*

Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Leikkausten luomista innovaatioista - eli ovatko ideat ilmaisia?

"Innovaatio" ja "innovatiivisuus" ovat sanoja joita on ylikäytetty melko ankarasti. Niillä on kuitenkin merkitystä kilpailukyvylle. Ja tällä on varmasti vaikutusta kun mietitään vaikka sitä miten yliopisto-opetuksesta leikkaaminen tulee vaikuttamaan. ; Yliopistojen leikkauksia on ajettu perinteisellä anti-intellektuaalilla linjalla. Siinä asenneilmapiirissä jossa puhutaan "päivystävistä dosenteista". (Ja muista vastaavista.)

Onkin varmasti helppoa ajatella että yliopisto-opetuksesta voi leikata jos uskoo että yliopisto tarkoittaa jotain "norsunluutornissa elävien postmodernien" tyyppien keskinäistä puuhastelua. (Mikä on asenteena helppo. Sen kun sanot sanan "pseudointellektuelli" aina kun kohtaat jotain jota et ymmärrä. Syynä ei ole oma osaamattomuus vaan se, että asiaa on käsitelty "liian abstraktisti".) ; Nähdäkseni tässä on osittain takana myös se, että innovatiivisuuden luonnetta ei ole oikein sisäistetty.

Innovaatioita on monenlaisia

Nykyaikana puhutaan paljon innovaatioista. Tässä yhteydessä puhutaan käytännössä luovuudesta ja erilaisista visionääreistä. Tämä on nähdäkseni melko suppea tapa katsoa asiaa. Olen samaa mieltä kuin Mario Morales. "People tend to think creative types are ideal innovators, but actually, the definition of innovation is implementing ideas that add value, and implementation part is generally forgotten." Eli ihmiset luulevat että laatikon ulkopuolelta tuleva luovuus on ideaalista innovaattoreille. Valtaosa innovaatioista on kuitenkin tylsempää "kehitystyötä". Jota taas ei voi tehdä ilman taitoja ja tietoja.

Morales luokitteleekin innovatiivusuuden moneen keskenään hyvinkin erilaiseen osioon. On (1) visionäärejä (visionaries), jotka ymmärtävät trendejä ja muutoksia ja osaavat katsoa tulevaisuuteen (2) luovat (creatives) jotka generoivat uusia ideoita (3) kriitikot (critics) jotka osaavat arvioida tuotosten hyviä ja huonoja puolia ja esimerkiksi stopata tehottomien ja huonojen ideoiden leviäminen alkuunsa (4) yhteistyöntekijät (collaborators) jotka murtavat esteitä tekemiseltä ja jotka kuljettavat ja jakavat informaatiota tahoilta toiselle ja (5) kehittäjät (developers) jotka toteuttavat suunnitelmia järkevästi käytäntöön asti.

Usein ihmiset ovat vahvasti vain yhtä tai kahta osiota. (Esimerkiksi minusta ei saa visionäärisen kehittäjää oikein muuta tietä kuin tappamalla, purkamalla rakenneosiin ja aloittamalla alusta. Olen vahva lähinnä luovuusosassa ja kriittisyysosassa.) Ja usein vahvuuskaan ei riitä. Piirteiden tasapainottamiseksi täytyy tehdä jotain. Liika luovuus ilman muita osia tekee häröilijöitä, liika visionäärisyys tekee haihattelijaksi, liika kriittisyys tuottaa latistavia rajoittajia ja liika yhteistyö ilman muuta johtaa ajan haaskaamiseen. Kehittelijä ilman suunnitelmia taas ei ole oikein mitään. Hyvään tulokseen tarvitaankin usein tiimiä.

Toki erilaiset luonteet näkyvät myös katsomalla itse innovaattoreita.

Perinteinen luovuusajattelu on toki yksi tapa luoda menestyneitä innovaattoreita. David Galenson on kuvannut kirjassaan "Old Masters and Young Geniuses". Tämä on siitä kiinnostavaa että ihmiset ovat menestyneet eri ikäisinä. Osa osoittaa lahjansa nuorena ja toinen vanhempana. Ja karkeasti ottaen voisi sanoa että nuoren neron osaaminen tulee ominaisuudesta kun taas vanhan mestarin taito tulee tottumuksesta.

Malcom Gladwell esittää "Outliers" -kirjassaan hieman tästä poikkeavan kannan. Hänestä on hyvin vaikeaa ennustaa kuka menestyy nuorena, kuka vanhana ja kuka ei ollenkaan. Kuitenkin hänen mallissaankin kokemuksella on merkitystä, nimittäin siihen nähden miten mestariteokset kehitetään. Gladwellin mukaan vanhana menestyvät ja nuorena menestyvät menestyvät kuitenkin hyvin eri tavoilla. Tämä ei ole ehkä niinkään älykkyyden tapainen ominaisuus kuin asenne joilla näitä ominaisuuksia ohjaillaan. (1) Nuorena menestyvät menestyvät ovat konseptuaalisia (conseptual). Heillä on yleensä yksi "rohkea" ja poikkeuksellinen idea. He ajattelevat laatikon ulkopuolelta ja toteuttavat tähtiaineksensa melko ripeästi. He kykenevät kuvaamaan mihin ovat menossa. Heillä on visio. (2) Vanhana menestyvät ovat kokeilullisia (experimental). Heillä ei ole rohkeita ideoita vaan he hiovat, kokeilevat ja mahdollisesti epäonnistuvat runsaasti prosessissa. Heidän mahtinsa ei ole siinä että he luovat uusia konsepteja vaan siinä voimassa ja laadussa jolla he toteuttavat niitä.

Epäintuitiivista onkin, että nuoret menestyvät eivät ajattele laatikon ulkopuolella vaan omassa kuplassaan. Ja vanhat menestyjät taas vaativat yritystä, erehdystä, varoja, aikaa, tilaa epäonnistumiseen. Ja tietoa.

Itse näen että innovaatiot liittyvät myös riskeihin. Ei välttämättä kannata vain matkia niitä jotka ovat menestyneet. Olen tässä Nassim Talebin kannalla. Hänen mukaansa menestysstrategiat vaativat usein riskejä. Riskejä jotka tarkoittaavt käytännössä sitä että suurin osa yrittäjistä epäonnistuu. Näiden epäonnistuneiden yrittelijöiden määrää ei voi tavallaan mitenkään vähentää. Hän kuvaa tätä luovilla kuin vähemmänkin luovilla aloilla. Esimerkiksi suurin osa kirjoista myy hyvin vähän. Vain hyvin harvalukuinen kirjailija myy paljon. Mutta he sitten myyvät eksponentiaalisen paljon. Keskimääräinen kirjailija tienaa vähän, mutta harvat poikkeukset tienaavat sitten käsittämättömän hirvittävästi.

Ja tämä johtuu siitä että kirjat ovat kuten innovaatiotkin ; Niiden tuottaminen/keksiminen on työlästä mutta niiden levittäminen keksimisen jälkeen on yleensä suhteellisen yksinkertaista ja edullista. Näin ollen suurinta osaa ei osteta paljoa - maailmassa puhutaan yleensä rajallisista budjeteista - mutta ne joita ostetaan, ostetaan sitten sitäkin enemmän. Tälläisessä ilmapiirissä ei voi vain tuottaa yhtä tai kahta ahkeraa innovaattoria ja luottaa että se riittää. Menestys voi tulla yllättävääkin kautta. Ja siksi on ajateltava epäonnistumisten määrän lisäksi muitakin asioita. On mietittävä sitä miten saatu hyöty kaiken kaikkiaan jakautuu kokonaisuudessa. Miettiä sitä onko menestyksen tuoma hirvittävän suuri menestys kaikkien niiden epäonnistuneiden arvoista. Vai onko epäonnistuneiden määrä vain väistämätön osa investoimista. Ne ovat jotain joka on väistämättömästi mukana siksi että on nähty että innovaatioilla on arvo.

Pointtinani on;

Nykyhallituksen leikkauslinja on sinänsä ymmärrettävä että sen politiikka nojaa velan kammoamiseen. Tiukassa taloustilanteessa säästäminen ja leikkaaminen on aivan ymmärrettävä prosessi. Moni on kauhistellut sitä miten suomessa on hirvittävä määrä hyvin koulutettuja ihmisiä. Joista suuri määrä ei itse asiassa ole kovinkaan menestynyt tai tuota yhteiskunnalle hirvittävästi rahaa. (Itse asiassa yliopiston tutkijat tienaavat yllättävän vähän rahaa. Etenkin kun ottaa huomioon sen että opintolainaa ja opintorahalla elämistä on minullekin aikanaan myyty investointiargumentistolla. Onneksi en ole yliopistolla töissä.)

Säästöstrategian ymmärrettävyys on varmasti vaikuttanut ; Jossain määrin keskutelu onkin muuttunut arvokeskusteluksi. Eli keskusteluksi siitä onko tieteen perimmäinen tarkoitus tuottaa voittoa yhteiskunnalle. Tämä on toki sinällään eettisesti arvokas ja kiinnostava keskustelunaihe. Mutta itse näkisin että tosiasiassa suurin osa innovatiivisuudesta vaatii asiantuntemusta. ; Ja vaikka kouluttamatonkin toki voi pystyä niihin, niin koulutus on yksi tapa hankkia em. asiantuntemus. (Koulutus lisää tilastollisesti kykyä innovaatioidentekemiseen.)

Kun yliopistoilta leikataan, tässä on esiin tullut paljon puhetta siitä miten. Minusta edes luuseriargumentti ei toimi. Innovatiivisuus vaatii riskinottoa ja jos haluamme todella kehittää asioita niin meidän täytyy ymmärtää että niiden läsnäolo on jopa väistämätöntä.

Kysymys innovaatioista ja leikkaamisesta tulisikin siirtää keskusteluun siitä että mikä sitten on innovaatioidenteossa ja tieteenteossa se rajahyöty. Se kun tuppaa yleensä laskemaan ajan mittaan. Aluksi on helpompaa edetä kun paljon mitään ei ole kokeiltu ja miltei mikä tahansa muutos on parannus. Mitä enemmän mietitään ja karsitaan sitä vähemmän jää ennen tallaamattomia teitä ja sitä harvalukuisempi osa vaihtoehdoista on parempi kuin vallitseva paras. ; Näyttääkin vähän hassulta kun samat ihmiset puhuvat tieteestä leikkaamisesta ja korostavat innovaatioiden oleellisuutta samanaikaisesti. Ne ovat minusta aikalailla yksi ja sama. Jos olet sitä mieltä että tieteenteko ja asiantuntemuksen kehittäminen ei ole tärkeää, sanot että innovaatioidentekemisen rajahyöty on jo saavutettu.

Mutta toki tämänlaiset köppäykset ovat mahdollisia kun mietitään miten vähällä tietotaitomäärällä ja koulutuksella politiikan ammattilaiseksi ja huipuksi voi päästä. Silloin saattaa syntyä ajatus siitä että innovaatiot syntyvät hurvittelulla ja huvittelulla. Että köyhä ja oppimatonkin pystyy, ja pystyy tavalla jota ei pidä sitoa tilastoihin ja kouluttautumisen tuomaan ammattitaitoon. Silloin saattaa syntyä ajatus siitä että innovaatiot ovat ilmaisia ja että ne pitäisi lähinnä antaa jotta yritysten johdot voivat koplata niistä isoja tuloja itselleen veronkiertoparatiiseihinsa. Tälläinen köppäily on mahdollista sellaisille jotka myyvät monopoliasemassa olevia voittoa tuottavia valtionyrityksiä ulkomaille jotta nämä voisivat verokikkailla varoja veroparatiisiin. Sillä näiden ihmisten maailmassa vain yritysjohtajat tekevät tuottavaa työtä. Moni, kuten minä, näen enemmänkin niin että kaikki muut osat tekevät sen oleellisen tekemisen. Johtaja vain ohjailee näitä arvokkaita prosesseja. (Jos aina sitäkään.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Erinomainen yhteenveto tästä aiheesta ja olisi paljon tartuttavaa.

Sanonpas nyt tuohon Moralesin innovatiivisuusluokitukseen, että hieman masennuin, kun tutustuin viime syksynä valmistuneen Yrittävä Kauhajoki -kirjani kirjoitustyön myötä moniin hyvin innovatiivisiin yrittäjiin. Masennuksen syy: miksi minulla ei ole sellaista yritystoimintaan sopivaa visionäärisyyttä tai luovuutta, joilla käynnistettäisiin 100 miljoonan liikevaihtoon pääsevä yritys? [Tällä alustalla on kommentoijia, jotka varmaan kertovat minulle kohta, että "koska olen nainen". Ehkä sitten niin, mutta eivät kaikki miehetkään pysty.]

En nyt liitä tähän mitään yrityksen laajenemisen esteistä, joita on ladattu kotimaisten yrittäjien niskaan valtavasti, sillä ne ovat oma aihepiirinsä.

Ja vaikka itse mainitset lopussa yritysjohtajat, jotka vain ohjailevat arvoprosesseja, niin varmaankin kaikki ymmärtävät, että minä puolestani puhuin tässä yrityksensä omin käsin luoneista henkilöistä, jotka sitten saavat puolestani niitä johtaakin aivan kuten haluavat.

Edellinen kommenttini kosketteli siis innovatiivisuutta ylipäätään, oli koulutustaso mikä hyvänsä. Sitten komppaus tuohon tutkimuksen/koulutuksen leikkausten ja innovaatioiden yhteyteen: tätä taidettiin sivuta jo Nordlinin väikkärikriittisen blogitekstin kommenteissa. Kyllä se pellepeloton tosiaan innovoi, jos on sellaiset aivot saanut, vaikka tynnyrissä pidettynä ja ilman mitään koulutusta. Emme olisi tässä missä olemme, jos näin ei olisi. Mutta jos halutaan kehittää monimutkaisia teknologioita eteenpäin, niin sitä enemmän pitää olla oppia pohjalla, ennenkuin tulee miettineeksi edes oikeita ongelmia.

Minusta näyttää, että tutkittavaa aukeaa jatkuvasti lisää. Ei 1910 valmistunut metsänhoitaja olisi arvannut, että metsiä joskus arvioidaan avaruudesta käsin. (Paitsi tietenkin todella suuri visionääri).

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Kyllä se pellepeloton tosiaan innovoi, jos on sellaiset aivot saanut, vaikka tynnyrissä pidettynä ja ilman mitään koulutusta. Emme olisi tässä missä olemme, jos näin ei olisi. Mutta jos halutaan kehittää monimutkaisia teknologioita eteenpäin, niin sitä enemmän pitää olla oppia pohjalla, ennenkuin tulee miettineeksi edes oikeita ongelmia."

Itse olen juuri näitä "puuhailijoita" jotka "säätävät juttuja". Ja siinä on varmasti jotain synnynnäistä. (Olin sellainen jo aivan pienenä lapsena.) Tätä varmasti ei voi rakentaa. Mutta tynnyrissä pitäminen ei kuitenkaan ole se elementti joka parantaisi lopputuloksia.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tutustuin eräässä pienessä vetämässäni ammatillisen koulutuksen kehittämisprojektissa käsitteeseen käytäntölähtöiset innovaatiot. Kovin väittämä, mikä jäi mieleen, oli että 96 % innovaatioista syntyy käytäntölähtöisesti (käyttäjä- tai asiakaslähtöisesti) ja vain 4 % tutkimuslähöisesti. Nyt kun itse yliopiston käyneenä teen melko suorittavaa työtä, olen huomannut, että kehitysideoita omassa työssä syntyy sitä tehdessä. Suurin osa on minua nuorempia ja heillä ei ole vielä tutkintopapereita tai eivät ole käyneet korkeakoulua. Mikäli todella on niin, että minulla syntyy muita enemmän ideoita työn kehittämiseksi, sen taustalla voi olla koulutus tai sitten vain luonnetyyppi.

Joka tapauksessa, jos kyseessä on koulutuksen tuoma perspektiivi, niin voi olla vain hyvä, että korkeakoulutetut ihmiset pääsevät/joutuvat suorittavaan työhön, koska he voivat oivaltaa sitä tehdessään uusia tapoja tehdä tai merkityksellistää tekemäänsä työtä. Kaupan kassalla painava tekniikan tohtori voi keksiä jonkun suuren prosessi-innovaation vähittäiskauppaan tms., joka nostaa yrityksen tuottavuutta tai poikii uuden yrityksen.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Edellisessä työpaikassani minut palkattiin ihan eri tehtävään kuin mihin päädyin. Päädyin tekemään työtä jota ei Suomessa edes tehnyt kukaan muu.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Toimituksen poiminnat