Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kenen leipää syöt - eli köyhät polvilleen

Mika Niikko puolustautui blogissaan häneen esitettyjä syytöksiä vastaan. Helsingin Sanomissa kun oli uutisoitu siitä miten hänen kauttaan oli mennyt rahoja hänen ystävilleen. Tässä moni sitten näki ennen kaikkea nepotismia ja ideologista kikkailua. Ja kieltämättä THL:n arvio siitä miten kilpaileva leipäjono olisi parempi viittaa siihen että takana voisi olla hieman samantapainen "kaverille kanssa" -temppu kuin mikä tapahtui aikanaan erään Pekka Himasen hengentuotteessa. Tosin syynä voi olla sekin, että Niikko on toiminut aiheen parissa kauan ja tätä kautta hänellä on luottamus ja kontaktit tiettyihin tahoihin.

Valkopesun pelko.

Se, mitä tämänlaatuisista tilanteista suuttumisen takana on, on se että toimintaa nähdään valkopesuna. Ja valkopesuun on syytäkin suhtautua vakavasti. Mieleeni tulee tämän viikon kohuista ärsyttävin, SDP:n sisällä majaillut "lelumies" Rami Adham. Tässä kohden en malta olla viittaamatta osaan Jori Eskolinin sanomisista. "Toimimalla Adhamin tavoin vain normalisoidaan ääriryhmien olemassaolo kuin ihan normaalina toimijana ja samalla saadaan omalle vihan demagogialle enemmän yleisöä ja enemmän kaikupohjaa. Oikeastaan vaikuttaa siltä, että se työ, jota Rami Adham tekee, on valkopesua. Se on työtä, jolla julistettua uskonsotaa hyväksytetään. Se on työtä, jossa ihmisten erottelu yritetään piilottaa kauniiden tekojen taakse. Se on työtä, jota tekee Muslimiveljeskunta Egyptissä ja Kultainen Aamunkoitto Kreikassa. Se on työtä, jossa yksi pahuus peitetään yhdellä hyvällä. Se on työtä, jossa halutaan luoda jihadisteista positiivinen kuva länsimaissa."

Hyvin monesti asiat toimivat näin. Ja miksi eivät toimisi koska tämä on tehokasta ja kätevää. Esimerkiksi Pirkko Jalovaaran "MOT" -ohjelmavierailustakin huomio menee siihen hyväntekeväisyyteen. Uskova kannatti häntä koska rukousparantamisessa on hyvää tahtoa ja yritystä. Ja moni hänen kriitikkonsakin keskittyi siihen miten taikauskoinen hän on kun uskoo ihmeparanemisiin jotka eivät ole monista aikuiselle täysijärkiselle ihmielle kuuluvia uskomuksia. Samalla tämän verhon takana Pirkko Jalovaara kuitenkin tahkosi laittomasti rahaa. Huomio siirtyy hyväntekeväisyyteen ja siihen onko se järkevää hyväntekeväisyyttä eikä siihen mitä muuta tapahtuu. Tässä mielessä hyväntekeväisyys onkin ideologeille vähän samantapainen kätevä kikka kuin kaunis avustaja taikurilla.

En tosin pelkää Niikkoa.

On toki hyvä tutkia rahoitusasioita pohjamutia myöten aina. Mutta omalla kohdallani olen ollut huomaavinani että olen Mika Niikon antiteesi. Mika Niikon kohdalla on nimittäin se, että jos hänen sanomisiaan seuraa hän vaikuttaa melko ongelmalliselta ihmiseltä. Mutta sitten jos katsoo sitä mitä hänen kätensä tekevät, tilanne näyttää hyvin toisenlaiselta. Itse taas saatan kuulostaa jollekulle hyvältä sanoissa mutta osaan käytännön puuhissani lähinnä sotkea ja säheltää. Kykenen arvostamaan Niikon yritteliäisyyttä nuorisotyössä ja tässä leipäasioissa. (Toki suhmurointi on periaatteessa mahdollinen, joten varauksella. Mutta kuitenkin.)

Osittain syynä on varmasti se, että olen itse melko vähävaraisesta perheestä. Perheessämme myös puuhattiin hyväntekeväisyysasioissa ja olemme monena vuonna olleet mukana esimerkiksi köyhien joulussa. (Tässä meillä on ollut hivenen hankala kaksoisrooliltakin vivahtava maku. Että asiakkaina vaiko ohjelmanjärjestäjinä.) Olen tässä mielessä oppinut senkin, että hyvä teko voi olla teko olipa sen motiivi mikä tahansa.

Tässä kohden kyseessä ei ole kuitenkaan kaksoisstandardi.

Voi olla hyvin vaikeaa erottaa milloin paha idea on ruokkinut hyvää tekoa ja milloin pahuus naamioidaan hyvyydellä niin että hyväntekeväisyyttä tekevää konnaa ei saa moittia tämän muista asioista. Friedrich Nietzschellä on tähän kenties hyvä lähestymistapa : Hän puhui sublimoinnista ja ressentimentistä. Sublimoinnissa esimerkiksi itsekkyys ja ylpeys olivat kasvumateriaalia joka kannusti luomaan. Ressentimentissä taas oli kyse kaunaisuudesta. Hyvätkin ideaalit saattoivat turmeltua. Esimerkiksi uskonnollinen helvettikuvasto olisi sitä että hyveellisyytenä nähty ideaali kulminoisi itseään kidutusfantasioihin joissa uhreina on syntisiä. Kun on saattanut nähdä ärsyttäviä ei-uskonnon mukaan eläneitä ja sitten vaikka kokee että on inhaa kun heitä ei julmasti rangaista jo tässä elämässä niin sitten toivoo että edes tuonpuoleisessa sentään. (Hyvin hyvin karkeistaen ja typistäen.)

Näin ollen voidaan nähdä että modernin ajan leipäjono voi toimia esimerkkinä molemmista. Voidaan esimerkiksi nähdä että uskonnollinen into on ollut monen hyväntekeväisyyttä tekevän ihmisen taustamotiivina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että he palvelisivat vain kristittyjä tai vaatisivat kääntymistä. Päinvastoin. Ruokaa annetaan pakanoillekin. Eikä edes maahanmuuttajilta näyttävien puuroihin syljetä. Ainakin itse lasken ehdottomasti Mika Niikon tähän luokkaan, ainakin kunnes toisin todistetaan.

Toisaalta taas osa käyttäytyy kuin kävi ateistiselle internettutulleni. Ruokajonojen yhteydessä kun voi olla puheenpitäjiä joissa kerrotaan uskoontulokokemuksista. Häneltä oli jonossa sitten rouvashenkilö käynyt utelevaksi. "...kysyi minulta koska minä olen tullut uskoon? vastasin hänelle etten ole uskossa. tämän jälkeen rouva lähes sylki päälleni ja sormellaan minua osoittaen melkein huusi minulle että kuinka uskallan olla uskomatta?" Tässä tempussa on sen verran monta asiaa väärin, että ei voi kuin ihmetellä että onkohan tuolla temperamentilla jokin oma osansa siinä pelissä miksi tuonlaatuiset rouvat ovat työttöminä ja avun tarpeessa.  Mutta köyhälle on muutenkin moni haluamassa tarjota häpeää. (Kenties siksi että kaikesta muusta heillä onkin puutetta.) Ideana on tietenkin se että uskonnonvapauslakien kaltaiset konseptit eivät paina koska uskonnolla perustellulla rakenteella annetaan leipää joten leivän vastaanottajan pitää sitten niellä se Jeesustelukin jotta ei olisi kiittämätön. (Annetaan toki kristitylle nälkäänkuolevalle leivänpala kunhan ensin kiroaa Jumalansa ja siunaa ruokansa Richard Dawkinsin nimeen. Aamen! Ja sitten jos pullikoi yhtään niin kysytään miten kehtaa olla olematta ateisti!) Toki tässä vastuu leipäjonojärjestölle on pieni. Uskonnolliselle ideologialle jonka sisältä mm. tuo leipäjonokin ponnistaa saattaa sitten olla hieman eri asia. Leipäjonoon päätyy uskonnollisesti ressentimentin läpitunkevia uskovaisia, joille muiden ihmisten asiat ovat kontrollin asia jossa väärä mielipide on häpeän ja paheksunnan paikka.

Toki instituution puolellakin lirahtelee joskus liraus ressentimenttiä. Jokin tässä välissä on sitten se kun työttömien työpajalla näkee kyltin jossa lukee "Ota toiset huomioon puhelimenkäytölläsi, käyttäytymiselläsi (ei rasismia, ei seksismiä), henkilökohtaisella hygieniallasi ja hajusteiden käytölläsi ja välttämällä politiikkaan, uskontoon ja päihteisiin liittyviä puheenaiheita." Ja sitten tämän A4:n viereen on kiinni teipattu lappu joka sanoo "Kaikille tarvitseville jaamme elintarvikkeita joka perjantai klo. 13-14.30. Työssä on mukana kymmeniä seurakuntamme ihmisiä sinua varten, joka elät taloudellisten haasteiden keskellä. Jeesus itse antoi esimerkin jakamalla viisi leipää ja kaksi kalaa tuhansille ihmisille." ... "Uskomme että Jumala voi sinua siunata niin, että taloudellinen tilanteesi helpottuu." Lapusta voi oikein maistaa miten siellä on saivarreltu sen kanssa että miten lause juuri ja juuri ei riko sääntöjä jos siinä sanotaan "uskomme" eikä "on niin". Ja tämänlaisessa alkaa olemaan niitä pahoja makuja seassa. Ei tosin vielä hirveässä määrin. Mutta tuollaisesta se alkaa..
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Minua ihmetytti lähinnä, että kritiikki tuntui keskittyvän siihen kenelle rahaa annettiin, mahdollisten henkilökytkösten vuoksi. Näen hyvin ristiriitaisena, että yhteiskunta joka pyrkii varmistamaan ettei kenenkään tarvitse kerjätä säilyäkseen hengissä, harrastaa [lainarahalla] hyväntekeväisyyttä. Verovarojen ohjaaminen hyväntekeväisyystoimintaan on vähintäänkin kyseenalaista, ja jos siihen liittyy jonkin tasoista uskonnon julistusta ehdottoman tuomittavaa.

Niikkoa kritisoitiin ihan syystä*, argumentit vain ontuivat.

Edit: *vaihdoin aiheesta-sanan syystä-sanaksi.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Eli mitään todisteita Mika Niikon aloitteesta tehdyssä tuessa ruokajakelulle ei pystytä todistamaan, silti se tuomitaan laajasti? Onko siis kyse tyypillisestä hyökkäyksestä perusuomalaisten kimppuun ihan periaatteesta.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Jarmo, ensimmäinen lauseesi on ihan sekava. Mitä ihmeen todisteita ei pystytä todistamaan?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tapahtunutta väärinkäytöstä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Todetun homovihan palkitseminen ainakin on tapahtuminen.

Toimituksen poiminnat