*

Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Lukuhysteriaa ja mobiiliteknologiaa (pelastakaa naiset ja lapset!)

  • Lukuhysteriaa ja mobiiliteknologiaa (pelastakaa naiset ja lapset!)

Teknologia pelottaa monia ihmisiä. Tätä näkökantaa edustaa "Helsingin Sanomien" mielipideosastoon päässyt Tarja Ruohosen teksti. Se kertoo itse asiassa potentiaalisesta ongelmasta. Mutta se lähestyy sitä hyvin erikoisin esimerkein ja hämmentävän pienin argumentein. Siinä puhutaan siitä miten älypuhelimeen koukussa olevat vanhemmat eivät huomioi lapsiaan. Ja tämä voi olla todellinen ongelma. Onhan esimerkiksi farmvilleen nakittunut vanhempi hoitanut mieluummin virtuaalieläimiä kuin omaa lastaan.

Mutta asiaa käsitellään hieman erikoisesti. Siitä jää vahvasti sellainen maku että Ruohosella on hyvin tarkka dogmatiikka - esimerkiksi musiikkimaukua koskien - ja pienikin rike vertautuu suoraan näihin ääritapauksiin. Argumentaatioasenne on tuttua huolipuhetta. Huolipuheessa on tyypillisesti liioittelua. Eli kaikki alkoholinkäyttö leimataan viittaamalla alkoholisteihin. Ja toisaalta tässä puututaan ihmisten autonomiaan hyvin vahvasti. Sillä huolipuheessa kohde latistetaan jotta häneen voidaan käyttää valtaa.

Ruohonen tarinoi asiaa kahdella anekdootilla ; "vastapäätäni istui äiti pelaten älykännykällään. Hänen vieressään rattaissa istui noin kaksivuotias poika, joka ilmeettömänä tökki iPadiaan. Lapsi imi välillä peukaloa ja välillä vain tuijotteli. Matka kesti 40 minuuttia. Sinä aikana äiti ei ottanut lasta syliinsä, ei puhunut hänelle eikä luonut häneen edes katsekontaktia. Sydämeni alkoi vuotaa verta." ... "Toisen järkytyksen koin nähdessäni, miten vuoden vanhalle lapselle annettiin iPad, jotta hän söisi paremmin. Lapsi ahtoi nyrkillä ruokaa suuhunsa ja tuijotti vilkkuvaa ruutua kuin robotti. Musiikki oli järkyttävää. Lapsi ei takuulla maistanut ruoan makuja eikä ollut missään yhteydessä ympäristöönsä. Hän oli hypnoosissa tai vielä pahemmassa."

Kirjoitus on hyvin kiinnostava siinä mielessä että se viittaa mahdolliseen ongelmaan mutta se demonstroi sitä hyvin erikoisilla esimerkeillä. Sydämeni itkee verta kun aikuisella koulutetulla ihmisellä argumentaatio on korvattu pelkillä retorisilla sanavalinnoilla. Väitteitä ei todisteta ja perustella vaan väitteet tehdään uskottavaksi käyttämällä leimaavia sanoja.;  Ruokailuesimerkissä ruudun katsominen on jotain jota ei osoiteta pahaksi vaan se väritetään pahaksi puhumalla "robottimaisuudesta". Tässä kohden huomiona onkin se, että ilmeisesti opettajan musiikkimaku on hyvinkin keskeinen osa vaatimustoa. Tekstissä paistaa läpi myös ajatus siitä että tässä tilanteessa ei oltaisi "yhteydessä ympäristöön". Ja ihminen ilmeisesti on myös sellainen että hän ei voi kävellä ja jauhaa purukumia samaan aikaan, kun ruokaa ei voi maistaa. Olisi toki kiinnostavaa kuulla Ruohosen argmentit siitä että mikä tuhoaa makureseptorien toiminnan. Lasketaanko "lentokone tulee" -tyyliset perinteiset hämäykset todellisuudesta vieraantumiseksi ja alkaako ruoka maistumaan kerosiinilta tässä yhteydessä. Minun on kohtuu vaikeaa uskoa tätä. Ja jos on, niin sitten vanhempani ovat todellakin turmelleet minut. (Huomaa esimerkkini asiallisuus. Lentokone tulee suuhun. Ei Juna. Junan tuleminen suuhun olisi tarpeettoman bukkagea.)

Junaesimerkistä sitten löytyy mielestäni oleellinen palaute hyvin harvinaislaatuisesta paikasta, vauva.fi:n blogeista. Kasvatuksen ammattilainen tekee aika pitkälle vietyjä päätelmiä julkisessa liikenteessä olemisesta. Hän ei tiedä mitä he ovat tehneet aiemmin. (Muistan toki itsekin miten joskus lapsena, ilman mitään mobiiliteknologiaa, sain äidiltäni silent treatmentia koska olin saanut uhmaikäkohtauksia kaupassa. Ei tälläisiäkään näe ventovieras junassa.) Samoin tulee selväksi että kuvien näyttäminen tuskin eroaa hirveästi esimerkiksi siitä että minun lapsuusperheessä oli kotona julisteita joita vauvojen kanssa käytiin katsomassa. Esimerkiksi iso sian kuva kiinnosti pientä sisartani kovasti. On melko sama millä teknologialla näitä kuvia näytetään.

Teknologia on aina ei-ihmistä. Uutta ja siksi riski. Ja teknologiaa.

Teknologian riskejä on pelätty aina. Jos nykyään kirjapainotaitoa kehutaan täysin kritiikittömästi ja sitä pidetään ihmiskunnan sivistyksen kannalta yhtenä tärkeimpänä vaikuttajana, ei tilanne ollut sen keksimisen aikaan sama. Kirjakulttuuria vastustettiin 1700 -luvulla, kirjallisuuden kulta-aikana.

1774 pelättiin Goethea. "Nuoren Wertherin kärsimykset" aikaansaivat itsemurha-aallon. (Nykyään teos aikaansaa itsemurhahalua lähinnä jos koulussa pakotetaan lukemaan jotain niinkin tylsää.)

Saksalainen J.G. Heizemann kirjoitti 1795 tutkielman, jossa lukeminen aiheutti päänsärkyä, näön heikkenemistä, mielenjärkytystä, nivelten jäykistymistä, lämpöaaltoja, migreeniä, kihtiä ja vastaavaa. Laajemminkin pelättiin lesewutia, lukuhimoa. Se oli hankala ongelma koska fiktiiviset tarinat etäännyttivät ihmisten todellisuudentajua. Fiktio vieraannutti todellisuudesta ja ympäristöstä. Terve elämä ja normaali todellisuuskäsitys oli vaarassa. Lesewut haittasi ja uhkasi erityisesti naisia, noita heikompia astioita.

Hannu Salmi on kuvannut sitä, miten 1800 -luvulle mentäessä kirjoihin suhtautumienn syveni. Argumenteista tuli yhteiskunnallisempia. Jos ennen vain yksi yksilö oli uhattuna, niin ei-todellisuutta koskevien kirjojen ahmimisen takana oleva eskapismi uhkasi työintoa. Kansallisvaltioiden tulevaisuus ja pystyssä pysyminen olivat uhattuina! ; Elokuvien tullessa lesewut muuntui kinosuchtiksi. Se passivoi ja muutti ihmiset sentimentaalisiksi. N.R. af Ursin esitti 1912 että elokuvat johtivat jopa rikoksiin. Kun elokuvista nauttinut nainen teki ryöstömurhan, oli elokuvamaku tietenkin ryöstömurhan syy ja aikaansaaja.

Eikä siinä vielä kaikki; Olitpa aktiivinen tai passiivinen niin se on viihteen vika.

Tosin eskapismiin ja vieraantumiseen viittaava pelottelu ei ole kaikki. Tästä hyvän esimerkin saa viittaamalla  Päivi Huuhtanen-Someron kirjoitukseen. Siinäkin hän kauhistelee sitä miten julkisissa liikennevälineissä käytetään aikaa siten kuin itselle on miellyttävää sen sijaan että keskusteltaisiin hänen kanssaan.

"A37 matkustajaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä yhdessä bussissa samaan aikaan. Heistä 33 pitää kännykkää edessään, suurin osa myös kuulokkeita korvissaan. He ovat nuoria, teini-ikäisiä. Vanhukset katsovat ulos ikkunoista. Kun nuoren pysäkki osuu kohdalle, hän havahtuu viime tingassa kuin unissaolija. Säntää ylös, katselee edelleen kännykkänsä näyttöä ja horjuu ulos viimetingassa. Iäkkäämmät nousevat ajoissa painammaan pysäytysnappia ja ehtivät ulos kiireettä saati haittaamatta muiden poistumista samalla pysäkillä."

Esimerkiksi olen itse niitä ihmisiä joita usein vaivataan julkisessa liikenteessä. Näytän ilmeisesti sellaiselta jolle on mukavaa jutella. Nykymaailma on kuitenkin aika raaka. Esimerkiksi olen saattanut opiskella ja käydä päälle puolipäivätyössä. On mahdollista että ainut mitä saa on pätkätyö ja niitä sitten kasaa pari päällekäin jotta olisi rahaa elämiseen. Minulla on ollut tätä kautta kohtuu pitkiä työviikkoja. Tämä tarkoittaa että olen väsynyt. Niin väsynyt että työmatka on syytä käyttää vapaa-aikaan. Koska se on ainut vapaa-aika jota on. Tässä yhteydessä, anteeksi vaan, keskustelen mieluummin austraalialaisen evoluutiofilosofin kanssa satunnaisuuden epistemologiasta - tai kuuntelen jotain "Reverend Bizarrie" tapaista monen mielestä luokatonta rappiomusiikkia -  kuin kuuntelen jotain häirikkömummoa joka kuvittelee olevansa nuorekas sillä että häiritsee minua.

Hänelle junassa kasvokkain tuntemattoman kansas keskustelu on jotenkin aitoa kohtaamista ja saman maiseman tuijottaminen päivästä toiseen on aitoa läsnäoloa. Mutta jos chattaat facebookissa tai kuuntelet musiikkia matkan aikana, niin tämä on kauheaa etääntymistä joka ei tuota edes opintopisteitä tai työsuorituksia. "Nuorten aikuisten vuosikymmenten yliopisto-opettajasta, ohjaajasta, vastaväittelijästä viran vuoksi ei tule millään ns. kukkahattutätiä! Enkä oikein usko, että kuulokkeet korvilla istuneet kännykän katsojat juuri opintosuorituksiaan olisivat ajatelleet! Paluumatkallani he olivat selvästi menossa kotiinpäin, melko ilmeisesti ns. vapaalla vaikka varattuina."

Esittäjänä ilmiselvästi ihminen joka yrittää teeskennellä sosiaalista ja nuorekasta vainoamalla tuntemattomia nuoria tuppautumalla heidän seuraansa, koska keskustelu nuorten kanssa tietenkin todistaa kyseisen ihmisen nuorekkuuden. Ja joka ei tietenkään voi tehdä tätä koska heti kun sinulla on tutkinto jostain alasta niin se antaa vapaat kädet tehdä ihan mitä vain ja sanoa ihan mitä vain, ilman että tämä muuttuu asiantuntemattomuudeksi. Tutkinto ja paljon tekeminen johtaa siihen että tekoa ei voi tuomita vaikka se olisi miten alleviivatusti perusteeton. Toki sama pelastaa myös aiemmin mainitun Heizemannin jolla oli hienot tutkinnot eikä hänen lausuntonsa kirjallisuudesta voi siksi olla perusteeton, huono tai naurettava.

Tässä yhteydessä valitettiin siitä miten nuoren kuolemaan johtanut onnettomuuskin johtui mobiiliteknologiasta. "Oliko virtuaalitodellisuutta myös Herttoniemen hyppyrimäki tytölle, joka meni varoitustauluista huolimatta laskemaan sinne liukua nuorten juhlinnan joukosta ja menehtyi kaulaan osuneeseen esteeseen?" (Taktinen keino välttää vastuuta on esittää kysymys joka on retorinen kysymys paitsi jos tulee ongelmia, jolloin se on muka "oikeasti vaan kysymys"...) Tietenkin tämä iltapäivälehdissä kauhisteltu onnettomuus johtui tekniikasta. Johtui vaikka mobiiliteknologiaa ei ollut edes käytössä. Sillä kun nuori kuolee hyppyrimäessä, syynä on se että mobiiliteknologia on vienyt todellisuudentajun. Eli jos viettää aikaa koneen kanssa eikä joudu onnettomuuksiin ei elä ja kaikki on teknologian vika. Ja jos on aktiivinen ja sattuu onnettomuus niin sekin on mobiiliteknologian syytä. Vastaavaa puhetta kuulee yleensä myös huvipuistolaiteonnettomuuksien yhteydessä. Korostetaan että ennen osattiin kiipeillä puissa ja seikkailla metsissä, puroissa ja ojissa. Unohdetaan että tämä vapaa-ajanviettotapa on ollut taustana Näkki -taruolennoille. (Joka on sittemmin siirtynyt eugeenisesta jälkiehkäisystä kansanterveyspuolen palveluksiin. Lestadiolaiset ja katoliset eivät näe toimialanmuutoksessaan oleellisia eroja.)

Tässä yhteydessä varmasti unohtuu se, että huimapäitä on ollut aina. Minun "paappani" kertoi miten hän oli lapsena pudonnut korkealta puusta ja miten hän ei ollut uskaltanut kertoa siitä vanhemmilleen kun oli pelännyt seurauksia. Talvisotaa edeltävänä aikana syyllinen tuskin oli mikään Pokémonin tuhoama todellisuudentaju.

Loppukaneetti

Aina kun kuulen paheksuntaa, joka koskee viihdettä ja ajankäyttöä, tiedän että tällä paheksunnalla on pitkä ja naurettava historia joka tuntuu muotoutuvan hyvin vähän ja joka sidotaan aina siihen mitä ihmiset kulloinkin haluavat tehdä paljon. Tähän on vaikeaa suhtautua muuten kuin Rhettin ja Linkin ironisella otteella.

Aina kun näen tätä mieleeni tulee kuinka sosiaalipsykologi Antti Eskola kuvasi, miten ennen paheksuttiin lapsia ja nuoria, jotka lukivat kirjoja sen sijaan, että olisivat juoksenneleet punaposkisina ulokona. Lukemisen sanottiin johtavan kalpeuteen ja sairastumiseen. Muistan myös miten omassa lapsuudessani, 1980 -luvun lopulla, pelättiin vidiootteja jotka turmelivat mielensä katsomalla passivoivasti videoita ja televisiota. Nykyään pelätään tietokonenörttejä.

Kulttuurin tuho odottaa aina näiden ihmisryhmien takana. Kansakunnan fyysinen terveys ja intellektelli omaisuus rapistuu näiden kautta. Pelätään aivojen ja terveen järjen ja kulttuurin tuhoa ja kunnon rapistumista ja tämän seuraukseksi nähdään, ei enempi ja vähempi, kuin yhteiskuntaa ylläpitävien tukirakenteiden romahtaminen. Ja jostain erikoisesta syystä tiede ja taide tuntuu samanaikaisesti edistyvän nimenomaan sisäilijöiden toimesta. Ja ne aktiiviset tyypit tuntuvat keräävän kiinnostavassa elämässään luokseen onnettomuuksia..

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Niinpä. Ongelma on digivanhemmissa, jotka jättävät lapsensa heitteille. Historiallinen uhkakuva lukevista lapsista on kääntynyt päälaelleen. Alkujaan kirjoja vastustettiin moraalisista syistä niiden lukemisen tullessa kaikille mahdolliseksi.

Valitettavasti lasten digidementia on faktaa. VANHEMPIEN lapsilleen generoima ADHD.
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/182...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Rajua hömppää: "Eittämättä verkon käyttö muokkaa aivoja. Aivot muokkautuvat sellaiseen suuntaan, jossa tulemme niitä jatkossa tarvitsemaan." (professori Paavo Leppänen Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta)

http://yle.fi/uutiset/netinkaytto_muokkaa_aivoja/7...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset