Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Mitä uhittelijatrolli opetti minulle?

  • Kaltaiseni kunnon herrasmies läimii vihollisiaan hansikkailla kasvoille, eikä tee pelkurimaisia selkäänpuukotusuhkauksia netissä
    Kaltaiseni kunnon herrasmies läimii vihollisiaan hansikkailla kasvoille, eikä tee pelkurimaisia selkäänpuukotusuhkauksia netissä

Internetissä on paljon ihmisiä jotka ovat aggressiivisia, asenteellisia ja uhittelevia. Olen jossain määrin tottunut tähän. Joskus tämänlaiset asiat ovat toki vahvempia kuin toiset. Olen karkeasti ottaen vetänyt jotain rajoja; Esimerkiksi rajoja siihen että jos joku ehdottaa että minun kannattaa tappaa itseni, pidän reagointia moukkamaisena. Mutta jos joku uhkaa henkeä tai terveyttä, se on oikotie rikosilmoitukseen. Toki monesta uhittelijasta tappamisella uhkailu ei ole mitään. Mutta he eivät taida olla kovin sanansa mittaisia ihmisiä ja tulkitsevat kaikki tämän mukaan. Itse taas pyrin siihen että en uhkaile vaan lupailen. Joten käyttäydyn rippusen maltillisemmin ja suhtaudun näihin vakavammin.

Nyt sitten kävi niin että tein puujalkavitsin Ilja Janitskinista. En ole kovin vahvasti ottanut kantaa MV -lehteen ja sen maailmaan. Eikä tämä minun vitsini ei edes ollut kovin kantaaottava, se oli enemmän puujalkavitsimäinen irtoheitto. (Teen sellaisia huvin vuoksi.)

Koska nykyään arkana aiheena ei näytä olevan kreationismi vaan maahanmuuttokysymykset niin kävi aika erikoisesti. Mielestäni pieni vain vähän hassu heitto synnytti aika vahvan reaktion. Sen, että internetin uumenista löytyi hermostuja. Oikein kunnolla hermostuva. Joka teki asioita niinkuin niitä joskus tehdään. Hän ilmoitti tietävänsä asuinpaikkani sillä vakuuttavimmalla tavalla millä sen voi. (Antamalla tähän liittyviä detaljeja jotka ovat oikeita.) Samalla sain tietää että minunlaisien tappaminen on aivan validi ratkaisu asioihin. Politiikkaa voidaankin toki jatkaa monin keinoin jos tavoitteet asetetaan niin tärkeiksi että lähes mitkä tahansa eettiset maksiimit voidaan hylätä tämän tavoitteen puolesta. (Toisaalta tilanne opetti minulle että en pidä nettimoderoinnista. Olisin mielelläni dokumentoinut laajemminkin tilannetta, mutta ketjun sisältö poistettiin ilmeisesti säädyttömänä. Joka tekee tietenkin raportoinnista haastavaa.)

Olen toki ollut sitä mieltä että jos maahanmuutossa, islamilaisuudessa tai missään on jotain kritisoitavaa, se ei ole siinä että uskooko asioihin jotka ovat minusta höpöjä. Se on siinä että näiden tahojen puolella on sellaisia jotka esittelevät tuollaisia tekoja asiallisina. Tässä mielessä reagointi oli mielestäni jotenkin irvokas. Etenkin kun tekijä selvästi osoitti että hän oli hyvin vahvasti maananmuuttoa vastaan ja tämä oli hänellä vahvana motivaationa.

Minä, aivan rehellisesti sanoen, kykenen ymmärtämään jos maahanmuuttoa pitää ongelmallisena ja tätä vastaan haluaa tehdä poliittista työtä. Samoin jos kokee rehellisesti että rikollisuus ja uhat kasvavat, niin moni kätyöstapa ja jopa poliittisesti epäkorrekti kieli on ymmärrettävää. Ei toki kohteliasta tai kehuttavaa. Mutta ymmärrettävää. Siinä vaiheessa kun reaktiot muuttuvat tätä vahvemmaksi on kuitenkin niin että pääkysymykseksi tulee se, että kumpi onkaan suurempi ongelma ; Maahanmuuttajat vai nämä. Josta seuraa jatkokysymys siitä että miksipä ei kohdisteta poliisin voimia sekä maahanmuuttajien että suomalaisten ääritapauksiin maksimaalisesti. Eli mukaan lähtisivät myös nämä uhittelijat.

Piilosta on hyvä huudella

Olisinkin ilmoittanut asiasta polisiille, mutta tekijä oli selvästi pseudonyymi. (Suhtaudun hyvin vakavasti minuun ja perheeseeni kohdistuneisiin uhkauksiin.) Nimimierkin osia oli valittu selvästi huumorintajuisesti. Esimerkiksi "Pierre" kuulostaa varmasti hauskalta. Tämänlaisen ihmisen henkilöllisyyden selvittäminen on tuskin helppoa. Lisäksi netissäuhittelu on useimmiten melko hengetöntä, joten todennäköisyys sille että uhittelija jaksaisi tehdä yhtään mitään on hyvin mitätön. Luultavasti uho katoaa siihen tyhjyyteen mistä se on tullutkin. (Viittaan tässä kuplaan joka on em. uhittelijan päässä.) Toki pieni mahdollisuus on olemassa ja se jossain määrin aiheuttaa minulle tunteita.

Mutta toisaalta nämä tunteet ovat jotain joita olen joutunut käsittelemään 11 vuotta. Silloin uhittelun alkulähteenä oli tosin pahastunut kreationisti. Ja reaktioni olivat silloin varsin paranoidit. Uhkailu vaikutti. (Tosin se uhkailu tehtiin laadukkaammin. Esimerkiksi kantamalla anonyymi uhkaus ilman postimerkkiä suoraan postilaatikkoon. Muutaman metrin päähän siitä missä nukuin. Mieli rakensi tämän päälle aika paljon ihan sen takia että ei ollut mitään tietoa että minkälainen uhittelija on. Siksi tätä kuvitteli pahimmaksi mahdolliseksi ja kenties vähän päällekin.) Nyt koin lähinnä jonkinlaista aktivoitumista, jota sävytti huvittuneisuus. Aikaisemmat uhittelut kun nostivat esiin myös sen että olen esimerkiksi hankkinut kamppailutaitoja. Olen jokseenkin valmentautunut tämänluonteisiin just in case -tilanteisiin satoja ellen tuhansia tunteja. Ja lisäksi oltuani Itä-Helsingissä vartijana olen rippusen tottunut siihen konkretiaan joka toimii siinä "tosimaailmassa" missä uhkailuun ja siitä seuranneita toimenpiteitäkin harrastetaan.

Olen siis enemmän ilahtunut ja valpastunut ja odottavissa tunnelmissa kuin mitään muuta. Uskon että uhittelu on joko ontto tai sellainen että uhittelija ei ole aivan täysin selvillä siitä minkälaisen haasteen on itselleen tullut antaneeksi.

Mutta tämä ei ollut oikeasti se mitä tämä uhittelija/trolli minulle opetti.

Oli mielenkiintoista seurata kyseisen pseudonyymin muuta internettoimintaa. Ja tätä kautta sain paljon oppia. Tämä liittyy hyvin vahvasti keskusteluun jota on käyty viime aikoina. Tästä keskustelusta hyvä esimerkki on Linda Pelkosen kokema.  "Sain viime keskiviikkona puhelun, jossa kerrottiin, että Suomen turvallisuustilanne ja erityisesti minun turvallisuustilanteeni on heikentynyt. Samalla soittaja uhkasi, että minut raiskataan. Kaikkiaan sain keskiviikon ja torstain aikana vihaisia, solvaavia ja osin uhkailevilta tuntuvia tekstiviestejä 18 puhelinnumerosta.  Julkisilla verkkosivuilla on myös julkaistu tekstejä, jotka todennäköisesti täyttävät kunnianloukkauksen tunnusmerkit. Lisäksi sain läjän raivoa tihkuvaa viestejä sähköpostin, Twitterin ja Facebookin kautta." Naisia ns. "huoritellaan". Ja puheissa esiintyy sana "raiskaus".

Näin tämä minullekin uhitellut teki. Naisihmiset saivat kuulla v-sanasta ja sen hajusta. Miehet saivat kuulla olevansa "homoja" ja "pervoja". Tai sitten heille esitettiin puheita fyysisestä väkivallasta, jopa tappamisesta. Kaava oli hyvin selvä. Miehiä ja naisia uhkailtiin eri tavalla. Tässä mielessä nykyajan keskustelu on jopa hitusen viisto. Se korostaa sitä miten stereotypiat ovat ongelmallisia naisille. Ne ovatkin. Mutta näyttää siltä että tosiasiassa ongelmana on enemmänkin se, että ihmisiä harvemmin vastustetaan sukupuolen vuoksi vaan heitä vastustetaan erilaisten mielipiteiden vuoksi. Tilanne on vain se, että jos sinulla on väärä mielipide ja olet nainen, se vaikuttaa siihen mitä argumentteja esitetään. Naiset kohtaavat viittauksia sukuelimiin ja kenties niiden hiekkaisuuteen. Uhitteluissa nousevat esiin erityisesti raiskaukset. Väärää mieltä olevat miehet taas saavat kuulla olevansa homoja ja heidät uhataan hakata tai tappaa. (Ilmeisesti koska miesten raiskaaminen olisi homoa joka lienee jonkinlainen eitoivottavuuden multihuipentuma näiden uhittelijoiden päässä. Millä olisi tietysti jotain merkitystä jos näiden ihmisten arviointikyky olisi sillä tasolla että he eivät esimerkiksi sanoisi sellaisia asioita kuin sanovat.)

Ongelma on siis enemmänkin se, että tiettyjä mielipiteitä kannattavien joukossa on äärimmäisiä yksilöitä. Ja nämä yksilöt vihaavat etupäässä ihmisiä joilla on heistä vääriä ja haitallisia mielipiteitä. Ja siksi näitä ihmisiä vastaan hyökätään. Sukupuoli on tässä sekundaarinen. Se on jotain jonka avulla valikoidaan se millä tavalla tämä hyökkäys tehdään. Se ei ole mitätön mutta se ei ole ensisijainen. Tästä ongelmana voi olla se, että keskustelu voi siirtyä siihen että sukupuolisuus nostetaan pääongelmaksi. Ja sen jälkeen nousee esiin vain se, että naisia uhataan raiskata. Raiskauksilla uhkaaminen on äärimmäisen vakava asia, mutta uskoisin että miesten kokema tappouhkailu ei sekään aivan mitätöntä. Sellaista joka olisi syytä vain ohittaa.

Toki tämä sukupuoliero on siitä erikoinen että sillä on kuitenkin jotain eroa. Jos nimittäin mietitään sitä miten uhkailuun pitäisi vastata.
* Olen itse tottunut siihen että aggressiivisuuteen on helppoa vastata. Jos uhittelussa hyökätään sukupuolisuutta, miehekkyyttä tai seksuaalista suuntautumista vastaan, voin esimerkiksi vastata siten että en usko että toinen on aktiivi homoseksuaali koska sellainen vaatisi sitä että olisi sukupuolisesti attraktiivinen yhtään kenellekään. Että tuollainen vihaisuus voi johtua vaan siitä että ainut tyttöystävä on oma nimetty nyrkki. Toisaalta väkivaltaisemmassa aggressiossa on helppoa pistää takaisin vastaavalla. Eeppistä miehekkyysraptaisteluahan tämä tästä seuraava pelleily on. Mutta vastaustapa on helppo.
* Mutta miten näihin tilanteisiin voi vastata jos on nainen? Jos joku uhkaa raiskata sinut, niin ei ole tehokasta vastata sillä että raiskaa tätä miestä takaisin. Ei siksi että miestä ei voisi raiskata. Tai että miehen raiskaaminen ei olisi ikävä teko. Vaan sen takia että kulttuurissamme raiskaukseen suhtaudutaan sellaisilla asenteilla joissa mies haluaa seksiä eikä häntä voi raiskata. (Monella on näkemys että eihän miehellä edes seisoisi jos hän ei todella jollain tasolla haluaisi. Joka on kyllä aika erikoinen tekosyy tai vastaava.) Miehen raiskauskokemus mitätöidään ja tätä kautta naisen uhkaama raiskaus menettää sen sosiaalis-emotionaalisen kulman joka taas on miehen uhkaamassa raiskauksessa hyvin vahvasti mukana.

Miehenä on aina helppoa. Voi pistää kovan kovaa vastaan. Se on helppoa kuin neljän etuhampaan irrottaminen miekan pommelilla. (Jos et pitänyt tästä pistä tilalle oma suosikkiuhoamisesi.) Naisena oleminen on siitä hankalampaa että tuollaisia machoutta korostavia onelinereitä ei oikein voi tehdä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Mielestäni yksilötasolla yhtäsuuri tai suurempi ongelma voi yhtälailla olla "nämä".

Kaikkia ääripäitä tulee valvoa tehostetusti, ongelmalliseksi tilanne muodostuu jos toimeenpaneva elin itse edustaa sellaista.

Hyvänä itsetarkkailun referenssinä itse kukin voisi pitää sitä, että jos et havaitse toista ääripäätä, niin luultavasti seisot sen päällä.

Toimituksen poiminnat