Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

miesvihan ja naisvihan epäsymmetrisyydestä

  • miesvihan ja naisvihan epäsymmetrisyydestä

Olen aina ajatellut olevani tasa-arvon ystävä. Minulla on sisaria ja olen aina ollut paljon tekemisissä naisten kanssa. Mielestäni tulemme toimeen. Toisaalta olen kokenut ajatuksen feministiksi identifioitumisesta vieraaksi. ; En liene asian kanssa yksin. Tiedän monia naisiakin, jotka sanovat että "kannatan tasa-arvoa mutta en ole feministi". Feminismillä on vähintään maine "käänteisenä sovinismina" jota tehdään telaketjut ojossa.

Osittain siksi että mitä enemmän feminismiin tutustuu sitä vähemmän ottaa selvää mitä se on ; Jopa Rosa Meriläisen tapaiset feministit selittävät ensin että feminismi on tasa-arvoa ja sitten jatkavat siitä miten feminismi on niin moniarvoinen että olipa mitä mieltä tahansa niin siihen voi identifioitua jostain kulmasta. Tämä on itselleni tarpeettoman ympäripyöreää. Kaipaan enemmän substanssia. (En siis ole niitä jotka näkevät feminismin aina "käänteisenä sovinismina". Suostun identifioitumaan lähinnä johonkin joka koostuu kriteeriattribuuteista, kiitos vain!)

Moni feministi on innolla sanomassa että ties kukakin ei edusta feminismiä. Ja tässä on olona usein se, että tilanne muistuttaa uskovaisten kanssa keskustelua ; Eri suuntauksen kannattajille on ilmiselvää että se ja se suuntaus ei edusta kristillisyyttä. (Esimerkiksi adventisteille katolinen kirkko on messevästi "porttokirkko".) Ilmiselvyys pysyy mutta vaihtaa sisältöään samalla kun vaihtaa keskustelukumppania toiseen feministiin.

Toisaalta en ole silti täysin tasa-arvoinen. Esimerkiksi miekkailukoulumme hyvät miekkailijanaiset ovat minulle jotenkin voimaannuttava kokemus. Tässä on kuitenkin takana vähän samaa kuin siinä että alkaisi listaamaan naistiedemiehiä. Sitä jotenkin nostaa numeroa asiasta joka ei ole mikään ihme. Ja tässä jotenkin alleviivataan odotuksia. Niin että naismiekkailija tai naistiedemies olisi vähän kuin joku joka tekee temppuja, jotka muistuttavat niitä "kädettömien maalaamia joulukortteja" joita takavuosina myytiin. Tämänlaisesta pitäisi jotenkin kyetä kasvamaan yli. Että ei olisi naismiekkailijoita vaan vain pelkästään miekkailijoita.

Feminismi voi pelottaa, jos katsoo antifeministisivustoja

Nykyaika on sellainen, että aivan mitä tahansa mielipiteitä löytyy. Tässä mielessä voidaan etsiä vaikkapa radikaalifeministisiä näkemyksiä jossa penis vaginassa on aina raiskaus. Löytyy oikeasti kourallinen Bindelin tapaisia henkilöitä joista kaikkia miehiä voidaan pitää raiskaajina jotka tulee ensin vangita ja sitten tappaa. Netissä kiertää myös pätkiä mallilla #KillAllMen. Niissä naiset ovat turhautuneita toimimaan vauvatehtaina jotka tuottavat lisää miehiä jotka sitten sortavat heitä.

Feminismin piiristä löytyy ties mitä värikästä. Jos Valerie Solanas kutsui miehiä "käveleviksi dildoiksi", se mahtuu feminismin kirjoon. Ja samoin jos vastaan tulee jotain Sally Miller Gearharteja joiden mielestä ihmiskunnan sukupuolijakaumaa tulee muuttaa niin että vain 10% on miehiä, on selvää että kyseessä on sellainen naiseuden puolustus joka muistuttaa lähinnä käänteistä sovinismia. (Ja tässä mielessä jokaisen sovinistin tulisi ottaa opikseen miltä tuntuu olla tällä puolella leimaavia lausuntoja.)

Näiden takana kuitenkin jännittävä piirre; Mistä näitä linkkejä löytää.

Kun katsoo feministien ryhmiä, niissä enemmänkin teeskennellään että tämänlaisia videoita ja mielipiteitä ei edes ole olemassa kuin jaettaisiin niitä. Niitä löydetään ennen kaikkea antifeministien sivujen kautta. Nykyaikana on yksinkertaisesti kannattavaa etsiä "vastapuolelta" näkemyksiä jotka ovat mahdollisimman radikaaleja ja mielipuolisia ja jakaa niitä. Tätä kautta voidaan tietenkin uhriutua tehokkaimmin. Siksi monissa näissä jaoissa onkin ns. Poen laki vahvana. (Toisaalta paljon miesvihaa jakava nimimerkki "Berta Lovejoy" on trolli. Ja hänkin menee usein näihin listoihin mukaan.)

Tässä mielessä tilanne on tietenkin sama monessa muussakin asiassa. Moni uskovainen varmasti kokee vieraantumisen tunteita kun heille hierotaan naamaan asioita mallia "fundies say the darnest things". Tässä kohden on tietenkin syytä tiedostaa kaksi asiaa; (1) Se, että äärimmäisiä uskovaisia on ja he ovat ongelmallisia kaikille ihmisille (2) tämä on kaukana keskivertouskovaisesta.

On syytä käyttää "Tämä Päivä" -blogin hyvää nyrkkisääntöä : "Olen tehnyt päätöksen: tästä eteenpäin kun kuulen jonkun olettavan ääriliikkeen edustavan jotain muuta kuin nimenomaista äärilaitaa, pidän näin olettavaa ihmistä ideologisena valehtelijana." Tämä on tärkeä ohjenuora koska ihmisillä on liian helposti käynnistyvä laitteisto sille että joko (1) äärilaita ei edusta sitä omaa ideologiaa lainkaan tai (2) tämä äärilaita edustaa sitä vastustajan ideologiaa liiankin hyvin. Kumpikin näistä on virheellistä.

Feministien parista onkin vaikeaa löytää kovin suosittuja miesvihasivustoja joissa on miesvihayhteisöjä. Naisvihan puolelta tälläisiä sitten löytyykin. Ja tämä epäsymmetria on mielestäni mainitsemisen arvoinen asia.

Onkin hyvä tiedostaa että ääripäistämistä tapahtuu hyvin helposti.

Takavuosina tapahtui sellainen kovasti keskustelua herättänyt tapaus kuin "Gamergate". Tämä koostui pääasiassa kahdesta hyvin erillisestä ilmiöstä. Anita Sarkeesianin videopelikritiikistä jossa peleistä etsittiin seksismiä. Ja toisaalta Zoë Quinnin väitettyyn pelijulkaisuun "reittä pitkin". (Muitakin asioita ryöppyyn toki liittyi.)

Tässä kohden feministiset tahot ovat tuominneet metelöinnin pelkästään seksisminä. Kuitenkin osa on selvästi mennyt mukaan ryöpytykseen sitä kautta, että he ovat vihanneet korruptiota. "Tämä Päivä" -blogi kuvantaa tilannetta seuraavasti. Monille kohun syy oli se, että heidän mukaansa oli perusteltua ajatella, että "Zoe ei ole varsinaisesti mikään viaton uhri. Hän teki huonon pelin (oikeasti: Depression Quest on tylsä, hankala pelattava eikä herätä mitään laajempaa ymmärrystä masennuksesta, eikä ajatuksiakaan) ja sai sille palstatilaa ja huomiota seksillä. Lisähuomiota hän hankki tekaisemalla uhkailuja ja toimimalla kaikin puolin epämiellyttävällä tavalla. Koko tapahtumassa on kyse lahjonnasta ja journalistisen eettisyyden puutteesta pelijournalismissa, ei naispuolisten pelinkehittäjien vihasta." Tässä kohden kyseessä voi tietenkin olla se, että on uskottu heppoisia lähteitä, kuten entisiä poikaystäviä ja vastaavia. Mutta moni on tässä tapauksessa silti vastustanut korruptiota. ; On syytä erottaa että vaikka kyseessä olisi huono lähdekritiikki, niin se kertoo enemmän siitä että ei osata seuloa faktaa fiktiosta kuin siitä että tässä kaikki vihaisivat naisia.

Toisaalta Anita Sarkeesianin kohdalla haasteena on ollut se, että Sarkeesian on hakenut peleistä jotain jota niissä ilmiselvästi on. Eli seksismiä. Mutta hän on toisaalta prosessissa selvästi pelannut pelejä huolimattomasti ja on joskus taipunut esittämään epätotuuksia ja puolitotuuksia. Toisaalta moni on sekoittanut Sarkeesianin harjoittaman kulttuurikritiikin sensurismiin. Sarkeesian ei ole halunnut sensuroida pelejä siksi että niissä on seksismiä. Hän on vain tuonut esiin sitä miksi hänen mielestään niissä on seksismiä. Tässä mielessä olen itsekin Gamergaten aikana nostanut esiin joitain asiavirheitä joita Sarkeesian on tehnyt "Assassin's Creed" -peleistä. (Pelisarjan, "josta tiedän vain kaiken".) On tavallaan ikävää että tämä yhdistetään suoraan naisvihaan. Kulttuurikritiikin kritiikkiä voi tehdä ilman naisvihaakin. (Lisäksi Sarkeesianilla on toki aika hyviäkin huomioita peleissä olevasta seksismistä. Jos väittää että joku "Lollipol Chainsaw" ei ole seksistinen niin "just joo". On sitä silti kiva pelata!)

Tässä mielessä gamergateen liittyen on tehty tiivstelmiä myös feministien puolella. Mutta kuitenkin samalla on hyvä havaita että osa gamergate -kritiikistä oli hyvin omituista. Kun esimerkiksi "Assassin's Creediä" pidettiin seksistisenä, oli osalla "pelaajista" sellaista ideaa kuin että asiaan on jotenkin järkevää reagoida piirtämällä pilakuvia joissa AC2 suunnittelussa mukana olleen naissuunnittelijan päälle ejakuloitiin. Tämänlaiset lausunnot ovat sitten sellaisia, että niitäkin löytyy  feministien sivustoilta samasta syystä kuin feministikriittiset sivustot jakavat sitä materiaalia jota laitoin tämän blogitekstin alustukseksi. Mutta toisaalta niille löytyy myös omia ryhmiä jotka selvästi kokevat tämänlaisen jotenkin voimaannuttavana. Näiden ryhmien olemassaolo on se ero. Jokaisessa ideologiassa on hulluja. Oleellista on katsoa että saavatko nämä hullut suosiota vai hävetäänkö niitä. (Feministiryhmissä usein jopa ihmetellään että onko niitä miesvastaisia tyyppejä oikeasti muka edes olemassa.)

Tämänlainen toiminta tuo vahvasti mieleen internetlain nimeltä Lewis's Law ; Eli feminismiin tulevat kommentit ovat hyvä selitys sille miksi feminismiä tarvitaan. Näiden päälle-ejakuloivien olemassaoloa on turhaa kiistää. Samoin kuin on hieman erikoista väittää että tämä on kuvaus koko yhdestä puolesta. Olemme vain jostain syystä taipuvaisia tekemään tämänlaiset väärät yleistykset.

Laajennetummin koko aihepiiriin;

Monelle miehelle feminismi on käytännössä sitä että joku moralisti tulee ja vie heiltä pornon. Feminismiä voidaan kohdella kuin uhkaa. Ja osittain se onnistuu vain sillä että annetaan näkyvyyttä niille kaikista koohoimmille ja aggressiivisimmille feministeille. Samalla unohtuu että valtaosa feministeistä on omissa piireissä edes näkemättä tätä antifeministien jakamaa äärifeminististä materiaalia. He näpertelevät usein sanavalintojen ja vastaavien kanssa. Asioiden jotka ovat varmasti valtaosan feministikriitikoiden silmissä niin triviaaleja että niitä on vaikeaa nähdä uhkana. Feministit ovat usein keskittyneet siihen että muuttavat yhteiskuntaa ja naisia, että heille ei jää aikaa ottaa pois minun pornoiluhetkiäni. Ylipäätään minun epävaatimaton persoonani kiinnostaa heitä hyvin hyvin vähän.

Mutta siltä se saattaa tosiaan joskus tuntua. On helppoa kokea feminismi jonain miehiä rajoittavana asiana. Koska yleisyyden lisäksi on muitakin puolia. Uskonnottomana tiedän että en kohtaa "uskonnollisessa kontekstissa normaalia uskovaista" juuri koskaan. Jos joku ottaa yhteyttä, hänellä on käännytysmielentila. Vähemmistöllä on määräänsä suurempi merkitys eikä sitä voi jättää täysin huomiotta - tai määritellä ei-uskonnoksi - vain siksi että se on vähemmistössä. (Voidaan sanoa että feminismi ei ehkä sinällään ole missään suhteessa pornoon. Feministit sen sijaan voivat olla dogmaattisia puoleen tai toiseen pornoaiheen parissa.)

Feminismissäkin onkin kieltämättä mukana tahoja ja näkemyksiä jotka tekevät feministeistä joissain aiheissa vahvoja liittolaisia fundamentalistikristittyjen seksuaalimoralistien kanssa. Osa feministifilosofeista onkin pornografiavastaisia. Esimerkiksi Catherine MacKinnon on omistautunut asialle. (Joskin hänellä on minustakin ihan hyviä pointteja seassa.)

On katsottava mitä tekee eikä sitä mitä tai keitä edustaa.

Tässä saattaa helposti unohtua se, että ihminen harvoin nousee puolustamaan asioita joita ei koe omaan viiteryhmäänsä. Ja näin saattaa unohtua se, että feministeistä osa ei edes ole pornografiaa vastaan. Olen esimerkiksi itse henkilökohtaisesti keskustellut viime aikoina ärjymaineisen feministin kanssa. Ja hänestä pornografia ei ole ongelma ; Ja jos katsotaan esimerkiksi videochateissa työskenteleviä, hän ei vastusta ilmiötä siksi että tissien näyttäminen olisi väärin. Vaan sen vuoksi että niissä työskentelevät naiset ovat usein alipalkattuja ja joku muu käärii voitot näyttelemättä itse. (Joka on suunnilleen omakin kantani asiaan.)

Sama on tietenkin mukana vahvasti koska on usein vaikeaa erottaa pornon kritisointia ja pornon sensurointia jotka ovat astetta eri asia. Toisaalta itselleni on miehenä ollut jotenkin liiankin helppoa vain ohittaa naisvastaiset meemit idiotismina joka ei edes tarvitse kommentointia. Oletuksena että kaikki osaavat vain erottaa sen mikä on kriittistä kommentointia feminismiin (jota kyllä teen), mikä feminismivastaisuutta (jota en koe olevani, olen aika neutraali ja etäinen feminismiin) ja mikä naisvihaa (josta pitää irtautua täysin ja jota täytyy vastustaa).

Kun näen naisvihamielistä - en siis vain feministikriittistä tai antifeminististä - materiaalia, minun mieleeni miehenä saattaa tulla sellaisia asioita että "ei kuulu minulle". Ikään kuin ei miehenä edes saisi ottaa kantaa koko feminismiasiaan, joka kuuluisi naisille itselleen. Tai vaihtoehtoisesti syntyy ajatus, että ei minun miehenä "tarvitse irtautua tuollaisesta". Ikään kuin asiassa olisi jotenkin kyse minusta ja identiteetistäni. (Samalla kun asia ei oikeasti liity suureen egooni yhtään mitenkään. Eikä muutenkaan maailmassa olevien asioiden relevanssi heijastu tätä kautta mitenkään. Itse toki elän elämääni monesti kuin näin olisi. Kuten ilmeisesti suuri osa muistakin ihmisistä. Olivatpa sitten sovinisteja, feministejä tai mitä muuta tahansa...)

Tosiasiassa näissä jutuissa kyse on siitä että nettimeemin näkee joku 11 -vuotias tyttö jolla olisi muutakin tekemistä kuin törmätä asennevammailuun. Asennevammailu loukkaa. Itsekin tiedostan miten aikuisena ihmisenä ärsyttää törmätä uskonnottomista tehtyihin lausuntoihin. Nämäkin iskevät identiteettiin. Toisaalta uskonnottomuus on siitä kätevä piirre että se on hankittu ominaisuus. Ja sen voi tätä kautta laittaa piiloon. Sitä voi mennä kaappiin asian kanssa, tarvittaessa. (Teinkin näin pariksi vuodeksi saatuani ensimmäisen tappouhkauksen, jonka takana oli niinkin hienostunut syy kuin väärä mielipide evoluutioteoriasta. Aloin tekemään jotain muuta, kirjoittamaan hikipediaa, aivan puhtaalta pöydältä.) Sukupuoli on tässä hieman kuin ihonväri. Sitä on paha laittaa kaappiin ja teeskennellä muuta ilman että joku tulee vinoilemaan siitäkin.

Kiusaaminen on kiusaamista ja sitä tulee vastustaa siksi että se on kiusaamista. Sen sijaan usein tartumme omaan identiteettiimme ja mietimme kuka on puolesta ja kuka on vastaan. Emme katso mitä ihmiset tekevät, vaan sitä että "ei minua voi sekoittaa tuohon". Intoudumme helposti liikaakin omista poliittisista vihollisistamme, niin että huomiomme kääntyy pois muista asioista. ; Tämä on vaikeaa. Ja toisaalta samasta syystä feministi harvoin tulee puolustamaan kun esimerkiksi minua haukutaan naisvihaiseksi vain siksi että olen avoimesti erimielinen Sarkeesianin kanssa jostain AC -pelien erityisestä naisvastaisuudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Niko Sillanpää

"Feministien parista onkin vaikeaa löytää kovin suosittuja miesvihasivustoja joissa on miesvihayhteisöjä. Naisvihan puolelta tälläisiä sitten löytyykin. Ja tämä epäsymmetria on mielestäni mainitsemisen arvoinen asia."

Mihin perustat tällaisen väitteen? Koska se ei nimittäin pidä paikkaansa kuin yhden tulkinnan piirissä. Ja tämä on feministinen tulkinta, jossa suostumattomuus feminismin ja jopa yksittäisten feministien tavoitteisiin on "naisvihaa". Lisäksi lähes kaikki mainintsemasi sisällöltään vulgaari viestintä ja kiusaaminen on nimenomaan _reaktiota_ feministien tai sellaisiksi identifioituvien vaatimuksiin, jotka kohdistuvat näiden viestien välittäjiin tai johonkin heille merkitykselliseen asiaan; Se ei ole spontaania, sisäsyntyistä.

Mieleeni ei tule äkisti yhtäkään sivustoa, jossa vihataan naisia siksi koska he ovat naisia (= naisviha). Sen sijaan on helppo löytää sellaisia feministisiä sivustoja ja jopa valtamedian kolumneja, joissa vihataan miehiä siksi että he ovat miehiä (esim. kaikki "toxic masculinity"-agitaatiot).

Sarkeesianin toiminta ei ole mitään "kulttuurikritiikkiä", vaan transgressiivista, transformatiivista social justice -aktivismia. Pelimaailman "seksismi" (= syrjintä sukupuolen perusteella) ei ole oikeasti seksismiä, vaan meritokratinen prosessi, jossa heijastuu, että naiset ovat keskimäärin taidoiltaan miehiä paljon heikompia tietokonepelien pelaamisessa. Joidenkin pelien stereotyyppinen sukupuolikuvasto taas ei ole seksismiä eli syrjintää.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Toki Sarkeesianilla on "Social Justice Warrioriutta". Mutta kulttuurikritiikki onkin usein poliittista ja ideologista. (En tiedä onko siitä mahdollista tehdä objektiivista.) Siinä mielessä kommenttisi on tärkeä että se täsmentää tätä mitä sanon ja en sano. (En käytä seksismiä syrjinnän muotona vaan seksismiä jonain jossa on ns. "fan serviceä", eli tissejä vain siksi että miehet pitävät tisseistä. Minäkin pidän tisseistä. Pelaan Lollipop Chainsawia. You know.)

Ja kun katsoo tätä naisvihapuolta, niin on tosiaan vaikeaa löytää naisvihaisia kommentteja feministiryhmistä. Linkit jne. löytyvät nimenomaan antifeministiryhmistä. Toisaalta niihin rinnastuvat systeemit ovat kyllä sitten sellaisia että niitä jakavat ties mitkä "Milo Wagnerit". Kategorista naisvihaa jossa kaikki naiset ovat huonoja ei ole vaikeaa löytää. Hämmennyksesi tässä näyttääkin siltä feministien ajatukselta jossa miesvihaisia kommentteja ei olisi lainkaan olemassa (muka). Ei kai niitä ole huomannut kun ei ole mennyt oman kuplansa ulkopuolelle.

Internetistä löytää kaikesta vastenmielisiä ihmisiä. Jos väittää että jotain näkökulmaa ei edusta yksikään vastenmielinen ihminen on joko vihjeetön tai valehtelija. Kysymystä kannattaakin lähestyä siitä näkökulmasta, että kuka jakaa näitä materiaaleja. ;

Tämän blogin pointti oli enemmän se, että on syytä katsoa kenen jakamana esimerkiksi Penis in Vagina is rape -jutut leviävät ; Sitä kautta voi nähdä edustaako se tosiasiallista liikehdintää ja toisaalta ovatko sen vastustajat halukkaita yliampumaan ja leimaamaan tarpeettomasti. Kysymys on ns. reiluudesta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

"Toxic masculinity" on sitten jotain joka tosiaan ansaitsee omaa kommentointia. Kritiikkisi tässä minulle on "kuorolle saarnaamista". Se on yleensä vastenmielistä. Tasa-arvokysymykset muutetaan sillä tavalla että ihmisen mielipide mitätöidään sitä kautta mitä hän edustaa. Vastaavaa ei hyväksyttäisi miehiltä (noissa piireissä, toisaalla se on sitten kovasti "voimaannuttavaa" tietyissä sovinistipiireissä.)

Toisaalta sinun antamassasi kontekstissa se on omituinen. Sillä feministit käyttävät toxic masculinityä nimenomaan sitä kautta että mieheys on poliittinen konstrukti. Kun itse erotat naisvihan feministikiukkuisuudesta, niin viet pohjan myös siltä että "toxic masculinity" olisi jotenkin oleellista miesvihaa. Koska niissä määritelmällisesti isketään johonkin muuhun kuin sukupuoleen (sex), sen sijaan isketään siihen mitä kaikkea sukupuoleen liitetään (gender). Feministit eivät siis "toxic masculinityä" heitellessään olisi miesvihaisia. Jos logiikkasi toimisi.

Mielestäni se ei oikeastaan toimi. "Toxic masculinity" sotkeentuu monesti nimenomaan sukupuoleen. (Tilanne on sama kuin siinä että monet maahanmuuttokriitikot eivät ole natseja mutta natsit ovat maahanmuuttokriitikoita ja sotkevat mielellään niin että eivät näytä natseilta vaan maahanmuuttokriitikoilta. Tai miten kukaan fundamentalisti ei halua olla hihhuli vaan menee maltillisen uskonnon hyötyjen ja ilojen tjsp. taakse. Että "on normaalia". Hitot on. Eikä sitä saa normaalina pitää!) Sama tietenkin naisvihan puolella. (Joskin on ryhmiä jotka ovat naisvihaisia avoimesti ja jotka tosiaan jakavat toisilleen näitä juttuja. Ei kaikki antifeminismikään ole tätä. Joskin sitä helposti tällä tavalla kohdellaan. Kuten itse sain huomata Anita Sarkeesianin asiavirheitä korjatessani. Leima jossa minä olin naisvihainen oli yhtä osuva kuin väite että "toxic masculinity" iskee vain rakenteisiin eikä sukupuoleen. Tai että naisvihaa ei ole vaan että se on reaktiivisuutta feministien miesvihaan. Feministien parissakin tuo reaktiivinen tapa on muuten usein toistuva. Esim. siinä "tapetaan miehet" -videossa jonka jaoin.)

Käyttäjän AriKananen kuva
Ari Kananen

Hyvä kirjoitus.
En jaksa feminismiä miettiä, siitä on tullut PC movement.
Luulin että Southpark pilailee ja vetää PC jutut yli, kunnes törmäsin tähän ja totesin totuuden olevan tarua ihmeellisempää.

http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208295-voita...

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Päätin sinnitellä tekstin läpi yleissivistävänä katsauksena. Silti suhteeni feminismiin ei siitä muuttunut. Kun henkilö tunnustautuu feministiksi, niin minulta pääsee väsynyt huokaus. Tuokin elää vielä jossain menneisyydessä. Tasa-arvo on jo täällä jos siinä vain haluaa elää.

Toisten syyllistäminen kuvitellusta syrjinnästä on so last season. Samaan tapaan omista ongelmista pyritään syyllistämään muita, yhteiskuntaa, uskontoa, esimiehiä, opettajia... Muttei koskaan mietitä olisiko minun omalla toiminnallani jotain vaikutusta asioihin.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Historiallista taustaa vasten, tulkitsen tuon feminismi - kysymyksen, ja siitä johtuvat muut ilmiöt, lähinnä vastareaktiona patriarkaalisesti rakentuneille yhteiskuntajärjestelmille.

Aikanaan, kun luin Grinbergin Kansojen historia - sarjan, olin surullinen, suuttunut ja lopuksi raivostunut. Tunnetila, joka sai aikaan feministisen reaktion minussa.

Feminismi voi olla myös selviytymiskeino tai prosessi, joka herättää kysymyksiä ja halua saada vastauksia. Lopulta feminismi isminä jää pois tarpeettomana.

Toimituksen poiminnat