Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Kiusatun velvollisuudet

  • Tämä on synkkä ja surullinen aihe, mutta näin jälkiä ja nyt olen jäljillä.
    Tämä on synkkä ja surullinen aihe, mutta näin jälkiä ja nyt olen jäljillä.

Nykyään kiusaamisesta puhutaan aika paljon. Se näyttää olevan jopa viime päivien jonkinlainen suosikkiaihe. Aihe josta on puhuttava. Ja siitä onkin tärkeää puhua.

Ja se näyttää olevan peräti niitä harvoja asioita joiden vastustamisesta ollaan noin yleisesti ottaen samaa mieltä, puoluerajoista riippumatta. Tähän tuntuu kuitenkin liittyvän ajatuksia siitä että tämä puhuminen tarkoittaisi samaa kuin se, että kiusaaminen olisi nykyään yleisempää kuin ennen. Kuitenkin tilanne on eri asia. Omina kouluaikoina asiat olivat huonommin. Ei silloin ollut mitään KiVa -kouluja.
1: Tosin en ole täydellisen vakuuttunut siitä että KiVa -kouluissa näkyvät trendit johtuisivat pelkästään projektista. On vaikeaa erottaa yhteiskunnan yleistä kiusaamisen vähenemistä kun valtaosassa on KiVa -koulu ja vakuuttavin todiste näyttää olevan se että kiusaaminen valtakunnallisesti vähenee. Johtuuko tämä yhteiskuntamuutoksesta ja kuinka paljon projektista on hyvin vaikea kysymys. Kyllä se selvästi jotain toki vaikuttaa. Mutta monesti tuntuu että tälle yhdelle muuttujalle on ladattu kenties enemmän uskottavuutta kuin se ansaitsee. Yliarvostukset ja aliarvostukset kiinnostavat itseäni tälläisissä asioissa aika paljon.

Keskustelun yleisyydessä kuvioon tuleekin pari asiaa. Ne eivät ole nimenomaan suuren massan kohdalla kovin kauniita asioita. Ne nimittäin vihjaavat siitä mikä on tärkein kiusaamisen mahdollistaja. Ja toisaalta miten kiusaamisen vastustamiseen liittyy rakenteita jotka voidaan nähdä kiusattujen uudelleenkiusaamisena.

Ensimmäinen asia ; Sääliöt ovat pahempia kuin kiusaajat.

Olin vähintään yhtä outo lapsi kuin olen nyt outo aikuinen, joten sain oman osani. Tämä on taatusti jossain määrin vaikuttanut persoonallisuuteeni. Tämä ei ole läpeesnä huono asia. Olen esimerkiksi tottunut tulemaan toimeen ilman mitään "yhteisöä" joka "tukisi". Ja näin ollen minulle on tarjota hyvin vähän mitään relevantteja insentiivejä jos on vaikka uskonyhteisö joka harrastaa inhottavia asioita. (Ai että aiotte eristää sosiaalisesti? Be my guest. Kutsun sitä lahjaksi itselleni! Pahemmista teen rikosilmoituksia ilman että painaa mieltä koska kohdehan on mitä ansaitsevin. Good luck with that!) Tällä on varmasti ollut vaikutuksia siihen miten olen reagoinut moniin asioihin myöhemminkin.

Itselläni mieleenjäävintä on ollut se, että jo varsin varhain tiedostin että kiusaamisen paheksunta on yleensä hampaatonta mallia. Se on yksinkertaisesti sitä että sanotaan virallisissa kysymyksissä jotain sen suuntaista että "kiusaaminen on väärin". Tämä muistuttaa kuitenkin kognitiotiteestä tuttua teologisen korrektiuden käsitettä ; Nämä viralliset totuudet eivät näy ajatusmalleissa ja toimintamalleissa joita ihmiset arjessa käyttävät. Kiusaamisen vääryys on vain virallinen totuus joka elää suullisissa mielipideilmaisuissa.

Tästä seurasi se, että jos kiusaaja tekee jotain suuri yleisö varoo ja suojelee itseään ja katsoo sivusta. Tämä hiljainen enemmistö mahdollistaa kiusaamisen. Jos massa vaan ilmaisisi että kiusaaminen on väärin he voisivat halutessaan vaikka murskata jauhelihaksi minkä tahansa koulun kovimman öykkärin. Sata ihmistä voi tehdä kokolailla paljon. Se että he eivät murskaa ketään jauhelihaksi on kenties eettistä. Mutta se että he eivät tee mitään tätä pienempääkään on sitten aivan toinen lukunsa.

Itse suhtaudun kiusaajiini ymmärtäväisen pessimistisesti. ; He ovat minun silmissäni ikuisesti stigmatisoituja. Keskustelen heistä vain, jos keskustelunaiheena on se, että pitääkö luoda laki jossa koulukiusaajan temperamentti todetaan vialliseksi ja ennaltaehkäisevänä toimena heiltä kiellettäisiin (1) työnteko missään kontektissa missä heillä on minkäänlainen esimiesasema (2) yritysten perustaminen jossa on alaisena työntekijä (3) lasten ja koululaisten kanssa työskentely. Viimeisimpään kohtaan on jo nyt olemassa erilaisia rajoitteita.

Sääliöihin, eli ihmisiin jotka ovat katsoneet sivusta eivätkä tehneet mitään en sitten suhtaudu kunnioituksella. Heistä puuttuu hyvyys ja rohkeus. Osa näistä ihmisistä on tullut pyytämään minulle anteeksi tekemisiään ja olen nauttinut siitä että kun heiltä on tullut sen tyylisiä lausuntoja kuin että "heistä tuntui pahalta katsoa kiusaamista" niin olen muistuttanut että kyllä se taisi minulla olla pahemmin asiat siellä piirin sisäpuolella. En tunne näitä ihmisiä kohtaan mitään muuta kuin ajatuksia joiden kautta saan syvällistä ymmärtämistä japanilaisen kulttuurin viisaudesta, erityisesti seppukurituaalin, häpeän sekä aidon katumuksen suhteesta.

Tässä mielessä katson että kokemukseni ovat varsin asialliset ja maltilliset. Olenkin onnistunut reflektoimaan kokemuksiani syvällisesti parikymmentä vuotta joten olen tässä mielessä varsin loppuunasti hionut sen mitä mieltä tulen asiasta olemaan hautaan asti. ; Kiusaamisesta tulee tehdä rikos, ei sellainen johon suhtaudutaan lempeydellä tekijän nuoruuden vuoksi vaan jota pidetään rakauttavana asianhaarana ja kenties yksittäisesti sitovimpana ihmiskuvan määrittelijänä.

Toisaalta valtaosa kiusaamisenvastustajista harjoittaa jotain muuta.

Valtaosa keskustelijoista ei ole kiusaajia eikä kiusattuja. Asian paheksuminen on tätä kautta yleistä. Tämä on sinänsä positiivinen asia. Mutta siihen liittyy hyvin kyynisiä sävyjä. Sillä tässä kiusatut muuttuvat käytännössä aikamoisen ideologiapuheen kohteiksi.

Kiusaamispuhetta koskee oikestaan sama kuin kaikkea moraalia. Siitä tulee helposti moralismia tai itsetehostusta. Moni ihminen glorifioi itseään ostamalla hienoja asioita. Osa ihmisistä alleviivaa sitä miten hyviä ihmisiä he ovat. Tässä prosessissa kiusaaminen muuttuu joksikin johon kantaa ottava ei itse asiassa auta kiusattuja vaan itsekorostaa ei-kiusaamista vähentävillä tavoilla sitä että on itse niin maan mainio tyyppi.

Ja lisäksi tähän liittyy asioita joita myydään optimismilla ja humaaniudella mutta jotka ovat oikeastaan päinvastaisia. Tämänlaisesta saa aika vahvan mielikuvan jos katsoo kiusattuna vaikkapa Arman Alizadin ja Meeri Koutaniemen "Pahan Jälkeen" -sarjaa. (Sarjan kiusaamisjakson katsominen herätti itsessäni lähinnä kiukkua, ärsytystä ja matalamielistä kostonhimoa.) Sarjan teemana on toki yleisestikin ottaen se että vaikeuksien jälkeen on noustu optimismiin ja onnellisuuteen. On toki hyvä tiedottaa että kaikki eivät jää minun laillani ikiajoiksi lillimään kaunaisuuteensa. Mutta tässä tulee sitten sivutuotteena pari asiaa;
1: Se itse asiassa tuppaa vähättelemään kiusaamisen pahuutta. Vaikutuksien vähättely kun iskee monille tehokkasti kuin seuarusetiikka. Jos kiusaaminen ei tee kovia vaikutuksia pitkäksi aikaa niin sitten se ei tietenkään ole yhtä vaarallinen ja vakava asia.
2: Uhrille alkaa kerääntymään velvollisuuksia jotta hän olisi kunnollinen uhri. Kunnon moraalipuheessa pahan täytyy olla joko kunnolla paha tai vaihtoehtoisesti hoivattava hairahtunut. Mutta kaikissa osapuolissa uhrin täytyy olla pitkämielinen ja lempeä ja anteeksiantava.

Kävin tästä jälkimmäisestä avautumassa, kenties hieman tarpeettoman emotionaalisesti, Tarja Kaltiomaan blogin puolella. Hän kun selitti että "Kiusaamisesta syntyy syyllisyyden taakka kiusaajalle ja ehkä vihaa tai kostonhalua tai muita tunteita kiusatulle. Näitä tunteita aikuisena pitää pystyä käsittelemään, jotta voi tulla itsensä ja muiden ihmisten kanssa toimeen." Minulla on velvollisuuksia olla kiusaamatta. Ei minulla ole mitään velvollisuuksia olla rakastettava ihminen joka tulee toimeen muiden kanssa jos hoidan työni. (Miksi ylipäätään haluaisin tulla toimeen ihmisjoukon kanssa joka koostuu epämääräisestä määrästä sääliöitä? Missä oli se insentiivi minulle itselleni tästä toimeentulemisesta heidän kanssaan?) En myöskään ymmärrä että mitä ne kiusaajat oikein edes tekevät siellä muiden kansalaisten keskuudessa jonain samanarvoisina, ilman että ovat minkäänlaist vankilatuomiota tai vastaavaa syyllisyydenpoistoprosessia läpikäyneet.

Tällä asenteella, suoraan sanoen monoliittisella yksikulttuurisella läpikristillisyydellä, kun on synytnyt juuri oman kouluaikani strategia ; Luokanopettajani oli periaatteessa hyvä ihminen. Hän oli aika aktiivinen kristitty mutta noin yleisesti tämä ei ollut ongelma. Hän kuitenkin tuntui luottavan muutamaa astetta liikaa armeliaisuuteen ja neuvotteluun. Kiusaamistilanteet pyrittiin toisin sanoen hoitamaan siten että koulun jälkeen jäätiin sopimaan asioita. (Joka on tavallaan jälki-istunto kiusatulle.) Tässä sitten keskusteltiin kiusaajan motiivi asiasta. (On aina motivoivaa kuulla että miksi Tuomo ansaitsee kohtelunsa.) Ja sitten kotiin päästiin kun minä annoin tilanteen anteeksi. (Mitä en muuten ikinä tee. Anteeksianto tarkoitta minulle näin aikuisenakin melkolailla täsmälleen samaa kuin "haluan mennä kotiin".) Olin suorittanut velvollisuuteni ja kiusaaja oli saanut synninpäästönsä. Joten vanhoille tavoille voitiin palata.

Keskustelujen suhde oli tässä suhteessa vähän kuin paatuneiden syntisten ehtoollisellakäynti. Sitä käydään katumassa ja saamassa armo säännöllisesti mutta mitään tämä teologisesti korrekti pahoillaanolo ei muuta maailmassa. (Olin tästä huolimatta kristitty lähes parikymppiseksi asti. Mikä on itse asiassa sinänsä ällistyttävää. Nykytemperamentillani olisin kääntynyt kyyniseksi ateistiksi jo viimeistään neljännellä luokalla.)

Olen huono uhri. Ja niin muuten ovat monet niistä jotka minua avoimemmin teeskentelevät roolinsa. On selvää että valtaosassa prosessissa ei ole kysymys kiusatun auttamisesta tai edes kiusaamisesta. Vaan siitä että puuttuja joko tehostaa omaa minäkuvaansa ja identiteettiään hyvänä ihmisenä välittämättä siitä vaikuttaako hänen toimensa maailmaan mitenkään. Tai sitten päästään siihen sloganiin jonka mieleeni generoin jo ennen ala-asteen loppumista. "Koulu on tehnyt parhaansa" tarkoittaa "koulu on tehnyt kaikkensa pestäkseen rehtorin vastuun asiasta".

Loppukannanotto

Kiusaamiskeskustelun jännittävin puoli onkin siinä että se on tavallisen hiljaisen enemmistön hallussa. Eli ryhmän joka on todennäköisesti silmissäni eniten syyllinen koko ilmiöön. Isojen massojen ideologinen tausta on se joka ohjaa siihen ketkä ovat asiallisia kiusaamisen kohteita. (Nykyään ideologiset kinat varmasti lisäävät "suvakkien", "maahanmuuttajien" ja "natseiksi nähtyjen" kiusaamista. Nuoruudesesani aiheet olivat toiset. Kuten se että olit omituinen rimpula joka oli huono urheilussa.) Isot massat sallivat kiusaamisen tapahtumisen sillä että eivät puutu asioihin muuta kuin jossain ei-kiusaamistilanteessa. (Aikuisetkaan eivät muuten usein auta jos jotakuta pahoinpidellään kadulla. Vartijana näitä tilanteita oli ikävä ellei jopa halveksuttava katsoa. Mikään ei muutu koska ihmiset eivät karkeasti ottaen muutu. Temperamenttityyppi näyttää pysyvän jopa uskontoon kääntyvillä.)

Toisaalta kiusaamispuheessa onkin pääasissa kyseessä tämän suuren enemmistön itsekorostuksesta. Ja tästä seuraa se jännittävin piirre. Jos moittii sitä miten kiusaamiseen puututaan muuttuu retorisesta taikaiskusta kiusaamisen kannattajaksi. Jos esimerkiksi moittii optimismi-humanistista uhrin velvoittamista ja selittää siihen liittyviä sloganeita ja kiusattu sanoo että tuonlaiset iskulauseet eivät muuta mitään, ei kiusaamista niin kovasti ja itsekorostavasti kannattava mieti että miten hän voisi torjua kiusaamista tehokkaasti. Sen sijaan hän pahastuu siitä että tälläinen moite tarkoittaa sitä että mitään ei saa yrittää ja kiusaamista täytyisi vain sallia. Itse näen että kiusaamista on lähinnä torjuttava tehokkaasti. Ja valitettavasti vaikka suuri osa kuuntelisi KiVa -kouluja ja hurskaan opettajan iltapäiväkeskusteluja niin silti jää jäljelle sellaisia jämäosia joiden kohdalla tehokas tuntuu aika monesti tuntuvan samalta kuin armoton. Tämän itsekin pidän mielessäni aina kun näen jonkun entisen kiusaajani vaikkapa kadulla tai baarissa. Pyrin aina tekemään itseni tiettäväksi ja ilmaisemaan että taatusti muistan keitä he ovat, ja että he ovat omat "uudet mahdollisuutensa" käyttäneet jo parikymmentä vuotta sitten. Että lainalla kulkevat jo nyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat