Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Miksi (kääntyneiden) ateistejen ja uskovaisten sanotaan olevan samanlaisia?

Tuttuni Ria Heikkilä on päätynyt vaihtamaan maailmankuvaansa. Hän on tätä kautta päätynyt TV7 yhteyteen. Hän on ystävällinen nainen, jolle maailmankuvan muutos on johtanut parempaan. Hän ei ole nykyään eikä ennen ollut epäreilu. Sen sijaan minä olen suoraan sanoen joskus ollut hänelle epäreilu. (Mitä ei pidä laskea uskonnolliseksi kiusaamiseksi koska tämä tapahtui ennen hänen maailmankuvanvaihdostaan.)

Omalla kohdallanikin näkisin että oma maailmankuvan muuttamiseni on johtanut parempaan. Se on vain ollut "siihen toiseen suuntaan". Ja tätä ei sitten käsitellä ateistejen puolella todisteena samalla tavalla kuin näitä kääntymisiä tehdään uskonnon puolella.

Halusin ottaa alkuun esimerkin siitä miten ihmiset joskus voivat muuttaa mielipiteitään. Ja tässä on yleensä takana jotain. Ja vaihdos ei ole välttämättä huono. Se ei välttämättä sovi kaikille. Kun kuulen esimerkiksi paljon juttuja miten rappiolta on noustu ties mistä rikoksen, huumeiden, alkoholin ja/tai väkivallan kurimuksista, syntyy erikoisia tunteita. Koska itse pystyn olemaa raitis ja rikokseton ilmankin. Syntyy tuntemuksia siitä, miten kenties jotkut tarvitsevat tämänlaisia "kävelykeppejä". Toisaalta sitä on mielessä pieni epäilys siitä että ovatkohan kääntyneet todella lopullisesti erkaantuneet näistä teoistaan. Että uskaltaako tuollaisten ihmisten sekaan ollenkaan hypätä.

Mutta niinhän siinä usein käy. Kun esimerkiksi joku on kääntynyt ateistiksi, saa kuulla että ateisti on varmasti ollut kristittynäkin kovin jyrkkä. Samasta tunteesta saa molemminpuolista ottamalla esimerkin Matti Leisolasta. Hänhän teki pitkän uran fundamentalistisena kreationismin saarnamiehenä. Hän on ainakin kertonut olleensa ennen ateisti. "Aviisi" -lehdessä hän kertoikin miten ateistiaikoinaan hänelle oli käynyt. "Minulle annettiin Raamattu. Heitin sen seinään ja hyvä kun en vetänyt päälle turpaan." Voidaankin uskoa että temperamenttityyppi tai ehdottomuus ei välttämättä muutu. Samoin Heikkiläkin on nykyään hyväntahtoinen ja ystävällinen, kuten aina. Eli kuten äksyistä kristityistä tulee äksyjä ateisteja, ei uskonto myöskään pilaa sopuisampaa luonnetta.
1: Kun katsoo näitä tarinoita entisiä ateisteja on tosin ällistyttävän paljon. Ottaen huomioon mikä on tilastollisesti ateistien osuus väestöstä, on tarinoissa yliedustusta. Osa onkin luultavsti keksittyä tai liioiteltua. Tähän voi löytää minusta hitusen hauskan esimerkin siitä miten kristitty kertoi olleensa ennen kääntymystään New Ageen hurahtanut yliluonnolliseen uskova ääriateisti. Käsitteet ovat selvästi vähintään jännitteisiä jos mietitään ateismin yleisiä virtauksia. Jos näkemys yliluonnollisesta ei ole suoraan ristiriidassa ateismin kanssa niin ei se ole ainakaan kovin hyvin verrannollista normaaliin ateismiin.

Erilaisia.

Voidaan nähdä että monelta osin on vaikeaa nähdä että ateistit ja uskovaiset olisivat kovinkaan samanlaisia. Esimerkiksi "The Cognitive Style and Religious Attitudes project" IBCSR:llä on havainnut että ihmisten ajattelutavat ovat hyvinkin erilaisia. ihmisten ajattelutavat vaihtelevat eri paikoissa, voidaan huomata että ihmisten kognitiiviset tyylit vaihtelevat aikamoisen paljon. Osassa alueilla harrastetaan paljon useammin analyyttistä ajattelua, kun taas toisaalla ollaan intuitiivisempia. Intuitiivisuus on jossain määrin "luonnollisempaa" ajattelua. "Generally, humans are intuitive thinkers, and analytical thinking - which is far more energy-intensive and difficult than intuitive reasoning - is reserved for relatively rare situations. But Henrich’s work shows that certain societies value and reward analytical thinking more than others." Tällä on merkitystä uskonnollisuuden kannalta. Sillä uskonnollisuus liittyy intuitiiviseen ajatteluun. "The difference is, in part, exemplified by the distinction between analytical and intuitive reasoning. Several studies in the past few years have demonstrated that analytical thinking - that is, thinking that overrides intuitive hunches and parses information finely in order to produce logical, but often counterintuitive, answers - is anti-correlated with religious belief. Intuitive thinkers tend to rely on gut feelings and intuitions, and also to be more religious. Analytical thinkers override hunches and intuitions, and tend to be less religious."

Tämä ei toki ole mitenkään erityisen yllättävää; Kulttuurissamme on tapahtunut melko nopea muutos. Ja nämä ovat ajaneet ja tukeneet ja kannustaneet keskittymään erilaisiin ajattelutapoihin. On esimerkiksi havaittu että konservatiivisuus liittyy melko vahvasti siihen että mietitään vähemmän analyyttisesti. Tämä ei toki tarkoita sitä että konservatiivit eivät ajattelisi lainkaan. He vain luottavat oleellisesti erilaiseen päättelyjärjestelmään ja ajattelutapaan. Ajatteluprosesseissa kun on erilaisia tyylejä jotka liittyvät siihen minkälaiseen ajattelukulttuuriin ihminen kuuluu. Tämänlaisia esittää esimerkiksi monien konservatiivien (ymmärrettävästi) arvostama Jonathan Haidtkin. Liberaalien "outous" selittyykin analyyttisellä ajattelulla. Ja konservatiiviuden ja uskonnollisuuden ja liberaaliuden ja uskonnottomuuden välillä on tiettyä yhteyttä. (Tosiasiassa moni ateisti on konservatiivinen ja uskovainen liberaali. Mutta yli- ja aliedustuksia katsomalla...)

Daniel Kahneman on kuvannut näitä erilaisia ajatteluprosesseja varsin hyvin "Thinking fast and slow" teoksessaan. Ihmisten päättleyjärjestelmiä on karkeasti/pääsääntöisesti kahta erilaista. On nopeaa joka tuottaa intuitiivisesti nopeasti hyviä tai ainakin kohtuullisia tuloksia. Sitten on hidasta ja työlästä analyyttistä ajattelua joka tarjoaa hitaasti erinomaisia tuloksia. Tämä vihjaa siihen että vaikka aika usein ateisteja ja uskovaisia rinnastetaan toisiinsa, niin yhteydet eivät välttämättä ole niin vahvoja tai perusteltuja. Tämä varmasti osittain selittää miksi uskovaisten strategiat eivät oikein tunnu purevan ateisteihin.

Tästä voisikin heittää että aina kun kuulee siitä että että ateistit ovat kuin fundamentalistikristittyjä, kysymys olisi yrityksestä mollata, nolata tai leimata. Tai sitten tuntemuksen takana olisi vinouma. Joka johtuisi esimerkksi siitä, että ateisteista näkyvät vain hyvin tietynlaiset tapaukset. Samoin kuin kristityistä omaa vakaumustaan esilletuovat hyvin tietynlaiset tapaukset. ; Nettimeemit ja vastaavat kierrättävätkin suositusti ideaa jossa ateisti, vegaani ja feministi menivät baariin ja kaikki tiesivät tämän koska he eivät osanneet pitää suutaan kiinni tästä. Tämä toki kertoo enemmän niistä jotka tuovat vakaumustaan ilmi heti alkuun kuin koko ideologisesta ryhmästä. Mutta hiljaisia osataan harvoin ottaa otokseen, joten kokemus on, sanotaanko, ymmärrettävä. Itsekin koen uskonnollisuutta hyvin erikoisesti koska uskovainen tulee minulle uskovaisidentiteetillä vastaan lähinnä kun hän on identiteetiltään jokin uudelleensyntynyt tai vastaava. Ja hänellä on kova käännytysinto päällä. Tästä syntyy se kokemus uskovaisista. Tässä on selvästi vinoumaa joka ei johdu siitä että olisin asenteellisen pahantahtoinen. (Tai ainakaan pelkästään siitä.)

Mutta niin samanlaista.

Ihmisissä on monia puolia. Joten kenties asenne ja ajatteluprosessi "ei ole muuta kuin paljon" ihmsten arvostuksissa, ajatteluissa, mielipiteenmuodostumisessa ja sosiaalisessa kommunikaatiossa . Ja samalla ihmiset voivat olla ajatteluprosessien erilaisuudesta huolimatta dogmaattisia.

Ja ateistien dogmaattisuus on kuitenkin jotain jota voidaan tutkia ja jota kannattaa tutkia. Ja sitä onkin tutkittu. Malgozata Kossowska "ja kumppanit" tekivät tuoreesti julkaistun (2016) tutkimuksen "Many faces of dogmatism: Prejudice as a way of protecting certainty against value violators among dogmatic believers and atheists". Hän tutki vakaumusta ja dogmaattisuutta yliopisto-opiskelijoiden parissa. (13% oli ateisteja.) Ihmisiltä kysyttiin kysymyksiä joissa heidän dogmaattisuuttaan mitattiin erilaisin kysymyksin. Kyseltiin kuinka ehdottomia ja vahvoja näkemyksiä ihmisillä oli vakaumuksestaan. Ja näitä sitten vertailtiin siihen miten suvaitsemattomia he olivat eriuskoisia kohtaan.

Esimerkiksi ateisteilta kysyttiin sellaisia kysymyksiä kuin "onko uskonnollisuus merkki heikosta persoonallisuudesta" ja uskovaisilta tradition voimaan ja Jumalan suosion saamiseen liittyviä kannanottoja. Näistä saatiin selville kuinka vahvoja ja ehdottomia näkemyksiä ihmisillä oli uskonnostaan. Miten varmoja he olivat asiastaan, ja miten he katsoivat erimielisten olevan suhteessa järkevyyteen, etiikkaan ja vastaaviin.

Tutkimuksessa selvisi minusta kaksi asiaa. (Jotka olivat minusta kyllä aika odotettavia.) Dogmaattisuus on todelakin hieman eri asia kuin suvaitsemattomuus. Mutta ne olivat kuitenkin kytköksissä. Dogmaattisuus ei tarkoita suvaitsemattomuutta mutta ollakseen suvaitsematon täytyy olla dogmaattinen. (Mikä kyllä sopi ainakin minun arkijärkeni antamiin arvailuihin.)

Dogmaattisuus syntyi ihmisille joilla oli erittäin heikko epävarmuuden sieto. Eli ihmiset jotka arvostavat tietämistä ja varmuutta mutta eivät pidä epätietoisuudesta ja epävarmuudesta olivat taipuvaisempia sitoutumaan vahvasti näkemyksiinsä. Ja tämä toimi olivatpa he ateisteja tai kristittyjä.

Jos ympäristö lietsoi epävarmuutta tai oli hostiili ja loi stressiä dogmaatikolle, hänestä tulee helpommin suvaitsematon. Esimerkiksi ihmiset jotka olivat kokeneet stressiä jonka vuoksi he eivät olleet saaneet unta yöllä, he olivat taipuvaisempia olemaan suvaitsemattomia. ; Arkikokemus tuntuu seurailevan myös tätä puolta tutkimuksesta ; Käännynnäisien kohdalla heitetään että dogmaattisista ateisteista tulee dogmaattisia kristittyjä. Tai dogmaattisista kristityistä tulee dogmaattisia ateisteja.

Voidaankin jopa kysyä että onko kokemus esimerkiksi uusateistejen militanttiudesta yhteydessä siihen että tässä suuntauksessa nostetaan usein esiin sitä että uskonto on epäreilu. Jos uskonnon ongelmista puhumisella on yhteysi itse koettuun epäreiluuteen ei olisi lainkaan mahdotonta että vihaisina koetut ateistit ovat vihaisia. Ja viha johtuu siitä että heidän ilmituomansa ilmiöt, ongelmat ja asiat ovat reaalisia ja todellisia.

Tl;Dr.

Ehkä tässä käteen jääkin se, että jos vaihtaa maailmankuvaansa, niin yrittää huolehtia siitä että ei vaihda sitä itsensä kannalta huonompaan. Ja tätä huonommuutta ja paremmuutta ei ulkopuolinen aina osaa sanoa. (Ja se, mikä on itselle luontevaa ei ole välttämättä edes tietoisesti harkittavissa.) Kun ihminen muuttaa maailmankuvaansa, hän muuttuu joltain osin. Jotkin osat varmasti pysyvät aika samoina.

Usein ideologiat kuitenkin vaativat niputtamista jossa ihminen muuttuu jotenkin läpikotaisin. Etenkin kun tulkitsijana on joko dogmaatikko tai äkäinen suvaitsematon dogmaatikko. Ajatus kokonaisvaltaisuudesta ja tärkeydestä voivat harhaannuttaa. Kenties minun kristitystä pois kääntymys ei demonstroi uskonnottomuuden erinomaisuutta. Ei vaikka räpistelenkin omaan rauhalliseen tahtiini ja eirauhalliseen tyyliini eteenpäin parempaa kohti. Ja sama koskee tietenkin niitä jotka vaihtavat kantaansa toiseen suuntaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Eeva

En tiennytkään, että Matti Leisolan nimi on mahdollista kirjoittaa ilman että etuliitteenä on "bioprosessitekniikan emeritusprofessori".

Toimituksen poiminnat