Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Ateistit islamia varomassa?

Eräs hyvin toistuva väite on että ateistit tosiasiassa todistavat että kristityt ovat hyviä uskovaisia ja islamilaiset eivät. Ja todisteeksi tästä käytetään sitä että he moittivat kristittyjä. Argumentti on niin toistuva että sitä kutsutaan ateistien piireissä fatwakateudeksi tai (fatwaenvyksi). Nimeämisessä on tiettyä ironisuutta. Mutta sen takana on aika paljon.

Ensimmäinen ajatus on tietenkin se, että tämänlainen strategia on monin paikoin hämmentävän yleinen. Ja se on huono strategia. Tämän huonouden taas voi tuoda esiin ottamalla viittauksia poliittisesti erikoiseen suuntaan  ; Taatusti ei-liberalien puolelle asettautunut Marko Hamilo on puhunut nihilaatiosta, eli argumenttirakenteista joissa kritiikki väistetään ennustamalla kritiikin tuleminen. Tämänlainen epäkeskustelu on jotain josta hän ei pidä esimerkiksi psykoterapeuteissa. Mutta keino on tietenkin sellainen että tätä voidaan käyttää muuallakin.

Lisäksi lausuma on ytimeltään hyvin epätosi. Voidaan viitata vaikka Raif Badawiin joka on ateistibloggari joka on ollut ruoskittavana siksi että kirjoittaa maailmankuvallisia internettiin. Tässä kohden joku voisi sanoa että kyseessä ovat ei-länsimaiset ateistit. Ja että länsimaissa on eri tavalla, meillä olisivat konservatiiveja uskontokeskeisyyksiä vastaan eli liberaaleja. Ja tästä seuraisi se, että he suhtautuisivat uskontojen tekemiin vääryyksiin eri tavalla sen mukaan onko tekijä kristitty vai islaminuskoinen.

Maailmassa toki on kaksoisstandardeja. Ja usein ne liittyvät ideologiaan. Niiden näkeminen ei ole välttämättä kovinkaan typerää. Sitä voi saada samanlaisia hetkiä kuin minä tämänpäiväisen "Metro" -lehden ääressä. Siinä oikeuteen haastettu mies puhuu sananvapaudesta samalla kun korostuu että hän on halunnut kieltää "Koraanit", joka ei taida olla kovin sananvapaudellista oikein millään sanan relevantilla määritteellä. Joten kyllä tietenkin länsimaiset ateistit voisivat olla sellaisia.

Tässä kohden on kenties hyvä kysyä ateistilta. Kuten Hemant Mehtalta. Hän nimittäin blogasi siitä, miten Southern Poverty Law Center on nimennyt Maajid Nawazin ja Ayaan Hirsi Alin antimuslimiekstremisteiksi. Eli ongelmallisella tasolla muslimiesktremisteiksi. SPLC on tunnettu siitä että se pitää erilaisista viharyhmistä listoja. Molemmat ovat ateismissa näkyviä hahmoja. (Ja osaamattomuus tunnistaa näitä nimiä ja kyvyttömyys liittää heidät ateismiin viittaa että ihminen ei ole kovinkaan perillä koko aiheesta.)

Islamkritiikki onkin pinnalla jos puhutaan Sam Harrisista, Christopher Hitchensistä ja vastaavista. Voidaan jopa mainita että jotkut tunnetut youtube -äänet kuten Pat Condell ovat aina olleet islamkriittisiä - ja jopa muuttuneet vuosi vuodelta jyrkemmiksi islamkriittisyydessään. Nämä ovat länsimaisia että nimekkäitä. Ja kaikilla heillä on niissä haukutuissa kirjoissaan - kritiikin minimivaatimushan on kritiikin kohteen tunteminen, sano - on kaikkea muuta kuin mairittelevia mainintoja islamista ; Yleisin asia mikä itselläni tulee mieleen siitä että ateismissa ei moitittaisi islamia kertookin lähinnä siitä että hän ei ole tutustunut koko aiheeseen. (Se, onko islamkritiikki sitten rasismia, hyvyyttä, pahuutta, roheutta tai mitä on asia jonka jokainen saa miettiä pienessä päässään. Räväkän islamkritiikin olemassaolo ei ole mielipidekysymys. Ja jyrkät ja toistuvat epätodet väitelauseet asiasta kertovat että tietty määrä ihmisistä ei ole identiteetilleen aroissa asiiossa luotettavia tiedonhankkijoita eikä tiedonkäsittelijöitä.)

Toki tässä on huomattava eräs mielenkiintoinen piirre.

Ateistit eivät ole dogmaattisesti islamkriittisiä tai islammyönteisiä. Ainoastaan jotkut ateistit ovat. Ja tästä seuraa ympäristö joka saattaa tuottaa viattoman selityksen sille miksi tämänlainen tulkinta tehdään.

Jokainen ateistien ryhmissä vieraillut ja niitä seurannut tietää, että ateistejen puolella on hyvin suuria joukkueita joilla on mielipide-eroja. Jakolinjat eroavat erityisesti kahdessa aiheessa;
1: Feminismi-antifeminismilinjamassa. Osa ateisteista on selvästi feminismin puolella. Toisaalta joukossa on myös paljon feminismikriitikoita.
2: Toinen on nimenomaan suhteessa islamiin.

Tässä kohden on kysymys enemmänkin "rintamalinjoista". Ja jos lausut näistä skismaattisista aiheista synnytät väittelyä. Ateistien sisäistä väittelyä. Jos olet feministi tai antifeministi tai välttelet islamkritiikkiä tai harrastat islamkritiikkiä joudut kovan hyökkäyksen kohteeksi. Huolimaton saattaa tässä pahastumisessaan kenties sekoittaa kritiikin läsnäolon siihen että jotain ei saa sanoa ja että vastustus on vastapuolen koko kanta.

Tämä on siitä kiinnostava asia että uusateismi jota alkujaan levitettiin yhtenäisyyden kautta on muuttunut tälläiseksi kuppikuntaisuudeksi. Aluksi viestinä oli että ateistit saavat demokratiassa kokonsa suuruista poliittista valtaa ja uskottavuutta sillä että he sanovat kantansa ääneen. Nyt sananvapausasia on ilmeisesti parantunut koska oikeuksien hankkimisen ja yhteispelin sijasta haetaan tälläistä sisäistä vääntöä. Itse jakautumisilmiö on sinänsä hyvin odotettavissa vähänkin isommissa ideologioissa. Länsimaissa näyttää olevan niin että uskonto joka ei kohtaa vainoa pyrkii klusteroitumaan ja riitelemään oman uskontokuntansa sisällä. Ei-vainotut kristityt voivat esimerkiksi sirpaloida kirkkoa, koska olo ei ole niin turvaton että sitä olisi pakko suojata joukkovoimalla yhdessä.

Tässä mielessä muutos kertoo ainakin siitä että ateisteja kohdellaan paremmin nyt kuin 1990 -luvulla. Tai uusateismin nousuaikoina jolloin ensireaktio teismiä koskevasta mielipiteestä oli sukulaisten itku ja hammastenkiristys ja militantiksi syyttäminen.

Tässä mielessä on sanottava että islamilaisissa maissa ei mietitä onko Badawi antifeministi-ateisti vai feministi-ateisti. Sillä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin meillä. Koska siellä on tarjolla relevantimpia ja kovempia merkityksenantajia. Vainottuna oleva kun jostain syystä saa demonstroida sitä miten tärkeänä asiaansa todella pitää. Ja toisaalta reagointi tässä tilanteessa on sankarillisempaa ja eettisempää ja merkityksellisempää...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Piti ihan tarkistaa ateismin määritelmä, wikipediasta tietenkin, eli:
"Ateismi
Käsitys, että jumalolentoja ei ole olemassa
Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa.[2][3][4] Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[5] Uskontokriittisenä käsityksenä ateismi voimistui länsimaissa vähitellen valistuksen johdosta uudella ajalla, mutta saavutti merkittävän aseman vasta 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.[6]

Ateismi voidaan käsittää joko väitelauseena jumalan olemassaolosta tai yksilön käsityksenä siitä, onko jumalien olemassaolosta tietoa vai ei.[7] Jälkimmäisessä tapauksessa ateismi voidaan jakaa positiiviseen ateismiin, jossa otetaan jumalien olemassaolon vastainen kanta, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon.[8]"

Merkityksellisintä itselle, ja blogin aiheeseen, on maininta uskontokriittisyydestä ja kuinka se liittyy sananvapauteen. Sananvapaus taas mahdollistaa mm. valtaapitävien tahojen, ja aiemmin siis nimenomaan uskontojen kritisoimisen.

Mitä nykyajan ateismi sitten on? Periaatteessa monella uskontoryhmään kuuluvalla tapauskovaisella ja ateistilla ei ole paljoakaan eroa, erikseen on sitten ne jotka julistavat ateismia kieltämällä jumalalten olemassa olon myös muilta kuin itseltään. Tällöin ateismi lähestyy enemmän lähetyssaarnaamista ja uskonnollisuutta kuin ns. uskonnoista ylipäänsä välinpitämättömien ateismi ja tapauskovaisten rituaaleihin osallistumattomuus.

Islam taas on uskonnoissa poikkeus siinä, että siihen liittyy hyvin vahvasti kytkeytyminen lakeihin ja politiikkaan, ja lisäksi (iso?) osa siinä hyväksytyistä teoista on ristiriidassa länsimaisten lakien kanssa. Vähän sama asia, jos pedofilia olisi julistettu uskonnoksi, ja suomessakin olisi pedofiilikoita, mutta koska Suomessa on uskonnonvapaus ja sananvapaus jne, niin tähän uskontoon kuulumista ei haluta/voida/kyetä kieltämään edellä mainituista syistä, vaikka sen harjoittamiseen liittyvät rituaalit onkin kielletty lakien vastaisina.

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

"Tällöin ateismi lähestyy enemmän lähetyssaarnaamista ja uskonnollisuutta kuin ns. uskonnoista ylipäänsä välinpitämättömien ateismi ja tapauskovaisten rituaaleihin osallistumattomuus."

Tälle on itseasiassa olemassa ihan oma sana, 'apateismi'. Oman käsitykseni mukaan suomalaiset ovat pitkälti rituaali-apateisteja: He pitävät sukupolvia yhdistävistä perinteistä mutta suhtautuvat välinpitämättömästi kysymykseen yliluonnollisesta jumalasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Apateismi

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Voi kiitos tavanomaisesta ateismin määrittelystä. En olisi sitä osannutkaan hakea googlella. Jos en siis olisi tutustunut kyseiseen aiheeseen muutaman kymmenen kirjan kautta.

Määritelmien tuttuudesta huolimatta en tosin siltikään ymmärrä miksi tämä palaute oli tarpeellinen.

Toimituksen poiminnat