Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Protestanttien kuvainraastobileet

  • Näillä lakeuksilla ei Huxleytä pilkata!
    Näillä lakeuksilla ei Huxleytä pilkata!

Olen seuraillut kreationistien toimintoja melkoisen kauan. Häiritsevän kauan. Tarpeettoman kauan. Olen jossain määrin tiedostanut että aihe on ollut aidosti relevantti viimeksi kymmenkunta vuotta sitten. (Eikä uusi mullistava ID -paradigmakaan ole noussut aktiivisella tutkimusohjelmallaan kaatamaan evoluutioteoriaa, itse asiassa näyttää että ID -blogeissa aselait ja liberaaleja koskeva politiikka kiinnostaa enemmän kuin CSI -informaatiomäärän laskeminen heille minun lähettämistäni keskisormennäyttökuvista..)

Tässä yhteydessä Pauli Ojala on melko tunnettu kreationistiaktiivi. Hän on melko värikäs tyyppi, ja hänen kielenkäyttönsä kuulostaa usein huomattavasti pahemmalta kuin mitä hän on. Hänen facebook -kuvansa on, vielä tänä bloginkirjoituspäivänä ainakin, kuva jossa hän näyttää pitkää nenää Charles Darwinin patsaalle Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa. Kuva on tietenkin melko viaton. Mutta siitä heijastuu kuitenkin asenne. Minulle tämä kuva ei herättäyt kiukkua vaan huvittuneisuutta. Mutta asenne on kuitenkin jotain jota on oikeasti syytä miettiä.

Asenne on kiinnostava sillä Ojala kannattaa ajatusta jota suurin osa kreationisteita ajattelee. Eli että evoluutioteorian takana on maailmankuva, darwinismi. Ja tällä on sitten pyhiä uskontoon rinnastettavia asioita kuten patsaita. Ajatus tuntuu hitusen erikoiselta. (Tai tuntuu siihen asti kunnes Ojala pilkkaa jotain aidosti minulle itselleni merkityksellistä kuten Huxleyn patsasta.)

Mutta Ojala itse uskoo siihen. Toisaalta hän on monesti osoittanut pahastustaan siitä että kristinuskon symboleja kohdellaan jotenkin ikävästi tai ilkeästi. Esimerkiksi Ojalan normaalia hengentuotetta edustavalta "evoluutioripiltään" löytyy seuraava ajatus "Järjestäessäni viime kesänä Viikin leikkipuiston lapset "Musta-mies"-nimellä tuntemaani leikkiin, oli piilorasistinen yliolkaisuuteni tyrmidtynyt leikin muunneltua huutoon: "kuka pelkää Jeesus-miestä!" Miten käy hedelmille, kun puun juuret katkaistaan Pokémon-sukupolvelta?" (Minä tiedän!)

Toisin sanoen hän (1) uskoo että Darwinin patsas on todella jokin uskonnollinen symboli (2) kykenee tuntemaan pahastumsita kun hänen omia symbolejaan väännetään tämäntyylisesti (3) hän on myös humaani mies joka kykenee samastumaan toisen ihmisen asemaan. Mutta silti kaiken tämän jälkeen hän menee sitten näyttämään sitä pitkää nenää.

Asenne joka on siitä kiinnostava että kysymys tälläiseen reaktioon ei ole pelkästään siitä että teoria on epätosi.

Tai siis voisi olla, mutta jos ihmisen reagoinnin takana on uskonnolliset tunteet niin ei voi. (Taustalla on asenne jossa esimerkiksi ateisti joka argumentoi uskontoa vastaan todistaa aina uskonnosta koska jo tarve reagoida kertoo että on reagoitavaa. Ja tämä ei voi olla uskovaisen nenännäyttö ja hyppely vaan se että tässä loukataan todella jotain tunnetta. No. Hiljaisuus tietenkin tarkoittaa että argumentit ovat niin hyviä että niille ei ole vasta-argumentteja. Tämänlainen "kruuna minä voitan - klaava sinä häviät" -rakenne on yksi niistä monista syistä joiden vuoksi olen päättänyt noin 8 vuotta sitten että kreationistikeskustelu ei ansaitse minun osallustumista ja sanallista panostani. Koko aiheen kommentointiskene on sellainen että siihen osallistumisen kaltainen on täysin itseni alapuolella.)

Mutta jos tämä uskonnollisuusteema otetaan todesta, jos ei muuten niin siksi että kreationistit itse uskovat niihin, niin tieteessä on monia teorioita joita voi pitää epätotena mutta ei niiden keksijöitä silti lähdetä mollaamaan. Tämänlainen reaktio kertoo jostain.

Jostain muustakin kuin siitä että jos ihminen todella uskoo että loukkaa vastapuolen pyhää kuvaa niin miksi hän sitten odottaa heiltä maltillista ja kohteliasta keskustelua? Jos Lontoon luonnonhistoriallinen museo on jonkinlainen darwinismin temppeli, niin sittenhän tilanne vertautuisi siihen että kävisin pilkkaamassa Jumalaa Helsingin Tuomiokirkossa, laittaisin tästä kuvan facebookin profiilikuvakseni ja valittaisin sitten sen jälkeen sitä että uskovaiset moittisivat temppua loukkaavana ja törkeänä.

Minun viisaammat, vakaammat ja huomattavasti iäkkäämmät sukulaiseni saattaisivat jopa selittää että tämä reaktio tarkoittaa sitä että tuolla reaktionaiheuttajalla on jokin erityisen syvä vaikutus itseen. Että miksi antaa vihollisten vaikuttaa itseensä. Jos teoria on vanha niin sitä voisi ihailla sitä että jopa se flogiston oli aikanaan aika näppärä ajatuskyhäelmä joskin se on sittemmin hylätty. Kun asia on etäinen ja sitä katsoo neutraalisti se ei aja kohti mitään kuvanhalverausta.

Ja tästä siten eteenpäin.

Ojalan asenne on kuvaavaa koska siihen verrattavaa on itse asiassa aika vaikeaa löytää militanteiksi kutsutuilta ateisteilta. Jos katsotaan ateistien aktiiveja, sellaisia joita voi pitää melko nimekkäinä, ei heillä ole profiilikuvissaan "Raamatun" polttamista tai edes facepalmkuvaa Rio de Janeiron Sokeritoppavuoren Jeesuksen edessä. Tai muutakaan vastaavaa. Jos ikonoklastisia kuvia otetaan ei niitä laiteta profiiliin. Tämä on ymmärrettävää.
1: Vielä vähemmän jos niitä laitetaan niin niihin saa kehuja. Ojala oli saanut kanssakreationisteiltaan kannustavia kommentteja tästä kuvastaan. Että hyvin tehty ja hieno maku teillä! Kaikesta näkee että kysymys on vain herraskaisesta totuusarvoista ja tieteestä jossa vain korrelaatio ja falsifioitavuus ja testattavuus ovat ytimessä. Tekee mieli taputtaa käsiä hitaasti. Että hieno mies! Ei mitään maailmankuvallista asennevammaa teillä ketään kohtaan. Erinomainen argumentti, man! Evoluutioteoria falsifioitu yhdellä kädenheilautuksella! Viimeinen naula darwinin arkkuun!

Yleensä profiiliin laitetaan jotain jota edustaa, ei jotain jota vastustaa. Siksi minullakin on profiilikuvissa ties mitä miekkailukuvia mutta ei kuvia joissa poltan "Raamattua". Koska on hauskempaa edustaa asioita jota on kuin niitä joita ei nimenomaan ole. Se, mitä saamilleni ilmaisraamatuille tapahtuu WC -tiloissani neljän seinän sisällä on yksityisasia joka ei näy facebook -kuvissani, saati profiilikuvana. Ikonoklasmi omaksi iloksi on asia yksi, sen julkistaminen on toinen asia.

Olen viime aikoina puhunut ja miettinyt melko paljon Schmittin poliittisen vihollisuuden käsitettä. (Koska näin siihen liittyviä tunteita itsessäni ; On helpompaa toki nähdä ikäviä asioita niissä joita ei ole hän itse.) Ja tässä kohden ei ole kenties parempaa kohdetta kuvata poliittista vihollisuutta kuin protestantismi. Se on jopa nimeämistään myöten alleviivaavan antagonistinen. Protesti, vastustaminen, on ytimessä. Tässä nimenomaan julkisuus näyttää olevan tärkeä. Ei riitä että on ikonoklasti kotonaan vaan se on tehtävä julkisesti. Ja myös julkisessa tilassa olevat omaan uskoon kohdistuvat kuvainraasto koetaan hyvin vahvasti.

Ikonoklasmilla ja protestantismilla onkin hyvin pitkä ja vahva historiallinen yhteys.

Tämän jonkinlaiseksi symboliksi on nousut Hollannissa sijaitseva Utrechtin Katedraali, jonka protestanttien tuhoamien katolisten pyhimyskuvien kuvia löytyy niin wikipedian ikonoklasmiartikkelista kuin de Bottonin "Religion for Atheists" -kirjasta. Alain de Botton kuvaakin teoksessaan sitä miten protestantismin kohdalla vaikutukset ovat olleet suuria, ja ne ovat iskeneet ennen kaikkea arkkitehtuuriin. Tässä protestantit voidaan jakaa kahteen leiriin;
1: Luterilaiset ovat passiivisia. He arvostavat hyvin yksinkertaista ja korutonta rakentamista. Rakennukset ovat funktionaalisia ja helposti tylsiä. He ajattelevat että tärkeintä on että reitti Jumalan luo haetaan tekstin kautta. Näin kuvitukseen ja arkkitehtuurin komeuteen liittyvät kokemukset ja tunteet vähennetään tai jopa vähätellään. Täällä katolinen kuvasto usein siirrettiin enemmän ullakolle piiloon - esimerkiksi Espoon tuomiokirkon nykyään näkyvissä oleva hieno krusifiksi on katolista perua. Se oli siirretty pitkäksi aikaa piiloon "jonnekin ullakolle".
2: Kalvinistit ovat aktiivisia. Jean Calvin kannusti aktiiviseen kuvainraastoon. Hänen puheensa lietsoivat kuvainraastavia mellakoita. Joka tuotti niitä tuhotuista kirkoista rakentuneita symboleita.

Tässä kohden ei ole mikään salaisuus että kreationismissa on vahvoja kalvinistisia sävyjä. Voidaan jopa sanoa että tämä on luontevaa koska USA:n fundamentalismissa on paljon kalvinisteja. Tämä tekee kreationismista osittain niin vieraan ja oudon oloista suomalaisten kristittyjen silmiin. Niiden tausta-asenteet ovat hyvin erilaisia. Me olemme edellisissä sukupolvissa tottuneet siihen että jopa fundamentalistimme ovat luterilaisia fundamentalisteja. Mutta moni kreationisti ottaa kreationismin mukana tulevat kalvinistiset vaikutteet ja maailmankuvat sellaisenaan, tuskin edes tiedostaen mitä tekevät. (Yhteys tuskin on vieras niille jotka analysoivat teologisia oppeja koulukuntanäkökulmasta sen sijaan että yrittäisivät elää kristillisessä jengissä sen mukaan mitä sanotaan että pitää uskoa jotta voi elää siinä.)

USA:ssa tämä ikonoklasmi onkin klassista. Luterilaisten (yli)vallan alla Suomessa ei ole tavattu kirjarovioita tehdä. Mutta Amerikan Fundamentalistit ovat aina osanneet. Jos mietitään miksi John Lennonin "Suositumpi kuin Jeesus" -kommentti synnytti (tietenkin julkisia) vinyylilevyjen polttorovioita, ei ymmärrä sitä että kalvinismiin ikonolasmi kuuluu olennaisena osana. Kalvinistiset fundamentalistit paitsi dissaavat "Harry Potteria", myös polttavat niitä. (Tietenkin julkisesti, samalla kun uhriudutaan niin pirusti siitä kuina epäkohteliaita vainolaisia muut ovat kun ovat ääneen erimielisiä internetissä. Ja käyttävät rumia ja rajuja sanoja!)

Väärää mieltä olevien tuotosten tuhoaminen on heille oikeaoppisuutensa näyte. Tällä demonstroidaan että tässä on asiaa joka ei kuulu omaan identiteettiin. Poliittista vihollisuutta ei voisi vahvemmalla keinolla lietsoa, ylläpitää ja demonstroida. Ja koska tapahtumat ovat usein hyvinkin julkisia, mukaan saadaan sosiaalista painetta. Kanssauskovaisten on tehtävä samoin ja osallistuttava prosessiin. Tekemiseen ajaminen sekä luo tässä asenteita ja vahvistaa niitä. Kyse ei ole vain mielipiteen ilmaisusta vaan myös sen levittämisestä ja vahvistamisesta niissä joiden mielipide tässä on "tarpeettoman heikko".

Tämä ikonoklasmi näkyy esimerkiksi Manu Ryösön taannoisessa "puskuritarraepisodissa". Hän itse kuvasi sitä miten hänen ensimmäinen tunnereaktionsa jonkun toisen ihmisen puskuritarraan oli loukkaantuminen. Eli toisen ihmisen mielipide ja sen näkyvilläolo ärsytti häntä. Aivan kuten Pauli Ojalaakin ärsyttää se, että joku vääränmaailmankuvallinen arvostaa Darwinia ja että Darwinia arvostetaan niin paljon että hänen patsaansa saa olla luonnonhistoriallisessa museossa. Harhaoppisen saama suosio on itsessään loukkaavaa ja vaatii vastareaktiota. Ikonoklasmi tietenkin elää näistä asenteista. Ensireaktiot kertovat tälläisissä tilanteissa aika paljon. Sillä usein ateisti kohtaa ensireaktiostaan kärsivän kristityn joka sitten kivasti ja hienosti filosofioi pahan käytöksensä pois. Jossain kristittyjen kesken kun kohtaaminen on jo ohi. Pahat teot haetaan synninpäästöön kontekstissa jossa ei ole sitä jota on loukattu mahdollisesti ensireaktioon liittyvillä käytöksillä.

Kreationistit ovatkin, kuten aiemmin kirjoitinkin - ihan suomessa tehdyn tuoreen Petteri Niemisen väitöskirjan mukaan - hyvin ärjyjä vihollisiaan kohtaan. Halveksunta, pilkka ja ei-tieteellinen pitkän nenän näyttö symbolien ääressä ovat oleellista ydintä eivätkä koristelua. Nykymaailmassa fundamentalistit ovatkin omiensa keskellä "rohkeita" ja "poliittisesti epäkorrekteja" ikonoklasteja. Jotka sitten itsesensuroivat jälkikäteen itseään ja toisiaan kun tilanne menee julkisuuteen. (Oli ollaan "rohkeita" ja "uskalletaan sanoa asiat ääneen" hyvin erikoisella tavalla.)

Ikonoklasmi on tietenkin muuten voimauttavaa, jos kokee olevansa vainottu ja heikko. - Ja kalvinisti tuntee olevansa vainottu ja heikko koska heille pelkkä erimielinen puskuritarra ja sen olemassaolo ja näkyvilläolo on "loukkaavaa". Poliittisen vihollisuudenhan ei tarvinut olla totta tai järkevää tai todellista, se riittää että asia koetaan jollain Slunga-Poutsalo -relativismilla sellaiseksi. Kun ärsyyntyminen on pikkumaista ja vainotuksi tullaan puhtaasti omaa herkkänakaisuuttaan niin tottahan toki sitä koetaan itsensä vainotuksi. Koska kun on riittävän pikkumainen elämä on yhtä vainottuna olemiseksi kokemista.

Voidaankin nähdä että tätä kautta selittyy miksi samanaikaisesti (1) tykätään vastustajien ikonografian häpäisystä samalla kun (2) vastustetaan oman ikonografian häpäisemistä. Kysymys on vallasta ja sen saavuttamisesta. Kysymys ei ole vain siitä että on eri maailmankuvia joilla on se paljon kreationistien puhuma sananvapaus. Kysymys on siitä että näiden maailmankuvien välille nähdään sota. Joka on voitettava koska muuten käy pokemon sukupolvelle huonosti!

Valitettavasti tässä tapahtuu myös se mistä Napoleonin Kompleksit -blogissa on kirjoitettu. "Olen varsin tietoinen siitä, miten paljon julkaistaan moskaa, jolle olisi ehkä ollut parempi säilyä elävänä puuna salomailla humisemassa, mutta siitäkin huolimatta henkilö, joka pelkällä henkisellä työllään rakentaa ajatuksistaan kirjan – suurenmoisen, kelvollisen, keskinkertaisen, huonon, surkean – on ansainnut tietyn arvostuksen. Kirja edustaa ihmisen intellektuaalisia kykyjä ja mielikuvituksen rajatonta laajuutta, se on tekijänsä ilmaus siitä, että tämä haluaa olla läsnä maailmassa, haluaa olla osa älyllistä inhimillistä julkista elämää. Näitä jaloja ajatuksia on pakko silloin tällöin palautella mieleen, jotta kestäisi kaikkien horoskooppiterapiaopusten olemassaolon." ... "Tuli ei ole mikään argumentti. Joka polttaa kirjan, asettuu järjellisen argumentaation ulkopuolelle ja kiistää koko painotuotteen ja siinä ilmaistujen ajatusten, arvojen ja kysymysten olemassaolon oikeuden. Samalla tulee asettaneeksi niiden vastineeksi absoluuttisen luottamuksen omiin ajatuksiinsa ja uskomuksiinsa. Polttaminen on idiootin aggressiivinen ja uhkaava julistus omasta absoluuttisesta varmuudestaan. Kirjoja polttava tollo tekee selväksi, ettei halua edes osallistua mihinkään debattiin. Hänellä ei ole edellytyksiä rakentaa, vaan vain tuhota, ja kirja on ajatuksen monumentti."

Mutta tätä kautta saadaan pelastusta Paulille.

Kun jokin tuotos loukkaa se helposti rinnastuu rikkiraastamiseen. Tässä moni sekoittaakin keskenään luomisen ja tuhoamisen siksi että loukkaavuus koetaan emotionaalisesti niin rajusti.

Esimerkiksi jos piirtää pilakuvan profeetta Muhammadista, tämä on rakentava ja luova aktio. Tässä on mielipide ja ilmaisu joka on pilkkaa. Mutta tämä "Loukkaus" on vähän kuten Ryösön ensireaktioissaan loukkaavana kokema darwinkala -puskuritarra. Siinä on luotu ja tehty jotain ja osallistuttu tällä luovalla aktiolla. Kirjojen polttaminen ja pyhäinkuvien tuhoaminen on antikeskustelua, se on vain tuhoamista.

Tässä mielessä Ojalan hyveeksi on sanottava että hän tuotti uuden taideteoksen valokuvauttamalla oman pitkän nenän näyttämisensä. Sen sijaan hän olisi voinut lyödä patsaan rikki lekalla siihen malliin miten islamilaiset terroristit ovat tuhonneet muinaismuistoja räjäyttämällä tai hakkaamalla niitä palasiksi.

Ja syntynyt taideteos ei ole ollut täysin arvoton koska minä siihen reagoin. Toki tämä reagointi on voinut paljastaa jotain vähemmän kaunista myös taiteilijasta. Mutta taiteessa sanoma ja merkityksenluonti on omissa silmissäni tärkeämpää kuin se että onko lopputulos välttämättä kaunis tai hyvän tavan mukainen. ; Siksi minäkään en suostu leikkimään sitä pakoleikkiä muuna kuin "Jeesusmies -versiona". Siinä ainakin saa jalat alleen niin maan viimeisen päälle!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Solariksen päähenkilö on psykologi Kelvin...aikanaan ajattelin Lemin viittaavan absoluuttiseen nollapisteeseen, so. tunteettomuuteen, mutta viittasiko hän sittenkin Calviniin...kaikki on ennalta määrättyä?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Aihe on "aidosti relevantti" muun muassa siksi, että juuri Yhdysvaltain varapresidentiksi valittu Mike Pence on kreationisti.

https://www.youtube.com/watch?v=ikax0Y0NJsY

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Se on muutenkin tekemässä uuden nousun yrittämistä, kuten vähän aikaa sitten kirjoitinkin "jonnekin", siis ennen Trumpin voittoa .... Pence tosin tuskin haittaa tässä prosessissa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Espoonlahden seurakunta on aivan viime aikoina kutsunut puhumaan sekä Pekka Reinikaisen että Matti Leisolan. Heitä ja Penceä yhdistää se, että kaikki ovat olleet mukana aiheen parissa "Nuoren Maan Kreationismin" kannattajina ja kaikki ovat myös olleet haluamassa kreationismin opettamista lapsille.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Pekka Reinikaisella on käsittääkseni edelleen lääkärinoikeudet. Luulisi olevan itsestään selvää, että ketään sellaista ei saa päästää hoitamaan ihmisiä, joka vielä nykyään ajattelee meidän olevan 300 sukupolven päässä Aatamista ja Eevasta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #7

Itse suhtaudun Pekka Reinikaiseen myötämielisesti. Moni toki on laillasi sitä mieltä että vaikka Pekka Reinikainen uskoo ihmeparanemisiin niin ainut ihme olisi se, jos joku hänen potilaansa paranisi. Mutta en minä.

Lääkäritoimensa on lääkärintoimi ja muu on sitten muusta aiheesta. Ja siksi lääkärintutkinnolla ei ole myöskään auktoriteettia tässä evoluutioaiheessa.

Tosin on myönnettävä että jos olisin koululainen ja Reinikainen olisi minua tohtoroimassa, ja kävisi niin että katkaisisin käteni, niin sitten jos minulta kysyttäisiin että haluaisinko Pekka Reinikaisen hoitoon, vastaisin että lähden kun olen ensin tarpeeksi parantunut.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

"Tunteettomalta
Dinosaur varastaa hymyn
viimeinen pasuuna vie rahat"

-Tsubuki Takahashi-

¸¸¸¸¸¸

✦ Pauli Ojalan sivut todellisuudesta http://dinoglyphs.fi/

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Innostavaa. Ennustaa kovia juttuja ensi vuodesta....

"Vuonna 2017 on heprealaisessa kalenterissa vuosi 5777 ja tällöin Israel täyttää 70 vuotta, jonka psalmisti (Ps. 90:10) sanoo olevan sukupolven pituus. Tällöin myös Suomi täyttäisi sata vuotta ja tulisi 500 vuotta uskonpuhdistuksesta." Mukana myös tarkkoja päivämääriä "ILMESTYSKIRJA 12 & PASUUNOIDEN JUHLA 23.9.2017" ... "Syyskuun 23. 2017 (Tishri 3) muodostuu taivaalle merkki, joka täyttää Ilmestyskirja 12 edellytykset. Näyttäisi siltä, että tämä päivämäärä olisi ainoa, jolloin kaikki tähdet ja kuviot olisivat kohdallaan."

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Jep, jos ensi vuonna ei sitten kristityillä napsahda tärkiät hommat kohilleen, niin eipä kai sitten koskaan. Ehkä sitten kirjoitetaankin uuttakin uudempi testamentti, ja muumipallon maailmanloppu lykätään tuhannen vuoden päähän, kuten Stephen Hawking hiljan jotain uumoili. Ota näistä nyt aina selvää, universumin ainoalla suljetulla avohoito-osastolla ;D Positiivisesti, pian, han so. kevät taas ...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset