Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Älä kysy, älä kerro

Vanhassa sanonnassa listataan turhia asioita. Niistä yksi koskee paavia. Ja tässä kohden väite on historiallisesti epätosi. Ja nykyajassakin se haiskahtaa hitusen toiveajattelulta. Katolisella kirkolla on maine. Maine joka näkyy esimerkiksi sellaisissa elokuvissa kuin "Spotlight". (Aihetta voi lähestyä "Rehellisillä Trailereilla".) Se saa miettimään sitä miten vahvasti katolinen kirkko luo mielikuvia pedofiliasta. Katolinen pedofiilipappi on klisee, hyvin paljon käytetty klisee.

Aihe on alati tärkeä. Mutta se on juuri nyt melkoisen ajankohtainen. Sen verran ajankohtainen että esimerkiksi Tim Minchin kirjoitti sille tuoreesti kappaleen nimeltä "Come Home (Cardinal Pell)". Taustalla on toive kuulla katolisen kirkon suhteesta pedofiliaan. Ilokseni "Helsingin Sanomat" uutisoikin siitä että paavin neuvonantaja George Pell onkin ollut kuultavana. Hän on myös korostanut sitä, että "... kirkko on peitellyt asioita ja jättänyt uhrit oman onnensa nojaan. Lisäksi kirkko on hänen mukaansa liian kauan ollut piittaamatta uskottavista hyväksikäyttösyytöksistä vain, koska niiden on pelätty aiheuttavan pahennusta." Pell korostaa myös että osa vilpittömistäkin kuulijoista - kuten, sattumalta ja ilmiselvästi tietenkin juuri hän itse - on voinut harhautua : "jos pappi kiisti syytökset, kallistuin vahvasti uskomaan hänen syyttömyyteensä." 

Tässä mielessä asiat ovatkin menossa parempaan suuntaan. Nykyinen (minulle vielä "se uusi") Paavi Franciscus onkin monien mielestä oikein kehuttava tyyppi. Hänet asetetaan usein kontrastiksi entisiin paaveihin. Tässä mielessä kyyninen minäni lainaakin muualta ; "Paavi Franciscus vaikuttaa minusta ihan kivalta tyypiltä. Tarkoitan tällä sitä, että hän sanoo kivoja ja hyviä asioita ottaen huomioon, että hän on paavi. On se eri reilu jätkä. Siis paaviks." Ja yleisesti ottaen vaikuttaakin että hän hallitsee edeltäjäänsä paremmin lähinnä PR -puolen. Hän ottaa kantaa siihen miten katolinen kirkko on liiaksi profiloitunut tiettyjen kysymysten ja niihin liittyvien dogmien kautta. Mutta ei oikeastaan tee hirveästi jotta nämä kyseiset mielipiteet lakkaisivat olemasta kirkon dogmeja.

Pedofiileihin reagoiminen vaikuttaa positiiviselta. Joskin on syytä huomata että katolisen kirkon siilipuolustus tässä vaikuttaa hyvinkin omituiselta. Enkä ihmettele että miksi nykyisen paavin kannanotot pedofiliakysymykseen soivat onttoina kuin kumiseva vaski ja, no ... kilisevä kulkunen. ; Syynä on tavallaan se, että katolinen kirkko myy parannuksentekoaan. Ja tässä prosessissa unohtuu se, että tässä se itse asiassa perustelee lähinnä että sen nykyiset pedofiilinkohtelukäytänteensä ovat kivoja ja hyviä ottaen huomioon että se on katolinen kirkko.

On toki hyvä tiedostaa että pedofiilien piilottelu on perinteikästä. Ja ennen kaikkea on syytä tiedostaa että Paavi Franciscuksen edeltäjä, Paavi Benedict XVI, on ollut epäiltynä suorasta osallisuudesta katolisen kirkon maineensuojelussa. Joka siis tarkoittaa sitä että pedofiilipappeja on suojeltu ja piiloteltu koska kirkon mainetta on pidetty tärkeämpänä kuin pedofiilejen uhreja. Tämän maineen ympäriltä on tietenkin helppoa kontrastoida parannuksentekoa. On vaikeaa nähdä kuka on tarkalleen tehnyt mitä. Mutta entisen paavin maine on ryvettynyt ja nykyisen paavin on helppoa rakentaa tältä pohjalta. (Imagonparannus tuolta pohjalta ei ole vaikeaa ; Parannukseksi imagomielessä riittäisi jo sekin että nykyinen paavi ei näytä "Star Warsin" keisari Palpatinelta.)

Nykyinen paavi on tietenkin pelannut asiaa siten, että katolinen kirkko on epäreilun ajojahdin kohteena. "The Catholic Church is maybe the only institution to have moved with transparency and responsibility. No one else has done more. Yet the church is the only one to be attacked." Parannuksenteolla on tietenkin arvo. Tunnustuksissa esiin nousee myös paavin viittaukset numeroihin (yksi viidestäkymmenestä). Hän korostaa että noin 2% katolisen kirkon papeista olisi pedofiileja. Ja tässä korostuu että pedofiileja ei ole katolisen kirkon sisällä sen useammin kuin sen ulkopuolellakaan. Tämä tietenkin korostaa tarinaa jossa katolinen kirkko olisi jotenkin erityisen kiusaamisen kohde.

Sillä tällä huomio siirtyy siihen että suurin syytösryöppy ei tule siitä että katolisessa kirkossa on pedofiileja vaan siitä että näiden pedofiilejen teoista ei raportoida ja niiden tekijöitä piilotellaan seuraamuksilta. Katolisen kirkon on tietenkin hankalaa puolustautua tätä kritisoitua piilottelukäytäntöä kohden joten sen kannattaa derailata puhe muualle. Eli siihen että sen parissa pedofiileja on yhtä paljon kuin muissakin ihmisissä. Asia on sinänsä uskottavasti totta. Mutta se on irrelevanttia kun aiheena on se miten instituutio käsittelee ja suojelee näitä omaa 2%aan. (Esimerkiksi vangit eivät tiettävästi käsittele seassaan olevia pedofiileja samalla tavalla kuin katolinen kirkko.) Toisin sanoen paavin sanat voitaisiin palauttaa hänelle takaisin vinoilemalla, että todellakin harva instituutio on tehnyt enemmän kuin katolinen kirkko. Nimittäin pedofiilien piilottelun yleisyys järjestelmällisyys, laajuus ja olemassaolo ovat sellaisia että harva instituutio edes kykenisi rakentamaan sellaisen. Saati tekemään tämän lisäksi jotain muutakin ja kommunikoida muutakin kautta kuin TOR -verkossa...

On myös viitteitä siihen suuntaan, että hiljenemisen kulttuuria ei ole edes lopetettu.  Nykyisen paavin lausunnot ovat herttaisia mutta hänen käytännön toimiaan asian tiimoilla kuvataan hyvin vähäisiksi. Ja miksi olisi lopetettukaan kun pedofilialle on käynyt hieman kuten ehkäisykysymykselle ; Kirkko on liiaksi leimautunut niihin joten otetaan hieman pehmennettyjä kantoja itse arvokeskusteluun. Hyväksikäytöstä raportointiin ei esimerkiksi ole vieläkään velvollisuutta. Paavi voi sanoa paheksuvansa pedofiilien suojelua mutta samalla katolisen kirkon uudet linjat pedofiileista raportoimiseen herättävät ymmärrettävästi keskustelua, ja kulmasta joka ei ole hyväksi katolisen kirkon PR:lle.

Katolinen kirkko on kenties parannuksentekohaluinen. Mutta parhaimmillaankin se on parempi lähinnä verrattuna entiseen itseensä. ja kun tämä historiallinen vertailukohta tuottaa Oscarehdokkuuksia jotka saavat miettimään lähinnä sitä onko omassakin naapurissa pedofiilipappi, voidaan miettiä onko tämä itseensä vertailu kovin merkittävää.

Itse näkisin että jos uskonnot myydään moraalisääntöjen talletuspaikkoina, hyvyysinstituutioina ja jonain jotka opettavat ihmisille eettisyyttä ja viisautta, niin niiden tulisi toimia esimerkillisemmin kuin muiden ihmisten. Jos tätä yksinkertaita ei voida täyttää ne eivät voi ansaita tätä statustaan. Ja tämän ulkopuolella ei pitäisi olla mitään. Ei edes sitä että tätä instituution sisällä tapahtuvaa instituution valtarakenteiden suojelemaa toimintaa käsitellään siten että asiat ovat nyt vähemmän huonosti kuin eilen. Parannuksenteko kun alleviivaa lähinnä parannustarvetta. Tästä on pitkä matka siihen että oltaisiin jokin etiikan loistava majakka jonka seuraaminen tekisi yksilötasolla ihmisestä ja isolla tasolla maasta ja ihmiskunnasta paremman kuin se olisi ilman. Ja jos tätä pitkää matkaa ei käydä, suurin osa uskonnon olemassaolon toistetuimmista perusteista ovat pelkkää ilmaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat