Tuskakeskiviikko ...ja suurin niistä on hakkaus

Viisitoistavuotiaana .. hän astui estradille

Tuure Boelius on saanut vuoden homo -palkinnon. Palkintoa ei-kirkollisessa gaalassa on ollut antamassa Irja Askola. Gaalassa tehtiin muutakin ; "QX Gay Gaalassa jaetaan palkinnot lisäksi muun muassa vuoden heterolle, vuoden artistille, vuoden TV-tähdelle sekä vuoden homoklubille." Hän sai palkinnon koska hän oli suosikkitubettaja, joka sitten "tuli kaapista" tekemällään videolla. (Kaapistatulo voi olla raskasta kuten hikipedistitoverini osaa kertoa.)


Asia sai aika suuret mittasuhteet. Asian paheksumisesta tuli tiettyjen ihmisryhmien suosikkiasia. Tavallaan tämä on ymmärrettävää. Aihe koskee seksuaalista suuntautumista ja Boelius on 16 -vuotias. Tähän liittyen voinkin ottaa esille muutamia näkökulmia aiheeseen. Ja sen miksi nämä Boeliukseen ja Askolaan kohdistuneet kritiikit eivät olleet keskimäärin kovinkaan hyvin perusteltuja.
1: Mutta mitä muutakaan voisi olettaa. Esimerkiksi Boeliuksen videon katsojamäärät eivät ole nousseet ollenkaan samassa määrin kuin häntä kritisoivat ihmiset laukovat asioita. Tilanne on vähän kuin takavuosien "Nuotta" -järjestön "Älä alistu!" -kampanjassa. Jossa kristityt huomauttelivat siitä että ihmiset haukkuivat asiaa vaikka eivät olleet katsojamäärien perusteella todennäköisesti edes nähneet koko videota.. Jostain syystä tämän mainitseminen tässä yhteydessä ei ole asianmukaista. Kun tiedot voi saada muistakin lähteistä. Kuten voi myös Nuotan kampanjan aikana.

Moralismi iästä.

Facebookissa ja lehtien kommenttien puolella asian puolesta räjähti valitustulva. Mika Niikko esitti, että "Menee vähän liian pitkälle.. Identiteettiään etsivien nuorten seksuaalisuutta ei pitäisi antaa aikuisten sekottaa piirun vertaa, saati hyväksi käytää.." Jari Rinne kyseenalaisti Tuuren voivan tunnistaa identiteettiään, ironisoiden asian että "Tuure tietää kaiken, onhan hän jo 15v.!"

Näkökanta on siitä kiinnostava että ainakin itse tiesin tasan tarkkaan 15 -vuotiaana että olen heteroseksuaali. Olin itse asiassa ns. "late bloomer", eli murrosikäni tuli harvinaislaatuisen myöhään. Ja tästä huolimatta olin 15 -vuotiaana onnistunut hankkimaan mm. ensi-ihastuksen. Samalla luokalla olleen Annan. Meillä ei koskaan ollut minkäänlaista suhdetta, mutta tunnemme näin vanhempinakin ja hän oli luultavasti paras mahdollinen ensi-ihastus. 15 -vuotiaana olin myös paatunut runkkari. Joka oli mm. seurakuntanuori samalla.

Tässä iässä asiaan tietenkin sotkettiin moralismia. Identiteetin etsiminen ei tässä yhteydessä tarkoittanut sitä että kukaan olisi kyseenalaistanut heteroseksuaalisuuden vaan sen että olisiko esimerkiksi seurustelutyyppisiä ratkaisuja ollut luvallista hankkia. Yleinen asenne kotonamme oli että se ei ollut asiallista. (Lähinnä koulu, läksyt ja harrastusvelvoitteet olivat asiallista.) Tässä mielessä minuun ja Tuureen suhtaudutaan siinä mielessä samalla tavalla että seksuaalista käytöstä halutaan moralisoida tuon ikäisillä nuorilla. (Ihan ymmärrettävästi.) Toisaalta tässä Tuureen suhtaudutaan hyvin eri tavalla. Jos heteroseksuaali poika 15 -vuotiaana runkkaa ja fantasioi ikäisistään tytöistä, hänelle selitetään miten tämä on normaalia. Kukaan kristitty ei tässä yhteydessä kyseenalaista, että "mieti nyt kunnolla, identiteettiäsi hakeva nuori poika, että jos sittenkin olet homoseksuelli." Minulle ei sanottu näin, ei vaikka olinkin sellainen  nörttimäinen ei-urheilullinen poika jota pidettiin tässä mielessä naismaisena tai ainakin epämiehekkäänä. Ja miksi tulisi. Koska seksuaalisen suuntautumisen tieto tapahtuu kaikilla paljon ennen suojaikärajan vastaantulemista. (Nähdäkseni sen vuoksi se suojaikäraja on. Että varmistetaan että käytännössä kaikki ovat prosessissa niin pitkällä että asia on ns. "harjoittelua varten valmis".)

Moralismi seksistä jota ei edes ole.

Uuden Suomen puolella Merja Nurmi kirjoitti siitä, miten palkinto oli väärä. Hän ei tuominnut homoseksuaalisuutta vaan seksin sen ikäisiltä noin yleensä. Hän yrittää rakentaa lähestymistä "entäs tytöt" -näkökulman kautta. "Annetaanko samanlainen palkinto saman ikäiselle tytölle, joka tekee itsestään sensuellin videon you tubeen, mutta kertookin heteroseksuaalisuudestaan? Ei varmaankaan annettaisi, vuoden hetero -palkinto jäisi häneltä saamatta, ja niin pitää jäädäkin." Hän ei selvästi ole nähnyt sitä palkinnon saanutta videota. Joka ei ole seksuaalinen, seksillä flirttaileva tai sensuelli. Se on kaapistatulo.

Nurmen kanssa voi olla samaa mieltä siitä että "Tytöt ja pojat harjoittelevat seksuaalisuutta, ja heillä on sen toteuttamiseen toimivat välineet. Se ei tarkoita sitä, että heidän tekemisistään täytyy tehdä julkisia, olivatpa he sitten tyttöjä tai poikia, homoja tai heteroita." Mutta video ei vertaudu siihen että 15 -vuotias teinityttö keikistelee tissejään jossain internetfoorumin karusellissa. Se vertautuu videoon jossa teinityttö kertoo youtubessa ensi-ihatuneensa johonkuhun poikaan. Ei tämänlaisia voi  kieltää tai paheksua. (Palautteensa perusteella Nurmi ei ymmärrä eroa näiden kahden välillä. Minä tartun siihen että hän käyttää "sensuelli" -sanaa yhteydessä joka demonstroi lähinnä sen että hänen on ollut pakko sanoa sanottavansa ennen kuin edes tietää mitä kritisoi.)
1: Hän myös kommentoi siitä että kaapista tulijaa kiusataan. Tämä on toki odotettavissa oleva seuraus. Mikä ilmeneekin jo siitä kaapistatulovideolla. "Homot pitäis tappaa" -lausuntoja saanut 15 -vuotias ilmoittaa tästä ihan suoraan siinä videolla. Joka ei ole sensuelli. Tämänlainen kiusaajien edessä alistuminen on mielestäni naurettavaa. Tosiasiassa kiusaajat ovat pahiksia eikä heidän vuokseen jousta kuin pelkurit. (Pelkurius on toki inhimillistä.) Hyveellinen ja sankarillinen on se rohkea joka astuu kiusaamisesta huolimatta esiin. Mielestäni kiusaajia ei pidä kuunnella, heitä ei pidä ymmärtää. Heitä pitää rangaista. Ja jos toistavat tekonsa niin rangaista uudelleen ja uudelleen niin kauan että ymmärtävät mikä ero kiusaamisella ja mielipiteenilmaisulla on. Toki tyhmille asia voi olla vaikea ja kenties heitä pitäisi rangaistusten ohella kouluttaa. Ja jos äly ei riitä niin kenties heille pitää järjestää holhoaja ja huoltaja joka auttaa heitä tulemaan toimeen arjessa ja elämässä.

Homoseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen. Se ei ole sama asia kuin seksuaalisuuden harrastaminen. Tämä ero on jokaisen fundamentalistisenkin kunnon kristityn tiedossa. Sen verran usein he muistuttavat sitä miten taipumuksen toteutumatta jättäminen on tärkeää ja keskeistä. Jos ette tiedä mitä eroa on seksuaalisella suuntautumisella ja seksin harjoittamisella, kannattaa tankata mieleen mitä "siveys" tai "pidättyväisyys" tarkoittaa. Ja jos ei erota homoseksuaalisuuden harjoittamista ja homoseksuaalisuutta muutenkaan niin kannattaa käydä Aslanin hyvillä homojen eheytyshoitajilta kysymässä. He kertovat kun vaan vähän kysyt. Tietääkseni he kertovat vaikka et kysyisikään. (Asia on heidän onnistumisensa kannalta retorisesti tärkeä.)

15 -vuotiaana itse tiesin kyllä varsin hyvin olevani heteroseksuaali. Lisäksi on huomattava että kun oikeasti pääsin sitten toteuttamaan tätä heteroseksuaalisuutani olin vasta päälle 20 -vuotias. (Yrittäkää tällä naamalla&persoonallisuudella itse!) Suhde ei-ensi -ihastukseen toimi kuitenkin kypsemmälläkin iällä ja olen sittemmin ehtinyt olemaan seksuaalinen ihan hyvin. (Ja kohtuu mielenkiintoisilla tavoillakin.)

Tässä mielessä asiaa voi palauttaa siihen että on kenties mahdollista moralisoida sitä että ihmiset eivät saa asiallista tietoa. (Itse sain seksin fysiologisesta puolesta tietää aika vanhana, ja tähän liittyi pornolehti. Jonka tiedostin kuitenkin heti viihteeksi. Mielestäni tiedostuminen olisi voinut tapahtua paremmin. Vaikka asiallisemman informaation kautta. Ei sillä että porno ei olisi ihan hauska viihdemuoto. Harrastan nykyäänkin!)

Moralismista noin yleisesti.

Moraali ja moralisointi on jotain jota on aina tehty ja tullaan aina tekemään. Itseä huonompien halveksunta, väheksyntä ja mollaaminen tuovat lisäksi monille hyvää mieltä. Minäkin nautin kovasti kun saan paheksua ihmisiä jotka toimivat vielä moraalisesti kyseenalaisemmin kuin itse. Moralisointi ei ole sellaisenaan sensuuria ja tässä mielessä sille on tilaa.

Mutta usein moralisointiin liittyy vaatimus sensuurista. Ja tässä yhteydessä "kansan moraalin rappeutuminen" on jotain jonka puolesta halutaan tehdä ns. enemmänkin. Kuten kieltää. Tämä menee astetta pidemmälle kuin se että ilmaisee että ei ymmärrä mitä tekemistä jollain kristillisen kirkon piispalla on asian kanssa. (Itsekin ihmettelen että miksi nyt kun homot ovat yleisesti hyväksyttyjä kirkko ilmestyy "olemaan luontevasti läsnä". Muut tekevät asennemuokkaustyön ja sitten kristityt tulevat jälkikäteen mukaan hymyämään valta-aseman statushymyä kuin heillä olisi jotain ansioita missään. Nauran tämänlaisille! Menneisyyden muuttamista vaativa takinkääntö vaatii ns. "vaihtoehtoisia faktoja". Eli karkeasti "valeita joita tehdessä on nähty erityistä vaivaa".)

Muutenkin raivostominen ja provosoituminen oli siitä ihanaa että selvästi Askola ja Boelius onnistuivat olemaan poliittisesti epäkorrekteja. Tämä on nykyään tiettävästi hyve. Koska ihmiset korostavat niin suuresti vapautta ja arvostavat poliittista epäkorrektiutta sanoissa ja teoissa, olisi omituista jos sananvapaus olisi jotain mukasananvapautta ja vapaus mukavapautta jossa toiset saisivat sanoa ja tehdä loukkaavia asioita mutta toisilta se olisi kiellettävä ja rajoitettava.. Toki ymmärrän että moni poliittisen korrektiuden vihollinen kannattaa tämänlaista mukasananvapautta. Sellaista jossa he itse saavat olla ilkeitä ja sanoa mitä tahansa, mutta heidän omat mielipiteensä ovat niin Pyhiä että niitä ei saa loukata lainkaan.

Onkin hauskaa nähdä miten poliittisen epäkorrektiuden tapa- ja moraalikulttuurin hylkäävä rienaushenki jossa uskontokritiikki ja uskontojen pyhien asioiden pilkkaaminen on hyve. (Islamkritiikki on toki minunkin silmissäni hyve.) Mutta sitten heidän omien arvojensa kohdalla tulee kohkaantua ja paheksua tavalla jossa Askolan toiminta olisi riittävää jotta voitaisiin tuomita vankeuteen lapsen seksuaalisesta häirinnästä. (Koska eihän sitä muuten tuollaisia syytöksiä kirjattaisi mihinkään!) Jos pitää poliittisesta epäkorrektiudesta pitää juuri tämänlaisista tempauksista. Gaalassa ilmaistaan mielipiteitä.

Tuure teki videonsa itse, julkaisi ja editoi sen itse ja osallistui gaalaan omasta tahdostaan. Tässä mielessä ilmitulon pitäisi olla sananvapauden ystäville rakasta. Yleinen teema on se että tässä halutaan sensuroida ja kieltää asioita. Ja siihen osaa ottaneet pitäisi jopa haastaa oikeuteen. (Samalla kun "vihapuheesta tuomitseminen" on heistä niin niin epäreilua kun poliittinen korrektius jne sortaa ja moralisoi kukkahattuilulla.)

Ja jos jotakuta itkettää niin voivoi. Marko Ruosteoja antoi palautetta "Tässä kiteytyy hyvin ajan henki: naispiispa jakaa homomitalin alaikäiselle pojanjolpille. Perinteet, säädyllisyys, pidättyväisyys - kaikki mennyt pois romukoppaan Uuden Uljaan Maailman tieltä." Tässä voi vaan sanoa että jos haluaa poliittisesti epäkorrektin maailman jossa kaikista asioista on voitava keskustella ja uskontojakin saadaan kritisoida niin näin voi todella käydä. Että kenties romukoppaan meni jotain yliarvostettua. Jotain jota myydään kultakimpaleina vaikka tarjolla onkin jotain joka näyttää, tuntuu ja maistuu enemmänkin virtsakiviltä.

Juridinen puoli.

Kaikki ei kuitenkaan ole moralisointia eli maailmankuvallista moraalisaivartelua tai moraalifilosofiointia tai elämäntapa-aktivismia. Eli jotain josta on mielipiteitä ja näkemyseroja ja näkemyksiä. On olemassa asioita jotka ovat miten ovat. Esimerkiksi laki on sellainen että ei ole mielipideasia onko jokin asia määritelty rikokseksi vai ei. Tässä ei voi keskustella väittäen epätosia. Jos esittää väärän lausunnon on mokannut. Sitten keskustellaan siitä onko mokaaminen tapahtunut pahuudella vai tyhmyydellä.

Helpoimmat näistä ovat vihjailuja. Pirjo Airo vihjasi retorisella kysymyksellä että "Lapsen seksuaalinen suojaikäraja on 16 vuotta, olenko väärässä?" Tätä suorempi versio samasta on Ulla Martikaisen ajatus siitä että "Tämähän on lastensuojeluasia!" Heikki Mylly antoi palautetta että tämä on "Lapsipornoa"MV -lehdessä esitettiin tilannetta siten että taustalle oli editoitu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön pykälä.

Näin karkeasti sanoen voidaan nähdä että Irja Askolan toiminta on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (juridinen konsepti) aivan yhtä paljon kuin Timo Hännikäisen tahdonvastainen selibaatti josta hän kertoi "Ilman" -kirjassaan oli heteroseksuaalisuudesta luopumista. (Eli ei yhtään.)

Kukaan ei syyttäisi raiskauksesta uskonnollista johtajaa joka haastattelisi seurakunnan edessä teinipoikaa joka kertoisi olevansa heteroseksuaali. (Tämänlaisia asioita tapahtuu. Kannattaa oikeasti vierailla tilaisuuksissa joissa on "Nuotan" hyviä ihmisiä.) Itse asiassa kukaan ei pahastuisi vaikka kyseinen pastori suoraan sanoisi että poika on heteroseksuaali ja tietää tykkäävänsä jo tytöistä. Ja että odottaa kovasti avioliittoa että voisi harrastaa siveästi seksiä. Tyttöjen kohdalla on erilaisia hopeasormuskampanjoita joissa korostetaan heteroseksuaalisuutta ja avioliittoa. Ja tätä tehdään hyvinkin ikänä ennen rippikoulua. Itse asiassa hopeasormukset tekivät tuloaan minun nuoruudessani ja ne olivat yläasteikäisten kristittyjen parissa ihan tunnettu asia. Eikä niitä paheksunut kukaan.

Häntä ei syytettäisi tämän lapsen/nuoren seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Rippikoulussa minunkin aikana oli seksuaalietiikkaa ja heteroseksuaalisuuskin tuli mainittua. Asiasta ei saanut kihertää koska se oli normaali osa elämää. Tätä ei kukaan pitänyt seksuaalisena häirintänä. (Kenties ihan siksi että se ei ollut sitä.)

Laki on aika selvä siitä mikä on ja ei ole laillista. ; Suojaikäraja on 16 -vuotta. Ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa seksuaalisia tekoja, jotka kohdistuvat suojaikärajaa nuorempaan lapseen tai nuoreen. Tässä puhutaan yhdynnästä tai sukupuolielinten koskettelusta, käytössä pornografiassa. Seksuaalisen suuntauksen mainitsemisesta ei sen sijaan tule tuomioita. Tässä mielessä konteksti 16 -vuotiaasta on iän puolesta oikea, mutta Askolan teko ei täytä rikoslain 6 luvun ehtoja. Laki kun viittaa sukupuoliyhteyteen ja seksuaaliseen tekoon. Joka ei ole suuntautuminen vaan aktio. (Kuten jokainen eheytyshoitoja fanittava fundamentalisti voi kertoa epätietoisille, kuten Mika Niikolle.) "Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä luvussa sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen." 

Mieleni tekisikin kontrastoida asia uudestaan.

Jari Leino pahoitteli tilannetta seuraavalla tavalla (ironian sävyttämänä kritikoiden) : "Viime itsenäisyyspäivänä Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin saanut Helsingin piispa Irja Askola jakoi tänään Vuoden homo -palkinnon 15-vuotiaalle pojalle. Tämä on suuri hetki kansakunnan historiassa! On aivan turha puhua kulttuurimarxismista tai mädätyksestä. Tämä on ihanaa leijonat ihanaa! Pasila, soittakaa juhlan kunniaksi Sotilaspoika (säv. Fredrik Pacius san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Paavo Cajander): Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin, jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin..."

Monen mielestä teinin lapsisotilaaksi meneminen olisikin aivan asiallista. Sellainen on hyvä ja hieno asia. Samat ihmiset sitten selittävät että ihmisillä ei saisi olla lupaa kertoa omaa seksuaalista suuntautumistaan ääneen tuossa samassa iässä. ; Koska sitten kun ollaan sotaan menossa niin jotenkin se 15 -vuotias siinä vaiheessa tietää mitä haluaa ja on riittävän kypsä. Sisällissotamme aikana oli tavallista myös teloittaa tuon ikäisiä ja nuorempiakin.

Ennen sitä kelpasi sotimaan. Nyt sitä ei saisi kertoa ihastumisistaan YouTubessa jos sattuu olemaan homoseksuelli. Ja tätä uljasta vanhaa maailmaa ajavat ne jotka virallisesti koviten hokevat sellaisia asioita kuin vapaus, mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus, sananvapaus. Ja joista poliittinen epäkorrektius on tarpeen kun murretaan byrokratiaa eli säädöksiä. Nämä ihmiset haluavat kieltää ja moralisoida kaikista eniten.

Ja mikä tärkeintä. He eivät edes tee tätä moralisointia hyvin. Moitteet ovat usein iskeviä ja lyhyitä. Niissä ei ole näkökulmia ja jäsennyksiä. Niissä ei ole edes argumentaatiorakennetta vaan pelkkiä väitelauseita. Ja näitä näkemyksiä sitten pitäisi jotenkin Totella! Koska nämä ihmiset ovat tulkinneet jonkin jota eivät ole edes nähneet joksikin jota se ei oikein mitenkään ole. Ja joille jopa lakien sisältö on vain yksi "vaihtoehtoinen mielipide" muiden joukossa! Kristillisistä arvoista ja perinteistä voidaan muistaa sekin, että suomi on harrastanut erikoisia asioita ; rippikoulu oli naimalupa. Ja nykyään rippikouun käyneitä pidetään seksuaalisesti kypsymättöminä teineinä joiden seksuaali-identiteetti ei oikeuta mihinkään avioliittoon. (Islam-kriittisen twistin kautta Tuuren tuomiseminen herättääkin lähinnä kysymyksen siitä onko perinteinen kristillinen uskonto ja yhteiskunta on siis ollut pedofiilikulttuuria? Tämänlaisessa heittelyssä islamin suuntaan on monien mielestä jotain järkeä. Joten kai tämä heihin sitten vetoaa, koska logiikkahan se päättää asiat eikä asennevammat.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juuso Hämäläinen

Tarinan pituudesta päätellen on seksuaalisuus monelle ongelma. Täysin turhaan. Kannatan luonnollista suhdetta seksiin, joka ei poikkea syömisestä. Kun on nälkä, syödään. Kun tekee mieli harrastaa seksiä, naidaan. Ikärajojen asettaminen ei ole tarpeen, jos seksiä harrastavat ovat samaa ikäluokkaa ja pitävät toisistaan ja seksistä.

Nuorilta ihmisiltä kuluu tavaton määrä aikaa ja energiaa seksin vastustamiseen hyvien tapojen, moraalin, vanhempien sun muiden vuoksi. Se on keskiaikaista sadomasokismia. Seksiä voi hyvin harrastaa reilusti ennen täysi-ikäisyyttä kirjoittajan suosiman runkkauksen sijaan. Runkkaus on säälittävää, pariseksi normaalia. Pidettävä vain huoli ehkäisystä.

Murrosikä ja kouluvaikeudet, nuorten itsetunto-ongelmat, kehonkuvatarkkailut, mieliala- ja syömishäiriöt sekä paniikkikohtaukset häipyvät riittävän seksin kautta. Ne taasen maksimoituvat pysymällä neitsyenä 30-vuotiaaksi. Kun nuori on jo varhain seksuaalisesti tasapainossa eikä vain runkkari niin hänen voimavaransa ja elämänilonsa kasvavat edistäen menestystä elämässä.

Lopettakaa jo nillitys seksin kanssa. Ja kaikki pimeä analysointi sekä komplisointi. Niitä ei tarvita. Eikä terapeutteja. Terve ihminen haluaa olla seksiobjekti ja löytää jostain itselleen objektin seksiin.

Toimituksen poiminnat