Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Mitä itsenäisyys tarkoittaa minulle 99 -vuotiaassa Suomessa?

  • Mitä itsenäisyys tarkoittaa minulle 99 -vuotiaassa Suomessa?

Monille Suomalaisuus on jotain hyvinkin yhteisöllistä. Tässä on usein vahvasti sellaisia sävyjä, että on tärkeää rajata myös ei-suomalaiset erikseen. Pahastumista tulee esimerkiksi maahanmuuton kohdalla, ei välttämättä rasismin vuoksi vaan siksi, että kansalaisuus nähdään jonkinlaisena laajennettuna perheenä. Tämänlaiseen tuleminen koetaan helposti tunkeiluna.

Itselleni kaikki yhteisöllisyys on hyvin vierasta. Olen niitä ihmisiä, joiden peruskokemus on siinä että ei tule ymmärretyksi. Ja tämä ei tarkoita sitä että ihmiset olisivat erimielisiä. Useimmiten tausta on enemmän siinä että ei tule edes niin ymmärretyksi että syntyisi tilanne jossa oltaisiin yksimielisiä siitä että ollaan erimielisiä. Moni haluaa olla ainutlaatuinen ja erikoinen, kunnes on. Tämä on ärsyttävää ja vaivaannuttavaa. Eikä se johdu siitä että ihmiset olisivat ilkeitä ; Usein he ovat ystävällisiä mutta tuovat esiin sen, että ajatuksenjuoksuani on vaikeaa seurata. Samalla aaltopituudella olemista ns. "ei tapahdu".

Ja sen lisäksi minulta tietenkin puuttuvat monet sellaiset asiat joita usein mielletään Suomalaisuuteen hyvinkin vahvasti. Jopa Suomen lipun siniristiä on nostettu keskusteluun jonain joka edustaa uskontoa ja siksi sen poistaminen vertautuu siihen että halutaan kieltää uskonnonharjoittamiseen usuttamista ja pakottamista valtiollisissa instituutioissa. Toisaalta monet yhteisöllisyyden tavat joita ehdotetaan ja tarjotaan pitävät sisällään uskonnollisia elementtejä. Sitä saattaa päätyä puolison iäkkään sukulaisen syntymäpäiville joita pidetään seurakuntatalossa ja jossa lauletaan virsiä. Kaikki muut pitävät minua näiden juhlien jälkeen herrasmiehenä, mutta oma pääkokemukseni on se että olen muiden vuoksi kohtelias mutta en silti oikein sovi joukkoon. Ajatus siitä että voisin omine mielipiteineni ja arvoineni olla tasapainoinen ja onnellinen on äärimmäisen vieras. (Vierauden kokemus ja "oudokiksi" leimautumisen fiilis on jo harvinainen onnistuminen.)

Toki vain äärimmillään ja harvoin kysymys on siitä että "me määritämme Suomalaisuuden" ja tähän liittyy myös se kenen henki ja elämä on puolustamisen ja kenen kuolema on juhlimisen asia. (Jota sitäkin kyllä tapahtuu. Ja se tuntuu aktivoituvan näin itsenäisyyspäivän alla.) Identiteetti ja mukaan solahtaminen ja "laajennettuun perheeseen" kuuluminen vaatii vaan enemmän kuin pelkän pahantahtoisuuden puutteen. (Joka usein ei edes puutu. Mutta ymmärtänette pointin.)

Toisin sanoen minulla on sekä outouden kokemus että myös hyvin usein konflikteja. Ja usein näitä konflikteja sidotaan Suomen kansalliseen perinteeseen, maan tapaan ja muihin vastaaviin asioihin. (Tuntemisen lisäksi täytyy osallistua jaettuun perinteeseen.)

Minulla onkin ollut vahva peruskokemus siitä että valtiollisesti kelpaan maksamaan veroja ja osallistumaan maanpuolustukseen aseellisesti. Mielipiteistäni tai arvoistani tai oikein muustakaan ei ole niin väliksi. (Ja jos tästä valitan, joku neropatti tulee kertomaan siitä miten joku ateisti on paha. Varmasti on. Ovat ihmisiä. Kuten myös tämä neropatti.) ("Jos en ymmärrä niin eihän se haittaa" -tilanteiden tuoma turhautuminen ovat harvinainen onnistuminen. Järeämmät ja yleisemmät vaihtoehdot tuovat kiukkua ja lähentävät minua enemmän haudan kuin Suomen Kansan kanssa.)

Lisäksi oma identiteettini on vahvasti länsimainen. Tai spesifimmin eurooppalainen. En ole identiteetiltäni suomiorientoitunut. Joka johtuu varmasti kokemuksesta jossa suomalaisten tärkein viesti itselleni on se, että luodaan ilmapiiri jonka peruskysymys on "arvatkaa kuka ei kuulu joukkoon?" Ja vastaus olen aina minä. (Riippumatta siitä olenko tutustunut kulttuuriperinteeseen ja historiaan enemmän tai vähemmän kuin muut paikallaolijat.)

Tässä mielessä voi olla hämmentävää että minä juhlin itsenäisyyttä.

Suomi on hyvä maa. Kansalaisista voidaan monesti olla sitten montaa mieltä. Onkin ollut kiinnostavaa seurata miten monet esittävät että 6.12. on suruliputuspäivä. EU on vienyt monien mielestä maaltamme itsenäisyyden. En itse näe asiaa näin.

Osittain siksi että yhteyden kokeminen rodun kautta, kansallinen identiteetti tai suomen kansan yhteisö - nuo konseptit joista ensimmäinen on epäkiinnostava ja jälkimmäisestä olen jäänyt osattomaksi - eivät itse asiassa vaadi valtiota. Suomen itsenäistymisen takana oli itse asiassa se, että vaikka Suomi onkin ollut kauan Ruotsin ja Venäjän vallan alla, se oli säilyttänyt kulttuurista omaleimaisuuttaan. (Toki tätä irrallisuutta ja omaleimaisuutta yritettiin vakavasti ja aika kovaa työtä nähden purkaa, esimerkiksi katolisen kirkon ja uskonpuhdistuksen kautta.)

Toisaalta valtion itsenäisyys on ennen kaikkea "juridinen konsepti". Maa-alueita on rajattu periaatteessa mielipiteenvaraisesti sopien. Rajat voivat muuttua ja olla missä vain. Sitten kun ne sovitaan ulkopoliittisessa prosessissa ja muut legitiimit valtiot tunnustavat tämän niin ne ovat siinä. Se, että valtiolla on ulkopolitiikkaa ja siihen liittyviä konsepteja (kuten EU) ei ole tässä mielessä täysin sama kuin se että mamme ei olisi itsenäinen. (Minua se ei tosin hirveästi haittaisi, koska identiteettini on, kuten sanottua, enemmän länsimainen ja yleiseurooppalainen. Mutta se ei silti ole vaikka ei haittaisi.)

Me olemme yhä virallisesti tunnustettu valtio. Meillä on erillistä lainsäädäntöä Suomen laissa ja voimme - esimerkiksi kansalaisaloitteiden kautta - tehdä sellaisiakin lakiehdotuksia joita ei ole saneltu EU:ssa. Meillä on oma perustuslaki. Ja ennen kaikkea olemme Weberiläinen valtio. Max Weberin määritelmän mukaan valtio on organisaatio, jolla on legitiimi väkivaltamonopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Meillä on poliisi ja armeija. (Jonka toimintaan esimerkiksi minulla on velvollisuus osallistua.)

Tässä mielessä itsenäisyydessä onkin minulle enemmän kysymys perustuslain sisällöstä, kuin jostain rodullisesta tai kulttuurisesta jaetusta arvopohjasta. (Etenkin kun tämä arvopohja ilmennetään uskonnollis-historialllisen taustan eikä sisältämiensä näkemysten kautta.) Kohdallani kysymys oman maan puolustamisesta ja arvostamisesta ei ole siinä että ihmisellä olisi jokin velvollisuus puolustaa maaplänttiä ja sen yhtenäiskulttuuria henkensä uhalla vain siksi että on syntynyt sen alueella ja leima on lyöty jonnekin paperiin omalta itseltä kysymättä. Ei. Minulle maan puolustaminen on ihanteellista jos ja vain jos se on oikeus, ja tämä on aina ehdollista. Velvollisuuteen voidaan pakottaa. Mutta oikeudeksi tämä muuttuu vain tietyillä reunaehdoilla. Ja nämä ehdot neuvotellaan joka ikinen päivä.

Pienemmässä määrin kysymys on myös siitä että poliisi ei vainoa minua. Suomessa poliisi ei yleensä ole se ongelma, enemmänkin erilaiset ideologiset instituutiot ja niissäkin niihin solahtaneet ihmiset joilla on joko juridista tai käytännöllistä julkista vaikutusvaltaa vaikka tämänlaisille ihmisille valta toisten asioihin on viimeinen asia jota heillä pitäisi olla. Itsekin muuten kuulun tähän ihmisryhmään ja siksipä en esimerkiksi politiikkaan edes suostu menemään.

Merkittävää on että vaikka lähtökohtani ovat näin tiukat, olen silti sitä mieltä että maamme puolustaminen olisi kohdallani oikeus. Tämän tarkempaan seulomiseen. (Jotta en tulisi väärinymmärretyksi tarvitaan paljon datapisteitä koska ajatuksenjuoksuni ei ole dikotomista vaan detaljoitua.) Ja tässä yhteydessä palaan siihen edellämainitsemaani väkivaltakoneistoon.

Väkivaltakoneisto on hyvin oleellinen.

Jos mietitään itsenäistymistä, monessa maassa tähän prosessiin liittyy sota. Näin on ymmärrettävää että itsenäisyyspäivään liittyy armeijan vahva rooli. Mutta Suomen itsenäistymiseen ei liity sotaa. (Tai ainakaan sellaista Sotaa jonka Suomi olisi käynyt tästä asiasta.) Mutta itsenäisyyspäivänä muistellaan silti vahvasti talvisotaa. Tämä on hyvin kiinnostava asia ; Miksi kansallinen itsenäisyys liitetään sotatarinoiden muistamiseen? Kaikissa maissa näyttää olevan taipumus yhdistää itsenäisyys ja sodan muistelu. Valtioissa ja maissa luulisi olevan muita asioita juhlittavaksi ja muistettavaksi.

Tässä päällimmäinen syy on varmasti se, että sodat ovat kriisitilanteita. Ja kriisitilanteet ovat siitä käteviä että ihminen harvoin osaa arvostaa sitä mitä hänellä on. Ne muuttuvat itsestäänselvyyksiksi. Kriisitilanteet uhkaavat tätä itsestäänselvyyttä ja luovat arvostusta. (Vrt ; Jos perhettä on helppo laiminlyödä arjessa, avioeron ja lapsista erkaantumisen jälkeen sitä osaa arvostaa sitä minkä on menettänyt.) Mutta takana on enemmän.

Sodassa kuolleet ovat uhrautuneet.

Sodassa kuolleet ovat sodan uhreja. He ovat antaneet uhrauksia. Mutta tässä usein unohdetaan kysyöä että mille nämä tarkalleen ottaen ovat uhreja. Tämä on oleellisempi kysymys kuin voisi ajatella. (Vastaus on tärkeä mutta ei niin ilmiselvä ja helppo kuin voisi ajatella.) Virallisessa kielenkäytössä tässä uhrauksessa korostetaan toivetta siitä että sotaa ei tapahtuisi enää jatkossa koskaan. ; Kuitenkin käytännössä ristiriitoja näyttävät herättävän näiden viestien kanssa erikoiset teemat. Monet hyvin ällistyttävät asiat loukkaavat vaikka ne ovat täysin yhteensopivia sodan toistumattomuustoiveen kanssa.

Esimerkiksi briteissä on syntynyt kohuja siitä että jotkut ovat kantaneet valkoisia unikoita punaisten unikoiden sijaan. Syynä ei ole se että valkoisuus viittaisi äärioikeistolaiseen nationalismiin vaan siitä syystä että valkoinen unikko symbolisoi sitä että sodan uhreja muistetaan nimenomaan sen vuoksi että sotaa ei pidetä asiallisena keinona ratkaista ongelmia. Punainen unikko muistaa uhreja ja tässä ei virallisesti puhuta sodan oikeuttamisesta. Mutta samalla on selvää että kantamalla punaista unikkoa britti glorifioi sotilaita ja tekee sotilaan toimesta hyveellistä. Kuollut sotilas ei ole tässä sodan uhri vaan sankari. Näin ollen punaisessa unikossa korostetaan sitä että sotiminen on eettinen ratkaisu ja tällä varmistetaan että ihmiset ovat nimenomaan suostuvaisempia sotaan myös jatkossa.

Benedict Andersonin "Imagined Communities" kertoo siitä, miten tuntemattomien sotilaiden haudat ovat vahvoja symboleita siksi että niissä on paljon aukkoja joita voi täyttää ideologisesti. Kun ei tiedetä kuolleesta mitään, synnytetään tämän päälle erilaisia kuvitteellisia tarinoita. Jotka sitten "voivat olla". Ja kunnioitus syntyy usein nimenomaan ja käytännössä vain suhteessa näihin tarinoihin. ; Anderson muistuttaa että tuntemattoman sotilaan hauta on kansallinen. Ja symboli on hyvin vahva ; Jos yritettäisiin vastaavaa viestiä rakentamalla vaikkapa "tuntemattoman liberaalin hauta", se koettaisiin vahvasti ideologisena viestinä. Sellaisena joka voisi ärsyttää erityisen vahvasti konservatiiveja. Sillä jokainen tietää tämänlaisen tuntemattoman marttyyrin tarinallisen arvon. ; Toisaalta liberaalit eivät ole haluamassa tämänlaisia koska siinä arvostetaan vapautta ja elämistä eikä uhrautumista, tappamista, kuolemaa ja itsensä ikuiseksi tekemistä näiden kautta.

Kun ihminen kuolee maansa puolesta, on kiinnostavaa tietää minkä puolesta hän kuolee. Jos kuoleminen on velvollisuus, nämä syyt ovat vähissä. Ilman reunaehtoja kuolema ei ole kiinnostava. Nykyään moni konservatiivi korostaa että oman maan puolesta kuoleminen on ilmiselvyys. Mutta tässä korostuu enemmän se, miten heidän omat sotaan liittyvät mielikuvatarinansa otetaan ilmiselvinä ja vaihtoehdottomina. Eikä sovelleta sitä toisenlaisiin yhteiskuntiin. (Hyvässä maassa voi elää ilman että joutuu kohtaamaan näitä realiteetteja. Tämä tilannetajuttomuus on tavallaan demonstraatio siitä että asiat ovat hyvin, kenties jopa häiritsevän hyvin.)

Ehdottomuudessa syntyy velvollisuusnäkökulmainen eikä oikeusnäkökulmainen maanpuolustusajatus. (Itselläni jälkimmäinen korostuu.) Tästä hyvänä esimerkkinä on se, kun tulevat maahanmuuttajat - tai kuten moittijat usein sanovat, "matut" - ovat miehiä jotka ovat paenneet Syyriasta. Monia kansallismielisiä on ärsyttänyt se, että miehet eivät olleet jääneet sotimaan. Heidän velvollisuutensa olisi siis osallistua sotaan vaikka he eivät olisi edes käyneet armeijaa tai saaneet aseita. Tai vaikka kaikki lähi-idän toimijat ovat moraaliltaan vähintään kyseenalaisia. Jos pitää valita taisteleeko ISISn vai Assadin puolella, on selvää että vaihtoehtoisto ei ole mitenkään kauhean ihanteellista. Velvollisuus on siis absoluuttinen. Se ei liity näissä puheissa siihen onko maan lainsäädäntö hyvää ja oikeudenmukaista. Pelkkä syntyminen juridisesti tietyn maan kansalaisten sukusoluista tietyllä maantieteellisellä alueella velvoittaa näiden mielessä melko hämmentävän pitkälle.

Tämänlainen normisto on jännittävä. Mutta sen voi tavallaan ymmärtää. Sotiminen on monen mielessä enemmän "pragmaattinen kuin eettinen valinta". Ja tässä näkökulmassa kansaa voidaan manipuloida ideologialla. Köyhät voidaan laittaa rintamalle kuolemaan rikkaan eliitin etuoikeuksien puolesta. Etuoikeuksien joita heillä ei ole ja joita he eivät sotimallakaan saa. Ateistit ja uskonnotomat voidaan huoletta laittaa rintamalle jotta maassa voidaan opettaa kristillistä yhtenäiskulttuuria heidän lapsilleen. (Ja oikeuttaa tätä toimintaa kansallisuudella jota tuetaan sotaponnisteluilla ja sotilaiden uhrilla.) Absoluuttisena velvollisuutena esitettynä tämä voi onnistua. koska mitään muita argumentteja on tarjolla melko vähän.

Nykyisessä kahtiajakautuneessa ilmapiirissä ja siihen liittyvässä poliittisesti mutta ei valtiollisesti polarisoituneessa maailmassa onkin jännittävä huomata että jos ihminen on kuolemassa kotinsa puolesta, niin tämä koti koostuu hyvin pienestä määrästä ihmisiä. Ja on omituista että koko valtakunta kontrolloi ihmistä vedoten näin pieneen fragmenttiin. Oman maan toiset kansalaiset taas ovat usein vieraita. (Tai peräti enimmäkseen turhauttavia ja/tai ärsyttäviä.) Eikä yhteistä ole paljon, kuten internetissä liberaali-konservatiiti/oikeisto-vasemmisto/uskonto-ateismi tai mihin tahansa muuhun väittelyyn osallistuva tietää. Suuri osa kanssaveljistä on ärsyttäviä ja yhteistä on vähän. He ovat aivan yhtä vieraita ja tuntemattomia kuin ne maahan hyökkäävät. Tämänlaisesta ei saa vahvaa insentiiviä sotimiseen. (Minulla on paljon enemmän yhteistä keskuteltavaa ja kiinnostavaa yhteisoloa liberaalin australialaisen evoluutiofilosofin kuin Esson baarissa vastaan tulevan lippalakkipään kanssa.) On kätevämpää vain määritellä tästä velvollisuus. Koska jos siitä vain tekee a priori itseisarvon, sille ei tarvita välineellisiä oikeutuksia.

Suomessa asiat ovat jossain määrin terveemmällä tolalla.

Suomi ei ole kuitenkaan aivan yhtä voimakkaasti tässä mukana. Yhtenä vihjeenä asiantilaan on Väinö Linnan "Tuntematon sotilas" ja sen ikoninen asema maassamme. (Kirja joko ylläpitää tai jopa luo poikkeavaa asennetta sotilaista.) Siinä sotatilaa kuvataan kaikkea muuta kuin ihanteellisena. Sotilasjohto ei ollutkaan ihailtavaa eikä sotiminen pelkkää sankaritouhuilua. Hahmot ovat kiinnostavia ja epätäydellisiä. Tätä teosta moitittiinkin rajusti aluksi. Syynä oli varmasti se että se ei sopinut siihen pirtaan jossa sotilas on vain asialle uhrautuva sankari.

Tuntematon sotilas on siitä kiinnostava, että monissa maissa on tuntemattomien sotilaiden hautoja. Niissä kiinnostavaa on se, että kuolleesta ihmisestä ei tiedetä oikeastaan muuta kuin kansalaisuus ja se että hän on kuollut sodassa. Näitä ihmisiä ei voida arvoida sen kautta ovatko he olleet hyviä ihmisiä tai edes palvelualttiita tai rohkeita sotilaita. He ovat olleet sodassa tietyllä puolella ja saaneet luodista - tai jostain muusta vastaavasta. Linnan "Tuntematon sotilas" kuitenkin ajaa hyvin toisenlaista asennetta sotaan ja siinä kuolleisiin. Hän luo persoonia. Kuolemat eivät ole aina osa sankaritarinan kaarta. Tuntematon Sotilas sen sijaan on nähty jopa kansallishengen vastaisiksi. Pääsyynä Linnan saamiin moitteisiin olikin siinä, että se sopii aika heikosti "kuviteltuihin yhteisöihin".

Itse näen että Suomen puolesta kuoleminen on tehtävä lainsäädännön vuoksi. Ennen kaikkea perustuslain vuoksi. Tässä kohden maan sosiaalijärjestelmä, koulutus ja se mitä se antaa kansalaisille on tärkeää. Sillä jos ja vain jos se antaa kansalaisille jotain niin se on arvokasta puolustaa. ; Tätä toki yritetään kiertää aforistisilla väitelauseilla että ei pidä kysyä mitä valtio tekee sinulle vaan mitä sinä voit tehdä valtiolle. Mutta tietenkin tämänlaisia a priori jotain asioita eettisiksi väittäviä iskulauseita voi odottaa valtion puolelta. Se ei ole puolueeton kehittäessään tämänlaista jargonia.

Nähdäkseni ainakin vielä Suomi on puolustamisen arvoinen. Ja koska tämä ei ole ilmiselvyys, kaikki maat eivät ole puolustamisen arvoisia, tämä todella nimenomaan merkitsee paljon. Ja tätä kautta sodallekin voisi saada minun silmissäni oikeutuksen. Kansalainen riskeeraa elämänsä, ei täysin uhraa, elämäänsä, siksi että valtiolla on tarjota etuja juuri hänelle itselleen ja juuri hänen läheisilleen.

Talvisota onkin järkevä asia mietittäväksi juuri tänään. On, vaikka teknisesti hävisimme sodan vaikka haimme natseilta apua. Häviön modifioiminen torjuntavoitoksi parantaa symbolista ja kuviteltua kansalaisyhteyttä. Yhteyttä jota kenties toivoisi tämän hetken yhteiskuntaan enemmänkin. Nyt, kun suurin osa ajasta kuluu siihen että pitää korostaa miten oma identiteetti nyt ei pidä sisällään monia saman maan kansalaisia joiden kanssa sitä kuitenkin joudutaan esimerkiksi käymään töissä näiden ihmisten kanssa. Kun riskit nousevat tässä kohden normaalin ärsyyntymisen ja turhautumisen yli, on syytä miettiä sitä että kenties sitä yhtenäisyyttä olisi syytä jotenkin tukea. Etsiä niitä yhdistäviä asioita ja tehdä niistä oleellisia. (Tämä vaatii helposti monien vanhojen klassisten asioiden hylkäämistä, koska jos ne toimisivat nykytilassa ne olisivat toimineet jo.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

Anteeksi, tämä ei ehkä kuuluisi tämän blogin kommentteihin...
- Suomalaiset sotilaat ovat taistelleet suomelle itsenäisyyden
- Ihminen tekee työtä oman perheensä, oman yhteisönsä, oman kylänsä, oman kuntansa, oman maansa eteen. Miltä luulet hänestä tuntuvan kun muualta tulee ihmisiä "valmiiseen pöytään"
- eu... sotkee suomen sisä ja ulkopolitiikan sekä rahapolitiikan monta kertaa isompien talouksien sekaan, missä ollaan vain heittosäkki. (jotain 1% väestöstä)
- Miksi meille ei saada poliitikkoja jotka ajavat pelkästään valtion ja sen kansan etua?
- Niin karulta kuin se kuulostaakin, mutta itselläni on ongelmana löytää suomesta enää poliittistä puoluetta joka keskittyisi vain suomen ja sen kansan etujen ajamiseen eikä jonkin tietyn eturyhmän asioiden vatuloimiseen.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Minulla on sinulle muutama pointti.
1: Aloitat kommenttisi sanomalla että ei kuulu kommentiksi tähän blogiin.
2: Kommentoit asioita jotka eivät oikestai kosketa tämän blogin aihetta.
3: Tämän blogin eräs aiheista oli sen sijaan se, että minua turhauttaa kun sanomisiani ei ymmärretä tai saa tätä kautta mitään yhteydentuntua.
4: Olen hyvin leimallisesti ilmituonut täällä blogeissa itseäni ulos useita vuosia siitä että en anna ihmisille anteeksi yhtään mitään.

Arvaa minkälaisen olon tuo sinun kommenttisi olemassaolo teki minulle? Paransiko tilaa, että tässä minua halutaan ymmärtää ja kuunnella. Vai kenties halutaan varata tämän blogin kommentointitilaa jollekin omalle agendalle ja halutaan siihen lukemista ja ymmärtämistä jota ei itse olla valmiita kuitenkaan osoittamaan sille blogistille kun ei ole kirjoitettu mitään siihen liittyvääkään. Mieti sitä. Hyvää päivänjatkoa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Ansaitseminen on kiinnostava asia. Mitä esimerkiksi minä olen ansainnut kun olen pudonnut pimperosta (mahdollisesti vauhdikkaasti ja pää edellä)? Olen syntynyt kätilöpistolla, joka ei ole yhteiskunnalle ilmaista. On tungettu neuvolaan ja kouluun jne. Kuluja on. Mutta missä ansiot?

Samoin kun miettii 90 -lukua voi huomata että maassamme on taatusti moniakin toisen polven pitkäaikaistyöttömiä. - Maassamme jetset on kapea ja yhteiskuntamme puuttuu hämmentävän vähän siihen että maassamme on yhä vähän hankalaa tehdä "nousevaa säätykiertoa". (Romahtamien alaspäin onnistuu toki aina.) Sosiaaliset kontaktit ja muu vastaava pääoma jota esimerkiksi rikkaistolla on vaikuttavat siinä missä se että joku voi opiskella ahkerasti ilman että joutuu tekemään opiskelun lisäksi jotain manuaalista ja raskasta työtä jotta saa maksettua asumisen. (Samalla kun vaade on nopeampaan ja nopeampaan valmistumiseen.) Tämä tarkoittaa sitä että vanhempienkaan "ansiot" eivät ole asian takana. Kaikkien ihmisten panostus-takaisinmaksu jää miinukselle. Itse asiassa aikasta monien. Hämmentävän monien. (Ei nimittäin riitä että käy töissä ja maksaa veroa että tämä valtion panostus korvautuisi niin että valtio jää plussalle.)

Tämä tulee vielä vahventumaan. Nykyinen valtapeli poliitikoilta on vedellyt asiat siihen suuntaan että tulee rahalla maksettavia yksityiskouluja jonne pääsee vain paras prosentti köyhistä stipendeillä mutta joka on lähes jokaisen maksukykyisen porhon muksun saavutettavissa "pappa betalar" -hengessä. Että tämä takaisinmaksuajattelu ei tule ainakaan laimenemaan tulevaisuudessa. Kiitos "en ymmärrä mitä hokemamme "#koulutuslupaus" -tarkoittaa -pettureiden.

Mikä siis on tämä ansio? Se, että syntyy oikeaan rotuun? Se että on tietyllä juridisella statuksella olevat vanhemmat? Olipa syy mikä tahansa, se heijastuu enemmän siihen onko "meitä" vai "heitä". (Mukana laajennetun perheen kokemuksessa.) Tämä vain sitten sotketaan siihen että puhutaan jostain ansaitsemisesta ja ilmaisesta rahasta jne. (Koska nähdään että "saavat ilmaista rahaa" eikä mietitä onko kommentoija vaikka itsekään tienannut omat koulutuspanoksensa takaisin valtiolle.) Toisin sanoen taustalla oleva asenne on jotain josta kumpuaa pintatasolle noita argumentteja. (Kognitiotieteen kautta saamani opin kautta en tietenkään ihmettele. Ihmisen psyyke nyt vain toimii tuolla tavalla. Se mitä me sanomme on usein vain viitteellisessä suhteessa siihen miten asennoidumme.)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Suomen laissa ja voimme - esimerkiksi kansalaisaloitteiden kautta - tehdä sellaisiakin lakiehdotuksia joita ei ole saneltu EU:ssa."

Suomi ja suomalaiset saavat vielä tehdä lakiehdotuksia, mutta ne määritellään ja hyväksytään EU:ssa. Suomi ei siis ole itsenäinen valtio millään määritelmällä, mutta joitain päätöksiä saamme tehdä eli meillä on autonimia kuten oli Venäjän vallan alla 1809-1917.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Ei MILLÄÄN MÄÄRITELMÄLLÄ? Että ei tuolla Weberin määritelmällä? Meillä ei siis ole armeijaa eikä poliisia lainkaan? Poliisi on harha. Intissä ei käy kukaan? Tehokkaat LSD:t sulla.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

En tiedä missä harhoissa elät mutta Suomi elää niiden määritelmien mukaan mitä EU-sopimus Suomella antaa. Poliisi ja armeija on ainakin periaatteessa vielä Suomen omassa määräysvallassa, rajavartiolaitos sen sijaan noudattaa Shengen-sopimusta eli on käytännössä täysin toimimaton.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Muuten; Tuo "venäjän autonomian aikana" -väite on yleinen. Mutta sen ainut perustelu taitaa olla se, että joku on niin hokenut intenetissä. Muuten, olen aiheeseen liittyen lähestynyt sen ydinkäsitteiden kautta. Ja tässä mielessä voidaan huomata että sinulla on kommenteissa hyvin olemattomasti substanssiargumentaatiota verrattuna tuohon kirjoitukseen. Kunhan heität tunteella jotain joka on sinusta totta.

Sorry. Voit silti olla epäfaktuaalinen ja väärässä. Tai siis et voi olla. Olet. Mutta eipä tämä onelinertasolla pyöriviä propagandisteja kiinnota. (Kun pitäisi esimerkiksi opetella kansainvälistä lainsäädäntöä ja valtion määritelmiä.) Tässä mielessä korostuukin se, miten ilmiselvänä asiaasi pidät. Heität kommenttiin että "ei millään määritelmällä". Vaikka itse asiassa sellainen määritelmä oli annettu jo ihan siinä blogitekstissä johon kommentoit (Eli jos olet minimitasolla rationaalinen keskustelija jolla on mitään arvoa, olet lukenut sen kokonaan ja ymmärtänyt sen perusrakenteen ja mitä se sanoo ja ei sano.)

Mutta Dunning-Kruger -efekti edellä on sinulla varmaan riemuisaa paarustaa. Kun ei tiedä mitään valtioista tai itsenäisyyden määritelmistä, ei varmaan mieleen tulekaan yhtään mitään. Ja siitä pohjalta on helppoa heitellä "ei millään määritelmällä" -tyylisiä ehdottomuuksia. Sääli vain että tämänlainen asenteilu menee keskusteluna ja argumenttina läpi vain siihen paljonpuhuttuun gaussin käyrän vasempaan laitaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Jotenkin ajattelen, että itsenäisyys on jonkinlainen asteikko, jolla voi nousta ottamalla asioita omaan hallintaansa ja laskea luopumalla tai luovuttamalla. Että maksimissaan omaa vallan kaikkeen omaan elämäänsä liittyvään ja minimissään ei mihinkään. Suomessa sitä valtaa käyttää hallitus ja toteuttaa lopulta oikeuslaitos ja armeija.

Siltä kantilta emme mielestäni ole kovin itsenäisiä, emmekä edes halua olla. Siltä kantilta koko touhu on vähän kummallista. Juhlimme asioita joita emme halua tai edes kykene arvostamaan; Emme toimi tavoilla tai tee valintoja, jotka kielisivät arvostuksestamme itsenäisyyttä kohtaan. Puheet ja teot eivät kohtaa.

En minäkään oikein koe olevani osa tätä. Muut ihmiset ovat yleensä jotakin, minkä varaan en mitään mielelläni laske tai laskisi. Silti, niinä kertoina, kun olen niin tehnyt, he kuitenkin harvemmin ovat tuottaneet pettymyksiä ja siksi koitan myös itse vastata samalla mitalla. Mutta se muuttuu kyllä saman tien, kun kokemukseni muuttuu.

Todistamme ja koemme tätä samaa. Vaikka se, miten sitä tulkitsemme usein erottaa meitä, emme pääse siitä mihinkään, että niistä kaikista tulkinnoista on takaisinjohdettavissa se sama perusasia.

Katselemme samoja puita ja elämme samassa metsässä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Anteeksi jos tunkeilen kysyessäni, mutta kun sanoit että uskonnolliset ideologiat ovat vainonneet sinua, niin ihan mielenkiinnosta palan kysyä kuinka ja miten Suomen evankelisluterilainenkirkko on vainonnut sinua viimeisten viiden vuoden aikana? Oletko esim kokenut että Irja Askolan ja Kari Mäkisen esiintyminen mediassa vainoaisi sinua? Anteeksi kun olen näin utelias.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Olkaa hyvä jos tunkeilen, mutta tuo ei kuulu sinulle hittojakaan. Lisäksi haluan huomauttaa, että olen jo vastannut tuohon kysymykseen siinä aiemmassa. Juuri siinä missä kerron vainoamisista, on yllä erittely jota on tapahtunut minulle itselleni. Ja tahdon huomauttaa, että kaikki nuo tapahtuneet ovat tapahtuneet 2000 -luvun puolella.

Ja kyllä. Ensimmäiset kohdat olivat evankelis-luterilaisen kirkon työntekijän käsialaa. Kaverin itsemurhaan ajo ja miltei itse menin perässä. En tiedä että miksi se ei riitä sinulle. Tai miksi 5 vuotta on aika jonka jälkeen itsemurhaan ajaminen on mitätön asia eikä merkitse mitään kenellekään, että armo tulee kuin tyhjästä tuon päivämäärän jälkeen.

Kommenttisi ei myöskään täytä niitä ehtoja joita asetin kaikille kommenteillesi jotta sinua ei bannata. Olette Heikoin Lenkki. Hyvästi!

Toimituksen poiminnat