Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Uskonnon vaihtaminen vai työpaikka?

Olen ollut kirkosta eronneena uskonnottomana töissä "Kirkon Ulkomaanavulla". Työhaastattelussa kysyin, onko tämä heille ongelma. Se ei ollut. Ongelmia ei tullut. Ja tästä tuli mielestäni hyvä tarina kerrottavaksi. Joka varmasti on eduksi myös KUA:lle. Arvostin sitä mitä siellä tehtiin. Eikä tästä tullut mitään ongelmia. Yleensä työpaikat eivät saakaan syrjiä uskonnollisen vakaumuksen nimissä. Ja tämä tarkoittaa sitä että vakaumuksen mukaan ei jätetä palkkaamatta tai palkata. (Ainakaan virallisesti. Epävirallisesti on toki huomautettava, että työhön rekrytointi ei ole juuri koskaan sitä että otetaan objektiivisen ilmiselvästi paras valinta. Joka antaa tilaa sille että voidaan palkata vaikka vakaumuksen vuoksi ilman että tästä voidaan käytännössä jäädä kiinni.)

Aina ei kuitenkaan ole näin. Tällä viikolla kuulin sitten sellaisen tilanteen.

Eräs tuttuni on akateemisesti koulutettu. Historiaan liittyen on tunnetusti aika vähän työpaikkoja. Tällä hetkellä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on haussa museointendentin paikka. Tämä on tietenkin hieno mahdollisuus. Mutta tässä on koukku ; "Tehtävään valittavan tulee olla konfirmoitu ev.lut. kirkon jäsen." Kysymys on kiinnostava, koska intendentin tehtävässä aihepiirin tunteminen ja työtehtävät eivät suoraan mitenkään liity jumalanpalvelustoimintaan tai vastaavaan. Asia on sellainen että siitä varmasti hieman tekisi mieli haastaakin. Mutta haastaminen voisi varmistaa sen, että keikkatöitä seurakuntayhtymästä olisi turha odottaa. Ja nyt niitä kuitenkin tulee joskus.

Tilanne on tietenkin haastava koska uskonvakaumuksen perusteella syrjiminen on Suomen laissa ehdottomasti kiellettyä. Ja se yleensä määritellään siten että ei esimerkiksi suostu rekrytoimaan tietyn vakaumuksen edustajia. Ja tämän vuoksi kukaan kristitty missään ei joudu siihen tilanteeseen että hän joutuisi valitsemaan että meneekö hän töihin kouluttautumalleen alalle tekemään työtä jolla ei ole sellaisenaan mitään tekemistä ateismin kanssa, vai liittyykö hän vapaa-ajattelijoihin, tulla "kirjoissa ateistiksi vaikka ei kenties vakaumuksessa" voidakseen päästä töihin. Suomessa kristitty ei joudu valitsemaan työttömyyden ja uskonjärjestöön liittymisen välillä. (Kenties siksi sitä voidaan pitää kevyenä juttuna. "Eihän kirkon jäsenyys edes merkitse mitään". Helppoa on vaatia muilta jos ei itse joudu vastaavaa koskaan tekemään.)

Epäsymmetriaan on syy.

Kirkolla on erityisoikeuksia ; Kirkon virkasuhde vaatii kirkon jäsenyyttä. Muunlaiset työsuhteet sitten katsotaan tehtävän mukaan. Jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen ja viestintään liittyvät tehtävät vaativat kirkon jäsenyyden, muissa se ei saa vaikuttaa. Ja tätä kautta laki sanoo että se mikä kaikilla muilla on syrjintää ei ole kirkolla syrjintää. Joten kirkkoon kuulumattoman rekrytoimatta jättämienn vakaumussyin ei ole lain silmissä mitään ongelmallista.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että ei ole olemassa sellaisia olosuhteita joissa minä saisin perustaa uskonnottomuutta levittävän yrityksen, vaikka uskonnottomuuteen spesialisoituneen kirjakaupan, ja jonne suostuisin ottamaan vain ateisteja töihin. Seurakunnilla on tässä kohden "rajoitettu poikkeussääntö". Itse olen sen verran Aristoteelinen että minulle oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös tasapuolisuutta. ja privileegio rikkoo oikeustajuani vastaan. Lain kanssa on tietenkin aika vaikeaa lähteä taistelemaan, koska ne säätävät toimintaa. Oikeustaju koskee tietenkin poliittisia muutosvirtauksia. (Tai minun kohdallani nurinaa. Passiivista hedelmätöntä nurinaa johon käytetään myöhäisyön tunteja ja tarpeettoman lukuisia sanoja.)
1: Rehellisesti sanoen ; Kykenen kyllä ymmärtämään jos kirkon jäsenyys vaaditaan papeilta. Siitä huolimatta, että Jaakko Heinimäen mainio "Kerettiläisen käsikirja" kuvaakin että luterilaisessa opissa papin hyveellisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä minkään kanssa ja Jumalan armon kanssa on tekemistä juuri kaiken kanssa. Ja siksi vaikka pappi olisi itsensä Paholaisen sukulainen, ja tämä kastaisi lapsen kristittyyn tapaan, niin kaste olisi validi ja Pyhä. Itse oppi ei estäisi pappia olemasta vaikka täysverinen ateisti. Mutta kykenen silti ymmärtämään tämän. Intendenttiä joka julistaisi Jumalan sanaa ; Sellainen vähintään loisi epäuskoisuutta siihen että onko tuo historia ja sen autenttisuus sittenkään se, mitä tässä haetaan.

Itseäni ihmetyttää että kirkon palkkauserivapaus on jotain jota hyvin monet aivan liberaalitkin pastorit helposti intoutuvat puolustamaan. (Kokemukseni pohjalta ; Suorastaan naama punaisena.) Kyseessä on monille Hämmentävän Tärkeä Asia. Jokin jonka puolustaminen on jotenkin hyvin oleellista. Eli laki ei ole vain asia jota lainkuuliaisesti totellaan, vaan se on sen lisäksi jotain joka koetaan tärkeänä kirkon oikeutena. Ja se nähdään oikedenmukaisena ja reiluna ja siihen puuttuminen on pahempi loukkaus kuin kirkosta eroaminen väärin syin. (Käsittääkseni kirkkolaisille ei ole mitään oikein syin kirkosta eroamista, mutta he pahastuvat jos asian sanoo näin. Heistä on vain tärkeää jokaisessa eroamisperusteessa kertoa miten se on ehdottomasti väärä. Se kuulostaa vähemmän kategoriselta. Siksi käytän sanaparia "väärin syin" vaikka sana "väärin" ei ilmeisesti sisällä mitään lisäinformaatiota.. Sillä tämä on Perinne ja Näin Asiat vain Tulee Sanoa.)

"Vain jäsenyys, ei uskonkannanotto".

On varmasti "erikoista" (sanan negatiivisimmassa mahdollisessa mielessä) olla tilanteessa jossa työvoimatoimisto ilmoittaa että on pakko hakea työpaikkaa johon ei voi päästä siksi että ei ole oikeassa uskonryhmässä jäsenenä. Ja tässä voisi jopa tulla mieleen se, että sitä voisi vähentää omalla kohdallaan akateemista työttömyyttä sillä että liittyisi kirkkoon. (Sen voi tehdä kätevästi internetissä.) Usein tässä voitaisiin korostaa että näppärää ateistia ei kirkon jäsenyys tietysti haittaa koska kirkkohan on muutenkin vain hyväntekeväisyyttä. Tämä on tietenkin mainiota niin kauan kuin ei ole lukenut sitä mihin pitää laittaa rastit ruutuun ja omalla nimellään hyväksyä. (Tämä on jotain joka on usein kauheaa, jos haluaa lämmitellä kevyesti voi tutustua facebook -applikaatioiden liittymisehtoja ja oikeuksia jotka annat näiden applikaatioiden tekijöille. Sitten olet ehkä valmis kirkkoon liittymiseen.) Tässä nimittäin on kyse muustakin kuin siitä mistä puhutaan kirkon "miksi kuulua kirkkoon" -osioissa. Itse kysymyslomake vaatii aivan suoraan aika kasan tietoja. (Esimerkiksi osoite, nimi, henkilötunnus, sähköposti pakollisina.) Ja sitten, pitkällä liittymisjargonin keskellä vaaditaan aivan viimeiseksi rastia "Vakuutan antamani tiedot oikeiksi. Haluan liittyä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jonka toiminta perustuu kristilliseen uskoon." Tuollaisia en lähde rastimaan, ihan omantunnonsyistä. Kirkkoon liittyminen on myös vakaumuskysymys. Joka ei tietenkään ole huono asia. On kuitenkin samalla turhaa leikkiä sillä, että kirkkoon kuuluminen olisi vain kätevä keino jolla saisi itselle varmuuden siitä että ei koskaan tule laillisesti tai laittomasti epäreilusti tilanteeseen jossa sillä miten hyvin tekee jonkin työn ei ole väliä kun asiaan vaaditaan oikea uskonnollinen vakaumus.

Vakaumuksellinen kristitty joka ei ole joutunut valitsemaan islamilaiseen seurakuntaan liittymisen ja työttömyyden väliltä, ei voi tietysti tämänlaisia oikein ymmärtää. Toisaalta tarvitseeko heidän kaikkea ymmärtääkään? Kenties riittää että muut ihmiset ymmärtävät. (Tosin oma ymmärryksenikintuntuu kiertyvän sellaisiin lausumiin kuin "toivottavasti uskonnosta tulee historiaa" ja "uskonto on menneisyytemme, alkuperämme ja historiamme - ja sinne sen pitäisi jäädäkin". Mutta eihän niillä pääse pitkälle. Ei auta iskulauseet kaverin työmarkkinoilla.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Hyvää pohdintaa, syrjivälle "pätevyysvaatimukselle" ei välttämättä ole kuitenkaan ehdotonta perustetta. Ystäväsi tapauksessa sellaista perustetta tuskin on, joten suosittelisin häntä hakemaan työpaikkaa ja sinun laillasi tuomaan asian (kirkkoon kuulumattomuuden) esille työhaastattelussa. Saattaa hyvinkin olla, että dialogin kautta vaatimuksesta luovuttaisiin.

Omakohtainen kokemukseni liittyy työnantajan edustajana kielelliseen syrjintään. Olin julkaissut Ruotsissa työpaikkailmoituksen, jossa vaatimuksena oli äidinkieli ruotsi. Vaatimus johtui siitä, että aiemmin olimme, kaikkien kansainvälisten yritysten tavoin, saaneet suuren määrän hakemuksia ruotsia taitamattomilta henkilöiltä, vaikka tehtävänkuva edellytti sujuvaa ruotsinkielen taitoa. Diskrimineringsombudsmannen (DO) otti yhteyttä ja huomautti syrjivästä (laittomasta) vaatimuksesta. Ennen kuin sinänsä mielenkiintoinen kirjeenvaihtomme päättyi oli rekrytointiprosessi valmis. Valintaani DO:n huomautus ei mitenkään vaikuttanut, todellinen vaatimus ilmoituksen epäonnistuneen muotoilun taustalla kun oli sujuva (äidinkielen tasoinen) taito.

Miten tarinani liittyy Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään tai periaatekeskusteluun? Palkkaamani henkilön äidinkieli oli turkki. Itselleni tapauksen opetus oli, että työpaikkailmoitus kannattaa muotoilla harkiten ja että niitä lukiessa kannattaa hakijana tulkitä vaatimuksia väljästi. Paradoksaalista kyllä, juuri tuo väljästi tulkitseminen ajoi minut esittämään laittoman pätevyysvaatimuksen...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset