Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kuinka ääriliikkeet syntyvät vähän kuten kristinusko...

Uskovaisten tekemää pahaa on helppoa nähdä. Ei tarvitse kuin katsoa sanoja ja tekoja. Esimerkiksi kristitty Kevin Swanson rukoili että partiotyttöjen johtajat teloitettaisiin. Kuulemme siitä miten Espoossa pedofiilin uhri joutui antamaan uskontonsa arvojen vuoksi anteeksi pedofiilille kerran toisensa jälkeen. Samoin kuulemme miten Martin Luther Blackwell kaatoi kiehuvaa vettä homojen päälle. Ja miten islaminuskoisten kunniamurhia voi tapahtua Saksassa asti. Puhumattakaan Brysselistä. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista. Ylläolevia uutisointilistauksia voi vain tuottaa viikosta toiseen.

Voisi olla helppoa ajatella että uskonnot ovat paha asia.

Ja selvästi uskonnolla on yhtenä muuttujana jokin osa prosessissa. Olisi helppoa nähdä että uskonto olisi paha asia ja jokainen paha teko - olipa se kritityn tai muslimin - toimisi jonain joka kasautuisi tapaus kerrallaan. Samalla logiikallahan esimerkiksi kasataan islaminuskoisten pahoja tekoja ja päätellään pelkästä määrästä että on aika lällättää ironisesti että "yksittäistapaus josta ei voi yleistää, ullatus!" Tälläistä vastaan on tietenkin paha puolustautua. Ei siksi että se olisi erityisen hyvää perustelua. Vaan siksi että itse rakennelma on niin yksinkertaistettu että sen korjaaminen vaatii sellaista käsitteiden tarkastelua ja linkkifloodia että keskimääräinen lukija hyytyy. (Aikaisempiin kirjoituksiini tutustuneet tietävät tilanteen.)

Mutta mieleeni tuli jotain muuta. Se tuli mieleeni katsellessani Suomalaisia kansallissosialisteja. Katupartiointia puolustettiin 19.3.2016 Helsingissä mielenosoituksella. Suomen Vastarintaliikkeen vihreämpi linja. Kulkue marssi huutaen "Vapaa - kansallinen - radikaali". "Vastaanottokeskukset - kiinni" ja "Eläköön kansallissosialismi". Samalla voidaan nähdä että Supon yksikönpäällikkö Kari Harju kertoo että myös Soldiers of Odin on muukalaisvihamielinen. Näitä machomiesryhmiä katsellessa mieleen tuli se, että monesti heistä sanotaan sen verran että heidän pitäisi keskustella eikä olla aktiivisia. Eivätkä nuo ihmiset kieltämättä vaikuta koostuvan siitä väestönosasta jonka älykkyysosamäärä on korkein.

Miksi välittää ihmisistä jotka aina vaan halveksivat ja vähättelevät?

Kuitenkin kenties tilanne on se, että jos kouluttamaton ja opiskelematon ihminen pistetään koulutetun ja sujuvasanaisen keskustelijan yhteyteen, ei tilanne ole reilu. Miksi he suostuisivat keskusteluun joka käydään aina ja vain ehdoilla joissa he aina häviävät?

Tätä häviämistä harvoin koetaan mitenkään hyvin. Edes älykkäimmät ja kriittisimmät ihmiset eivät psykologian mukaan reagoi kognitiiviseen dissonanssiin kovin hyvin. ; Jos esitetään oman maailmankuvan vastaisia faktoja, tilanne assimiloidaan eli selitellään jotenkin niin että omaa maailmankuvaa ei tarvitse muuttaa. Jos ihminen ei edes osaa lukea tutkimusraporttia, hän helposti ajattelee että joku hämmentää älyttömyyksillä. Dunning-Kruger -efekti varmistaa että tilanne koetaan enemmänkin niin että asiattomat teräväkieliset ovat epäreiluja eivätkä ymmärrä miten nokkela tuo kansallissosialistimme onkaan. ; Ja en tee tätä pilkatakseni. Tahdon vain korostaa että kyseessä on ihmisryhmä joka uhriutuu. Ja kun katsotaan reaktoita niin kysymys on enimmäkseen siitä miten tilanne koetaan "siellä päässä". Jos tilanne on se että ei pärjää keskusteluissa, tapahtuu marginalisoimista. Kun ihmistä ei kuunnella ja arvosteta se suututtaa.

Voidaankin sanoa että kristinusko nousi aikanaan siten että se vetosi köyhiin ja marginaaliin. Kun ihmiset jotka on sysätty syrjään saavat viiteryhmän he puolustavat tätä ryhmää helposti melko voimakkaasti. Ja minä kykenen ymmärtämään tämänlaisia tunteita. Koska olen uskonnoton. Ja se tarkoittaa sitä että normaalireaktio jonka olen ihmisiltä saanut on vuosia ollut marginalisoiva. En ole itse törmännyt siihen paljonpuhuttuun "militanttiin ateismiin", mutta ymmärrän jos vuosien kohtelun jälkeen ei ota ystävällisesti vastaan "mahdollisuutta keskustella maailmankuvallisista aiheista". Marginalisoiduksi tuleminen ärsyttää ja suututtaa. Ja väärällä temperamenttityypillä tämä on helposti tuhoisaa.

Otin itseni egopäissäni tärkeäksi esimerkiksi sillä ylemmästä voisi ajatella että vain tyhmät olisivat jonkinlainen marginalisoinnin kohde. Kuitenkin tosiasiassa marginalisoiduksi tuleminen ei ole useimmiten älykkyysosamääräkysymys vaan johtuu ns vääristä mielipiteistä ja epäsopivaksi nähdystä maailmankuvasta.

Marginaali yleensä muuttuu jos siitä tulee uusi normaali.

Toki kristinusko sittemmin muuttui standardiksi ja jokin muu ryhmä marginalisoitui. Tämä ei toki ole mitään uutta. Vanhan sanonnan mukaan "vallankumous syö omat lapsensa". Kristinuskon kohdalla voidaan nähdä että se aluksi puolusti köyhiä. Mutta kun katsotaan kalvinismin ja menestyksen teologian vaikutusta kristillisessä piirissä voidaan nähdä että tämä tilanne on oleellisesti muuttunut. Kristityt vetoavat marttyyriaikoihin rooman vallan aikana koska se on se johon normaali kristitty joutuu menemään että löytää sopivia vainokertomuksia.

Kun esimerkiksi Juan Mendez pahastui siitä että ateistit "rukoilivat hänen puolestaan väärin" eli viittaamatta Jumalaan, hän varmasti tunsi olonsa "kuka ei kuulu joukkoon" -henkiseksi. Hän on tottunut että kaikki menevät hänen uskontonsa mukaan joten hän pahastuu kun tämä erikoisasema otetaan häneltä pois ja muitakin ihmisiä pitäisi ottaa huomioon. Kokemuksena on varmasti Hollannin mallinen tilanne jossa kristityt kokevat olevansa kiusattuja vain sen takia että heiltä otetaan privileegioita pois ja heidän uskontonsa on julkisessa tilassa yksi uskonto muiden joukossa. Pahastumissekaannus on jossain paikoissa pahempi kuin toisissa. Esimerkiksi Venäjällä ateisti voi Viktor Krasnovin tapaan joutua vuodeksi vankilaan siitä että sanoo että Jumalaa ei ole olemassa. Kristittyjen uskonnollisia tunteita ei saa loukata.

Kun sitten ihmetellään vaikka MV -lehden ympärille kerääntyviä ihmisiä, voidaan muistaa että moni heistä on kokenut että heitä ei ole aiemmin kuunneltu. Nyt he kokevat itsensä voimakkaiksi. Toki tämä koskee myös erilaisia "konservatiiviblogeja". Esimerkiksi "Takkirauta" -blogissa sen kirjoittaja tuo toistuvasti esiin sitä että blogi on alunperin tehty "varoventtiiliksi". Koska olona on ollut se, että ei ole arvostettu, välitetty tai kuunneltu. Kuinka normaalimaailmassa mielipiteet sysätään pois sallituista aiheista. (Enkä pidä senkään kirjoittajaa tyhmänä. Jos en välttämättä hirveän hyvällä katsele kaikkea mitä hän kirjoittaa esimerkiksi korpilaista ja vastaavista.)

Kun Terhi Kiemunki ystävineen otti kantaa "muslimipenskoihin" hän korosti miten vaikeaa integroituminen on. Ja että kysymys ei aina ole siitä "voivatko ne integroitua". Joskus intergroituminen tulee mahdottomaksi. Koska mukaanottamiseen alkaa tulemaan omituisia ehtoja. On jännittävää huomata että valkoihoisten kristittyjen virpomiskysymys on jotain jota ei nähdä "kerjäämisen harjoitteluna" mutta toisenrotuisen kohdalla se on vain sitä. Tämänlaiset erot vihjaavat että annetaan viestiä siitä että "kuka ei kuulu joukkoon". Kun tämänlaista asennetta lietsoo ei pidä ihmetellä jos muslimit suuttuvat ja ovat aggressiivisia.

Toki tämä selitys ja ymmärrettäväksitekeminen ei tee eettistä oikeutusta aggressiivisiin tekoihin

Se on ymmärrettäväksituova selitys, ei oikeutus. Samoin on hyvä tiedostaa että monesti uskonnollinen väkivalta ei ole sitä mitä tehdään kun ollaan marginalisoituja vaan se koostuu nimenomaan niistä prosesseista joilla marginalisoidaan. On kuitenkin selvää että jos islamilaisessa maassa sharialain toteutus on sitä että ylläpidetään järjestelmää. Uskontoa arvopohjana pitäessä saadaan oikeutuksia kiusaamiseen ja tallaamiseen ja väkivaltaan. Suomessa islam ei ainakaan vielä ole enemmistöuskonto joten sen kohdalla kysymys on luultavasti enemmän siitä marginalisoitujen reagoinnista. Nämä asiat tietenkin lyövät kättä esimerkiksi siinä kun Suomesta lähtee ISIS -soturi hakemaan samanmielisiä ihmisiä jostain ulkomailta. Jostain rumalippuisesta kalifaatista jonkalaisesta voi olla järkevästi vain yhtä mieltä. (Siitä huolimatta että tämä lausunto marginalisoi jotain.)

Ja saman voi tietysti nähdä kun aggressiiviset valkoihoiset miehet Suomessa kokoontuvat MV -lehtijutuista provosoituneena kävelemään kulkueissa ja heittelemään vaikka sellaisia lausumia mitä James Hirvisaari tuntuu tuottavan kerran toisensa jälkeen. Voikin olla että kun kansallissosialisti vihaa muslimifanaatikkoja, vastakkain on kaksi sellaista suuntausta joilla on keskenään enemmän yhteistä kuin kumpikaan osapuoli oikein haluaisi...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset