Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Vestigia terrent?

  • Vestigia terrent?

Lueskelin Markku Hyrkkäsen "Aatehistorian mieli" -teosta. Siinä käsitellään sitä miten aatehistorialla on osa relevanttia historiantutkimusta. Jossain määrin teos puolustautuu diskurssianalyysiä harjoittavien kritiikeiltä. Tämä kertoo siitä että teos edustaa ei-postmodernia historiantutkimusta. Tämä näkökulma on tuskin ainakaan lähtökohtaisesti kovin kammottava konservatiiveille. Se on sitä "klassista ajatusten kehittymisen historiaa" joka viehättää monia kristittyjä nykyään.

Sitä tausata jonka portailta hypähtää eteenpäin sellaisia - hämmentävää kyllä sisällöltään postmodernisoituneita mutta asenteiltaan postmodernin vastaisia - ilmiöitä kuin Tapio Puolimatkan tradition korostaminen. Jossa on myös aivan normaalia miettiä aatehistoriallisesti rooman valtakunnan tuhoutumista homoseksuaalisuuteen.

Tässä mielessä olikin hauskaa lukea Hyrkkäsen teosta ; Se ei selvästi edusta mitään sellaista näkökantaa joka sellaisenaan olisi kreationistien silmiin "kerettiläinen". Näin ollen itse metodia ei voi tulkita "heidän vihollistensa metodiksi".

Kirjassa esitetään ajatus siitä että aatehistoriallinen yhteys nähdään kun on (1) ajallisuusehto, eli vaikutteita ottava on ollut olemassa ajallisesti ennen sitä joka on idean napannut (2) samankaltaisuusehto jossa tuotoksissa on selvää analogisuutta (3) jonkinlainen todiste yhteydestä, kuten vaikka se että on lainannut jonkin lähteeksisopivan teoksen kirjastosta. Tai on muuten uskottavasti altistunut tälle.

Otan tämän yksinkertaisen lähestymistavan blogaukseni pika-instant-miltei-analyysin pohjalle.

Tämä on siitä mielenkiintoinen että sitä esitettään kovasti ajatusta siitä että ID -teorialla ei olisi mitään oleellista yhteyttä kreationismiin. Tämä muistuu mieleen vaikka lukemalla NCSE:n kirjoitusta siitä miten ID -teorian kannattajat suhtautuivat siihen miten "Of Pandas and People" -teokseen oli päätynyt erikoista materiaalia jossa kreationistista aineistoa oli muutettu ID:ksi pelkästään muuttamalla etsi-korvaa -toiminnolla sana "creationism" muotoon "intelligent design".
1: Tässä nojattiin toki aatehistoriallisesti merkittäviin asioihin. Kuten siihen että selitettiin että Michael Behe sanoi että hänellä ei olisi pääsyä niihin lähteisiin joissa oli hänen RC -konseptinsa kaltaisia ideoita. Toisaalta on hyvin vaikeaa uskoa että USA:ssa voisi olla ihmistä joka ei ole kuullut jotain versiota "mitä tekee puolikkaalla siivellä" tai "mitä tekee puolikkaalla silmällä". Toisin sanoen puolustus vaikuttaa epäuskottavalta. Teema on yleinen. Mutta keskityn tässä vain tähän "Of Pandas and People" -teoksen ns. "cdesign proponentists" -ongelmaan.

Kun tätä tilannetta katsotaan, voidaan huomata että siinä on selvästi toteutunut ajallisuusehto. Kreationismin lakitupatappiot ja muut vastaavat kertovat että yhteys on olemassa. Toisaalta sisältö on hyvin samanlaista - muuten ongelman takana oleva copy-paste -ongelma ei olisi mahdollinen. Se, että kirjasta on muutettu "creationism" -sanat muotoon "Intelligent Design" on jo itsessään vahva argumentti siitä että sisällöt ovat oleellisen samanlaisia. Samaa toki kertoo se, että ID -argumentisto pikemminkin etääntyi joistain kannanotoista - esim. koskien maan ikää - kuin olisi luonut argumentteja joilla ei olisi varhaisempia hyvin samanlaisia versioita kreationistisessa kirjallisuudessa. Ja yhteys on melko selvä. Kun tässä puhutaan saman kirjan eri versioista, on selvää että juuri vahvempaa ideologista linkkiä ei voi saada. (Samaa linkkiä vahvistavat myös kaikki ne runsaat Matti Leisolan tyyppiset YEC -aktiivit jotka sitten yht'äkkiä olivatkin massana ja joukolla yhdessä suuren teltan ID -guruja.)

Cdesign proponentists -kohun aikana kuultiin kuitenkin viisauksia siitä miten Intelligent Design ei voi olla kehitelmä kun sanaparia oli käytetty kauan ennen niitä lakitupakriisejä joiden jälkeen teosta muutettiin. ; SItä kiinnitettiin huomiota ensimmäiseen kertaan kun sanaparia on käytetty. Aatehistoriallinen vaikutus kuitenkin tarkastelee leviämistä. Argumentoijat tulivat itse asiassa omalla kritiikillään vahvistaneeksi ajallisuusehdon ; On selvää että ID -sana on sellaisenaan vaikute joka on napattu. Onkin mielenkiintoista katsoa miksi se on napattu juuri sinä aikana kun se on.

Aatehistoria kiinnostaa ja painaa, niin "puolustuksessa" kuin "hyökkäyksessä".

On kuitenkin kiinnostavaa huomata ennen kaikkea into. Into joka on itse asiassa pääteemani. Kreationistit eivät selvästi vastaa kaikkiin kritiikkeihin samanlaisella innolla. Onkin kiinnostavaa huomata että toiset lähestymistavat saavat reagointeja huomattavasti voimakkaammin.

Näen että liitoksena onkin se, että kreationistit ovat tuottaneet melko paljon puhtaasti ad hominem -keskeistä materiaalia, kuten tuore Petteri Niemisen väitöskirja esiintoikin. Tässä on usein aatehistorialta vivahtava ydin. Esimerkiksi ID -dokumenttielokuva "Expelled" on sellainen että ei ole ihme että "Cracked" esittää sen ajavan kahta viestiä jotka sabotoivat toisiaan. Tässä on akateemista vapautta korostava viesti jossa ei anneta dogman historian sumentaa silmiä ja toisaalta sitten Ben Stein yrittää luoda viestiä siitä miten aatehistorian jälkien perusteella evoluutioteoria on pahuudesta ; "In the same hour-and-change-long documentary, Stein says, "You shouldn't try and politicize science; you should let ideas speak for themselves," and, "You know who else thought we evolved from a common ancestor? Hitler! Have fun with your provable theses, you atheist abortion doctor.""

Ja toisaalta kreationistit ovat innokkaimmin puolustautuneet siltä kritiikiltä jossa on esimerkiksi aatehistoriallista taustaa. Kuten syytöksiä siitä että ajatuksia on plagioitu kreationisteilta ja tätä kautta muuta sanovat kreationistit eivät olisi vilpittömiä. Aatehistoriallinen tausta kun toki kertoo ideologisista yhteyksistä. Jotka taas sitten tässä viestivät myös ajatuksista ja motiiveista.

Kun miettii jotain ideologisia kytköksiä onkin "puhtaasti aatehistorian näkökulmasta" katsoen hämmentävää että ei vain todeta että ideologinen yhteys on. Ja jatketa eteenpäin. Ja jos joku sanoo että tyyppi on epäeettinen niin sanoo että totta mutta että on tärkeämpää puhua teoriasta eikä teorian keksijöistä. Miksi, hyvin ilmiselvissäkin tapauksissa, ei yhteyttä todisteta. Tuntuu että puhuessaan vaihtoehtoisista maailmankuvista ei valehdella vaan puhutaan muunneltua totuutta erikoisilla älyllisillä puolivolteilla. Valehtelua ylimääräisillä askelilla. (It's not lying, it's lying with extra steps!) Ja tämä onkin se näkökulma jota kautta asia mielestäni aukeaa.

Kysymys ei - tietenkään - ollut koskaan aatehistoriasta.

On tietenkin hienoa tarkastella sitä onko aatehistoriallisen argumentaation mukaan perusteltua nähdä sitä opportunismia ja kikkailua jota tässä on tapahtunut. Mutta tosisaiassa esimerkiksi kreationisteja ei ole taatusti tarttunut näihin lausuntoihin siksi että se olisi hänestä huonoa aatehistoriaa. (Argumentit eivät ole purkaneet esimerkiksi tuota esittämääni aatehistoriallisten yhteyksien hakemistapaa tai sitä että sen ehdot eivät oikeasti täyty.) Syy oli se, että asia kävi heidän identiteetilleen sillä tavalla joka on heille relevantti ja merkityksellinen.

Tiedepohjainen kritiikki voidaan aina ohittaa "naturalismina". Mutta aatehistoriassa tulee ei-tieteelisinä sivutuotteina mukana sellaisia viestejä jotka ovat sitä ajatustapaa ja asennetta jota kreationistit pitävät merkityksellisenä. Se mikä on monille ilmiselvää nokittelua, ideologista ja poliittista kiistelyä ja ad hominemia on heille relevanttia argumentointia.

Tässä mielessä esimerkiksi em. Puolimatka on eräässä mielessä fiksuistoa ; Hän ei ole niin ongelmallinen kuin monet muut kreationistit. Suomessa kreationistit - myös suositut ja vallassa olevat kreationistit - tuppaavat olemaan karismaattisista piireistä tai siihen vivahtavista muista suuntauksista. (Esim. helluntailaisuus ja ns. "viidesläisyys".) Ja tämän fundamentalismin takana on asenteita jotka selittävät miksi tälläisiä temppuja pidetään relevantteina. Ja miksi älyllisempi kritiikki ei kiinnosta ID -supertieteen uusista nousevista paradigmoista kohkautuvia. - Ja miksi he eivät osaa debatoida niiden yksityiskohdista kovinkaan usein. Vain heidän kärjessä oleva poikkeusälymystönsä kykenee keskustelemaan jostain informaatioteoriasta ja niiden suhteista johonkin Dembskin CSI: -informaatioon. Asiaa fanittaa selvästi moni joka ei teorian sisältöä ymmärrä. Syy tähän tulee selväksi.

Karismaattinen liike korostaa armolahjoja. Tämä suuntaus painottaa erityisiä Jumalan tarjoamia armolahjoja ja Pyhän Hengen suorittamaa uudistusta ihmisessä. Usko on henkilökohtainen ja se näkyy yksilön moralisudessa. Tämä voi saada erikoisiakin muotoja ; se voi olla jopa jotain selvästi havaittavaa merkkiä, kuten kykyä parantaa sairaita rukouksella, profetoimisen lahjan, joka kykyä kertoa muille tai vaikka jollekin henkilölle Jumalan tahdon siitä miten hänen tulisi toimia jossain tilanteessa. Liike korostaa sitä että kontakti Jumalaan on henkilökohtainen ja sitä miten usko muuttaa ihmisiä. Henkilökohtaisuus ja ei-poliittisuus johtaa siihen että kohtaamiset ovat henkilökohtaisia. Sivutuotteena on edellämainitsemani erikoinen taipumus pitää ad hominemia asiallisena pohjana keskustelulle.

Karismaattiseen piiriin kuuluvalle on aivan luontevaa ajatella niin että asiallinen kritiikki evoluutiolle on se, että korostetaan että Charles Darwin oli vastenmielinen mies - meni naimisiin serkkunsa kanssa, nappasi isänsä ja isoisänsä ajatuksia kirjaansa, oli muuten plagioija ja muutenkin halveksuttava koiranpotkija. Ideana on se että "jäljet pelottavat" ja pahan ihmisen ajatukset tuottavat pahoja ideologioita. On toki selvää että jos "evolutionisti" mustamaalataan jollain "Expelled" -dokumentin tyylisellä holokaustainarraatiolla, ei ole kyseessä mikään evoluutioteorian tieteellinen kritiikki. Koska tieteessä ei keskitytä siihen minkälainen ääliö tai pyhimys teorian on rakentanut, vaan se onko teoria tosi. Ikonoklasmiin painottaminen on sekin liitoksissa myös tähän. Karismaattisille tämä ei ole mikään hairahtuminen vaan asian syvää ydintä. Kysymys heille on ennen kaikkea pelastuksesta ja siitä että miten eri ideologiat vaikuttavat ihmisissä eettisesti. Tätä alleviivaa sekin että he vastustavat miltei mieluummin "darwinismia" joka on sitten enemmän jonkinlainen harhaoppi joka turmelee moraalin kuin mikään teoria. (Ideologisointi ja intresseihin tiivistäminen tällä tavalla on muuten temppuna jotain äärimmäisen postmodernia..)

Aatehistoriassa kysymys on heille jostain muusta kuin hyvin tai huonosti tehdystä tieteestä. Jos joku moittii heidän teoriaansa he voivat aina selittää että heillä on eri taustaoletukset ja premissit. Ja tätä kautta he voivat etääntyä kaikesta tiedeperustaisesta kritiikistä hyvinkin kevyesti. Mutta jos joku tulee sanomaan että heidän mestarinsa ovat plagioijia ja kiusaajia, se iskee karismaattisen ytimeen. Tämä moite on monista pelkkää henkilöönkäymistä. Mutta karismaattisessa kontekstissa tämä on sama kuin vihjaisi että olisi vahva syy pitää kaikkea epäeettisten tuottamaa "todistetusti harhaopiksi". Tässä mielessä ad homimen auktoriteeteista ideologiasisältöön ja ideologiasisällöstä ideologian seuraajiin on identtinen sen kanssa miten "evolutionisteja" kohdellaan sen perusteella minkälaisia karmeita jälkiä evoluutioteorialle milloinkin maalataan. Aatehistoria on tässä keino eikä päämäärä. Ja jos aatehistoria ei aja päämäärää niin aatehistoria saa mennä.

Koska kysymys on yleensä ottaen ihmisistä ja heidän hyveellisyydestään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset