Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Presidentin siunaamaa vuotta!

  • Maan johtajan siunaustervehdys on kuin heijastus joiltain ... hyvin toisenlaisilta ... ajoilta.
    Maan johtajan siunaustervehdys on kuin heijastus joiltain ... hyvin toisenlaisilta ... ajoilta.

Presidentti Sauli Niinistö toivotti uudenvuodenpuheessaan siunauksen. Tämä on hänen tapansa. Kansankirkkoamme edustava facebookryhmä "Kirkko Suomessa" ilmoitti uuden vuoden kunniaksi, että "Presidentti Sauli Niinistö kertoi tänään uudenvuodenpuheessa miten hän iloitsee vapaaehtoistyöstä sekä siitä, miten halu auttaa lähimmäisiä on lisääntynyt kaikkien Suomen vaikeuksien edessä. Samoin kuin presidentti toivotti Jumalan siunausta, myös Suomen ev.-lut. kirkko kaikkine seurakuntineen haluaa toivottaa presidentti Niinistölle ja kaikille ihmisille Jumalan siunausta vuoteen 2016!" Lisäksi tähän oli liitetty hyvin suuri kuva jossa tämä siunaus -sana oli korostetusti näkyvissä.

Tässä on mielenkiintoisia sävyjä. Mieleen tulee hieman USA jossa "Merry Christmas" on muuttunut valtapeliksi. Jossa korostuu se, että kristittyjä loukkaa se, että heille ei sanota "Merry Christmas" vaan vaikka "Seasons Creetings". Se, mitä tässä sanoo on sielläkin osa "vallan narratiivia". Tosin kirkon kohdalla kysymys saattaa olla myös vallan menettämisen narratiivista. Presidentin sanaan tarttumisessa on hieman samanlaista koomista ja epätoivoiselta kosiskelulta maistuvaa henkeä kuin  "Napoleonin komplekseissa" kirjoitetuissa parkkihallipastoreissa. ("Uusimaa" -lehti uutisoi tuoreesti kirkon kannatusmäärien nopeasta laskusta ; "Luterilaisen kirkon jäsenmäärä on nyt vapaassa pudotuksessa." Vapaa pudotus maan olosuhteissa on ~9.81 m/s². En tiedä onko kirkon väkiluvulla ns. rajanopeus.)

Olisi toki ymmärrettävää että Kirkko siunaa. Mutta presidentti ei edusta tätä. Ja kirkko on niin kovasti toistanut sitä että he eivät ole valtionkirkko vaan kansankirkko. Ja korostaa aina kun vaaditaan "kirkon ja valtion erottamista" että meillä kirkko ja valtio ovat jo erillään joten mitä niitä nyt erottamaankaan. Mutta heti kun tälläinen maininta tulee, poliittista yhteyttä ei haluta katkaista vaan kirkko enemmänkin "on luontevasti läsnä". (Kuten muunkin rituaalivaltansa kohdalla.) Presidentin maininta ja muu sävytys on sellainen että selvästi tästä toivotuksesta oli otettu kaikki mahdollinen irti.

Tässä särähtää se,e ttä presidentti ei kuitenkaan tästä kirkon tuesta huolimattkaan ole kirkollinen toimija. Emme edelleenkää elä myöskään teokratiassa. Hymistely ei sinällään muuta tätä. Hänen tehtävänsä on olla poliittinen eikä uskonnollis-hurskastelullinen keulakuva. (Joskin kirkon ja politiikan ammattimiehet jossain mielessä hurskastelevat kansan rahoilla. Anteeksi vaan. Presidentin valtaoikeuksien leikkaus on itse asiassa vahvistanut tätä hurskastelullista puolta joten kenties siunaaminen on tässä mielessä entistä ymmärrettävämpi.) Presidentin julkinen siunaus on jotain joka ottaa tietenkin suoraan kantaa sellaisiin asioihin kuin valtion ja kirkon suhde. Ja tietenkin se, onko uskonto tosiasiassa mikään "yksityisasia". (Näyttää että usko ja vakaumus on "yksityisasia" vain jos haluaa sanoa jotain joka on kristityille epämiellyttävää että vaikeasti asia-argumenteilla kumottavaa.)

Tällä ei tietenkään ole minulle hirvittävän suurta väliä. Sillä Niinistön siunaus ei osallistuttanut minua mihinkään. Minä en joutunut nousemaan seisomaan ja esittämään uskontunnustusta. Lisäksi voin jopa kertoa siunaamiseen liittyvistä epämiellyttävistä tuntemuksistani. Presidentilläkin on uskonnonvapaus, eli lupa ilmaista omaa vakaumustaan kunhan ei oleta muiden tanssivan samaa peliä. ; Tämänlaisten siunauksien kohdalla voi sanoa että siinä ei ole mitään pahaa, muta problemaattista se voi olla. Ja nimenomaan teon poliittisuus tuo tämän problematiikan, ei itse siunaus.

Tämä aihe herätti tosin pääosan keskustelusta muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen jokainen on toiminut entiseen tapaansa aivan kuin keskustelua ei olisi edes käyty. Kävi ilmi, että "Jumalan siunauksen toivottamiseen presidentin uudenvuodenpuheessa. Sauli Niinistö (kok.) ja Paavo Lipponen (sd.) voisivat toivottaa puheensa lopuksi kansakunnalle Jumalan siunausta, Paavo Väyrynen (kesk.) ei." Eva Biaudet epäröi "Se on kaunis tapa. Mutta miettisin tarkkaan. Uudenvuodenpuhe on enemmän poliittinen viesti." Tässä yhteydessä esille tuli se, että Siunaaminen ei ole ollut presidentille meidän maassamme mikään perinne. Itse asiassa se on ollut hyvin poikkeuksellista. Martti Ahtisaari kokeili sitä. Risto Ryti kokeili siunaustoivotusta sota-aikana. Harvinaisen vahvasti uskovainen Kyösti Kallio toivotti siunausta.

Sittemmin asiaan ei oikein ole palattu. Presidentin siunaus on siis nähty vähintään riittävän asialliseksi. Edes äksyimmät vapaa-ajattelijat eivät ole nostaneet asiasta numeroa. Mikä on periaatteessa aivan hyvä asia. Ja ymmärrettävä asia. Niinistö kun ei kutsu-kehota-maanittele kaikkia nousemaan yhdessä vakaumuksestaan riippumatta jotain "Enkeli Taivaan" Jumalaa kunnioittamaan kyykkyhypyillä. (Itse en pidä siitä seisomaan nousemisesta ja istumaan menemisestä. Tehotonta urheilua ; Olisivat edes punnerruksia!)

Toki esimerkiksi "Napoleonin kompleksien" teksti näyttää, että presidentin tekemä siunaus on nähtävissä poliittisena aktiona, ja siihen liittyy problematiikkaa. Lisäksi siunaamiseen liittyy selvästi piilo-oletuksia. Joita ei voida pitää ainakaan kansalaisia ja heidän vakaumusksiaan samanarvoisina pitävinä. Näiden kautta voidaan ymmärtää jos joku todella haluaa vastata uskonnonvapaudenilmaisuun liittyvään siunaustoivotukseen omalla sananvapaudellaan mallia "haista itte".

Usein tässä korostetaan että sanojalla on hyviä intentioita. Tämä onkin kenties ainut kohtelias tapa lähestyä asiaa uskonnottomana ilman että suututtaisi tai tuntuisi hyvin absurdilta. Sain esimerkiksi itse kappalainen Martti Muukkoselta uudenvuodentoivotuksen "Siunattua uutta vuotta sinullekin. Miten ikinä sen ymmärrätkään." Lauseen voisi toki lähteä purkamaan kuin se olisi avoin kehoitus tehdä juuri tämä.

Tällöin ei voida huomata muuta kuin että "siunaus" tarkoittaa minun mielessäni lähinnä "taikauskoista mutta tehotonta toiveajattelua jolla uskotaan vaikutettavan ennen kaikkea tapahtumien todennäköisyyteen niin että miellyttäviä asioita tapahtuu enemmän." Tämä on siitä hyvä toivotus että se ainakin toteutuu. Toisaalta tämä johtaa myös siihen, että toivotukselle yleisesti ajateltu sävytys tavallaan murtuu. Jäljelle ei enää jääkään toivotusta. On vaan kuvaus todennäköisyyksistä ja niiden suhteesta jonkinlaiseen toivottavuuteen. (Onko tämä hedonistista, seurauseettistä, hyve-eettistä vai mitä toivottavuutta jää varmasti minun valittavakseni. Näin tulkitsen sen että kehotus oli lähestyä asiaa nimenomaan oman tulkintani kautta.)

Tosiasiassa otin tämän viesitn siten, että en nimenomaan ottanut siunausta sellaisena kuin juuri minä sen ymmärrän. Sen sijaan otin sen sitä kautta mitä sen sanoja on sen kokenut. Muukkoselle itselleen Jumala on olemassa. Ja on olemassa epäuskostani riippumatta. Ja samoin siunaus voi toimia. Näin ollen minulle jää tieto siitä että sanojalle tämä siunaus tarkoittaa jotain muuta ja että tätä kautta korostuu se viesti, että sanojalla on ollut jonkinlainen hyvä tahto. Hän on - kaikkea järkeä vastaan - haluamassa kuitenkin jopa kaltaiselleni olennolle hyvää. (Sanan "hyvä" sen epämääräisimmässä ja ympäripyöreässä, mutta kuitenkin merkityksellisessä mielessä.)

Toki vastasin toivotukseen kunnioituksella ja vastaavalla tyylillä. "En tiedä miten tulkitset jumalattoman hyvän vuoden, mutta olkoon sellainen." En tiedä onko se passiivisaggressiivista ja ideologisella painolastilla ladattua kivittämistä, mutta ainakin siinä oli minun positiivinen intentio. Enempää ei ole eikä tule. Mutta sieltä mistä tuo tuli on kuitenkin lähes loppumaton varasto samanlaista. Sillä on mentävä. Vähän kuin Presidentin Siunauksillakin!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Niinistö olisi voinut lopettaa puheensa tyylikkäästi ja ajankohtaisemmin sanoihin "May the force be with you".

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Olisin ehkä kuitenkin huolestunut tuosta vielä enemmän...

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Minä en, siinä kun olisi pieni piikki noita klassisia latteuksia kohtaan.

Hillary Clintonkin sanoi niin demokraattien vaalidebatin lopuksi pari viikkoa sitten. Se herätti taatusti paljon enemmän innostusta kuin Niinistön lopetus.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #5

Hillary Clintonin kopioiminen amerikanmaalta on toki näppärä. Raikkautta matkimalla. Jos loppusiunaus on pateettista, niin onko tuollainen sitten copy-pasteettista?

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #6

Minusta se kielii poliitikon pelisilmästä ja huumorintajusta. Niinistö olisi voinut toki suomentaa lauseen, mutta ei taida Sale tuohonkaan taipua.

Antti Jokela

'Niinistö olisi voinut lopettaa puheensa tyylikkäästi ja ajankohtaisemmin sanoihin "May the force be with you".'

Tuo voisi sopia ajankohtaan, mutta siinä on sama henki kuin siunauksen toivotuksessa: niissä molemmissa antaudutaan passiivisesti ulkopuolisen hyvän tahton varaan.

Astetta parempi olisi manaus, jota käytetään luonnonuskonnoissa. Sen avulla ulkopuolisia voimia pyritään ohjaamaan manaajan tahtoon - tässä tapauksessa siis suomaan kaikkea hyvää kansalaisille.

Ehkä suosikkini kuitenkin on Hill Street Blues -televisiosarjan ylikonstaapeli Esterhausin toivotus, jonka hän aina lausui käskynjaon päätteeksi poliisipartioille, kun nämä olivat jo nousemassa tuoleiltaan ja poistumassa huoneesta : "Hey, let's be careful out there". Tässä ei toivota tai vaadita ulkopuolista apua, vaan korostetaan jokaisen omaa vastuuta.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Mielenkiintoista pohdintaa. Minä kuulin presidenttimme puheessa tavanomaista oikeisto-liberaalista maailmankuvaa ilmentävää ymmärrystä. Arvostan sitä, että oikeistomme (tässä yhteydessä ei PS), etunenässä kokoomus, esikuvana presidenttimme, on melko arvoliberaali ja ihmisarvoa kunnioittava, vaikka uskookin kilpailuun ja vahvan yksilön yksin yrittämiseen perustuvaan yhteiskuntamalliinsa.
No, presidentin uuden vuoden puhe oli kuitenkin ympäripyöreää hymistystä, josta jokainen voi löytää omaan tarpeeseensa oman tulkintansakin. Siunauksen siunauksellisuus tullee vielä eteemme? En pidä uskonnollisten tunnustusten esiin tuomista perusteltuna kuitenkaan. Suomen kansa ei ole enää itsestään selvästi jumaliin ja niiden siunauksiin uskova. Miksei vain toivotettaisi hyvää menestystä kaikille.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

On toki selvää että presidentin puhe oli jossain määrin verrattavissa "30th Rockin" Jack Donaghyn pitämälle "puheelle" joissa tärkeintä oli lauseiden tuoma tunnelma kuin sisältö. Mielenkiintoista onkin, että tämä Jumalan Siunaus on tullut osaksi tätä symbolistoa. Tälläiseksi ei kuitenkaan miten tahansa valita, etenkään "uutena perinteenä" mitään. Tätä kautta kysymys on tärkeä vaikka sen rooli pelkässä puheessa oli olla positiivisia mielikuvia - etenkin tietyille ihmisille - tuovasta sorinasta.

No, en minä tätä liian vakavasti ota. Kunhan tuli mieleen. Ilmassa tiettyä "amerikkalaistumista" muutenkin. Osana tälläistä isompaa aatevirtausklusterointia. Jossa copy-pasteettisuuskin näyttelee omaa surullista osaansa.

PS. En ole erityisen pettynyt presidenttiimme. Joka jonkun optimistisemman sanomana ei olisi paljoa. Onhan hän pärjännyt ihan hyvin huolimatta siitä että hän on maamme ensimmäinen presidentti joka on äänestetty valtaan pääasiassa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Toki kun katsotaan oleellisinta sen ajan vaalianalyysiä, niin olihan kilpailu tasaista kun vastakkain oli kaksi ehdokasta jotka harrastivat itseään nuorempia partnereita. Joten täytyy sitten lopulta valita jollakin, todennäköisesti "se pieni ero" voi riittää. Toki aiemmatkin presidentit ovat olleet heteroseksuaaleja, mutta tämä on ollut enemmän sivutuote kuin pääasia.

Toimituksen poiminnat