Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kuinka mies ei synnytä...

Olen itse hyvin klassinen heteromies. Minulla ei ole erityisen mielenkiintoisia saati harvinaisia seksuaalisia suuntauksia. Toisaalta olen sen verran vapaamielinen että kannatan monenlaista kehonmuokkausta. Minulla on tatuointeja. Ja esimerkiksi ympärileikkauksen kohdalla en vastusta itse prosessia vaan sitä että se tehdään alaikäisille vastoin heidän omaa suostumustaan. Näin ollen minulla on melko mutkaton suhde niihin jotka haluavat vaihtaa sukupuoltaan. En ole uskovainen joten se ei voi olla syntiä. Ja vaikka se olisi syntiä niin se ei olisi minun syntini vaan tuon synnintekijän synti. Monelle asia on haasteellisempi. Ajattelin tuottaa tähän "jotain".

Sanojen käytöstä.

Sukupuolen muuttamisen kohdalla on käynyt selvästi erikoisesti. Keskustelu on käytännössä vakiintunut siihen että puhutaan sukupuolen korjaamisesta tai sukupuolen vaihtamisesta. Jo termin valinta tavallaan kertoo kummalla puolella olet. Itse olen, ihan perusluonteeni yleisen vikuuden vuoksi, päätynyt käyttämään aina väärää termiä. Puhun siis sukupuolenkorjauksesta niiden parissa joista sukupuoli ei ole rikki vaan pään sisus. Ja sukupuolenvaihtamisesta niille joiden mielestä leikkaus ei vaihda sukupuolta vaan korjaa ulkomaailman.

Toki tähänkin on provokatiivisempaa linjaa. "Raapustus" -blogissa on kuvattu sitä miten oikea sana olisi silpominen. "Erehdyin huomauttamaan, että "korjata" voi ainoastaan jotakin, mikä on rikki. Hänhän oli syntynyt täyden kympin poikana eikä hänen ruumiissaan ollut mitään kliinisesti todennettavaa vikaa. Yrjänän suunnittelemaa operaatiota, jollaisia harva lääkäri olisi valmis suorittamaan, kuvasi kaikessa rehellisyydessä parhaiten sana silpominen." En malta huomauttaa, että tosiasiassa hän lähinnä tässä a priori olettaa että mikään missään ei ole rikki. Sen sijaan huomautan siitä että tämä on sellainen askel kohti vahvempaa retoriikkaa, jota harvat ilmiön vastustajatkaan ovat valmiita ottamaan.
1: Toki linkattu blogaus vääntää asian siihen että kyseessä onkin käden amputointi. Mutta kun teksti nojaa analogisuudelle, voidaan huomata että mukaan livahtaa asioita. Kaikki mitä sanotaan amputoinnista voidaan siirtää analogian kautta tähän sukupuolenvaihdospuoleen. Jos ei, niin samalla kyseenalaistuu kaikki mitä hän kirjoituksessaan sanoo.

Tällä osoitan lähinnä sitä että on kenties tunteisiinvetoavaa seurata retoriikkaa. Sitä minkälaiseen pakettiin termin sisällöt on tungettu. Itseäni kuitenkin kiinnostaa analyyttinen ote. Siinä ei seurata retorisesti taidokkaasti valittujen sanojen konnotaatioiden luomia tunnevirityksiä vaan analysoidaan sitä että mitä niiden sanojen sisälle on pakattu. Asiasisältö on tärkeämpi kuin paketointi.

Vain steriili voi edustaa sukupuolta?

Jos mietitään vaikkapa sitä mitä sukupuoltaan muuttavien sterilisaation vaatimisesta on kysymys, on kenties syytä riisua asioita kunnolla. Ei ole tavatonta että asiaa lähestytään Ben Zyskowiczin ja Mika Niikon asenteella ; "Käytännössä on kyse siitä, että jos nainen muuttuu mieheksi, niin tänä päivänä edellytetään sterilisaatiota, ja nyt tämä onkin valtava ihmisoikeusongelma, ja kun tämä korjataan, niin päästään siis siihen tilanteeseen, että miehenkin pitää voida synnyttää." ; Vaatimus hedelmättömyydestä on yleinen. Tämä on siitä kiinnostava asia että se selvästi viittaa enemmän kuin jossain määrin biologisen sukupuolen piirteisiin. Miehet eivät synnytä. Mutta samalla se vaatii jotain joka on nimenomaan eityypillinen piirre sukupuolelle. Esimerkiksi minut tulkitaan mieheksi siitä huolimatta että minä en ole osoittanut hedelmättömyyttäni. Itse asiassa on hyvinkin mahdollista että en ole steriili. On mielenkiintoista pohtia miksi sukupuolen vaihtamisen kriteeriattribuutit menevät näin. Ja katsoa menevätkö ne myös todella näin.

Itse en pidä pakkosterilisaatiosta koska se on toisen kehoon tunkeva invasiivinen prosessi jossa tehdään leikkaus jolla ei ole kumpaakaan niistä ehdoista jotka koskevat sellaista leikkausta joka on hyväksyttävä. (a) Lääketieteellinen syy (b) leikattavan toive. Hyväksyttäväksi tuloon vaaditaan siis leikkaus joka ylittää sen mitä halutaan. Sukupuolen muuttamisen leikkaus itse osuu kriteeriston kohtaan b. Steriiliysvaatimus ei kumpaankaan. Joten minulle on luontevaa hyväksyä näistä vain toinen mutta ei toista. Kysymys on siitä mielenkiintoinen että sukupuolenkorjaus/sukupuolenvaihdosleikkauksen vastustajat usein korostavat että leikkaus jossa ei ole lääketieteellistä syytä pitäisi pitää minimissä. Yleensä ympärileikkaukseen jostain syystä suhtaudutaan niissä piireissä suosivasti vaikka sekin on pieni amputaatio. Mutta omalla mielipiteelläni ei ole väliä.

Asiaa voidaan lähestyä näiden teemojen ulkopuolelta.

Perinteisesti asia on nähty niin, että sukupuolen muuttamista vastustavat sitovat argumenttinsa siihen että on yksi sukupuoli. Biologinen sukupuoli. Sen vastapuoli taas edustaa näkemystä jonka mukaan tämän lisäksi on sukupuoliroolituksia, joista syntyy sitten sosiaalinen sukupuoli. (Tämä on toki karkeistus.) Itse korostan lähinnä sitä että kenties onkin syytä tiedottaa että monella sukupuoltaan vaihtavalla kokemus on aina ollut sama. Se mikä ihmisiä kiinnostaa prosessissa onkin se, että väitellään juridisesta sukupuolesta. Eli siitä ketä lain edessä kutsutaan mieheksi ja ketä naiseksi.

Suurimmalle osalle ihmisistä näillä erotteluilla ei ole väliä. Juridinen sukupuoli korreloi useimmilla biologisen ja sosiaalisen sukupuolen kanssa. Toki jo biologia tuntee tässä poikkeamia. Kromosomimutaatiot, androgenitaalinen oireyhtymä ja monet muut vastaavat erikoistapaukset kertovat että sukupuoli jossa on vain mies ja nainen ovat enemmän käteviä yleistyksiä kuin jotain jota luonto ehdottomasti tottelee ja joka on siten poikkeukseton luonnonlain kuvaus.

Useimmiten sukupuoli voidaan katsoa suoraan siitä minkälaiset sukupuolikromosomit ihmisellä on. Mutta näihin on olemassa poikkeuksia. Jotka ovat yhtä epäluonnollisia kuin poikkeuksellisen värisen variksen väri olisi luonnoton. ; On kuitenkin syytä tiedostaa että jo edellä mainitsemani Niikko tekee implisiittisiä oletuksia jo pelkästään vaatiessaan ehtoja sille millä ehdoin juridista sukupuoltaan saa vaihtaa. Hän sanoo että  on olemassa sukupuolenkorjaukseen liittyvä prosessi joka tekee sukupuolesta ennen kaikkea juridisen kysymyksen. Biologinen sukupuoli ei merkitse koska kielto ei ole kategorinen. Jos hedelmättömyyttä vaaditaan, biologinen sukupuoli ei voi olla ehdollinen. (Paitsi jos unohdetaan logiikka.)

Itse asiassa itse näen että sukupuoltaan muuttavien kohdalla kyseessä ei ole tavallaan sosiaalisesta sukupuoleta vaan kokemuksesta jonka ytimessä on aivot. Tämä johtuu siitä että sukupuoltaan muuttavien aivot ovat erilaiset. Ja lisäksi ilmiöön liittyviä geenejä tunnetaan, itse asiassa molempiin suuntiin. Ihmisellä sukupuolen kokeminen on syväkoodattu biologiaan. Mutta ei sukupuolielimiin vaan aivokurkiaiseen. Tämän vuoksi tilaa ei voi terapoida pois. (Joskin erilaisia erikoisuudentavoittelijoita on, ja heidän kohdallaan on syytä olla varovainen sillä jos he käyvät sukupuolen muuttamisprosessit läpi, tuotetaan itse asiassa heille samoja ongelmia mitä sukupuolen vaihtamista kaipaavilla on.)

Minusta on tarpeetonta sanaleikkiä miettiä onko esimerkiksi tutkimuksissa havaittu "aivovamma" tai "viallinen geeni". Vai onko tämä osoitus siitä että sukupuolen kokeminen on luonnollista. Nähdäkseni on filosofiaa ja maailmankuvallisuutta määritellä asioita tuolla tavoin. Ja leikkiä sitten suurta älykköä sillä että käytetään retorisia sanavalintoja määritelmäsisältöjen sijasta. Minusta on yksi ja sama tulkitseeko joku tämän sukupuolen muuntamisen luonnonoikkuudeksi tai joksikin jossa kirurgin veitsi korjaa luonnolliseksi jonkin julman metafyysisen vitsin.
1: Itse asiassa minulla on tähän vielä vähemmän kiinnostusta koska näyttää siltä että usein etenkin leikkausten vastustaminen on lähinnä sitä että ei kehdata kertoa ääneen omia uskonnollisia näkemyksiä. Sekaannus näkyy jo siinä miten näille ihmisille sukupuolenkorjausleikkaus ja homoseksuaalisuus ovat jotain muoti-ilmiöitä eli rooleja joita ihmiset ottavat. Kun toisaalla he kuitenkin kannattavat nimenomaan sitä että sosiaalinen sukupuoli=sosiaalinen sukupuoli=juridinen sukupuoli.

Olen pragmaatikko. Kokemus toki on aina kokijalleen tosi sikäli, että kukaan ei kuvittele kokevansa jotakin, mutta ei oikeasti koekaan. Kokemuksen todellinen luonne taas voi sitten olla mitä tahansa. Näin ollen ihminen voi kokea yhteyttä Jumalaan tai kokea olevansa eri sukupuolta kuin on. Tämä kokemus voi olla tosi. Sen viittauskohde, not so much. Tärkeää on kuitenkin katsoa asiaa myös pragmaattisesti ; Ihmisen on OK muokata elämäänsä näiden sisäisten kokemusten mukaan hyvinkin laajasti.

Ja leikkausta tarvitaan siksi että tämä kokemus on sekä vakava että tosi. Näkemyksessäni sukupuolikokemus ei ole ainakaan ytimeltään sosiaalinen konstruktio tai rooli. Se on todellakin syväkoodattu ihmisiin. ; Siksi pidän järkevänä nykykäytäntöä jossa intersukupuolisia lapsia ei korjausleikata vauvoina siihen sukupuoleen johon heidän vanhempansa ovat heidät leikanneet.
1: Matt Ridleyn kirjoista löytyykin useita esimerkkejä siitä miten vaikka ympärileikkausonnettomuuden vuoksi tytöksi "korjatuissa" on ollut sukupuoleen liittyviä vaikeuksia elämässä. Sukupuolenkorjausleikkausten vastustajat ovat ymmärtäneet tästä vain sen osan että sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio. Mutta unohtavat että se ei ole konstruktio myöskään heille jotka kokevat olevansa väärässä ruumiissa. Kokemus on aito niin näillä leikkauksestaan tietämättömille ympärileikkausonnettomuudessa olleille että muille.

Koska kokemus on tosi, sen voisi paikata kahdella tavalla. Aivokirurgialla tai sukupuolielinten operoinnilla. Molemmissa tapauksissa kokemuksen ja ruumiin ero katoaisivat. Ja näistä kahdesta aivoleikkaus ei ole se terveellisempi vaihtoehto. Leikkausta taas tarvitaan koska sukupuolen kokemuserot vaikuttavat elämään vahvasti ja ilman leikkaamista sukupuolikokemusero johtaa radikaalisti kasvaneisiin itsemurhalukuihin. Siksi en näe tarvetta miettiä maailmankuvallisia siitä korjataanko tässä jotain joka ei ole rikki. Tälläinen sopii ideologisiin kupliinsa eksyneille haihattelijoille. (Jos jokin on liian abstraktia jopa minulle niin aikamoisen absrtraktia on!) "Kosmeettista kirurgiaa" ja hormoneja harjoitetaan aivan sen vuoksi, että se on tällä hetkellä ainoa tapa hoitaa transseksualismi oireettomaksi. Emme kykene peukaloimaan aivoista BSTc:tä tavallisen kokoiseksi ja keskiverrolla tavalla toimivaksi, joten de facto ainoa keino on muuttaa ruumis vastaamaan sukupuoli-identiteettiä.
1: Ja kristityt ovat yleensä kovasti itsemurhia vastaan. Tosin tässä heillä ei ole suoraa ristiriitaa koska heidän yleisenä kantanaan on itsemurhaa haluavien ihmisten kokemuksen vähättely. Esimerkiksi tavallisia ovat väitteet siitä että Jumala ei oikeasti koettele ketään yli omien voimavarojensa. Jostain syystä näiden ihmisten kokemusmaailmaa ja tunteita pitäisi sitten kovasti rapsuttaa ja niistä välittää. Itse elän sen mukaan että he ovat kristittyjä eli noudattava kultaista sääntöä jokaisessa sanassaan ja kirjoittamassaan tavussa. Eli he tekevät toisille niin kuin toivovat itselleen tehtävän.

Koska kysessä on aivojen antaman kokemuksen ja elimistön välisen ristiriidan korjaamisesta, on tehtävä prosesseja jotka korjaavat tämän ristiriidan. Hedelmättömyys on tässä kohden tuskin välttämätön kriteeriattribuutti. (Toki on mahdollista että itse hormonihoidot muuttavat elimistöä niin että tämä tulisi joka tapauksessa sivutuotteena. Tätäkään ei toki tarvitse lakiin ehtona kirjata tällöin.) Olisikin kysyttävä miksi näitä ihmisiä pitäisi leikata enemmän kuin on pääfunktion - itsemurhariskin vähentämisen jne. elämänlaatukysymykset - kannalta on tarpeellista. Etenkin kun tämä selvästi on monien erillistä tahtoa vastaan. (Toki voidaan kysyä myös sitä miksi leikata enemmän ja vastaan leikatun omaa tahtoa? Miksi näitä rajoitteita haluavat antaa ne ihmiset jotka kaikista vähiten ovat näihin prosesseihin itse menossa ja joita itseään nämä prosessit koskevat kaikista vähiten?)

Lisätwisti:

Logikko-pragmaatikko sisälläni ei kuitenkaan ole vielä(kään) saanut tarpeekseen. Voidaan nimittäin nähdä että etenkin sterilisaatiovaatimuksiin ja miesten synnyttämisiin liittyy omituinen ristiriita. Joka ei käsittele sitä että asiaa tulisi ajatella tuolla ylläolevalla tavalla. Vaan joka käsittelee sitä että se ei ole sisäisesti koherentti.

Tästä kaunis esimerkki löytyy itse asiassa Uuden Suomen puolelta. Aiheena oli Merja-Sisko Aallon (alk. Olli-Veikko Aalto) saamasta kohtelusta. Tämä herätti kommenttien puolella erikoisia kannanottoja. Timo Lehtonen esitti kysymyksen "Sakari Vainikka kirjoitti 21.1.2016 22:04: ”Monien mielessä isä ei voi olla nainen.” Sakari, jos olet sitä mieltä, että lapsen isä voi olla nainen, niin kerro mihin tosiasiaan perustat väitteesi." Kysymys on hyvin erikoinen. Itse asiassa se on käytännössä varmasti virheellinen. Sellainen jonka taakse on vaikeaa nähdä mitään sisäisesti ehjää tai perusteltua.

Lehtosen asenteissa voidaan nähdä tilanne joka vaatii ekvivokaatio -päättelyvirheen käyttämistä. Hän ei huomaa että hän itse asiassa määrittelee sukupuolen kahdella eri tavalla tilanteen mukaan ja niitä käytetään kuin ne olisivat yksi ja sama. Eroa ei huomata koska synonyymit peittävät sen että kyse on analyyttisessä mielessä aivan eri käsitteistä. Tämä on toki siinä mielessä ymmärrettävää että sukupuolenvaihdosleikkauksesta puhuvat ovat sitä mieltä että biologinen sukupuoli, sosiaalinen sukupuoli ja juridinen sukupuoli ovat yksi ja sama asia. Mutta valitettavasti tästä huolimatta tämä huomio ei korjaa ristiriitaa itse argumentista. Itse asiassa se on enemmän perustelu sille miksi ekvivokaatio tapahtuu kuin osoitus siitä että tästä ritiriidasta olisi jokin kunniakas tie ulos.

Todiste tälle on oikeastaan yksinkertainen ; Jos meillä on Lehtosen kysymys voimme päätyä kahdenlaiseen tilanteeseen; Tilanteisiin jotka ovat vaihtoehtoja joista toinen on valittava.
1: Sukupuolenkorjausleikkaus muuttaa ihmisen sukupuolta. Tällöin Merja-Sisko Aalto on mies joka on synnyttänyt lapsia. Tällöin tämä on tosiasia. Merja-Sisko Aalto on sekä muuttanut sukupuoltaan että hän on synnyttänyt lapsia. Joten tässä määrittein mitään ongelmaa ei ole. Tosiasiat nimenomaan huutavat että isä voikin olla synnyttäjä. Merja-Sisko Aallon lapset eivät lakkaa olemasta jonkun fysikaalisen lain mukaan. Joten tosiasiassa hän tarjoaa vastaesimerkin joka falsifioi teorian siitä että "yksikään synnyttänyt ei ole mies". Teoria on heitettävä roskakoriin koska tosiasiat nimenomaan ovat ristiriidassa sen kanssa. (Millä voi olla huvittava twisti ; On ihmisiä joista homoavioliitto on validi siinä vaiheessa kun mies voi synnyttää.)
2: Tosiasiassa sukupuolenvaihdosleikkaus ei muuta yhtään mitään biologista sukupuolta vaan vertautuu tatuointeihin ja lävistyksiin ja muuhun kehon modifiointeihin. Jolloin on tavallaan turhaa vaatia leikkausprosessilta vaikka hedelmättömäksi tekemistä. Koska se ei muuttaisi mitään. Jos leikkaus ei itse asiassa käsittele aitoa sukupuolta, on merkityksetöntä selittää että siihen pitäisi asettaa hedelmättömäksitekemisehtoja. Jos kyse on tatuointeihin ja lävistyksiin verrattavissa oleva sukuelinten modifiointi, ei kritiikkiä voida nostaa esiin myöskään sitä kautta että sukupuoltaan muuttanut miespappi olisikin nyt leikkauksen jälkeen naispappi. Koska eihän hän olisi.

Kysymys onkin tavallaan siitä, että onko tämä modifiointi oikean sukupuolen muuttamista vai jotain muuta. Ja Lehtosen tapaiset ihmiset eivät osaa valita. He vaihtavat linjaa lennosta aina tilanteen mukaan - jopa kesken lauseen. Ja vain analyysikyvyttömyys johtaa siihen että tämä temppu menee läpi. Heti kun asiaa katsoo tarkemmin voi huomata että tosiasiassa sukupuolen muuttamisen vastustamisessa on kyseessä se, että välistä sukupuolenvaihdos nähdään sukupuolen vaihtamisena mutta toisinaan tämä biologisen sukupuolen vaihtamisen mahdollisuus kiistetään kategorisesti. Koska nämä ovat keskenään ristiriidassa ei niiden perustalle ja ympärille voi rakentaa mitään rationaalista, järkevää, kunnioitettavaa, sisäisesti koherenttia tai arvostettavaa. Syntyy pelkkää absurdia hölmöilyä jota on oikeutettava mielipiteenvapaudella. (Josta päästään argumentinkorvikemaailmaan jossa asia on perusteltu vain siksi että sen saa sanoa ääneen. Ja jossa kuitenkin ollaan korskeasti sanomassa että vastapuoli ei sitoudu tosiasioihin.....)

TL;DR

Sukupuoltaan vaihtavia kohtaan on esitetty erikoisia vaatimuksia. Heiltä vaaditaan esimerkiksi hedelmättömyyden osoittamista. Itse näen että kun vika on hermostollisessa ruumiin kokemisessa, on leikkauksen taustalla itsemurhariskin vähentäminen ja muu vastaava. Ja tässä vaikutuksessa ei ole mitenkään välttämätöntä vaatia hedelmättömyyttä. Itse asiassa itse suosin nimenomaan sitä että oltaisiin mahdollisimman vähän "invasiivisia" ; Eli jos muutos saadaan vähäisemmällä kirurgialla, ei ihmistä pitäisi väkisin pakottaa tätä radikaalimpaan ja vahvempaan kirurgiaan. Itse asiassa päinvastoin ; Pitäisi suosia leikkauksia jotka riittävät.

Ja tämän ylittävää osaa pitäisi pitää ylimääräisenä kirurgiana. Ja sellaisia ihmisiä jotka sellaisia toivovat pitää kutsua yksinkertaisesti nimellä "pro-silpojat". Ihan siksi että he itse tuntuvat pitävän retorisista sanavalinnoista ja niihin liittyvästä nimittelystä. Ja he tuntuvat olevan usein kristittyjä jotka luonnollisesti osaavat elää vain kultaisen säännön mukaisesti. Joten kohtelen heitä kuten he omilla teoillaan osoittavat toivovansa heitä kohdeltavan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Antti Jokela

Tässä voidaan erottaa kaksi eri kysymystä: samuus ja identiteetti. Samuutta ihmeteltiin jo antiikin Kreikan aikaan Theseuksen paradoksissa:

    Theseuksen laiva lähtee satamasta. Matkan aikana laivan kaikki osat vaihdetaan yksi kerrallaan. Kun laiva palaa takaisin satamaan, onko se enää sama laiva, jos sen kaikki osat on vaihdettu uusiin?

Identiteetti taas on yksilön kokemus omasta itsestään, minuudesta suhteessa muihin. Se koostuu kaikista niistä asioista, jotka erottavat hänet muista.

Näin ajatellen samuus olisi siis kysymys, johon ulkopuoliset voivat ottaa kantaa, mutta identiteetissä on kyse sisäisestä kokemuksesta, josta ulkopuolisilla ei ole tietoa. Kun kyse on sukupuolisesta identiteetistä - eikä vain sukupuolen tunnusmerkeistä - vaaka tuntuisi kallistuvan yksilön omaan kokemukseen.

Uskovaisille tähän kysymykseen tulee lisäpulmia. Uskonnossa ehkä ajatellaan sukupuolen olevan niin keskeinen osa minuutta, että se on myös sielun ominaisuus. Silloin sitä olisi pahempi mennä sörkkimään. Onko sielu muutenkaan kehittyvä vai aina yksi ja sama? Toisaalta uskontunnustuksessa myös vakuutetaan uskoa ruumiin ylösnousemiseen, jolloin pitäisi jotenkin ratkaista, millä värkeillä on varustettu se sukupuoltaan vaihtanut henkilö, joka astuu taivaan porteista sisään. Raamattu ei kai kovin tarkkaan vastaa näihin kysymyksiin.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Tässä voidaan erottaa kaksi eri kysymystä: samuus ja identiteetti."

Ei kyllä tässä tähän otetussa näkökulmassa oikein voi. Olisiko tuo samuus vs. identiteetti -teemassa lähinnä yritystä palata väkisin siihen ristiriitojen piiloonmaalaamiseen. Siihen että olisi muka vain yksi biologinen sukupuoli joka liittyisi sitten sosiaaliseen ja juridiseen sellaisella tavalla jossa voitaisiin asetella kriteerejä että hedelmätön täytyy sukupuolivaihdakin olla...

Antti Jokela

Ei tässä mitään piilooon maalata vaan tuodaan esiin, että samuus ja identiteetti ovat eri asioita. Ristiriita syntyy, jos toinen puhuu samuudesta vaikka kyse on seksuaalisesta identiteetistä.

Jos siis joku väittää, että leikkauksilla ja hormoonihoidoilla ei voi muuttaa sukupuolta, koska ihminen pysyy samana vaikka osia vaihdettaisiin, niin argumentti ampuu ohi varsinaisen asian, joka siis on identiteetti eikä samuus. Sukupuolinen identiteettihän on voinut alun perinkin olla eri paria kropan kanssa tai sitten se on muuttunut elämän aikana. Joka tapauksessa identiteettiä on ulkopuolisen mahdoton havainnoida, joten on pakko luottaa asianomaisen omaan ilmoitukseen.

Hedelmättömyyteen en ottanut kantaa, kun en ole siihen puoleen perehtynyt.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset