Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

ateismista, uskonnosta ja teismistä

  • ateismista, uskonnosta ja teismistä

Kun keskustelee ihmisten kanssa, tulee aika usein esiin ajatuksia siitä että ties mikä on uskontoa. Esimerkiksi yleisen väitteen mukaan ateismi on uskontoa. Näissä keskusteluissa on tavallista se, että se etenee prosessina jossa ensin sanotaan että asia on uskontoa koska se "ei perustu tieteelliseen tietoon". Ja sitten jos onnistuu osoittamaan että kyseessä onkin tieteellinen tieto jollain aivan relevantilla ja käytetyllä tiedon määritelmäsisällöllä, on vastaus - silloin harvoin kun tunnustuksen saa pumpattua esiin - reaktio joka sanoo että tämä on "skientismiä eli tiedeuskoa".

Temppu on siitä näppärä että se on rakenteeltaan moving the goalposts -argumentaatiovirhe, joka toteutetaan tekemällä looginen päättelyvirhe nimeltä ekvivokaatio. Toisin sanoen uskonnon määritelmä muutetaan. Ei ole yhtä annettua määritelmää jossa pysytään. Pikemminkin käy niin että ensin asetetaan ehto ja sitten kun tässä ehdossa onnistutaan niin sillä ei olekaan sitten muka mitään väliä. Josta herää kysymys siitä miksi tätä turhaa uskonnon määritelmää sitten on käytetty ollenkaan alun perinkään.

Toki tässä yleisenä teemana on se, että uskontoa pyritään määrittämään niin laajasti että se kattaa lähes kaiken ja muuttuu tätä kautta melko turhaksi ja irrelevantiksi konseptiksi. Tämä on tietenkin tarpeen koska yleensä mukaan yritetään sovittaa asioita - kommunismista tai sukupuolineutraalin avioliittolain kannattamisesta ilmastonmuutoksen kautta evoluutioteoriaan - joita noin yleisesti ottaen ei ole katsottu uskonnon piiriin.

Tässä yleisenä teemana onkin se, että tiedeusko nähdään uskonnoksi koska siinä on jotain oletuksia. Toisin sanoen loogisen positivismin kohtaamat ongelmat ja Popperin filosofia ovat tulleet tutuiksi. Ja sitten tätä yhtä huomiota yritetään käyttää jonain aika kovana iskuaseena. Toki tästä seuraa se, että jos se että on (1) todistamattomia asioita tai (2) ristiriitoja tai (3) taustaoletuksia  tarjoittaa sitä että skientismi on uskontoa, niin sitten saman tien tulisi tunnustaa että lukuteoria on uskontoa ; Gödelin epätäydellisyyslauseiden mukaan lukuteorian sisältävä aksiomaattinen järjestelmä on epätäydellinen sillä aina on tosia lauseita, joita ei voi todistaa järjestelmän sisäisillä menetelmillä. Harva kuitenkaan näkee että kaupan kassalla numeroita pyörittävä laskin tai ekaluokan kertolaskuja pänttäävä harrastaisi uskontoa.

Tämä kertonee siitä että kyseessä oleva lausunto on melko huono uskonnon määritelmäksi. Se nimittäin (1) ei vastaa yleistä käsitystä uskonnosta ja (2) se ei ole käsitteellisesti kovin informatiivinen ja merkityksellinen koska se kattaa sisäänsä käytännössä kaiken eikä siitä ulos oikein jää mitään. Näin ollen jonkin sanominen uskonnoksi ei kerro mitään kiinnstavaa kuvausta siitä mitä asia on tai ei ole. Tämänlainen laveus ja ympäripyöreys on huonoutta. Toki on selvää että tämä ei haittaa ihmistä joka haluaa iskeä vastustamiaan näkemyksiä uskontoon liittyvillä negatiivisilla konnotaatioilla. (Ja jos miettii miksi uskonnolla on negatiivisia konnotaatioita ; Katsokaa heidän toimintahistoriaansa niin ymmärrätte kyllä että aika iso osa näistä negatiivisista konnotaatioista ovat ansaittuja. Ansaittuja joko moraalisen toiminnan tai älyllisen oikopolkuilun kanssa.)

Toki kysymys on huomattavasti kiinnotava ja sen voisi myös tehdä hyvin.

Esimerkiksi omalla kohdallani olen huomannut että suomalaiset ateistit usein suojautuvat ns. stalinkortilta tavalla jota ei tule niin usein vastaan ulkomailla. (Luulen että syynä on edesmenneen Jaakko Walleniuksen takana. Hänen "ajatuksia olemisesta" oli ensimmäsiä suomalaisia "hyviä ateistiblogeja". Hän käytti tätä argumenttia aika usein.) Argumentti menee siten, että Stalin ei ollut ateismia koska Stalinin seuraamiseen liittyi uskonnonkaltaista toimintaa.

Tämä pakottaa erottamaan uskonnon ja teismin toisistaan erikseen. Hyvin suositun määritelmän mukaan ateismi on a-teismia. Eli yksinkertaisesti jumaluskon puutetta. Stalin ei ole Jumala. Eikä hän väittänyt olevansa Jumalista alkuperää. (Tässä mielessä esimerkiksi aina yhtä relevantissa Jumalpuntarissa tuomittu Haile Selassie voisi olla teismin piirissä vaikka häntä en nyt oikeasti Jumalan pidäkään. Häntä kuitenkin selvästi lähestyttiin sellaisena.) Toisin sanoen Stalinin seuraajat harjoittivat uskontoa ilman teismiä. Ja tämä tarkoittaa sitä että on ainakin joitain tilanteita joissa ateismi voi olla uskontoa. Jos siis hyväksyy tämän Walleniuksen argumentin.

Tämä erottelu on mielestäni tärkeä siinäkin mielessä että itse katson olevani uskonnoton vaikka en ole ateisti. (Olen fundamentalistiagnostikko.) Usein tämälaisia asioita "vain niputetaan" ja jopa ateistit puhuvat usein uskonnottomista ja ateisteista ikään kuin synonyymeinä. Mikä viittaa juuri siihen että käsiteanalyyttinen ajattelu voi olla vähissä ja tätä kautta uskontoon tulee samanlainen maalitolpan siirtäminen ; Jos ateismi on jumaluskon puutetta, stalinin uskonnonkaltainen toiminnan ei pitäisi olla relevanttia. Mutta koska se on on selvää että alun teismiehto uskonnolle onkin jokin joka ei ole niin tärkeä. (Toisin sanoen : Virhe on hyvin samantapainen kuin mitä uskovaiset tekivät alussa. Tämä ei ole sattumaa. Olen melko varma että moni käsittää virheen helposti siinä kohden missä hänen ideologiset vihollisensa niin tekevät. Mutta oman jengin virhe voi tuntua järkeenkäyvältä. Järkeenkäyvyyden tunne ja argumenttirakenteiden looginen analyysi nyt vain harvoin ovat yksi ja sama asia.)

Tai itse asiassa sitä voisi oikeasti tehdä hyvin.

Alla lähestyin asiaa kahden virheen kautta. Oma näkemykseni teismistä on se, että se vaatii ajatuksen Jumalasta. Mutta osa uskonnoista on uskontoja vaikka niissä ei ole kaikki osa-alueet teismiä. Tässä otan esiin klassikkoesimerkin buddhalaisuuden. (Tämä raivostuttanee "Takkirauta" -blogia kirjoittanutta nimim. "Ruukinmatruunaa", joka korosti ilmeisesti hänen itsensä harjoittamassa buddhalaisuuden suuntauksessa mukanaolevia selvästi teistisiä kulmia. Mutta osa buddhalaisuudesta on kuitenkin vähemmän teististä kuin voisi uskoakaan.)

Itse käytän kognitiotieteen ajattelutapaa. Sellaisen johon saa hyvän alun Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" -teoksen kautta. Siinä uskonto liittyy ns. strategiseen tietoon ja niihin liittyviin rangaistuksiin. Jos siis katsoo että on jokin ihmisten selvittelykykyä kykenevämpi voima joka tietää omat salaisuudet ja jonka kautta voi rangaista ja/tai palkita. Tässä mielessä buddhalainen joka uskoo ei-tietoiseen karmaan on uskovainen. Kun taas minä, kyyninen ja katkera olento, en ole. Tuskin olisin tuolla asenteella vaikka alkaisin uskomaan Jumalaan. (Minun on hyvin vaikeaa uskoa hyväntahtoiseen tai kyvykkääseen Jumalaan joka rankaisee ja palkitsee ansioidensa mukaan. Kristitytkin ovat tunnustaneet että pahan ongelma on relevantti jos ei muuten niin sen vuoksi että emme elä parhaassa mahdollisessa maailmassa koska periaatteessa maailmassa voisi olla yksi kristitty enemmän ja tämän käännytysyritys on arvokas ja tärkeä aktio kun maailman hyvyyttä yritetään kasvattaa..) Mutta harvaa muuta tämänlainen kai innostaa.
  
Beardsleyjen uskonto


Filosofisesti asiaa voidaan tietysti lähestyä erilaisten määritteiden kanssa. Mutta silloinkaan "ei voida tehdä ihan mitä tahansa". Tyystin toisenlaisen näkemyksen tulee Beardsleyjen (Monroe & Elizabeth) kautta. Heille uskonto antaa vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Heillä uskonnollisia kysymyksiä on viisi, ja jokainen uskonto vastaa niihin - kenties eri tavoin ja eri vastauksin, mutta vastaa niihin yhtä kaikki:
1: Metafyysinen vastaus, jolla uskonto kertoo mitkä ovat ihmisen perustavanlaatuiset piirteet.
2: Metafyysinen vastaus jossa uskonto määrittää mitkä ei-inhimillisen todellisuuden piirteet ovat tärkeimpiä inhimillisen elämän kannalta.
3: Eettinen vastaus jolla uskonto kertoo ihmisen ja maailmankaikkeuden luonteen pohjalta myös siihen, miten ihmisen tulee elää.
4: Eettinen vastaus jossa uskonto kertoo käytänteistä joita noudattamalla ihminen elää oikein.
5: Epistemologinen vastaus jossa oikeat toimintatavat rakentuvat metodiikaksi.

On tärkeää huomata, että rakennelmalla on yksi lisäoletus ; Uskonnon vastaukset ovat tietyssä järjestyksessä, joka on perusluonteeltaan itse asiassa hierarkinen ; Jokainen vastaus rakentuu edellisten varassa saatujen vastausten pohjalta soveltaen. Vastausluonteesta huolimatta ei suinkaan ole niin että uskonto kieltäisi "mysteerin" ; Pikemminkin on niin että vastaus voi pitää sisällään mysteerisyyttä valtavastikin ; Metafyysistä mysteeriä voidaan lähestyä okkultisin keinoin. Siitä ei ehkä tiedetä kaikkea, mutta siitä tiedetään jotain (esimerkiksi sen olemassaolo), ja sitä pyritään lähestymään metodein.
1: Uskonto on siis näiden kysymysten kannalta koherentisoitu. Se ei siis ole ristiriitainen järjestelmä. Toisaalta tämä määrittely pakottaa uskonnon ihmisten ajattelua ja toimintaa ja mielipiteitä ohjaavaksi valtapeliksi.

Ateismiin tämä uskonnon määritelmä sopii huonosti, jopa harmittavan huonosti. (Ironista kyllä, uskovaiset tunnustavat nämä asiat helpoiten ; Ateismikritiikit koskevat usein esimerkiksi asioita joissa ateismi olisi nihilismiä tai ei antaisi kunnon elämänohjeita moraalin perustalle. Jos näin on, ateismi ei voi by definition olla uskontoa...) Sen sijaan vapaamuurarit ovat kovilla. Vaikka he ovatkin Jumalan määrittelyssään epämääräisiä, heillä kuitenkin on vastaukset juuri näihin kysymyksiin.

Alstonin uskonto

Pohjalle voidaan ottaa myös William Alstonin uskontokäsitteen, joka on ominaisuuslista. Tapa jolla asioita listataan jälleen hieman eri tavalla. (Onko jokin uskontoa vai ei ole esitetään usein kategorisesti ja ilmiselvästi. On aika selvää että sama asia voi olla uskontoa ja ei-uskontoa jos käytetään eri määritelmiä. (Onkin syytä miettiä mitä tämä lopputulos tarkoittaa tässä uskonnon määritelmässä kuin "onko vai eikö ole uskontoa". Mutta olen aika turhautunut uskomaan että kovin moni on motivoitunut kyetäkseen ponnistamaan tälläiselle tasolle ajattelussa.) Alston ei esitä "välttämättömiä ehtoja" vaan perustuu "piirteisiin", joita kaikkia ei tarvitse olla ollakseen uskonto. Eikä se vaadi vastausta kaikkiin tiettyihin kohtiin kuten Beardsleyillä. Ominaisuuksia on myös aika paljon, joten mukaan tulee monenlaista kirjoa jolla voi olla uskonto. Tämä uskontokäsite ottaa näin ollen sisäänsä laajan kirjon "uskonnoiksi" ja siksi jos haluaa sanoa jotain "uskonnoksi" käyttääkin helposti juuri tämänlaista määrittelytapaa. Alstonin lista on seuraava:
1: Usko yliluonnollisiin olentoihin.
2: Erottelu pyhien ja maallisten asioiden välille.
3: Pyhiin asioihin liittyvät rituaaliset toimet.
4: Tietyt tunteet, joita ovat esimerkiksi kunnioittava pelko, tunne mysteeristä, syyllisyydentunne, palvonta jotka nousevat esiin rituaalia harjoittaessa ja jotka liitetään yliluonnolliseen - esimerkiksi selityksenä tunnemuutokseen voi olla kommunikaation kautta saatu vastaus.
5: Moraalikoodi, jonka nähdään olevan yliluonnollisen persoonan antama.
6: Rukoukset ja muut "ihmisen yksin tekemät" toimet jotka nähdään luonteeltaan kommunikatiiviseksi.
7: Maailmankuva, jossa ihmisellä on paikka universumissa ja jossa yliluonnollinen täsmentää ihmisen roolin siinä.
8: Yksilö on kokonaisvaltainen järjestelmä, jossa hän järjestää elämänsä, toimintansa ja ajattelunsa maailmankuvansa perusteella.
9: Yllä olevia asioita ylläpitää sosiaalinen järjestelmä, jossa toisia ohjataan, komennetaan tai kannustetaan kohti tätä tiettyä järjeselmää, pysymään siinä ja noudattamaan sitä tarkemmin.

Tässä avoiminkaan uskonnon määritelmä ei saa modernin internetin vitsauksina hämmentävän usein pidetyistä uusateismista kovinkaan hyvin uskontoa ; Mutta sen sijaan jotkin buddhalaisuuden jumalan olemassaolon kieltävät suuntaukset täyttävät uskonnon kriteerit helposti.

Ylläolevat tuntuvat nekin monista vieraille.

Esillä on annettu aika arvovaltaisia ja hyviä uskonnon määritelmiä ja niiden kautta aika harva asia jota kutsutaan uskonnoksi ovat niitä. Arkikielisesti asiaa voi lähestyä alkuun laittamani piirustelukuvan kautta. Se ei ole enää hirveän hienoa filosofiaa. Se on yliyksinkertainen. Mutta uskoisin että se vastaa aika hyvin sitä miten kieltä käytetään noin arkisesti. (Silloin kun sitä ei käytetä täysin asenteellisesti ja sellaisilla tavoilla että peruskäsitteet on määritelty niin oudolla tavalla että niitä ei enää voi käyttää viestimiseen. Sillä viestintä vaatii sen että jotkin käsitteet ovat jotenkin sisällöllisesti samoja niin että ymmärrämme mitä toinen tarkoittaa.)

Kuvaa ei saa ottaa liian vakavasti. Se on eräänlainen töherrys, joka vastaa lähinnä sitä mitä jotkut toiset ihmiset piirustelevat paperinkulmiin kun ovat tylsistyneitä kokouksessa tai luennolla. Olen pyöritellyt siinä jonkin verran eri sanoja ja käsitteitä. (Ja aika suurpiirteisesti ; Esimerkiksi rationalismi on yhdessä evidentialismiin vaikka se ei ole empiiristä. Koska siinä on "asenne kohti ei-kokemuksellista tietämistä jollain keinoilla"...) Sitä kautta voi kuitenkin huomata joitain seikkoja jotka ovat oleellisia sen käsittelemässä tämän kysymyksen tiimoilla. Karkeasti ottaen kysymys on siitä että käsitteitä analysoitaessa on erilaisia vaikeuksia. Ja niihin törmätään hyvinkin toistuvasti. Synonyymeinä käytetään asioita jotka eivät ole synonyymejä. Ja jos näin ei tehdä niin käsitteen määritelmäsisältö vaihtuu aina tilanteenmukaisesti - esimerkiksi maalitolppien kolistessa.

Tämä on tietenkin omalta osaltaan lisäämässä hämmentymistä. Ja vihjaa että kenties onelinereinä heitetyt "ateismi on uskontoa" ja "ateismi on uskontoa samaan tapaan kuin kalju on hiustenväri" kertovat siitä että kenties taustalla olevia ajatuksia ei ole viitsitty ihan hirveästi ruotia. (Ja viimeistään tässä vaiheessa blogitekstiäni he ovat myös nukahtaneet tai menneet tekemään jotain helpompaa. Tai mikä pahempaa : Lopettaneet lukemisen kesken ja ovat intoutuneet kommentoimaan yksinkertaisia onelinerlauseitaan kommenttisaarekkeeseen kuvitellen tätä kautta voivansa antaa keskustelulle jotain. Siis jotain muuta kuin huvittuneisuutta tai turhautunutta päänsärkyä. Sisältöä ja laatua ja järkeä. Väärin luulevat.)

TL; DR;

Tärkein huomio on kenties siinä, että arkikielessä käsitteet ovat usein hyvin epäselviä. Ja niissä on joko eri määritelmiä tai sisäisiä hierarkioita joiden kautta ollaan epäselviä ja tehdään joko aivan suoranaisia virheitä tai sitten ollaan sisäisesti epäkoherentteja, epäselviä, viestinnällisesti nollatietoa jakavia, irrelevantteja tai triviaaleja. Ja täsmälleen samat ongelmat ovat myös akateemisissa ja filosofisissa käsitteissä riskinä.

Yleisenä teemana on se, että kaikki ideologiat yritetään saada uskonnoiksi. (Kenties jopa niin että jokainen käsite johon ihminen uskoo on Jumala.) Näissä yritetään selvästi laajentaa uskonnon määritelmää totuttua laajemmaksi. Tämä vihjaa siihen suuntaan että spesifit ja tarkat ja informatiivisimmat uskonnon määritelmät eivät toimi. Koska muutenhan niitä käytettäisiin. (Näkemysten liudentaminen liittyy myös sivutuotteena siihen jos ne alussa mainitut maalitolpat kolisevat kovasti siirreltäessä..)

Jäljelle huomio siitä, että usko = uskonto = ateismi -ketju nojaa enemmän arkikielen epämääräisyyteen. Usko kun arkikielessä tarkoittaa sekä teismiä että asennetta. Teologiassa näiden asenteiden ja teismin suhdetta on korostettu niin että moni ei kykene näkemään että tosiasiassa metodi ja tietty johtopäätös ovat aivan eri kohdassa perusteluapparaattia. Karkeasti sanoen usko=uskonto -kohta yhdistetään asenteella. Ja uskonnosta hypätään ateismista irtautumiseen teismin kautta. On selvää että ketjussa sekä uskon ja/tai uskonnon monimerkityksellisyys johtaa ekvivokaatio -päättelyvirheeseen. Tai sitten ateismi on määrittynyt todella omituiseksi tavalla joka ei oikein tunnu kuvaavan sitä ateismia jota kaikki muut tarkoittavat. Jolloin lopputulosta ei voi soveltaa toimivasti oikein mihinkään. Käsiin jää vain se että käsitteitä vaihdetaan lennosta eikä edes huomata että näin tehdään. (Mikä on sinänsä tärkeää informaatiota. En halua vaientaa huonoja argumentoijia, sillä he antavat aina suunsa avatessaan tärkeää informaatiota siitä että heillä ei ole kompetenssia eikä hedän osaamiseensa kannata ehkä induktiivisen päättelyn perusteella luottaa jatkossakaan...)

Karkeasti sanoen; Siinä vaiheessa kun joku sanoo jonkin olevan uskontoa mutta tosiasiassa kaikki ideologiat, mielipiteet, vakaumukset ja vastaavat ovatkin uskontoa, niin hän on käsitellyt asiat ketunhäntä kainalossa. Kysymys on enemmän oman asenteen, yleensä asennevamman, esilletuomisesta. Tarkoituksena on dissata ideologisia vihollisia. Uskonto sanana toimii tähän hämmentävän hyvin ... etenkin ottaen huomioon miten kovasti uskonnottomuutta dissataan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat