Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Trollaillen läpi elämän

Joku kenties muistaa "City" -lehden artikkelin parin vuoden takaa. Ainakin itselleni se on jäänyt mieleen. Siinä kerrottiin siitä miten naisten oikeuksien puolestapuhuja ja ihmisoikeuksiin keskittynyt Leyla Hussein teki pienen kokeen. Hän oli kampanjoinut tavallisesti vastustamansa tyttöjen ympärileikkauksen teemoilta trollalten. Ja kuten hyvä trollaus usein tekeekin, tämäkin tuotti erikoisen tuloksen. "nainen lähestyi adressilla ihmisiä ostoskeskuksen ulkopuolella, ja kertoi haluavansa suojella "kulttuuriaan, perinteitään ja oikeuksiaan." Somalitaustainen Hussein, joka ympärileikattiin pikkutyttönä perheen perinteitä kunnioittaen, järkyttyi kokeen tuloksista - puolen tunnin sisällä peräti 19 ihmistä 20:stä suostui allekirjoittamaan ympärileikkausta puoltavan adressin. Ainoastaan yksi henkilö kieltäytyi kunniasta. "Sanoin heille, että 'se on vain silpomista', ja he vastasivat, että 'kyllä, olet oikeassa'."

Toki 20 otoskoko on järkyttävän pieni, eikä yhteen paikkaan nököttävä tapakaan varmasti ole kunnolla satunnaisotannassa. Mutta siinä tuleva signaali on jossain määrin uskottava ; On varmasti olemassa ihmisiä jotka helpommin suvaitsevat islaminuskoisia kuin kristittyjä. Ja toisaalta on olemassa ihmisiä jotka antavat uskonnonvapauden nimessä tehdyille asioille paljon oikeutuksia. Tässä mielessä Hussein harjoittaa jotain josta itsekin pidän. Sitä että asioita lähestytään erilaisilla testipommeilla joihin ihmiset sitten joko astuvat tai eivät astu.

Tämä on tarpeen koska myös islamistit osaavat olla pelottavia. Olen itse arvostanut sitä että uskovaisia salakuvataan, heidän joukkoonsa soluttaudutaan ja heistä vuodetaan ulos noloja ja kiusallisia tosiasioita. Mitä enemmän tätä tehdään sitä parempi. Kun Pirkko Jalovaara jäi MOT -ohjelmassa kiinni, olin tyytyväinen. Samoin iloitsin kun Tanskanmaalla paljastui sellainen mätä, että imaami Abu Bilal Ismail kannusti naisten kivittämiseen. En tietenkään siksi etä pidän kivittämisestä. Vaan siksi, että uskonnollisten aggressiivisten auktoriteettien kohdalla on havaittavissa se, että heidän toimiensa rajoittainen onnistuu lähinnä iskemällä (a) lompakkoon (b) julkisuuskuvaan, imagoon. En koe minkään uskonnon olevan moitteeni ulkopuolella.

Omakohtaisesti tämä tietenkin vaikuttaa siinä mielessä että olen tottunut että kun kritisoin kristinuskoa, vastaan nousee ns. fatwakateusteema. Eli se että kritisoin kristinuskoa johtuu siitä että islam on pelottava ja kristityt turvallisia. Olen tavannut tarttua ties minkä uskontojen ja pikkusuuntaustenkin puuhasteluihin. Ja vaikka näin ei olisikaan niin suhtaudun em. asenteeseen huvittuneisuudella. Siinä on vaikeaa nähdä oikein mitään vahvaa perustaa. Kuitenkin tämä ajatus fatwakateudesta on luja. Ja tällä tuetaan tarinaa ns. mukasuvaitsevaistosta. Eli ihmisistä jotka ovat suvaitsemattomia koska eivät suvaitse suvaitsemattomia. ; Olen hieman huvittunut koska en ole suvaitsevainen. Päinvastoin, elämäni on hyvin arvottavaa. Näen kaikessa merkitystä. Joka tarkoittaa sitä että isken mielelläni ja usein myös eettisiä leimoja ihmisiin.

Tuomitsen sellaiset ilmiöt kuten väkivallan ja tallaamisen. Tarkkailen tekoja. Ja jos jokin ideologia keksii oikeutuksia sille miksi väkivalta ja tallaaminen ovat oikein, niin sen pahempi ideologialle. Olen tässä mielessä hyvin suvaitsematon. Minulla on vahvoja eettisiä rajoitteita.

Mistä suvaitsemattomuuden suvaisemisessa on kyse?

Hyvin yleisenä syynä ajatteluun on se, että ei mietitä minkälaista on se suvaitsevaisuus mitä liberaalit yleensä tarkoittavat. Ajatuksen ytimeen voidaan laittaa Karl Popperin teos "The Open Society and Its Enemies" (1945). Hän näkee että suvaitsevaisuus pitää sisällään paradoksin. Popperin "paradox of tolerance" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että suvaitsevaisuus vaatii käytännössä jonkinlaista suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuutta. Tai muuten suvaitsevaisuutta ei ole oikein missään muodossa. "If we extend unlimited tolerance even to those who are intolerant, if we are not prepared to defend a tolerant society against the onslaught of the intolerant, then the tolerant will be destroyed, and tolerance with them. - In this formulation, I do not imply, for instance, that we should always suppress the utterance of intolerant philosophies; as long as we can counter them by rational argument and keep them in check by public opinion, suppression would certainly be unwise. But we should claim the right to suppress them if necessary even by force;"

Tästä keskustelu siirtyy hyvin helposti siihen että onko tämä vain käytännön huomio. Voidaan jopa nähdä että Popper tunnustaa liberaaliuden ja suvaitsevaisuuden syvän ongelmallisuuden. Että se on ytimeltään paradoksaalista. Toisin sanoen väite mukasuvaitsevaisuudesta olisi tosi. Näin ollen saataisiin kenties jopa argumentti joka olisi ns. arvorelativismia vastaan. Eli mitään suvaitsevaisuutta ei ole arvotyhjiössä. Että se tarjoaa vain anarkiaa ja tuhoa.

Siksi on ymmärrettävää miksi debate.orgissa (johon viittaan myöhemminkin tässä blogauksessa) on keskustelunaloitus jonka mukaan "By definition, a tolerant person would say and do nothing to interfere with anything they objected to." Mikä herättää erikoisen huomion siitä että tämä esitetään usein sensuristisessa sävyssä. Miksi suvaitsevaisuus vaatii sitä että kriittisiä äänenpainoja sensuroidaan jos kaikki kuitenin voivat sanoa mielipiteensä ja tulla sen pohjalta tuomituiksi? "Otherwise you are intolerant ... Or worse a Hypocrite or have a hidden agenda behind your so called tolerance, that is, a limited tolerance is also intolerance."

Asiaan on kuitenkin myös toinen näkökulma.

Ja tämä on siitä mielenkiintoinen että se on liberaalien itsensä näkökulma. Suurin osa konservatiivien suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuus -ristiriitapelistä nojaakin olkiukkoon. Määrittelemällä uusiksi mitä suvakit tarkoittavat suvaitsevaisuudella rakennetaan ristiriita. Liberaalit nimittäin ovat yksinkertaisesti määritelleet suvaitsevaisuutta oleellisesti erilaisella. Tätä voidaan itse asiassa lähestyä kahdellakin pääsuuntauksella.

Voisin alustaa tätä viittaamalla vapauteen. Ennen kaikkea taustalla on John Stuart Millin ajatus siitä että vapaus voidaan jaotella positiiviseen vapauteen ja negatiiviseen vapauteen. Molemmat vapaudet ovat vapautta. EIkä positiivinen ja negatiivinen tässä yhteydessä ole arvottava eettinen kannanotto. Positiivinen vapaus on yksinkertaisesti sitä että saat tehdä jotain. Negatiivinen vapaus taas tarkoittaa sitä että muut eivät saa tehdä sinulle joitain asioita. Olen, kuin sattumalta, kirjoittanut Millin ajatuksista aiemmin. Tässä kohden jatkan tästä kuitenkin eteenpäin. Sillä liberaalit ovat lähestyneet vapautta parillakin tavalla. Ja ajatus positiivisista ja negatiivisista vapauksista voi auttaa luokittelemaan ne ja käsittämään niiden väliset erot. (Popperin esittämään paradoksiin onkin siis kaksi erilaista ratkaisua. Kovin ylitsepääsemättömästä ristiriidasta ei siis ole kysymys...)
1: Debate.orgissakin vastaan tulee ajatuksia joissa korostetaan sitä että suvaitsevaisuus vaatii voimakkaita negativiisia vapauksia. Suvaitsevaisuus on "freedom from bigotry". Tässä mallissa on tietenkin mahdollista sensuroida "bigotryä" paljonkin. Ääripäässä voidaankin nähdä sellainen vapaus orjuudesta joka näkyy sekularismissa. Ajatuksessa jossa usknto ja valtio erotetaan toisistaan. Tämä, erikoista kyllä, vaatii sovun nimessä hyvinkin vahvaa sensuurista asennetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole ristiriita suvaitsevaisuuden määritelmän kanssa. Tässä määritelmässä negatiivinen vapaus muuten tekee sen että suvaitsemattomuuden suvaitseminen on by definition jotain jota suvaitsevaisuuteen vaaditaan. "Freedom from bigotry" kutsuu - ellei peräti vaatii - "bigotryn sensuroimista". Tämä näkemys tuntuu olevan yleinen etenkin "rivikansalaisliberaalien" puolella.
2: Toisaalta asiaa voidaan lähestyä nimenomaan positiivisen vapauden kautta. Tällöin esiin nousee John Rawlsin "Political liberalism". Hän näki että suvaitsevainen oikeudenmukaisuus tarkoitti sitä että "Each person has an equal right to a fully adequate scheme of equal basic liberties which is compatible with a similar scheme of liberties for all." Se, mitä kaikkea tämä tarkoittaa voitaisiin tiivistää suomeksi niin että ihmisten tulee saada toteuttaa tahtoaan ja tavoitteitaan, kunhan ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin. Tässä lähestymisessä ei ole niin oleellista että mikä mielipide on vaan se miten sitä toteuttaa ; Esimerkiksi jos ei pidä homoseksuaalisuudesta ja siksi ei itse harrasta homoseksiä, ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin. Mutta jos estää homoja menemästä avioliittoon kieltämällä sen juridisesti puuttuu toisten vastaaviin oikeuksiin. Ja jos joku haluaa kritisoida tällaistä torppaajaa, niin hän saa tallata ja vastustaa ajatusta miten tahansa koska kritiikin kohteena ei ole mikään "vastaava oikeus". Koska se lakkaa olemasta "vastaava oikeus" sinä sekuntina kun siinä "puututaan toisten vapauksiin".

Yksilön vai uskontoinstituutin vapauttako ajatte?

Kun katsotaan näitä liberaaleja ratkaisuja Popperin kuvaamaan käytännön ongelmaistoon voidaankin kevyesti huomata että monesti kun puhutaan uskonnonvapaudesta ei itse asiassa puhuta yksilöiden vapauksista. Paradoksi syntyy sitä kautta että katsotaan että uskonnoilla olisi jotain oikeuksia jotka ylittäisivät yksilöiden oikeudet. Esimerkiksi homojen avioliiton kohdalla uskonnonvapaus on nostettu esiin vaikka avioliittolain päättymisen jälkeenkin kristitty homoseksuaali mies saa mennä kaappinaimisiin naisen kanssa jos hänen vakaumuksensa niin sanoo. Syynä onkin se että nähdään että uskonnoilla tulisi olla valtaa myös eriuskoisten elämään. Tätä on vaikeaa nähdä suvaitsevaisena. Pitäisikin puhua siitä että nämä ihmiset eivät pidä uskonnonvapaudesta vaan enemmänkin uskontojen vapauksista. Ja tämänlaisella asenteella viittaava vaatii ristiriitaisesti itselleen sellaista suopeutta jota ei itse halua osoittaa muille. Tämänlainen ihminen ei tältä osin ainakaan kohtele muita kuten toivoisi itseään kohdeltavan.

Tämä on hyvä huomata. Uskonnonvapauden sijaan uskontojen vapauksia ajavat voivat nimittäin asettaa instituution vallan yksilöiden yli niin positiivisen kuin negatiivisenkin vapauden kohdalla. Kun imaami haluaa kivittää naisia, hän asettaa uskonnon positiivisen vapauden naisten yli. Ja kun Saudi Arabiassa tuomittiin ateistille ruoskintaa ja vankilaa pyhien tunteiden loukaamisesta, se puolusti uskontonsa negatiivista vapautta, vapautta pilkkaamiselta ja kritiikiltä.

Onkin syytä tarkastella vapautta sekä sitä kautta että mikä on tämä vapauden kohde; Yksilö jolla on vaikka oikeus vakaumukseen vai instituutio. Ja toisaalta onko vapauskäsitys positiivinen vai negatiivinen vapaus vai näiden yhdistelmä. Kun tämän osaa tehdä, suurin osa yksilöiden omaan uskonnonvapauteen viittaamisesta näyttää sisäisesti ristiriitaiselta kermankuorinnalta jossa vapauskäsitteet vaihtuvat lennosta jopa keskenään ristiriitaisesti aina sen mukaan mikä on tästä yksilöstä itsestään ns. kivaa. ; Ja kuten aluksi rakentelin, tämä ei ole pelkästään konservatiivien ongelma. Myös liberaali voi suojella islamia instituutiona ja käyttää sitten uskonnonvapautta yksilön asiana.

Leyla Husseinin trollina heittämä tempaus onkin jotain jota uskonnon nimissä ajetaan myös oikeasti. Voidaankin nähdä että nämä ihmiset trollaavat läpi elämänsä edes tietämättä että ovat trolleja.

Mutta ongelmia on.

Popperin kuvaama paradoksi on siitä erikoinen, että se on kuitenkin selvästi ristiriita joka koskee tietynlaista suvaitsevaisuuden määritelmää. Tämä on "anarkistinen" suvaitsevaisuusajatus. Ajatus siitä että mitä tahansa saa sanoa. Rehellisesti sanoen koska en ole perinteisessä mielessä liberaali tämä ongelma koskee myös itseäni jossain määrin. (Olen itse asiassa asenteiltani konservatiivi jolla on paljon liberaaleja mielipiteitä koska olen sen verran nuori ja peräisin alueilta joilla "menon jatkuminen entisellään" tarkoittaa jotain hyvin muuta kuin monelle vanhoillisemmalle ja kalkkeutuneemmalla alueella elävälle..) Olen korjannut tämän siihen että korostan että en ole suvaitsevainen. Sen sijaan ajan asioita jotka näen eettisiksi. (Yksi näistä asioista on tietenkin "se vapaus", vapaus jota rajoitetaan lähinnä jos vapaus alkaakin rajoittamaan muiden yksilöiden itseään koskevia vapauksia.) Olen näin ollen hyvin suorasanainen ja tuomitseva. Mutta en väitä olevani mitään muuta joten kaksoisstandardista ei ole kysymys. En ymmärrä miksi minun edes pitäisi olla suvaitsevainen. Maailmassa on monta sellaista ihmistä ja instituutiota jotka ansaitsevat kritiikin juuri sillä että niissä ei ole mitään sellaista että sitä pitäisi arvostaa tai kunnioittaa. Näiden tahojen esittäjät saavat tietenkin kuvata näkemyksiään. Kannatan nimenomaan että näitä näkemyksiä levitetään ja niille nauretaan. (Nauraminenkin on vapautta. Kritiikin kielto on muita koskevaa sensuuria.)

Jos nimittäin mietitään mistä poliittisessa korrektiudessa oli kysymys, en voi muuta kuin lainata itseään Timo Hännikäistä. Hän viittasi ensin banaaliin seksuaaliaktioon ja hoki tämän jälkeen että "minulle mikään ei ole pyhää!" Poliittisen korrektiuden vastustajat ovat ajaneet anarkistista ajatusta siitä että mielipiteenvapaus on äärimmäisen keskeinen asia. Tämä on koskenut sekä sisältöä että muotoiluja. On vaadittu lupaa sanoa monia loukkaavia asioita ääneen. Ja näitä on voitu muokkailla ties minkälaisiksi sutkauksiksi.

Tässä on vahvasti suvaitsevaisusukäsitys joka ei ole "freedom from bigotryä" vaan jossa henkenä on anarkistisesti se että väkevien ihmisten vapaassa menossa myös bigotry on yksi mielipide joka tulee saada sanoa. Samoin on ollut oikein moittia ja jopa haukkua maahanmuutajia, kun se on nyt sattunut olemaan se oma mielipide. Tämänlaisessa asenteessa on tietenkin kyse sellaisesta vapausajattelusta joka tömähtää keskelle Popperin paradoksia.

Konservatiivien suvaitsevaisuuden suvaitsevaisuus onkin tätä kautta jotain joka tömähtää keskelle heitä itseään. Mutta josta heidän kritiikkinsä kohteen määrittelytavat selviävät. Onkin erikoista että konservatiivien oma näkemys siitä mitä suvaitsevaisuus ilmiselvästi on asetetaan tarkkailuun. Ja sitten ei tajuta että lopputulos koskeekin itseä ja ennen kaikkea itseä. Mukasuvaitsevaisuus -termin heittely luokin elämääni usein tavatonta hupia. Mutta sellaista on kun katselee ammattitrolleja joiden on selvästi hieman hankalaa nähdä että he edes ovat sellaisia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Mielenkiintoinen kirjoitus tiedejulkaisu Hikipedian ylläpitäjältä jälleen kerran. Mutta mitä tästä voisi sanoa...

Suvaitsevaisuus on tosiaan vaikeasti hahmotettava asia ja osittain se on synonyymi sietämiselle. Suvaitsevaisuuden miellän kuitenkin olevan hyväntahtoista ja lempeää, se on myös välinpitämättömyyttä. Voisi sanoa että suhtaudun suvaitsevaisesti fundamentalistikristittyihin. Olettaen että eivät tunkeudu mukavuusalueelleni saarnaamaan ja paasaamaan. Fundamentalistimuslimeihin suhtautumista ei ole tarvinnut pahemmin miettiä, kun en tietääkseni ole sellaisiin törmännyt. En elävässä elämässä ainakaan. Minä taas en suvaitse sitä miten fundamentalistit ajavat asioita jotka koen kielteisinä. Näitä ovat esimerkiksi ympärileikkaus, kohdistui se sitten tyttöihin tai poikiin, sekä ns.Aito Avioliitto-aloite. Suvaitsen myös rasisteja, kunhan ovat hiljaa.

Minusta uskontoja ja erityisesti vähemmistöuskonto pitää yhteiskunnassa suojella. Tietenkin tässä on oltava tasapuolinen. Uskonrauhan rikkomista ei pidä poistaa laista, siitä pitää vain poistaa Jumalanpilkkaa koskeva kohta. Jumaluuksia saa pilkata, mutta palvontapaikkojen ja temppeleiden tuhoamisesta ja niiden turmelemisesta voi antaa ankariakin rangaistuksia, erityisesti jos tekijät pyrkivät systemaattiseen uskonvainoon.

Tämä ajatus on ehkä enemmän konservatiivinen kuin liberaali. Minua on yritetty määrittää muiden toimesta liberaaliksi, mutta suhtautumiseni eräisiin asioihin on vanhoillisempi. Kaverini, joka on kommunisti, sanoo olevansa vapaamielinen, mutta liberaalia hänestä ei millään saa. Ihan hyvä suhtautuminen tuokin. Itseäni en pysty lokeroimaan täysin saumattomasti mihinkään muottiin. Eikä sellaista ihmistä olekaan joka olisi täysin johdonmukainen ja rationaalinen. Ehkä vanhempana tiedän täsmälleen ja aina millainen olen ja mitä minun tulee kaikissa tilanteissa tehdä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Suvaitsevaisuudessa ja suvaitsemattomuudessa on minusta kummallista se, että teki kumpaa tahansa, se ei keskimäärin tarkoita yhtään mitään. Mitä sitten, jos sinä suvaitset tai et suvaitse jotakin? Mitä siitä seuraa?

Minusta näyttää siltä, että ihmiset keskimäärin suvaitsevat asioita, joista eivät ole istuneet käräjillä. Suurin osa ihmisistä suvaitsee kaiken. Ihan kaiken. Jotenkin vaan suvaitsevaisuuskeskustelun kautta homma on heilahtanut noitimisen puolelle. Sanotaan maagisia sanoja; Ei suvaita, sanoudutaan irti, vaaditaan milloin mitäkin sanoja, joilla sitten kirouksia poistetaan. Siitä seuraa vähän sellainen harhainen käsitys omasta vallasta asioihin.

Se, mitä suvaitaan, on se, mikä on toteutunut. Jos parkkeeraan autoni sinun ruutuusi, ja se auto seisoo siinä senkin jälkeen, kun olet ilmoittanut, ettet suvaitse sitä, sinä suvaitset sitä kaikessa merkityksellisessä mielessä.

Olemme siis kaikki enimmäkseen suvaitsevaisia ja keskustelumme koskee todellisuudesta lähinnä sitä, mikä on oikea ja väärä tapa suvaita. Ja se on vähän tyhjänpäiväistä näpertelyä se, mutta jos ei ole parempaakaan tekemistä ja tykkää sisustamisesta, niin mikäs siinä.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Lyhyesti jos vastaan niin ei siitä välttämättä kannatakaan keskustella ainakaan siitä mikä tapa suvaita on oikea. Käyhän se toki ajankulusta.

Se voi olla että suvaitsevaisiksi itseään tituleeraavilla on harhainen käsitys vallastaan suvaita, mutta ehkä ihmisillä on myös enemmän valtaa olla suvaitsematta kuin kuvittelevatkaan. Miksi niitä harhaisia käsityksiä olisi vain toiseen suuntaan?

Harvoin olen törmännyt elävässä elämässä suvaitsevaisiksi itseään kutsuviin. Itsekään en itseäni ole sellaiseksi kutsunut, ainakaan vakavissani. Suvaitsevaisena minua kuitenkin jotkut tuntuvat pitävän ja saahan minua sellaiseksi kutsua, en loukkaannu.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

"Ehkä vanhempana tiedän täsmälleen ja aina millainen olen ja mitä minun tulee kaikissa tilanteissa tehdä."

Epäilen vahvasti (ehkä jopa toivon) ettei niin käy, mutta matka on tärkeämpi kuin määränpää.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Niin epäilen minäkin. Vaikka en osaakaan ennustaa tulevaisuutta.

Reijo Jokela

"Minä taas en suvaitse sitä miten fundamentalistit ajavat asioita jotka koen kielteisinä. Näitä ovat esimerkiksi ympärileikkaus, kohdistui se sitten tyttöihin tai poikiin"
Kohtalaisen isoksi nuosee fundamentalistien määrä, kun USA:ssakin 75% miehistä on ympärileikkattuja. Juutalaisten miesten keskuudessa taitaa prosentti olla 100.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Se että jokin on yleistä ei tarkoita sen olevan oikein.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kohtalaisen isoksi tosiaa nousee määrä ihmisiä joiden uskomuksia ja tapoja pidän vastenmielisinä. Se, että niin runsaslukuinen määrä ihmisiä on valmis soveltamaan omaa uskonnonvapauttaan toisen ihmisen avuttomaan ruumiiseen kertoo minulle tosiaan vain sen, että "sen pahempi uskonnolle". Ja jos viekoittelee niin erityisen suuria massoja tämänlaiseen niin ei se ainakaan etu ole.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Perinteinen ja mielestäni oikea länsimainen vapaus rakentuu negatiivisten vapauksien päälle. Kun länsimaisiin perustuslakeihin on lisätty tyhjiä toiveita tyyliin "oikeus työhön" on vapaudet ja suvaitsevaisuus ikään kuin kollektivisoitu. Mainitsemasi "uskontojen vapaus" on osa tätä kollektivismia, jolla on kommunistiset tai ehkäpä tuhatvuotiset kiinalaiset juuret. Yhteinen elämäntyyli ja arvot ovat paljon enemmän kuin päivittäisten valintojensa välillä horjuvat ihmiset.

Julkisesta keskustelusta yksilönvapaudet ovat jääneet kokonaan pois. Kammottavinta tämä on yhteiskuntasopimusta koskevassa väännössä, jossa miljoonien ihmisten tahto on ikään kuin vuorotellen Juha Sipilän ja Ann Selinin taskussa. Päiväkodissa kasvatettu sukupolvi ei kykene ymmärtämään yksilön vastuuta ja vapauksia samalla tavoin kuin vanhempansa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kiitos hyvästä blogista, toivottavasti myös valeblogistit ja mukakommentoijat lukevat ansiokkaan tuotoksesi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Erinomainen alustus. Pari lähdeviiteseikkaa:

Popperin etunimi on Karl ihan itävaltalaisella koolla. Hitaammille lukijoille vihjeeksi, että "Avoin yhteiskunta ja sen viholliset" on kyllä suomennettukin.

Ajatus negatiivisesta ja positiivisesta vapaudesta voidaan tietysti jollakin tapaa johtaa John Stuart Millin pääteoksesta On Liberty, mutta systemaattisesti sen toi keskusteluun Isaiah Berlin vuoden 1958 luennossaan:

https://en.wikipedia.org/wiki/Two_Concepts_of_Liberty

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kas, oli tosiaan Popperiin livahtanut typo. Se oli jo aika veto. Luulin kun Popperia tenttineenikin... :O Olen itse tuota jaotteluajatteluteemaa kaivanut Milliltä. Berliniä en ole edes lukenut.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kadehdin teitä nuorempia, joilla on vielä Isaiah Berlinin kirjatkin edessänne :)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Yksi asia on yhteiskunnassa vallitsevat säännöt konkreettisesta toiminnasta, teoista. Emme voi lähteä relativistisesti hyväksymään sen enempää kivitystä kuin tyttöjen ympärileikkaustakaan. Piste. Tämän lisäksi on sitten kuitenkin myös arvopluralistinen ulottuvuus. Itse en ainakaan haluaisi elää maailmassa jossa kaikki ajattelevat samalla tavalla. Joka sellaista toivoo ajatellen maailman olevan (muka) parempi paikka jos kaikki ajattelisivat hänen kanssaan samalla tavalla, on minun silmissäni fundamentalisti, olipa hän sitten ateisti tai uskovainen. Mutta saa toki kaikin mokomin olla fundamentalisti. Ja voin heillekin toivottaa esimerkiksi hyvää naistenpäivää aivan kuten natsillekin. Olen silti heidän kanssaan eri mieltä. Mutta hyvä niin, sillä maailma tarvitsee myös erimielisyyttä. Ajatus samanmielisyydestä muodostuvasta yhteiskunnasta on kerrassaan vastenmielinen.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Minulla tosiaan on myös noita anarkistisia tapoja. (Kuten vinkkasinkin ; En voi edes sanoa olevani kovin voimakkaasti liberalisti.) Minusta on hyvä tiivistää vähän muidenkin ajattelua kuin vain kertoa mitä mieltä itse olen. (Toki olen ehdottomasti kaikista kiinnostavin ja tärkein ikinä. Mutta silti.) Minulle (kuten joillekuille aiemmin kommentoijille) suvaitseminen on sietämistä. Saan toki moittia heitä, mutta se ei olekaan mitään sensuuria tai hakkaamista. Minä voin myös toivottaa heille huonoa päivää. Ihan koska en ole perusolemukseltani kovin miellyttävä tai sopuisa.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Suomi tarvitsee suomalaisia jotka eivät ole sopuisia. Uskon nimittäin, että suomalaisten sopuisuus, sellainen konfliktien välttely viimeiseen asti myös tuottaa paljon ongelmia. En ole esimerkiksi monistakaan asioista Halla-ahon kanssa samaa mieltä, mutta hän maahanmuuttokysymyksissä nostanut kissaa pöydälle paikoin aika räväkästikin (etenkin Scriptan kulta-aikoina ennen 2011 vaaleja). Tottakai hänkin on ansainnut kritiikkiä, mutta juuri tuota kritiikkiäkään ei olisi olemassa jos ei olisi Halla-ahoa joka on esittänyt teesinsä. Uskon aika pitkälti teesi, antiteesi ja synteesi-prosessiin ja sitähän on aika vaikea käydä jos kaikki ovat kaikesta samaa mieltä. Tai ainakin esittävät olevansa jotta sopu säilyisi.

Timo Lehtonen

Blogisti kirjoitti: ”Mutta jos estää homoja menemästä avioliittoon kieltämällä sen juridisesti puuttuu toisten vastaaviin oikeuksiin.”

Blogistille ja muille tiedoksi: homotkin saavat jo mennä naimisiin - Suomessakin!
Lue lisää: Homotkin saavat jo mennä naimisiin - Suomessakin!
http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1975...

Avioliittolain muutoslain kumoaminen ei ota pois keltään mitään oikeutta!
http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1982...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset