*

Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Ken kurinpalautuksetta elää, se kunniatta kuolee

  • Liidulla kirjoitettu viittaa Sokrateeseen, mielipiteilyynsä kuolleeseen
    Liidulla kirjoitettu viittaa Sokrateeseen, mielipiteilyynsä kuolleeseen
  • Ken kurinpalautuksetta elää, se kunniatta kuolee

Kaikki kuolemat eivät ole samanarvoisia. Tämä tuli melko selväksi käytyäni Jimi Joonas Karttusen pahoinpitelypaikan ohi. Suomen Vastarintaliikkeen kohtaaminen johti siihen mitä on pelätty. (Jopa Kike Elomaa on pelännyt "jotain".) Aihe on johtanut ilmeisesti jatkomietintöihin sillä poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen korosti järjestöjen väkivaltaisen käyttäytymisen suitsimista. Samalla on otettu asiasi selvittää, että onko Suomen Vastarintaliikkeen toiminta laillista vai ei. (Mikä on toki astetta eri asia kuin sen laittomaksi tuomitseminen.)

Paikalle oli kerääntynyt ihmisiä. Oli kukkalaitteita ja liiduilla asfalttiin piirtämisiä. Kaikille kuolijoille ei tapahdu vastaavaa. Ja karkeasti ottaen kuolema, jopa rikoksen uhrina kuolema, johtaa reaktioihin lähinnä jos (1) rikos jää mysteeriksi joka ei selviä tai (2) kuollut on kuollut ideologiansa puolesta marttyyrina joka tarkoittaa (2.1) sitä että hän on edustanut jotain näkemystä jolla on ollut suosiota ja kuollut tämän vuoksi tai (2.2) joku kovasti vihattu ryhmä nähdään tässä edustavan itseään.

Marttyyrien kohdalla on syytä tiedostaa että tässä ollaan irtauduttu ihmisestä. On sen sijaan menty tarinoiden maailmaan. Ja tässä vaiheessa faktojen valikoiminen ja niiden ympärille tehdyt tulkinnat tekevät sen, että marttyyristä leivotaan joko sankaria tai konnaa. Niiden kohdalla glorifiointi ja demonisointi on voimakasta. Kysymys kun ei oikeasti ole kuolleesta, vaan eloonjääneiden identiteetistä. Ja niiden välisestä kinasta. Kuolema muuttuu poliittiseksi itseilmaisuksi. Tämä on silmissäni aina vähintään jokseenkin vastenmielistä.

Asiaan voi kuitenkin reagoida toisinkin. Reagointi ei aina ole demonisointia ja glorifiointia. Esimerkiksi itse siirrän huomiota pois uhrista ja kohti ilmiöitä. Kun ihmiset ilmaisevat itseään, heidän identiteetistään paljastuu monenlaisia asioita. Ja näitä on valaisevaa tirkistellä. Sillä tarinoistaan ihmiset tunnetaan.

Marttyyriys johtaa persoonakeskeisyyteen.

Marttyyriys on siitä jännittävä asia, että se mielellään vie keskustelun siihen minkälainen uhri on tai ei ole. Ei olekaan ihme, että keskustelu on polarisoitunut. Kun omaiset kuvasivat Karttusta "runopoikana", on esimerkiksi "Tuonen Joutsen" -blogi korostanut sitä että Karttusesta valehdellaan. (Tässä yhteydessä saa kokea kommentin jota tavallisesti kuulee vain vasemmistolta. "...media revittelee otsikoilla niin paljon kuin pystyy klikkauksia saadakseen, virheet ehkä korjataan sitten myöhemmin jos jaksetaan, kunhan savu on hälventynyt.") Korostuu että hän ei ollut ihanteellinen tai sankarillinen olento.

Tässä mielessä itse lähestynkin asiaa siten, että mitä erilaisia mutta yleisiä strategioita tässä aiheessa on käytetty. Nämä ovat tärkeitä strategioita sillä niiden avulla voidaan tunnistaa monenlaisia asioita. Ennen kaikkea sitä, missä joukoissa seisoo ja missä ei.

Ennaltaehkäisevää itsepuolustusväkivaltaa.

Sakari Timonen on kerännyt talteen muutamia ruudunkaappauksia. Niissä on iloista materiaalia. (En tässä viittaa hänen argumentteihinsa tai vastaavaan, vaan siihen että tämänlaiset talteenotetut lausumat ovat sitaattivalikoimaa.) Tarkoituksena on tuoda esiin se, miltä näyttää viestintä niistä jotka edustavat liikettä joka hyväksyy tämänlaista toimintaa. Tässä on kaksi erilaista tasoa. On julkinen taso. Ja sitten henkilökohtaisella tasolla tapahtuva. Ensimmäistä on siivottu ja jälkimmäinen on lähempänä sitä mitä ihmiset ajattelevat. Suomessa ajatusrikokset eivät ole yleensä tuomittavia. Toisaalta harva elää ihanteidensa mukaan. Teot ovat yleensä jossain näiden kahden välimaastossa.

Suomen Vastarintaliike kirjoitti asiaan julkisesti seuraavalla tavalla "Loppuvaiheilla paikalle tuli melkoisen sekavasti käyttäytynyt kaveriporukka, joka tunnisti lipun. He alkoivat välittömästi käyttäytyä aggressiivisesti lippuja pitäneitä aktivisteja kohtaan ja räkivät näitä. Kiroilemisen, räkimisen ja uhkailun vuoksi oli erään aktivistin puututtava tilanteeseen ja annettava pikainen kurinpalautus."
1: Lausunto oli itselleni huvittava sillä tietty macho bullshit kuuluu Suomen Vastarintaliikkeeläisten ja muiden eläköön kansallissosialismi -uusnatsien skeneen. Olen esimerkiksi itse ollut ns. boozereissa joissa oli läsnä myös heitä. Ja heidän käytöksensä niissä oli sen verran uhittelevaa ja pahistelevaa, että.. Enkä usko että Suomen Vastarintaliike olisi saanut lähettää perään kiitoskortin, että terävänäköisesti ja tilannetajuisesti tehty. Tässä kohden machoilukulttuuri osuu siihen "itse puollustuksen" ihmeelliseen maaperään mikä tuntuu olevan aiheen parissa laajemminkin jäänyt vieraaksi. Tässäkin on tullut esiin myös lausuntoja joiden mukaan räkiminen on vaarallista, eikä voi tietää mitä tauteja siinä voi olla. Tässä "jokainen turvallisuusalan ammattilainen" tuli mainituksi tavalla jonka asenne eroaa vahvasti niistä lausunnoista joita oma vartijataustani toi linkkaamaani aiempaan tekstiini.

Tosin pahempaakin oli luvassa. Jori Eskolinin löydösten sitaattivarastona käyttäminen kun tuo tietoisuuteen muutakin kuin Sami Kankkusen tyylisiä lausuntoja siitä miten provosoiva ja ärsyttävä käytös ei olekaan poliittista epäkorrektiutta vaan on riittävä oikeutus. Ja että kuolemaan johtava väkivalta on vain kurinpalautusta. Lisäksi löytyy sellaisia helmiä kuin ; "Pisteet vastarintamiehille ja naisille siitä, että eivät ota mitään paskaa kommareilta. Katu muuttui punaiseksi, ei punikkiaatteesta vaan punikkien verestä. Eläköön kansallissosialismi!" Tässä on jo vahvasti sitä sävyä, että Karttunen oli niin huono ihminen, että ansaitsi kuolla. Selvästi tässä on kyse siitä paremmasta oikeistolaisesta väkivallasta joka on niin paljon parempaa kuin äärivasemmiston hirveä ääriliikkeily.

Nonpoligy.

Kenties mielenkiintoisempi katsottava on kuitenkin Kike Elomaan kommentti. Sillä hän harjoittaa hyvin tavallista retoriikkaa. Sellaista joka ei vaadi jossain harvinaisessa marginaalissa tai ääripäässä olemista. Mutta jossa se tunnistetaan lieveilmiöksi joka koskettaa juuri sitä itselle rakasta ideologiaa. Josta ei haluta luopua. Mutta ei toisaalta käydä taistoon niin että sen ääripuolet eliminoitaisiin toiminnasta. Kritiikki ohjataan tätä kautta syrjään ja keksitään puolusteluja ja lieventäviä asianhaaroja teoille. ; Tässä mielessä väkivallanteot, etenkin symboliset väkivallanteot, ovat näppäriä. Ihmiset suhtautuvat niihin helposti kuin olisivat juristeja. He voivat olla syyttäjiä tai puolustusasianajajia. Ja molemmissa tapauksissa oleellinen kysymys on "miksi he valitsevat juuri tuon puolen".

Siitä löytyy sellaisia helmiä kuin "Tuomitsen kaiken väkivallan, mitään väkivallantekoja ei voi puolustaa, mutta viime vuosina ei ole ongelmia käsitelty avoimesti. Kaikki ovat pelänneet, että koska tapahtuu ja nyt sitten tapahtui." sekä "Se pojan kuolema oli järkyttävä, sitä ei olisi saanut missään tapauksessa tapahtua. Ja kaikki ne raiskaukset ja väkivallanteot, jotka ovat maahanmuuttajien aiheuttamia, tarvitsisi estää."

Tässä strategia on käytännössä identtinen Päivi Räsäsen ja Asmo Maaselän kommentointiin joka koski Pride -kulkueen kaasuttamista. He korostivat että Pride oli provokaatio joka ärsytti ja sitä kautta saatiin herätettyä sitä että homojen kokoontumisvapauden mukainen ennalta ilmoitettu kulkue olisi jotenkin oleellisesti osasyyllinen tapahtumiin. On vaikeaa kuvitella Räsästä tai Maanselkää itseään tekemään väkivallantekoja. Räsänen ei valinnut samaa kulmaa muihin kommentoimiinsa väkivallantapauksiin, niihin joissa ei ollut homoseksuaaleja uhreina. Sillä niissä hän on voinut pitää tekijää "vihollispuolena" ja tällöin "vihollinen" on jotain jota on kannattanut leimata. Kun homoja vastaan iskettiin, olisi vastaava iskenyt vasten omia homouteen liittyviä mielipiteitä - ja seurauksena olisi varmasti myös kannattajien karisemista.
1: Siksi toisissa väkivallaniskuissa Räsänen esimerkiksi korosti ateismin vaikutusta ja eikä miettinyt olivatko kristityt provosoineet Pekka "Luonnollinen valitsija" Auvista esittämällä ärsyttäviä ja provokativiisia mielipiteitä. Ei, vaikka puheet militantista ateismista olivat siihen aikaan kovasti suosittuja.. Sillä kun tekijä ei iske omaan identiteettiin ja omaan viiteryhmään, on luontevaa dissata. Kun se osuu omaan viiteryhmään, tarjotaan tekosyitä ja liennytyksiä. Teosta tulee välittömästi niin kovasti ymmärrettävä mutta ei hyväksyttävä.

Samoin Elomaa itse ei varmasti ole huitomassa "suvakeille kurinpalautusta". Kuitenkin tämänlainen huomion sivuun heittäminen on hyvin tärkeä. Ja näiden lausuntojen valkopesu vaatii sitä että lukisi lausuntoja Elomaan mainitsemalla tavalla, kuin "Piru Raamattua". On toki selvää että Elomaan mielipide siitä miten kaikki väkivallanteot ja maahanmuuttajien raiskaukset on torjuttava on sekä tosi että kannatettava. Itsekin kannatan hyvin monenlaisten rikosten ennaltaehkäisyä ja ennen kaikkea jälkikäteen rankaisemista. (Ennaltaehkäisyssä kun voidaan periaatteessa astua perusoikeuksien yli..)

Rationaalinen ihminen reagoi kenen tahansa kuolemaan siten että sanoo vaikkapa, että "Mielestäni oli törkeää että kyseinen ihminen kuoli pahoinpitelyssä, mutta kaikki naisten tekemät pankkiryöstöt on rangaistavia tekoja." Terve ihminen ei sano tälläisiä. Elomaakin näkee tässä takana laajempia yhteyksiä. Yhteydet ovat erityisen kiinnostavia, sillä Elomaa puhuu maahanmuuttajista ja lehdistön tekemästä vääristelystä. Karttunen ei kuitenkaan ole ei maahanmuuttaja eikä journalisti. Hän on vaaleaihoinen ns. "suvakki".

Onkin selvää että tämänlainen epä-anteeksipyyntö on hyvin informatiivinen. Näiden kohdalla on tärkeää muistaa että
1: Tämänlainen reaktio ei ole luonteva jos "ei olla missään tekemisissä väärintekijän kanssa". Silloin on luontevaa nimenomaan ottaa erilaisuus ytimeen ja vastustaa sitä uhria. Tämä vahvistaa sitä että on itse oikeassa.
2:  Näissä tapauksissa kaikki tärkeä ja oikea milipide mukailee käytännössä poikkeuksetta rakennetta jossa on kaksi osaa ; On konformistinen yleinen mielipide johon reagoidaan ja joka toisinnetaan. Sitten tulee "mutta". (Joka on joskus ihan "mutta" -sana. Erilaisia tapoja ilmaista sama asiasisältö on muitakin.) Ja se mitä tämän "mutan" jälkeen tulee on se todellinen oma mielipide.

Elomaa selvästi tunnistaa että tässä on kyse hänen omaan toimintaansa liittyvästä ääriliikehdinnästä. Hän ymmärtää selvästi myös että maahanmuuttajat ja "suvakit" kuuluvat yhteen johonkin sellaiseen yhtenäiseen viholliskuvaan jossa jos toinen tulee mainituksi on toinenkin relevantti.

Pimeyden ytimeen; Ei todellakaan ole rasismia.

Karttusen kuolema oli tapauksena hyvin poikkeuksellinen. Siinä rikoista on se, että tässä on keskitytty valkoihoiseen heteromieheen jolle on myönnetty uhristatus. Tämä on saavutettu siten miten jotkut ihmiset saavat merkitystä. Eivät sillä miten he elävät, vaan sillä miten he ovat kuolleet. Tässä tapauksessa kuolinsyyksi voidaan mainita "eräitä liiaksi provosoinut suvakkius".

Tässä ilmapiriissä hänen ympärilleen syntyi tarinoita. Hänestä tuli hyvin nopeasti symboli. Ja symbolin osa on siitä ikävä että kyse ei oikeastaan enää ole siitä mitä hän oli, vaan kaikessa on kyse siitä mitä hän edustaa.

Tässä on kuitenkin paljastunut monia asioita. Esimerkiksi sellaisia, että kuolleista voidaan mieluusti puhua pahaa ja poliittisessa yhteydessä tapahtunut kuolema ei heivauta monienkaan ongelmamittaria. On aivan asiallista spekuloida miten uhri olisi jotenkin ansainnut kohtalonsa.

Tätä kautta onkin kenties oleellisinta huomata että tällä on merkitystä. Sillä vaikka käytännössä uusnatsit ovat rasisteja ja rasistinen toiminta kuuluu toimintatapohinsa, se ei tässä tunnu olevan se olennaisin jako. Suomalainen kaveri, joka sai "kurinpalautuksen" koska ei SVL:n jäsenten mielestä ollut heitä kohtaan riittävän kunnioittava - ei siis ilmeisesti sen vuoksi että olisi ollut "MaTu". Tämä laajentaa maailmaa siihen suuntaan että "me" vs "ne" ei kulje "suomalaiset vs. haittamaahanmuuttajat". Vaan kaikki jotka eivät halua elää heidän tavallaan tai haluaisivat esittää vastakkaisen mielipiteen olisi laitettava heidän mielestään "kurinpalautukseen". Oikeutukseksi kelpaa sitten jälkikäteen se, että "luonnonvalinta karsii" vaikkapa päihdeongelmien vuoksi.
1: Nämä eivät toki ole symmetrisiä. Eli räkiminen, uhittelu tai päihdeongelma ei tee uusnatsin hengiltä hakkaamisesta tilannetajuista. Tai muutenkaan sellaista josta SVL lähettäisi kiitoskorttia perään. Jos matu pitää tuomita kollektiivisesti, viitaten tilastoissa oleviin yli- ja aliedustuksiin. Jos "suvakki" Karttunen voidaan tuomita ihmisroskaksi ongelmiensa vuoksi. Niin SVL -veikkosta kaveripiireineen ei saa leimata rankan väkivaltahistoriansa mukaan. Koska sellainen on ennakkoluuloista ja leimaavaa. Itse toki kutsun tämänlaisia monituomittuja väkivalta-apinoita asiallisesti väkivaltaisiksi ihmispaskoiksi, joiden kohdalla tulisi todella miettiä sitä että mikä tekohistoria on sellainen että sellaisen edessä olisi - ihan näiden tyyppien sisäisen konsistenttiuden nimissä - keskusteltava siitä miten Suomen kansalaisuus ansaitaan ja millä ehdoilla valtiontalouteen vankeustoimintansa kautta tulevat kulut ovat niin suuria että heidät tulisi yhteiskunnan pärjäämisen ja turvallisuuden nimissä lähettää ammuttavaksi jonnekin turvalliseksi määriteltyyn muzulstaniin..

Tämä on erikoista koska perinteisesti maahanmuuttokritiikki itsessään on hakenut oikeutusta nimenomaan fragmentoimalla. Sitä ollaan pitkin matkaa ensin kuultu että "kyse ei ole maahanmuuttajista vaan niistä maahanmuuttajista jotka eivät tee työtä". Sitten tätä on laajennettu niin että tämä piirre tunnistetaan vaikka kansalaisuudesta. ("Emme vastusta esimerkiksi vietnamilaisia jotka ovat ahkeria mutta vihaamme somaleita jotka eivät tee työtä kuin huumekuriireina".) Ja osalla rajat menevät kiinni siten että lasketaan "matut" yhteen "maanpettureiden" kanssa. Ja tällöin ei haittaa jos jotkin paikat punautuvat "punikin" verellä. Strategiat joilla Karttusen kuolemaan on reagoitu ovat toisin sanoen näiden peruspuolustusten antiteesiä. Ja näitä on näkynyt sellaisiltakin ihmisiltä joiden mielestä nuo edellämainitut erilleenmäärittelyt ovat erityisen oleellisia. Tämä on jokseenkin hämmentävää.
1: Aivan kuin kaikki "nämä erottelut ovat meille oleellisia" olisivat olleet jotain valehtelua ja illuusiota. Tämä ei tietenkään ole mahdollista koska konsistenttius, johdonmukaisuus, järkevyys, asiallisuus, täydellinen rehellisyys median edessä ja muut vastaavat ovat jokaisen maahanmuuttokriitikon erottamaton ominaisuus..

Samalla on toki murtunut tarina siitä että "äärivasemmisto" olisi kova riski. Sisäasiainministeriö onkin kommentoinut että valtaosa Suomen ääriliikehdinnästä on ääroikeistoa. Ei siis edes pahamaineisia maahanmuuttajia. Saati äärivasemmistoa. Äärioikeistolla ei ole omia marttyyreitaan. Sen sijaan heillä on jotain jota vasemmistolla ei ole. "Oikeutettu väkivalta", "parempi väkivalta" jonka uhri ansaitsi kohtalonsa ihan itse. Tämä ei ole hienoa. Ei ole hienoa, vaikka tämä kieltämättä jollain tavalla korostaa että väitelause "ei olla rasisteja" on jossain määrin harvinaisen tosi. Rasismi kun sentään olisi jotenkin rajoitetummalla ja vähemmän totalitaristisella tavalla väkivaltaista.

Vielä vähemmän hienoksi asian tekee henkilökohtainen kulma. Tilanne on siitä ikävä että minuakin on kutsuttu suvakiksi, kuin myös "suvakkiapinaksi". (On vihjailtu minuun kohdistuvan väkivallan tarpeellisuudesta tavalla joka ei kuulemma ole relevanttia koska tämä on vain internetuhittelua vaikka perustaa tai uskottavuutta. Myös osoitettani on kyselty muutamaan otteeseen tälläisessä kontekstissa, koska se ei ole ollenkaan aktivistista ja pelottavaa se.) Minua pidetään yleisesti myös ärsyttävänä ja provokatiivisena. Poliittinen epäkorrektiuteni ei ole miellyttänyt maahanmuuttokriitikoita. Ja tulenarka ja tunteita herättävä maahanmuuttokeskustelu on tietenkin jotain joka on monista provosoivaa ilman tämänlaisia twistejäkin.

Olen kuitenkin ajatellut että poliittinen korrektius tarkoittaisi juuri sitä että saa provosoida ilman että siitä tulee pampulla päähän ja sitten joku selittää miten se oli OK koska olin jollain tavalla "roskainen jätkä". Teko ei muuttuisi hyväksyttäväksi edes "luonnonvalintaan" viittaamalla. Itse en halua tulla merkittäväksi ihmiseksi, ainakaan tuolla tavalla. (Joskin kuolemani eettiset seuraukset voisivat olla hyvin mutkikkaita. En liene parhaita miehiä.)

TL;DR.

Suomen Vastarintaliike on itselleni tuttu jo melko pitkän ajan päästä. Eräs hikipedistikumppanini kun sattui pääsemään heidän laittomaan henkilörekisteriinsä. (Pääsyn syy oli hieman epäselvä, mieleen tuli lähinnä yksi kuva, jossa oltiin pelleilemässä kommunistinen punatähtilakki päässä. Mutta kuka odottaa tämänlaisilta ryhmiltä taitavaa tiedustelua, korkeatasoista lähdekritiikkiä tai Duploilla leikkimiseen riittävää kognitiota?) Muutenkin liike on toki ollut näkyvä ja keskeinen osa aiheen parissa tapahtuvaa toimintaa. (Toki tämä voi olla yllätys kaikille niille joiden mielestä kovasti mediassa ollut kirjastopuukotus oli "false flag" -isku. Sen takana oli kuitenkin juuri SVL:n aktiivit. Ja puukon kanssa riehuessa intentio vahingoittamiseen on melko alleviivattu. Erikoisia yksittäistapauksia on toki runsaasti kuin tämän teon taakse nähdyn tyypin yksittäistapauksista muodostunut pitkä rikosrekisteri.) Ja tässä mielessä maahanmuuttokritiikin ja natsismin suhteesta keskustelussa tämä on eräänlainen peruspalikka joka on ollut "pakko tuntea". Ei siksi, että kaikki maahanmuuttokriittiset olisivat ääriliikkeilijöitä. Vaan siksi että tämänlainen järjestäytynyt toiminta joka on aktiivinen on merkittävä huolimatta siitä että se on prosenttimääränä aika pieni. (Vrt. itse asiassa vaikka terrorismi.)
1: Karkeasti sanoen viime päivien sepustelut ovat paikoin vaikuttaneet siltä että on ihmisiä joiden mielestä maahanmuuttokriittisyydellä ei ole mitään tekemistä rasismin ja uusnatsismin kanssa. Ja jotka sitten eivät tunnista Suomen Vastarintaliikettä. Ilman tätä tietoa keskustelu olisi vähän sitä että keskustelisi siitä mikä taivaankappale kiertää mitäkin, mutta ei koskaan olisi kuullut auringosta. Tekisi mieli sanoa että jos argumentoi että kaikki taivaankappaleet kiertävät maata, niin tälläinen mielipide vaatiikin tämänlaisia tiedonvajauksia.

Tapaus oli toki ainutlaatuinen. Suomessa poliittinen väkivalta on erittäin harvinaista. Poliittinen väkivalta vaati edellisen kerran Suomessa kuolonuhrin 18.8.1949. (Muunlaista, osittain poliittisesti motivoitua väkivaltaa, on sitten ollut toki tuonkin jälkeen.) Ja sitä yleensä ottaen paheksutaan innolla. Maahanmuuttokriittiset ovat nostaneet tämän väkivallattomuuden usein esiin. He esimerkiksi moittivat Li Andersonia sen vuoksi että hän oli sanonut että vasemmistolainen väkivalta on erilaista. Tämä vääntyi siihen että vasemmistolaisilla olisi parempaa ja huonompaa väkivaltaa. Ja että hän tuomitsisi vain oikeistolaisen väkivallan.

"Suvakilta" tämä oli kauheaa. Kuitenkin tässä tapauksessa on ollut selvää että ensireaktio on ollut se, että tapahtuneesta kuolemasta on tehtävä jotenkin "ei merkittävää" ja "ymmärrettävää ellei peräti täysin oikeutettua". Tilanne on muuttunut joidenkin suissa jopa kunniakkaaksi itsepuolustukseksi.

Tästä tapauksessa Anderson -kohuun onkin syytä viitata juuri siksi, että uhrin mustamaalaus on tapahtunut tavoilla joissa on otettu kantaa itse väkivallanteon eettisyyteen ja siihen miten jotkut uhrit, esimerkiksi päihdeongelmaiset, eivät ole todellisuudessa aitoja uhrejakaan.

Mielestäni on hyvä että näitä mielipiteitä sanotaan ääneen. Koska sen jälkeen ne ovat todisteaineistoa joka kertoo sanojastaan. Ennen kaikkea sanojastaan. Vähemmän sanomisen kohteesta ja hänen ihmisarvostaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Kielto ei toimi; siitä on todisteena Suomen järjestäytynyt rikollisuus.

Ainut toimiva tapa olisi rangaista vankeudella osallistuminen kielletyn poliittisen järjestön toimintaan, mutta se menisi jo totalitarismin puolelle. Taitaapa Suomessa olla pakolaisstatuksella ihmisiä, joita kotimaassa odottaa vankeus kiellettyyn järjestöön kuulumisesta.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Onneksi olkoot! Selvisit ensimmäisestä kappaleesta. Ahkerasti luettu! Hyvä Poika!

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Tosiaan kuolemalla ja väkivallalla poliittinen revittely puolin ja toisin on säälittävää. Tekstiin lisäisin vielä sen, että noita svl:n jäseniäkin pitäisi ymmärtää. Enkä tarkoita että heidän toimia pitäisi hyväksyä, vaan että pitäsi tutkia ja puhua heidän kanssaan, jotta ymmärrämme syyt sille, mikä ajaa ihmiset ääritoimintaan ja tietenkin hoitaa niitä asioita, jotka siihen vaikuttavat.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

"Poliittinen epäkorrektiuteni ei ole miellyttänyt maahanmuuttokriitikoita."

Aika jännä näkökulma. Enpä ole vielä törmännyt ajatukseen, että maahanmuuttokriitikot edustaisivat poliittista korrektiutta.

Oletan, että tämä on ovela huomio heidän tuplastandardistaan.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Muuten kyllä, mutta "oveluus" ja "huomio" ovat tämän tasoisissa asioissa aivan tarpeetonta minun kehumistani.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ymmärrän, mutta mielestäni se on ovela tapa viitata tuplastandardiin. Harvemmin pysähdyn huomaamaan moista, mutta joskus höhöttelen itsekseni, että olenpas ovela, kun teen jotain vastaavaa.

Ja huomio siksi, että en ole itse sitä hahmottanut.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Naulan kantaan, pienellä varauksella. Ihan kaikki eivät välttämättä osaa filtteröidä tuota vankeustoimintaan ja yhteiskunnan pärjäämiseen liittynyttä toimenpide-ehdotusta. Se itse asiassa särähtää korvaan asia-yhteyden vuoksi, joskaan ei ole vieras tekstin tyylilajille. Onneksi se on sen verran pitkällä tekstissä, että potentiaaliset loukkaantujat ja tahallaan väärinymmärtäjät eivät sinne asti tule lukemaan.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Se itse asiassa särähtää korvaan asia-yhteyden vuoksi, joskaan ei ole vieras tekstin tyylilajille. Onneksi se on sen verran pitkällä tekstissä, että potentiaaliset loukkaantujat ja tahallaan väärinymmärtäjät eivät sinne asti tule lukemaan."

Joo. Asiaa tuli mietittyä pitkään. (Ja tyylilajini on aika vakiintunut.) Kun aloitin suunnittelemaan juttua, niin minulla oli käsillä irtoidea ja iso kasa kirouksia. Tuo on tosiaan toimenpide vain "jos toimittaisiin heidän omilla ehdoillaan". Eli en tosiaan itsekään aja tuota. Se vinoilee kuitenkin kovaa ja korkealta. Ei tuollaista herjaa enää voi jättää käyttämättä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset