Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kreationismin strateginen mieli ja valtaistuinpeli

  • Joskus on hyvä miettiä miten paljon varustusta nettikeskustelija oikeasti tarvitsee...
    Joskus on hyvä miettiä miten paljon varustusta nettikeskustelija oikeasti tarvitsee...

"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet."
("Hepr. 12:15")


Suomessa on tehty monenlaisia väitöskirjoja teologian puolella. Kun kuulin että kreationismista oli tehty suomalainen väitöskirja, hämmennyin. Ennen kaikkea siitä että uskoin että aika harva on jaksanut olla kiinnostunut sen tapaisesta "kuolleesta hevosesta". Suomalainen väitöskirja kreationismista oli vieläpä hienosti otsikoitu. Kun katsoin otsikon Petteri Niemisen "A Unified Theory of Creationism - Argumentation, experiential thinking and emerging doctrine" mieleeni putkahti että kyseessä olisi jokin astetta vahvempi toisinto Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen demoni-graduista. Mutta ei. Itse väitöskirja oli hyvä läpiselattava. (Puoliso ihmetteli preferointeja, tarjolla olisi ollut myös tuore päivitys batman -peliin.)

Väitöskirja lähestyy kreationismia pitkälti kreationistien käyttämien retoristen kikkojen ja henkilöönkäymisstrategioiden kautta.

Näkökulma on perusteltu, sillä vaikka kreationistit korostavat puheissaan tiedettä ja miten kysymys on tieteellisyydestä, keskustelu häiritsevän usein ajetaan ei-tiedeasioihin. Tämä johti väitöskirjan näkökulman valikoitumiseen hieman erilaisemmaksi.

"At the onset of the project, my goal was to assess how good their case against evolution actually was. Of course, from the viewpoints of biology, astronomy and geology, that had been thoroughly analyzed and it was most unlikely that significant new contributions could be made by simply scrutinizing creationist claims scientifically. Thus; irritation entered via the creationist rhetoric mostly absent from science - accusations and innuendo about the evil nature of evolutionary theory itself as well as that of its proponents."

Eli Niemisen tavoitenäkökulma muuttui. Aluksi hän lähestyi ajatellen sitä tieteellisenä yrityksenä. Mutta tämä ei ollut kovinkaan merkittävä osa keskustelusta jota kreationistit itse teoksissaan harjoittivat. Ja tämä oli tärkeää. Väitöskirja toki mainitsee joitain argumentteja myös tuosta klassisemmasta kritisointinäkökulmasta. Mutta näkökulmanvaihdos paistaa läpi.

"Gradually I became fascinated. What if the fallacious ballast instead of the oft-repeated scientific analysis were to be a principal goal of the project? This proved more fruitful and the number of side issues—arguments that had nothing to do with the actual scientific evidence for or against evolution or creationism—was utterly intriguing. This finally suggested a method to understand not only what the creationists have to say but also why. Cognizance made its entry with the concept of experiential thinking: there were testimonies instead of observations or experiments, confirmation bias instead of equally balanced consideration of facts, attachment of moral values to scientific results instead of careful deliberation of ethics. Patterns and connections began to emerge."

Strategioita löytyikin monia. Siitä voisi lainata hyvinkin pitkiä rimssuja. Annan tästä kuitenkin vain kohtuu pitkän näytteen. Vastaavaa löytyy toki enemmänkin. Niitä lukiessa voi tulla sellainen olo että vaikka onkin ollut "pessimistinen", "negatiivinen" tai "tuomitseva" tässä asiassa niin silti sitä huomaa että strategiat ovat laajakirjoisempia ja häijympiä kuin on tullut ajatelleeksikaan. (Luetteloilla voi olla sellainen vaikutus joihinkin.)

"The studied creationists relied heavily on ad hominem arguments when attempting to disprove evolutionary theory. These included demonization of evolutionary scientists by character assassination, such as claiming them to be, for instance, mentally instable, plagiarist, cowardly or racist. The tu quoque fallacy appeared frequently when quoting evolutionary scientists allegedly confirming problems in evolutionary theory. The poisoning the well fallacy included statements that evolutionary proponents would refuse to consider supernatural explanations not based on science but on a worldview. Appeals to consequences and guilt by association appeared when evolutionary theory was associated with atrocities or deterioration of moral values. There were several appeals to authorities, presenting historical scientists as having been religious and quoting evolutionary scientists themselves as “admitting” that the creation model was correct. False dilemmas represented complex issues as a choice between only two alternatives, for example, by polarizing ethics into the creationist view of high morality and the naturalist worldview of “genocide as a part of natural selection”."

Otan tämän esiin mielenkiintoisesta syystä.

Tylsä syy olisi se että muistuttaisin miten Piankaa mustamaalattiin ja miten pahoja kreationistit ovat. Tämänlainen on helppoa. Riittää kun muistuttaa siitä miten evoluutiota on debunkattu tuottamalla jotain "Expelled" -tyylisiä dokumentteja joiden perusideana on sanoa että evoluutioteoria aiheutti holokaustin ja sen kannattajat ovat pahoja ihmisiä. Tai kuten em. "Expellediä" tähdittänyt Ben Stein itse on asian esittänyt "Love of God and compassion and empathy leads you to a very glorious place, and science leads you to killing people." Samoin on tiettyä erikoisuutta katsoa miten kreationistien bussikampanjat eroavat paheksutuista uusateistien bussikampanjoista. En jaksa nyt katsoa sitä, miten kreationistit ovat häijyjä. Tämä on pitkästyttävä, joskin hämmentävän usein tosi, tilanne. Mutta se olisi aika ironista koska tämänlainen on helposti itse sitä samaa mustamaalaamista mistä syyttää kreationisteja. Siksi otan asian esiin kahdesta syystä.

Ensimmäinen, vähemmän tärkeä syy.

Kiinnostavampaa itselleni on se, että kreationistit retorisesti myyvät itseään uutena ja kokeellisena tieteenä ja nousevana paradigmana ja tutkimusohjelmana. Mutta se törmää siihen ongelmaan josta kirjoitin hieman toisesta näkökulmasta melko tuoreesti. Se ei ole hedelmällinen tutkimusohjelma, sen sijaan sillä on oma marginaalinen kaduntallaajafanijoukkonsa jota johtaa muutama harvinainen stara jolla on tohtorintutkinto ties mistä oppiaineesta.

Kuitenkin näyttää siltä että he ovat hämmentävän vähän käyttämässä näitä paradigmojaan mihinkään. Kun seuraa "Uncommon Descent" -blogia voi nähdä että esimerkiksi Dembskin CSI -informaatio ei ole jotain jota siellä mittaillaan tai haetaan eri asioista. Sen sijaan siellä voidaan puhua esimerkiksi aselaeista ja liberaalien ja ateistien pahuudesta. Aivan kuin heitä ei innostaisi se paradigma vaan sitä mitä tämän uuden hienon mallin ajatellaan antavan maailmankuvalle.

Tässä kohden en tarkoita että uusi paradigma ei voisi olla maailmankuvallisesti inspiroitu. Tiede ei välitä vaikka teoria olisi uskonnollisessa käyttöyhteydessä vedetyissä shamaanihuumeissa tuotettu hypoteesi. Kysymys on siitä että miten nousevissa paradigmoissa näistä tutkimusleluista innostutaan. Niillä tehdään asioita maailmassa. Ja tätä kautta syntyy se paljon puhuttu tutkimusohjelma. Kreationistien parissa on enemmänkin tuotettu useita tutkimuskeskuksia ja instituutioita jotka eivät sitten tuota edes sisäisesti tutkimusta niillä hienoilla uusilla paradigmaleluilla. Jos tiedemaailman vaino on selitys sille miksi niitä ei oikein nähdä vertaisarvioiduissa tutkimuksissa, niin on sitä vaikeampi selittää miksi näiden ID -tutkimuslaitosten sisällä ei synny räjähdysmääräisesti tutkimuksen vyöryä.

Sen sijaan asioille tapahtuu kuin innolla kyhätyille "Criticoille" Suomessa tai legendaarisesti rummutetulle "International Society for Complexity, Information, and Design":ille. (Ei nykyään edes internetissä.) Erilaisia laitoksia pykätään mutta ne eivät tuppaa olemaan lähde sadoille tai tuhansille tutkimuksille. Sen sijaan niiden toiminta näyttää lopahtavan. Vain PR -puoli näyttää pysyvän vakaasti olemassaolevana. Vaikka luulisi että jos kyseessä olisi tiede niin ensin tutkittaisiin jotta saataisiin jotain levitettävää. Ja siksi PR olisi ensimmäisenä leikkurissa.

Kreationistejen kohdalla näyttää että he haluavat pikemminkin tehdä (1) yhteisöjä ja (2) mainostaa sitä pitämällä keskustelutilaisuuksia joissa heidän omat staransa saavat medianäkyvyyttä ja kuulijoita. Sen sijaan he eivät halua leikkiä omalla huippuparadigmallaan joka on cutting edge -tiedettä. CSI -informaation määriä ei estimoida kolmanteen ja neljänteen desimaaliin. ; Kreationismi ei toisin sanoen näytä tieteeltä. Siinä nimenomaan keskitytään ei-tieteellisiin systeemeihin. Ytimessä on persoona. Vihollisia mustamaalataan ja omia puolustetaan niin että he eivät voi tehdä mitään väärin. Näin esimerkiksi Kent Hovindia puolustetaan aktiivisesti vaikka hänen veronkiertohalujaan on vaikeaa nähdä suoraan "Raamatullisina". (Vahvempi esimerkki jota hieman varon esilletuomasta vaikka sen tässä mainitsenkin on se, miten Freshwater -casessa uskonmies sai yllättävän paljon tukea tekemisilleen.) Omien tähtien glorifiointi ja vikojen maton alle lakaiseminen on ainakin yhtä tärkeää kuin vihollisten tuomitseminen.
1: Tästä valkopesusta löytyy jonkinasteisia, onneksi mietoja, esimerkkejä täällä "Uudessa Suomessakin". Esimerkiksi aiemmin linkkaamassani Pianka -casea käsittelevässä jutussa kommenteissa tuodaan esille tietoja joita on itse kirjoituksessa. Kuten viitatukset Puolimatkan anteeksipyyntöön. Tämä on erikoista kun kirjoituksen perussävy oli se että jos Puolimatka olisi asiallinen ja vilpittömällä mielellä liikkeellä, ei asiaa olisi painettu koska asia oli siinä vaiheessa selvää ja helposti tarkistettavissa. Ja toisaalta hän ei myöskään suostunut korjaamaan virhettä vaikka hänelle siitä useassa otteessa vinkattiin niin netin kuin kasvokkaisenkin elämän kautta. Vasta kun Pianka soitti lakimiesteema edellä hänen luokseen vähättelevä ja mitätön "no anteex" -viesti ilmestyi ja asia korjattiin. Tai siis ei korjattu, monissa kirjastoissa on edelleen korjaamatta/disclaimerlaputtamatta noita "ilmeisen tahallisesti kopioituja virheitä sisältäviä virhepainoksia".

Mutta tämä ei ole yhtä tärkeää kuin toinen asiani.

Tämän vuoksi olenkin itse asiassa aika pitkään kirjoittanut samalla twistillä kuin Nieminen. Kun aloitin "evonkeliumini" oli näkökulmani debunkata argumentteja. Nykyään puhun pääasiassa etiikasta ja paljastan kreationistien harjoittamia moraalisia likaisia temppuja. Liike ei ole tiedettä joten sellaisena sitä on turha käsitellä. (Toki argumentit ovat pääpiirteissä samat yhä joten virheiden uudelleenkorjaaminen ei olisi järkevää eikä motivoivaa.) Kreationisteja itseään ei motivoi käyttää omia hienoja älyllisiä työkalujaan joten niistä keskusteleminen on turhaa. Ei ole mitään mistä keskustella koska tulokset ja tutkimukset ne painavat jos kyse on tieteestä. Kyse ei ole tieteestä vaan "jostain muusta"..

Siksi kirjoitukseni kreationismista ovat yleensöä olleet ihmisoikeusasiat edellä meneviä. Olen esimerkiksi korostanut sitä miten ID:ssä starat esittävät kovia syytöksiä joissa pelotellaan evolutionisteilla ja heidän taakseen nähdään moraalisia, henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia uhkia. Evoluutikot aiheuttavat holokausteja. Evoluutikoilla ei ole moraalia joten nihilistit voivat vaikka tappaa ja ampua uskovaisia. Evoluutioteoria on liberaalia ja se jäytää yhteiskunnan perusrakenteita (kuten USA:n aseenkantolupaa kuten "UD" -linkkini näyttää.) Ja sitten kun heillä on kuulijakuntaa osa heistä on sangen epämielenterveitä. Ja jälki on sen mukaista. Tässä kohden vastuuta pestään, starat ovat puhtoisemmanvalkoiseksi pestyjä kuin Kent Hovindin verollepano. Mieleen tulee kuitenkin lähinnä Aisopoksen satu rummunlyöjästä.
1: Toki en aina pitäydy periaatteissani jota häpeän. Esimerkiksi tein aikanani tekstin perusryhmistä koska satuin tölväisemään Mikael Torppaa ja hän mielestäni ansaitsi paremman vastauksen, vaivannäön ja argumentaation. Tämä vaivannäkö-kunnioitusargumentti oli vahvempi kuin vaikenemisperiaate. En silti ole ylpeä. Pidän Torpasta persoonana jostain syystä.

Itse opin asian melkolailla kantapään kautta. Osallistuin kreationismikeskusteluun sen edellisenä aktiivikautena melko aktiivisesti. Toki tästä seurasi sellaisia asioita kuin omituisten sähköpostien saamista. Sananvapauden sankarit saattoivat esimerkiksi kertoa siitä miten he ovat sananvapauden ystäviä. Ja lopettaa viestin siihen että minun kannattaisi olla ajamatta nuoria helvettiin ja kääntymykseen, voisin siis sananvapauden kannalta nähdä asian kristittyjen maailmankuvan kautta ja sananvapaudellisesti hiljaa. Tämä on mahdollista "vaikka evoon uskotkin". Tämänlaatuinen herättää tiettyä paremmuudentunnetta kaltaisissani ihmisissä. Joten nämä olivat enemmän huvituksen ja kannustuksen aiheita.

Tilanne muuttui kun sain eräässä vaiheessa tappouhkauksen kotiin. Suhtauduin asiaan melko vakavasti. (Mikäli vakavasti ottaminen tarkoittaa "paranoiaa".) Tässä kohden uhkailujen kohdalla on toki sanottava että uhkailijoihin usein suhtaudutaan varsin kevyesti. Että se olisi tyhjää puhetta. Ehkä tässä on kysymys tulkitsijoiden omasta suoraselkäisyydestä ja rehellisyydestä. Itselleni lupaus on lupaus ja tämän vuoksi suhtaudun myös muiden uhkailuihin kuin ne olisivat lupauksia. Tilannetta kutkutti sekin että uhkaus ei tullut postissa vaan se kannettiin suoraan postilaatikkooni. Ja se oli anonyymi jolloin tietenkin kuvittelin ties mitä mahdollisuuksia jotka ovat tietenkin pelottavampia kuin oikeat vaihtoehdot. Päädyin tätä kautta lopettamaan keskustelun koko aiheesta. Ja suhtaudun tähän houkutteleviin ihmisiin hyvinkin tylysti. Tämän vuoksi päädyinkin lopettamaan avoimesti itsenäni tehdyn internetin. Kun minut oli vuosia tunnettu joka paikassa samalla nimimerkillä, vaihdoin itselleni uuden. Tämä oli aktiivisen hikipediaurani alku. (Olen ollut siellä ylläpitäjänä useita vuosia.) Vapaa-aikani meni muihin asioihin. On selvää että tällä oli syvä vaikutus asenteisiini. Ja se jossain määrin saattaa laventua myös ihmisiin jotka eivät sitä sellaisenaan ansaitse.

Tämä on tavallaan muistutus siitä että kun aikaisemmassa linkissäni kerroin uhkaa tihkuvan puheen ja siihen liittyvien paniikkireaktioiden ja sananvastuiden yhteydestä, niin tämä alleviivaa sitä että ilmiö ei ole aivan vieras Suomessakaan. Sitä tekisi pyytää joiltakuilta enemmän sananvastuuta. Sitä ollaan aika innolla ajamassa keskustelukulttuuria jossa "rakas vihollinen" saa ruuvipuristinta päähänsä. Samalla valitetaan kun vastapuoli ei sitten haluakaan keskustella. Kun kreationistien kanssa erimielisyys tarkoitta sitä että internetissä haukutaan ties miksi ja postilaatikot alkavat täyttymään ties mistä kantotuomisista eikä kukaan näe että uhkaa lietsovalla puheella olisi mitään relevanttia yhteyttä asioiden kanssa.

Kuten hikipediaan siirtymiseni demonstroi ; Aito sananvapaus ei toteudu jos keskusteluympäristöstä ei ole ensin tehty turvallista. Jos väärästä mielipiteestä voi seurata korkein rangaistus ei ole kiinnostusta varmasti ottaa osaa aiheeseen. Siksi itse otankin osittain osaa keskusteluun vasta kun kreationistien keskustelukenttä tervehtyy. Eli lopettaa ne suomalaisessa väitöskirjassa harrastetut strategiat siellä esiintyjä-saarnasmies-starapäässä ja vauhkoontumisen siellä seurakuntakarjan matalamielisessä päässä. Tämä vaatisi sitä että uskovaisten sisällä tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin pahat teot tunnustettaisiin ja niistä olisi seurauksia. Tehtäisiin kuten kristillinen kirja kertoo anteeksiannosta ; Että pitäisi välttää selittelyä ja epätarkkuuksia. Ei pidä syyttää omista teoista toista vaikka toisella olisi vaikutusta. Anteeksianto tulee oman osan tunnustamisesta ja halusta korjata käytöstavat.

Kuitenkin näen että tappouhkailu ja pelottelustrategia ovat sananvapauden vastaisia.

Sillä siinä uhataan ultimaattisella seurauksella vääristä mielipiteistä. Monella tämä on ilmeisesti hämärtynyt nykyään, uhkailukulttuuri on yleistynyt. Aiheena vaan on maahanmuutto. ; Strategiat ovat sinänsä tuttuja. ; Esimerkiksi aiemmin linkkaamani Pianka -casen kohdallahan ID -läinen väitti Piankan hautoneen ihmisten surmaamista ebolalla. Tämä yhden ihmisen kuulopuhe jolle ei saatu missään vaiheessa muuta vahvistusta muuttui ID -piireissä lähteeksi. Tästä tuli tarina 95% ihmiskunnan surmaamisesta ebolaviruksella ja jolle evoluutikoista koostuva yleisö sitten peräti taputti. (Tapio Puolimatka kehitti tähän hienon twistin ilmalevitteisestä ebolasta.) Uhka oli ilmeinen joten Pianka sai tappouhkauksia. (Oikeita, ei kuviteltuja.)

Samoin riittää että maahanmuuttokriittinen kertoo jotain tapahtuneen. Tätä sitten levitetään lehdessä koska ei ole mitään syytä epäillä omaa kaveria ja aatetoveria. Ebolan sijaan pelotellaan esimerkiksi raiskauksilla. (Jossain määrin voin sanoa että raiskauksia on sentään olemassa, toisin kuin ebolasurmafantasiointeja.) Toki on mainittava että maahanmuuttokriittiset ja kreationistit ovat osittain päällekäisiä. Poliitikot Niikko ja Huhtasaari ovat hyviä ja tunnettuja esimerkkejä ihmisistä jotka ovat molempia.

Joskin he ovat minun silmissäni harmittomia. Heitä ei ympäröi samanlainen "iso määrä yhteensattumia joita ympäröi ihmeellinen prosessinomaisuus" kuin Tapio Puolimatkan tekemisiä. Tarkoituksenani on vain korostaa että ideologioissa on päällekäisyyksiä.) Päällekäisyys muistuttaa siitä että pelottelu vaikuttaa samaan persoonallisuustyyppiin samalla tavalla. (Esimerkiksi minulla se käynnistää "kontribuoi totaalisen mielipuoliseen projektiin vuosia elämästäsi" -vaihteen. Toki tietty "kaunainen pitkäjänteisyyskin" saattaa uhata.) Kaikki maahanmuuttokriittiset eivät ole natseja tai VOK -polttopullonheittäjiä mutta kaikki VOK -polttopullonheittelijät ovat tietynlaisia. Ja itseäni  tässä kiinnostaa se että jos maahanmuuttajat ovat monista pelottavia niin minua pelottaa se että vastaava pelontunne on "viittä vaille tai vähemmänkin" kohdistunut itseen. (Ja itse en koe ansaitsevani mitään mitä ISIS -soturi ansaitsee. Haluan tosin enemmän palkkaa kuin he.)

En väitä että maahanmuuttokriitikot olisivat kaikki esimerkiksi heittelemässä VOK -polttopulloja. Aivan samoin kuin Mikael Torppa on mielestäni sympaattinen kreationisti. (Ja Mika Niikkokin muistuttaa lähinnä hieman häiritsevällä asteella liioitellen kristillistä hanua.) Silti on syytä muistaa että uhkapuhe vaikuttaa "yksittäisiin hulluihin". Tässä on syy-yhteyttä. Tästä syy-yhteydestä tosin puhutaan. Toisin kuin kreationistien kohdalla. (Osittain kenties siksi että evolutionistit ja ateistit ovat skientistejä joista ihmisoikeuksista kiinnostuneet humanistit helposti kinastelevat joidenkin luonnontiede-humanismi -skismojen vuoksi. On vaikeampaa nähdä jonkinlaista kina-vihollista avuntarvitsijana.) Moni kun näkee että uskonnollinen oikeutus olisi jokin eriytinen puolustus ja se että jokin tapa ei ole uskonnollinen tekisi siitä jotenkin vähemmän oikeutetun. (Naisten ympärileikkauksessa tämän sävyisiä argumentteja on esiintynyt esimerkiksi Arman Alizadilla.)

Näkisin jopa niin että perusongelma on siinä että ideologiat asetetaan ihmisten yli. (Joka on liitoksissa siihen että uskonto nähdään erityisenä oikeutuksena yhtään millekään, kuten ympärileikkauksille.) Kun maailmankuvakisassa pitää voittaa sota - yhteiskunnan ja oman hengen jatkuvuuden uhalla - käy helposti niin että vihollista kohdellaan julmasti ja tämän nähdään olevan oikeutettua. Paradoksi on siinä että uskonto jolla on oikeutus teoilleen ja joka tekee paniikkireaktioista ymmärrettäviä ja johtohahmojensa väärintekemisistä hyssyteltäviä asioita menettää oikeutuksensa teoilleen. Ne uskonnot jotka kykenevät näkemään vihollisensa ihmisenä - sellaisena joka nyt ei oletusarvoisesti vaikka suunnittele kansanmurhaa niin että jos heitetään esimerkki lennosta niin vaatisi kunnon todisteet heti eikä miettisi vasta sitten kun asiasta on monta kertaa muistutettu ja lakimiehiin viittaamiset alkaavat tulemaan kotisoittoihin - eivät joudu näitä oikeutuksiaan edes perustelemaan koska ne ovat ilmiselviä myös "vihollisille".

Kreationisteja ja maahanmuuttokriitikoita lähestytään usein "tyhmyyskortti" -edellä. (Jossain määrin maahanmuuttokriitikoiden käyttämä "kännissä-läpällä" -teemainen puolustus tukee ja elää tästä ilmapiiristä.) Tämä on kenties jossain määrin ymmärrettävää. (Jos katsoo niitä argumentteja ja kaikkea, you know.) Mutta itse näen että he ovat ovelia ja liiankin strategisia. Kyseessä heidän kokemuksissaan kinan takana ovat aina isot, yleensä yhteiskunnan jatkuvuuden kokoiset, panokset. Tämä mielessään he miettivät asiaa strategisesti ja pelinä ja pelaavat tietenkin vain voittaakseen. Ei ihme jos tässä ilmapiirissä kaikki keinot ovat sallittuja. Eikä ole ihme jos mustamaalaus-valkopesu johtaa tässä kontekstissa siihen että rikoksiakin tekevät uskovaiset ovat viattomia kuin pulmuset ja uskonnon nykyhetkessä tekemät ongelmat voidaan tyystin ohittaa. (Menneisyyden pahuuksia voidaan tunnustaa jotta vaikutetaan kriittisiltä. Puolimatka käyttää tätä temppua aika useinkin. Kun tunnustetaan virhe jossain sadan vuoden takaisessa kristillisyydessä korostetaan miten nykykristityt ovat eettisempiä.) Ja vihollisen mustamaalaaminen on tietenkin keino johon on turvauduttava koska riskit ovat niin kovat. Kysymys on siitä että maahanmuuttokeskustelu ja kreationismi muuttuvat valtaistuinpeliksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Pitkät jargonit, kuka näitä sitten oikein jakselee, asiaa. Mutta siis, havaintojeni mukaan uskontovirus oikeasti syö aivoja niin, ettei niiden omistaja aina enää tiedosta kehnoa tilaansa oikein millään ilveellä. Eräskin, voisi sanoa jopa jeesustakin pyhempi fundamentalisti totesi kerran kun homoudesta keskusteltiin, että "niin, ehe he he, sanoohan ne jotkut niinkin että ne sellaiset homot pitäisi tapppaa, eh he he".

Tiedustelin pöyristykseltäni, että kumpikohan lienee isompi synti, ihmisen tappaminen vai homous. Vastausta ei kuulunut, joten häippäsin pikaisesti paikalta ;-• Duf, kunhan vaan siis hyvää sanomaa levitetään, mutta mitä hyvää sanomaa sellainen on joka jo itse sössitään heti lähdössä 6-0?!

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Hauskaa että tartuit tuohon alun sitaattiin. Se on tarkoituksella vähän sellainen monella tavalla tulkittava juttu. Että kehen viitataan missäkin kontekstissa. Merkitykset muuttuvat syvästi. Viittaanko itse olevani armottomien kristillisten katkeroittama? Ehdottomasti. En pyri mitenkään salailemaan omia luonnehäiriöitäni.

Toisaalta itse teksti voi olla sellainen että jos pelätään vääräoppistumista niin sitten siitä tulee uhka. Ja tilanne ruokkii ongelmia jotka ruokkivat tilannetta....

Toimituksen poiminnat