Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Pridessä ei ollut kysymys vähemmistöydestä tai toiseudesta

  • Pridessä ei ollut kysymys vähemmistöydestä tai toiseudesta

Olin Helsingissä tapaamassa kaveria. Tässä sivussa satuin ohikulkemaan Pride2016 -tapahtumaa. Ja tähän liittyen opin vähintään sen, että kyseinen tapahtuma ei ratsasta toiseudella. Huomio on siitä merkittävä, että moni ajattelee että homoseksuaalien oikeudet ovat vain homojen hommaa ja tätä kautta siihen ei pitäisi ehkä edes ottaa kantaa jos on heteroseksuaali. (Tällä tavalla viestivät ihmiset jotka ovat innolla tekemässä muita kuin itseään koskevia säädöksiä. Jostain syystä tämä ei siis koske heidän itsensä kannattamia asioita. Mikä on aina oleellista ja kiinnostavaa huomata.)

Ilmapalloja ja kitchiä.

Päällimmäinen kokemukseni oli, että tapahtumassa on kysymys markkinakojuista, ilmapalloista ja mainstreamista. Paikalla oli hirvittävän paljon ihmisiä, on puhuttu 30 000 kävijästä. Ja tässä mielessä tapahtuma eroaa esimerkiksi Suomen Sisun pomppulinna-ämpärikampanjoista, joissa kävijämäärät ovat kymmenissä, ja vieläpä niissä vaatimattomissa kymmenissä. Paikalla oli niin paljon väkeä että olen melko varma että suurin osa ei ollut homoseksuaaleja. Henki oli iloinen ja juhliva. Hyvää fiilistä ja yhdessäolemista korostettiin myös kaiutinkuulutuksissa.

Mukana oli myös kirkon oma rekka. Ja Kirkko ei oikein osallistu tai ole "luontevasti läsnä" tämänlaisissa ennen kuin asia on aika vankasti mainstream ; Tästä tulee tietenkin vähän erikoinen kuva kun kirkko retoriikassaan vastustaa kaupallistumista ja pinnallisuutta ja maallistumista ykkösvihollisenaan. Mutta suuresta osasta kirkon toimintaa saa aika erikoisia kuvia noin yleensä joten kenties kyseessä on jonkinlainen brändäämisratkaisu. (Kuten se, että kirkko on kenties maailman ainuita suuria instituutioita joiden brändiin kuuluu vahva brändäämisen ja brändi -sanan hokeminen. Yleensä kun tehdään brändejä yritetään juuru välttää mielikuvaa siitä että kyseessä on brändäys. Ja näin brändääminen tehdään juuri siten että ei hoeta brändi-sanaa. Se kun olisi huonoa brändäämistä...)

Tilaisuus oli selvästi niellyt rahaa, ihmisiä ja valmistelua. Vainottu vähemmistö ei jaksaisi puhaltaa niin paljon ilmapalloja. Tom of Finland -tuotteet ja muut homokuvastoon liittyvät tuotteet olivat myynnissä erilaisissa kojuissa. Näissä oli aika vahva symbolien vakiintuneisuuden maku ja siihen liittyvä kliseytymisen ja kitchiytymisen henki. Tämänlainen voi tapahtua vain jos ollaan valtakulttuuria tai ainakin sen verran mainstream että kyse on hyvin suositusta alakulttuurista. (Kysymys ei ole selvästi siitä kuka on tai ei ole homoseksuaali vaan siitä että homoseksuaalien oikeuksien kannattajat ovat tätä huomattavasti valtavampi ihmisryhmä.)

Suhtautuminen kriitikoihin.

Samoin kuin kuuntelin aloituspuhetta, siinä kerrottiin että kaikki ihmiset eivät suhtaudu homoseksuaaleihin hyvin. Mutta että heidän kohdallaan on tärkeää muistaa että emme voi vaikuttaa näihin ihmisiin vaan voimme vaikuttaa vain näihin liittyviin omiin reaktioihimme. Joka tarkoitti sitä että se ei pyrkinyt muuttamaan maailmaa vaan itseä. Tämänlainen suvaitseminen on tyypillistä sellaisille ihmisryhmille jotka ovat kohtuullisen laajasti suosittuja. Sen sijaan vainotut, syrjityt ja vastaavat tahot yleensä vaativat jonkinlaisia muutoksia nimenomaan vainolaisten käyttäytymiseen. Koska aito syrjintä yleensä on rakenteellista ja jotain sellaista jota ei voi ohittaa olankohautuksella tai "vaan suhtautumalla".

Toisaalta oli aika vaikeaa nähdä käytöstä joka tarvitsi kontrollia. Sillä tässä tilaisuudessa en nähnyt oleellisia vastamielenosoituksia tai vastaavia. Vastapuolen toiminnat ovat olleet vähintään kankeita. Silloin kun kulkuetta vastaan iskettiin kaasulla, oli tässä tietenkin vahvaa vaaran tunnetta joka koskee nimenomaan vainolaisten käyttäytymisen kontrollia eikä mitään ylevää sisäistä suhtautumista 3 -vuotiaan naamaan roiskuvaan pippurikaasuun. Nyt tilanne oli vähintään vaisu. Julistajatkin olivat tänä vuonna turvautuneet nauhoitettuihin mankkoihin. Ilmeisesti uskon palo ja keli rajoittivat ihmisten voimia eikä julistajia ollut tarpeeksi jakamaan vuoroja. Mieleen tulee myös "Aidon Avioliiton" antaminen eteenpäin. Tähänkin tehtiin tilaisuus, jossa oli varsin vaisusti väkeä. Selvästi homoseksuaalejen vastustus on kaikkea muuta kuin mainstream.

On toki selvää että Prideä ei pidä lähestyä poliittisesti vaikuttavana kulkueena.

Moni tuntuu pitävän Prideä ennen kaikkea avioliittolakiin liittyvänä kulkueena. Jonkinlaisena poliittisena kannanottona. Tämä on kuitenkin melko erikoinen ja varmasti tarpeettoman suppea kuva kulkueesta. Homoseksuaalien oikeudet ovat monessa muussa maassa huonommin. Ja toisaalta selvästi homojen asiaa pidetään jonain marginaalin vouhotuksena noin ylipäätään. Ja "hiljaisen enemmistön" nähdään ajavan aivan muuta mielipidettä.

Kun avioliittolaki on muuttunut, on viimeisinkin homoseksuaalejen oikeuksiin liittyvä poliittinen vääntö päättynyt homoseksuaalien hyväksi. (Aika hyvin jos kyse olisi marginaalista ja vähemmistöstä. Ehkä "suuren hiljaisen enemmistön" tulisi ottaa mallia heidän viestinnästään, ja muuttua tehokkuussyistä esimerkiksi ystävällisemmäksi ja muutenkin oleellisesti vähemmän paskiaismaiseksi.)

Toisin sanoen Priden ei tarvitse olla mikään "homoseksuaalien Aidon Avioliiton äänenkeräysteltan festivalisoitu vastine". (Jonka väkimäärät esimerkiksi AA -nimenkeräyksen luovutustilaisuudessa olivat ... sanotaanko kohteliaasti ... varsin vaatimattomat.)

Pridestä on tullut enemmänkin jonkinlainen voimannäyte ja yhtenäisyydentunteen osoitus. Tällöin Pride on tärkeä samalla tavalla kuin monet muutkin massatapahtumat. Ideologia voi yhdistää. Enkä minä esimerkiksi paheksu kristittyjen kulkueita joissa puhutaan vainottujen kristittyjen puolesta. En pidä tätä naurettavana vaikka kotimaassamme kristityt ovat yleensä halukkaampia kiusaamaan muita kuin mitä he itse ovat kiusattuina. Muualla olevat aidosti vainotut kristityt tarvitsevat apua vaikka täällä Suomessa kristityt ovat yleensä uhriutuvia ja vainottuja lähinnä herkkähipiäisyyttään, sitä että eri mieltä oleminen on heistä kauheaa ja ärsyttävää ja tämä ärsytys johtuu uskonnottomista eikä heidän omasta herkkätunteilustaan.

Näin ollen Pride voi tietenkin olla tärkeä, jopa oleellisen tärkeä ; Onhan esimerkiksi monet keskiaikamarkkinat ja -messut hankkineet oikeutuksensa nimenomaan siitä että sinne menee niin paljon ihmisiä ja tilaisuudet ovat mukavasti mainstream. En jaksa kuitenkaan nähdä tätä ihmisoikeuksien puolustamisena tai poliittisena valveutumisena. Pride on tätä kautta silmissäni samaa kategoriaa jonkun sexibition -messujen kanssa. Kysymys ei ole homojen toiseusasetelmasta aivan kuten sexibition ei ole seksuaalisten marginaalien arvostustilaisuus vaan "pervoilullakin" rahaa tienaava messu.

Tämä on jossain määrin tunnistettu myös homoseksuaaleja puolustavien taholla. Tätä kuvaa näyttävät ainakin Saku Timosen kommentaari jossa ei puhuta vähemmistöistä ja vähemmistöoikeuksista. Vaan nimenomaan siitä että millä kannalla yleinen mielipide näyttää olevan ja miltä puolelta vastaavat suosiot näyttävät puuttuvan. Kysymys on siis siitä mikä on ja ei ole mainstream. Näkemys on siitä kiinnostava että muistan ajan jolloin homoseksuaalien oikeudet olivat vähemmistöasia jossa korostettiin esimerkiksi toiseuden sietämistä ja suvaitsemista. Muistan myös miten Pride -kulkuetta vastaan hyökännyt sai kansanedustajatasoista päänsilittelyä jonka perusargumentti oli että Pride oli provokaatio ja siksi ei pitäisi ihmetellä jos joku provosoituu. Tässäkin taustalla oli että yleinen mielipide hyökkää toiseutta vastaan ja jos tämä ei ihan eettistä ole - tai kenties ehkä vaikka ehkä kenties saattaa ollakin, eihän tälläiseen oteta kantaa vaan se väistetään tässä lausunnossa - niin on se kuitenkin odotettavissa ja ymmärrettävää.

Olen toki itsekin ollut huomaavinani että kun spontaanisti syntyy tapahtumia joissa puolustetaan homoseksuaaleja, sinne puoliväkisin menee puhumaan ihmisiä jotka eivät saa omalle asialleen vastaavia massatapahtumia edes pitkällisellä työllä. Ja joita buuataan lavalta sellaisella tahdilla että monet joutuvat puhumaan siitä miten asiattomasti näitä ihmisiä kohdellaan.

Aidosti toiseudessa ovatkin jotkut muut...

Samanaikaisesti "hiljaista enemmistöä" itsensä edustavat ovat Aidon Avioliiton suljetuilla facebookryhmillään keskustelemassa siitä miten Aidon Avioliiton oheistuotteiden käyttö tuottaa usein kylmää tai etäistä kohtelua. Miten kaupassa suhtaudutaan viileästi ja miten ihmiset eivät halua keskustella. Miten välttely ja muu vastaava tulevat esiin toistuvasti kun tätä asiaa ajaa. Tämänlainen kokemus kertoo nimenomaan siitä että homoseksuaalien vastustaminen on paitsi marginaalissa niin myös toiseutettu. Tämä ei tietenkään tule mieleen koska mainstream puolustaa homoseksuaalien oikeuksia ja ajattelee että homoseksuaalit ovat niitä jotka ovat vainottuja. Tässä unohtuu vain se, että ajat muuttuvat ja onneksi he ovat sitä yhä vähemmän ja vähemmän.

AA:ta tuntuu toki muutenkin leimaavan se, että he kokemuksissaan tunnistavat toiseusasetelmansa mutta eivät tiedosta tätä. Ja siksi esimerkiksi tuttavani joka pitää Divaria on laittanut sateenkaaritunnuksen oveensa. Hän saa aika toistuvasti reagointeja ja palautetta jotka viittaavat siihen että kristityt haluavat toiseuttaa häntä. (Tavoilla joita nämä samat hyvät kristityt eivät tekisi kristillisille kirjakaupoille, jotka paitsi pitävät kristillisiä symboleja ovessaan niin eivät myöskään myy ei-kristillistä kirjallisuutta. Olen itsekin ostanut itselleni kyseisestä sateenkaaridivarista kristinuskonnollista materiaalia. Mutta kristillisissä kirjakaupoissa on jotenkin kyse uskonnonvapaudesta jota ei saa tehdä sateenkaarien kohdalla koska sateenkaari jotenkin torjuu ja syrjii kristittyjä..) Ei-tunnustettu toiseusasetelma toki johtaa näihin vallantunteellisiin purskauksiin. Jotka sitten luovat vierautta jotka taas lietsovat suuressa homomyötämielisessä enemmistössä halua välttää ja väistää näitä ihmisiä. Eli toiseutuminen ruokkii tässä kohden helposti itseään...

Toki toiseutus ei itsessään ole aina pelkästään huono asia ja esimerkiksi kun muistelen kristillisyyteen liittyneitä itseeni ja läheisiini kohdistuneita kovia toiseutuskampanjoita ja yleisiä asenneinvalidismeja niin nautin syvästi kun nämä ihmiset saavat kerrankin kokea omaa lääkettä. Toiseutus ei voisi kohdistua parempiin ihmisiin. Se on kuitenkin kokijalleen epämiellyttävää ja johtaa vieraantumisen ja vastahangan asenteisiin. Tässä mielessä voisikin olla aika kehittää jotain jossa AA -laiset ja muut homojen oikeuksien vastustajat tiedostavat olevansa demokratiamyllyssä hävinnyttä marginaalia. Ja sen jälkeen mietitään miten tämän mielipide-eron kanssa tullaan toimeen herrasmiesmäisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

On tunnustuksen ilta...kadehdin homoseksuaaleja. Jos olisin vaikka biseksuaali olisin voinut kokea paljon mielenkiintoisia asioita, ehkä jopa aitoa rakkautta...mutta kun on umpihetero, niin miksipä siitä muuttuu?

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Pekka hyvä, ei kannata pitää ikävää, vaan vältää toiseutuminen ja liittyä voimaannuttavaan enemmistöön, joka juhlii yksilöllisyyttään ja monimuotoista yhteisöllisyyttä sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ikään tms. katsomatta, pride-viikon aikana ja sen ulkopuolella kaiken vuotta.

PS, liityin tänään setaan, en siis perussuomalaisiin, 40 vuoden mietintäajan jälkeen. Yhdistykselle on tarvetta näinäkin aikoina, osaksi myös sen vuoksi, että marginalisoituva AA-liike aktivoituu.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

joo munkin täytyy ehdottomasti liittyä, hitto kun on jäänyt tekemättä. ei seilläkään liikaa psykoja tarkoitan psykiatreja ole.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"että marginalisoituva AA-liike aktivoituu"

Uskoisin, että AA-liikkeelle on suurempi tarve nyky-Suomessa kuin Seta:lle. Edellyttäen, että AA:lla tarkoitetaan nimenomaisesti sen alkuperäistä tarkoitusta, eli alkoholic anonymous.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

AA on itse asiassa hankala. Sillä sekin on uskonnollinen. Vaatii nojaamista suurempaan voimaan asenteella joka on tuttu lähinnä ID -tyylisestä tahosta.

Ja AA -kerhojen toiminnallisuudesta ei ole oikein mitään näyttöä. Osittain juuri sen vuoksi että anonyymiys estää onnistumisprosenttien lähempää tarkastelua. Ei tiedetä ovatko AA -kerhojen menestystarinat mitenkä vahvasti survivor bias:in sävyttämää. Ei ole näyttöä että olisi ekvivalenssiparadoksia kummempaa hoitoa.

Ymmärrän toki heittosi ja jopa arvostan sitä. Mutta Anonyymit Alkoholistit eivät ole todistein tuettua. Se joko toimii tai ei toimi, mutta tätä ei voi tietää. Uskonnon boostaaminen asiayhteydessä ei ole kovin kaunista tässä kontekstissa... Joten tavallaan AA -kerhoilla on jotain yhteistä. (Itselleni "se asiallinen AA" on Aku Ankka.)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset