*

Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

"Suvakkien lakupiippukielto" ja muuta byroslavia -sanan ylikäyttöä

  • On mentävä saksofonilla kun en saa olla fagotinsoittaja.
    On mentävä saksofonilla kun en saa olla fagotinsoittaja.

Takapäivinä moni intoutui keskustelemaan lakupiipuista. Kysymyksessä on hinnaltaan pieniarvoisesta karkista. Ja siitä saako siitä S -bonusta. Tuote on niin pienihintainen, eikä niitä varmasti osteta kilokaupalla kovinkaan usein, joten pahastujilla ei ole taustalla konkretia vaan periaate. Tämä on toki OK. On hyvä että ihmisillä on periaatteita.

Aiheeseen liittyen toki esitettiin että lakupiiput olisivat K18 -tuote. Makeisten valmistajat ilmoittivat että he voisivat kiertää asian muuttamalla tuotteen nimen piipusta saksofoniksi. ; Valvira kuitenkin otti kantaa siihen että lakupiippu ei tupakkalain mukaan ole mitään kovin erikoista ja ikärajaa vaativaa. Toisin sanoen kohinan syyksi suunnattu laki ei olekaan se syy sille jos tämänlaisia asioita tapahtuu.

Itse nostan asian esiin toisesta syystä.

Jostain syystä tästä lakritsipiipusta on tullut jotain joka jotenkin symbolisesti kuvaisi "suvakkeja". Tämä on hyvin hämmentävää. Tilanne oli toki huvittava ; Esimerkiksi liberaalimaineinen ystäväni Sakari Peuranen koki tarpeelliseksi miettiä sellaisia vastareaktioita kuin "lakritsihuumeruiskut". Siinä olisikin minun makuuni sopivaa potkua.

Kun kaikkien suhtautuminen torjuntaan oli tämänsuuntainen enkä ole keneltäkään kuullut että lakritsipiippujen kieltäminen olisi älykäs ja tarpeellinen asia, tuntuu omituiselta että tästä on syntynyt statement poliittiseen peliin. Ensimmäinen mielikuva on että konservatiivit eivät tunne liberaaleja. Uskoisin kuitenkin että takana on toinen syy. Se, että tosiasiassa maailmankuvasodassa "suvakki" on vähän kuin "natsi". Se on ylikäytetty ja muuttunut hyvinkin abstraktiksi. Se ei tavallaan enää ole sidoksissa yksilöihin tai mielipiteisiin.

Oli hyvin erikoista ensin kuulla olevansa "suvakki" ja sitten kuulla miten ajaa tämänlaisien normien ja sensuuriuksien täyttämää yhteiskuntaa. Itse kun olen tunnetusti jopa ylivahvasti autonomiaa korostava ihminen. Sellainen jossa uskonto joka kieltää eriuskoisilta jonkin asian - kuten homojen avioliiton, sianlihanmyynnin tai minkä muun tahansa - tekee jotain jota sen ei pitäisi tehdä. Eli jos uskonto kieltää homoseksuaalisuuden niin sitten älkööt itse homostelko. Mutta jos ateistihomon pitää totella kristittyjen tai islaminuskon normeja, niin sitten joku on ymmärtänyt "uskonnonvapauden" hieman omituisella tavalla. Kannatan myös eutanasiaa. Ja rehellisesti sanoen puollan jopa hyvin laajaa oikeutta itsemurhaan - sellaisella tasolla että jopa suuri osa avomielisistä ihmisistä älähtää. (Minusta itsemurha on "OK".)

Itse polttelen lakupiippuja siinä missä kuka tahansa muukin. (Tai enemmän. Harva niitä oikeasti polttaa. Mutta minä olen niitä jotka yrittävät jauhaa ihan kaiken pieneksi ja polttaa sen piipussa. Mutta ymmärtänette pointin!) Olen niitä ihmisiä jotka eivät polta tupakkaa, mutta joista on ällistyttävää että trendit näyttävät olevan menossa siihen suuntaan, että jos trendit pysyvät ennallaan niin muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä kannabis on laillista ja tupakka laitonta. (Minulla ei ole vahvaa mielipidettä kannabiksesta. Tuskin polttelisin itse, mutta jos se olisi laillista niin en menettäisi yöuniani kyllä.)

Asiassa olevaa lisähämmennystä loi tietenkin se, että lakritsipiiput olisivat joka tapauksessa enemmän sivutuote kuin jokin jota olisi tavoiteltu. Elämme oikeusvaltiossa joka tarkoittaa sitä että laki on sama kaikille. Ja jossa ideana on se, että huonoja lakeja korjataan. Tätä voi toteuttaa vaikka tällä hetkellä muodikkailla lainmuutoskampanjoilla. (Vaikka keino rehellisesti sanoen tuntuu vain marginaalisesti tehokkaammalta kuin valittaminen adressit.comissa.) Eli jos joku "suvakki" kenties onkin ajanut tupakkalakirajoitteita, niin tämä lakritsipiippuasia on enemmän sivutuote jota ei ole osattu ennakoida. Ilman tämänlaisia intentioita vaikuttaa omituiselta esittää että toiminta olisi todella sellaista.

Tätä kautta teinkin sen joka on aina yhtä tuskallista tehdä. Yritin kuunnella.

Tämä on monille aikuisille, myös itselleni, vaikeaa. (Ainakin jos Eeva Kalliota on uskominen.) Tässä yhteydessä esiin nousi ajatus rajoitteita ja sääntöjä täynnä olevasta yhteiskunnasta jota pyörittävät "kukkahattutädit normeineen". Tässä tilanteessa nähtiin vahvasti, että lainsäädäntö on byrokratiaa. Jonka pohjalta syntyy "Sääntö-Suomi". (Termi ei omani, siksi heittomerkit. Joku voisi muuten luulla että se olisi alleviivaus sille että termi olisi huono. Tästä ei ole kyse.)

Tässä ideana oli myös se, että "Säännöt ovat byroslavian valtaa, jota taas ajavat kommunistit." Muissakin lausunnoissa toki toistui ajatus juuri siitä että tämänlaiset normit ovat vallankäyttöä. Ja sellaista vallankäyttöä jossa vallassaoleva suvaitsevaisto komentaa rajoituksillaan yhteiskuntaa kuin Stalin. (Stalinkorttikin on jokin joka tässä yhteydessä tulee esiin. Mikä on piippuaiheen vuoksi vähintään hitusen erikoista.)

Toki erikoista on sekin että lakupiiput voivat nousta esiin yhteydessä jossa kritisoi Tynkkystä. Logiikka tässä oli se, että koska Tynkkynen katsoi puolustavansa Suomea, oli Tynkkysen kritisointi samaa kuin Suomalaisuuden vastustaminen. Itse näen että Tynkkynen edustaa Suomea juuri saman verran kuin mitä itsekin edustan. Hän on yksi maamme kansalainen. Ei jokin jonka kanssa erimielisyys ja samanmielisyys olisi jokin "kansalaisuustesti". (Joita muuten tuntuu olevan maailmassa yhä enemmän ja enemmän. Väärä mielipide lakupiipuistakin saattaa olla väärää kansalaisuutta. Tai itse asiassa juuri sellaiseksi se aletaan näkemään. ; Nähdään että lakupiippukielto ei edusta Kansaa vaan Pahaa Suvakkivaltaa joka ei missään tapauksessa voi edustaa Suomea tai Suomalaisuutta tai Suomalaisten Mielipiteitä. (Suuret kirjaimet eivät ole oikeaoppisen kieliopin mukaisia. Virhe on kuitenkin tahallinen.)

Olen toki jossain määrin tottunut siihen, että elämme maailmassa jossa poliittista korrektiutta vastustavat ihmiset jotka korostavat laajaa uskonnon- ja mielipiteenvapautta ovat tosiasiassa lähinnä kannattamassa kristittyjen oikeutta olla kristittyjä kovin kovin ei-kristittyjen yksityiselämään ja lainsäädäntöön tunkeilevalla tavalla. Ja jossa laaja mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä että yhä suurempi ja tiukempi dogmaattinen mielipideavaruus määrää onko mielipiteesi "suomalainen". Vai sellainen, että jos omaa sellaisen mielipiteen pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan.
1: Jostain syystä samat ihmiset eivät ole muuttamassa USA:n Raamattuvyöhykkeelle jokaisen kerran kun Suomen jokin laki tai käytänne ei miellytä heitä itseään. ; Toki syy tähän ei ole mysteeri. He kokevat että edustivatpa he itse yleisintä mielipidettä tai marginaallista ärsyttäväksi koettua mielipidettä, niin he ovat suomalaisuuden standardia. He määräävät ehdot "suomalaisuuteen" joiden mukaan muita testataan. Siksi jos käytänne eroaa heistä itsestään, on syytä olla poliittisesti epäkorrekti ja edustaa uskonnonvapautta jossa korostetaan kristillisiä mielipiteitä. Silloin on asiaankuuluvaa myös kutsua erimielisiä vaikka harhaoppisiksi. Mutta jos itseä pilkataan se on ajojahtia. Ajojahtia koko Suomen kansaa kohtaan. Etenkin jos oma mielipide on yleinen, jolloin pitäisi ymmärtää laittaa turpa kiinni ja pistää pulinat pois. Tämä standardina oleminen on tärkeää kun selitetään miksi niin moni haukkui edellistä hallitusta ja piti oppositiossa räkyttämistä hienona kansalaistoimintana. Ja korostetaan että toisinajattelijuus on arvokasta ja toisinajattelijoiden kritisointikin on sensurismia. (Ja jos YLE esitti vallan kanssa yhteneväisiä viestejä se oli hallituksen talutusnuorassa kuin Pravda.) Mutta nyt vallan vaihduttua nämä samat ihmiset ovat sitä mieltä että opposition pitäisi ymmärtää olla hiljaa. (Ja jos media kritisoi, se on ajojahtia.)

Toisin sanoen esimerkiksi minun näkeminen "suvakiksi" ja sen yhteys "lakritsisensurismiin" on tavallaan ymmärrettävissä. (Sinänsä minun kutsuminen "suvakiksi" on varsin omituinen päätelmä, olen monissa asioissa muutosvastarintainen ja itse asiassa niin vanhalla tavalla sivistyskonservatiivi, että se ei ole enää muodissa edes konservatiivien keskuudessa. Toki ymmärrän että nykyään konervatiiviutta lähestytään yhteiskuntafilosofisen viitekehyksen sijaan "ostoslistametodilla" jossa on oltava tietyt mielipiteet tietyistä aiheista. Tämä dogmatiikka on tietenkin se miksi näitä tulkintoja tehdään. Että ollaksesi konservatiivi pitäisi vastustaa homoja ja maahanmuuttoa ja kannattaa.)

Tässä asiassa on jonkinlainen selitys asenteille. Tässä kohden laki nähdään "edustamassa" jotain. Se on joko haluttu tai ei-haluttu seuraus. Sillä mitä mieltä "suvakit" ovat tai mikä on heidän intentionsa ei merkitse. Koska tietyt normit vain edustavat "suvakkien vallankäyttöä" ja ovat seurausta niistä. Sillä onko kyseessä epähuomiossa syntynyt sivutuote vai ei, on tässä merkityksetöntä. (Ja tuskin tämänlaisten erojen analysointiin riittää monilla pahastuneilla kognitiivista potentiaaliakaan. Ei siksi että he olisivat tyhmiä. Vaan sen vuoksi että he ovat niin pahastuneita. Ymmärrän tilanteen kyllä. Olen itsekin sen verran tuittupää.)

Toki asenteet eivät ole siinä mielessä koherentteja, että samat ihmiset eivät suostu ottamaan oman kulttuuripiirinsä ei-haluttuja lieveilmiöitä osaksi omaa vastuutaakkaansa. Esimerkiksi ihminen josta minun Tynkkysen pukeutumista koskevan esteettisen mielipiteen ja lakupiippukiellon välillä on suora kytkös voi nähdä että Tynkkunen ei voi lietsoa rasismia koska hän ei ole tarkoittanut tai tavoitellut tätä ilmaistessaan uskonnonvapauden mukaisia mielipiteitään. Se että tahattomasti näin voi hyvinkin käydä tavalla jonka ympärille voi kyhätä lakupiippukytkökseni kaltaisen narraation, ei merkitse. Koska koherenttius ei ole se mitä nykyään tavoitellaan. Totuuden on korvannut oma vilpittömyys ja sen yleistäminen kategorioiksi. Kategorioiksi jotka sitten tiivistyvät esimerkiksi sellaisiksi konsepteiksi kuin "et-ole-aidosti-suomalainen" -statementit niille joilla on väärät mielipiteet.

Rajoitteet nähdään pikkumaisena sensuurina.

Tässä kohden lakritsipiippu on pieni asia. Siitä ei pahastuta siksi että lakritsipiippu olisi itsessään jotenkin tärkeä. Vaan takana on enemmän ajatus siitä että jos näinkin pientä asiaa valvotaan niin sitten sitä puututaan tietenkin suurempiinkin asioihin. (Joka ei loogisesti kyllä johda tähän. Mutta menkööt. Kenties olisi järkevämpää demonstroida että tärkeisiin asioihin puututaan sillä että viittaa niihin tärkeisiin asioihin. Mutta onhan pikkumainen normi pikkumainen ja niistä saa maailmaan ja vastustajien kritisoimiseen sellaista absurdiuden tunnetta jota ei saa viittaamalla isoihin ja tärkeisiin asioihin.)

Tässä koetaankin että itsellisyys ja autonomia ja päätäntävalta ovat uhattuina. Dogmat rajoittavat vapaan ihmisen elämää. Autonomisuusnäkökulma on toki siinä mielessä erikoinen, että autonomisen päätöksen ohjailua tunteen ja ties minkä kautta suhteutetaan myös sen mukaan miten tätä suostuttelua tehdään

Erilaisia lakeihin liittyviä houkuttimia katsotaan niin että jos jotain halutaan estää tai kieltää, tai jostain rangaistaan tähän suhtaudutaan nuivemmin kuin siihen että jotain asiaa kehutaan ja tuetaan erityisesti. Näin ollen esimerkiksi ksylitoltuotteiden tukeminen voisi näyttää hyvin erialaiselta kuin sokeripitoisten karkkien lisäverottaminen. Samoin voidaan nähdä että ne jotka kovin kategorisesti tuomitsevat kristinuskon tai islamin koetaan militanteimpina syrjijöinä kuin niitä jotka turhankin ylpeästi röyhistävät miten islam on rauhan uskonto ja kristinusko objektiivisen moraalin ja yhteiskuntajärjestyksemme ydin niin että näitä täytyisi erityisesti tukea, kunnioittaa ja ajaa oleelliseksi osaksi yhteiskuntamme valtakoneistoja.

Ja jopa niille jotka moittivat näitä uskontoja - ja jotka noin yleisesti korostavat että "positiivinenkin syrjintä on syrjintää" - kokevat vahvasti, että sensuuri on pahempi asia kuin liiallisen. näkyvyyden ja vakavastiotettavuuden antaminen yleisessä julkisessa mediatilassa. (Joka on kuitenkin rajallisen kokoinen nykyäänkin.)Tämä on tärkeä asia huomata. Jos lakritsipiippu ei saa S -bonusta näyttää erilaiselta kuin se, että jos kaikki muut makeiset saisivat verovapautta. Efekti olisi kuitenkin jossain määrin samanlaatuinen. Sisällön lisäksi myös asian muotoilu vaikuttaa tässä kohden.

Tässä selitysksessä on erikoinen twisti.

Kriitikot ovat siinä mielessä oikeassa että yhdessä mielessä laki on systematisoitua byrokratiaa. Oikeusvaltioissa lainsäädäntö on sitä varten  että ilman sitä normaalitilana olisi se, että erilaiset jääviyskysymykset ylittyisivät. Syntyisi privileegioita.

Länsimaiseen oikeusvaltioin liittyvä ajatus siitä että privileegioita ja nepotismia on purettava ja että kaikkia kohdellaan lain edessä samoilla säännöillä vaatii sitä, että laki ja tuomiovalta byrokratisoidaan on väistämättömyys. ; Montesquieun vallan kolmijako-opin ideana on juuri se, että  lakien säätäminen, lakien valvonta ja lakia rikkovien tuomitseminen eriytetään.
1: Toki olen tietoinen siitä että esimoderneja tai ei-länsimaisissa maissa nähtäviä ajatuksia on maassamme ollut viime aikoina tavallista enemmän. Nämä vieraan kulttuuripiirin ajatukset pitävät esimerkiksi sisällään sellaisia ajatuksia että Kansa voisi oikeustajuaan noudattaen vain päättää mitkä pykälät pätevät kenenkin kohdalla. Ja ottaa osaa siihen keitä saa haastaa oikeuteen. Ja mikä tämän tuomion pitää olla. Kansalainen haluaa olla koko vallan kolmijako kerralla ja tästä poikkeava nähdään ongelmallisena.

Jos joku on pahastunut Sipilän jääviyskysymyksistä, eikä kannata hyväveliverkostoja, ja kannattaa sitä että kaikilla pitäisi olla sananvapaus, kannattavat ajatusta siitä että olisi universaaleja lakeja joita noudatetaan riippumatta siitä ärsyttävätkö tai miellyttävätkö nämä periaatteet itseä. Riippumatta siitä ovatko säännöt omasta mielestä vääriä, ärsyttäviä tai pikkumaisia. (Henkenä on se, että jos ne lait eivät miellytä, niin sitten pitää hankkia riittävä määrän kannattajia, harrastaa isoja määriä lobbausta jne. jotta vastustajien voima kasvaa niin suureksi että lakia muutetaan.)

Tosin sitten samalla lakupiippukriitikot näyttävät eriyttävän tilanteita hyvin erikoisella tavalla. On kuin lain olemus koskisi vain niitä pykäliä joista he ovat erimielisiä. Näistä ihmisistä esimerkiksi homojen avioliiton kieltäminen ei ole "sensuuria ja pikkumaista autonomiaan puuttumista". Se on uitenkin ihmisiä koskeva lain antama rajoite. Sekin on sitä samaa systematisoitua byrokratiaa, joka rajoittaa kaikkia.
1: Osa yrittää tässä jopa sanoa, että vaikkapa homojen avioliiton kieltäminen ei vie keneltäkään mitään oikeutta tai vapautta pois. Samat ihmiset tietävät että laki on sama kaikille koska homoilla on oikeus mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta edustavan tyypin kanssa. Jännittävä kombinaatio. Sillä jos jälkimmäinen ajattelutapa pitää paikkaansa niin tosiasiassa homojen avioliiton kieltäjä ottaa jokaiselta mieheltä oikeuden mennä toisen miehen kanssa naimisiin. Ja jokaiselta naiselta oikeuden mennä naisen kanssa naimisiin. Se, että moni ei tämänlaista oikeutta halua harjoittaa on irrelevanttia. Sillä onhan se irrelevanttia että harva homokaan haluaa mennä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa naimisiin. On aika selvää että jos jokin ei onnistu halusi tai ei, ja jotain ei saa tehdä halusi tai ei, että tässä rajoitetaan oikeuksia ja vapauksia. Tämä voi olla tarpeen jos vaikka halutaan kieltää murhaaminen tai vastaava. Mutta niidenkin kohdalla on turhaa leikkiä että tässä ei rajoitettaisi jotain. Kielto on kielto. Ja tappamissensuuri voi olla perusteltua. Mutta kyllä se asioihin puuttuu.

TL;DR

Näyttääkin siltä että mielipide ja maailmankuva on tässä tärkeämpi kuin se mitä laki on. Jos laki ei miellytä itseä, se on "byroslaviaa joka johtuu siitä että valtakunta on kommunistien vallan alla". (Koska ad hominem ja hassut pilkkanimet tuovat statementiin potkua jonka jälkeen ei tarvitse argumentoida.) Jos laki miellyttää itseä niin "...sehän vaan muistuttaa siitä, että Suomi on kuitenkin kristillinen maa - ja jos asia ei miellytä, niin Herra on Hyvä ja muuttaa Pohjois-Koreaan vaan."
Ensimmäisessä Stalinvalta on kauheaa. Jälkimmäisessä on hyvä Puolustaa Suomea.

Olen pahoillani, mutta jos maailmankuva ja Oikeat Mielipiteet painavat noin paljon, niin voidaan nähdä että tässä ajetaan keskustelumahdollisuus aika nurkkaan. Ja tämä tehdään - ironista kyllä - siten että luodaan monokulttuuri jossa tietyt mielipiteet ja niihin liittyvä lainsäädäntö on Suomen tapa ja erimielisyys ei ole maan tapa ja sen paikka on sitten jossain muualla. Itse olen ajatellut että Suomessa saa olla erimielinen - ja saa olla autonominen. On vaikeaa nähdä tämänlaista maailmankuvanormittamista jossa erimielisyys nähdään "huonona suomalaisuutena" minään muuna kuin jonkinlaisena "käänteisenä jihadismina" ja sellaisena asenteena jota todellakin pitäisi lähteä hakemaan sieltä paljonpuhutusta Pohjois-Koreasta.

Voimme kuitenkin olla yksimielisiä siitä että jos joku laittaa lakritsipiippuun K18 -ikärajan, niin onhan se pikkumaista. Se, mitä tämä sitten alkaa edustamaan voi kerätä ylleen sen asteista metafyysistä ja maailmankuvallista tauhkaa että sitä ei voi pitää hyvin perusteltuna, järkevänä eikä edes eettisenä. (Kun samassa lauseessa on pilkkasana joka on olkiukko kritiikin kohteesta onnistuu tiivistämään ad hominemin ja straw manin samaan lauseeseen. Argumenttivirhetiivistymät eivät liene rationaalisinta mahdollista keskustelua.)

Näitä tarinoita rakentelevat luovat asennevammaistoja joiden perustelu on niin löyhässä sidoksissa todellisuuteen että kytkös pitää hakea lakupiipuissa mielikuvissa poltettavan kuvitteellisen LSD:n kautta. ; Nämä tarinat vaativat sitä että ei osata olla konsistentteja sen suhteen mitä laki tarkoittaa. Ristiriitaisuus ja asiavirheet kertovat että tunne puhuu perustelua ja keskustelua enemmän. Onhan se toki mukavaa että logiikka ei rajoita vapaata ja autonomista ihmistä ja että mielipiteenvapaus on muuttunut argumentinkorvikkeeksi niin että mielipide on arvokas ja hyvin perusteltu vain siksi että sen saa sanoa ääneen..

Jos minun mielipide Tynkkysen pukeutumisen tyylikkyydestä - koska haluan että juristit tekevät sananvapauslaisnäädäntötulkinnat ennen kuin lauon asiasta mitään sen kummempaa, ei minulla ole oikein muutakaan johon tarttua - johtaa siihen että minua isketään ensin lakupiippusensuurilla ja sen jälkeen ei-edes-aidosti-suomen-kansalaisuudella päähän niin onhan ilmapiiri vähintään yhtä absurdi kuin se lakupiippukielto! Jos mielipideavaruus on näin pikkumainen, niin mitä on se Suomalaisuus joka on aidosti puolustamisen arvoista? Jos Suomalaisuus on todella tätä, sitä että on rakennettava dogmaattinen mielipiteiden verkosto jotta ei olisi "suvakki-epäkansalainen" niin sitten toivon että se tuhoutuu mahdollisimman nopeasti! Mieluummin vielä nopeammin!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat