Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Odotettavissa "kolmannen aallon kreationismia"?

  • Lähestyvässä aallossa on havaittavissa vaahtopärskeitä.
    Lähestyvässä aallossa on havaittavissa vaahtopärskeitä.

Olen kirjoitellut ja seurannut kreationismia melko kauan. Tätä on pidetty viimeisten vuosien aikana hyvin triviaalina. Tämä on tietenkin ymmärrettävää ; Aiheen parissa ei ole tapahtunut juuri mitään. Tällä hetkellä olen ollut huomaavinani että jos nyt kreationismia ei oteta vakavasti niin aiheen käsittelyssä sentään nähdään jotain muutakin kuin "kuolleen hevosen hakkaamista".

Syyt asennemuutokseen liittynevät politiikkaan. Donald Trumpin hallinnossa on kiinnostavia henkilöitä ; Uskonnon, politiikan ja kouluopetuksen ytimeen voidaan tietenkin asettaa ajatus hallituksen ajamasta kreationismista. Trump on tukenut Ben Carsonia ja Mike Penceä jotka ovat olleet kreationismin ja Intelligent Designin puolella.

Pidän tätä yhteyttä mahdollisena, mutta en välttämättä väistämättömänä. Trumpin hallinto ei ole tässä linjamassa välttämättä niin tiukasti ajamassa tätä asiaa. Se kun ei ole ollut mikään "omien joukkojen kiihotusasia" pitkiin aikoihin. Toisilla aiheilla omat porukat saadaan yhteistä vihollista vastaan tällä hetkellä näppärämmin. Ajatus siitä että USA:ssa ensin ajetaan normaali tiede ahtaalle ja sitten sen tilalle tungetaan se asia joka on "käytännössä kristillinen versio koraanikouluista" viehättää monia. Heitä kiinnostavat tarinat (väki)vallasta.

Tosin jos nämä epäilyt toteutuvat en ylläty valtavasti. ; Toisin sanoen useamman ihmsien kiinnostus ja relevanssintaju liittyy poliittisiin (sala)liittoteoriointeihin vahvemmin kuin itselläni. Itselläni on niin syvä epäluottamus ihmiskuntaan, mukaanlukien itseni, että en jaksa hypätä näin rajoittuneisiin narraatioihin. (Tai jos olenkin niin ... mitä se muka muuttaisi toiminnassani?)

On kuitenkin hyvä hypähtää modernin ajan cutting edge "Intgelligent Designiin".

Kreationismi on tavallaan pitkäikäinen aateryhmä. Se toistelee tuttuja argumentteja siinä määrin että Henry Morrisin kirjoja lukeva tunnistaa samoja perusargumentteja joita voi törmätä uudemmista kirjoista. Kuitenkin jotkin asiat ovat muuttuneet. Ja ne ovat muuttuneet osana laajempaa asenneilmapiirinmuutosta.

Jos otetaan vanhahtava klassinen nuoren maan kreationismi, se oli hyvin perinteistä pseudotiedettä. Se esitti väitteitä maailmasta. Ja se loi erilaisia argumentteja tai argumentilta kuulostavia asioita sen tueksi. Se ei vain tehnyt tätä kovin hyvin ja tästä seurasi ongelmia. Ongelmia jotka kenties kohteliaimmin muotoili Larry Laudan, joka korosti että kreationismi oli epäonnistunut ja ajasta jälkeenjäänyt (outmoded) tieteellinen teoria.

Intelligent Design esitti että siinä olisi ollut jotain aivan uudenlaista. Tämä ei tietenkään ollut kovin uskottavaa. Mutta oli kiinnostavaa että se asettui linjaan siihen aikaan hyvin muodikkaiden uudenlaisten ei-tieteiden kanssa. Siihen aikaan alettiin puhumaan aivan uudenlaisesta tavasta tuottaa pseudotiedettä. Tälle joukolle ajatusmalleja ja asenteita tarvittiin uudenlainen termi jonka nimesivät Mark ja Chris Hoofnagle; Alettiin puhumaan denialistisista (denialism) näkemyksistä.Tässä ei selitetty ja kuvattu maailmaa vaan enemmänkin luotiin epäuskoa vallitseviin teorioihin. Vastustavien teorioiden kritiikki on toki ollut aina ollut osa perinteistäkin pseudotiedettä. Mutta denialismissa tästä ei tavallaan ponnistettu vaihtoehtoiseen maailmanselitykseen ja sen todistamiseen. Tätä denialistista maailmaa kuvasivat ajatukset joissa ei uskottu vaihtoehtohoitoon vaan epäiltiin koululääketiedettä (kuten rokotuksia). Ilmastonmuutoksen epäily, teoria siitä että HI -virus ei aiheuta AIDSia ja että holokaustia ei tapahtunut.

Ja ID oli "aika vahvasti denialistinen". Jopa Behen ja Dembskin näkemykset nojasivat enemmän siihen että eliminoitiin evoluution uskottavuutta ja ID oli vain se oletettu automaattinen vaihtoehto niille. (Dembski ei edes tuottanut laskentakaavaa jossa hänen paljon puhumansa CSI -informaatio voitaisiin luotettavasti ja yksiselitteisesti tunnistaa ja sen määrästä saada estimaatti. Riitti että hän loi esiin mahdollisuuden että kenties perimässä on sellaista.)

Denialismi oli aina hyvin teknistä. Sen ytimessä on se että lukija epäilee tai edes ottaa epäilyn relevanttina mahdollisuutena. Sen jälkeen voidaan sitten "keskustella kiistasta". Joka tarkoittaa äänen antamista omia teorioitaan kohkaaville denialisteille. Tekninen puhe toteutuu helposti
1: Vaikkapa ottamalla esille näkemyksiä jotka ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Näitä ei tarvitse käyttää oikein. Kuluu kolme minuuttia nakuttaa lyhyt viesti suomi24 jossa puhuu siitä miten DNA:ssa on tai ei ole jotain informaatiota. Informaatioteorioiden sisäistäminen vaatii aikaa ja informaatioväitteen kritiikki on väistämättä sellaista että menee monilta "ohi hilseen" jolloin moni ohittaa sen irrelevanttina. (Väite informaation olemisesta on helppo sisäitää, jos ei pysähdy miettimään mitä informaatio ylipäätään tarkoittaa.)
2: Luomalla omia teknisiä käsitteitä. Niin Dembski kuin Behekin loivat hienolta kalskahtavia käsitteitään (jotka eivät ole innostaneet sen alan tutkijoita, ei hyviä eikä huonoja.) Amatöörin korviin kuulostaa todella tieteelliseltä jos joku vain sanookin arkisessa puheessaan jotain kompleksia spesifiä informaatio tai palautumatonta kompleksisuutta. (Temppu on halpa ja se toimii myös oikean tieteen kohdalla. Nestedynamiikka (fluid dynamics) tuntuu vaan niin hienolta. Se miten vesi lollottaa vaikka pullossa kun sitä pulloa tönii on sitten se mitä tämä sana oikeasti tarkoittaa. Likimain.)
3: Korostamalla erikoisosaaja-asennetta. Esimerkiksi William Dembski tuli tunnetuksi siitä että hän toisaalta ID -mediatilaisuuksissa kertoi kuuntelevansa kritiikkiä ja oppivansa siitä valtavasti. Mutta käytännössä hän jakoi näkemyksiään "et voi koskea näihin" -asenteella. Tämä elitismi tuki ajatusta siitä että tässä oli takana jotain vaikeatajuista, uutta ja hienoa. Oli innovatiivista kun loi jonki CSI -informaation konseptin tyhjästä. Aivan kuten ne uusia teorioita luoneet Newtonit.

Mutta nykyajan kreationismi ei ole enää (edes) tämänlaista.

Jossain määrin voidaan sanoa että kreationismi on palannut juurilleen. Mutta tavallaan YEC -teorioita tyhmempänä. Kun ID tuli pidin siitä koska se oli alkuun älyllinen haaste. Oli työlästä ymmärtää mitä he väittivät. Ja vielä työläämpää oli katsoa se oikea tiede näistä aiheista. Kulutin aivan oikeasti tuhansia tunteja tämän asian parissa. (Ja kaikki minkä sain on se, että kun kuolen puolet kirjahyllystäni menee sellaisenaan johonkin kristilliseen divariin, ja täyttää "klassikko" -hyllyt. Joku fundamentalistikristitty kenties kuolee onnellisuusorgasmiin. Mikä tarkoittaa sitä että kenties tästä kaikesta sittenkin seuraa lopulta jotain hyvää...)

Tämän hetken ID on siitä hauska että se ei ole keksinyt uusia tieteellisiä konsepteja. On tavallaan hauskaa seurata, miten kreationistit tuottavat yhteistyöprojekteina silloin tällöin kirjoja. Mutta ne ovat yhä populaarimpia, suuremmalla fonteilla kirjoitetumpia, ohuempia ja sisällöltään toisteisempia. ; Dembski ja Behe sentään kirjoittivat paksuja ja vaikeita teoksia joissa he hioivat klasissia kreationistiargumentteja niiden parhaimpaan mahdolliseen muotoon, ja joiden sisältö oli tässä mielessä entisen parantamista eikä toistamista entistä kansaan vetoavammalla tavalla.

Degeneraatio on ollut asteittaista ja se on varmasti liitoksissa siihen miten faktantarkistus ja vaikeus  on tällä hetkellä epämuodikasta. Intellektuellismi liitetään norsunluutornissa olemiseen ja intuitio on tervettä järkeä jota myös tiede noudattaa. (Miksi itse asiassa tutkia mitään jos tämä pitäisi paikkaansa? No, tämä on esimerkki siitä abstraktista haihattelusta johon tervehenkinen opiskelematon jättää tiedemaailman byrokratiaa ja sääntöjä ja tylsiä metodeja seuraaville elämättömille nörteille.) Tästä kenties vahvin esimerkki on Douglas Axen uudehko "Undeniable: How Biology Confirms Our Intuition That Life Is Designed". Teos on jotain joka selvästi alleviivatusti korostaa sitä että se on käytännössä täysin ja peittelemättä perinteinen kreationistiteos. Kirja ei ota kantaa maan ikään joten voidaan sanoa että se osuu johonkin joka voi olla joko YEC tai OEC -kreationismia. Mutta se on selvästi nimenomaan perinteistä kreationismia.

Douglas Axe ei teoksessaan itse asiassa tunnu edes yrittävän peitellä tätä. Kirjassa ei ole uusia argumentteja. Sen sijaan se on tyylillisesti ja filosofisesti paitsi yksinkertaisempi niin myös selvästi paluuta kohti perinteistä kreationistista kirjoittelua. Se on ohut kirja jossa on pilakuvia ja kevyttä tyyliä. Ja lisäksi teos on avoimesti kristusta evankelioiva. Axen teoksessa luoka on alleviivatusti ja eksplisiittisesti kristittyjen Jumala. Tämä todella mainitaan aivan suoraan, ei kiertelyjä tai puheita muista vaihtoehdoista. Mukana ei ole Behehenkistä saivartelua siitä että Jumala voisi olla avaruusolento. Tämä on kiinnostavaa koska ID -yhteisö on perinteisesti korostanut että ID ei ole uskontoa koska se ei ota kantaa Suunnittelijan persoonaan.

Toisaalta perinteistä kreationismia muistuttaa myös lähestymisessä käytetty tiedonfilosofia; ID saattoi joskus kevyesti sanoa että evoluutio on maailmankuva. Ja että kyseessä on maailmankuvien taistelu. ID:llä oli perinteisesti hyvin postmoderni ydin. Phillips Johnson käynnisti itse asiassa ID -liikkeen melkolailla sen ajatuksen perusteella että darwinismia dekonstruoitiin. Axe on sen sijaan perinteinen kreationisti. ; Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, eli aivan kuten 1980 -luvun kreationistimateriaalissa. Huomattavaa on myös se, että tieteenfilosofia on ehdollistunutta muutenkin hyvin kiinnostavalla tavalla. Axen teos on sarjakuvilla levitetyä asenteilua jota on totuttu tapaamaan evankeelisessa kreationistimateriaalissa. Toisaalta tässä on tuttua paluuta siihen että evoluutio on massiivinen salaliitto. (Eli aivan kuten esimerkiksi Kent Hovindilla.) Evoluutio ei siis ole vaan maailmankuva vaan ilmiselvästi väärässä oleva asia. Sellainen jonka väärässäolo on ilmiselvää kaikille joita ei ole täysin aivopesty.

Toisaalta jos Behe ja Dembski ja ID korostivat sitä että demarkaatio-ongelma on vaikea ja haastava ja tässä on erimielisyyttä, Axe pitää kysymystä helppona. Hänen ajatuksensa on se, että intuitio on tieteentekoa. Axen tiedonfilosofia on kuvattavissa lyhyellä suoralla lainauksella ; "We tend to overlook two key facts. One is that everyone validates their design intuition through firsthand experience. The other is that this experience is scientific in nature. It really is. Basic science is an integral part of how we live." (Jo tämä jotenkin minusta alleviivaa sen asenne eron ID:n ja tämän hetken "kolmannen aallon kreationismin" välillä.)

Intuitio on tietenkin päätynyt myös teoksen nimeen. Tämä tieteen määrittely on hyvin lähellä sitä mitä YEC -kreationisti Ken Ham on käyttänyt vuosia materiaalissaan. Axe sanookin suoraan että kreationismin suosio on todiste siitä että se on tieteellistä. "Because everyone practices common science, public reception of scientific claims is arguably the most significant form of peer review. For professional scientists to assume that public skepticism toward their ideas can only be caused by public ignorance is just plain arrogant." (Itse olen toki huvittunut koska suurin osa tieteestä on hyvinkin epäintuitiivista, esimerkiksi kvanttifysiikka on kaikkea muuta uin intuitiivista. Ja lähes kaikkeen löytyy denialismia joka on suositumpaa kuin (ID)kreationismi nykymaailmassa...)

Oikeastaan ainut asia jota Axen kirja todistaakin on se, että ID on nykyään yhä vahvemmin kahta asiaa (1) huonoa tiedettä kun kreationismin kansansuosio katoaa ja katoaa vähintään samaa tahtia kuin ID -kirjallisuuden aivojen rasittavuustasot (2) ID on nimenomaan vakaumuksellista kreationismia jota yritettiin myydä myydä jonain muuna strategisena vetona poliittisista syistä kun esimerkiksi haluttiin vaikuttaa evoluution ja luomisopin opettamiseen kouluissa.

Nämä asiat tosin tiesin jo ennen kirjan avaamista. Ja Axen oman kirjan logiikan mukaan tämä on vähintään ironista. Hän nimittäin korostaa että uskottavuusarviointi on ihmisillä niin verissä että evoluution voi tuomita ilman että osaa evoluutioteorian konsepteja tai osaa sen teorioita tai edes ymmärtää niitä matemaattisia sääntöjä joilla esimerkiksi populaatiogenetiikkaa mallinnetaan. Axen logiikalla tämä oli tietoa. Toki kun tuomitsen kirjan näin joku voisi tuomita tämän intuitioni asennevammaksi. Mutta tälle tielle ei kannata mennä. Koska sen kanssa Axen tämä teoskin edustaisi pelkkää asennevammaa evoluutioteoriaa kohtaan. Asennevammaa joka johtuu siitä että evoluutioteoria ei sovi yhteen sen kristillisen maailmankuvan kanssa jota uskomaan hänet on tietenkin aivopesty, koska muutenhan hän tietenkin ymmärtäisi että se on lähtökohtaisesti naurettava...

TL;DR;

Jos Trumpin hallinto luo kouluihin kreationismia, se on hyvin nykyajan ilmapiiriin sopivaa kreationismia. Tämä on varmasti helpotus. Moni fundamentalisti kun on kaikesta ID:n snobismista huolimatta ollut siellä gaussin käyrän vasemmassa päässä. (Ei siksi että uskonto tai kreationismi tekee tyhmäksi. Vaan koska isot ihmismassat ja normaalijakauma älykkyysosamäärässä johtaa tähän.) Jos "kristittyjen koraanikoulu" tulee, siellä ei tankata kauhean vaikeita todennäköisyys sanaa vilisevää paksua kirjaa joka koostuu käsienheiluttelusta, vaikeista sanoista ja snobismista.

Ei. Se on hyvin helppotajuista. Se on itse asiassa helppotajuisempaa kuin moni Aku Ankka -lehden sarjakuvatarina. (1980 -luvulta vai miltä ajalta jolloin esimerkiksi Mikki Hiiri -sarjakuvia tuotettiin käytännössä sabluunalla ja teollisesti.) Jos sinulla on vähintään kaksi aivosolua etkä ole unessa, ymmärrät kyllä kaiken mitä opettaja sanoo. Ja koska kaikki on helppoa, se tekee siitä intuitiivista. Eli totta. Voit mennä jatkamaan vääräoppisten tiedemiesten ajamista muihin maihin. Ja rakentamaan mekaanisesti vasaran tasoisella teknologialla öljyputkia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat