Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Abortoidun sikiön oikeudet

Perinteisesti aborttia vastustaneet ovat olleet mielestäni ymmärrettäviä. Vaikka en aborttia vastusta sanan vahvimmassa mielessä, on abortti kuitenkin selkeästi hyvin raskas ja vaikea asia. Jotain jota ei käsitellä kevyesti.

Paitsi vitseissä. On ymmärrettävää että he kokevat olevansa nimenomaan pro life ja korostavansa elämän arvoa; Vitseissä on sitten ollut tapana käyttää sitä mitä pro life olisi jos se vietäisiin loppuun asti, sen kaikkiin johtopäätöksiin. Tästä tunnetuin esimerkki on varmasti "Monty Pythonin" klassikko "musikaalivideopätkäsketsi" "Every sperm is sacred" . Yleensä nämä on tunnistettu sen verran absurdeiksi, että niitä ei ole kovin yleisesti tavattu sellaisenaan sketsien ja ivaavien ateistien ja vastaavien suissa.

Mutta viime aikoina konservatiivit ovat alkaneet menemään näitä seurauksia kohti vakavissaan. Teksasissa - kuolemanrangaistuksistaan tunnetulla "pro life"-alueella - voimaan tulevasta laista on uutisoitu Suomessa asti. "Texasin uuden aborttilain mukaan abortin suorittavan klinikan tai sairaalan on huolehdittava siitä, että sikiö haudataan tai tuhkataan. Pysyvää hautapaikkaa sikiölle ei vaadita, vaan tuhkien sirottelu riittää. Samat säädökset koskevat myös, jos raskaus päättyy keskenmenoon." Toisaalta sitä on kuultu siitäkin miten Sofia Vergara on tullut haastetuksi oikeuteen varsin erikoisen haastajan voimalla. Haastee koskee lainsäädännössä ihmisiksi luokiteltuja keinohedelmöitettyjä munasoluja. ("The embryos remain frozen at a fertility clinic in Beverly Hills.") Joille on annettu lain status juridisena henkilönä ("Louisiana where an vitro fertilised egg is legally recognised as "juridical person" until it is implanted in the womb.") Näiden juridisten henkilöiden hallussapito ja perimysoikeus ja raha ovat tietenkin kiistan ytimessä. ("The lawsuit asks that the frozen embryos be given to Mr Loeb so that they can live and receive the trust fund set up for them, according to the Post.")

Tässä on päädytty siiihen että jos tavallisesti alkio katsotaan eläväksi, niin tässä yhteydessä abortoitu katsotaan vainajaksi. Mikä on tietenkin tavallaan koherenttia. Mutta tätä varten ei enää riitä että miettii mitä oikeuksia on abortoimattomalla sikiöllä. Lisäksi on mietittävä mitä oikeuksia on abortoidulla sikiöllä.

Näkökulman muutos

Syynä lain suosioon tuskin on se, että näitä absurditeetteja kannatetaan sinänsä. Taustalla on enemmän se, että konservatiivit olivat lain ystäviä siihen asti kunnes abortista tuli vapaammin laillista. Ja tämän jälkeen on kehitetty erilaisia keinoja joilla siitä saataisiin käytännössä mahdotonta. Eli että mahdollisimman monille lainmuutos olisi oikeasti vain jotain joka tapahtuu lain kirjaimessa mutta joka ei muuta käytännön elämää mitenkään. ; Konservatiivit USA:ssa ovat hyvin usein oikeistolaisia joille asioita saa tehdä omilla rahoilla. Ja toisaalta suuri osa abortinvastustuksen argumentistostakin on keskittynyt paheksumaan nimenomaan sosiaalisista syistä tehtyjä abortteja vastaan. Tällä tavalla saadaan estettyä abortti nimenomaan köyhiltä. Joilla nämä sosiaaliset syyt ovat mahdollisia.

Keino ja perusasenne on toisin sanoen klassinen. Mutta tämä edustaa hyvin uudenlaista abortinvastustuksen koulukuntaa. ; Tässä sikiölle todella annetaan jotain konkreettisia oikeuksia. Aikaisemmin pro liferit ovatkin väistelleet sellaisten kysymysten kanssa että jos heistä abortti todella on murha niin miksi he eivät sitten saman tien vaadi abortista samoja tuomioita kuin murhista. Nyt yhä useampi on menossa siihen suuntaan että nämä seurauslait eivät enää ole absurdiuteen vietyjä parodioita jotka ovat hankalia sikäli että niiden perusta on kuitenkin niissä periaatteissa joita abortinvastustuksessa on tavattu käyttää.

Tämä näyttää tukevan huomiotani siitä että kulttuurissamme liberaalit ja konservatiivit ovat jo jonkin aikaa "varastaneet" toisiltaan viestinnän keinoja ; Liberaalit ovat tarttuneet konservatiivejen vetämään poliittisen korrektiuden hylkäämiseen. Ja toisaalta konservatiivit ovat jo pitkään puhuneet postmodernilla kielellä ideologeista, ismeistä ja vapauksista. (Vaikka seuraavassa lauseessa tuomitaankin postmodernismi, argumentaatiotapa, rakenne ja intonaatio kertoo että kenties ei kannattaisi tuomita liian pitkälle.)

Tässä mielessä voisin ottaa esiin hieman sitä millä muillakin tavoilla aborttiasioita on lähestytty.

Jos palaamme konservatiivien ihailemiin vanhoihin hyviin aikoihin, ei tarvitse kuin palata 1950 -lukua edeltävälle ajalle. Silloin ei puhuttu edes aborteista vaan puhuttiin ei-maahanmuuttaja-imigrantti-anglismein raskaudenkeskeytyksestä. Se oli karkeasti sanoen laitonta aina 1950 -luvulle asti. Ensimmäinen heinäkuuta 1950 abortista tuli mahdollista. Ennen 1950 -lukua kyse oli rikosoikeudellisesta kysymyksestä. 1950 -luvulla ongelma muutettiin yhteiskunnalliseksi ja medikalisoitiin. Eli toisin sanoen abortista tuli yhteiskunnan ylhäältä ohjaamaa lääkärivaltaa jossa yksilöiden tahto oli mitätön verrattuna kansan parhaaseen.

Raskaudenkeskeytykseen vaadittiin tällöin lääkärin diagnoosi siitä että äidin henki on vakavassa vaarassa. Kun abortista tehtiin laillista muissa tilanteissa, kysymys ei ollut abortin avaamisesta. Vaan siitä, että haluttiin ehkäistä ns. henkariabortteja joissa kuoli paljon naisia. Ymmärrettiin että abortin kohdalla täyskielto on vastaava kuin yrittäisi torjua viinanjuontia kieltolaeilla. (= Eihän siitä mitään tule, vaikka yritetty onkin.) Laki oli tarkoitettu nimenomaan vähentämään näitä sikiönlähdetyksiä. ; 1950 -luvun lain ydin oli se, että abortti oli mahdollista 16. raskausviikolle asti. Kahden lääkärin täytyi antaa abortille lääketieteellinen tai eugeeninen syy. Sosiaaliset syyt olivat sellaisia että niitä kuunneltiin mutta ne eivät yksinään voineet olla riittäviä. Toisin sanoen niiden perusteella ei saanut aborttia. Koska vanhat säännöt tunsivat lääkärien hengenvaarakriteerit, lääketieteelliset muutokset lakiin eivät olleet suuria. Eugeeniset piirteet olivatkin se asia joka muuttui tässä eniten. Tämä 1950 -luvun aborttilaki oli tavallaan korostetusti eugeeninen projekti. Ei siksi että abortista olisi tullut eugeniikkaa vaan juuri siksi että tämä eugeenisuus nousi projektissa alleviivatusti esille. Nyt voitiin karsia "perinnöllisiä taipumuksia, jotka jälkeläisissä tulisivat aiheuttamaan mielisairautta, tylsämielisyyttä, ja vaikean ruumiillisen vamman tai muun vian". Suomi oli tuolloin kristillinen maa ja tämä oli kristittyjen mieleen. (Aihe oli monien kristittyjen suosiossa muutoinkin tuohon aikaan.)

Aborttilaki ei ollut tyhjiössä. Se liittyi sen ajan perhepolitiikkaan. (Tämän huomaamiseen ei mitään kovin kummoista Einsteiniä tarvita, eugeniikka ja lääkärivalta yhteenlyötynä ovat aika vahvoja vihjeitä.) Abortit nähtiin ennen kaikkea yhteiskunnallisena. Naisten jonkinasteinen velvollisuus oli lisääntyä. Kansakunnan väestönkasvu nähtiin tärkeänä asiana. Aborttien tekeminen oli tätä kautta ennen kaikkea teko jonka haitan kohteena oli kansa- ja yhteiskunta. Tämä ei ollut sattumaa. Äitiysavustuslaki (1937) ja lapsettomuusvero (1937) lähestyivät samaa yhteiskunnallista ongelmaa toisella tavalla. (Äitiysavustuslaki muuten voidaan nähdä positiiviseksi eugeniikaksi. Mutta yleensä vain negatiivinen eugeniikka koetaan ongelmallisena. Geenipoolissa olevien geenien frekvenssejä voi muutella monilla eri tavoilla.) Myös perhelisälaki (1943) ja lapsilisäjärjestelmä (1948) tukivat sitä että kansakunnan lisääntyminen ja kansalaisten määrä oli halutunsuuntainen.

Tämän lainmuutoksen yhteydessä tehtiin muutakin. Aborttia haluvia tuettiin tavoilla joiden tärkeimpänä ja keskeisimpänä tavoitteena oli saattaa ei-toivotuista raskauksista kärsivät kohtaamaan äitiyden ilot. Toisin sanoen tässä tehtiin sinänsä vastuullisesti että aborttia ei vain nähty ongelmallisena vaan ymmärrettiin että abortteja voidaan vähentää ainoastaan jos yksinhuoltajaäitejä ja vastaavia tuetaan erityisesti. Naisia ohjattiin äitiyshuoltoon. Tämä on mielestäni kiinnostavaa. Sillä kun nykyään lähestytään aborttia, mielenosoittaminen, huutaminen ja haukkuminen tuntuvat olevan se keinovalikoima joilla aborttia käytännössä vastustetaan. Nykyajan abortinvastustajat lähinnä syyllistävät abortintekijöitä ja puolustavat abortin tekemättömyyttä oman uskontonsa näkökulmasta ja siihen sidotulla moralismilla. (Ja samalla korostavat perinteisen perhemallin ihanuutta unohtamatta että abortti on relevantimpi jos olet yksinhuoltaja ja näin he ovat kaivamassa arvostusta ja lisäämässä häpeää yksinhuoltajaäideille.) Tämä ei tietenkään ihmetytä, sillä suuri osa abortinvastustusargumenteista tulee oikeistolaisen politiikan sävyttämästä amerikasta. (Jossa on nykyään asiallista sakottaa keskenmenon saavia jos sillä voidaan vaikeuttaa abortin saamista. Mutta jossa ei voida panostaa sosiaalihuoltoon jossa sosiaaliset ongelmat korjattaisiin koska se olisi kauheaa kommunismia.)

Tämä tilanne kuitenkin muuttui. 1967 viritettiin muutoksia edellämainittuun aborttilakiin. Muutamaa vuotta myöhemmin, tarkalleen ottaen 1.6.1970, voimaan astui liberaalimpi aborttilaki. Tässä aborttilaissa raskaudenkeskeytys muuttui henkilökohtaiseksi. Sen sai tehdä sosiaalisin syin. Esimerkiksi köyhyydestä. 1970 -luvun muutos korostaa moraalisuuden näkökulmien muuttumista. Kansakunta ei ollut absoluutti ja kansalaisesta tuli moraalisen päätöksen tekijä - joku joka tekee päätökset myös silloin kun hän kenties tekee pahuutta. (Tämä liittyy vahvasti pluralistiseen maailmankuvaan jota esimerkiksi Tapio Puolimatka virallisesti kannattaa aina silloin kun sillä saadaan lisää valtaa, kontrollia ja oikeuksia kristinuskolle. Mikä on tietenkin hieman erikoista tässä yhteydessä huomata, koska hän "tuskin on tämän aborttilain syvin kannattaja".) Tässä tilanteessa abortti ei enää vaatinut lääkäreiden eugeenista analyysiä. Itse asiassa se muuttui yksilökeskeiseksi. Tämä taas on anti-eugeenista. Sillä jos väestöä halutaan jalostaa geneettisesti aborteilla, se vaatisi keskusjohtamista. Tässä mielessä abortti oli tämän kammotun lainmuutoksen jälkeen monta astetta vähemmän eugeeninen projekti kuin se oli 1950 -luvulla.

TL;DR;

Aborttia on usein vastustettu pinnallisesti samaa "Raamattua" heilutellen. Näkökulmat ja detaljit ovat kuitenkin muuttuneet melko runsaasti. Itse näen että abortinvastustus on ollut jossain määrin rationaalisuutta tai siihen pyrkivää. (Medikalisaatio on ongelma joka voidaan liittää ennen kaikkea ns. skientismiin.) Vasta viimeisemmässä vaiheessa on alettu panostamaan kuolleen sikiön oikeuksiin jotta voidaan puolustaa ideaaleja ja vaikeuttaa ihmisten toimintaa sen vuoksi että osa ihmisistä eivät pidä niistä laeista joita demokraattisissa maissa on säädetty. Ja tässä prosessissa vasta nyt on saavutettu sellainen vaihe jossa abortinvastustus on muuttunut "ymmärrettävästä tiukkapipoisuudesta" joksikin muuksi. Se on nähdäkseni ajautumassa parodiahorisonttiin. Tämä sopii jotenkin siihen "johonkin" jota konservativismin sisältöä on tömäytellyt uuteen muotoon muutenkin viime aikoina. Muutokset ovat ehkä hölmöjä mutta poliittisesti toimivia ne näyttävät olevan. Tavallaan menestysstrategioita. Onkin hauskaa miettiä jo ennakkoon miksi näkökulmaksi tämä abortinvastustuskulma nimetään/tulkitaan vaikka 20 vuoden kuluttua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Voisko kysyä että minkä tasoinen tietoisuus sikiöllä on? Onko sikiöllä korkeampi tietoisuus kuin vaikkapa hiirellä tai vasikalla?

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Juuri tuohon kysymykseen olen tarttunut aiemmissa aborttiblogauksissani. (Riippuu kehitysvaiheesta ja tietoisuuden lähestymistavasta. Mutta jos vastasyntyneellä oletetaan enemmän tietoisuutta kuin eläimillä ja tajutaan että hedelmöittynyt munasolu on tiedoton solupallo, on tämä vastaus mallia "Kiitos kapteeni Selviö".) Koska niissä käsittelin sitä onko abortti moraaliton vai ei. Tässä vain luokittelin abortinvastustusnäkökulmia. (Ja hieman väritin niitä niin että kyllä siitä selviää mistä pidän enemmän kuin toisista en.)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Sikiöllä voi olla yhtä kehittynyt tietoisuuden taso kuin Leo Miralalla jo hyvin varhain!

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Toisaalta on tosiaan myönnettävä, että sikiö saavuttaa jo varsin pian Pekka Reinikaisen tietoisuuden. Tässä kohden on tosin keskusteltava siitä, mitä Turingin testin läpäiseminen merkitsee ja ei merkitsee. Osa filosofeista on sitä mieltä että kiinalainen huone voi olla mekaaninen ja tätä kautta sikiöiden näennäisestä tietoisuudesta ei tarvitse välittää.

Kyse on tietenkin vain siitä miten määrittelemme Leo Miralan. Leo Miralan ontologia onkin keskusteluttanut. Esimerkiksi on mietitty sitä onko Leo Mirala hyvä, paha, epäonnistunut tai edes olemassa.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Pertti voi muuten olla oikeassa. Vaikuttaa usein siltä että syntymättömillä sikiöillä on paremmat oikeudet terveydenhuollossa kuin eläkeläisillä. Meikäläisillä ei ole puolestapuhujia, saamme kitua ja kuolla rauhassa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

60-luvullakin sai abortin psykiatrin lausunnolla, jos äiti oli kykenemätön huolehtimaan lapsistaan. Kollega, jonka lempinimi oli Harmo Hormoni taisi kunnostautua niiden laatimisessa; muistaakseni jokin sensaatiolehti lähetti hänen luokseen toimittajan pyytämään aborttilausuntoa, ja sellaisenhan hän saikin.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Ainahan näitäkin tosiaan löytyy. On ihmisiä jotka muuttavat lain kirjaimen käytänteiden alle hukkuvaksi abstraktioksi. Siksi en juurikaan katso hyvää lainsäädäntöä vielä samana kuin toimiva yhteiskunta. (Joskin kyllä sellainen on kätevä olla. Onkohan joku välttämätön mutta ei riittävä ehto tjsp.)

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Oikeushenkilö eli juridinen henkilö on sellainen henkilöiden tai pääomien yhteenliittymä, jolla on oikeuksia ja johon voi kohdistua velvollisuuksia.

Eiköhän tässäkin tarkoiteta luonnollista henkilöä eikä "oikeassa" englannissa käsitettä "body corporate" tai "legal entity". Amerikkalaisilla on englannista oma käsityksensä, ja he näyttävät käyttävän sitä aika oudolla tavalla. Esimerkiksi Black's Law Dictionary ei edes tunne käsitettä "juridical person".

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Lainaan vain tuota uutista. Se ei ole lakitekstiä. Joten mikä tahansa on mahdollista. Kysymys ei ole niinkään siitä miten lakimiehet asiaa määrittelevät, vaan mitä asenteita ja tausta-ajatuksia siellä on taustalla arjen ja toiminnan tasolla.

Mutta valistuminen on aina hyvä asia. Hyvä jos joku tietää.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

En ottanut kantaa blogin sisältöön, vaan siinä uutisessa käytettyyn kieleen. Toimittajat eivät noita käsitteitä näytä osaavan. Suomessakin uhataan "oikeustoimilla" kun pitäisi kirjoittaa/sanoa "oikeudellisilla toimilla". Kun nouset raitiovaunuun ja laitat kuukausilippusi lukijaan, se on oikeustoimi. Oikeudellinen toimi on jotain aivan muuta. Mutta tooimittajathan kirjoittavat miesten menevän hirvimetsään haulikot takalaatikossa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren Vastaus kommenttiin #10

Joo, toki tälläistä tapahtuu. Iysekään en osaa kirjoittaa. Tai asioita.

Toimituksen poiminnat