Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Vääränlaiset uhrit

"Crackedissa" oli hieman erikoinen televisiosarjan arvostelu. Siinä kuvattiin suurelta osin sitä, miltä tuntuu olla seksuaalisen vainoamisen ja "stalkeroinnin" uhri. Tässä nousi esiin se, miten uhreilta vaaditaan tiettyä käytöstä. Niin ennen kuin jälkeen teon. Itse asiassa otan alle lainauksen jonka kautta voidaan jopa sanoa että nämä vaatimukset ovat sen suuntaisia että ne täyttää vain sellainen joka "ei ns. ole oikeasti mikään uhri". Ainakaan sanan syvimmässä ja kauheimmassa mielessä.

"PTSD is not a party and a half. Jessica has flashbacks and nightmares. She doesn't have functioning relationships, because she doesn't trust anyone. She lashes out and drinks too much. She's also not a perfect victim. Society has this idea that in order for your trauma to be "real," you have to fit a certain criteria. If you're mean, if you're promiscuous, if you're anything other than a pure good girl, then people are more inclined to not believe you."

Tähän tullen päädyn viittaamaan tekstiin jona tekemisen pakko on suurelta osin syynä siihen että kirjoitan tänne lainkaan. Kun katsotaan 1990 -lukua, ilmoilla oli ns. saatanapaniikkia. Ja tähän liittyen gootti ja masennuspotilas ei ole "uskottava uhri". Ja tätä kautta voi tapahtua paljon asioita ilman että siitä on yhtään mitään seurauksia. Sillä uskottavuus on yllättävän tärkeää. Saatanapaniikkiin liittyen en malta myöskään olla viittaamatta Keijo Ahorintaan. Sillä hän loi teoksen "Saatananpalvonnan monet kasvot". Ja yhtenä osana teosta on luettelo käyttäytymispiirteitä. Ja nämä piirteet ovat, kuin sattumalta, sellaisia että sellaiselle saa tehdä kaikenlaisia ilman juuri mitään seurauksia. Piirteet kuvaavat muuta auttamisverkon ulkopuolelle jäänyttä "huonoa uhria".

Piirteiksi riittää esimerkiksi synkät piirrokset, mustat kynttilät, pentagrammien kantaminen, synkkä musiikkimaku, kauhukirjallisuuden lukeminen tai okkultismiin tutustuminen, kiinnostus paranormaaliin, epähygienisyys ja pitkät hiukset pojilla, uskontokriittisyys, eristäytyminen, masennus, itsetuhoinen toiminta, humalahakuinen juominen ja satanistiksi identifioituminen. Selvästi tälläinen nuori ei ole tarpeeksi "viaton". Ja sen vuoksi uhri ei saanut tukea tai näkyvyyttä asialleen. Jos "oikeanlaista uhria" kohtaa vaikeus, se saa näkyvyyttä ja tekijää paheksutaan. Mutta kun "uhri on vääränlainen", niin saa tasan tarkkaan ensimmäiseksi selittää lähdetietoja siihen pahantekijän taustatoimintaan.

Sittemmin lähes kaikki ihmiset ovat tiedostaneet että tämänlainen ei ole kovin perusteltua. Kun samainen Keijo Ahorinta kohteli Anneli Aueria kuin 1990 -luvulla oli asiallista kohdella teinejä, tilanteelle nauroivat naurismaan aidatkin. Mutta tämä on tavallaan aika pinnallista. Sillä huonoja uhreja nähtiin nyt toisaalla. ; Kauhistusta eivät enää herättäneetkään roolipelaajat ja Ville Valo. Tajuttiin - tai ainakin luotiin stereptyyppinen näkemys - että roolipelaajat ja larppaajat ovat nörttejä, kenties sellaisia "huonoja uhreja" joiden kiusaaminen on monista "kasvattavaa ja miehistävää", mutta toisaalta he ovat myös äärimmäisen epäuskottavia pahantekijöitä.

Kauhistusta sen sijaan herättivät koulusurmat. Jotka olivat uusi asia. Syyttelijöitä riitti joka kyökkipsykologista. Kouluampujienkin tunnuspiirteiksiin on tavattu lainata piirteitä jotka ovat varmasti tulleet tutuiksi Keijo Ahorinnan teoksesta. (Tässä tilanteessa olisi kenties syytä huomauttaa että huomiot kohdistuvat vääriin ominaisuuksiin. Ja profiilia käytetään lisäksi liian vahvana eikä tilanteelle sopivalla viitteellisyydellä.) Tähän ilmiöön törmäsin hikipedian ylläpitämisen kautta ; Eräs toinen ylläpitäjä joutui Martinlaakson lukiossa melko tiukkaan kuulusteluun siitä että koulu mainittiin tuolloin hikipedian "koulu" -artikkelissa. (Ohessa ei ollut edes tappamisuhkausta.)

Aluksi mainitsemassani "Crackedissa" on itse asiassa artikkeli myös siitä, miten huhut ja juorupuheet voivat tuottaa melko kovia ongelmia. Ja miten kouluampujaksi syyttäminen onnistuu ilman todisteita ja miten tästä tulee kovia seurauksia ja tilanteesta ei koskaan tavallaan pääse eroon. Tässäkin yhteydessä mainitaan se, miten tässä yhteydessä synkkä tyylitaju, huono tyylitaju ja vääränlainen maku muutenkin saattaa tuottaa hyvin vakavia seurauksia. "Bad Fashion and Bad Poetry Can Have Dire Consequences". Joka on siitä huvittavaa, että samalla näitä "huonon uhrin piirteitä" harrastavat käytännössä suurin osa oppilaista. Näin ollen suurin osa ihmisistä on yllättävän suojattomia. He voivat jatkaa elämäntapaansa koska kukaan ei ole sattunut kohdistamaan juorupuheita juuri heihin. Ja tätä juoruamista ei nähdä kiusaamisena, joten kohde ei tietenkään voi olla uhri.

Nykyään ei tietenkään panikoida kouluampujista yhtä kovasti kuin Jokelan kouluampumisen jälkeen. Mutta menetelmä jatkuu. Esimerkiksi viimeksi tänään törmäsin sellaiseen lausuntoon jossa ydinteesinä oli se, että maahanmuuttajien maahantulo täytyy kieltää koska he harrastavat selvänä olevien ventovieraiden joukkoraiskauksia kun taas kotimaassa olevat raiskaajat raiskaavat yleensä humalassa puolituttunsa joka on myös humalassa. Joka oli tietenkin aivan eri asia. Koska humalassa oleva nainen on "vääränlainen uhri".

Toki tässä on jotain uutta. Uhrin statuksen lisäksi on alettu katsomaan tekijän identiteettiä. Jos tekijä on maahanmuuttaja, tästä seuraa kovaa metelöintiä. Näin ollen esimerkiksi jos maahanmuuttaja uhkailee hakkaamisella ja perheen raiskaamisella, tästä tulee välittömästi nosto MV -lehteen. Mutta jos raiskaamisella ja hakaamisella mellastava perussuomalainen trolli tekee saman asian, se on jotain josta ei tehdä nostoa MV -lehteen. Eikä siitä välitetä koska asia on tietenkin "humooria", "raakaa humooria" jonka "hyvä maa sallii koska sananvapauteen kuuluu se että voi huutaa tälläisiä". (Tilanteisiin ei reagoida. Mikä omankin, kieltämättä vähäisen, kokemani mukaan ei ole kauhean myötätuntoista.)

Tai hetkinen. Eihän tämäkään ole uusi asia. Jo minun nuoruudessani saatanapaniikin harrastamiseen saatiin uskottavuutta sillä että oltiin koulutettuja teologeja. Tai Keijo Ahorinnan tapauksessa nuorisotyöntekijä. Eihän sellainen voi tehdä pahaa. Tämä tekijäidentiteetti voi olla toki syynä siihenkin miksi pedofilia on kammottavaa jos sitä tekee vaikka maahanmuuttaja. Ja tällöin on syytä vaatia rajojen kiinni laittamista. Mutta jos sitä löytyy Lestadiolaisista, nousevat ihmisten massat vastustamaan sitä että ihmisryhmää leimataan. Ja itse pedofiileille ei sitten tapahdu samassa mittakaavassa "mitään sellaista ekstraa" jota maahanmuuttajia kohtaan himoitaan.

Lisäksi on huomattava että minustakin on oikein että totuus raportoidaan. Mutta hyvin usein on käynyt niin, että onkin julkaistu virheellisiä tietoja juorupuhepohjalta. Ja näiden kohdalla ei nähdä että tämä väärä todistus lähimmäisestä on herjaavaa ja kiusaamista. Aivan kuten syyttä suotta kouluampujiksi leimatutkin. Ja ne roolipelaajat jotka olivat saatananpalvojia tavallaan oikeasti. Tällöin henkenä on vähän se "samapa se onko tapahtunut vai ei, mutta näin nämä asiat koetaan". Ja korostetaan että vaikka itse tapahtuma olikin "'uutis'ankka" niin se viittasi kuitenkin ilmiöön joka on todellinen ja josta pitäisi puhua enemmän. Eli vaikka tekijä olisi syytön niin ei nähdä mitään ongelmia siinä että voitaisiin harrastaa vastaavaa epäilyä jatkossa.

Kenties onkin niin että "oikeanlainen tekijä" saa tehdä "vääränlaisille uhreille" lähes mitä tahansa ilman että tästä tulee mitään seurauksia. Kenties tämän vuoksi kun Järvenpäässä maahanmuuttaja kiusasi kissaa, syntyi tästä liikehdintää. Mutta kun 80 ihmistä evakuoidaan tuhopolttotalosta, ei tätä pidetä terrorismina. Ja kun joku vandalisoi taloa ja poraa sen täyteen reikiä, on asiallinen vastaus viitata jonkinlaiseen omantunnonvapauteen jossa putkimies ei tee työtään koska uhrit olivat vääränlaisia. Ja tekijäkin oli oikeassa.

Toisin sanoen ; Ihmiset ovat koko ajan aivan yhtä naurettavia hyvin samanlaisella tavalla. Ja vaikka aiheen kohdalla entiset kauhuskenaariot muuttuvat naurettaviksi hyvinkin nopeasti, niin samaa syyllistämisen sabluunaa käytetään melko vapaamielisesti uusissa aiheissa. Ja näin ollen minun koko elämä näyttää menevän tämänlaisten kanssa. Kun entinen kauhistelu unohdetaan - ei siis tunnusteta että on tehty väärin, tehdä asiaan kuuluvia katumusharjoitteita joissa väärintekijä kompensoisi väärinkohdelleilleen asiat täydessä tai edes missään mitassa - siirrytään seuraavaan. Tälläisten kritisoinnissa onkin aina vähän sellainen tarpeeton optimismin henki. Sitä on kuin ihminen joka tekee joka päivä samaa odottaen erilaista lopputulosta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset