Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Ei kaikkia moitteita samaan laariin

Fundamentalismi on sanana siitä hankala että se on usein kuvaus lähinnä uskonnoista joista ei pidä. Tässä yhteydessä yleisnäkemys on se, että fundamentalismi tarkoittaa Fundamentalismi tarkoittaa, ettei tarvitse koskaan sanoa 'olin väärässä' : Sillä jos filosofia alkaa ihmetyksestä, fundamentalismi loppuu siihen. Hieman täsmällisemmässä mielessä tämä tuntuu karsiutuvan siihen että fundamentalismi on (1) teististä, (2) edellä mainitulla asenteella ehdotonta ja (3) poliittisesti oikealla, konservatiivista tai oikeistokonservatiivista.

Itse olen suosinut fundamentalismi -sanan käyttöä toisessa yhteydessä.

Tässä on taustalla Pascal Boyerin huomautus siitä, että uskontojen ehdottomuus liittyy siihen miten ne käsittelevät omia uskovaisiaan. Uskonnot joissa on kova ryhmäpaine ja jossa kurinpito pitää omien jäsenten nuhteettomuutta kovassa arvossa ; Tässä huomattavaa on että kovimpia vihollisia ovat apostaatikot, uskosta luopuneet. Ja myös ulkopuolisiin kohdistuva aggressio on tehty lähinnä jotta oman ryhmän jäsenet eivät hairahdu hyppäämään väärämielisten sekaan.

Tässä mielessä fundamentalismia ehdottomimmillaan itselleni edustaa Abraham, joka oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin. Jumala käskee "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi" ... Jumala punnitsee Abrahamin sydämen ja toteaa hänen olevan kuuliainen. Ja vasta tämän huomion jälkeen hän armahtaa Iisakin. ; Tätä tarinaa käytetään usein allegoriana siitä miten Jumala uhrasi Jeesuksen, Poikansa jota Rakasti. Mutta itse näen että vertaus on varsin heikko siinä mielessä että Abrahamissa mitattiin kuuliaisuutta. Ei hänelle kerrottu mikä suurempi hyvä saavutetaan Iisakin uhraamisella. Jumala ei uhrannut Jeesusta osoittaakseen kuuliaisuutta itseään suuremmalle. (Tai jos uhrasi niin miksi emme ala saman tien palvomaan tätä?)

Tämä asenne ei ole sidottu teismiin. Eli ateistitkin kykenevät varmasti aivan hyvin olemaan fundamentalisteja. Siitä huolimatta että islamin ja kristinuskon tietyt lieveilmiöt vihjaavat että teismistä ei ole prosessissa ainakaan haittaa...

Suurin osa kuitenkin suosii filosofisempaa ja dogmeihin sidotumpaa analyysimenetelmää.

Jos puhutaan asiallisesta tavasta lähestyä fundamentalismia voidaan rakentaa moniakin erilaisia suuntauksia. Itse koen käteväksi tiivistää erilaiset asenteet kolmeen tyyppiin. Ja tässä mielestäni merkittävää on se, että näiden lähestymistapojen fundamentalistisuuden takana on hyvin erilaisia asioita. Ja selvää on että niiden kritiikitkin on helposti eriytettävä. Ei voi heittää kaikkea yhden uskovan päälle. Koska kaikki fundamentalismi ei ole samanlaista.

Jotain kaikille yhteistäkin on ; Tiivistetysti voisi sanoa että fundamentalismiin sisältyy käsitys "Raamatun" erehtymättömyydestä, näkemystä jonka mukaan Raamattu on vähäisintä yksityiskohtaa myöten erehtymätöntä jumalallista ilmoitusta. (Eikä esimerkiksi symboliikkaa tai runoutta tai aikansa kulttuurin maailmankuva.) Mutta jatkan kuitenkin hieman kuvaamaan fundamentalistista uskoa. Sillä vaikka se toki julistaa olevansa ainut oikea Totuus, myös oikeistolaiset kristityt jakautuvat useisiin erilaisiin aatesuuntiin. Mutta kaikkea moitetta ei voi kaataa yhden fundamentalistin niskaan. Eri fundamentalistiset lahkot ovat joko vain yhtä näkemystä tai näiden yhdistelmiä. Ja kritiikkiä on tätä kautta sovitettava siihen mikä on moitteen kohde.

Dispensationalismi (lat. dispensatio, erivapauden myöntäminen)

Tässä kyseessä on eskatologinen (eskatos, äärimmäinen, logos, tieto), eli lopun aikoijen tietämiseen perustuva suuntaus. Olennaista on siksi viimeisten aikojen julistaminen. Dispensationalismin eräs keskeisimmistä ajatuksista on seurakunnan ylöstempaus, jossa oikein uskovat otetaan kirjaimellisesti maan päältä taivaaseen.

Dispensationalismin perustajana voidaan pitää John Nelson Darbya, joka rakensi ajanjaksoja, ja jakoi nämä osiin ikään kuin viikoksi, ja esittämällä jokaiselle ajalle tietynlaisen sisällön. Tapahtumien ketju ajatellaan siten, että ensin tulee ahdistus ja sitten tulee loppu. Vaivan aikaa (joka kestää 7 vuotta.) edeltää seurakunnan ylöstempauksen, koska hyvä Jumala ei salli omilleen ahdinkoa. Tämä ylöstempaus tapahtuu yllättäen, ilman ennakkovaroitusta, kun kaikki "elävässä uskossa olevat" kristityt temmataan taivaaseen. Tämän jälkeen juutalaiset käsittäisivät Jeesuksen luvatuksi Messiaaksi ja evankelioisivat kansaa. Myös Antikristus nousisi valtaan, ja tämän jälkeen alkaisivat Ilmestyskirjassa kuvatut hirveydet. Tässä tempauksenjälkeisessäkin maailmassa uskoon tuleminen on mahdollista, mutta heidän pelastuksensa tapahtuisi vain marttyyrikuoleman kautta. (Miksi siis odottaisit todisteita, eli tempausta?) Tämän jälkeen Jeesus palaa ja alkaa 1000-vuotinen valtakunta juutalaisten hallitseman maan päällä.

Dispensationalistit siis korostavat tempauksen läheisyyttä ja pelottelevat uskon heikkoudesta : Lyhytaikainekin hairahtuminen uskon tieltä olisi vaarallista, koska tempaus voi olla vaikka yöllä kun nukut. Tässä näkemyksessä Jeesuksen paluu ei ole merkittävin vedenjakaja, vaan se kun uskovaiset temmataan. Jäljelle jäämisellä pelotellaan. Esimerkiksi Tim LaHaye ja Jerry Jenkins ovat korostaneet kuinka jäljelle jääville koittaa pelottavat hetket jo sillä kun valtava ihmisjoukko katoaa samalla hetkellä. Suomessa tästä on tietääkseni käytetty ainakin nimeä armotalouskausi. Dispensationalistit tukevat erityisen suuresti juutalaisia, koska he näkevät juutalaiset jumalan valittuna kansana. Tämä tarkoittaa sitä että dispensationalistit pyrkivät politiikassakin tukemaan Israelin valtiota ja juutalaisten oikeuksia, ja suhtautuvat vihamielisesti kaikkia sellaisia tahoja kohtaan jotka suhtautuvat juutalaisiin yhtään kriittisesti.

Dispensationalistit ovat siitä hyviä että heitä kuvaa usein vastenmielisyys keskusteluun ateistejen kanssa. Suuntauksen kannattajat tapaavat olla sen sorttisia että keskustelu ateistin kanssa uhkaa omaa pelastusta. Toki julistushenkisyyttä on, mutta tätä tehdään niin banaanit korvissa että dispensationalistin kanssa keskusteu on enimmäkseen huvittavaa ; Kun toinen ei kuuntele, on selvää että hän vääntää sanomisiasi hassusti. Eikä keskustelukaan ole kovin kaksisuuntaista. Se voi ärsyttää joitakuita. Niitä jotka eivät pidä absurdista kommunikaatiosta.

Karismaattinen liike (kreik. kharismata, armolahja)

Tämä suuntaus painottaa erityisiä Jumalan tarjoamia armolahjoja ja Pyhän Hengen suorittamaa uudistusta ihmisessä. Armolahjat tarkoittavat jotain selvästi havaittavaa merkkiä, kuten kykyä parantaa sairaita rukouksella, profetoimisen lahjan, joka kykyä kertoa muille tai vaikka jollekin henkilölle Jumalan tahdon siitä miten hänen tulisi toimia jossain tilanteessa. Tai vaikkapa glossolaliaa, ei ihmisten käytössä olevalla erityisellä enkelten kielellä puhumista. (Eräänlainen glorifioitu Touretten syndrooma.)

Osa saa tietysti lahjan tämän kielen tulkintaan. Liike korostaa sitä että kontakti Jumalaan on henkilökohtainen. Tosin armolahjat voivat myös antaa valtaa liikkeessä, kun voimakkaan armolahjan saaminen kuitenkin tarkoittaa yhteyttä Jumalan kanssa, mikä luonnollisesti liikkeen kannattajien mielestä tuo luottamusta ihmisen sanomisiin. Oppiin kuuluu myös se, että hyvään uskonelämään kuuluu uskosta juopuminen. Kuuluisin karismaattinen liike Suomessa on luultavasti helluntaiherätys. Karismaattisen liikkeen edustajat eivät välttämättä ole innokkaita politiikkaan vaikuttajia, koska liike kuitenkin korostaa henkilökohtaisuutta.

Henkilökohtaisuus ja ei-poliittisuus johtaa siihen että kohtaamiset ovat henkilökohtaisia. He eivät yleensä pelkää debatointiakaan koska erikoislaatuiset ihmevoimat antavat heille varmuutta. Keskustelu ei ole riski koska kokevat olevansa oikeassa ja voitokkaita. Tämä voi tuntua tunkeilulta. Mutta toisaalta tässä yhteydessä esillä ei välttämättä automaattisesti ole muiden ihmisten autonomiaan puuttumista lainsäädännön kautta. Tämän ryhmän suututtaminen johtaa siihen että he käyvät persoonaasi. Koska karsimaattisissa kysymys on ensi sijassa persoonasta, se tarjoaa oikein rakentavan lähtökohdan keskusteluun. Jos pitää ad hominem -taustaa rakentavana.

Rekonstruktionismi (reconstruction, ennallistaminen.)

Siinä ei kannateta ylöstempausta. Sen sijaan korostetaan näkemystä, jonka mukaan uskovaisten tulee ensin pystyttää Kristuksen Valtakunta maan päälle, jotta hän voisi palata. Tämä näkemys on korostetun tärkeä suurelle osalle uskonnollita oikeistoa siksi että he saavat tästä oikeutuksen, suorastaan velvollisuuden, voimakkaalle politiikkaan sekaantumiselle: Kristuksen valtakunta kun ei tule Jumalan kautta vaan se on rakennettava evankelioinnilla ja Raamatun lain toteuttamisella. On tärkeää huomata, että rekonstruktionistien laki on puhtaasti Raamatullinen laki, johon sisältyy kuolemanrangaistus abortusta, homoseksistä, väärästä vakaumuksesta, jumalanpilkasta... Tämä katsantokanta näkyy voimakkaasti Yhdysvalloissa, jossa on henkilöitä jotka haluavat tehdä USA:sta kristillisen teokratian. Tämän opin kuuluisin harjoittaja on luultavasti Pat Robertson.

Itse pyrin välttämään tätä ihmisryhmää voimakkaasti. Ja ymmärrän miten tämä näkemys on luonut voimaa ajatukselle siitä, että fundamentalisteja tulisi kenties luokitella myös sen ajatuksen pohjalta että heissä olisi Dominionisteja (dominion, yliherruus). Dominionismissa tuntuu vain olevan sellainen ongelma että oikein kukaan ei tunnustaudu olevansa dominionisti. (Hieman kuin oikein kukaan evoluutioteorian kannattaja ei kutsu itseään darwinistiksi. Darwinismi -nimitys onkin syytös ja termin käyttäjä on miltei poikkeuksetta kreationisti - tai mikä pahempaa ateistia sukkanukkeleikkivä kreationisti.) Dominionismi onkin tässä mielessä useimmiten syytös. ; Dominionisteille esitetään ajatukseksi sitä, että seurakunta on maailmanlaajuisen herätyksen kynnyksellä. Tämän herätyksen uskottiin tuottavan voittoisan seurakunnan, ja pyhät saavuttaisivat synnittömän täydellisyyden. Siten täydellinen seurakunta perisi maan ja hallitsisi kansoja. Liike siis (ts.) uskoo että pian valtava määrä ihmisiä kääntyy heidän uskoonsa, ja sen jälkeen heidän uskonsa saa valta -aseman elämän jokaisessa osa -alueessa, syntyy käytännössä kristillinen valtio. Ja kun tämä projekti toteutuu, Jeesus palaa. Tähtäimenä on joko valtio jota johtavat kristityt jotka ymmärtävät kristillisen lain ja hallitsevat sen pohjalta, tai valtio jossa ei ole kuin Oikeita Kristittyjä.

Loppukommentti;

Fundamentalisteja moititaan usein monenlaisilla tavoilla. Kannattaa kuitenkin ensin katsoa minkälaisesta tyypistä on kysymys. Eri suuntaukset ja henkilöt kun voivat olla (1) itseriittoisia (2) henkilökohtaiseen tunkeilevia tai (3) vallanhimoisia. Kaikki nämä kuitenkin kohtaavat yhdessä henkilössä vain harvoin. Osittain siksi että suuntaukset opettavat asenteita. (Joista ulkopuolinen ei usein pidä ja joka on tässä mielessä usein "ongelma uskonnolle".) Ja nämä asenteet sovitetaan ja oikeutetaan teologialla. Näin ollen eri suuntaukset kannustavat erilaiseen häiriökäytökseen. Kannattaa kohdistaa oikeanlainen moite oikeanlaiseen tyyppiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Kysyn nyt mitä hyötyä tästä luokittelusta ja analyysista oli? Maailma ja fundamentalistit ovat edelleen mitä ovat. Mikään ei muuttunut. Ei edes minun ajatuksissani. Toisekseen elämä ja ihmiset eivät ole näin mutkikkaita. Hyvin yksinkertaisia molemmat.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tässähän oli ihan hyödyllistä tietoa.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Niin. Tässä oli paljon deskriptiivistä sisältöä. Deskriptiivisiä luokitelmia käytetään usein mallintamisessa, siinä että ymmärretään miten maailma toimii. Tätä taas pidetään usein perustasona sille että maailmassa voidaan toimia oikein ja soveliaasti kukin omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tarkoitus ei ole välttämättä muuttaa maailmaa vaan tulla toimeen siinä.

Olen kokenut että fundamentalisteja ryöpytetään epäspesifisti ja asiattomasti. Sen sijaan heitä tulee ryöpyttää asianmukaisesti ja tilannespesifisti. Tätä miettiessä voi esimerkiksi oppia miltä asiat näyttävät molemmilla puolin ; Miksi fundamentalistit ärsyttävät ja millä eri tavoin he ärsyttävät. Ja toisaalta ; Mikä on se älyllinen syy miksi fundamentalistit kokevat tämänlaisen toiminnan itselleen perustelluksi ja asianmukaiseksi.

Jos maailman muuttaminen on sinun ehtosi rationaaliselle blogitekstille, niin kuinkas monta perusteltua blogitekstiä tästä koko Uuden Suomen blogipohjasta uskot löytäväsi? Edes yhden? Ainakaan oma kommenttisi ei mitään muuta. Joten se siitä. Hyvää Päivänjatkoa. Jos et pitänyt tästä blogitekstistä, niin ei väliä. Blogimetsä on täynnä toisia aivan yhtä hyödyttömiä ja maailmaa mullistamattomia blogitekstejä ja keskusteluja. Voitte kuluttaa aikaanne niissäkin. Niin tehdessänne voitte muistella vaikka sitä että 500 vuoden kuluttua olemme molemmat kuolleita eikä kumpaakaan meistä kukaan edes kaipaa.

Toimituksen poiminnat