*

Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Miten saada kommentteja ja vaikutusvaltaa?

Moni varmasti blogaa saadakseen kommentteja ja palautetta. Moni blogaa saavuttaakseen valtaa. Olen itse kirjoittanut useita vuosia eri paikkoihin. Perusoletuksenani on ollut se, että ketään ei kiinnosta ja kukaan ei lue. En ole välittänyt tästä. Koska siihen tottuu. Olen ollut huvittunut siitä että blogaukseni saavat aika usein kommentteja joissa minun kehotetaan hiovan tyyliä.

Perinteisesti kommentit ovat olleet sen tyylisiä, että "tl;dr". Eli liian pitkiä ja niitä ei ole jaksanut lukea. Tiivistäminen ja yksinkertaistaminen ovat olleet niitä joihin on kehotettu. Olen tässä jopa hieman ällistynyt siitä että moni todella uskoo että jotkin asiat voidaan tiivistää yksinkertaisiin iskulauseisiin. Mutta toisaalta asian kanssa voi tehdä erilaisia kokeiluja.

Tein sellaisia itsekin. Olen tässä viime aikoina blogannut tavallista enemmän. Tämä on ollut tarkoituksellista. Olen pyrkinyt tekemään yksinkertaisempia tekstejä. Lisäksi olen kokeillut erilaisia asioita. Tyylissä, aiheen käsittelyssä ja näkökulman rajaamisessa. Tästä on tietenkin tullut tuloksia. Ne voivat olla kiinnostavia jos haluaa kerätä enemmän kommentteja. Ne voivat olla häiritseviä jos haluaa pitää yllä mielikuvaa ihmisistä älykkyyskeskeisinä olentoina jotka käsittelevät asiotia argumentteina eivätkä poliittisina jengeinä.

Aikaisemmin Uuden Suomen blogeja ollaan tarkasteltu hieman samalla tavalla kun Jukka Hankamäki mietti sitä miten Uuden Suomen blogirullaan päätyy. Tässä oli yllättävän paljon samoja huomioita kuin mitä itse sain tällä pienellä (ehdottomasti vain viitteellisellä eikä tieteellisellä) kokeilullani. Hankamäki tarkasteli ennen kaikkea sitä että oikea mielipide on tärkeä jos haluaa tulla suosituksi.

"Lyhyen ajan suositumpien joukossa pysyy, kun puolustaa tai edustaa homoseksuaalisuutta, arvostelee kristinuskoa (tai kehuu islamia) ja kritisoi perussuomalaisuutta. Julkisuuden kirjoitukselle takaa tällöin tuomitsevien kommenttien runsaus. Mukilointi on kuitenkin pian tehty. Pitkäaikaisesti listalla pysyy, jos vastustaa homoseksuaalisuutta, puolustaa kristillisiä arvoja ja kehuu perussuomalaisten menestystä, toisin sanoen on patakonservatiivi. Julkisuuden varmistaa tällöin mielipiteiden kanavoituminen poliittiseksi kannatukseksi, joka on yleensäkin pitempiaikaista."

Uskon että tämä pitää paikkaansa. Vastaavaa ilmiötä havaitaan monessa paikassa. Jokainen skeptikko tietää että esimerkiksi eri vaihtoehtohoidoilla on ne vakiokasvot. Lyhyeksi aikaa suosiota voi saada jos edustaa vallitsevaa tiedettä. Politiikassakin jos ihmiset kokevat että heitä ei kuunnella, he voivat helpommin tarttua niihin jotka ajavat heidän asiaansa. Äärimmäiset tai äärimmäisiksi koetut tai äärimmäisiksi leimatut mielipiteet saavuttavat tässä mielessä suosiota. Minulla on luultavasti melko vakioitunut imago joten en voinut lähteä leikkimään tämän kanssa. Sen sijaan kokeilin sitä miten ilmaisen mielipiteeni.

Lyhytaikainen suosio syntyy sillä että edustaa valtavirtaa. Kilpailu on kuitenkin kovaa ja pian seuraava suositunmielipiteinen on itsen tilalla. Pitkäaikainen suosio syntyy sillä että edustaa ääripäänä koettua joka sitten kerää samanmielisiä palaamaan uudestaan ja uudestaan sen pariin mistä heillä on ollut puute. Ja vastapuoli lukee heitä koska he ovat niitä harvoja joihin pitää reagoida.

Menestys on Retoriikkaa.

Kysymys on retoriikan perusteista (logos, ethos, pathos). Tämä tarkoittaa sitä että teksteissäni käytin erilaista argumentoinnin kompleksisuutta, määrittelin itseäni hieman erilaisilla sävytyksillä ja käytin vaihtelevalla tasolla poleemista kieltä. Koska itse kirjoitin kaikki blogaukseni, on toki tunnustettava että moni muu kerää paljon minua enemmän kommentteja ja likejä. Ja on jossain määrin hassua että ei-luettu kirjoittaja kirjoittaa tälläisestä aiheesta. Mutta itseäni kiinnostaa vaikutus. Kun mittaan omia kirjoituksiani, olen vakio. Eri reagointitapani taas ovat niitä asioita jotka ovat muuttujia. Ja kun muuttujaa muuttaa ja tästä seuraa asioiden muuttuminen voi nähdä että tällä muuttujalla on vaikutusta. (Toki otoskokoni on kovin pieni ja muutenkin tuhnuinen. Tämä on lähinnä tälläinen vaatimaton ulostulo.)

Kun tätä vertaili aikaisempiin blogauksiini ja niiden kommentteihin sai kommenttien ja likejen määrästä "jotain osviittaa." Tietyt tavat selvästi kasvattavat likejen ja kommenttien määrää. (Jopa minulla joka en ole kovin kiinnostava.) Tämä on tietenkin kannustavaa koska tämä vihjaa että kirjoitustavalla on merkitystä. Jos haluaa itselleen lukijoita ja jos haluaa herättää keskustelua, niin se kyllä onnistuu.

Aiheet ja näkökulmat ovat oleellisia ; Älä kirjoita mistä tahansa, äläkä mistä tahansa näkökulmasta.

Kun Hankamäki aiemmassa linkissä kertoi että "Pikainen sisällönanalyysi osoittaa, että suosituimpiin päätyy todennäköisimmin silloin, kun ottaa kantaa johonkin kolmesta asiasta: 1. Homoseksuaalisuuteen 2. Uskontoon 3. Perussuomalaisuuteen Nämä kiihottavat kansaa." Tämä on erittäin totta. Aiheen on ennen kaikkea koskettava ihmisten identiteettiin. Moni luulee että politiikassa on kysymys siitä että käsitellään sitä mikä on yhteiskunnalle parasta. Kuitenkin kyse on enemmän siitä mitä itse pitää oikeana ja reiluna ja tämä nähdään sitten syy-seuraussuhteessa yhteiskunnan pärjäämisen kanssa. Hyvä esimerkki on siinä että kun kirjoitin poliittiseen päätöksentekoon oleellisesti vaikuttavasta (pseudo)argumentaatiotavasta, se ei herättänyt keskustelua. Sillä siinä oli tarkoituksella viitatti siihen miten poliittisesti eniten jakautuneet leirit käyttävät tätä samaa huonoa perustelutapaa. Sen sijaan kun otin esiin "käkättimeenveto" -ilmiön - josta olisi voinut ottaa esimerkkejä molemmilta puolin poliittista kenttää - niin se herätti kommentteja puolesta ja vastaan huomattavasti enemmän. Toki iso osa kommenteista oli valitusta juuri tästä epäreiluudesta. Mutta toisaalta samat ihmiset eivät ole kommentoimassa ja innostumassa silloin kun tämä tasapuolisuuspuoli on kunnossa. Ei tule likejä heiltä jos tämä on huomioitu. Tällä on merkitystä nykyaikana jona kommenttien määrä ja likejen määrä ovat monille oleellisia mittareita.

Mitä stereotyyppisemmin sopii mielikuviin vaikka liberaalista, sitä parempi. Esimerkiksi linkkaamani Jukka Hankamäki on varmasti hankala hahmo koska hän on islamvastainen homoseksuaali. Varmasti yksi syy kohtuu matalaan omaan suosiooni on se, että tapanani on tehdä omituisia ulostuloja. Kuten kirjoittaa siitä miten uskonnottomasta on hyvä äänestää Päivi Räsästä. Samoin suosioni on varmasti notkahtanut kun olen esimerkiksi ensin moittinut Aitoa Avioliittoa ja sitten nostanut esiin heidän onnistumisiaan. Näihin reagoidaan mielipiteenmuutoksina. Vaikka tosiasiassa minun mielipiteeni ei ole se muutuja vaan se leiri mihin minua miten kovasti halutaan tulkita. (Tässä on olemassa toki poikkeus josta otan sitten siinä viimeisessä osiossa.) Voisi luulla että omituinen kuriositeetti herättäisi huomiota. Mutta minulle on tietenkin turhaa muistuttaa siitä että ihmiset haluavat ylläpitää omaa maailmankuvaansa ja identiteettiään.

Aihe ei yksinään riitä. Perustelujärjestelmään on kiinnitettävä huomiota.

Sillä miten asiat perustelee on oleellinen vaikutus. Esimerkiksi poliittista korrektiutta käsittelemäni teksti ei innostanut. Se on "liian pitkä" ja kompleksinen. Käsittelytapa ei ole iskevä vaikka aihe olikin suoraan "Hankamäen lietsovassa kolmikossa". Teksti on liian pitkä luettavaksi ja ymmärrettäväksi kertaluvulla ja seisaaltaan. Itse asiassa karkeasti sanoen mitä vähemmän tekstissä on lähdeviitteitä ja argumentaatiota käsitteleviä työkaluja, sitä parempi. Mieleen tulee Stephen Hawkingin lausunnot siitä miten jokainen kaava puolittaa fysiikkaa popularisoivan kirjan myynnin. Yksinkertaisempi teksti avioliitosta sai paljon enemmän reagointeja. Tämä tarkoittaa valitettavasti sitä että susi ja sekunda herättävät tykkäyksiä ja kommentointeja enemmän. Kysymys on vain siitä miten matalalle tasolle kehtaa esityksensä viedä.

Poleemisuuden merkityksen voi huomata siinäkin että aihe ei ole se johon tartutaan. Kun esimerkiksi kirjoitin aikamoisen romaanin joukkotappeluista ja niihin liittyvästä länsimaiselle oikeusjärjestelmälle vieraasta kollektiiviseta rankaisuperiaatteesta, siinä kommenteissa ei tartuttu tuohon asiaan ja aiheeseen. Vaan enemmän heitonomaiseen ärsyttävään sitaattiin jonka liitin mukaan juuri sen vuoksi että minua kiinnosti se, lisääkö se kommentointia. Yksi oneliner oli se johon tartuttiin. Koska se oli poleeminen ja sen logos oli riittävän matala. Tekstiä ei siis edes käsitellä kokonaisuutena vaan nimenomaan sen pienimpien yhdistävien linkkien kautta. Tämä on minulle vähintään jokseenkin surullista.

Ei pidä unohtaa ärsyttävää ja itseriittoista asennetta.

Ja jos haluaa sitoa asiat mahdollisimman vahvoiksi, ei riitä että asiat esittää poleemisesti. Sinne täytyy lisätä henkilökohtaista egoilua. Oma itse pitää nostaa esiin jollain tavalla omaa häntää nostaen. Tämä näkyy siinä että kun "käkättimessäni" aiheena oli selvästi laki ja varovaisuus mediankäytössä, siinä reagoinneissa paistoi vastenmielisyys siihen että korostin omaa vartijuuttani ja iskin siihen että Heinolla ei ole tälläistä vastaavaa taustaa. Asia ei ole yllätys koska asenteellisesti perussuomalaisuus korreloi tietynlaisten sankaruus-miehekkyyskuvien kanssa. Ja kun tämä on ikään kuin otettu oman jengin omistukseen, on helpompaa reagoida. (Tämä on se poikkeus johon viittasin aiemmin. Voit rikkoa stereotypioita jos samalla yrität riistää stereotypioissa tiettyyn jengiin kuuluvia piirteitä siltä johon se on yleensä liitetty.)

Loppuyhteenveto;

Tämä ei oikeasti tarvitse yhteenvetoa. Viitsin kuitenkin sanoa että
* On kannattavinta valita puoli ja sitten pysyä siinä. Jos siis haluaa suosiota ja vaikutusvaltaa. Tämä on toki tuttua politiikassa jossa joudutaan miettimään vakavasti sitä että onko poliitikon oltava älykäs, rehellinen vai valittavissa oleva. (Electable, hahmo jolla on mahdollisuus, ei vain hyvään sijoitukseen vaan voittoon.) Stereotypiat myyvät. Kannattaa olla tuttu arkkityyppi, ei vaikeasti sovitettava palanen.
* Kokonaisuudesta saa sellaisen kulman että blogisti voi vaikuttaa siihen miten häneen reagoidaan. Hän voi lietsoa ärsyyntymistä. Ja tämä ärsyyntyminen ei ole satunnaista vaan sidottavissa kirjoitustyyliin. Jos provosoi saa kommentteja jotka ovat helposti ärsyyntyneitä tai selkääntaputtelevia. Toisin sanoen jos haluaa kommentteja pitää kasvattaa paksu nahka. Eikä odottaa kommentoinnilta mitään. (Ei tosin varmaan tarvita ydinfyysikkoa tajuamaan, että jos kommentointikynnystä laskee ja reagointikynnystä laskee niin kommentin laatu laskee keskimäärin. Koska laatu nyt on yksi reagointikriteeri.)
* Ärsyttävyys on uskomattoman tehokasta. Jopa kaltaiseni ei-kiinnostava kirjoittaja ja turhansaivartelija saa lietsottua kivaa puhkua ihmisiin varsin nopeasti olemalla kipsakkaan egoistinen ja itseään korostava.

Mitä ärsyttävämpi, tyhmempi ja stereotyyppisempi olet, sitä useampi haluaa kommentoida. Ennalta-arvattavuus, tuttuus ja alle tuhanteen merkkiin sovitetut mielenilmaukset ovat helpoin tapa saada itselleen maine aktiivisena keskustelunherättelijänä. Tosin kuka tämän tiedon jälkeen haluaa enää olla sellainen? Kenties ne jotka pitävät vallasta. Tai jotka haluavat että he voivat omilla sanomisillaan ja tekemisillään muuttaa maailmaa. Itse en pidä itseäni niin merkittävänä ja olen muutenkin niitä ihmisiä joista paikassa joka antaa heille valtaa täytyy olla jotain vikana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Eka.

On kovin harvinaista, että tämänkään blogialustan kommentointi tuottaisi mitään lisäarvoa tai uutta näkemystä. Toki tämä pätee muuallakin kuin täällä. Vaihtoehtoja on lähinnä kaksi:

1) muutama saman näkemyksen jakava käy kommentoimassa
2) jos aihe on juurikin homot, islam, persut tms. 25 jankkaa puolesta ja toiset 25 vastaan

Myöskin on tosiaan tärkeää valita puolensa ja pysyä siinä, tapahtui mitä hyvänsä. Älykäs ihminen tietysti tajuaa, että voi olla väärässä ja jättää usein ovia raolleen, mutta yleisesti näin ei todellakaan pidä tehdä. Viimeiseen asti täytyy pitää kiinni siitä, että musta on valkoista.

Tähän liittyen tietysti vielä digiaikakaudella kaikki on 1 tai 0 ja sen pitäisi selvitä mielellään jo otsikosta. Muu vain ärsyttää lukijaa, koska hän ei pysty kategorisoimaan kirjoittajaa helposti. Pahinta on jos asia jää avoimeksi, mikä usein onkin ihan aiheellista asioita pohdittaessa.

Esim. foorumeihin verrattuna blogien heikkous on se, että ne (tai tarkemmin, keskustelu) kuolevat päivässä.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Minä en aio "valita puolta" vaikka se ehkä toisi jotain tilapäistä suosiota. Tuollainen suosio ei ole vertailukelpoista älyllisen rehellisyyden kanssa.
Poikkeus jos suosiosta saisi rahaa tai naisia, mitä ei ole näköpiirissä.

Minusta jos epäilee ettei kirjoitus tule saamaan huomiota, sen voi jättää julkaisematta.

Mitä tuohon Hankamäen analyysiin tulee, niin se ei ole ihan ajan tasalla - huomaa helposti kun itse tulin pari vuotta sitten. Se ei minusta ollut ihan objektiivinen vaan kärjisti kenties omien turhautumien pohjalta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Se on Hankamäki. Se on aina henkilökohtaisesti motivoitua ja sävyttynyttä. Hankamäkeä pitää "lukea". Se on vähän sellaista louhintaa. Paljon pitää huuhdella. Kyllä siellä yleensä on kuitenkin riittävän usein jotain ideoita.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen Vastaus kommenttiin #7

"En ole katkera mutta kuitenkin"-tyyliset setämieskirjoittajat ovat ehtymätön luonnonvara tällä foorumilla. Joissa henkilökohtainen sävyttyneisyys on keskeinen elementti. Aina löytyy toisia samanlaisia jotka kokoontuvat komppaamaan ja emppaamaan.

Minulla on tullut vastaan ihan riittävästi eläköitymisvaiheessa olevia setämiehiä, joilla ikäytyminen johtaa jonkinlaiseen fanatisoitumiseen ja asioiden mustavalkoistumiseen. Joiden mielestä heidän elämäntyönsä ja arvonsa ovat tuhoutumisvaarassa ja näitä puolustaakseen ei kannata asettua toisen asemaan vaan pitää jyrätä vähänkin eriävät mielipiteet. Joilla joskus hankittu elämä on luisumassa käsistä ja se pitää yrittää kostaa toisille. Palstalla se ilmenee jonkinlaisena kirjoituspöytänarsismina. Yritän joka päivä muistuttaa itselleni, ettei minusta tulisi tällaista.
Toisenlaisista mieskirjoittajista voisin ottaa esiin Jaakko Korpi-Anttilan joka kirjoittaa monipuolisesti ja elämänmyönteisesti, toisia kuunnellen ja rakentavasti kommentoiden.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Se mitä olen lukenut on ollut niin selkeää ja kattavaa ettei siihen mitään kommentteja tarvitse. Kirjoitinpa kuitenkin tämän täysin turhan kommentin.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Pelkästään kirjoituksen sisältö ei välttämättä ratkaise kommentointihalua, vaan myös kirjoittajan persoonallisuus. Jotkut henkilöt vetävät puoleensa kommentteja, vaikka kirjoituksen sisältö ei ole mitenkään erityinen.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

TL;Did Read Neverthöless. Tämä oli onneksi kirjoituksiasi lyhyimmästä päästä, vaikka edelleen voisi tiivistää reippaasti tai ainakin pilkkoa.

No, minusta kirjoituksesi ovat lähes aina erinomaisia, asiaan osuvia ja kiinnostavia. Ainakin se ensimmäinen kolmannes, jonka yleensä jaksan lukea. Jotenkin sen ajatuksen seuraaminen vaan lopahtaa johonkin. Olen toki ehkä aika kärsimätön lukijana ja vaivoin saan luettua kirjoja. Ehkä yhden vuodessa tai jotain.

Ymmärrän kyllä venähtämisen. Haluaa käsitellä sen koko asian kerralla ja tyhjentävästi, jättämättä yhtään kiveä kääntämättä ja varsinkaan reikiä, joihin joku voisi iskeä purevasti. Kaikki ydinkohdat pitäisi vielä tukea tieteellisillä viittauksilla. No, itselläni niistä tulee helposti niin pitkiä, että kirjoittaminen jää tavallisesti kesken, varsinkaan kun en ole kovin nopea kirjoittamaan mitään järkevää.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Tämä oli itse asiassa pirun hyvä kirjoitus.

Jukka Hankamäen huomiot ovat omien empiiristen kokemuksieni mukaan tosia. Käytännössä tällä blogialustalla on vain kourallinen eri aihepiirejä, jotka laukaisevat kommenttiryöpyn: homoseksuaalit, islam, maahanmuutto, perussuomalaiset ja rakas valuuttamme euro. Mielestäni myös sinun omat huomiosi liian kompleksisista ja pitkistä teksteistä sekä provokatiivisesta egoilusta pitävät kutinsa. Painottaisin kuitenkin vielä otsikon roolia tekstin menestymisessä.

Loppupäätelmä lienee, että kirjoita lyhyesti ja ytimekkäästi vain muutamasta hassusta aihepiiristä. Ja muista kirjoittaa provokatiivisen itseriittoisesti kuin kokovartalosukupuolielin konsanaan. Se ei riitä, että on hyvä fiilis ja groove.

Karuselli on mielestäni tehty palvelemaan enemmänkin mainontaa ja sivuston statusta kuin itse asiaa. Paavo Väyrynen nostaa Uuden Suomen blogialustan arvoa mediakentällä. Tästä syystä karuselli tarjoaa ennen kaikkea näkyvyyttä poliitikoille ja ihmisille, jotka tekevät yhteenvedon jostakin päivän uutisesta ilman sen kummallisempaa analyysiä. Ihan hyvä se on niinkin.

Kommentoinnista vielä sanoisin, että jos tutkit tarkemmin kaikista eniten kommentoituja blogeja, niin yleensä niistä käy hyvin nopeaa selville, että keskustelua pitää itse asiassa yllä vain 2-5 ihmistä, jotka joko taputtelevat toisiaan selkään tai vaihtoehtoisesti iskevät nyrkkiä pöytään ad hominem -argumenteilla.

Ja toisaalta kyllähän tähän kommentittomaan kirjoitteluunkin tottuu, Tuomo. Minä myös olen horissut itsekseni jo muutaman vuoden ajan, ja harvemmin minun höpötykseni ketään kiinnostavat. Ei se haittaa, koska kirjoittaminen on mukava harrastus ja samalla myös eräänlainen terapiamuoto.

Joskus aina innostun ja kirjoitan hieman analyyttisempiä tekstejä, mutta kerta toisensa jälkeen olen joutunut huomaamaan, että ne keräävät tavallistakin vähemmän lukijakuntaa. Lukijakunnan laadusta en osaa sen enempää kertoa, koska en tunne heitä, mutta luulisin että tietynlaiset ihmiset lukevat parin sanan blogeja ja toisenlaiset keskittyvät sitten syvällisempiin teksteihin. Minä esimerkiksi seurailen täällä blogialustalla juurikin sinun ja muutaman muun ihmisen tekstejä, vaikka en usein kommentoikaan. Vakoilen teitä kaikkia.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Jotta blogilla olisi mieltä, sen ilmeinen tarkoitus on olla terapeuttinen. Ei terapeuttinen yhteiskunnalle ja keskustelulle vaan terapeuttinen minulle. Jos kutiaa riittävästi, niin raavin.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Joku aika sitten olisin päässyt karuselliin kirjoituksellani EU:sta rauhanprojektina, jossa kyselin Merja Kyllösen suulla "Miten vähennettäisiin vihaa ja sotimista rauhaa rakentaen?", mutta se estyi yp:n ilmoituksen mukaan "hassusti leikkautuvan profiilikuvani" vuoksi...

Itse kirjoitan mielestäni asiallisesti ja informatiivisesti, joten kirjoitusteni kommentointi supistuu yleensä korkeintaan muutamiin tarkentaviin kysymyksiin tai muuten asiaan liittyvien anekdoottien huomioimiseen - joskus olen kokeilumielessä harrastanut kontroversiaalimpia lähestymistapoja ja totta on, että räväkällä otsikoinnilla ja yksinkertaistetuilla kysymyksenasetteluilla kommentointikenttään saa helposti mittaa kymmenien viestien verran.

Toimituksen poiminnat