kaukana tulevaisuudessa onnistuisi.

Täältä löytyi yksi kirjoitus aiheesta, muitakin on:

http://stefantallqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/15...
”Vanhentuneen tiedon teoria, osa 2” , 20.10.2013 18:44, Stefan H. Tallqvist Kulttuuri. 6 kommenttia .

"2. avaruuteen sijoitettuja lukuisia toistinasemia radonlähetyksiä varten."

Tässä U-tekstin englanninkielinen sanamuoto on parempi kun suomenkielinen: "a relay energy transmitter”:

(322.2) 29:2.18 The circuit relay between the planets depends upon the perfect co-ordination of certain material energies and upon the efficient regulation of physical power.

(760.4) 67:6.9 "a relay energy" transmitter... And this apparent accident of interplanetary communication was possible because energy transmitters can receive and transmit intelligence, but they cannot initiate communication.

Maanpäälisissä verkoissa kännykät käyttävät vastaavasti "tukiasemia".

Kun Clarke vuonna 1945 ehdotti synkronissatelliittien käyttöä tietoliikenteessä, hän ilmaisi asiaa sanoilla "Extra-Terrestrial Relays"

http://en.wikipedia.org/wiki/Arthur_C._Clarke

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Niin, tämä antenni täällä mökilläni ei ole iso. Mutta hyvin se pystyy ilmaisemaan jopa 600 miljoonan (?) valovuoden etäisyydellä olevaa kvasaaria Joutsenen (Cygnus) tähtikuviossa.

Tänäänkin olin katsomassa tietokoneeni mittaustulioksia. Vaikeus on löytää häiriöistä vapaa oleva taajuuskaista.

prof. John Kraus, prof. Tiurin oppi-isä Illinoisin valtiossa, oli SETI tukituksen alullepanijoita Yhdysvalloissa. Lisensiaattitutkintoni 1977 koski erästä Kraussin keksimää antennia, tai sen kehittyneempää mallia, jonka sähkömagneettisia ominaisuuksia tukin.

Kraussin suuri antenni, ”Big Ear” oli jalkapallo kentän kokoinen, ja samantapainen löytyy Ranskasta. Alkuperäinen antenni Yhdysvalloissa muutettiin golfkentäksi Kraussin siirryttyä parempiin maailmoihin.

'Big Ear' designer a pioneer in field:
http://www.bigear.org/kraus.htm

Mainittakoon taas, että vanha ystäväni Valtaoja mainitsee Urantia-kirjaa viitteissään kirjassa ”Kotona Maailmankaikkeudessa”.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Uusittunakin SETI on toki mielenkiintoinen projekti, joka veikkaan ei löydä avaruuden erämaista yhtikäs mitään mikä viittaisi maan ulkoiseen älyyn. Samantyyppistä puuhasteluahan tuo on kuin mitä on vaikkapa näkymättömille jumalille puhuminen. Toiveajattelua että isi tulisi ja ottaisi isoon turvalliseen kainaloonsa.

SETI onkin tutkimusmatka ihmiseen, jonka soisi tajuavan projektin myötä syvemmin oman huikean ainutlaatuisuutensa ja sen käsittämättömän korkean arvon. Me olemme parasta mitä missään on, valitettavasti mutta positiivisesti ;D

Jos olisinkin oikein älykäs, istuttaisin tietoisuuteni valoon ja ei kun reissulle. Enkelitarinat saisivat ainakin vettä myllyynsä, mutta ehkä sekin olisi aika puuduttavaa elämää. Ihmisen kuuluu puuhastella biologisia asioita, tähän ratkaisuun luo(ja)nto on päätynyt jo aikaa sitten.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset