Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Itseään toteuttavat ennustukset

  • Otin tatuointimallin Fiore dei Liberin "Flos Duellatorumista" ja kaikki mitä sain oli homoseksuaalinen taipumus.
    Otin tatuointimallin Fiore dei Liberin "Flos Duellatorumista" ja kaikki mitä sain oli homoseksuaalinen taipumus.

Ghanalainen Mallam Ya Wadudu sai julkisuutta lausunnoillaan tatuoinneista. Hänen mielestään tatuoinnit johtavat rikollisuuteen ja voivat jopa muuttaa seksuaalisen suuntautumisen. "erityisen vaarallisia ovat eläinkuvioiset tatuoinnit, kuten käärmeet, leijonat, skorpionit ja sammakot. Ne symboloivat paholaista, ja saattavat saada aikaan sen, että pahat henget ottavat ihmisestä vallan.  Hän kertookin, että varsinkin kyseisten tatuointien ottaminen aiheuttaa homoseksuaalisuutta, alkoholismia tai prostituutiota." Olin asiasta luonnollisesti hieman huvittunut. Etenkin leijonan mainitseminen tässä yhteydessä vieläpä paransi asiaa. En ole rehellisesti sanoen miettinyt mitä tatuoinnit tekevät (orja)markkina-arvolleni. Mutta minulla on sellaisia. Ja yksi niistä on todellakin mainittu leijona. Sette spada sentään! (Oi ei - Mitä eukkokin sanoo!!??)

Tämänlainen uskonnollinen pikkumaisuus voisi olla jonkinlainen aihe kevyemmälle huvittelulle. On tavallista moittia uskontoja siitä että niiden parissa on omituisia väitteitä. Tai kuten tässä tapauksesa, ehdottoman epätosia väitteitä. Sellaisia epätotuuksia, joiden puolustaminen ei enää oikein mene uskonnonvapaudenkaan piiriin. Kuitenkin uutinen kertoi miten ennakkoluulo ja uskonnollinen moralistinen tuomitseminen voi kuitenkin olla merkittävää. "...tatuoituja ihmisiä usein vältellään, koska heidän uskotaan olevan pahojen henkien vallassa ja kenties juuri siksi he ajautuvat usein esimerkiksi päihdekierteeseen ja syrjäytyvät joutuen työskentelemään esimerkiksi seksibisneksessä."

Toisin sanoen syntyy itseään toteuttava ennustus. Ja tähän tietenkin kykenee myös epätosilla väitteillä. Esimerkiksi horoskoopit ovat siitä miellyttäviä, että jos uskoo horoskooppeihin, se varmasti auttaa siinä että toimii niiden ennustamia asioita tavoitellen. Ja kun horoskoopit kuitenkin ovat usein positiivisilla tavoitteilla ladattuja ja miellyttäviä, niistä voi seurata hyvää vaikka itse tausta onkin onttoa. Tämänlainen tuomitseminen on sitten "saman kolikon kääntöpuoli".

Toki tämänlaista tuomitsemista ja moralismia löytyy omasta maastamme. (Ja kaikki siitä ei edes ole uskonnollista. Uskonto luo vain lisästatusta tämänlaisen harrastamiseen. Ero ei ole tavoissa ja asenteissa, vaan enemmänkin vallan levittämisessä.) Ongelmana toki on se, että naurettavuus on helposti retroaktiivista. Se on ilmiselvää vasta liian myöhään. Tästä hyvänä kuvauksena olkoot Paul Ankaa ja rockmusiikkia ja diskoa koskeva kirjoitus "kotimaasta". Kirkkoherra Heikki Hakamies kuvaa sitä, miten kulttuurin ja mieltymysten säätely oli erikoista. Paul Ankaa saatettiin kuunnella salassa tai toivoa että hänen kappaleitaan kuultaisiin salaa. Mutta radionkuuntelu oli hyvin säänneltyä. Kirkkoherrat ottivat kantaa musiikkimakuun. "Tilannetta hankaloitti sekin, että vakiintuneen käsityksen mukaan radio sai olla auki vain uutislähetysten ja hartausohjelmien aikana. Muina aikoina kuuntelu viittasi kuuntelijan kevytmielisyyteen ja tämän rehellistä työtä kohtaan osoittamaan halveksuntaan. Kartettavaa musiikkia oli kahta lajia, oli maallismielisiä renkutuksia, joista saattoi saada vamman sieluunsa, sekä ”sinfonioita”, joita jokaisen jätkämiehen velvollisuus oli ylenkatsoa." Nykyään diskoteekkeja ja rockmusiikkia ei pidetä vaarallisina. (Siitä huolimatta että disco oli ja meni ja nykyään ihmisen täytyy olla joko sairas tai jollain hyvin ironisella tavalla hipsteri käydäkseen discossa jonain menopaikkana.)

Tuomitseminen ja sosiaalinen eristäminen ja karttaminen ovat kuitenkin samaa. Periaatteessa tässäkin moni rikkoo sääntöjä mutta salassa. Mutta kiinnijääminen ja siitä seuraavat seuraukset voivat olla merkittäviä. Ja tällä on tietenkin vaikutusta hyvin moneen asiaan. Syntyy itseään toteuttavia ennustuksia.

Olen itse nähnyt että samaa on uskonnottomien parissa. Uskontojen kohdalla vallalla on hyvin voimakas homo religiosus -ajatus. (Ja uskonnon rivikannattajien parissa se on vielä vahvempi.) Sen seurauksena on se, että uskonnottomuus helposti jotenkin "patologisoidaan". Esimerkiksi minusta on Pohjanmaalla keskusteltu pastorien kanssa "erämaakausi" -termein tavalla joka on perin huvittavaa. Huvittavaa koska tämä on ideologiseen näkökulmaan sitoutunutta tavalla joka näyttää sen ulkopuolelle absurdilta. Mutta se on asenteellisuudestaan huolimatta harmitonta ja teoriassa hyväntahtoista. (Joskin holhotuksi tuleminen ei ole mukava tunne aikuiselle. Että onko joku todella päätetty minun huoltajakseni ja miksi minulle ei ole kerrottu tästä.)

Joskus voi ärsyttääkin. Jos esimerkiksi esitetään että uskonnottomiin ei voi luottaa, sitä voisi tehdä mieli puolustaa itseään. Mutta tämän kuitenkin tietää olevan turhaa koska mielipide asiasta on jo lyöty lukkoon tavalla joka suhtautuu tosiasioihin ja argumentaatioon ratkaisulla joka resitoidaan munkkilatinaksi "Te audire no possum. Musa sapientum fixa est in aure". Ja kun syytöksiä kuulee usein, sitä helposti välttelee näkemyksensä kertomista. Tai heittää läskiksi. Kun kerran joka tapauksessa syytetään niin voisi sitten edes hyötyä ja tehdä kaikkea sitä syntistä toimintaa saman tien. Koska mitä se muka muuttaa? Ihmiset kohtelevat samalla tavalla sen jälkeenkin!

Leppoisten körttiläisten "erämaakausia", käännyttämishenkisempien karismaatikoiden "luovu arvotyhjiöstäsi" ja riekkuvamman uskovaisuuden pelastusteologiset "hurmarukousparannusbileet" noudattavat yhteistä teemaa. Niissä tarjotaan aika maailmankuvallista ratkaisua. Ratkaisua joka on siitä erikoinen että se itse asiassa haittaa omaa asiaa. Tässä perusteesinä on se, että uskonto on tutkimusten mukaan jotain joka lisää onnellisuutta. Mutta ei huomioida, että jos mielipidekysymyksissä ja uskonasioissa erimielistä kohtelee vain sairaana joka pitää parantaa, niin ei tämä varmasti ainakaan niiden erimielisten mielialaa kohenna. Sen sijaan tälläinen kohtelu tuntuu alentavalta ja se heikentää onnellisuutta. Joten kenties kysymys ei olekaan siitä että ovatko uskovaiset onnellisempia vai eivät. Vaan siitä mistä systä he ovat onnellisempia. Kenties onnellisuuseron olemassaolo on sinänsä jonkinlaatuinen evidenssi siitä että uskonot eivät kohtele muita ihmisiä kovin mukavasti. Sen sijaan mukaan aina livahtaa niitä tatuoinneista tuomitsijoita ja muita vastaavia.

Tämänlainen prosessi ei ole mitenkään erikoinen. Esimerkiksi ideologioiden käymiä maailmankuvasotia voidaan lähestyä arkastelemalla sitä miten ne soveltavat vastaankirjoittamisen periaatetta. Yhtenä todellisena monikulttuurisuuden ongelmana voikin olla se, että ideologiat kiistelevät ja polarisoituvat. Toki tämä kertoo enemmän siitä miten eri ideologiat keskustelevat keskenään kuin siitä onko niitä yksi vai monta. Mutta monokulttuurissa josa erimieliset laitetaan Pohjois-Korean tapaan mielipidevankilaan ei kuitenkaan pidä sisällään tämänlaista skismaattisuutta. (Se, että monokulttuuri ei ole toivottavaa on silti ilmiselvää tässä valossa. Tiukka yhtenäisyyskulttuuri näyttää toteutuvan vain ja ainoastaan varsin vahvalla ideologisella yksilöiden tallaamisella.)

Siksi olikin kohtuullisen kiinnostavaa lukea siitä miten ISIS -joukkoihin lähteneitä ääriterroristeja ja heidän liittymisensä syitä on tutkittu. Suomesta on lähtenyt hyvin moni. (Ja itse ainakin jossain määrin pelkään että mitä tapahtuu jos he tulevat takaisin. Että pitääkö luottaa ihmiseen joka sanoo "tein virheen, antakaa anteeksi". "Mahdollisuus Muutokseen" -tyyliset kristilliset julkaisut toki ovat nostaneet käännynnäisen suurimmaksi sankariksi ja siksi esimerkiksi moninkertainen murhaaja ja moottoripyöräjengiläinen voidaan hyväksyä "staraksi". Itse epäilen ; Kokemukseni mukaan uskoontulevan temperamentti muuttuu vähäksi aikaa. Perustemperamentti näyttää muuttuvan vasta kun ihmiset kuolevat. En harrasta anteeksiantoa. En tiedä edes sitä onko minulla ruuveja siihen että ohitan kohtaamaani pahaa muuta kuin unohtamalla.) On kuitenkin kiinnostavaa tietää mikä heitä on osaltaan lietsonut muuttumaan äärimmäiseksi. "Tutkimuksen mukaan muslimivihamielisen ilmapiirin keskeisimpinä ongelmina nähdään islamofobia, terroristiksi leimaaminen, syrjinnän, epäoikeudenmukaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset, sekä uskonnollistamisen. Avoimen keskustelukentän puute nähdään myös erittäin ongelmallisena - yhteiskunnallisen luottamuspulan takia koetaan, ettei ilmiöstä voi keskustella, ja tämä saattaa ajaa nuoria ääriryhmiin."

Siksi kun lähtee tuomitsemaan ihmisiä tatuointien tai islaminuskon perusteella kannattaa muistaa että ihmisen pitää olla ylipäätään varovainen kun esittää tai toivoo jotain asioita. Saattaa olla niin että saa sen mitä haluaa. Ja syynä voi olla se, että tämänlaiset kuvaukset ja toivomukset voivat olla itseääntoteuttavia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Mä oon monesti miettinyt mikähän mulla uskonnottomana on se arvotyhjiö mikä täyttää? Kukaan, ainakaan uskonnollinen, ei ole osannut selittää sitä minulle.

Tatskoista en tykkää itselläni, ottaisin kuitenkin niin typerän että kaduttaisi, mutten toisia lähde tuomitsemaan.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Arvotyhjiöargumentin pohjalla on puoliksi ymmärretty metaetiikka tai asennevamma.

Metaeettisesti siellä on tiedostettu että moraali nojaa aksioomille joista jokin jää perusteettomaksi. (Esim "avoimen kysymyksen argumentti" demonstroi että tämä onkin asian laita.) Ja luultu että ajatus Jumalan olemassaolosta korjaa sen. Valitettavasti tämä korjaus nojaa itsessään joko perustelemattomaan premissiin siitä että Jumalan olemassaolo jotenkin kiertää Humen giljotiinin ja vastaavat ja Jumalan olemassaolosta voidaan sanoa että jotain myös pitää. Tai sitten se korjaus nojaa William Lane Craigin "God Command Theoryn" tapaan kehäpäätelmään. Valitettavasti kristitty eivät ole onnistuneet muuta kuin huutamaan ja väittämään että asia on niin että tosiasiassa uskonto takaa moraalin. Mutta tätä väitettä he eivät ole onnistuneet argumentoimaan. (Eivät edes täällä Uudessa Suomessa jossa väitettä on pidetty totena ilman argumentaatiota jopa teksteissä joiden aiheena on metaetiikka ja joka on esittänyt argumentit jonka vuoksi Jumala ei annakaan moraalille sitä oletuksetonta ja älyllisesti kestävää pohjaa.)

Asennevammaisesti liikutaan jossain "väitän jotain psykologiasta jota itse psykologian tutkimus ei tunne". Jolloin viitataan maailman yliarvostetuimpaan C.S. Lewisiin. (Joka ei ole maailman huonoin filosofioija uskonnossa. Mutta herrantähden hän ei ole maineensa arvoinen.) Silloin selitetään että tosiasiassa ateisti jotenkin vaan uskoo Jumalaan ja itse asiassa vihaa tätä. Ja että syvällä perimmiltään jokainen ateistikin on teisti. Ja tietää ja kaipaa sitä Jumalaansa. Mikä on siitä omituinen asia että se näyttää olevan yhtä ilmiselvästi tosi valtavalle määrälle kristittyjä kuin se on naurettavan absurdi ja epätosi suurelle määrää ateisteja itseään.

Toimituksen poiminnat