Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Pipot sanoo SOO SOO SOO ; Turvallisuus ja turvattomuudentunne

  • Pipot sanoo SOO SOO SOO ; Turvallisuus ja turvattomuudentunne

Viime päivien ykköspuheenaiheena ovat olleet katupartiot. Katupartiointia on aloitettu monissa kaupungeissa, kuten Joensuussa. Aiheen parissa on kohistu pienimuotoisesti monessa eri asiassa pitkin matkaa. Joskin sain hieman silminnäkijähavaintoja Kemistä. Siellä kadut olivat tiettävästi yhtä autiot kuin yleensäkin. Katupartioita ei näkynyt. Sen sijaan jotain japanilaisia turisteja oli näkynyt kolme kappaletta. Joten maahantunkeutujilla oli tässä suhteessa selvästi moninkertainen ylivoima. Kylmä ilma oli ilmeisesti ajanut osan Soldiers of Olvin tjsp. kannattajista sisään juomaan olutta. Mitä kyllä suosittelen heille lämpimästi enemmänkin.

Esimerkiksi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen leimattiin jo natsipartioiden kannattajaksi. Näkisin, että syynä on se, että "katupartio" on ajatuksena hyvin laaja. Ja tätä laajuutta käytetään retorisesti hyväksi "katupartio" -sanan suppeammissa merkityksissä. ; Laajasti sanoen se, jos vanhemmat kulkevat laumoissa vahtimassa teinejään ja kuskaavat humalaisia kotiin, sekin voi olla katupartiointia. Ja se on asiallista. Sen sijaan se, että ryhmä tyyppejä muodostaa kaduilla partioivan joukon joka etsii tekosyytä voidakseen pamputtaa vääränvärisiä ei ole asiallista katupartiontia. Kun Kolehmainen selittää, että "Jos joku siellä alueella tekee rikoksia, niin sitten nämä katupartiot voivat tehdä havaintoja tapahtuneista ja ilmoittaa niistä poliisille" hän selvästi viittaa enemmän siihen ensimmäiseen. Eikä sellaiseen ryhmäeksklusivististen maailmansota-altavastaajafanittajien vigilantejoukkoon. Poliisi onkin sitten joutunut täsmentämään asioita melko ahkerasti. Kolehmainen yllättyi natsisympatiatulkinnasta. Enkä ihmettele miksi. Itse en näe tässä prosessissa olisi ollut oikein mitään pahuutta. (Viestintä on vaikeaa. Etenkin kun lähes kaikki osapuolet jongleeraavat "katupartion" eri versioilla saadakseen joko oikeutta niille tai oikeuden niihin pois.) On noussut viestiä siitä että kansalaiset pelkäävät enemmän katupartioita kuin maahanmuuttajia.

Minäkin kyllä pelkäisin näitä nykyisiä katupartioita. Mikään Odin kuvalehtikään ei vähennä näitä tuntemuksia. (Vaikka tuollainen huumori ilahduttaakin minua. Tosin eivät tuota lehteä teekään ne joiden lakeissa lukee SOO SOO SOO ja joiden kengänkantojen kerrotaan sanovan jotain hieman muuta.) Ja uutisissa onkin tarkasteltu hyvin ahkerasti "muinaisen maahantunkeutujauskonnon pikku pelastuspartiolaisten" rikostaustoja. Mika Rannan rikostuomiot on uutisoitu näyttävästi. Samoin Juha-Matti Kinnusen. Anonyymi Asikkalainen aka Tomi Filppula on päätynyt uutisiin facebookpäivityksineen.

Tämä on selvästi pelottavaa. Osasta teoista on toki kulunut paljon aikaa. Osasta vuosia on vierähtänyt vähemmän. Ja käydyt tuomiot viittaavat että tuomiot niistä on jo kärsitty. On tavallaan ikävää tallata ihmisen mahdollisuutta tulevaisuuteen pelkästään siksi että taustalla on oletus siitä että ihmisen temperamentti ja sosiopatiatasot ovat enemmän tai vähemmän vakioita ja että "parannuksen tehneitä" olisi vähän. Mutta toisaalta kyllä tälläinen silti kieltämättä silti pelottaa. Sanoo pehmohumanistinen ihanne siihen mitä tahansa. Sitä tietää mihin nämä ihmiset ovat kykeneviä. (Suurella määrällä ihmisistä ei ole hallussaan merkittävää väkivaltapotentiaalia. Joko paha tahto tai kyvyt puuttuvat. Suurimmalta osalta molemmat.)

Asiaa ei helpota se, että poliiseilla on pitkä koulutus ja he saavat tätä kautta luotettavuutta. He tietävät mitä tehdä. Jopa vartioita koulutetaan. Ja jo tämän kohdalla monesta liian vähän. Ja vartioissa saattaakin olla riskiä liialliseen voimankäyttöön. S.O.O. taas korvaa koulutuksen sanalla "lojaliteetti ryhmälle". Ja sillä että pukevat päälle varsin aggressiivisen näköistä vaatekertaa.

Toki ihannemaailmassa olisi niin että ei katsottaisi ihmisiä tilastojen kautta. Joka tarkoittaa sitä, että ei katsota menneisyyttä ja päätellä että "todennäköinen rikollinen". Ihmiset ovat periaatteessa syyttömiä kunnes toisin todistetaan. Ja rikollisilla tuomio on jotain jolla he kompensoivat tekonsa yhteiskunnan silmissä. Ongelma on siinä mitä tämä "toisin todistaminen" on. Tässä voi lainata "Helsingin Sanomia". "Jos luottaa heidän omaan sanaansa, väkivallan uhkaa ei pitäisi olla. Heidän puheissaan on kuitenkin välillä sellaisia sävyjä, että huoleen on aihetta. Puhutaan esimerkiksi turpaan vetämisestä." Kun nähdäkseni maahanmuuttokritiikki on aina kuitenkin perustunut siihen että uhkaa arvioidaan tilastollisesti ennen raiskauksia (katupartiotkin ovat ennaltaehkäisemässä ja suojelemassa joten heillä on varmasti jotain odotuksia.) Onkin hieman ironista huomata että kansanryhmät jotka mielellään vetävät rikostilastojen yli- ja eliedustuksista pitkällekin vietyjä päätelmiä ovat puolustautumassa sillä, että on asiatonta että heitä itseään tulkitaan sitä kautta miten väkivaltarikoksissa ja rikoksenuusinnassa on tiettyjä yli- ja aliedustuksia. Kun uutissisa nähdään seuraavanlaista katupartiolaisen haastattelua, muistuu mieleeni urbaaneja legendoja edustavat sanonnat "Pahkasian" kuolemasta. "Odinin sotureiden toiminnasta ei ole ollut ilmoituksia poliisille, mutta olemme muuten saaneet kaupunkilaisilta viitteitä, että soturit herättävät pelkoa etenkin naisissa, sanoo Vänskä. Soldiers of Odinin perustajajäseniin kuuluva Mika Ranta pitää pelkoa turhana. – Ne ovat ennakkoluuloja. Meitä ei tarvitse pelätä" (Jätän tämän vain tähän. Niin sanotusti)

Tästä voisi jatkaa totutuilla tavoilla. Mutta otankin esille toisen näkökulman.

On selvää että olivatpa katupartiot millä asialla ja millä motiivein liikkeellä, ne luovat turvattomuudentunnetta. Sama ilmiö on itse asiassa myös poliisilla. Polisiin jatkuva näkeminen alentaa ei-rikollistenkin kokemaa turvallisuudentunnetta. Ajatus voi tuntua omituiselta. Mutta poliisi voidaan nähdä myös indikaattorina siitä että uhka ja riski olisivat todellisia. ; Tämä muistuttaa siitä, että turvallisuustilanne ja koettu turvallisuustilanne ovat usein hyvinkin eri asia. Turvallisuudentunnetta voi uhata poliisin läsnäolo tai kuvitteellinen uhka. Tai katupartion paikallaolo. Turvallisuudentunne heikkenee riippumatta siitä minkä luonteisia katupartiot ovat.

Puhe on usein ollut konkreettisessa turvallisuudessa. Ja tässä taas korostetaan hyvin vahvasti sitä mitä nuo partiot sitten tekevät. Ja se mitä partiot tekevät riippuu aika paljon siitä miten luotettaviksi katupartiolaiset näkee in first place. Tätä voi toki arvioida tilastollisesti, mutta onneksi Suomessa kadulla norkoilevia miesporukoita heitetään vankilaan vasta rikosten tekemisen jälkeen. (Mikä ei tarkoita että odotan ja toivon että tekevät rikoksia tai hekumoisin ajatuksella että milloin tulee seuraava katupartiolaisten väkivaltarikos. Tälläinen mielenliike sopisi paremmin niille turvapaikanhakijoiden keskusten polttopulloilla kärventelijöille. Ja jos olisin sellainen olisi minulla varmaan radikaalisti erilainen mielipide asiasta.)

Otankin mieluummin esiin sen, miten turvallisuusongelmia on saatu käsiteltyä toisella tavalla. Tilanteessa oikea turvattomuus saatiin poistettua luomalla turvallinen tunnelma.

New Yorkin hallintoalueeseen kuuluvassa Brooklynissa on Prospect Park. Se on hyvin kuuluisa puisto. Se on rakennettu ja suunniteltu ja se on ollut hieno. Puisto olikin aluksi suuri menestys. Valitettavasti taantumakaudet vaikuttivat puistoon. Sen alueelle alkoi keskittymään rikollisuutta. Ja tämä tietenkin vähensi puiston suosiota entisestään. Tälle haluttiin tehdä jotain. Usein tämä tarkoitti sitä että kulutettiin rahaa siihen, että alueelle varattiin enemmän poliiseja. Ajateltiin, että piiskalla saadaan turvallisuutta.

1980 -luvulla tähän saatiin muutos kun puistoasioita hoitamaan varattiin Tupper Thomas. Hän lähestyi asiaa käytettävyyden, asiakaskokemuksen ja markkinatutkimusteemaisen lähestymisen kautta. Hän otti selvää mitä harvat puistossa käyvät hakevat puistosta. Usein syynä olivat koirat. Koiria haluttiin ulkoiluttaa. Näitä puiston käyttäjiä ärsytti usein se, että alueella oli hyvin tiukkoja sääntöjä siitä miten koiria saa pitää irti. (Ei lainkaan.) Thomas tarttui tähän ongelmaan ja hoiti lakimuutoksia ja järjesti alueelle muutamia alueita joissa koiria sai pitää irti.

Tästä seurasi erikoisia. Puisto lisäsi ymmärrettävästi koiranulkoiluttajien suosiota. Ja kun alueella oli enemmän elämää, rikollisilla ei ollut samanlaista suojaa. Useammin ja useammin teoille olisi silminnäkijöitä. Mukaanlukien koiria. Toisaalta koiranomistajat jotka näkivät että joku todella teki heidän eteensä jotain tukivat aluetta rahallisesti. Alueen hoitoon ja kehittämiseen saatiin varoja ja yrittäjiä.

Mikä tarkoitti sitä että alue lakkasi olemasta pelkästään paikka joka oli kuluerä. Joka vaati maksettuja poliiseja. Se oli enemmänkin alue joka elähdytti sekä virkistyksellisesti että suoraan sitä kautta että puistoon saatiin myös toimintaa joihin liittyi työpaikkoja ja rahan kiertämistä. Itse asiassa Tupper Thomasin seuraavat haasteet olivatkin sellaisia jotka johtuivat alueen menestymisestä. Ongelmana oli jopa se, että alueelle keskittyvät yritykset olisivat niin keskittyneet lähialueiden valkokaulustyöläisten viihdyttämisestä että puisto muuttuisi eliittipuistoksi jonka palveluihin tavallisen ihmisen varat eivät riittäisi.

En ottanut tapausta esille optimismin vuoksi, vaan opetukseksi

Tämä on hyvä esimerkki siitä miten katupartiot ovat todennäköisesti intuitiivinen primitiivireaktio niille kognitiivisesti hyvin toisenlaisille oppijoille jotka eivät ole ehkä niin verenhimoisia natseja kuin enemmänkin surullisia pikkunilkkejä jotka ovat onnistuneet sössimään esimerkiksi elämänsä ja hyväpalkkaisen työn saantimahdollisuutensa ihan sillä että ovat noudattaneet liian tarkasti sitä ohjetta jonka heidän äitinsä ja opettajansa ovat heille sanoneet muodossa "olkaa omia itsejänne ja se riittää". Kuitenkin kun em. veikkoset ovat kadulla, minä ja varmasti moni muukin miettii kaksi kertaa onko ulos menemistä. Ja tämä turvattomuuden kokemus ei ole millään tavalla sidoksissa edes siihen mitä nämä partiolaiset tekevät. Se on pelkkä kenties armoton ja jopa valitettava ajatus siitä mitä nämä katupartiolaiset ovat (nimenomaan menneisyytensä pohjalta pääteltynä). Tämä taas vähentää silminnäkijöitä ja luo tilaa jossa rikolliset voivat pyöriä huomaamatta. Toisaalta tälläinen helposti johtaa myös kilpavarusteluun. Kaikki kantavat enemmän välineistöä. Tästä syntyy oravanpyörä jossa ongelmaa ratkaisaan lisäämällä sitä joka on jo valmiiksi pahentanut onglemaa.

Itse suosittelisin että Oodinin Soturit oikeasti vaihtaisivat nimensä Soldiers of Olviksi ja kävisivät kaljalla. Olisivat lepposia tyyppejä ja poissa kaduilta. Hankkisivat koiran. (Ei Dobermannia mielellään.) Jos katupartioijat kulkisivat vaaleanpunaisissa vaatteissa ja söpöjen koirien kanssa he voisivat aivan yhtä hyvin tehdä sitä hyvää katupartiotoimintaa. Eli lähettää em. silminnäkijähavaintoja poliisille. Toki jos haluaa näyttää pahalta ja pelottavalta turpaanvetäjältä kannattaa vetää päälle miehekkäästi mustaa nahkaa enemmän kuin DTM:än uudenvuodenjuhlissa näkee.

Valitettavasti sekä viattomat sivustakatselijat että rikolliset saavat saman viestin. Joka tällä hetkellä on pelottava viesti. Riippumatta siitä mitä katupartiolaiset oikeasti tekevät ja ovatko he todella täysin hylänneet menneet minänsä niin että he eivät enää edes muista miten päin puukkoa tai kirvestä pitää kädessä sen osoittaessa jotain "sitä ansaitsevaa" teinipoikaa....

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Kyllä suomalainen osaa ottaa typerän asian joka luultavasti kuihtuisi jos jätetään ilman mediahuomiota ja nostaa tämän typerän asian jokaisen huulille jolloin suomalaiset alkavat riitelemään keskenään tästä typerästä asiasta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Historiallisesti katsoen tämän tyylisen puuhaamisen lieveilmiöt ovat kaikkea muuta kuin typeriä. Ja ei. Nämä eivät lopu sillä että niistä ei puhuta. Sillä tämä ilmiö on ensinnäkin jo syntynyt ja ylläpitää itseään näiden tyyppien itsensä toimesta. He puhuvat keskenään, sanoitpa sinä asiasta sitten mitä tahansa.

Tosin haluan ihan itse päättää mikä minusta on kiinnostavaa ja mistä aiheista puhun ja mistä en. Toki olen ymmärtänyt että monelle PS:älle ja muulle "sanan vappauen sankarille" sananvapaus on sitä että sanoo juuri niitä asioita joista hän itse pitää niistä asioista joita hän pitää tärkeänä. Palaa asiaan sitten kun osaat itse kirjoittaa jotain kiinnostavaa ja olet tämän lisäksi saanut haltuusi juridisesti minun huoltajuuteni. Katotaan sitten vaikka uudestaan.

Ei. Tämänlaiset eivät "vaan lakkaa". Ei niitä pidä sensuroida-kieltää. Ei niitä pidä kannustaa. Ei niitä pidä oikeastaan edes ymmärtää. Sitä harrastavat pitäisi valkoihoisten, mielellään valkoihoisten naisten, puolesta nauraa suohon. Koko ilmiöstä pitäisi tehdä nolo ja hävettävä. Vaikka karnevalistisilla parodiakulkueilla. Sillä siitähän tässä on aika isolta osaltaan kyse. Miehisestä egopullistelusta. Rasismi jne. paljon puhuttu on lähinnä kuorrute tälle kikkelinkorostamiselle.

PS. Mitä väliä sillä on "riitelevätkö Suomalaiset keskenään"? Mielipide-eroja ja niihin kuuluvia debatteja käydään demokraattisissa maissa. Tämä on toki vierasta monille ihmisryhmille joiden asenne on enemmän se, että viitataan "kansaan" abstraktiona. Jossa ei ole variaatiota vaan keskiarvo ja massa. Ja tämän kansan puolta vedetään mielellään jollain keskusohjatulla ideologialla. Ideologialla jota ajavat eivät pidä siitä että tätä "kansaa" ajavat maskuliinis-aggressiiviset/puolisosiaaliset/puolisotilaalliset joukkojen mellakointiin puututaan. Tätä kutsutaan fasismiksi. (Ainakin Econ määritelmässä.) Toki tällä ei ole merkitystä koska moni PS on minulle että en ole Suomalainen ja että minun pitäisi mennä Pohjois-Koreaan vain sellaisen pikkuasian vuoksi että minulla on heidän mielestään väärä mielipide Jumalasta. Toki on hyvä tiedostaa että riitelyä eivät edusta esimerkiksi James Sarvihiiri joka kertoi miten maata vaarantaville suvakeille tulisi tehdä. Tämä on tietenkin yhtenäisen ja riitelemättömän Suomen tavoittelua. Kun väärää mieltä olevat ja sananvapaudesta mitään ymmärtämättömät suvakit "kansalaistottelemattomuudella" vähän väkivalloidaan. Onhan maa aika pian yhtenäinen tällä keinoin. On vankka yhtenäiskulttuuri. Ei riidellä.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Mitä väliä sillä on "riitelevätkö Suomalaiset keskenään"?

Sitä väliä, että nykyinen "riiteleminen" on sairasta ja suurin osa osapuolista on linnoittautunut poteroihinsa ja järkevää keskustelua ei ole.

Toimituksen poiminnat