Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Koetko sääliä robotteja kohtaan?

Kävelijärobotit ovat nykyään melko kehittyneitä. Tähän on liittynyt testejä joissa niitä tönitään. Näkyvyys on ollut suurta ja asian ympärille on kehittynyt nettimeemejä. Ja niiden perustalta voi huomata että osa on kokenut niitä kohtaan sympatiaa. Mielestäni hyvä esimerkki tästä on kevyesti komediallinen hyväntekeväisyyskampanjaparodia. Robotteihin voidaan kohdistaa teemoja joita tavallisesti nähdään eläinten oikeuksien puolustamisessa.

Minulla on niin nais- että miespuoleisia ystäviä jotka ovat ilmaisseet säälivänsä. Lisäksi sisareni on ilmaissut säälivänsä näitä robotteja. Itsekin koen jonkinlaista sääliä näitä koneita kohtaan. Samalla tätä tietenkin pidetään koomisena ja virheellisenä koska on melko ilmiselvää että robottien tietoisuus ei ole riittävän hienostunutta jotta ne oikeasti kärsisivät. Linkkaamani huumorivideon niukahko hauskuus perustuu siihen että empatiantunne tiedostetaan vaikka sitä pidetäänkin jotenkin ei-perusteltuna. Samanaikaisesti. (Mikä ei tietenkään ole kovin ihmeellistä. Ihmisillä on tapana olla uskomatta kummituksiin vaikka pelkäävätkin niitä. Minäkin saatan kiroilla tietokoneelleni jos se ei toimi. En sentään ruoski jokia toisin kuin Xerxes I.)

Onkin kiinnostavaa tiedostaa että tekoälyn luoma mielikuva perustuu jonkinlaiseen ihmismäisyyteen tai eläimenkaltaisuuteen. Kysymys on antropomorfismista, ihmisenkaltaistamisesta. Tämä on hyvin tavallista toimintaa. Intentioiden ylihavaitseminen on siitä jännittävä ilmiö että se liittyy moneen asiaan. Esimerkiksi hahmojentunnistuksessa voidaan taipua pareidoloaan jossa nähdään kasvojen muotoja vaikka pilvissä tai lautojen oksanrei'issä. Toisaalta helposti ylitulkitsemme pimeässä pensaisiin hirviöitä ja metsän lehtien tai ullakon rasahduksiin kävelyä tai muuta vastaavaa tavoitteellisuutta. Yksi selitys asialle on Justin Barrettin ajatus siitä että ylihavaitsemisesta ei ole vaaraa kun taas on usein tärkeää oleellisen tärkeää tunnistaa tämänlainen toimija. ; (Esimerkiksi jos pensaassa piileskelee salamurhaaja, siihen reagoimatta jättäminen on hengenvaarallista. Mutta jos siellä ei ole mitään niin suurin haitta on siinä että koet itsesi pari sekuntua noloksi. On selvää että evoluutio tälläisissä tilanteissa selittää tämänlaatuista ylihavaitsemista.)

Imitointi taas tuo mukanaan kaikki ongelmat jotka ovat toisessa muodossa tuttuja Turingin testin rajoitteiden kautta. On toki selvää että Turingin testi perustuu keskusteluun ja tekstiin kun taas nämä robotit lähinnä pysyvät pystyssä. Näitä pidetään hyvin erilaisina. Kuitenkin ihminen, eläimet ovat tietoisia olentoja jotka paitsi kommunikoivat niin myös liikkuvat. Ja liikkuminen voi olla samankaltaista.

On ymmärrettävää miksi eläimet ja ihmiset jotka kävelevät raajoilla hakevat tasapainoa ja liikkuvat samoilla menetelmillä. Ympäröivät fysikaaliset pelisäännöt ja niihin liittyvät rajoitteet kun ovat yhteneviä. Tämä samanlaisuus on helposti nähtävissä syvempänä samanlaisuutena. Tutkimustenkin mukaan ihmiset kokevat sympatiantunteita robotteja kohtaan, vaikka eivät pidä niitä tietoisina. Ja erot voidaan havaita aivotutkimuksella. ; Tosin kaatumista estävä tekoäly ei ole se luonteista että ihmiset yleensä pitäisivät niitä tietoisena samalla tavalla kuin komminikaatiota. Itse tosin näen että juuri tämänlainen reagointi on  nimenomaan oikeansuuntaista tekoälyä tietoisuuden rakentamiseen. (Koska ajan tietoisuusnäkemyksiä jotka korostavat ruumiillisuutta.) En kuitenkaan näe näiden laskentapotentiaalia sellaisena että robotit olisivat edes bakteerien tasolla.

Joten en ole huolissani robottien oikeuksista. Mutta koen silti niitä kohtaan sääliä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Kerrankin lyhyehkö kirjoitus!

Tämä tietenkin liittyy kysymykseen, mitä on sääli ja mikä on sen tarkoitus.

Sääli vaikuttaisi olevan altruistisen käyttäytymisen laukaiseva tunne. Sikäli kun altruistista käyttäytymistä havaitaan varsin monilla lajeilla, vaikkapa lepakoilla, sääli tuskin edellyttää sen kohteelta tietoisuutta.

Tietenkään kaikkeen ei kohdistu säälin tunteita tässä mielessä. Sääli vaikuttaisi sulkeutuvan pois silloin, kun kohde koetaan uhaksi itselle, läheisille tai ryhmälle. Kysymys usein on myös siitä, paljonko vaivaa auttamisesta aiheutuu itselle ja liittyykö siihen jotain riskejä.

Se, että säälin kohde ei välttämättä ole edes samaa lajia tai kykene altruistiseen vastavuoroisuuteen, vaatii kuitenkin jonkin selityksen. Ihmisillä on tapana auttaa hädässä olevia eläimiä, kuten vaikkapa kilpikonnia.

Tämä voi selittyä sillä, että harmittomat eläimet ovat usein kotieläimiä. Niihin kohdistuva sääli on sikäli välineellistä – sama voi kohdistua aivan elottomiinkin kappaleisiin. Eli mitä emme vihaa, sitä säälimme.

Toinen selitysmalli lähtee siitä, että prososiaalisuus on ihmisyhteisöissä varsin arvostettu asia. Haluamme ystäviksi ja kumppaneiksi ihmisiä, jotka ovat halukkaita vähintään tasapuoliseen sosiaaliseen vaihtoon kanssamme. "Vähintään", koska sosiaalisen vaihdon tase on ideaalisesti kallistunut meidän suuntaamme. Pidämme esimerkiksi luonteeltaan anteliaista ja välittävistä ihmisistä, vaikka tämä olisi ehkä älytöntäkin. Aito altruismi ei siis ole vastavuoroista vaihtoa, vaan sellaista, missä ei taseesta välitetä. Altruistinen käyttäytyminen sellaisia kohtaan, joilta ei voi odottaa vastavuoroisuutta, hyvin demonstroi altruismia, vaikka tarvittava panos saattaa olla hyvin pieni. Vaikutuksia ovat luottamus, arvostus ja ystävien saaminen.

Onko sääli robottia kohtaan sen ihmeellisempää kuin sääli ymmärtämätöntä eläintä tai jopa elotonta nukkea kohtaan?

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Katsottiin sen kaksijalkaisen robon tönimisvideo, ja porukat huudahtivat että "hei ei noin saa tehdä". Vastasin että "hei se on vaan metallia ja suorittimia". Hmmm... Ex Machina leffaa katsoessa (mm. viaplay) tunteet olivat melko ristiriitaiset, verratessa tekoälyn tietoisuutta ihmisolioiden tietoisuuteen. Johtui varmastikin juurikin tuotteen tahallisesta pornost... ihmismäistämisestä http://www.episodi.fi/elokuvat/ex-machina/

Voiko mielestäsi evoluution ja mielettömän onnekkaiden sattumien valmistamaa ihmistä kutsua tekoälyksi? Ellei sitten, että todella olemmekin sellaisia > Ray Kurzweil - Are We Living in a Simulation? https://www.youtube.com/watch?v=AZWWBKy30Q4

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kokisin sääliä,jos kerran rakennamme koneen tekemään loputtomasti työtä mitä emme itse tahdo tehdä ja laitamme sen vielä ymmärtämään sen loputtomuuden.

Varmasti vaikeaa tulisi myötätunnon kanssa,kun joutuisi itsellensä tolkuttamaan ettei ne ymmärrä.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Ensin pakolaiset ja nyt elottomat työkalut on loputtoman säälin ja itkun kohteena?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tuomo Gren ottaa oivaltavasti puheeksi myötätunnon heräämisen konetta kohtaan silloin, kun sen olemus jäljittelee riittävästi ihmistä tai eläintä, joihin säälin ja myötätunnon kohdistuminen kuuluu luonnostaan ihmisyyteen ja sen puuttuminen viittaa empatiakyvyttömyyteen, kenties sadistisiin luonteenpiirteisiin.

Miksi koneen pitää muistuttaa riittävästi elävää olentoa, ennen kuin sen "rääkkääminen" ahdistaa noin pahoin? Sijoittaako ihmismieli "sielun" koneeseen, joka näyttää tarpeeksi luontokappaleelta esimerkiksi liikkumistapansa ansiosta?

Miksi emme koe samaa myötätuntoa moottoriajoneuvon "rääkkäämisestä", sähkötyökalun pilaamisesta väärällä käytöllä, ampuma-aseen tuhoamisesta siihen sopimattomalla ampumatarvikkeella, tai soittimen särkemisestä tahallaan? Miltei mikä tahansa kone on tuhottavissa väärällä käyttötavalla, ja se mikä tällöin tuhoutuu, on vain ihmisen tekele ja siihen panostetut taloudelliset arvot ja työpanos, eikä mikään luonnon evoluution tuote.

Jos potkaisee Ferraria tai sitten robottihevosta, syyllistyykö kummassakin tapauksessa aivan yhtä paheksuttavaan tekoon?

Toimituksen poiminnat