Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Vae victis!

  • Minä reippaan leikkimielisessä käsilukossa muutama vuosi sitten.
    Minä reippaan leikkimielisessä käsilukossa muutama vuosi sitten.

Se, mitä opin "Uncommon Descent" -blogin pitkäaikaisella ja tarkalla seuraamisella oli se, että se valkopesi omaa historiaansa. Kaava meni sillä tavalla että sinne kirjoitettiin tekstejä. Koska luotettiin että ne olivat vain sisäpiirin luettavissa, niihin pääsi välistä aikamoisia ylilyöntejä. Sitten kun ylilyönti nosti negatiivista julkisuutta ryhmän ulkopuolella, nämä tekstit yleensä poistettiin. Joissain harvinaisissa tapauksissa uudelleenkirjoitettiin. Ja sitten leikittiin että mitään ei ole kirjoitettukaan. Tämä oli alustan harjoittama kirjoituskäytäntö. Tästä syntyy tietenkin samalla tilanne jossa lukeminen ja kommentointi alkaa vaatimaan ruudunkaappauksia.

Tätä on hyvä soveltaa. Jotkin tahot harjoittavat tätä. Ja ruudunkaappausten ja heidän 404 -viestittelynsä välinen ristiriita tuottaa aivan vastaavia tilanteita. Ja jotkut harrastavat tätä säännöllisesti. Kyseessä on jonkinlainen ihmistyyppi. (Minun silmissäni paheksuttava ihmistyyppi. Sellainen jota tekisi mieli sanoa säälittäväksi, ellei säälittävyydessä olisi muitakin konnotaatioita kuin jonkinlaista ylemmyydentunnetta. ) Jukka-Pekka Rahkosella on hieman samantapainen suhtautuminen menneisyydenkäsittelyyn. Tästä hyvä esimerkki on hänen tuore kulttuurisota -avautumisensa facebookin puolella. Tämä onkin jo tuotu esille Uuden Suomen puolellakin.

Lausunnossa on kaksi vaihetta. Vihollisen käytänteistä luodaan hyvin ärjy kuva. "Sateenkaariaktivistit eivät tunne armoa ja he ovat täysin kohtuuttomia. Heillä ei ole mitään käsitystä sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittamisesta." Ja sitten toinen osa on taisteluunkutsu. "Mikäli aktivistit lähtevät tällaiselle vainon tielle, niin he itse määrittelevät miten myös heitä tullaan kohtelemaan. Me emme tätä kulttuurisotaa aloittaneet, mutta jos meidät siihen vedetään mukaan, niin me tulemme sen käymään ja voitamme sen. Sateenkaariväki nyt määrittelee itse pelisäännöt, joilla sitten mennään."

On selvää että tässä on kysymys uhittelusta. ; Logiikka sanoo suoraan että jos ensin kuvataan kauheuksia ja sitten puhutaan samalla mitalla vastaamisesta niin se kertoo intentiosta käyttää noita aluksi kuvattuja kauheuksia erimielisiin. Tämä on se viesti jonka Rahkonen halusi omilleen sanoa, mutta joka sitten oli poistettava kun se vuoti tämän sisäpiirin ulkopuolelle. ; Lisähuota aiheuttaa se että nykytilan nähdään riittävän. On toki selvää että tässä kohden on kyseessä "maan tavasta", jossa homoseksuaalien vastustajat ovat uusi kohde. On tapahtunut ylilyöntejä joita ei voi puolustaa. (Tai ainakaan minä en puolusta koska minulle on tehty aivan täsmälleen vastaavia asioita henkilökohtaisesti ja arvatkaa olenko antanut mitään näistä tapahtumista anteeksi yhdellekään niihin osallistuneista? Arvatkaa ansaitsevatko he tätä silmissäni koskaan? Arvatkaa mitä sanon sellaisesta uskonnosta jonka Jumala kuvataan edes säällisesti oikeudenmukaisena ja joka tarjoaa armeliaasti näille ihmisille minkäänlaista mahdollisuutta johonkin Paratiisiin pääsemiseen? Tästä voidaan päätellä miten puolustamisen ulkopuolelle nämä väärinkohtelut koen ja määritän.)

Mutta Rahkonen laajentaa tämän kaikkiin. Tämä on reaktiona emotionaalisesti ymmärrettävä. Mutta saman tien sitä sitten voitaisiin sanoa että kristityt loivat ja aloittivat ns. saatanapaniikin ja tässä yhteydessä loivat laajan viitekehyksen jossa toimitaan. ; Voitaisiin jopa sanoa että kristityt loivat pelisäännöt ja itselleen vihamielisen hengen sillä että tietty vähemmistö ei osannut olla kunnolla. Selvää on toki myös se että jos homoseksuaalien puolustajat tekevät vastaavia ylilyöntejä ne synnyttävät samanlaisia vastareaktioita. Mutta ei. Kristityt eivät ole mitään passiivisia kohteita jotka eivät ole tehneet mitään ennen. Että he vain reagoivat johonkin uuteen.

Voidaan miettiä mitä kristillinen monokulttuuri on tehnyt homoseksuaaleille. Esimerkiksi homoille on harrastettu erityistä terapiaa (aversion therapy), joka on ollut melkoisen julmaa menoa sähköshokkeineen ja muine nykyajan silmissä kidutukselle tai minun BDSM -sessioille maistuvia situaatioita. Tätä on tapahtunut aikoina jonka ajalta eläneitä kristittyjä ja homoseksuaaleja on yhä tänäkin päivänä elossa. Miksi nämä homot eivät voi sanoa olleensa passiivisia uhreja jotka saisivat sitten vain harjoittaa pelisääntöjä jotka "kristityt ovat yksin määrittäneet" (joka on mukaelma Rahkosen lausunnossa olleesta lausahduksesta) ja jotenkin väistäisivät vastuun siitä että he itse tosiasiassa ovat ne jotka päättävät näitä sääntöjä noudattaa ja mennä vihollisensa tasolle. Jokainen historiaa tunteva tietää Alan Turingin kohtalon. Ja tietää myös sen, että Alan Turing ei ollut anomalia. Näin kristityt ovat todella aidosti kohdelleet sateenkaariväkeä. Ja kyse ei ole muutamasta hullusta - kuten niitä minua ja Susanna Koivulaa häiriköineet ääliöt - vaan säädöksistä joita on valtavirran voimalla demokratiassa naputettu lakiin!

Ja jos "ensin menemistä" katsotaan voidaan palata historiaa kenties hieman pidemmällekin. Aikaan jolloin värintekoja kokeneet ja väärintekojen tehneet eivät ole enää olleet elossa. Jos Rahkosen "samalla mitalla" -meininki olisi asiallista, niin saman tien voitaisiin sanoa että maassamme on ollut aika jolloin jumalanpilkasta on tarjottu kuolemantuomiota. Jumalanpilkasta sai todella kuolemanrangaistuksen aina vuoteen 1823. Silloin Venäjän Keisari muutti kuolemanrangaistuksen sisältöä Siperia -rankaisulla. Muodollisesti kuolemalla rangaistavana jumalanpilkka säilyi vuoteen 1889 saakka. Tästä ei ole niin hirveästi aikaa jos mietitään historiallisesta perspektiivistä.

Miksi sitten saman tien ei sanottaisi että ateistien olisi asiallista jotenkin tehdä vastaavia tuomioita vastaavanlaisista vääräoppisuusrikoksista samalla mitalla? Koska he ovat parempia ja moraalisempia ihmisiä! Itse kehotan tässä mielessä tiettyyn armeliaisuuteen. Kun katsoo kuoppaan ja näkee siellä ihmishirviöitä, on hyvä miettiä että jos heitä lähtee haukkumaan ja moittimaan niin kannattaako sitten seuraavassa lauseessa muuttua täsmälleen samanlaiseksi. Että eletäänkö potut pottuina -julmuudessa jossa saa vaan kostaa ilman mitään syyllisyyttä. Vai eletäänkö  vastuullisten ja järkevien aikuisten maailmassa jossa vastuu on aina tekijällä ja tu quoque on argumentaatiovirhe. Ja jossa rehtiys tarkoittaa sitä että omien sanojen takana seistään sen sijaan että niitä deletoitaisiin ja väitettäisiin ei-sanoituiksi.

Mutta toki tämän viestin saaminen läpi voi olla vaikeaa. Keskustelukumppani modifioi error 404:n avulla lähihistoriaa ja leikkii että deleetionappula on aikakone jonka kautta se mitä hän on sanonut muuttuu ei-koskaan-sanotuksi. Keskustelukumppani ei ymmärrä, että maailma ei toimi kuten armonpyyntö kristitylle. Että ehtoollisen jälkeen on kuin tekoa ei enää olisikaan. Evidenssi tai seurausten pyyhkiminen eivät tee tehtyä tekemättömäksi. Kun tälläinen aikakoneajattelu on pinnalla, ja jossa kriisitilanteessa ei tunnusteta omia ajatuksia ja asenteita vaan pyyhitään niihin liittyvä evidenssi, on selvää että historiaan ja menneisyyteen ei suhtauduta sellaisella perinteisesti rationaaliseksi nähdyllä tavalla. Ei tässä sitten oikeastaan voi muuta kuin kysellä että "kuka olikaan ensin ja kuka tätä kautta määritteli sen mikä on häviäjän osa niin että vastuu on vain niillä jotka yksin ovat tämän pelikentän ehdot määritelleet"? Olisiko se jonka maailmankuvan valtakäytänteet ovat vallassa ja jota yritetään korjata jollain josta mainostetaan esimerkiksi sellaisia asioita että se olisi jotenkin kulttuurien piirissä ainutlaatuista, että kaikissa kulttuureissa avioliitto on miehen ja naisen välinen..

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset