*

Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Aidon Avioliiton teatterissa ei ole tulipaloa

  • Sikamaista menoa. (Kuva MTT:n tutkimusasemalta, jossa työskentelin.)
    Sikamaista menoa. (Kuva MTT:n tutkimusasemalta, jossa työskentelin.)

Olen itse sekä sananvapauden että sananvastuun kannattaja. Tämä on tietenkin hankalasti yhteensovitettava asia. Olen kuitenkin rakennellut päähäni jonkinlaisen kyhäelmän teemasta. Voitaisiin sanoa että valistuksen ja vapauden hengessä on syytä puolustaa vihollisiensa oikeutta sanoa mielipiteensä. Toisaalta rajoituksia on syytä antaa. On esimerkiksi syytä miettiä mitä tarkoittaa "Tulipalon" huutaminen täpötäydessä teatterissa silloin kun talo ei ole tulessa. (Valistushenkisesti voidaan sanoa että väärät hälytykset, epätodet varoitukset, voidaan sensuroida mutta tässä kohden uhka ja sen relevanssi on usein hyvin maailmankuvallisesti perusteltu. Ja monissa kysymyksissä ehdotonta ja absoluuttista asiaa tuskin edes on.)

Tässä kohden otan esiin Susanna Koivulan. Mielipiteeni hänestä ei varmasti ole salaisuus.  Voisin keksiä hänelle monenlaisia vähemmän kohteliaita nimityksiä. Mutta se ei ole tässä tarpeellista. Meillä on ollut kahnauksia ja hän on esimerkiksi sananvapaudellisesti estänyt kommentointini hänen ketjuunsa. Varmasti pääasiassa siksi että olen muistuttanut häntä siitä että hän usutti "taisteluhiirensä" häiriköimään minua sen jälkeen kun olin kirjoittanut mielipiteistäni ja kokemuksistani joita "Aitoon Avioliittoon" on liittynyt. Hänen tuorein blogauksensa puhui sananvapauden hinnasta. Mielestäni otsikon allegoria oli hieno sillä tavallaa sananvapauden puolustaminen monesti demonstroidaan ja todistetaan sillä että vastassa on joku joka ei sananvapaudesta pidä. "Tuikituntematon sateenkaariakitivisti otti yhteyttä esimieheeni, työtoveriini ja minuun esittäen, etten saisi kirjoittaa avioliittolaista ja toimia virassani samanaikaisesti! Tämä henkilö X peräsi minulta ”vastuuta” sähköpostitse, kun olin sananvapauden nojalla blogiini kirjoittanut, että avioliittolaki tulisi säilyttää entisellään." ... "Sananvapaus ja vastuu ovat joidenkin mielissä kääntyneet tällaiseksi parivaljakoksi: sananvapaus ja hinta. Sananvapauteen liittyvä vastuu nähdään velvoitteena maksaa hintaa siitä, jos sattuu puhumaan tai kirjoittamaan vastoin toisten (poliittisia ja ideologisia) toiveita ja intressejä. On siis varauduttava seuraamuksiin ja vikisemättä kannettava ne."

Tämänlaista ei tietenkään voi hyväksyä.

Koivulan käsitteleminen on mautonta ja asiatonta.
1: Kysymys on siitä että saako töissäkäyvillä ylipäätään olla mielipiteitä? Tämä on hyvin ärsyttävä teema sillä esimerkiksi ollessani itse MTT:n sikalassa minun työpaikallani keskusteltiin aika paljon valokuvaamisen ja mielipiteiden ilmaisemisen välisestä suhteesta. Teimme eläinten hyvinvointiin liittyviä tutkimuksia ja ruokintatutkimuksia joihin liittyi vaitiolovelvollisuus. Ja paineita ja erilaisia viiteryhmiä maatalouden pyörittäjistä kettutyttöihin oli tässä kontekstissa olemassa. Vastaukset eivät olleet ilmiselvästi sitä että kaikkea saa sanoa tai että jostain eläinten käsittelyn eettisistä asioista ei saisi kertoa vaikka ne olisivatkin virallisesti salaisuuksia. Tässä haettiinkin juuri tervettä kontekstia sen "tulipalon huutamisen" ja "vihollien mielipiteenilmaisun puolustamisen" välillä.
2: Suomessa uskonnollisen mielipiteen vuoksi ei pidä rajoittaa. Ihmistä ei saa torjua töistä siitä mitä mieltä hän on vaan sen mukaan noudattaako hän työtään tehdessään lakia. Tässä kohden ei riitä se että pitää vaikeana uskoa sitä että tietyn mielipiteensä pystyisi pitämään sisällään. Tässä on näytettävä että mielipide näkyy töissä ja vaikuttaa niihin tavalla jotka ovat laittomia. Tässä kohden nykyaika on kätevää. Jos minun nuoruudessani uskonnonopettajistani muutama oikeasti livautteli mielipiteitä jotka rikkoivat lain määräämiä rajoja, he pääsivät tilanteesta koska tilanne oli aina sana vastaan sana. Nykyään opettajista saadaan videokuvaa, kuten tuoreesti sosiaalisessa mediassa räjähdysmäisesti levinnyt pimahdusvideo näytti.
3: Sananvastuu on liioiteltuna hankala. On toki selvää että sanomisista tulee olla joskus seurauksia. Esimerkiksi tappouhkauksesta tulee voida saada tuomioita. Silti ei voida sanoa että sananvapaudesta olisi hienoa tulla vastuuta. Muutenhan Pohjois-Koreassa olisi tilanteet kivast. Sananvapaus olisi kunnossa ja sanomisista on vain vastuuta. Ei tuohon voi sanoa muuta kuin että "ei noin".

Nykyään onkin havaittavissa paljon ongelmallisia reaktioita Aitoa Avioliittoa vastaan. Vaikka kohde minun päässäni ei tietenkään voisi olla suunnilleen mitenkään parempi mahdollinen, tämänlaisista asioista on pidättäydyttävä. Menen jopa niin pitkälle että sanon että jokainen joka tekee Koivulalle tämänlaisia tempauksia on virallisesti minun vihamieheni. (Joskus vihollisen viholliset eivät ole ystäviä, ainakaan minulle. Kysymys ei ole puolista vaan siitä miten ihmisiä kohdellaan!)

Sananvapausfilosofisesti tilanne on hyvinkin mutkaisa.

On helppoa vastustaa sensuuria mutta kannattaa rajoitteita. On hyvin helppoa puolustaa sananvapatta absoluuttina jos ei mieti mitä kaikkea sanominen ja ilmaisu ylipäätään on. Toki Koivula kirjoittaa julkisesti tekstejä, jotka ovat monista loukkaavia ja voivat lähennellä henkistä väkivaltaa. Niit tulee sada kyseenalaistaa. Ei voida nähdä että asia korjataan sillä että torjutaan jokin mielipide ja vaaditaan valtiolta dogmaa.

Koivulalle tämä seuraavaksi esättämäni ajatus saattaa olla jäänyt aavistuksen vieraaksi. "puhdistakaa naisen ja miehen välisen avioliiton maine ja asettakaa lapsen oikeudet aikuisten toiveiden edelle, vaikkei aikuiset teitä siitä kiittäisi." Hän sanoo mitä mieltä ihmisten tulee olla ja tämä itsessään on vaatimus sananvapauden rajoittamisesta. Sellainen on aika tyhmä temppu tehdä sananvapautta puolustavaan tekstiin. Koivula vaan tuskin on reflektoinut asiaa. Tosin Koivulaa tuskin haittaa, silllä tämä esittämiseni on kuitenkin tukemassa hänen sananvapauttaan.

Sananvapauden ja sananvastuun kannalta hyvin kiinnostava kuoppa. Sillä vaikka Koivula lähestyy asiaa siten että toinen puoli on selvästi mielipiteenvapautta ja toinen sensuuria niin tosiasiassa molemmissa on kysymys ilmaisemiseta. Ilmaisemisesta johon liittyy vapauksien rajoittamista. Kysymys ei voi olla pelkästään vapaudesta. Sillä jos mielipide pitää sisällään keskenään ristiriitaista poissulkemista ne molemmat eivät voi toteutua samanaikaisesti.

Monesti sensuuriksi nähdään se että jotain asiaa ei saa sanoa jossain yhteydessä. Toki on selvää että Koivulan työpaikalle sanojatkin ovat noudattaneet sananvapautta. He ovat sanoneet mielipiteitään ääneen. Kaikki heidän tekosensa on liittyneet kirjalliseen ja suulliseen sanomiseen. Se että soittaa työpaikalle on suun käyttämistä ja tässä varmasti ilmaistaan mielipide siitä olisiko oikein että tietyn mielipiteen kanssa käydään töissä. Ongelmana on se, että tämänlainen "tiedottaminen" pitää usein sisällään käskyn ja kehotuksen. Työnantajaa vaaditaan antamaan potkut. Tämä on jotain muutakin kuin sitä että ilmaistaan mielipide, siinä on rajoittamista mukana.

Koivula itsekin toki puolustaa lakia, joka rajoittaa ihmisten tekemisiä ja tämänlaatuinen poissulkeinen ei ole ainakaan vapauden lisäämistä. (Tässä menee sekaisin se että saa olla jotain mieltä ja että kaikkien muidenkin olisi noudatettava sitä. Mielipide itsessään on vapausasteisuuden lisääntymistä. Yleinen normatiivi joka torjuu mahdollisuuksia on niiden poissulkemista eli rajoittamista.) Tässä mielessä voidaan sanoa että on olemassa hyväksyttäviä ja ei-hyväksyttäviä asioita.

Hyväksyttävää ei ole se, että aletaan puhumaan kirjarovioista (tai jopa ihmisrovioista) kuten Aidon Avioliiton kirjamessuständin kohdalla kävi. Hyväksyttävää on sen sijaan se että Aito Avioliitto -ständi poistetaan kirjamessuilta jos nämä eivät ole noudattaneet kirjamessuvarausasioita. Molemmissa mielipiteen näkyvyyttä ja sen vaikutusvaltaa toki rajoitetaan jollain tavalla. Mutta se miten tämä tehdään on syvältä ytimeltään oleellisesti erilaista. Yleiset ei-julmat säännöt vaikka tilavuokraamisesta ja paikanvaraamisesta eivät ole jotain jota saa säätää vain ei-kristityille. Kaikkia koskevat samat säännöt. Aidon Avioliiton teatterissa ei ole tulipaloa eikä sitä pidä sinne sytyttääkään!

Koivula ei toki selvästi ole sisäistänyt asioita kovin hienovaraisesti. Hän esimerkiksi mainitsee sensuurin ja asiattomuuden listauksessaan, että "Kyllä, voit täysin vapaasti kertoa mitä ajattelet avioliitosta ja perheestä, mutta sinun vastuullasi on se, että sanomme sinua idiootiksi ja eristämme sinut sosiaalisesti." Tässä kohden Koivula sekoittaa kritiikin ja sensuurin. Ero on kuitenkin suuri. Kritiikki on sitä että jotain sanotaan ääneen. Sensuuri on juuri jotain muuta. Se, että jotain pitää idioottina siksi että tällä on jokin mielipide on luvallinen. Aivan kuten sitä voi pitää sellaista toisen ihmisen arvostelua jossa tätä pitää moraalittomana jos tämä on ateisti tai syntisenä jos tämä on homoseksuaali joka harjoittaa homoseksiä. (Se miten objektiivisia nämä ovat on haastava ja usein maailmankuvallisesti asenteellinen kysymys.) Kritiikin saaminen on sitä sananvastuuta jossa toinen käyttää omaa sananvapauttaan ja ilmaisee mielipiteitä joita oma sananvapautesi harjoittaminen tuottaa. Jos se ei miellytä niin voi kyynel vaan. Kritiikin kieltäminen on sensuuria. Tämä on helppo muistaa kun miettii sitä miten Pohjois-Korean johtajan kritisoiminen on sananvapaudellisuutta ja kriitikkojen "uudelleenkouluttaminen" ja muu "katoaminen" ei sitä ole.

Tämä Koivulan valittama asia on sitä mielipiteenilmaisua jota voi tehdä. Se, että asia vedetään siihen että aletaan vetämään asiaa siihen että kannetaan tappouhkauksia postilaatikkoon, aletaan ottamaan yhteyttä pomoihin, aletaan vetämään puolisot ja heidän työssäolonsa mukaan kuvioon... ovat asiattomia.

Ei vain Aito Avioliitto.

Toki tähän liittyvässä keskustelussa on noussut esiin väitteitä että tämä olisi uusi asia. Koivula puhuu tässä hinnan nousemisesta kuin ilmiö olisi uusi. Lähinnä kohteet ovat uusi. Ja Susanna Koivulaa ja muita tuskin vaan on haitannut tämänlainen toiminta. Tällä on tietenkin haluttu demonisoida kaikki Aidon Avioliiton vastustajat kun taas Aidon Avioliiton puolustajat ovat viattomia uhreja jotka eivät koskaan sensuroi mitään missään.

Suomessa on aina harrastettu näitä asioita. Ne eivät vain ole usein kiinnostaneet kristittyjä koska se ei ole koskettanut heitä itseään. Esimerkiksi ateistejen kohtelu 1990 -luvulta nykypäivään (eli ajalta jolla olen itse aihetta seurannut, varhaisemmista minulla ei ole "sisäpiirintietoa" ja kovin syvää ymmärrystä) on ollut hyvin toistuvasti senlaatuisia että sananvastuun ja sanomisten hinnan kantaminen on ollut hyvinkin maksimaalista. Koivula puhuu asioista kuin ne olisivat uusi asia. Tämä on kuitenkin ollut enemmänkin maan tapa. Nyt valtasuhteet ovat vain muuttuneet ja entiset vallankäyttäjä-sensuroijat joko saavat omaan kovisteluunsa takaisin samanlaista kovistelua. Tai ovat paikoin jo heikommalla puolella kovisteltavina. Tätä muutos koetaan ilmapiirinmuutoksena jossa syntyy uusi ilmiö. Eikä sitä että vanhat maan tavat vain kontekstoituvat itseä ärsyttävällä tavalla. Koivulan teksteissä ja käytöksessä onkin ristiriitoja jotka alleviivaavat sitä että juuri tästä on yleensä ottaen aika usein kysymys.
1: Ensireaktio ateismiin on toki yhä nykyäänkin toistuvasti se että on syytä muistuttaa miten ateistilla ei ole taustamoraalia ja miten jonkun Weberin ideologisessa viitekehyksessä uskonnottomuus on vapaamatkustajuutta yhteiskunnassa. Se että näitä pitää tieteellisinä faktoina ei ole peruste kertoa aina tämä fakta ensimmäisenä. Ei sitä rammallekaan ensimmäisenä mennä kertomaan tieteellistä faktaa siitä että hän ei pysty kävelemään. Muutenkin loukkaavien tosiasioiden sanomista aina ensimmäisenä ei pidetä kohteliaana. Paitsi ateistien kohdalla.

Vihjaan kuitenkin että esimerkiksi itselleni on pomolle soitettu ja tiedotettu siitä minkälainen ihminen on tullut palkatuksi. Ideana oli tietenkin saada minulle potkut. Pomoni nauroi asialle eikä asiasta ollut minulle mitään seurauksia. Mutta nämä eivät ole mitään tämän peräänsoittelijan ansioita. Hänen soittonsa piti sisällään intentioita. Se, että ne eivät toteutuneet ei merkitse. Ihmiset tulee tuomita sen mukaan että heidän ideaaliaan toteltaisiin ja sitten katsotaan mitä sen jälkeisistä tapahtumista seuraa. Jos muut tekevät moraalisemmin tässä ei ole tämän vallankäyttäjän hyveellisyydestä kysymys. Ihmiset eivät saa moraalisia valkopesuja sillä perusteella että ovat tehottomia inkompetentteja ääliöitä jotka eivät toimi tavoilla jotka relevantilla todennäköisyydellä johtavat heidän tavoittelemiinsa ja haluamiinsa lopputuloksiin! (Ja tämän kertominen heille päin naamaa on ilo ja kenties jopa moraalisesti suoraselkäisen ihmisen velvollisuus!)

Ironista on se, että Koivulan "taisteluhiiristä" valittamiseni on johtanut siihen että hän on bannivasaroinut minut blogistaan sananvapaudellisesti. Kenties siksi että hän näkee että hänen ystävänsä ovat keskustelleet ja tuoneet mielipiteitään esiin sananvapauden tiimoilla. Hän itse kuitenin valittaa linkkaamassani blogauksessa miten "Työsähköpostini roskaposti täyttyy kyllä edelleen, erään toisen aktivistin halventavista ja pilkallisista sähköposteista." Se on juuri se miltä tämä "mielipiteiden vapaa ilmaisu" johon Koivula ystäviään netissä kehotteli, johtaa. Toki tässä on vielä kysymys sananvapaudesta ja ongelmana ei olekaan se mitä yksilöt tekevät vaan massasta ja siihen käytettävissä olevasta ajasta.

Ilmeisesti näkyvyys näissä uskonto/maailmankuva/poliittinen kulttuurisota -keskusteluista voi johtaa ties mihin massapostittamiseen. Ja se on ihan sika ärsyttävää. Ei tosin välttämättä jotain joka pitäisi illegalisoida. Mutta jotain josta on ihan asiallista valittaa ja kertoa avoimesti miten ärsyttävää tämä on ; Olen jopa harkinnut sitä että tämänlaiset ärsytyspostailijat tulisi laittaa omilla nimillään lainattaviksi. Ei sensuroimalla vaan juuri levittämällä heidän mielipiteensä laajalle jotta ihmiset voivat päättää pitävätkö he näitä ihmisiä idiootteina (ja jotka saattavat sanoa tämän mielipiteensä sananvapaudellsiesti ääneen päin naamaa noille ihmisille). Ja haluavatko he olla heidän seurassaan ja vaikka asioida heidän omistamissaan liikkeissä. (Boikotti on täysin laillinen vaikuttamismetodi. Aidon Avioliiton ystävätkin boikotoivat ainakin nettipuheissaan homokampanjatuotteita!)

Oma perussääntöni on kuitenkin se että ei välttämättä kannata kohdella toisia ihmisiä niinkuin he muita ihmisiä kohtelevat. Sillä riskinä tässä on se, että muuttuu samanlaiseksi kuin tämä ihminen itse!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Herra Rahkonen, Aidon Avioliiton aktiivi on mielenkiintoisilla teillä. Hän sanoo : "Mikäli aktivistit lähtevät tällaiselle vainon tielle, niin he itse määrittelevät miten myös heitä tullaan kohtelemaan. Me emme tätä kulttuurisotaa aloittaneet, mutta jos meidät siihen vedetään mukaan, niin me tulemme sen käymään ja voitamme sen. Sateenkaariväki nyt määrittelee itse pelisäännöt, joilla sitten mennään."

Valitettavasti itse voin sanoa sen verran että jos vastapuoli käyttäisi vastaavaa logiikkaa niin nykymalli olisi täysin OK. Se, että "toinenkin tekee" on tu quoque -argumenttivirhe.

Toki Rahkosen vihjeettömyys odotettavissa olevasta on hupaisa. Homoseksuaalien oikeusasiat kun korreloivat negatiivisesti koulutuksen ja positiivisesti iän kanssa. On odotettavissa että fiksut saavat valtaa ja nuoret ovat kauemmin elossa. Joten asia tulee muuttumaan ja häviö on selvä. Että kannattaisiko kenties alkaa virittämään sitä tunnelmaa toisenlaiseksi jos kokee että ihmiskunta seuraa "siten makaa miten petaa" -logiikkaa jossa Rahkosen tapaan oikeutetaan kaikki mitä toisetkin ovat tehneet itselle. Että kun ne tekivät niin on luvallista ja OK.

Tämänlainen asenne ei ole OK. Ja kaikki sitä puolustvat Aidon Avioliiton ihmiset ovat pahoja. Tästä on heille asiallisesti sananvapauttaa samalla kun heidän liikkeissään ei asioida.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset