Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kerta kielen päälle

Uskonnoilla on monesti hyvin omanlaisensa tapa käsitellä kriisejä. Tästä hyvän esimerkin saa takavuosilta. Nokia Missiosta erotettu Markku Koivisto oli uutinen. Ja asiasta tiedotettiin ensimmäiseksi termillä "seksuaalisten rajojen rikkominen". Toki monilla oli ilmiselvää jo tässä vaiheessa että kyse oli homoseksuaalisuudesta. Mutta tämä asia virallistettiin vasta myöhemmin.

Eikä kirkko ole juurikaan tätä kummempi. ; Esimerkiksi kelvannee "Tikkurilan kohupastori" eli homoseksuaaleja siunannut Toni Fagerholm (joka työskentelee nykyään terapeuttina). Kiinnostavaa on miettiä mitä kohuun liittyvä tilanne kertoo kirkon viestinnästä. "Fagerholm tunnetaan rajoja venyttävistä tempauksistaan. Kesäkuussa hän siunasi kaksi naisparia Helsingin Pride-festivaaleilla. Seurauksena Fagerholmin Facebook-kavereista kymmenes poisti hänet kaverilistaltaan. Myöhemmin Helsingin tuomiokapituli tulkitsi siunauksen rukoukseksi."

Samoin Veikko Hyyrysen blogauksesta saadaan irti kaikenlaista ; Sukupuoltaan vaihtanut Aalto kohtasi myös käsitteiden valintaa ; "Aallon haastattelun, jossa hän hieman eronsa jälkeen valotti seurakunnalta saamaansa palautetta. Tarkoin valituista sanamuodoista ja toimittajan tekemästä taustatyöstä pystyi päättelemään, että "palaute" oli käytännössä tappouhkauksia ja uskonnollista vainoa."

Tämänlainen poliittinen korrektius ei ole pelkkää retoriikkaa. Niiden takana haetaan asenteita. Viestintä peittää valtaosan konfliktista. Konfliktista joka kuitenkin mitä ilmeisimmin käydään ja joka on hyvinkin todellinen. Sanavalintojen tehtävänä on maalata käyty piiloon. (Mikä on kiinnostavaa, koska mielestäni on jännittävää että jos ihmisten uhkailu otetaan puheeksi niin ei ole syytä miettiä vain dogmatiikkaa eli sitä onko tämä uhkailtu tehnyt syntiä.)

Onhan kirkossa toki näitä skismoja maalattavaksi. Onhan esimerkiksi lestadiolaisuus siitä hankala liike, että lestadiolaisuus on monin paikoin melkoisen jännitteisessä suhteessa kirkkoon. Lestadiolaiset aktiivit eivät yleensä pidä tavallisia evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä ollenkaan oikeina uskovina. Mutta samalla lestadiolaisilla on paljon valtaa ja statusasemia kirkossa ja kirkolla on hyvin läheinen suhde siihen muutenkin. Näitä skismoja luonnollisesti maalaillaan. Muutenkin syntyy hymistelyä jossa hempeillään yhteydestä samalla kun kuitenkin puhutaan abstraktisti joistakuista jotka harjoittavat "koston kierrettä".

Tässä uudelleennimeämisessä on vain se huono puoli että se yleensä suojelee pahimpia kiusaajia. Tuskin on esimerkiksi normaalin fundamentalistikristitynkään etu että ne aggressiivisimmat uhkailijat saavat mellastaa ja tuhota teoillaan heidän mainettaan. Mutta kun järjestelmä kutsuu tätä uhkailua vain "palautteeksi" se suoraan asettuu passiivisesti sallimaan että tämänlaista mekastelua voi tehdä. Lähinnä kaikista pahimmat ihmiset hyötyvät tästä viestintäjärjestelmästä.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Minne kaksi tai kolme kokoontuu, niin johan henki nousee. Ja aina se ei lie niin pyhää, vaan pelkkää kokoontumisen riemua.

Itse asiassa pohdittuna kaikenlainen kokoontuminen, puolueituminen ja porukoituminen, ne on kotosin belsebuubin hanurista.

Voi olla että uskontovirus ja ahneusflunssa voittavat, ja universumin ainoa älypäälaji hoosaappiens tappaa itsensä, jo huomenna. Halvalla kyllä menisi universumin 13,8 miljardin taustatyö, noin vain kunnioittamatta yhtään sen suurenmoisen työn vaivaa.

Mutta onhan päivä viellä huomennakin! Hope live ;D

Mutta mutta siis, meidät on ohjelmoitu kokoontumaan erinäisiin porukoihin, koska kun niinhän täällä on aina toimittu. Ja ei kainyt sellaista tapaa voi muuttaa, koska meillä on totuutena demokratia, sananvapaus, uskonnonvapaus, ja kaiken kruununa yksilön vapaa tahto ;D

Toimituksen poiminnat