Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Mikä vihaista uskonnotonta viiraa?

  • Vapauttakaa piraijat!
    Vapauttakaa piraijat!

Pasi Turunen on saamieni tietojen mukaan lohkaissut, että "Kun pääset Hikipediaan, tiedät että olet olemassa". Omakin artikkelini osaa luokitella minut hienosti kategoriaan "Todella kiukkuiset tyypit" ja  ja "Kärttyiset äijät". Ihan siksi että ei riitä että olen vain yhdessä tuonlaisessa kategoriassa. Tämä puoli demonstroitui eilen yöllä. Suutahdin uskontokeskustelussa itselleni tyypilliseen tapaan (moukkamaisesti) ja sain mm. bannia Samuli Suonpäältä. (Syystä ja ansiosta.) Tämä on itselleni tavallista toimintaa. Pyrin tulemaan toimeen ihmisten kanssa, mutta välistä riittää 2 sekuntia varomattomuutta ja minulla keittää yli. Sen jälkeen olen sekä verbaalinen että armoton.

Tämä kokemus muistutti siitä että kenties minulla on ainutlaatuisen hyvä käsitys siitä mikä ns. vihaisia uskonnottomia viiraa. Tämä on nähdäkseni teema jota ei ole kovin paljoa tuotu esiin. Ateistit ja heidän vihaisuutensa on usein jota ulkopuolinen tunkee mitä erikoisimpiin paikkoihin ; Joku saattaa nähdä vaikkapa leppoisan Veikko Sorvaniemen tai läpeensä herrasmiesmäisen Juha Leinivaaran tai suuresti arvostamani Elviira Pullin johonkin kiukkuilijoiden kerhoon. ; Militantti -korttia ylikäytetään. (Jossain määrin on epäselvää kuinka paljon vihaisten ateistien maine tulee omista kiukupurkauksistani. Mikä on ironista koska en edes ole ateisti.)

Joten kenties minä, vaikka olenkin vain fundamentalistiagnostikko, voin tuoda esiin tähän liittyvän puolen. Joka muuten on myös sellainen, että sitä ei oikein tuoda esiin. Kykenen varsin helposti havaitsemaan epäsäännöllisissä "noin kerran puolessa vuodessa" tapahtuvaan raivoamiseeni kaavamaisuuksia. Olen hyvin reaktiivinen ja minut provosoidaan hyvin tietynlaisilla lähestymistavoilla. Ja tämä kaavamaisuus on melko suora keino lähestyä sitä mikä minua viiraa. Joka taas on kenties pääsy siihen miksi muitakin vihaisia uskonnottomia on.

Hämmentävää kyllä tämä liittyy uskonnonvapauskeskusteluun mutta ei itse asiassa suoraan uskonnonvapauteen. Syynä on se, että uskonnonvapauskeskusteluun liitetään asioita jotka eivät suoraan sanoen ole sellaisenaan uskonnonvapausasioita. Vaan kysymys on peruskunnioituksesta.

Kenties on mentävä tämän pidemmittä suoraan mutkan kautta asiaan.

Näin tehdessäni vastaan myös kysymykseen siitä miksi en suostu kuulumaan vapaa-ajattelijoihin. Eli suureen uskonnottomien etujärjestöön. Tämä on siitä merkittävää että ylikiehunut vihani pulppuili ja ryöpsähteli valtoimenaan sosiaalisen median ketjussa jossa esitetiin ja käsiteltiin Samuli Suonpään kirjoitusta. Tekstiä siitä miten Vapaa-ajattelijoilla ja kirkolla on jotain yhteistä. Nimittäin kannattajakunnan väheneminen. (Tähän liittyen voin mainita että kirkko kirjoitti kannattajamääriensä muutoksista. Tämä inspiroi minua syvästi. Se synnytti lauseen "Tapaluterilaisten vanhempien imeväisikäisten lasten kastaminen pitää yhteyttä kirkon jäsenrekisteriin". Se oli sen arvoista!)

Tämä on hyvin kiinnostava huomio. Sillä uskonnottomuus on yleistynyt. Kirkko on kokenut olevansa "haastettu". (Vaikka itse asiassa se on lähinnä jätetty. Usein asiaan ei ole liittyhyt hirvittäviä tunnekuohuja.) Maassa on aika paljon uskonnottomia. Vuonna 2015 tiedot olivat sen suuntaisia, että Suomessa on jotakuinkin 1 336 000 uskontokuntiin kuulumatonta. Näistä osa on tietenkin kristittyjä. Mutta kun otetaan huomioon se, että kirkkoihinkin kuuluu ateisteja, päädytään siihen tilanteeseen että mielipiteistöjä eikä jäsenistöjä mitatessa 28% ei usko Jumalaan tai jumaliin. Tämä tekee uskonnottomien määrän tuota reipasta miljoonaa suuremmaksi. (Itse latistan tilastoja ja ilmaisen hieman virheellisesti ja ympäripyöreästi että "suomessa on noin miljoona ateistia." Tämä ei ainakaan liioittele ateistejen määrää. Se on kätevä ja runsas luku. Ja mukavan pyöreä, kuin Willendorfin Venuksen ahteri.)

Itse näen että vapaa-ajattelijat ovat enimmäkseen rasite uskonnottomille.

En esimerkiksi itse oikein näe miten voisin kuulua Vapaa-ajattelijoihin. (Jatkossa VA, olen laiska. Ja tapani mukaan haluan ilmaista itseäni mahdollisimman lyhyesti ja sitten vielä vähän lisää tiivistäen.) Kun Suonpää sanoo, että "Vapaa-ajattelijat tekee parhaana, mutta jos liiton jäsenmäärä on promillen luokkaa uskontokuntiin kuulumattomista, mandaattia ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua vahvaksi." Valitettavasti tätä viestiä ei ole ilmeisesti oikein saatu leviämään.

Pidän Suonpään huomiota hieman vihjeettömänä. Trendi liitetään hieman erikoiseen asiantilaan ; "Kun kirkosta lähtee jäseniä prosentin verran vuodessa, vaparit ovat viidessä vuodessa hukanneet vahvuudestaan peräti neljänneksen. Jäsenkunta ukkoutuu ja lähtijöitä on ollut enemmän kuin liittyjiä. Hyvinvointivaltiossa, jossa uskonnonvapaus on hyvällä mallilla, on vanhempien sukupolvien nähtävästi yhtä vaikea siirtää ateistista järjestöperinnettä lapsilleen kuin pitää nuoria uskonnollistenkaan instituutioiden jäseninä."

Tässä on mukana teoria. Ongelmana ei ole se, että uskonnonvapaus olisi kunnossa. Pikemminkin kyse on siitä ajaako VA -järjestö todella uskonnottomien asioita. Ja onko VA todella se järjestö johon on hyödyllistä kuulua. Kun asiaa tentattiin myös uskonnottomien ryhmissä, vaikuttaa että niissä VA -järjestöä ei koeta omalle identiteetille osuvaksi.

Tässä yhteydessä oli erikoista huomata miten kristittyjen palstoilla varsin kategorinen tuomitseminen oli yleistä. Eikä puhuta vain fundamentalistikristityistä vaan nimenomaan Suonpään kaltaisten liberaalimaineisten kristittyjen keskuudessa ; Vapaa-ajattelijoihin viitattiin käänteisenä fundamentalismina. Selitettiin että heidän näkemyksensä olivat "ei riittävä hyvin perusteltuja". (Joka ilman täsmentävää argumentaatiota on ad hominem kuten "ovat tyhmiä". Ja tähän ei saanut täsmennyksiä oikein ruuvipuristimellakaan. Mihin se raivostumiseni itse asiassa liittyikin.) Samoin esiin nostettiin miten Vapaa -ajattelijat ovat fundamentalisteja joilla on huono tyylitaju kuten manbun ja muut vastaavat vermeet. (Vain läskiys, niskaparta ja fedora -hattuviittaukset puuttuivat täydellisestä kliseekimarasta. On aina hienoa kun ulkonäkö nostetaan argumentaation ytimeen. Kyllä kaikki ovat varmasti yksimielisiä että tämä viisauden sammio on ikiajoiksi talletettava ja sen tietoa ja etiikkaa vaalittava.) Lausunnot olivat sekä kategorisia, tuomitsevia että sellaisia että niiden jatkoperustelua ei koettu tarpeelliseksi. Eikä niiden lausumista koettu ongelmana. (Vastaavaa ei ole mahdollista tehdä kristinuskon kanssa ; Fundamentalismiin rinnastamista ja laajentamista ei voi tehdä ollenkaan samalla vahvuudella..)

Itse asiassa en tiedä missä muussa ideologiassa voitaisiin tehdä tätä samaa liberaaleissa piireissä ilman, että siitä menisi maine. Nyt mielipiteet olivat ilmiselviä, vahvoja ja hyvin kliseisiä. VA tuomitaan ja tätä tuomiota pidetään ilmiselvänä. Mikä on ällistyttävää jos on joskus sattunut törmäämään sellaiseen henkilöön kuin Jori Mäntysalo. Hän on varsin keskustelukykyinen ja leppoisa ollakseen VA:n johtohenkilöitä. Ja se että Mäntysalo on näissä haukkumisissa läsnä räjähtämättä tai suutahtaatta on jotain jonka itsessään pitäisi olla vihje jostain.

Vapaa-ajattelijat tuomitaan jyrkästi. Ja tämä on se pointti joka tästä on otetttava. Olipa reagointi perusteltu tai perustelematon. Tämä provosoitunut suhtautuminen VA:han on joka tapauksessa fakta. Ja tämä antipatia ei ole vain uskovaisten, vaan myös uskonnottomien ja ateistien joukossa.

Itse näen asian näin;

VA -yhdistys näyttää työskentelevän juridisten trivialiteettejen kanssa. Se tuottaa kannanottoja joissa käsitellään ehtoollisviinin verotusta. Ja muuta. Ja silloin kun nämä ei-normaalin-uskonnottoman arjessa vaikuttamattomat yksityiskohdat eivät ole aiheena, liike tuppaa tuottamaan provokatiivisia kampanjoita jotka lähinnä lietsovat ärsyyntymistä uskovaisissa. (Noin karkesti.) Liike ei vaikuta elämäni laatuun mihinkään.

Toki minusta on itsestänikin hupaisaa - liikkeessä ongelmallista on se että se heijastelee liikaa omia huonoja puoliani. Juuri niitä puolia joiden hallinta olisi erityisen tärkeää itselleni. Juuri niitä puolia joita sitten seuraavana aamuna joudun häpeämään; Saatan esimerkiksi nauttia seuraavista asioista;
1: Kaduilla kiertely kyselemässä katujulistajilta tai satunnaisilta ihmisiltä, että "Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa olla keskustelematta Jeesuksesta?"
2: Käydä pesemässä julkisesti kasteita pois tilaisuudessa jossa ympärillä on monia kristittyjä.
3: Käydä vaihtamassa pornolehtiä Raamattuun tai toisinpäin. (Minulle ihan sama. Pornoa se alentaa joka tapauksessa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on omituista kuulla lukumieltymyksiäni koskevia pervoilusyytöksiä ihmisiltä jotka tottelevat rautakautista seemiläisperäistä kaunokirjallista eeposta joka sisältää raiskauksia, murhia, kansanmurhia, kivitystä, insestiä, kidutusta, pedofiliaa ja sananlaskuja. On melko ilmiselvää, että tälle tielle mennyt kärsii - tai nauttii - perversiosta, jonka rinnalla harjoitatmani sadomasokismi on hauskaa iltapuhdetta - mitä se itse asiassa onkin. Tai en ihan. Mutta onhan se värikkäästi muotoiltu tähän.)
4: Käyttää fundamentalistien vakiona käyttämiä viestinnän kanavia ja muotoja ja sitten nauraa siitä miten tämä analogisuus tunnistetaan ja miten tämä on argumentti uskonnottomuuden hillitsemiseksi samoilla tyypeillä joista uskonnollinen julistaminen on kyseenalaistamattoman arvokas fundamentalisteilla oleva uskonnonvapauden ilmentymä.

Nämä provokaatiot paljastavat. Kun vastapuoli reagoi siitä avautuu kaikkea jännittävää. Saamme tietoa. Valitettavasti tämä on tietoa joka lietsoo. Tietoa joka vaikeuttaa ns. toimeen tulemista. ; Raamattujen vaihtaminen pornoon tapahtui vuosikausia sitten. (Se tapahtui 2010. Yhden kerran.) Siitä kuulee yhä. Tämä tapahtuma on kuitenkin monista symbolinen. Se kuvaa jotenkin hyvin ateisteja monista. Se on muistiin jäänyt kuvaus joka kertoo mitä Vapaa-ajattelijat tekevät monista. (Ja asian korjaaminen on hauskaa kun liikkeen toiminnasta 3% tietävä siihen kuulumaton korjaa uskovaista joka tietää 1% liikkeen toiminnasta. Vain siksi että liikkeeseen kuulumaton kuulemma jotenkin oleellisesti on sidottu tähän toimintaan vain siksi että ei ole kristitty.)
1: Vaihtotapahtuma toki demonstroi asenenvammoja ja kaksoisstandardeja. Ihmiset pitävät tapahtumaa hirvittävänä. Eivätkä suostu muistamaan että tapaus poiki tappouhkauksia tilaisuuden järjestäjille. Ja jos asiasta muistuteaan ei tästä synny reagointeja. Samat henkilöt voivat pahastua siitä miten metalliputkella käydään divareissa ja syytetään tähän liittyvästä vaikenemisesta vaikka Helsingin Sanomatkin uutisoi tapauksesta. (Tästä lähteet ja yksityiskohdat tarkemmin toisessa blogissani ja sen kommenteissa.) Se, että ei tiedetä ja tiedoteta on ongelma jos uhrina on kristitty. Muuten täytyykin käyttää aikaa ikivanhan kampanjan bashaamiseen. Eikä siinä olevista vaikenemisista ja tietämisistä saa vetää mitään päätelmiä asennevammaistoista.

Nämä kampanjat ärsyttävät kristittyjä. Ja onkin oikeasti omituista ensin olla epäkunnioittava ja sitten vaatia kunnioitusta ja kohteliaisuutta itselle.

Vapaa-ajattelijoiden ongelma on se, että sitä käsitellään kuin se olisi se paikka jossa kaikki ateistit ovat. Sitä kuulee jopa sitä että ateismi on merkityksetöntä koska vapaa-ajattelijoita on vain parisen tuhatta. (Oikeasti.) Että koko uskonnottomuusasia on muutaman tuhannen yliaktiivisen tyypin mekkalointia. Suonpään mandaatinantohuomio olisikin hyvä saattaa näiden ihmisten tietoon jotenkin. (Mielellään lempeästi. Mutta jos tämä ei onnistu niin sitten puolestani vaikka väkisin ja virheestä sakottaen.)

Kaikkien uskonnottomien ongelma on tällä hetkellä se, että heidät leimataan ja nähdään vain vapaa-ajattelijuuden kautta. Ja vapaa-ajattelijoilla on huono maine. ; Ja tämän mukaan uskonnottomia sitten kohdellaan. (Tilanne on outo koska edes kirkon eri seurakuntain jäsenten ei tarvitse allekirjoittaa jokaista seurakunnan työntekijän tai aktiivin omissa tai järjestön nimissä tekemäänsä tempausta. Tai irtautua niistä. Vapaa-ajattelijoilla on siis vahvempi suhde ei-jäseniinsä kuin kristikunnalla on yhteiseen Kristuksen Maanpäälliseen Symbolisen Ruumiiseen.)

Selvästi kampanjat luovat imagoa ja mainetta. Koska tosiasiassa ihmiset odottavat tälläisiä ja haluavat että ateistit ovat vastenmielisiä. (Koska se kasvattaa sitä itseriittoista ajatusta että uskovaiset olisivat niin paljon parempia. Ja minä kuten suurin osa kristityistä tietysti saa ainakin jossain määrin hyviä fiiliksiä itseriittoisuudesta. Tämä on ihan inhimillistä.) Ja kun mielikuva on syntynyt ja vahvistettu, ihmiset uskovat niihin. Vähän kuten MV -lehdessä uskovat ihan kaikki huhupuheuutisetkin koska se vastaa odotuksia. (Väite ei ole että MV lehti koostuisi pelkästään huijausuutisista, vaan että seassa on ihan selviä scheissenbergejäkin. Ja nekin otetaan tosissaan ja vakavissaan.)

Pornonvaihtokampanja Tuotti tappouhkaukset kampanjoijille ja näistä ei välitetä. Saan tappouhkauksia ihan riittävästi ilman tämänlaisia apujakin. (Kiitos oman ihanan  räväkän provosoivan persoonani.) Saati että haluaisin rahoittaa tätä. Ärsyttäville ihmisille kostaminen on ihanaa. Ärsyttävien ihmisten ärsyttäminen on ihanaa ja reilua. Mutta valitettavasti suurin ongelma uskonnonvapaudelle ei ole sidottu siihen että meillä ei olisi hyvää uskonnonvapauslainsäädäntöä. Vaan siinä että uskonnottomuuteen liittyy konflikteja ja käytänteet eivät ole uskonnottomien puolella. Jonka vuoksi lain kirjaimen noudattaminen näyttäytyy byrokratiana jossa ohitetaan yleinen kokemusmaailma. Eivät ihmiset halua tunnetasolla antaa reiluja tasapuolisia oikeuksia paskiaisille. Ja tämä asenne on se joka värittää elämänkulun.

Mitä haluaisin.

Itse haluaisin yksinkertaisesti sellaisen maailman jossa voisi elää ateistina tai uskonnottomana niin että se ei vaatisi sitä että joutuu valitsemaan seuraavien lokeroiden väliltä (1) on hiljaa kaapissa ja kokee "kuka ei kuulu oikeasti joukkoomme" -tilanteita (2) poistuu paikalta ja leimaantuu tuomittaavksi ihmiseksi (3) tuomitaan käänteiseksi fundamentalistiksi.

Haluaisin elää maailmassa jossa ensimmäinen kommentti on lähteetön ja perustelematon ja viitteistämätön lausunto joissa on kenties filosofisia käsitteitä kuten "ei riittävän hyvin perusteltu", mutta joista puuttuu niiden tieteellinen substanssi niin että nämä jäävät epämääräisiksi syytöksiksi joilta ei voi tämän epämääräisyyden kautta puolustautua. (Kertomatta mikä argumentti on epätieteellinen tai tieteen kanssa ristiriidassa. Ja miten kristityt tekevät tämän paremmin ja tieteellsiemmin...) Ja jos lähtee puolustautumaan asenteellisesti tämä tuomitaan käänteiseksi fundamentalismiksi. (Kertomatta mitä fundamentaalisuuden teoriaa tässä käytetään...)

Käytännössä uskonnonvapaus on perseestä. Mutta vapaa-ajattelijoihin liittyminen parantaa korkeintaan uskonnottomien asemaa paperilla. Ja mitä olen itse oppinut laista, se on suunnilleen se että paperi ei pysäytä luoteja. Ei vaikka paperissa olisi mustetta. Laki on välttämätön mutta ei riittävä ehto. Ja tämän ulkopuolella ovat suurimmat ongelmat.

Olisi kivaa elää maailmassa jossa voisi olla tasapuolinen ja arvostettu jäsen uskonnottomana. Ilman, että joku Muukkosen-Weberin paradigma tulee ja sanoo sinun olevan uhka yhteiskuntarakenteille. Ja joku muu tulee sanomaan että sinulla ei voi olla moraalia - ja vielä pahempaa joka korjaa sitä että jos sinä olet älyllisesti koherentti sinulla ei ole moraalia. Tätä ei valitettavasti voida korjata vapaa-ajattelijamaisilla provokaatioiskuilla.

Tästä voi palata omaan suuttumukseeni.

Jos minulta kysytään missä yhteyksissä olen pahastunut, on takana usein tilanne jossa ateisteja tai uskonnottomia kohdellaan kuin he olisivat Vapaa-ajattelijoita. Uskonnottomia mollataan usein ja automaattivaihteella. Kehutaan harvemmin. Kehutut ateistit voivat olla teksteissä mutta ne ovat abstrakteja ja poissaolevia - niitä voi olla ikävä tai ne ovat jotain mennyttä aikaa jolloin ateistitkin olivat parempia.

Kokemusmaailma syntyy siitä että jos avaat suusi vakaumuksestasi niin saat kuulla olevasi (1) moraaliton - tai vielä pahempaa, jos olet älyllisesti rehellinen olet moraaliton (2) uhka yhteiskuntarakenteiden jatkumiselle ja koko kansakunnan säilymiselle (3) käänteinen fundamentalisti olitpa sitten liikkeellä millä asenteella tahansa. Ja monia muita vastaavia. (Itse en muista ainuttakaan tilannetta jossa uskonnottomuuteni olisi nähty positiivisena asiana. Poiskäännytettävänä, mollattavana, dissattavana jne. useinkin. Neutraalit kannat ovat hiljaa ja positiivisia ei ilmeisesti olekaan.)

Usein tämä tapahtuu rinnastmalla vapaa-ajattelijat kaikkiin uskonnottomiin. Ja sitten rinnastamalla molemmat fundamentalismiin ; Rakenne on siitä kiinnostava että se vaikuttaa kohtuulliselta ja keskilinjan vetämiseltä. Mutta sen ytimessä on usein se että siinä haukutaan sekä fundamentalisteja että ateisteja tavalla joka kertoo että lausujalla on melko tiukka raamitus sille mikä on sallittua ja kaikkea tämän ulkopuolista voidaan vihata. Moni tuntuu osoittavan lähinnä voivansa halveksua egoistisesti monia eri tahoja samanaikaisesti ja pitää tätä osoituksena siitä että hän olisi jotenkin leppoisa.

Usein moitteet ovat kategorisia mutta sen verran ympäripyöreästi määriteltyjä että niitä vastaan on vaikeaa puolustautua. Esimerkiksi millä käytöksellä voitaisiin osoittaa että ei oltaisi fundamentalistisia? Miten toimii ei-fundamentalistisesti käyttäytyvä ateisti? Kun näitä alkaa raapimaan kasaan, jäljelle tuntuu jäävän lähinnä ei-kommunikoiva ateisti. (Bussimainontakin on fundamentalistista koska fundamentalistitkin käyttävät busseja mainontaan. Jne.) Tässä ei teknisesti puututa uskonnonvapauteen eikä uskonnonvapauslain sorvaaminen korjaa tätä asenneongelmaa. Voidaan sanoa että kysymys on enemmän elämänlaadusta. Joka kyllä sitten huononee että tulee paljastaneeksi että ei kuulu teistien kerhoon.
1: Uskonnottomuus ahdistaa hyvin monia tahoja jotka muuten ovat tukkanuottasilla. Moni liberaali pitää uskontoa oleellisena kuten konservatiivikin. Nämä sitten yhdessä käyvät vaikka kylmää tiedeuskoa edustavan skientisti-ateistin kimppuun. Tai ei kimppuun kun yhteys on verbaalinen. Rehellisyyden vuoksi on sanottava että olen saanut enemmän köniini sen vuoksi että minulla ei ole ollut tupakkaa kuin sen vuoksi että olen antiteisti ja agnostikko. Tosin yksi syy tässä voi olla se että uskonnottomuus ei näy naamasta katukuvassa. Toisin kuin ihonväri tai burqa.

Tässä kohden reagointi onkin se että usein uskonnottomuuteen reagoidaan kertomalla avoimesti mielipide. (Lopetetussa sinänsä ihan mielenkiintoisessa "Takkirauta" -blogissa kehitettiin tässä tilanteessa lausunto jossa ateistien dissaus ymmärrettiin ja sanottiin vain että "ne tekevät sen itse". Ja tässä ei ollut mitään asenteellista. Sääli että samaa ei voinut Ruukinmatruunan todellisuudessa tehdä konservatiiveille ilman että oli jonkinlainen yhteiskunnan turmelusta ajava hirviö.) Tämä moite on kategorinen ja epäkunnioittava.

Ja seuraavaksi vaaditaan että ollaan kunnioittavia ja ystävällisiä uskonnolle ja uskovaisille. Joka on tietenkin vaikeaa kun on juuri tullut haukutuksi. Ja jos haukutuksi tulemiseen vastaa ärsyyntymällä ja puolustamalla itseään niin sitten sitä on vain todistamassa tätä omaa fundamentaaliutta. Vaikenemista ja poistumista tai muulla maltillisuudella ei huomata koska se ei jätä jälkeä mieleen, ja tilanne on sama kuin Jori Mäntysalon tilanteessa.  Kun yleiskuva ja ensireaktiot uskonnottomuuteen ovat halveksuvia, on helpointa suuttua. Ja ketju ruokkii itseään. Luo uusia odotuksia. Jotka toteutuvat. Etenkin kun ne sanotaan ääneen. (Etenkin minun kanssani. Olen siinä mielessä helppo. Ja aina kiukkuinen ; Jos jotakuta moititaan massalla kategorisesti ja yksilöt unohtaen, ja tämä tehdään tavalla jolta on vaikea puolustautua niin se lietsoo minua ankarasti.)

Uskovaisten ja ateistien keskustelu onkin mennyt sellaiseen jossa molemmissa puolissa on kivaa nokittaa. Ja tässä yhteydessä ärsytys, ärsyyntyminen, provokaatio ja provosoituminen ovat muodostaneet sellaisen tilanteen että ei ole ihme jos uskonnottomat kokevat että heillä ei ole uskonnonvapautta. Tosiasiassa heillä on. Mutta aina kun he ilmaisevat sen vapaasti, heitä aivan yhtä vapaasti tallataan, mollataan, väheksytään ja vedetään lokaan. Ja näin uskonnoton ei näe että maailmassa olisi hyviä ja reiluja kristittyjä. Joka tietenkin lietsoo heitä olemaan juuri niin militantteja kuin kristityt sanovat. Jotka tietenkin puolustautuvat ja kertovat kokemuksiensa tuoman...

Tai jos näin asia ei ole niin näin se ainakin täällä raivoisan uskonnottoman päässä koetaan...


Viiraamisesta sen verran, että kirjoittaja ei saa valtion tukea jos haluaa mielenterveyshoitoihin. Hänelle on kuitenkin tarjottu avuliasta amatööriapua ja diagnoosilaatikossa on esimerkiksi (1) rajatila/epävakaa persoonallisuus (2) bipolaarinen/maanis-depressio (3) aspergerin syndrooma (4) PTSD, (5) narsistinen persoonallisuushäiriö (6) sosiopaatti/psykopaatti... Ja monia monia muita Kiitos näistäkin! Ette itsekään ole hullumpi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset