Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Lääkärin omantunnonkysymyksestä

Susanna Koivula kirjoitti abortin hyväksyjien huonosta omastatunnosta. Hän ajaa omantunnonvapaus -kansalaisaloitetta jonka tarkoituksena on se, että hoitohenkilökunta saisi uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi olla tekemättä aborttia.

Voisin paheksua sitä että hän ei suinkaan lähteistä kriittisiin näkemyksiin ja tee niistä argumenttianalyysiä. Vaan sen sijaan harrastaa ns. leimaavaa olkiukkokirjoittelua luomalla ja määrittelemällä kriitikoiden asenteen ja sanomisen sisällön. Esimerkiksi muodossa "Monet kansanedustajat eivät halua terveydenhoidon henkilökunnalle omantunnonvapautta kieltäytyä aborttien suorittamisesta, koska se osuu liian kipeästi abortin hyväksyjien omatuntoon." Mutta tietenkin mitä tahansa voi odottaa ihmiseltä jonka tapa perustella asioita on se, että hän lukee tulevaisuudesta tulevia kirjeitä.

Töistä kieltäytyminen?

Huomioni keskittyy toisenlaiseen puoleen. Ja sitä voi mielestäni lähestyä "hyvän kautta". Koivula kirjoittaa "Ihmettelen sitä, että Suomessa ei arvosteta oikeutta elää vakaumuksensa mukaisesti. Aito vakaumus ei jää puheentasolle, vaan ilmenee ihmisen valinnoissa. Niin, oltiinpa abortista sitten tätä tai tuota mieltä, ei ole mielestäni perusteltua olla kannattamatta aloitetta, joka mahdollistaa terveydenhoidon henkilökunnan kieltäytymisen aborttien suorittamisesta omantunnonsyistä. Abortissa ei ole nimittäin kyse mistä tahansa työtehtävästä, vaan se liittyy mitä syvimmällä tasolla ihmiskuvaan ja arvoihin."

Tässä kohden on hyvin helppoa ymmärtää asenneilmapiiri josta lausunto tulee. Esimerkiksi eläintenhoitaja varmasti hakeutuu töihin auttaakseen eläimiä ja tässä mielessä eläinten lopettaminen voi olla hyvinkin "epäsynkassa" muihin työtehtäviin. On hyvin ymmärrettävää miksi hoitohenkilökunta kokee abortin joksikin josta heidän olisi hyvinkin luontevaa välttää. Olen itse työskennellyt MTT:llä. Ja siellä eräänä työtehtävänä oli possujen kastrointi. Se oli työtehtävä joka jonkun oli tehtävä. Mutta yritimme kuitenkin hoitaa asiat niin että "ei ollut ikään kuin pakko". Tämä on mielestäni asiallista ja kunnioittavaa. Ja tätä kautta olisi varmasti suositeltavaa että hoitohenkilökunnan vastahankaisuus tehdä aborttiin liittyviä töitä otettaisiin vakavasti. Näin ollen voin itsekin allekirjoittaa Koivulan lauseen "Abortti ei voi olla mittari, jolla mitataan oletko sopiva alalle, jossa halutaan edistää ihmisen parasta."(Tosin minä haluan lääkärin joka parantaa, enkä sellaista joka pitää kädestä kun kuolen.)

Ongelmana onkin juuri se, että tuo mainittu lainmuutos on melkoisen ehdoton. Itse asiassa joustotapa on yhdistettävä siihen että miten kirkossa tehtiin sen jälkeen kun naispappeus sallittiin. Jos joku koki naispapit ongelmallisena, työvuoroja pyrittiin järjestämään niin että naispappit eiraamatullisena kokevat papit eivät joutuisi tekemään töitä naispappien kanssa. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään ehdotonta. Abortin ja omantunnon kysymyksen kohdalla ollaankin tätä kautta ongelmissa.

Ja tämä avaa ovea monenlaiselle.

Tämä liittyy oleellisesti siihen mitä kirjoitin aikaisemmin ihmisoikeuksista. Se perustuu tämän hetken oikeusfilosofejen puheisiin. Siellä itse asiassa satuin sivulauseessa mainitsemaan että aborttiin liittyen kävi niin että ensin haluttiin kieltää abortti tyystin. Mutta kun se sitten saatiin lailliseksi, tartuttiih siihen että alueilla joilla on runsaasti kristittyjä, aborttia on vaikeaa tai mahdotonta saada. Tämä esimerkki demonstroi sitä että lääkärin omantunnonvapaus ei ole pelkkää lääkärin vapautta vaan nimenomaan yritystä kontrolloida muiden ihmisten elämää. Olisin kuitenkin valmis hyväksymään tämänlaisen aloitteen sellaisella lisälauseella, että jos paikallisista työntekijöistä yksikään ei suostu omaantuntoonsa vedoten tekemään tuota työtä niin sitten jonkun olisi pakko. Sen jälkeen minulla ei olisi ongelmaa. Kysymys on pieni. Tavallaan.

Se on kuitenkin toisaalta hyvin suuri ja merkittävä. Minulla on tämänlaisissa kysymyksissä "jokseenlin libertaareja mielipiteitä". (En ole siis klassinen postmoderni liberaali.) Näen että vikana on se, että kun allekirjoittaa työsopimuksen, niin omaatuntoa ei voi laittaa pois. Yksi nimikirjoitus ja yksi sopimus. Sen joko hyväksyy klimppinä tai ei hyväksy. Vapauteen tässä mallissa kuuluu myös vastuu. Ja jos työtehtäviä ei halua hoitaa, niin sitten ei pidä sitä työsopimustakaan allekirjoittaa. Se on sitä omantunnonkysymysten toteuttamista elämässä ja valinnoissa.

Onkin syytä huomata että Koivulakin selkeästi ymmärtää että tämänlainen omantunnonvapaus johtaa ongelmallisiin tilanteisiin. Ja että tosiasiassa hänen omantunnonvapautensa on jotain jossa uskovaisille halutaan privileegiota jota ei tapahdu muissa asioissa. Kun katsotaan Koivulan omaa lausuntoa, tämä henki paistaa esiin melko yllättävästikin : "Tämänkaltaisia vastaväitteitä esitetään eri foorumeilla: ”Kasvissyöjäkokkien tulee saada omantunnonvapaus liharuokien valmistamisesta.” En usko, että aloitteen hyväksyminen johtaisi ketjureaktioon, jossa ihmiset vaatisivat oikeutta kieltäytyä tuosta tai tästä työtehtävästä vakaumukseen vetoamalla." Sitä esitetään tietekin jonain joka minimoi omantunnonvapautta koskevat riskit. Mutta tosiasiassa se heikentää sitä. Sillä omantunnon kunnioitus on huomioitu monessa paikassa lakia. Ja siellä se noudattaa suuria päälinjoja. Jos omantunnonvapaus toteutuu samanlaisessa muodossa monessa paikassa se vihjaa että periaate on laaja, kattava ja sovellettu. Se, että pitää korostaa että riskit ovat olemattomia koska omantunnonvapauden halutaan tai odotetaan koskevan vain hyvin määrättyjä ja rajattuja yksilöityjä kysymyksiä vihjaa että kyseessä ei ole mikään kovin yleinen pääsääntö.

Asiaa ei tietenkään auta Koivulaa tukevat toverit. He kun haluavat kauhistella enemmän kuin olla johdonmukaisia. Kun aiheena on se, pitääkö lääkärin noudattaa lakia vai omaatuntoa, ja jossa korostetaan että lääkäri ei omiin periaatteisiinsa vedoten saa lähteä säätämään lakipykälien yli, ei kenties ole kovin hyväksi omantunnon puolustajille selittää, että "Jopa lääkäreissä on suoranaisia "rotyhygieenikkoja" joille esim vammaisen elämä ei merkitse mitään ja jotka ovat valmiita vaatimaan kaikki down-sikiöt abortoitaviksi taloudellisen tai "humanitäärisen" edun nimissä." Pitäisikö heille siis suoda oikeus omaantuntoonsa lain yli? Mielestäni ei. Omatunto ei siis ole mikään korkein ohjenuora joka antaa luvan tehdä mitä tahansa.
1: Toki kommentoija ei tuntunut oikein ymmärtävän ns. pointtia. Että poliisi ei saa ryhtyä Batmaniksi, vaan hänen on noudatettava lakeja ja säädöksiä. Ja viran ottaminen monesti tarkoittaakin sitä että omatunto jätetään virkamiesstatuksen alle. Se on sitä ammattitaitoa. Kuten itse opin keskustelua herättäneestä tieprojektista. Kun kysyin oliko se hyvä projekti, sain vastaukseksi "se oli lainmukainen projekti". Virkamies miettii asiat näin.

Mutta asiassa on jännittävä sivujuonne

Kun katsotaan Koivulan kannattamaa aloitetta, siinä on eräs hyvin erityinen piirre. Se nimittäin korostaa ns. negatiivista vapautta. Hänestä omantunnonkysymys tarkoittaa ns. "vapautta jostakin". Luokitelma ei tietenkään ole loukkaava, vaan viittaus vapausfilosofiaan. Isaiah Berlin teki tunnetuksi erään perustavanlaatuisen jaon: (1) negatiiviseen vapauteen joka tarkoittaa vapautta rajoitteista ja (2) positiiviseen vapauteen tosiasiallisesti tehdä asioita. Länsimaisen ongelman ydin on siinä että arvostamme molempia.

Koivulakin taatusti kannattaa esimerkiksi lupaa uskonnolliseen julistukseen uskonnonvapautena. Mutta samalla hän korostaa omantunnonvapautta olla tekemättä asioita uskonnonvapautena. Esimerkiksi tässä aborttikysymyksessä.

Mielestäni tämä on kiinnostava lisä. Sillä olen ollut uskontokeskusteluissa mukana kauan. Ja niissä on ollut sellainen nyrkkisääntö, että sekulaarit ateistit kannattavat negatiivista uskonnonvapautta, eli vapautta uskonnoista. Kun taas uskovaiset kannattavat positiivista uskonnonvapautta eli vapautta esimerkiksi julistaa. ; On selvää että nämä vapaudet ovat usein aivan suoraan nollasummapeliasemassa toisiinsa. Esimerkiksi uskovaisen positiivinen uskonnonvapaus voi tarkoittaa sitä että hänellä on oikeus häiritä minua kiusalllisesti kadulla. Eli ohittaa lupani omaan rauhaan. Toisaalta jos taas luodaan kieltoja joissa kaduilla ei saisi julistaa niin vapaus uskonnosta selvästi vaikeuttaisi vapautta tehdä asioita uskonvakaumuksensa kanssa.

Nyrkkisääntö onkin tässä ollut oleellinen. Jossain määrin voidaan nähdä että "Suvivirren" julkisissa tiloissa laulamista vastustaneet ovat viitanneet hyvin samantapaiseen omantunnonvapauteen kuin mihin Koivula viittaa aborttikysymyksessä. Eli he viittaavat negatiiviseen vapauteen ja sen merkitykseen. Ja on selvää että tämä rajoittaa sitä että miten näitä lauluja saa laulaa. Ja se tekee tätä siitä huolimatta että rajoitteet ovat yleisesti ottaen marginaalisempia kuin mitä kriitikot pitävät. (Esimerkiksi Soini piti mielenosoituksena ja kapinana sitä että hän lauloi yksinään Suvivirttä työhuoneessaan ovi auki. Vaikka hän ei tiettävästi ollut ryhmätilaisuudessa eriuskoisten kanssa koulujen päättäjäisissä tai mitään.)

Ja tilanne onkin yleensä ollut tunkemista. Kristillisten arvokonservatiivien näkökulmasta moraali tarkoittaa useimmiten riittävän tuomitsevaa asennoitumista muiden ihmisten yksityiselämään. Ja jos tähän voi liittää rajoitteita - mielellään lailla kieltämistä - niin sen parempi. Uskonnollinen ilmaisu kun on saanut olla politiikassakin sille kuuluvalla positiivisen vapauden asteessa silloin kun luodaan säädöksiä. (Mikä ei minusta ole väärin. Huomio on siinä että tämä on sidoksissa positiiviseen uskonnonvapauteen. Siihen että uskontoa ilmaistaan silloinkin kun se sotii "vapautta uskonnosta" -teemaan.)

Tästä rajoittamispolitiikasta jossa kristilliset arvot ovat niin vahvoja että niitä ilmaisemalla on haluttu määritellä muiden elämää on nähtävissä siinä että omantunnonvapauden mukaan ei ole saanut mennä naimisiin homoseksuaalina. Homon hyvinvointi homona on pois kodilta (joita vain heteroseksuaalit muodostavat), uskonnolta (siltä oikealta) ja koko isänmaalta (johon homot eivät tosiasiassa kuulu). Tämä hymykasvoinen demonisointia on nojannut siihen että jokaisella on lupa sanoa positiivisen uskonnonvapauden nimessä mielipiteensä niin kaduilla kuin politiikassakin.

Positiivisen ja negatiivisen vapauden teemoja voi tätä kautta tiivistää sitenkin että valtio voi joskus olla yksilön suoja ja turva, ja on se syy jonka vuoksi ihmiset eivät vain tee mitä mielivät vaan muodostavat liittoumia. Mutta isänmaa voi olla yksilön tallaava taho joka velvoitteineen vaatii kansalaisilta kenties jopa hengen ja terveyden. Ja jolle on annettu valta langettaa tuomio epäisänmaallisuudesta. Tosiasiassa elämme molemmissa samanaikaisesti.

Moni vain yrittää kuoria kermaa vaihtamalla positiivisen ja negatiivisen vapauskäsitteiden määritteitä ilmasta. Ja tällöin se tarkoittaa sitä että joskus vapaus tarkoittaa sitä että muut eivät saa rajoittaa omaa toimintaa. Ja toisinaan vapaus tarkoittaa sitä että muiden toimintaa rajataan. Ja näitä valikoimalla voi aina vaikuttaa siltä että oma näkemys on oikeutettu, kaunis ja hyvä. Siksi onkin jännittävää miten uskovaisten vapausmäärittely vaihtuu lennosta sen mukaan mikä on heidän oman intressinsä mukaista. Ja vastapuoli tietenkin aina rajoittaa tätä vapautta. Koska no, miksipä ei? Konflikti kun usein on olemassa. Määritelmän vaihtaminen on vain ketunhäntä kainalossa kulkemista.

Tärkeä kysymys aiheessa onkin "miksi"?

Jos minulta kysytään syitä siihen miksi nyt näyttää siltä että tämänlaiset omantunnonvapaus -aloitteet ovat yleistyneet, vastaus on yksinkertainen. Kristityt arvot ovat monissa paikoin marginaalissa. He myös toisaalta rakentavat identiteettiä melko vahvasti marttyyristatuksen ympärille. Uhrina oleminen on tätä kautta helpottunut. Ja tässä ilmapiirissä on syytä huomata että se on inhimillistä inhimillisin. Vältämme kahnauksia, emmekä pidä siitä että joku on erimielinen ja tunkee vääriä mielipiteitä ylitsemme. Mutta samanmielisissä piireissä on helppoa ilmaista omia mielipiteitä ja tämä tuntuu vapauttavalta.
* Ihminen noin karkeasti ottaen nauttii elämästään ja haluaa ilmaista sitä positiivisesti silloin kun kansalaiset noin yleisesti ottaen ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Kun maailma de facto pyörii oman arvomaailman mukaisella tavalla. Silloin asiat harvoin ärsyttävät. Maailma ei loukkaa omaa vakaumusta ja omia mielipiteitä. Koska se ei ole erimielinen. (Erimielisyys onkin se konfliktien ydinmehu usein.) Tässä ilmapiirissä korostuu helposti positiivisten vapauksien ajaminen.
* Toisaalta silloin kun kansakunnan yleiset arvot eivät ole myötäkarvaan omien kanssa, elämä on usein kenkkua. On selvää että tällöin muiden positiiviset vapaudet asettuvat vastahankaan omien arvojen kanssa. Ja näiltä haluaa helposti suojautua. Joka tarkoittaa negatiivisien vapauksien korostamista.

Sen vuoksi ateistit ovat ennen olleet vähemmistöasemassa jossa ei-heidän-uskontonsa valloittaa esimerkiksi yleiset ja "yhteisinä pidetyt" juhlat vaikkapa kouluissa. Nykyään tilanne menee sitten enemmän siihen suuntaan että tietyt kristityt vähemmistöt ahdistuvat siitä että koulussa opetetaan ja lapsille tungetaan ilmapiiriä jossa puhutaan positiivisesti evoluutiosta. (Se, että evoluutioteoria on tieteellinen asia ei vähennä ärsytystä. Ärsyttävän asian esittäminen Totuutena itse asiassa mahdollsiesti lisää ärsyyntymistä. Kuten jokainen ateisti joka on kuullut siitä miten Jeesus on Todellinen tietää.)

Itse olen elänyt uskonnottomana maassa jossa on trendikkään muodikasta selittää päin naamaa arkisessa keskustelussa että "ilman uskontoa ei voi olla moraalia". Ja jossa ensimmäinen reaktio tietoon vakaumusestasi on yritys käännyttää ja kyseenalaistaa. Ja tätä perustellaan "pelastamisella" ja tämän jälkeen siitä pitäisi kiittää! Tämä on ärsyttävää, vastenmielistä ja kaunaanostattavaa. Philip Pettittiin viitaten voisin sanoa että kohdallani ei tuntunut toteutuvan vapaus oikein millään tavalla. Minulta puuttui niin (1) vapaudentunne frustraation puutteena (non-frustration), (2) ulkopuolisen nenän asioihin tunkemisen ja kontrollin puutteena (non-interference) eikä (3) dominoinnin puutteena (non-domination). Se oli ärsyttävää, turhauttavaa ja varmasti kristinuskosta etäännyttävää. Se synnytti vahvan kokemuksen siitä että ei kuulu "kansalaiseksi kansalaisten joukkoon" samanarvoisena. Se synnytty vahvan kokemuksen siitä että kristityt ovat suurelta osin tuputtavia ja vastenmielisiä ihmisiä. Arvattavasti kreationistilla on nykykulttuurissa samantapainen tunne heti kun joku lähtee ensi töikseen sivistämään heitä heidän virheistään. Tavoite viisauden kasvattamiseen ja tiedotukseen on varmasti kaunis. Mutta niin on se "Pelastaminenkin". Tätä motiivia on vain turha sekoittaa tapahtumiin. Sillä ihmiset elävät siten miten kohtelemme toisia. Eivätkä sitä maailmaa joka on kauniiden motiiveidemme sävyttämää.
1: Ja rehellisesti sanoen "omantunnonvapaus" -aloitteessa on siitä jännittävä puoli että sekin korostaa uskonnon erityisen merkittäväksi. Se korostaa että mielipiteenvapaus ja omatunto ovat merkittäviä jos ja vain jos ne sidotaan teismiin. Ja sen ulkopuolella ne ovat vähemmän arvokkaita. Tämä luokitus jossa uskovaiset ovat herrakastia on varsin vastenmielinen. Ymmärrän että uskonto antaa tärkeiksi koettuja arvoja. Mutta en ymmärrä sitä että uskonnon ulkopuolella tärkeys ja arvot mitätöityisivät ja menettäisivät merkityksensä. Toki uskovaisille tämä ajatus tuntuu olevan hyvin luontevaa häiritsevän usein. Koska heille kysymys onkin siitä että he haluavat tallata uskonnollaan muita ilman että he itse joutuvat koskaan joustamaan yhtään missään. Joka onnistuu näppärästi vaihtamalla "positiivista vapautta" ja "negativiista vapautta" aina tilanteen mukaan ja riistämällä arvo siltä toiselta vapauskäsitteeltä tässä tietyssä kysymyksessä. Tämänlainen domeenispesifi argumentointi arvoasioissa vihjaa epäreiluuteen ja kaksoisstandardeihin..

Eli kenties tämä aborttikysymys on sittenkin hieman typistävää laittaa pelkästään vallantahdoksi. (Toki siinä on jonkinlainen pointti. Ja sillä saa "verevää keskustelua" ja se "herättää keskustelua". Joka on ilmeisesti arvo monille. Vaikka kenties olisi kaunista hakea keskusteluun laatua pelkän määrän sijasta.) Eli joksikin jossa lain sisältö olisi nimenomaan se että kun demokraattisessa maassa on sallittu abortti de jure niin se pitää sitten saada vaikeaksi tai mahdottomaksi tehdä de facto. Eli jotain jossa asia kielletään sillä että lääkärit menevät boikottiin. Tämän lisäksi syynä voi olla se että kristityt ahdistuvat kun heidän tuputus-pakotuslinjamansa on otettu heiltä pois. Tämä isku voi olla siitäkin karmaiseva, että muutos on ollut melko nopea ja tuore. Saavutettujen etujen poisottaminen harmittaa usein enemmän kuin se, että ei olisi koskaan sellaisia etuja edes omistanut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Hyvä kompromissi olisi jenkkien tyyliin erilliset aborttiklinikat.

Tällöin ne kätilöt jotka haluavat avustaa elämää maailmaan, sen tukahduttamisen sijaan, voisivat jatkaa töissä synnytyssairaaloissa ja aborttia tarvitsevat saisivat nopeampaa, erikoistuneempaa hoitoa.

Sillä olisi myös työllistävä vaikutus

win-win

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ainakaan lääkärit eivät yleisesti ottaen ole vaatimassa uskonnon perusteella kenellekään erioikeuksia, ja Lääkäriliitto vastustaa aloitetta. Sikiönlähdetysaikojen kauhut ovat kollektiivisessa muistissa.

Hidden agenda on abortin saamisen vaikeuttaminen, ei mikään omantunnonvapaus. Jos hedelmöittyneellä munasolulla on sielu - buddhalaisten mielestä ymmärtääkseni sielu menee sikiöön juuri ennen syntymää - kristinuskon kannattajat eivät osaa sanoa mitään tarkempaa - niin sittenhän jälkiehkäisy ja kierukkakin ovat syntiä.

Suurin osa aborteista sitä paitsi tehdään pillerin avulla, joten kauhupropaganda elävien sikiöiden repimisestä pois kohdusta on pelkkää huuhaata.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Suomessa ei ole vapaata aborttia, vaan siitä päättää lääkäri. Mitään virallista lääkärinvalaa ei ole ollut olemassa vuosikymmeniin, eikä Lääkäriliiton mielestä abortti mitenkään sodi lääkärinetiikkaa vastaan, päin vastoin.

Jos mielestäsi sikiöllä on sielu, niin milloin se sikiöön menee?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #7

#7

Wkipedian mukaan vapaaehtoinen vala on olemassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4%C3%A4k%C3%A4...

Niin.... kuinkahan moni sen "vannoo", kuinka moni ei?
Mitä eroa näillä kahdella ryhmällä on?

Toinen tekee niin kuin oikealta tuntuu?
Toinen _pyrkii_ tekemään aina oikein?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #9

Kun minä valmistuin, piti kirjoittaa paperille juhlallinen vakuutus. Lääkäriliitolla on olemassa jonkinlainen vapaaehtoinen vakuutus - ei aavistustakaan, kuinka moni sen tekee. Mitään juridista merkitystä sillä ei ole. Minusta on jotenkin absurdia lausua julkisesti ammattiliiton vakuutuksia - miltä kuulostaisi Metalliliiton vala?

antti valtasaari Vastaus kommenttiin #14

No älä lausu jos tuntuu absurdilta. Jos olisin metallimies, ainakin mielessäni lupaisin tehdä työni niin, ettei kukaan joutuisi kärsimään murtuneen metalliesineen tai liitoksen vuoksi.

Lääkäreistä on valitettavasti tullut hengeltään paitsi juristeja, myös virkamiehiä, pelimiehiä ja jopa maitomiehiä. Niinpä lääkäriltä on unohtunut paljon muutakin kuin vala ja sen velvoitteet. Sadat lääkärit esimerkiksi ajavat työkseen vakuutusyhtiöiden ja valtion asiaa potilaiden vahingoksi ja varmaankin jokunen tuhat istuu virastoissa kusettamassa potilastyötä tekeviä kollegojaan turhilla raportti- ja selvityspyynnöillä.

Itse lausuisin lääkärinvalan vielä uudelleen ja vahvistettuna sellaisella lisäyksellä, jossa luvataan ajaa potilaan asiaa tarvittaessa jopa viranomaista vastaan sekä valtion ja suuryritysten etuja vahingoittaen. Ja jos vielä niin ikävästi käy, että lääkärin etiikka ja lakipykälät ovat ristiriidassa, sen pahempi sille lakipykälälle ja sen parempi ihmiselle.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #14

#14
Niin..... voisihan sitä ajatella, että kaikkien työtä tekevien tulisi tehdä vala, jotta toiminta koituisi Suomen maan ja kansan hyväksi. (Vähän mahtipontista nykyihmiselle.)

Lääkärin ammatti on erikoisasemassa, monet ovat tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa.

Ennen lapsetkin olivat isämaan toivoja (muistelen, että meillekin sanottiin näin), mitä he ovat nyt; kuluttajia, asiakkaita, työvoimaa, veronmaksajia?
Elämisen, olemisen ja toimimisen perusta on muuttumassa,
Isämaatakaan ei taida enää olla kuin repaleiset liput lätkäkaukalon ympärillä.

Mutta eikö olekin niin, että nykyelämältä puuttuu päämäärä. Mihin me pyrimme?

antti valtasaari Vastaus kommenttiin #7

Päivastoin; Suomessa on _käytännössä_ täysin vapaa abortti. Naisen ei tarvitse olla vakvavasti sairas eikä sikiöllä tarvitse olla selkäydinvammaa(spina bifida), vaan sopimaton elämäntilanne riittää.
Lääkäri ei päätä abortin juridisesta vapaudesta vaan toimenpiteeseen liittyvistä medisiinisistä detaljeista. Lisäksi hänen tulee tietenkin jututtaa aborttiasiakas ja tehdä "paperit" niin, että asian muotopuoli on kunnossa.
Lääkärin "vapaus" rajoittuu siihen, että hän voi(vai joko sekin on kielletty?) suositella adoptiota sekä siihen, että joissain tapauksissa vaaditaan Valviran tai toisen lääkärin "lupa".

Ei tarvitse kerrata yksityiskohtia:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.k...

Siellä sanotaan niiden detaljien lisäksi:

"Pääosa (noin 90 %) keskeytyksistä maassamme tehdään sosiaalisin perustein"

Milloin olet viimeksi törmännyt tilanteeseen, jossa lääkäri _estää_ naista saamasta "edes" sosiaalista aborttia, tämän nimenomaisesta halusta huolimatta?

Sielukysymys on tässä yhteydessä irrelevantti. Miksi edes käytät käsitteitä, joihin sinulla on jo valmiiksi alentuva asenne?

Jossain muussa yhteydessä esittäisin vastakysymyksen, mihin asti sikiön voi rauhassa tappaa pelkäämättä syyllistyvänsä murhaan missään ajateltavissa olevassa merkityksessä.

Lain mukaan juridinen ihmisyys alkaa vasta syntymästä, mutta ko määritelmän ammatti-ihmisenä itsekin ymmärrät absurdiksi. Vielä absurdimmaksi kuin sen kuuluisan hedelmöityshetken.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #10

Vapaa aborttti tarkoitta sitä, että abortin saa pyytämällä, no questions asked, kuten esim. Ruotsissa. Suomessa lääkäri myöntää abortin lakiin kirjattujen perusteiden mukaan.

antti valtasaari Vastaus kommenttiin #15

Perusteiden oleminen kirjatussa muodossa ei muuta sitä, että sos - eli mukavuusabortin perusteet ovat sangen heppoisia. Niiden ei tarvitse olla naisen hetkellistä mielipidettä ja tuntemusta kummempia.

Myönteisesti aborttiin(=välinpitämättömästi elämään) asennoituva lääkäri toki _kirjoittaa_ asiat lausuntoon siten kuin ne parhaiten palvelevat asiakkaan toivelistaa. Niinhän me muutenkin teemme ;)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Omallatunnollakin on äänenmurroksnsa. Sopivan käsittelyn jälkeen kaikki ihmiset voi saada toimimaan sopivan yhdenmukaisesti.
Prokrusteelta taidettiin ottaa saavutettu tai hankittu etu pois, mitä hän on saattanut ehtiä lyhyen hetken harmitella...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Katekismuksen mukaan kirkkokin tarvittaessa, joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti, unohtaa viidennen käskyn ja hyväksyy tappamisen ja siunaa aseet, kun " esivalta puolustaa niitä,joiden elämää ja hyvinvointia uhataan. Yhteisen hyvän vuoksi esivalta voi käyttää myös pakkokeinoja estääkseen väkivallan leviämistä. Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme."

Kirkolla ei vaikuta olevan ongelmia omantunnon kanssa tappamisen asiassa.

antti valtasaari

Tuomo:
Noin pitkiin juttuihin pitäisi kirjoittaa lyhyt abstrakti, jotta edes sen jaksaisi lukea. Osui kuitenkin silmään eräs rinnastus:

”possujen kastrointi”

Possun palleista siis pari kysymystä:

1. Abortti on työn epämiellyttävyyden kannalta yhtä kuin possujen kastrointi ?
2. Lääkärit haluavat kieltäytyä tekemästä aborttia, koska se on yhtä kurjaa kuin viedä munat kiltiltä pikkupossulta ?
3. Kumpikin teko on tekijänsä mielestä teknisesti epämiellyttävä ja kumpikin ryhmä(docs and vets) haluaisi päästä niistä eroon juuri siksi ?

Ovatko johtopäätökseni oikeita vai haluatko kenties täsmentää alkup väitettäsi?

”Ongelmana onkin juuri se, että tuo mainittu lainmuutos on melkoisen ehdoton. ”

-Miten omatunnon _salliva_ laki voisi olla ehdottomampi kuin nykyinen, joka ehdottomasti kieltää omatunnonvapauden? Tuskin etiikkansa sisäistäneet lääkärit (huom. siis muutkin kuin kristityt lääkärit) alkavat joukolla opiskella gynekologeiksi, vaan kyse lakimuutoksessa olisi ensisijassa lakiin kirjatusta periaatteesta.

Suomi ja Ruotsi ovat ainoat sivistysvaltiot joissa a) ei voi kieltäytyä abortista ja b)joissa oikeus kieltäytyä on painostuksen estämiseksi kirattava lakiin.

”....miten kirkossa tehtiin sen jälkeen kun naispappeus sallittiin”

Huomaa nyt sinäkin, mitä kirkossa oikeasti tehtiin ja tapahtui. Tapahtui niin, että naispappeutta ei vain sallittu vaan siihen alettiin pakottaa. Esimerkiksi useat lähetysjärjestöt, mukaanlukien Inkerin kirkko, ovat menettäneet kirkon ja suomal seurakuntien rahoituksen juuri siksi, etteivät itse käytä naispappeja. Kuitenkin ainoa, mitä he ovat tehneet, on se, että he ovat noudattaneet omatuntoaan omassa asiassaan, pakottamatta tai tuputtamatta ratksaisuaan kenellekään muulle.

Miten se on sinulta pois tai miten vaikuttaa possujen kastraatioon, jos lääkärit, kätilöt ja papit noudattavat omatuntoaan, vaatimatta samaa sinulta?

”..alueilla joilla on runsaasti kristittyjä, aborttia on vaikeaa tai mahdotonta saada. ”

-Jos tuosta oikeasti tulee ongelma, tehtäköön kuten Koivulan palstalla esitin: Palkattakoon muut kuin lääkärit ja kätilöt antamaan se aborttipilleri (toki hoitajan valvonnassa, mutta hoitajan vakaumus ei silloin ole este).
Sama koskekoon eutanasiaa. Lääkäri ei ole pyöveli.

”Pitäisikö heille siis suoda oikeus omaantuntoonsa lain yli? Mielestäni ei. Omatunto ei siis ole mikään korkein ohjenuora joka antaa luvan tehdä mitä tahansa. ”

Olen mahdollisimman jyrkästi eri mieltä.

Omatunto tai yleisemmin arvot tulevat aina ennen lakia. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ts lainsäätäjän arvojen tai omatunnon mukaista, se ei saata olla lakikaan. Jos silti jossain niin on päässyt käymään, lakia tulee tulkita siten että vältetään kohtuuttomuus ja toisaalta pyrkiä pikaisesti muuttamaan tai täsmentämään sitä.

Tietenkin oma vakaumus kussakin asiassa on esitettävä kirjallisena ja huolellisesti perusteltava. Ja tietenkin kansalaisen tulee noudattaa lakia siten ettei esimerkiksi menettäisi lääkärinoikeuksiaan, ajokorttiaan tai luottotietojaan. Huumereseptejä tehtailevan lääkärin on turha vedota omatuntoonsa(äärimmäisiä poikkeuksia lukuunottamatta)

Väärää lakia vastaan on kuitenkin toimittava aktiivisesti, kuten tätä nimilistaa keräämällä juuri tehdään.
Kirjoittajan pyrkimyksenä kuitenkin on perustella epäeettistä lakia lain kirjaimella ja sivuuttaa laillisuuden etiikka. Se on sama kuin perustelisi natsi-Saksan tappotöitä sillä, että Hitler valittiin valtaan täysin laillisesti. Tai kuten itse vastaat vääryyttä tehneen virkamiehen vastanneen: "se oli lainmukainen projekti"

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Aborttien tekeminen pelastaa ihmishenkiä ja vähentää kärsimystä, joten se on hyvän lääkärinetiikan mukaista toimintaa.

antti valtasaari

Hyvin puhuttu, mutta väärin argumentoitu.

Olet valinnut väitelauseesi premissit niin, että johtopäätös kuulostaa oikeutetulta.

Mitä eroa kuitenkin mahtaa olla seuraavilla väitteillä ja miten ne suhtautuvat omaasi ?

1. Sairauksien hoitaminen pelastaa ihmishenkiä, joten se on lääkärin etiikan mukaista.

2. Abortin tekeminen tilanteessa, jossa äidin henki on vaarassa, on eettisesti oikein

3. Lapsen tappaminen koska se on tiellä ja aiheuttaisi äidin mukaan hänelle henkistä kärsimystä, on lääkärin etiikan mukaista.

tai vielä

4. Syntymättömän lapsen tappaminen jo sikiövaiheessa, siis ennenkuin uhria kutsutaan lapseksi ja tekoa murhaksi, on eettisesti oikeampaa kuin vatsasyntyneen lapsen tappaminen.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #11

"Olet valinnut väitelauseesi premissit niin, että johtopäätös kuulostaa oikeutetulta."

Olen jonkin verran opiskellut ns. logiikkaa. Ja tosiasiassa se mitä tuossa tehdään on jotain hyvin muuta. Se, että käytät sellaisia sanoja kuin "premissi" tarkoittaa että sinun tulisi käyttää niitä oikein. Sinulla on tämä selvästi puolitiessä.

Ropponen on valinnut premissit siten että siihen saadaan johdettua johtopäätös joka on oikeutettu. (Kun mukaan liitetään piilopremissi "lääkärien tulee auttaa ihmishenkiä", joka on aika ilmiselvästi mukana.) Kun premisseistä seuraa johtopäätös, kyseessä ei ole retorinen ratkaisu vaan validi päätelmä. "Hyvin puhuttu, mutta väärin argumentoitu." on tätä kautta selkeä virhe. Sinä siis teit asiavirheen. Se ei ole argumentointia vaan loukkaamista. Sinusta pitäisi siksi sanoa "logiikan osaamattomuus demonstroitu, paskasti loukattu".

Toki olen tässä muutoin, asiatasolla, samaa mieltä kanssasi. Ropposen tilanne - aiemmissa kommenteissa viitataan esimerkiksi ilmiöön jota itse kutsun "hengariaborteiksi" on tosi. Ilmiötasolla, tilastollisesti, aborttien tekeminen lääkärien toimesta auttaa "tilastollisella tasolla" kuolinluvuissa. Vaikka lyhyesti nähden on selvää että siinä lopetetaan elämä ennen tämän kunnollista tietoisuutta ja kokemumksellisuutta. (Mutta harvoinpa abortin vastustajat selittävät että "sikiö kärsii", useammin puhuvat siitä miten lopetetaan elämä. Sikiö, kuten bakteerikin, lienevät elossa vaikka eivät ole hermostollisesti niin kehittyneitä että heihin voisi käyttää moniakaan relevantteina pidettyjä tietoisen olennon määritelmiä.)

Tämä johtuu siitä että eiempiiriset kannanotot jotka perustuvat logiikkaan ovat itse asiassa täynnä valtavia heikkouksia. (Me siedämme niitä koska parempaakaan ei etiikan kohdalla ole. Etiikan empirisoinnille on "tiettyjä haasteita". Se onnistuu toki tietyin lisäoletuksin, mutta miksi nämä lisäoletukset pitäisi ottaa annettuna? Kas siinä ei-empiirinen ongelma!)

Kun katsotaan tämänlaista deduktiivista argumentaatiota, katsotaan ensin onko argumentti validi. Eli seuraako premisseistä johtopäätös. Jos näin ei tapahdu, tulos on roskaa. Se ei ole argumentti ollenkaan ja perustelu hylätään. Tässä tapauksessa päätelmä on validi.

Mutta eihän tämä siihen jää. Ovatko premissit tosia? Ropposen tietämä ilmiö on "historiallinen fakta". Kenties olosuhteet ovat muuttuneet ja ne eivät päde. Mutta minä olen sen verran konservatiivinen olento että pyrin luottamaan siihen että menneisydestä opitaan jotain. Tästä seuraa muutosvastarintaisuutta jossa on rippunen asenteellisuutta. Mutta kenties se on hyväksyttävä.

Muidenkin tilanteen kohtien kanssa voidaan katsoa että onko se valittu premissi tosi. Onko se tosi? No, kenties koska ei ole mitään empiriaa jolla voidaan suoraan kiistää tietyt taustaoletukset.

Utilitarismi - joka Ropposen tilastoajattelusta paistaa - on tunnettu ja usean suosima ajattelumalli. Ja siinä on usein mukana jonkinlainen "utilitaristinen hirviö". Esimerkiksi viattomia voitaisiin teloittaa jos pelotusvaikutus vähentäisi rikollisuutta, tai kuvitteellisessa maassa ihmiset nauttisivat elämästä kunhan samanaikaisesti yksi lapsi kärsisi hirvittävästi kellarissa. Yksilöiden henki ja elämä voidaan utilitarismissa helpostikin uhrata vaikka kansakunnan edun nimessä. Ropposella tämän "hirviön osa" menee siihen että abortoidaan syntymätön sikiö suurempien etujen edessä.

Onko tämä "utilitaristinen hirviö" oikein vai väärin? Se ei ole mikään ilmiselvyys. Se kertoo enemmän maailmankuvasta kuin on virhe.

Kannattaisikohan sinun opetella perustelemisen ja logiikan ja niiden pätevyysrajojen alkeet ennen kuin käytät suuria sanoja jotka väärinkäytettynä halkaisevat oman uskottavuutesi? Itse olen esimerkiksi käynyt tieteenfilosofiankursseja yliopistolla. Jos logiikka ja tiede ja perustelu kiinnostavat, suosittelen sinullekin. Avoimesta yliopistosta saa kursseja ostettua jos aikataulu tai pää eivät anna myöten varsinaiselle tutkinnolle. Itsen sivistäminen ei-tutkinnollisestikin on mielestäni aina ansiokasta ja kannatettavaa. Lisäksi se vähentää noloontumisentunteita internetissä, joka ainakin minulle on hyöty sinällään.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kommenttejen tulisi olla minusta reflektointeja jotta kunnioittaisin niiden kirjoittajaa vastauksilla. En lisäksi ymmärrä että miksi sinun lukukriteerisi pitäisivät painaa minulle mitään? Yritätkö vihjata että olisin jotenkin tilivelvollinen ja alamainen sinulle? Kirjoitanko kuten tykkään vai sinäkö minun tekstini kirjoitat?

Vastaan kuitenkin possujen palleihin.

"1. Abortti on työn epämiellyttävyyden kannalta yhtä kuin possujen kastrointi?"

Mitä tuo kysymys edes tarkoittaa? Analogia on vähän kuten induktio, mutta kämysempi ja tuhruisempi. (Okei, teknisesti analogia on yhdenlainen induktio. Mutta induktioita on muunlaisiakin.) Toki kun esimerkkiä käytetään niin vihjataan että niissä olisi jotain samanlaisuutta.

"2. Lääkärit haluavat kieltäytyä tekemästä aborttia, koska se on yhtä kurjaa kuin viedä munat kiltiltä pikkupossulta?"

En kirjoittanut kurjuudesta sanaakaan. En viitannut hedonismiin tai miellyttävyyteen. Noissa aloissa niitä tehneenä nimittäin turtuu "Iljettävyyteen" muutenkin. Kurjuus on suhteellista ja siihen turtuu.

"3. Kumpikin teko on tekijänsä mielestä teknisesti epämiellyttävä ja kumpikin ryhmä(docs and vets) haluaisi päästä niistä eroon juuri siksi?"

Tähän tulikin vastatuksi.

"Ovatko johtopäätökseni oikeita vai haluatko kenties täsmentää alkup väitettäsi?"
Nuo kirjaamasi eivät olleet johtopäätöksiä, vaan ns. straw man -epäargumenttivirheitä joita teit ilmeisesti projisointipäissäsi. Huvittavinta oli että tuo hedonismiteema toistui kaikissa kolmessa kohdassa. Yleensä luetteloita tehdään kun haetaan keskenään erilaisia tulkintoja. Toistolla ei tule listaa. Listaa tulee sitten kun on erilaisia vaihtoehtoja, tulkintoja tai näkökulmia. Esitit esittäväsi kolme kysymystä mutta esitit saman virhetulkinnan kolme kertaa.

Ne olivat kilteimmillään virhetulkintoja. Mitään päättelyä tekstitäni tuohon kirjaamaasi ei yksinkertaisesti ole. Suosittelen lukutaidon hankkimista. Toki tl:dr -henki vihjaa tämänlaiseen kognitiiviseen vajaukseen. Kiitos.

Kun tässä ymmärtämättömyyden hengessä selitetään että "Miten se on sinulta pois tai miten vaikuttaa possujen kastraatioon, jos lääkärit, kätilöt ja papit noudattavat omatuntoaan, vaatimatta samaa sinulta?" niin demonstroituu ymmärryksesi vähyys.

Toki muutenkin näkyy että "liian pitkä teksti" ei ollut johtanut esimerkiksi ihmisoikeusasioiden ymmärtämiseen. (Linkkasin siihen, on oleellista tässä.) Intonasi on siis enemmän floodata omaa sanomaasi kuin kommunikoida. Tee tuo vielä kerran niin bannin sinut.

PS. Mitä oikeasti tarkoitin possun palleilla - joka siis oli se mitä et kysynyt koska sinulla oli kiire toistaa samaa virhettä ja hypätä ymmärtämättömyydestä vääristelyihin ilman kysymistä - niin on minulla siihen vastaus.

Monesti eläintenhoidon puolella tulee vastaan kaikenlaista ja viittaan eläintenhoitoon siksi että minulla on siitä omia kokemuksia, toisin kuin abortoinnista. Perheessäni ei ole abortoitu, enkä ole abortoinut ketään. (Myöskään minua ei ole abortoitu - joka on toki hyvin epämiellyttävä asia. Minulle olisi miellyttävämpää jos olisi. Mutta mistäpä vanhempani olisivat voineet tietää että näin käy. Aika harvalle ilmeisesti käy.)

Ja "epämiellyttävyys" ei ollut se pointti. Vaan pragmaattisuus. On myös todella egoistista ajatella asiaa vain yksilönäkökulmasta "onko se sinulta pois." (No, sinun kirjoittamisesi on minun mielenterveydeltä pois ja annan sinun silti tehdä sitä koska jos ärsytys olisi syy sensuroida totaalisesti niin ei siitä mitään tulisi!)

Laki määrää että lapsen äiti saa päättää abortista. Ja on selvää että tässä on abortin kriitikoiden puolella useammin esillä nimenomaan se abortin vaikeuttamisen teema enemmän kuin mitä Koivula otti esiin. (Koska Koivula ei välittänyt luoda ns. kritiikkiä. Kritiikki kun vaatii sekä kohteen että sen tuntemisen. Hänelle erimielinen ei ollut mukana argumentteineen jotka kumottaisiin vaan vihollisuudenluomiseen.) Tämä olisi toki lukutaitoiselle selvää tekstini lukemisen jälkeen. Siksi pointtinani oli se, että allekirjoittaisin tuollaisen strategian muuten mutta kun käytäntö on USA:ssa jo nyt näyttänyt että monin paikoin abortin saaminen on hirvittävän vaikeaksi tehty, juuri sillä että vaikka se on laillista niin ne tahot jotka eivät pidä siitä, haluavat pitää sen de facto tasolla mahdollisimman kiellettynä. Eli demokraattisen maan säätämä laki ohittuu.

(Toki ymmärrän että sinun on vaikeaa ymmärtää "demokraattisen maan" sisältöä. Natsivertaus oli siitä hyvä että se ei vain selitä miksi käytän sellaista lisäliitettä. En katsos käytä sanoja vain ludakseni ilmapiiriä. Ne määrittävät argumentin toimintarajat. Ja sinun kikkailusi näyttää että olet tottuneempi manipulatiiviseen kirjoittamiseen kuin argumentointiin, ainakin arvokeskustelussa. "Lääkärin lupa tehdä omantuntonsa mukaan" ei voi olla "minulta pois" siinä mielessä että kenties joskus sitä haluaa abortin jota ei sitten mitenkään saa kun kaikilla paikallisilla lääkäreillä on "omantunnonvapaus". Lisäksi asia on "kenties minulta pois" siksi että omaatuntona on oikeutettu uskonnolla. Ja mitäpä kaikkea sitä teoriassa maksimiinvedettynä tällä omantunnon-uskonnonvapaudella voidaan kieltäytyä? Mitä teen jos esimerkiksi kaikki ruokakauppiaat kieltäytyvät myymästä ateisteille omantunnonvapautensa nimissä? Että en saa kukkakaupasta kukkia enkä kakkukaupasta kakkua? Onko oikein tapattaa ihmisiä nälkään? Jos ei niin jossain on ne rajat jossa omantunnonmerkitys ei paina. Ja näiden soveliaisuuden rajojen etsiminen - dikotomioiden sijaan - oli tuo kirjoituksen tarkoitus. Jos osaisit lukea ja jaksaisit keskittyä humaltunutta siisseliä enemmän, tiedostaisit kenties sen että tuossa tekstissäni oli argumentteja "molemmille puolille" rintamaa. Juuri sen takia että toisessa päässä on teokratia jossa positiivinen uskonnonvapaus tunkee kaikkien negatiivisten oikeuksien yli ja toisessa läpibyrokratisoitu kontrolliyhteiskunta jossa oikeastan mitään ei saa tehdä ja jossa kaikki on äärimmäisen kliinisen loukkaamatonta. Siksi en aja dikotomioita. Ihan siksi että siellä tosiaan voi tulla vastaan "natsi joka tekee koska projekti oli laillinen". Ei lakikaan ole absouutti. Kuten ei omatuntokaan.)

Se, mikä possujen kastroinnissa oli analogista abortin tekemisen kanssa oli se mainitsemani "epäsynkka". Eläinlääkäri tekee yleensä toisenlaisia töitä. Tuo yksi tietty toimenpide on siis hyvin "asenteellsesti erilainen" kuin muut työt. Tämä on tärkeää siinä mielessä että jos esimerkiksi haudankaivaja ei suostu tukemaan ruumiiden kuoppaamista ihmisiä vedoten vaikka siihen että hänen uskonnossaan ruumiit kuivatetaan ulkoilmassa muumioiksi ja pistetään katsomaan kohti auringonlaskua, se koskee suurimpia osia työtehtäviä. Tässä tämä yksi työtehtävä oli siis erilainen kuin suurin osa muista. Ja aloilla jonne yleensä mennään "palkan lisäksi myös sydämellä" on usein tarpeen huomioida se, että tämä epäsymmetria on varmasti vakaumuksien kannalta relevantteja. (Olivatpa ne uskonnollisia tai muunlaisia.)

Tätä tarvittiin siksi että on totta että työsopimus on kokonaisuus johon menee nimi alle. Ja se tarkoittaa sitä että se on "joko-tai" -ratkaisu joka otetaan kokonaisuutena. Ja lisäski on totta, että työnantaja palkkaa ihmisiä jotta tietyt työtehtävät saadaan tehtyä. Ja että lääkäritoimissa lainsäädäntö, ei yksilö, päättää asioista. Siksi esimerkiksi omaatuntoa ei hoideta tässäkään tapauksessa työpaikan oloja säätämällä ja työnantajien kanssa keskustelemalla ja sopimalla, vaan lakialoitteella.

PS. PS.

Naispappeuden vastustajat muuten eivät ole vainottuja vain siksi että eivät saa rahoitusta. Rahanantajalla on valta päättää omista rahoistaan ja antamisistaan. Valinnoista voi olla seurauksia. Ja se että seuraukset eivät ole miellyttäviä ja ei saa "kaikkea" ei ole oikeasti mitään vainoa. Vapauteen liittyy aina vastuu ja kyky kantaa ikävätkin seuraukset. Itse asiassa ikävät seuraukset tekevät valinnasta kunniakkaamman. Teemme näin vaikka menetämme jotain. Se konkretisoi valinnan. Vastapuolikin valitsee ketä rahoittaa ja ketä ei. Nämä teot voivat olla moraalittomia jonkun mielestä. Mutta ne eivät lakkaa olemasta valintoja. Joten vapauteen ei puututa. Ärsyttäminen ja varojen karsiminen eivät ole samaa kuin vaino. Ymmärrä tämä, opettele lukemaan ja keskittymään. Niin kyllä meistä vielä kavereita tulee.

Toimituksen poiminnat